Mitä äidit harrastatte? Ja kuinka usein?

Tylsää mutta totta.



Tänään kävin ap. rivakalla kävelyllä 50 min. Ja iltapäivällä hiihdin tunnin verran. Ja illalla ennen kuorsuaksen alkua luen ruotsinkielistä pokkaria puolisen tuntia. Talviuinnilla käyn kerran viikossa (avanto kilsan päässä)



Täällä maalla harrastetaan sitä mitä voidaanja mihin kivuttomasti päästään, varsinkin jos sattuu tekemään vuorotyötä kuten minä.



Haluaisin käydä uimassa ja kuntosalilla mutta en pysty siihen säännöllisesti, siksi ne aina jäävät.

Mutta yritän lapsenkin kanssa aina harrastaa ns. hyötyliikuntaa kun mahdollista. Kummasti tekee terää kunnon tunnin mittainen kävelylenkki rattaiden kanssa.

Kerran viikossa käyn työpaikan puolesta vesijumpalla, sekin jo motivoi kun työkaverit kulkee kyydissä :)

Kerran-pari viikossa temutaan miehen siskon ja hänen 1v pojan kanssa tuolla leikkikentällä.

Mutta ihan " omaksi" harrastukseksi jääkin sit tuo vesijumppa.

Joskus kun ukko on kotona, suljen makkarin oven ja vetäydyn sinne lukemaan kirjaa.

Eli luen kirjoja, erityisesti samalla kun nukutan lasta yöunille ja silloin tällöin käyn 30-60 min. lenkeillä yksin. Nyt kun olen taas palannut töihin, niin ostin kuntosalikortin, joten 2krt/vko käyn jumppailemassa. Hoitovapaalla ollessani kävin kaupungin kuntosalilla kerran viikossa. Oli suht edullista, 4e/kerta. Kyllä toi liikunta kummasti piristää ja auttaa jaksamaan arjessa, ainakin mua!

Harrastan kuorolaulua kerran viikossa.

Salilla käyn 1-2 krt/vko. Jonkun verran yritän lenkkeillä yksin tai lasten kanssa.

Mies kyllä katsoo lasten perään ihan kiitettävästi, että sen puolesta voin harrastaa. Kävelylenkkejä pitäis tehdä enemmän, mut en oikein saa itseäni niskasta kiinni, kun ei ole lenkkikaveria ja yksin se on niin kuolettavan tylsää...

Lukemisesta tykkään myös, mut se on viime aikoina jäänyt vähemmälle.



Kyllä tuo oma aika on tosi tärkeetä. Harrastukset on todellisia henkireikiä ainakin mulle. Jaksaa paremmin tuon perheen kanssa touhuta :)

Poika on 2v4kk kohta. Harrastan punttisalilla käynitä 2-3 kertaa viikossa sekä lenkkeilyä 1-2 kertaa. Puntilla olen käynyt 10v tietysti välillä taukojen kera. Nyt olen käynyt pojan syntymän säännöllisesti salilla viime huhtikuusta lähtien. Kesällä luistelin paljon myös.



Itselle liikunta on henkireikä. Yritin aloittaa pariin otteeseen synnytyksen jälkeen liikkumista mutta ehkä liian aikaisin. En jotenkin jaksanut eikä intoa oikein riittänyt. Nyt riittää intoa ja mies kyllä antaa mennäkin. Vähentää kireyttä rouvassa huomattavasti:)

Jossa on siis erilaisia aktiviteettaja laidasta laitaan. Viime viikolla kävin mm. kuntonyrkkeilyssä, circuitissa ja fit-aerobicissa. usein käyn kerta viikossa salilla ja kaksix jumpissa (PUMP, circuit tms) tai spinnigissä/crossingissa.

Minusta ei ole kävelylle lähtijäksi, kaipaan menoa ja musaa ja muita ihmisiä ympärilleni! liikunta on todellinen henkireikäni, ilman sitä tulisin hulluksi!

Kun on koko päivän lasten kanssa, sitä oikein odottaa, että pääsee ' ' ihmisten ilmoille' . Käyn harrastamassa useimmiten kaverin kanssa ja sekin on mukavaa, kun voi vaihtaa kuulumisia yms.



Minä vaadin päästä harrastamaan, koska mut on tehty liikkumaan. Mä myöskin lihon helposti, joten liikunnalla pidän ylimääräiset kilot kurissa.



Ennen (= ennen lapsia), olin aktiiviliikkuja, vähintään 5x viikossa kävin salilla/PACEssa tms. Myös karate ja savate ovat kuuluneet herrastuksiini. Esikoisen jälkeen harrastin 1,5 vuotta savatea. Siinä jos missä sai purkaa kaikki patoutumat ja stressin taivaan tuuliin!



