SUURPERHEIDEN VK 7

Ihan aluksi Me6:lle lämpöiset onnittelut pienen prinsessan johdosta! On se vaan melkoinen tuo raskausmyrkytys, huh. Onneksi kaikki on sujunut teillä kuitenkin loppujen lopuksi hienosti!!!



Niiloakselilla tuntuu kovasti kyllä supistelevan. Onneksi vauva on jo niin hyvän kokoinen ja viikot sulla jo sillä mallilla, ettei mikään katastrofi, jos jo syntyisi. Mutta toivottavasti menisi ainakin täysiaikaiseksi. Ei varmaan kauhean kivaa päivästä toiseen kestää kivuliaita supistuksia.



( . ) Täällä vaan masua kasvatellaan. Tulispas edes osa noista Niiloakselin supistuksista minulle. Eilen kyllä ihan yllättäen alkoi suht säännöllisesti supistella, kun istuin kiikussa ja katoin tv:stä hiihtoa. Hyvä oli siinä istua ja seurailla kellosta suppareita. Eivät mitään kovin kipeitä olleet, mutta 5 - 10 min välein niitä tuli. Sit loppui hiihtolähetys ja menin vessaan ja sille tielle jäi ne supparitkin (eli kestivät vaivaiset puoli tuntia). Vähänkö harmitti, kun tuntui, että olispa ihanaa lähteä päiväsaikaan synnyttämään. Mies olis ollut kotona ja äitini olisin ehtinyt hälyttää vielä samalle päivälle tänne. Joten vähänkö harmitti, kun ei asiat näin menneetkään.



Eipä taida ennen perjantaita tämä meidän neiti syntyä. Äsken puhuin äidin kanssa, niin se tuntui toivovan, että menis sinne perjantaille, niin hänen ei tarvitsis niin monesta kouluunlähtöaamusta huolehtia. Olishan se ihan mukavaa, jos mies sitten viikonloppuna käyttäis sisaruksia luonamme sairaalassa vaikka molempina päivinä.



Kouluunlähdöstä puheen ollen. Viikonloppuna pojalta kyselin, että mitäs sulle tuli läksyä ja alapas niitä tehdä. No eilen illalla se niitä sit teki. Yllin kirjaakin se aina katseli, mutta sanoi, ettei siitä mitään tullut. No, sit tänä aamuna kun nousi ylös, sanoi, että minäpä teen varulta nuo yllin tehtävät..... Kyllä pikkuisen sieppasi, kun sit alkaa siinä yhdessä katella niitä tehtäviä (koulussa kun on yhdysluokat, niin meidän kolmannella olevalla pojalla on nelosluokan yllin kirjat eli ovat tietty vähän vaikeita tehtäviä). Taishan tuo suunnilleen keretä ne tehdä, mutta ei sit kerennyt aamupalaa syödä. Milloin se oikein oppii, että itselleenkin olis ihan paras tehdä läksyt ajoissa. Sanoin, että sitten kun vauva on syntynyt, niin minä en ala enää aamuisin avustaa sinua tehtävissä (riippuu tietty hirveesti vauvasta, mitä se antaa minun tehdä ja mihin aikaan).



Joo, ja sit tuo meidän kuopus. JESTAS, että se on touhukas. Pahenee vaan. Nyt kun se huomasi, että se saa ite ovet kahvoista aukaistua. Pakko olis kääntää nuo kahvat toisin päin. Muuten täällä saattaa lapsenvahdilla olla melko kiireiset oltavat... Nyt se tuolla Ti-ti Nallea katsoo, mutta tuskin kovin kauaa kiinnostaa. Taidankin lähteä meille aamupuuroa keittämään.



Oikein ihanaa viikkoa kaikille suurperheellisille!



