^^^Uuteen viikkoon SYYSväki-04^^^

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=12458308&p=1&tmo…

Onko kaikki eksyneet taapero puolelle vai missä te luuraatte? Heti kun mulla on aikaa kirjotella, mä alan kaipailla enemmän liikettä tänne pinoon:)



Meillä on Onnin kanssa ollut ihan super mukava päivä. Jos kotiäidin päivät vois aina olla tämmösiä... Herätys oli kyllä 6.30 mutta ei se mitään. Onni kömpi lämmitteleen mun viereen syötyään jugurtin isänsä kanssa (mä taas siirryin toiseen huoneeseen kello 4 yöllä). Sitten me köllöteltiin, etsittiin naurunappulaa (oikeesti Onnilla oli semmonen cd levy hukassa, jossa tuosta nappulasta lauletaan), syötiin, kävin suihkussa, Onni piirteli sen aikaa ja 8.30 oltiin kerhossa. Niin, Onni piirsi vihreällä tussilla kaulaan, oli siis ihan vihreänä koko kaula kun mentiin kerhoon:)



Kerhossa oli oma ujo itsensä, joskin tosiaan oli reipastunut viime vuodesta. Sitten syötiin kotona, käytettiin autoa pikahuollossa (saadaan autoon uus raario kun nykynen ei soita levyjä kunnolla). Sitten kodin Ykköseen ostaan kukkaruukku, kun viikon on jo yks kukka ollu tuossa ämpärissä ilman multaa... Onni sanoi lähtiessä että on nälkä, kun näki Hesen. Mä ajattelin, että ei voida mennä kun kotiin pitää joutaa tekeen tonnikalakastiketta. Sitten mä ajattelin, että relaa vähän ja nautitaan kunnolla kotipäivästä ja mentiin syömään hampparit. Ja nälkähän sillä jo oli vaikka edellisestä ruuasta oli hädin tuskin 3h. (joo tosiaan relasin, tulee mieleen ihan tuon Harvoin tarjolla -sarjan perhe, jossa isää näyttelee K-P Toivonen.:D ).



Sitte kotiin pihalle, naapurin tytöt tuli just tarhasta ja nähtiin niitä ja sit ne tuli vielä illalla leikkimään. Onnikin sanoi että onpa ollu kiva päivä, että tänään oli kerhopäivä eikä tarhapäivä:)



Illan kruunasi äidin punttisali:D



Oikeastaan en muista, että olisin näin kovasti nauttinut pitkään aikaan kaksin Onnin kanssa olemisesta.



Eli näihin omanapaisiin tunnelmiin lienee hyvä lopettaa.



T-P

Flunssa ei meinaa millään hellittää kunnolla otettaan. Mutta kevennetyllä ohjelmalla ollaan nyt kuitenki päästy suunnilleen normaaliin päivärytmiin. Välillä täytyy vaan levätä, istahtaa ja juoda kupponen jos toinenkin kuumaa. Ja hyvissä ajoin joudun iteki mennä nukkumaan ja nukkua päikkärit. Mut yhtenä iltana jo huruttelin neitille nukenkantoliinan vanhasta lakanasta ja esikoiselle suksipussin.



Illalla kävin pitämässä kuoroharjoitukset. Oon tavallaan meidän kirkkokuoron varajohtaja, kun ei siinä oikein muita taida olla, jotka ekstempore pstyy harjoitukset vetämään. No, olihan se aika räpellystä, mut harjoiteltiin ihan tosissaan. Ihmeesti oma ääni kesti, vaikka selvästi tukkonen/nuhanen on.



Huomenna ois koululaisten hiihtokisat tuossa lähistöllä. Kovasti tekis mieli mennä lasten kanssa kattomaan, mutta pahimmoiks on taas päikkäriaika, et pitää kattoa, miten onnistuu. Muuten voitasiki mennä autolla, mut Iikan unet onnistuis ehkä parhaiten, jos lykkis.



aamusella käytiin ulkoilemassa ja kävelylenkilläkin. Ihan tuli hiki päähän, vaikka matka ei ollu pitkä, että aika rapakunnossa kyllä oon.



Lila. Hyvä, jos vesirokko rupeaa olemaan voitettu kanta. Kyllä silloin mietin, että sehän teiltä tosiaan puuttuikin :(



Tulkaahan kirjoittamaan jotakin, te, jotka ette lomaile!