Talvisin kävisin lautailemassa ja kesäisi rullaluistelemassa jos olisi aikaa ja mahdollisuus. Ehkä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Nämäkin kuuluivat ennen harrastuksiini:/



Miehellä omat harrastukset, joten pää pysyy kasassa molemmilla:)

Hyvin ollaan jaettu viikossa illat, millon kumpikin menee.



Kannattaa nousta sieltä sohvan pohjalta liikkumaan tai jos ei liikkumaan niin ainakin johonkin ulos..oli se sitten kirjastoa, kuoroa, pitsinnypläsytä tai mitä vaan ' omaa' .



sitruska ja muksut 0706/0504

Käyn kaksi tai kolme kertaa vkossa juoksulenkillä. Yleensä aamuisin, kun lapsi menee tarhaan (teen kolmena päivänä työt etänä, joten saan itse päättää aikataulut). Muuten lueskelen kirjoja ja sisustuslehtiä (tätä aina väleissä kun on sopiva hetki... :) ) Soittelen myös pianoa, mutta se on sellasta sopivaa ajankulua kun odottaa että lapsi syö lautasensa tyhjäksi. Tykkää onneksi kuunnela pimputusta siinä samalla, siis menee viihdytyksestä myös. Joskus tapaan tyttökavereita kahvilatreffeillä, mutta eipä nämä harrastukset kovin kummoisia ole. No, en tiedä voiko kutsua harrastukseksi, enemmän tarpeen kuin harrastuksen mukaan, ompelen sisustusjuttuja ja maalailen...



Tuo juoksulenkkeily on ihan parasta, siis se on se millä nollaan pääni, muut on sellasia mitä teen jos aikaa on ja jätän tekemättä jos ei aikaa löydy... eli kausittain. Mutta juoksemaan on pakko päästä. :)

tuli tässä vielä sellainen juttu mieleeni...

silloin kun oli kotona (hoitovapaalla muutaman kk) niin silloin harrastin ehkä enempi kuin nyt. Tuntui tosiaan ihan henkireiältä kun pääsi vaikka jumpalle kun olin koko päivän lapsen kanssa. Mieskin teki silloin tosi pitkää päivää....

Nyt kun olen töissä ja kotona n. klo 17 niin huomaan ettei juurikaan halua kotoa liikahtaa. Ehtii olla n 3 tuntia likan kanssa ennenkuin menee nukkumaan.

Käyn kolme kertaa viikossa kiinteytysjumpassa. Mulla on tässä samalla laihisprojekti menossa joten jumppa tukee sitä =) Palaan elokuussa takaisin töihin ja silloin olen normaalipainoinen, sen olen päättänyt. Pelkään pahoin että kun olen taas töissä, ei aikaa jumppaan ole, saas nähdä miten kunto sitten laskee taas kuin lehmän häntä :(



Nuorimpien nukkuessa päiväunia luen kirjoja, jos lukemista nyt voi harrastukseksi sanoa... Haaveilen kielen opiskelusta esim Työväenopistossa, ehkä se toteutuu kunhan tytöt hieman kasvavat ja alkavat olemaan omatoimisia =)



Tansku, tytöt 1v1kk & 2v3kk ja pojat 12v & 13v

Perheliikuntaa lasten kanssa eli uimista, pyöräilyä, kävelylenkkejä, luistelua yms., koiran kanssa lenkkeilyä, satunnaisesti jumppaa ja olen syksyn aikana jäänyt totaalisesti koukkuun neulomiseen eli lapsia nukuttaessa on nykyään aina kutimet kädessä.

Mä niin haluaisin käydä punttiksella... mutta mä olen niin ehdoton näiden lajien kanssa, että joko " kunnolla tai ei ollenkaan" eli en ehdi ottaa punttista (joka mielestäni vaatii 3x vko määrän ollakseen tehokasta, siis minun mielestäni) ohjelmaan.



Käyn ratsastamassa kerran viikossa, perjantai-iltaisin... aivan ihanaa. Viritin nuoruuden harrastukseni käyntiin 3kk synnytyksen jälkeen ja olen viikko toisensa jälkeen kiitellyt, että aloitin. Siinä joutuu todella jättämään muut ajatukset sivuun ja keskityttävä omaan tekemiseen. Tunti on klo 19-20 perjantaisin (tallille kotoa 10min matka, Vantaalla asutaan) ja mies laittaa pojan nukkumaan.