Jokohan Pikkis tulee tänään kertomaan vauvauutisensa???



neronja rv 41+1

Niiloakseli elelee jänniä aikoja, sinä varmaan kerkeät saada nyytin jopa ennen kuin täällä päässä tapahtuu yhtään mitään. Onneksi sinulla ei ole enää montaa päivää, kun teidän vauva on täysiaikainen ja saa syntyä :)

Täällä ollaan ja öllötellään ja kasvatellaan masua. Ei minkäänlaisia merkkejä, että ötökkä malttaisi jättää yksiönsä.

Kävin perjantaina siellä vyöhyketerapeutilla hakemassa helpotusta turvotuksiin. Jalat " sulivatkin" sen verran, että kävely ei enää ole sellaista kamlaa tuskaa, mutta sormet on yhä ajoittain kuin nakit. Mutta kylläpä se täti löysikin useita imakan kipeitä pisteitä! Oli jännää, kun hän paineli esim. korvasta ja kun sanoin että sattuupa kipeästi, hän vaan tuumasi että jaa, sinulla taitaa olla siinä ja siinä kohdassa selkää kipuja. Kysyi sitten vielä luvan käsitellä muutamia pisteitä, jotka saattavat käynnistää synnytyksen. Mutta sanoi, että vauva lähtee syntymään vain, jos se on valmis, väkisin sitä ei pisteiden aktivoinneilla ulos saa. Eikä niin minkäänlaista tuntoa aiheuttanut :/



Neronja kertoili lasten läksyjen teosta. Meillä vanhimmalla oli tuossa 5 luokan aikoihin kamalin vaihe. Läksyt eikä koulu maistunut, kaikki muut olivat kiinnostavampia ja tärkeämpiä. Myös silloin usein neiti teki läksyjä aamuisin kun ne olivat edellisenä päivänä " unohtuneet" . Mutta 6 luokan joululoman jälkeen tapahtui kuin ihme. Neiti itse ikäänkuin heräsi koulun käyntiin, läksyt tuli tehtyä ajallaan ja jopa kokeisiin lukeminen sujui ilman patistelua ja muistuttelua. Hän otti ikään kuin vastuun itse omasta koulun käynnistään. Ja nyt 7 luokalla sama rata näyttää jatkuvan, ainakin toistaiseksi. Ja toinen neiti on nyt 5 luokalla aloittanut samanlaisen " lorvimisen" kuin esikoinen aikoinaan :( Kyllä se kiristää pinnaa, kun ensin vakuutellaan että on varmasti kaikki tehtävät tehty, mutta niitä sitten löytyykin.



Viime viikolla oli puhetta miehen osallistumisesta synnytyksiin. Meillä mies on ollut jokaisessa synnytyksessä mukana, ja nytkin aikoo lähteä mukaan. Meillä vaan on hieman huolta tuosta, kuka kerkeää tulla lapsia hoitamaan siksi aikaa, ennenkuin mummu ennättää tulla Kajaanista saakka. Pari " varahenkilöä" kyllä on, mutta molemmat ovat töissä käyviä. Toinen päivätöissä ja toinen vuorotöissä. Vanhin neitihän on kyllä jo pian 14 vuotias ja pärjäisi varmasti hienosti 3,5 vuotiaan kanssa mummun tuloon saakka, mutta en varmaan uskalla jättää heitä keskenään, joten iskä varmaan joutuu silloin odottamaan mummun tuloa. Mutta saa nähdä, milloin edes se lähtö tulee...



Mutta nyt täytyy lähteä viemään neiti päikkäreille ja hieman hemmotella tuota meidän 7 luokkalaista sairaslomalla olijaa.



Mutta jokohan pian kuullaan Pikkiksen iloisia uutisia... ;))



n@nne ja ötökkä 39+4

Ihanaa kun nyt niitä vauvauutisia alkaa tulemaan. Imetän tässä samalla vauveliani ja ei voi muuta sanoa kuin tämä on onnellisinta aikaa meidän elämässä.



Me6 olet muuten melkoinen sissi kun kestit niin pitkään tota raskausmyrkytystä. Itse en olisi pystynyt samaan saan kauhean paniikin kun vain muistelen miten silloin turposin.