T@hti



ps. oon laittanu s-postia, mut liekö tullu perille,kun niin moni osoite herjas (kuntalais-?)

Olen ollut palstapimennossa. Syynä on siis minun ja miehen yhteinen vapaa pidennetty viikonloppu, se edellinen kahden keskeinen reissu tehtiin siis vuonna 2002. Joten antanette hiljaisuuteni anteeksi :)



Oltiin siis torstaista viime yöhön saakka siellä pk-seudulla. Nukuttiin pitkään, syötiin hyvin ja minä nautin laajasta shoppailutarjonnasta, mies ei niin innostunut ollut siihen hommaan. Hyvää seuraakin oli tarjolla. Tosin jäin miettimään moneen otteeseen teitä, hyvät syysmammat, kuinkahan moni olisi ollut lähettyvillä tai kuinka montaa saatoin nähdä vilaukselta kauppakeskuksissa. Siinäs sen näkee, kuinka koukuttavaa tämä palstailu on, kun vapaallakin pyöritte mielessä :)



Lapset olivat mummulassa. Muuten oli mennyt ihan kivasti, syyspoikanen oli ikävöinyt äitiään. Ja pientä flunssanpoikastakin oli meinannut kuumeen kanssa esiintyä. Mutta kaikki oli mennyt hienosti.



Tänään olen sitten viettänyt kotipäivää lasten, imurin, mopin ja pyykkikoneen seurassa. Melkoisen monta koneellista pyykkiä viisi henkinen perhe tekee muutamassa päivässä...



Mutta palailen, kunhan tämä " matkaväsy" hellittää!



Hyvää yötä! Voikaa hyvin! Tällä kertaa oma napa oli lähinnä!



Mimmu ja nukuvat muksut x3

Meillä on taas saavutettu nuha&yskävaihe infektiossa. Nöösän kuume taittui perjantaina pois ja sunnuntaina rantautui sitten yskähtelyt. Tänään onkin sitten jo nenä vuotanut ja yskää piisannut. Ab-kuuria on vielä huominen jäljellä. Tylsää, kun taas Nöösä sai jälkimainigissa yskän, joka puolestaan lisää astmakohtauksia ja lisäventolinea joutuu antamaan. Toivottavasti menee ohi pian ja pysyisi poissa.



Nöösän runsas mielikuvituskaverijoukko (enimmillään 7) on viime aikoina pudonnut yhteen. Meillä on ollut tupa täynnä näitä kamuja semmoiset 1,5 vuotta. Nykyisin meillä vierailee enää Kango. Kangosta on tullut kovin vallaton, kun se tekee meillä kaiken maailman konnuuksia. Nöösä aina kielii, mitä kaikkea Kango tekee ja tietenkin käskee torumaan Kangoa. Hauska oli seurata, kun Nöösä laittoi huulirasvaa Kangolle. =)



Mimmun ja miehen lomasta iloitsen. Hienoa!



T-P: Mukava kuulla, että oli kiva kerhoreissu.



T@hti: Paranemista ja voimien pikaista löytymistä!



Taidan siirtyä katsomaan japanilaisten kisailua. Mulla on melkein vapaa viikko töistä, joten voi vähän valvoa myöhempään. Piristää kummasti, kun on vapaa päiviä.



Iloa! Smuik! :)

-Mimmuli

privaattipuolella iskee aina aikapula. Monta teemaa on muka ollut mielessä sinne, mut en saa kirjoitettua. Apropoo - ennustivat sähköpostin kuolemaa Suomen kuivalehdessä, ja siihen saattaisin yhtyä. On helpompi raapustaa muutama haja-ajatus kuin kirjoittaa pitkiä ja perusteltuja. Kaipaan Kukkasen vauva-aikaa, jolloin oli hirveästi aikaa kaikkeen.



Hiihtolomalla ollaan. Eilen katsottiin Poikasen kanssa 11v kielletty Potter, muuta suunnitelmaa viikolle ei ole. Töitä pitää pyörittää käynnissä vaikka olisi kuinka loma, koska työaika on 1h päivässä. Kertyy hitaasti viikon työtunnit.



Ankkis se taitaa tehdä gradua. Mitähän muut lomalaiset puuhaa? Jatu, en muista olenko lukenut teidän suunnitelmista?