Lisäksi pelaan korista. Sunnuntai-iltaisin 19.30-21 käyn pelaamassa korista. Pelaamme divarissa ja pelejä kertyy n. 1x vko ja treenit sitten päälle, ellei ole kotipeli. Entisenä aktiiviurheilijana mun psyyke vaatii jotain tämmöstä " kilpaurheilua" heh heh. Koriksen suhteen olen alusta asti ottanut rennon linjan. Jos ei joskus hotsita mennä, niin en mene. Kyseessä on ns.pelailujoukkue, joten mitään stressiä ei ole. Voitamme ehkä 2 peliä kaudessa, mutta hiki tulee ja sehän on tärkeintä!



Suosittelen todella panostamaan sellaiseen harrastukseen, josta itse nauttii. Moni aloittaa " puoliväkisin" noi jumpat ja spinningit eikä sitten kuitenkaan niistä piittaa. Mieluummin kerran viikossa jotain, mistä todella nauttii -olisko se vaikka salsaa? afrotanssia? ratsastusta? uintia (mene esim. tekniikkakurssille)? pyöräilyä? tai jotain ei-liikunnallista esim. kokkikerho, kielikurssi tai taidejuttu...



Harrastuksen tärkein tehtävä on se Oma Aika!!! Ja hetkeksi irti pannuista ja kattiloista :-)

Moi!



Kovin tuntuu liikuntapainotteiselta kaikkien harrastukset. Ja niin se kai minullakin on: yritän käydä säännöllisesti uimassa. Lisäksi yritän nähdä kavereita kahvilla tms. myös ilman lasta.



Kun miehen työt ovat iltapainotteisia ja itse olen töissä, ei aikaa harrastuksille yksinkertaisesti tunnu jäävän, mikä kyllä ottaa päähän. Ja harmittaa välillä sekin, että ainoa oma aika on liikkumista eli siitä huolehtimista että pysyy fyysisesti kunnossa. Tuleehan liikunnasta tietty hyvä mieli, mutta tuntuu, että päätäkin pitäisi ruokkia eikä vain ruumista.

Ratsastustunti on mun viikon kohokohta, siitä en aio luopua. Miehelläni on tosi epäsäännöllinen työ ja työpäivät saattaa venyä myöhään iltaan joten mitään muuta säännöllistä harrastusta mulla ei olekaan. Mummo katsoo aina lapsen perään sen ajan kun käyn tallilla.



Olisi kiva käydä vaikka jumpassa, mutta ei viitsi aina mummoakaan kysyä lapsenvahdiksi. Jospa sitä aikaa jäisi harrastuksille sitten kun lapsi on vanhempi.

Kiva kun niin moni on vastannut!



Aika paljon tuntuvat äidit harrastavan.



Miksi musta tuntuu aina siltä, että en jotenkin " voi" vain lähteä ovesta ulos heti kun mies tulee kotiin.?



Syöttekö muut perheet yhdessä, ja äiti lähtee sitten harrastamaan vai miten toimitte illallal?

JOtenkin tuntuu että jos itse lähtee on vaikka pois kotoa klo 17-19 kaksi kertaa viikossa, ja sitten tietty miehelle pitää sallia sama määrä, niin jää niin vähän aikaa koko perheelle.

Klo 19 alkaa meillä lapsen iltarutiinit eli iltapala, pesu ja lapsi nukahtaa klo 20-21. Itse nukkumaan klo 21 eli lapsen nukahtamisen jälkeen ei välttämättä jää puolisolle yhtään aikaa.



Mutta on tämän muututtava, koska en tee itse yhtään mitään!



Mitä te muut olette mieltä yo. pointeista, eli perheen yhteisestä ajasta, iltatoimista ja ruoista etc.?

tuttuja ajatuksia, enkä ensimmäisen lapsen aikana harrastanutkaan oikeastaan mitään, paitsi yhtenä keväänä kävin 1 krt vko jumpassa. Kun toinen lapsi syntyi, huomasin, että minun on saatava joku ihan oma juttu, että jaksan arkea. Myös peilikuva alkoi ahdistaa, makkarat siellä ja täällä.



Nyt käyn jumpassa/salilla yhteensä kolme kertaa viikossa. Yleensä kahdesti viikolla ja kerran viikonloppuna.



Toisinaan ehdimme syödä yhdessä päivällisen, toisinaan lähden melkein samalla ovenavauksella kun mies tulee kotiin. Mutta sitten ehdimme syödä iltapalan yhdessä. Ja aamiaisenkin usein, eli kyllä noita yhdessä pöydän ääressä -hetkiä tulee kuitenkin aika paljon.



Mulle oli kanssa alkuun tosi vaikea lähteä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että mies hoitaa yksin lapsia työpäivän päälle. Onneksi mies ymmärtää, että pikku tuuletus auttaa mua jaksamaan taas seuraavan päivän. Ja tietty liikkuminen ja kunnon kohoaminen tuo myös sinällään hyvää mieltä. Ja vaikka olisi ollut poissa kotoa vain tunnin kaksi, niin lapsia on taas kova ikävä ja ihana nähdä heidät kun jumpalta palaa. :) Niin, enää en siis koe niin kovaa syyllisyyttä asiasta kuin alkuun. Olen myös koittanyt ajatella tilannetta toisinpäin. Eli jos minä kävisin kodin ulkopuolella töissä ja mies hoitaisi päivät lapsia, niin ilman muuta soisin hänelle iltaisin omia hetkiä jonkun harrastuksen parissa.