Neronjalle synnytystuulia. ja kaikille hyviä vointeja ja vauvan odotusta.



Annlinn ja maailman söpöin tisupoika

Oikein mukavaa viikonalkua kaikille! :) Tein viimeyönä Niiloakselit ja nukuin kellon ympäri. Nukahdin kuopusta nukuttaessani ja kun mies kömpi petiin, heräsin vain sen verran, että kävin hampaat ja naaman pesemässä. Kylläpä uni maistui. Oli ihana herätä virkeänä uuteen aamuun. Laitettiin kuopuksen kans koululaiset matkaan ja käytiin itse saunassa. :)



Ajatella Neronja jos (ja melko varmasti KUN) saat perjantaina vauvan syliisi, siihen on enää neljä päivää! NELJÄ! Joko jännittää? Pelottaako synnytys?



Yks entinen työkaverini kysyi itseltäni samaa kun tässä viikonloppuna nähtiin, että jännittääkö tai pelottaako mua ja sitten tuumas vielä itse perään ettei kai mua enää kun jo viides.. :/ Tottakai mua jännittää ja pelottaa! Ja varmaan just se kun kyseessä on jo neljäs synnytys ja viides lapsi! Tiedän kuinka paljon synnytys sattuu ja pelkään sitä! No tuo kaveri on itse vielä lapseton joten annettakoon se hänelle anteeksi.. :)



Kiva kun Annlinn taustailee ja odottelee meitä vauvapuolelle! Pian saat varmasti seuraa. Pikkis, neronja, n@nne ja Niiloakseli putkahtavat sinne tuota pikaa. Eikä mullakaan ole enää kuin rapeat 5 viikkoa! :)



Viikonloppuna saadaan lapset yökylään, ihanaa. On aikomus laittaa kaikki vauvantarvikkeet valmiiksi. Minä jo panikoin. Ois kurja lähteä synnärille jos tavarat ois vielä ostamatta ja vaatteet laittamatta. Kun saa kaiken tehtyä ja laitettua, voi huoletta lähteä sitten kun aika tulee. Mies vaan rauhottelee, että eihän se vielä ole aikakaan. Mutta kun moni vauva syntyy jo paljon ennen LA:a. Kaks Plussan odotuspalstalla olen vähän taustaillut ja siellä moni maaliskuun odottaja on jo saanut vauvansa!



Mutta nyt alan laittamaan kotia kuntoon. Ekaluokkalainen tulee jo tunnin päästä koulustakin.



Omppis 34+5

Nytkin supistelee niin maan kamalasti etten tiedä miten olisin :o/ kerho reissun kävin heittämässä kuopuksen kanssa ja supistukset siitä äityi :o(

Välillä meinaa hermot mennä kun saa koko ajan olla valmiudessa lähtemään synnärille ja muutamat lapsenvahdit valmiudessa tulemaan heti kun soitan. Ja kun ei tiedä aiheuttaako nämä supistukset nyt mitään tuolla kohdunsuulla tai muutenkaan vai ovatko tehottomia. Välillä ärsyttää ihan tosissaan. Pahimmillaan tämä kestää vielä 6 viikkoa jos yli ajan menee 2vko:a :o( Syntyisi tai loppuisi nämä jatkuvat kivut :o(

Ei tässä enää kauaa voi mennä,eihän??

Ekaksi SUURET ONNITTELUT ME6! Kyllä teillä on hurja alku ollut, mutta ihanaa että rupeaa sujumaan, tuo imetyskin! Kaikkea hyvää teille!



Niiloakselille voimia jännittävään tilanteeseen, onneksi olet jo näillä viikoilla viikoilla menossa, jos pieni päättäisi nyt syntyä, mutta aina on eteenpäin mitä isommaksi ennättää masussa kasvaa. Peukkuja sinulle, otahan rauhallisesti ja lepää (minkä pystyt, katraaltasi)



Neronjalle muutama sana, sehän on just käsillä että sinäkin saat oman nyyttisi syliisi. Muutama päivä?? Jukra, vaikka odottavan aika ON PITKÄ!