Mimmu - seuraavaksi kun olet b-luokan reissussa pk-seudulla, niin velvollisuutesi on tulla kahville! A-luokan reissuissa saa unohtaa sidosryhmät. Kiva, että pääsitte reissuun. Me tullaan ehkä teillepäin tävä talvena. Rupean pian selvittelemään onnistuisiko reissu jo. Saatiin lahjakortti yöpymiseen - sisältää matkaseuran, jolla on pieni vauva. Jos eivät vielä uskalla matkustaa, siirtyy reissu ensi vuoteen.



T@hdelle paranemista. Taudit on kurjia.



Mimmulille hip ja hei! Koska pidetään työllistymis/vihkimysstrategiapalaveri?? Mulla on ensi vuosi aikaa :-)



Kaunista päivää,

Kukkuu

1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?



2. Mitä syyslapsesi teki?



3. Mikä fiilis?



Omat:



Siivoan tärkeitä papereita. Kelan hoitolisän tarkastusilmoitus viety, parin laskumuikkarin kohtalo selvitetty (maksettu on, paperit jääneet pyörimään).



2. Leikki äsken, mutta nyt kiljuu vieressä nimeäni täysin palkein. Hän tarvitsee repäistyjä laskuja leikkeihinsä. Ne saakoon.



3. Ilo! Aurinko paistaa, tekemättömät asiat -lista pienenee, mieskin on mukava, halleeluja ja ylistys Herralle!



Kukkuu - palsta-aktiivi

1. Tulin koneelle purkautumaan, kun

2. lapset on syömässä iltaruokaa

3. suututtaaaaaa!!!!



Tahtoo neuvoja! Esikoinen pokkana riisui vaatteitaan pk:sta tullessa ja iloisena kertoi, että housuissa on reikä. Joo, reikäpä hyvinkin. Molemmat polvet trikoista ilmeisesti leikattu ensin vaakaan auki ja sitten siitä vielä ylöspäin saman verran. Ei suostu kertomaan mitä on käynyt. Eli kysymys kuuluu, että MITEN SAA JÄÄRÄPÄISEN LAPSEN KERTOMAAN KOLTTOSISTAAN??? Enää ei housut niinkään ärsytä, vaan toi, ettei suostu kertomaan mitä on tapahtunut. PK:sta ei myöskään ollut viestiä, ainakaan toisen ryhmän hoitajan kautta tullutta (sisällä en käynyt, kun esikoisella ei kuulemma ollut mitään haettavaa lokerosta).



T: Ynis, jonka pitäis vielä synttäreitä järjestää näissä fiiliksissä

1. Ihan varsin tulin koneelle huilaamaan (ja salaa maistelen koululaisten myymiä toffeekarkkeja)



2. Katselee lastenohjelmia isosiskon kanssa, iltaruoka melkein syömättä, mutten jaksa välittää.



3. Ihan ok. Välillä tympii, kun tauti ei meinaa hellittää ja tänään on ollut ihme vatsakipujakin.





Kukkuu. Suht hyvin ehtii tänne ja s-postiin, kun ei oo naamakirjaan hairaantunu ;)



Ynis.Eiköhän neiti kerro illan mittaan, kun sopiva tilanne tulee.

Eli pienen pieni reikä oli ollut housuista ja tarhakaveri ruvennut kutittelemaan. Veikkaan, että yhdessä ovat siis repineet reiät noin isoiksi. Tollaisia housun polvia ei saa kuin tekemällä, ne ei vahingossa tule.



Korostin esikoiselle, että jokainen tekee tyhmiä asioita joskus, mutta niistä pitää osata reilusti kertoa. Sillä ehkä sanainen arkku aukesi, muttei koko totuutta halunnut kertoa. Ilmeisesti siksi, että olisi joutunut myöntämään tehneensä väärin. Se on kova pala esikoiselle. Samoin se, että vanhemmat suuttuu siitä. Sekin kun konkretisoi väärin tekemistä.



Tympiintyneenä söin pussillisen minipätkiksiä:( Oli tarkoitettu synttärikakun täytteeseen, joten täytynee huomenna ostaa lisää.



Menen antamaan koiralle ruokaa...



T: Ynis

Ah niin ihanista naistenlehdistä opittua. Nordinien perheessä vanhemmat eivät koskaan suuttuneet vaikka lapset olivat tehneet mitä. Reino Nordin arveli, että luottamus vanhempiin säilyi + halusivat murkkuinakin kertoa asioistaan.