En tiedä tuleeko tästä sellainen kuva, etten jaksa lapsia millään, eli pakko päästä kotoa hetkeksi pois, siitä ei ole kyse. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kun olin ollut kolme vuotta kotona lähes 24 tuntia vuorokaudessa, niin alkoi tuntua, että tekee kaikille hyvää, jos käyn vähän jossain.

Kovin on liikuntapainotteista tähänastiset vastaukset, eikä siinä mitään huonoa ole, kyllä liikunta on tärkeää kehon ja mielen terveenä pitämisen kannalta. Minulle tärkeä harrastus on maalaaminen, siis taidemaalaus. Olen harrastanut lapsuudesta lähtien piirtämistä ja maalaamista, ja koko aikuisikäni olen erilaisin rupeamin harrastanut sitä. Pääasiassa kansalais- ja työväenopistojen kursseilla sekä itsekseni kotona.



Minulla on 1 v 2 kk ikäinen poika, ja taideharrastus on ollut katkolla raskaudesta lähtien. Vain vähän olen ehtinyt maalata vesiväreillä kotona, öljyväreillä en ole maalannut lapsen läheisyydessä lainkaan liuotinkäryjen takia. Mutta haikailen kovasti myös öljyvärimaalausta. Aion mennä uudelleen jollekin kurssille, siten saan sitä omaa aikaa tälle harrastukselle, ja ryhmässä maalaaminen on hauskaa, pääsee samalla seurustelemaan toisten aikuisten kanssa. Usein harrastuskaverit ovat eläkeläisiä, mutta kuka on taidemaalauksesta kiinnostunut, ei pitäisi antaa tämän häiritä: he ovat enimmäkseen tosi kivoja ihmisiä! Ei pidä harrastaa ikärasismia.



Eikä tämä harrastus vaadi mitään " lahjoja" , riittää kun kiinnostusta ja yritystä riittää, alkeiskursseja on paljon tarjolla. Värien sekoittelu ja maalauspohjalle levittäminen on itsessään niin kivaa, että ihan sama onko tuloksena hyvä vai huono maalaus. Ja tähänkin pätee sääntö, että tekemällä oppii.

Meillä iltatoimet jaetaan eli kun minä olen harrastamassa, isä laittaa iltapalat ja lapset nukkumaan. ja toisinpäin tietty:)

päivät olen lasten kanssa, joten siitä ei tarvitse murehtia. ja kotona jumpasta olen aina jo 20 aikaan, niin hyvin jää isukillekin aikaa kun nukkumaan mennään yleensä vasta 23 maissa. Yhdet treenit vedän viikonloppuna yleensä päiväuniaikaan eli 12 maissa. Silloin on helpoin lähteä kun taapero on päikkäreillä.

kyllä asiat järjestyy jos vain haluaa!

jälkeen niin, että teen ruuan valmiiksi ja perheen syödessä lähden itse ulos (ja syön sitten vasta myöhemmin).



Tai viikonloppuisin lähden noin tunti lounaan jälkeen, jolloin jää mukavasti aikaa ennen välipalaa ja " perheulkoilua" ja iltaruokaa ennen.



Kunhan illat pitenevät alan lenkkeillä lenkkini illalla kun lapset menevät nukkumaan (miehen nukutusvuorolla). Illalla on niin ihanan rauhallista ja kuulee ja näkee ympäröivän luonnonkin ihan eri tavalla.

Harjoitukset ovat sunnuntai-iltaisin, joten mies on silloin jopa kotona. (Ma - ti mies on työmaalla klo 8 - 16, ke - pe klo 7.30 - 19.30.) Kantrista on esiintymisiä 4 - 6 kertaa vuodessa.

Muuten harrastan kävelylenkkeilyä joko 2-v nuorimmaisen kanssa aamupäivällä tai yksin illalla. Jos on huono sää eikä lenkkeily onnistu, jumppaan kotona. Lisäksi luen päiväunien aikana. Nyt on menossa Finlandia-voittaja ;)

Huhtikuussa syntyy perheen neljäs lapsi. Tarkoitus on jatkaa kantria heti sairaalasta kotiuduttua, niin kuin tein kolmosenkin kanssa. Vauva-aikana ei juurikaan ehdi lukea, mutta täytyy yrittää jatkaa liikuntaharrastuksia.