N@nne, meillä piti tuon 5.luokkalaisen kanssa taas sopia jotain uutta, läksyjen teosta. Että minä en nyt enää kysele onko tehty, vaan oletan että hän osaisi itse huolehtia niiistä. Juttu menee niin, että mua rupeaa raivostuttamaan, kun hän ei tee niitä MINUN haluamassani tahdissa, joten en sitten ota huolehtiakseni, kun riitaa aina tulee. Toivottavasti tämä vähentaisi sitä yletöntä tiuskimista ym, mitä tällä hetkellä 5.luokkalaisen päässä on. Tuohan oli ihanaa lukea että jossain vaiheessa sinun lapsesi on sitten aktiivisesti ottanut vastuun omasta koulunkäynnistään...TOIVOA SIIS ON:)



Jukra omppis ja muut kun te olette NIIN pitkällä tuossa raskaudessanne! JO rv36! Nyyh, nyt täytyy sanoa, että hetken olin minäkin teidän kanssanne palstailemassa, kun sitten meni kesken.. Pienen la olis ollut helmi-maaliskuu... Mutta ei kuitenkaan kauaa nyyh, sillä olen onnellinen että tämä raskaus on sujunut hyvin. Keskiviikkona on neuvolakäynti ja ens viikolla 2v vuosineuvola, joten saa hypätä sitten siellä viikon välein..



Annlinn, kiva kun seuraat tätäkin palstaa välillä, ihanaa kuulla jotain teidänkin elämästä:)



Nyt en muista mitä mun piti kommentoida, mutta lopettelen siis tähän.

Pikkiksen kuulumisia odotellaan:)



sinuvi 16+2

sehä oli niiloakselilla viikkoja 36 ja omppiksella 34 ja risat..



Voi niiloakseli, näinköhän sinä pian synnytät ennen neronjaa?



Jos sua ei huomenna näy kirjoittelemassa, me tietenkin ajatellaan, että olet joutunut lähtemään... eli laitahan väliaikatietoja meille sun puolesta jännittäville.

Toivon kyllä että supparit päättäisi nyt loppua muutamaksi viikoksi, kun kerran niin kivuliaitakin on! Mutta vauvahan syntyy, kun se on päättänyt syntyä. Nyt en muista, vaikka siitä ollaankin kirjoiteltu, miten sun muut vauvat on syntynyt, ennen la' ta vai menneet jopa yli?



-s-

mun aiemmat lapset on syntyneet rv 40+4, 42+0, 41+0 ja 37+1

eli ei tuostakaan hirveästi voi päätellä :o)

kuopus kun lähti syntymään niin mies sanoi tyynen rauhallisesti että " ei se nyt voi syntyä, ei meidän lapset synny etuajassa" ja samalla mulla valui lapsivedet lattialle :o)

tuo 37+1 on ensi viikon tiistai! saa nähä kuinka jännittää jos sinne asti pääsen.

supistelut onneksi loppui tältä päivältä.

Muusta en olekaan huolestunut vaan siitä etten saisi vauvaa vierihoitoon ja kotia mun kans yhtäaikaa :o( se oli kuopuksen kanssakin raskasta kun sairaalassa piti laukata ja ihan sama olinko kotona vai vauvan luona sairaalassa niin oli huono omatunto kun tunsi aina olevansa väärässä paikassa :o( kuopuksella tulehtui keuhkot synnytyksen jälkeen ja joutui teho hoitoon ja oli 2 viikko sairaalassa :o( siihen en enää haluaisi mutta sehän ei ole edes viikoista kiinni sairastuuko vauva vai ei synnytyksen jälkeen.



neronja onkin jo lähellä saada nyytin syliin! ihanaa! :o) jännittääkö kamalasti? mulla ainakin jännittää ja hiukan pelottaakin synnytys niin kuin omppista. Liika tieto on ihan selvästi tehnyt tehtävänsä :o/

Ai, nyt alkaa tässä istuminen supistella... pakko oikaista sohvalle.