Vai muistankohan ihmiset oikein. Kuitenkin päätin itse harjoitella tapaa - ei nuhteita ja suuttumista samantien. Asialliset sanottavat joskus myöhemmin kun pystyy hillitsemään itsensä.



Kukkuu, joka ei kuulu enää facebookiin

Entä kun lapset murkkuna joutuvat väärin porukoihin, rupeavat ryyppäämään ja varastelemaan. Edelleenkö ollaan suuttumatta:)



No joo, toimii toi periaate tietty joka asiassa, en minä sitä. Eihän se suuttuminen mitään ratkaise. Mutta lasten kanssa järkevä neuvonpito on myös välillä toivotonta.



Nuudelit odottaa, menen syömään...



T: Ynis

1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?

Tulin hätäisesti taustailemaan.



2. Mitä syyslapsesi teki?

Riehuu kutitusleikkiä isänsä kanssa alakerrassa.



3. Mikä fiilis?

Hyvä. Aurinko paistoi kauniisti päivän. Käväisin lasten katsomassa kesämökkinaapuureiden iskukoukkujen tarkistuksen järvellä. Ei ollut koukuissa kuin syötit, mutta kaunis ilma ja hyvä seura, viis saaliista. Kaverilla tuli sitten vietettyä iltapäivä, kahvitteluiden ja lasten x4 passaamisen merkeissä. Aika kivasti ehdittiin kuitenkin vaihtaa kuulumisia. :o) Mies tulikin aikaisemmin kotiin, mitä piti. Tänään maailma on siis meillä mallillaan.



Äh, jälkikasvutuli häiriköimään, pikaisesti vielä kuntalaiseen josko sinne on postit perille löytäneet..



Voikaa hyvin!



Lila75

1.Tulin vaa käväsee..Tarkotuksena katsoa sää kun mietin typyn huomisia vaatteita,mutta täällä oli tullu paljon viestejä ni pakko oli lukea ;-)



2.Syö iltapalaa tuossa lähellä.



3.Jumpasta tulin,ei ollu kovin hyvä sijainen..tympii :-/ Päätäki särkee, huomenna aamuvuoro,väsyttää jo valmiiks.



Olin tänää koulutuksessa,eka tuntu tosi tylsälle mennä mut sit totesin et mikäs tässä..oli atk koulutus eli ei mtiään pähkittävää,yritti vain opetella.

Vartin kahvitauko aamupäivällä ja iltapäivällä ja tunnin ruokatauko!!!Arvatkaa kuuluuko normipäivään?Koulutus oli keskustassa ni treffasin miehen ja käytii kaksin syömässä :-)

Töistä soittivat ni sillon tuntu et ihan kiva päivä mulla olikin....



Kukulus:Ei lomaa,ei suunnitelmia..eli poika mummoloihin ja me eletään arkea.On päässy luistelemaan ja siitä on lapsonen riemuissaan :-)



Tuo suuttumattomuus...Poikahan on pihalla yksin tai siis kavereiden kanssa ja puuhailevat ties mitä :-/ poika kertoo vielä aika avoimesti juttuja ja mies on useammat tunnustukset kuullu ja hän on suuttumatta,juuri siksi et luottamus säilyy.Mulla palaa pinna ja menee huudoks mut yritän.Toki rangaistus tulee jos tuntuu et on tarpeen mut hyvä et sekin tulis sillee rauhallisesti eikä huutamalla miettimättä..



Nyt typykkä lopetti syönnit...



jatu

en myöskään ole moista ennen ajatellut. Mutta siinä on logiikkaa. Ei vanhemmat voi estää lasten rellestämistä rankaisuilla tai suuttumalla jos kuulevat niistä. Vai muistatteko omasta nuoruudestanne, että ette olisi kulkeneet pussikaljan kanssa sen takia että rangaistus on mahdollinen?



Jos taas luottamus säilyy, joka minusta periaatteessa säilyy kun vanhemmat eivät suutu kun lapset kertovat tekemisiään, on teoriassa mahdollista, että lapsille kehittyy oma terve tahto asiassa JA se on saman suuntainen kuin vanhemmilla, koska aiheesta pystytään keskustelemaan.



Mitähän sanoo jäsen Ayap, joka ehkä on muutakin kuin teoreetikko?





