Hae apua - mistä sitä saa?
Aina ja joka paikassa näkee ja kuulee ihmisten kehottavan toisilleen " Hae apua" , " hankkiudu hoitoon" . Sen sanottuaan on oma osuus auttamisketjussa kuitattu, eikä tarvitse enää tuntea syyllisyyttä kaverin puolesta.
Mutta mitä se apu on? Mistä sitä saa? Miten sinne hakeudutaan? Minne lapset laitetaan siksi aikaa jos ei ole Ketään?
Olen hakenut apua lääkäristä, psykiatrian poliklinikalta ja työterveydestäkin. Mistään sitä ei saa. Kukaan ei auta. Yksikään noista tahoista ei ole edes kysynyt olenko itsetuhoinen tai ajattelenko kuolemaa. Kun itse yritän kertoa mistä haluaisin puhua, se sivuutetaan kerta toisensa jälkeen.
Kavereita ei oikeastaan ole...joten MISTÄ sitä apua saa? AV-palstaltako?
Minulle annetaan lääkeresepti joka ei auta ja jota en halua ja minut lähetetään kotiin. Minulle tyrkytetään kerta toisensa jälkeen unilääkkeitä vaikka nukun kolmet päiväunet ja käyn illalla lapsen kanssa kahdeksalta nukkumaan. Nukun töissäkin. tarvitsenko minä unilääkkeitä, ihan tosi?
Kiitos avusta hei! Se oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi.
Fuck off.
Kommentit (42)
Ne eivät reagoi, vaikka sanon että ajattelen kuolemaa ja haluan kuolla? Pitääkö minun oikeasti yrittää ennenkuin saan sitä VITUN APUA VITTU!
Itse sitä paitsi sanoit, ettei kukaan edes kysy oletko itsetuhoinen tai ajatteletko kuolemaa. Mistä olisi osannut lukea (rivien välistä ilmeisesti), että olet asian ääneen sanonut??
Tuokin kävi ihmetyttämään, että miksi unilääkkeitä antavat jos kerran nukut jo liikaa? Oletko sanonut senkin ihan ääneen, vai tyyliin " nukun öisin huonosti, pätkittäin" ?
Soita ja kysy sieltä, osaavat ainakin auttaa eteenpäin
Sanoin, että nukun kolmet päiväunet ja käyn iltaisin aikaisin nukkumaan ja nukun koko yön kuin tukki ja minua väsyttää kauheasti ja voin nukahtaa aivan minne vaan jos vain olen hetken paikallani. Syön niin paljon että minulla on hirveä olo mutta en pysty oksentamaan ja minulle tulee vain entistä pahempi olo ja sen takia syön lisää ja sitten nukun. Ja syön ja nukun. Heboglobiini 146 ja kilpirauhasessa ei vikaa.
Sanoin että haluan kuolla ja että suunnittelen kaiken aikaa miten voisin tappaa itseni siten ettei lapset kärsi. Mutta että en aio tehdä sitä, koska minulla on lapset.
Ilmeisesti ongelmani on se, että vaikka haluan kuolla, en tee sitä, eikä syömishäiriötäkään ole, koska en oksenna.
Sanoin että minusta olisi tärkeää päästä puimaan ikivanha suhde exään pois alta, koska se vaivaa elämääni edelleen vielä näin melkein 10v päästäkin.
Ja ainoa, mitä vastaanotolla tehdään, on se, että kysytään tarvitsenko unilääkkeitä ja olenko käynyt töissä.
En jaksa tätä enää. AP
lastensuojelu, mielenterveystoimisto/psykiatrian poliklinikka, terveyskeskus, päiväsairaala...
Mistään ei saa apua, ellei kerro suoraan miltä tuntuu ja miten menee.
Terveyskeskuslääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykiatrian poliklinikalle jossa sinua osataan auttaa. Päiväsairaala on myös hyvä.
Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskus on kriisikeskus, joka tarjoaa henkistä apua ja tukea kriisitilanteisiin. SOS-keskus sijaitsee Helsingissä, Länsi-Pasilassa.
Kriisipalvelut
Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566
ma - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22
SOS-auto 040 5032 199
ympäri vuorokauden, joka päivä
Kriisivastaanotto (09) 4135 0510
arkisin 9 - 16
Kuntoutus (09) 6155 1706 / (09) 6155 1726
arkisin 9 - 16
Verkkokriisikeskus: www. tukinet. net
SOS-keskuksen periaatteena on antaa apua mahdollisimman nopeasti ja joustavasti. Halutessaan tukea saa myös nimettömänä. Puhelinpalveluista puhelinyhtiöt laskuttavat hinnastonsa mukaan, SOS-keskuksen muut palvelut ovat maksuttomia. SOS-keskuksen toimintaa tukevat muun muassa Raha-automaattiyhdistys, kunnat ja seurakunnat.
Haluat siis kuolla, haluatko puhua siitä jonkun kanssa vai haluatko lääkkeet?