Niiloakseli edelleen rv 36+0

Ei tuota oikeastaan ole ite tajunnutkaan, että alkoipa nuo supistukset spontaanisti tai käynnistyksellä, niin aivan kohtahan meillä se nyytti on sylissä :-). Kyselitte, jännittääkö synnytys. Vielä joskus viikko sitten oli sellainen tunne, että mihin sitä tuli taas itsensä hommattua, mutta jotenkin ainakin eilisestä lähtien on ollut tosi seesteinen ja odottava olo. En tiedä, mahtaako tuo jännitys vielä palata, mutta nyt vaan jotenkin odottaa, että kun pääsis jo synnyttämään ja tapaamaan hänet, joka sisälläni potkiskelee :-). Tällä hetkellä en löydä sitä jännitystä tai pelkoa itsestäni, mutta katsotaan, vieläkö se tulee. Viimeksi jännitti käynnistyksessä, mutta synnytys meni kyllä tosi hyvin ja kivunlievityskin osui sopivasti kohdilleen. Ensin ilokaasu ja sitten intratekaalipuudutus, joka sopivasti lievitti kipuja, muttei vienyt tuntoa kokonaan. Vastaavan tyyppisen synnytyksen haluaisin nytkin. Saa nähdä, millainen sitten lopulta tulee olemaan. Mutta kyllä sitä jo tosiaan haaveilee siitä hetkestä, kun saa sen vauvan rinnan päälle ensimmäistä kertaa. Voi että kun ei jaksais enää odottaa... Onhan tää toisaalta kiva, että saa nauttia (jos vaan pystyy) tästä raskaudesta ihan koko rahan edestä ja haaveilemaan siitä ensitapaamisesta. Jos tää on vaikka se viimeinen raskaus, kuten mies aina jaksaa toitottaa. Taas äskettäin sanoi, että kohta me lähdetään viimeistä kertaa yhdessä ponnistamaan... Sanoin, että älä nyt hyvin suurta kunniaa tuosta ponnistamisesta itsellesi ota... ;-)



N@nnellakin on laskettu aika jo ihan käsillä. Jospas sulla alkais pika puoliin supistella! bd bd



Jaahas, mies ihan yllättäen kotiutui jo nyt. Luulin, että tulee vähän myöhemmällä. Pakko lähteä ruokahommelit sille katselemaan. Mun piti tehdä yhtä salaattia, mutta enhän minä arvannut, että se nyt jo pitäis olla valmista....



neronja rv 41+1

piti tulla näin aamutuimaan katsomaan mitä tänne kuuluu..

Kuopus ei kyllä anna tässä istua ja kirjoittaa, mutta pikaseen kysyn neronja sulta että mikä tuo intratekaalipuudutus oikein on? (meniköhän oikein?)



Ja niiloakseli, aika jännä tuo miten nyt kuopuksesi syntyi sitten reippaasti ennen muita,, ja tämä uusi vauva hätyyttää nyt myös. Joo älä istu koneella, jos se vielä lisää suppareita.

Ens tiistaita odotellaan, menisi sinne saakka... ja sitten sanotaan seuraava tavoite-etappi, että menisi taas sinne ja sinne saakka..

Kyllä, voin kuvitella miten ristiriitainen tunne on kun risteilee kodin ja sairaalan väliä..toivottavasti saat vauvan heti kotiin, kun itsekin kotiudut.



Mun kaiffari katosi muihin tiloihin, sain pitkät rimpsut kirjoittaa..