Enkä minäkään tarkoita rankaisemattomuutta, jos jotain todellista vaarantamista tai haittaa on tapahtunut, täytyy siitä olla joku seuraus. Vain se missä tilassa asiasta keskustellaan, on tärkeä + se välitön palaute, mitä lapsi saa kertomalla asioita, joista vanhemmat eivät pidä. Kuinka monta kertaa huvittaa kertoa, jos reaktio siitä on iso suuttumus?



Näin minusta,



Kukkuu

1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?

- just suihkusta tulleena tulin tähän odotteleen, että vois alkaa katsoon leffaa



2. Mitä syyslapsesi teki?

- yrittää saada unenpäästä kiinni ja yskii:( Siks tässä koneella kun odottelen, että se nukahtaa.



3. Mikä fiilis?

- ihan ok, kampaamossa käyty ja oli ekaa kertaa oikein semmonen mieltä virkistävä kampaajakäynti. Juteltiin kivoja parisuhde juttuja ja naurettiin.



Tosiaan, Onnilla on TAAS tulossa nuha. Kun hain tarhasta, yskähteli ja oli nenä tukossa. Johan tässä vissiin melkein 2 viikkoa oltiin suht terveenä. Ja viikon päästä on risaleikkaus. Ja mitä taas meidän öistä tulee... Vitsi sentään. Hirveesti on kyllä tautia taas kulunpäällä. Tulis nyt paukkupakkaset niin kuoliskohan osa pöpöistä...



Tuli jotenkin paukkupakkasista Tuttis mieleen. Mitähän Tuttikselle perheineen just tällä hetkellä tänään kuuluu..?



Jepulis, huomenna töihin vasta 8.30. Musta jää odottaa tuolla katsojaansa. Ja karkkipussi syöjäänsä...taas. Eilenkin ja toissapäivänä söin. Possu mikä possu.



Heh, Onni juoksi ku mikäkin hurjapää uudet Reiskat jalassa tänään kun oltiin just syöty. Sen mielestä oli hauskaa kun vähän reilun kokoiset reiskat sitte juostessa aina lensi jalasta. Me sitten jo vähän toppuuteltiin, että kohta käy huonosti ja on taas hampaat kurkussa kun meno oli oikeesti aika hirveää. Siihen Onni totesi: En mää kaadu, en mää oo niin kömpelö. Ja eipä voitu taas kun nauraa. Kysyin että mistä oot tuon kuullut niin jollakin levyllä (satu cd varmaan) sanotaan jotenkin noin.. Aika osuvasti kyllä osasi sen sanoa:)



Mistähän muuten johtuu, että ainakin mulle tulee kausittain tarve hoitaa hiuksia, naamaa, lihaksia...? Siis nyt kävin kampaajalla, jonne olin tosin ajan varannut jo ajat sitten mutta nyt iho ja kulmakarvat huutaa kosmetologia ja maanantaille varasin kokohierontaan ajan. Eihän siinä muuten mitään mutta kun rahaahan nuo kaikki imee. Kampaaja on kyllä halpa, leikkaus 22e. Ja on kyllä ihan ajantasalla olevia kampaajia, mä käyn nyt yhdellä ja samalla mutta vaihtelen aina välillä.



No nyt meen kattoon sitä leffaa, josko se Onnikin jo nukahti.



T-P

Eli teoriassa olen ihan samalla linjalla Kukkuun kanssa mutta meikäläisen hermoilla tuo on tekemätön paikka:) Tosin oon mä oppinut itteeni hillitsemään enkä heti ala nuppi punaisena huutaan, noin kärjistetysti. Samahan se on, jos miehelle kerron jotain (mitä vaan) ja jos reaktio on aina joku tympeä nälvintä tai muuten vaan veemäinen kommentti niin sittenpä jää pikkuhiljaa asiat kertomatta. Lue: näin meillä on toimittu jo vuosia...

1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?

Tulin kirjoittamaan Mimmulille viestiä :) Tein sen jo.



2. Mitä syyslapsesi teki?

Melskaa sängyssään ja etsii unta.



3. Mikä fiilis?

Väsynyt, mutta onnellinen. Kaksi päivää " lomaa" takana, Pyörsky ja Väkkärä viety kuitenkin päiväkotiin ja siivottu hulluna. Siivottu = järkkäilty kamoja ja ihmetelty mitä kaikkea meiltä voikin löytyä! Ja pesty lähemmäs 20 koneellista pyykkiä (se urakka alkoi tosin jo viikonloppuna) ja pyyhitty pölyjä seinistä ja katoista. Mitä tapahtui painovoimalle, kysyn vaan? Katoissa ja seinillä pysyy järkky määrä pölyä! Ai niin, ja sokerina pohjalla: Ykkönen ja Kakkonen ovat siivonneet oman huoneensa! Tättäräräärärää! *fanfaari* Oli mukava siivota heidän kanssaan, olkoonkin ettei tekeminen sinänäsä ollut erityisen hohdokasta.