Sinut lähetetään kotiin, etkö halua kotiin? Haluatko suoraan osastolle latautumaan?
Lääkärit ym. aloittaa usein hoidon lääkkeillä, kun saa nukuttua niin olokin helpottaa ja asioita on helpompi käsitellä keskustelemalla. Lääkkeet on määrätty ehkä sen takia, että tilanteesi on koettu sellaiseksi, ettei se etene ilman lääkkeitä.
Kuinka kauan käytit lääkkeitä? Vaikutus ei yleensä ala parista ekasta napista, vaaditaan pidempi aika.
Asiasi on kuitenkin ilmeisesti edennyt kun olet päässys psykiatrian polille.
Minkälaista apua kaipaat? Hoito usein aloitetaan puhumalla ja lääkityksellä. Jos haluat lataamoon, kerro se.
lapset lähtee kyllä myös sitten huostaan.
Määrättiinkö sinulle uusi tapaamisaika? Mitään ihmeitä ei yhdellä tapaamisella tapahdu, pitkällinen prosessi.
Ja joo, olen päässyt psykiatrian polille, mutta kun mikään ei auta, ei etene.
Joku puhui siitä hyvin nukkumisesta, meinaatko että mun pitäisi nukkua vielä enemmän? Auttaisiko se?
En todellakaan tiedä minkälaista apua tarvitsen. Ainakin haluan puhua, en halua lääkkeitä ja silti niitä minulle annetaan. Minä haluan jotain mikä auttaa, en minä tiedä mitä se on, mutta sitä varten luulin ammattilaisten olevan. AP
Mä olen jostain syystä saanut apua mm. neuvolassa ja yliopistollisessa sairaalassa, jopa tosi pikaisesti. En osaa sanoa, miksi.
että mitä apua? Puhuin asiasta lääkärissä, neuvolassa ja vaikka missä. Ei sitä mitään apua ole olemassa. Minulle sanottiin lopulta, että jos en jaksa, niin laita lapset lastenkotiin. Kuitenkin olisi ollut kyse vain siitä, että olisin tarvinnut jonkun tunnin viikossa apua jaksamiseen.
Joskus siitäkin on hurjasti apua, kun edes yksi ihminen ymmärtää, eikä aina tarvitse selittää.
AP
Kai sä syöt niitä mielialalääkkeitä joita sulle määrätään? Voi ihan hyvin olla tilanne se, että ilman lääkkeitä tosta ei tule yhtään mitään vaikka itse luuletkin että hyötyä ei ole.
Harmi jos et pääse keskustelemaan niin paljon kuin koet tarvitsevasi. Saisitko itse järjestettyä rahaa yksityiseen terapiaan?
että juokset sitä apua hakemassa, jos se apu olsii noin yksinkertaista ollut! Mikset vain hanki sitä apua pari tuntia viikossa? Johan sen olisi samalla energialla hankkinut kuin mitä nyt tuohon jankkaamiseen meni!
Mulle tuputettiin 10 vuotta noita lääkkeitä, mutta pidin pintani ja vaadin keskusteluapua ja traumaterapiaa. Asioiden käsittely auttoi, vaikka rankkaa se oli. Tuttu psykoterapeutti kannusti vaatimaan muuta kuin lääkehoitoa: hän aina sanoi, että olen liian hyvänkuntoinen lääkehoitoon. Jos pystyy käymään töissä, nukkuu yönsä ja suoriutuu päivän askareista, ei tarvitse lääkehoitoa.
En ikinä halua turruttaa oikeita tunteitani pillereillä, vaikka miten vaikea elämäntilanne olisi. Koen että siihen minulla on oikeus, vaikka nykypäivän systeemi onkin se, että jokaiselle purkki kouraan.
Vaadi itsellesi apua! Sanot neuvolaan tai terveyskeskuslääkärille, että nyt se lähete sinne mielenterveystoimistoon ja siellä sitten sanot, että sun täytyy ihan sun lastenkin takia saada keskusteluapua!
Musta sun tilanne vaikuttaa vahvasti sille, että kykenet kyllä käsittelemään asioita. Voihan toki olla, että lääkkeet auttaa tapauksessasi, mutta jos taustalla on ongelma, siihen ne lääkkeet ei ikinä tule puremaan. Siinä mielessä kannustan vain täysin purjein kohti ongelmaa.
Turha syyllistää avun tarvitsijaa. Sääliksi käy niitä, jotka eivät itse pysty tekemään edes sitä ensimmäistä avunpyyntöä. Mutta ei kannata luovuttaa. Apua pitää pyytää niin monta kertaa, että sitä saa. Moni tarvitsisi myös puolustajaa.
Jos tuntuu itsetuhoiselta, niin sano se heille ääneen. Varmasti saat apua. Ja on kyllä vastuutonta lääkäriltä, jos vain määrää jotain masennuslääkkeitä eikä seurantaa... Nykypäivänä täytyy itse osata vaatia apua. Ja kyllä saat lapsetkin hoitoon, jos sellainen tilannne eteen tulee...