Mukavaa päivää kaikille, mulla on huomenna neuvoola...



sinuvi 16+3

Kysyit tuosta intratekaalipuudutuksesta. Olen usein itekin ihmetellyt, miksi siitä puhutaan niin vähän ja miksi siitä löytyy googlettamallakin niin vähän tietoa. Tuossa taas googletin ja selitys löytyi. Se on itse asiassa ihan sama asia kuin spinaalipuudutus. Hassua, että kätilö puhui mulle intratekaalipuudutuksesta, kun sille on paljon yleisempikin nimitys. Tuo on nyt tosiaan ihan varma tieto, että sama asia ovat (oli niin hassuja keskusteluja aiheesta, kun joku väitti, että intratekaali on sama kuin kohdunkaulanpuudute jne. ;-) Onpa hyvä, että nyt itsekin tiedän. Hirveän paljonhan tuosta spinaalista nykyään puhutaan ja nyt vasta selvis, että itekin olen sen saanut. Tuosta puudutteesta mulla oli ainoa haittavaikutus kutina. Muuten se toimi tosi hyvin, kun tunto säilyi. En haluais olla ihan tunnottomassa tilassa synnytyksen aikana.



Taas on vähän niin tylsistynyt olo. Illalla oli ihan hyväntuntuisia menkkajomotuksia ja ajattelin, että jokohan tuo olis merkki jostain, mutta nepä sit loppui ihan yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Tälläkin hetkellä tuntuu menkkakipuilua, mutta ei sen kummempaa. Täytyy vissiin lähteä aamupalalle ja yrittää saada päivä taas käyntiin.



neronja rv 41+2

täällä ollaan vielä :o) supistukset nujuuttaa ja yritän niitä neronjalle lähettää mutta sitkeästi pysyvät täällä minua kiusaamassa :o/

mietinki tuossa mistä hitosta tiedän tapahtuuko tuolla alapäässä mitään vai ei? ja missä vaiheessa synnytys on oikeasti käynnissä? vai käykö niin että kestän nämä supistukset kotona ihan ok ja sitten yhtäkkiä räsähtää vedet lattialle ja se on menoa? huoh! vaikeaa tämä supistusten arviointi...



Minäkin olen kerran saanut spinaalin ja olen ollut siihen tyytyväinen. Mulla tuota kutinaa ja tärinää aiheutti epiduraali ja se oli kyllä melko hauskaa kun raavin ja hytisin samalla kun yritin synnyttää :o)



Niiloakseli rv 36+1

Tiistaipäivä käynnissä ja Pikkiksen ihanaisia vauvakuulumisia odotellaan.. :)



Nuista kivuista ja peloista kun on ollut nyt puhe ja neronja meinas ettei enää pelota, niin näin käy aina mullekin. Muutamia viikkoja pelkään ja jännitän etukäteen, mutta kun LA on käsillä niin sitä odottaa vaan niin kovasti synnyttämään pääsyä ettei kipua ja pelkoa muistakaan. Haluaa vaan tavata sen pikkiriikkisen ihanan ihmisenalun! :))



Minäkin sain kuopukselta spinaalipuudutuksen ja se oli upea! Kivut hävisivät kokonaan ja sattui niin sopivaan saumaan, että sain ponnistaakin täysin kivuitta. Ihana kokemus! Ainoa miinuspuoli mulle oli spinaalissa, että sain siitä pään kipeäksi. Mutta mielummin se kuin kovat ja järkyttävät supparit ja ponnistuskivut! Ehdottomasti. Spinaalipuudutusta voi kyllä suositella. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää.



Omaa masua ei olekaan supistellut nyt yhtään, mutta yöllä tunsin outoa kipuilua ja jomotusta. Heräsin siihen kun se tuntui koko lantiossa ja mietin oisko vauva asettunut valmiusasemiin..? Masu on kyllä aika alhaalla, mutta niin on ollut jo pitkän aikaa, luultavasti koko raskauden.. Neuvolalääkäri on viikon päästä ke, joten sitten ainakin olen viisaampi! Jännä nähdä onko Niiloakselilla tuolloin jo vauva kun minä menen vimppa kertaa lääkäriin! :)



Viimeyö olikin meille sitten ensimmäinen alakerrassa nukuttu yö. Ekaluokkalainen neitokainen sai unelmiensa prinsessahuoneen yläkerrasta ja me isukin ja kuopuksen kans opetellaan nukkumaan " maan tasalla" . Ihan hyvältä tuntui! Ja vähän lievittää mun paineita kun huonemuutokset alkaa olla valmiina. Sain eilen isukinkin innostumaan koko illaksi kaveriksi tähän projektiin. :)