Siivouksen tuotoksia: Onko kukaan kiinnostunut sekalaisista poikien vaatteista kokoa 150-160? Laittakaa vaiks sähköpostia, jos kiinnostaa.



Mikäs se kysymys olikaan... ai niin. Haluaisin olla ymmärtäväinen ja tilanteessa kuin tilanteessa helposti lähestyttävä äiti, jolla ei koskaan pinna pala. En ole. Huudan harvoin (en tiedä ovatko pojat samaa mieltä :)), mutta minulle on jostain ilmestynyt ikävä tapa jäkättää / nalkuttaa *noloa, yök*. Oikeastaan tilanne karkasi käsistä kun pienet olivat " pieniä" ja minä kotona. Tuntuu, että nyt olen kaikella tavalla parempaa seuraa ja parempi äiti ja vaimo, kun saan käydä taas töissä. Ehkä isojen äitinä olokin muuttuu sujuvammaksi, kun pojat(kin) huomaavat (tai ovat ehkä jo huomanneetkin) ja alkavat luottaa siihen, että voin olla ihan mukavakin :)

Vastasinkohan kysymykseen?



Huomenna alkaa lomempi loma, lähdemme mökille.

Gallup.

1. Mitä olit tekemässä? istahdin ihan pieneksi hetkeksi koneelle, tiedän että pitäis mennä HETI nukkumaan, kova on univelka.



2. Syyslapsonen nukkuu, samoin yksivuotias



3. Fiilis. Väsynyt, sellainen olo että pärjäillään, en mieti nyt viikkoa pidemmälle, mutta tämä viikko on mietittynä " pulkassa" . Huomenna odottaa kiva päivä, kotipäivä poikasten kanssa, mennään perhepuiston " puuhapiiriin" jossa leivotaan.



Suuttumuksesta, tätä olen miettinyt ja pohtinut. Teoriassa kannatan neuvottelua ja järkeevää aikuisuutta. Erään palstalaisen hokema tukalassa tilanteessa " minä olen se järkevä aikuinen" on musta hieno. Toisaalta jos lapsonen tekee jotain joka oikeasti nostaa karvat pystyyn, ja joka oikeasti suututtaa, niin onko oikein vain neuvotella ja olla näyttämättä lainkaan suuttumusta, siis sitä aitoa omaa tunnetta. Tätä olen miettinyt kovasti ja tullut siihen tulokseen että lapselle on ehkä hyvä kuitenkin viestiä aidosti, tai siis ei ole hyvä viestiä toista mitä oikeasti on, siis voi myös näyttää että suututtaa, jotenkin, räyhäämättä mahdottomasti. Saikohan kukaan kiinni tästä. Tästä tuli mieleen pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet- mitä kaikkea vielä edessä onkaan, en halua edes miettiä.



Samuska täytti vuoden, synttärit tuli vietettyä pienimuotoisesti, hyvä mieli jäi juhlista luulisin et molemmille. samuska on oikein valloittava ja aurinkoinen lapsi, mitä nyt väliin kiljuu kuin pieni sika : ). Lapset ovat niin rakkaita ja ihania (varsinkin kun nukkuvat)



tiivii-menee nyt nukkuun

kun noi mun pojanpalaset on murkkuja ja tekee tyhmyyksiä toivoisin että he kokisivat että äidin " suuttuminen" ei ole kamalan pelottavaa, vaikkain epämiellyttävää. ja että eivät äidin suuttumisen pelosta jättäisi tyhmyyksiään kertomatta. Hyvää keskustelua, onhan se hyvä jo alkaa valmistautumaan ; )

Suuttumisen pelossa minä varjelin aikanaan omia toilailuja viimeiseeen saakka, olin kade kaverille joka " jäi kiinni" vanhemmilleen. Mua ahdisti et vanhemmat piti minua täysin luotettavana, vaikka en ollut : ), ois ollut kivempi jääda kiinni ja kokea " anteeksiantava suuttumus"