Hieman murhetta tuotti kun löysin aamulla toisen pojista repusta opettajalta lappusen, jossa kertoi kuulumisia...Koulu menee muuten hyvin, mutta poika on kuulemma saanut kiusantekoa osakseen isommilta pojilta.. :( Voihan se olla leikkiä ja härnäämistäkin, mutta suretti se äitiä kovasti. Laitoin heti opettajalle ja rehtorille viestiä, että ei aiota hyväksyä sellaista laisinkaan, että asiaan on puututtava heti. Se että leikillään mätkitään välitunnilla päähän, ei ole mukavaa leikkiä.. :( Pojallekin sanoin, että AINA on tästä lähtien sanottava kotona jos tällaista tapahtuu. Sinänsä olin hiukka ihmeissänikin, koska tällaista ei ole aiemmin esiintynyt.. Piti miehellekin soittaa töihin kriisipuhelu ja purkaa omaa pahaamieltä.. Ja nyt purin sen teille.. Ei kiva, ei.. :(



Hurjaa, huomenna tulee täyteen 35 viikkoa! Vain 5 jäljellä!! Se on jo niin vähän, että paniikkia iskee! Itse en osaa ajatellakaan, että yli menisi kun ei ole koskaan aiemminkaan mennyt. Katsotaampa vaan niin keikun täällä kokonaisena vielä viikolla 42.. ;)



Autossa istumisesta olen jo kerran aiemminkin maininnut ja täytyy sanoa, että illalla tehty kauppareissu oli taas kurjaa istuttavaa.. Se asento on NIIN hankala. Tuntuu ettei voi istua liian pystyssä muttei liian makuullaankaan (varsinkaan kun itse ajaa!). Kylkiluut painaa ja masu tuntuu olevan kurkussa asti.. :/ Ja meilläkin on lähes 20 km lähimpään kauppaan. Ei viitsi kävellä.. ;) Välttelen siis turhaa autossaistumista. Jyväskylään suunniteltu reissu viikolla 10 saattaa sekin jäädä tämän takia haaveeksi. Ei viitsi tahallaan itseä kiusata.



Harrastatteko te suurperheiden äipät muuten mitään erityistä? Itse en oikeastaan. Liikunnasta kyllä tykkään ja normaaliolosuhteissa lenkkeilen hyvän kaverin kans monta kertaa viikossa. Nyt raskauden aikana se on jäänyt lähinnä kuopuksen kans vaunuilla köröttelyksi. Mutta aion siinä suhteessa palata entiseen! Se paitsi pitää kunnon hyvänä, on myös tärkeä henkireikä mulle :)) Spinningistä ja uimisesta kans tykkään.



Pistäkäähän jo vauvantuoksua tulemaan Pikkis, neronja ja n@nne!! :) Teidän on jo aika! :))



Omppis 34+6

Tänään kävin taas siellä kontrollissa. Masukin munuaistilanne ennallaan, eli ei muuta kuin seurantaa - ehkä sitten munuaislääkärin konsultaatio syntymän jälkeen. Hyvin oli kasvanut - painoarvio 1,7 kiloa.



Nyt sitten voidaan olla aika varmoja tuosta masukin sukupuolesta -aiemminhan ei olla haluttu tietää, mut nyt sitä on jo niin monta kertaa ronkittu ja yhdelle lääkärille oli helpompi, että sai puhua asiasta oikeilla nimillä ;) ja nyt sit sanoin lääkärille (joka rakenneultrassa olis jo kertonu, mut kätilö ehti kieltää, mein toivomuksesta), et voi sen kyllä kertoa, jos se nyt olis täysin varma - ja jotain siellä roikkui ;)))) Meillä kun on ennestään noita neitoja kolme ja veljelläni kolme - joten taitaa pappa mennä sekaisin ;)) ja voi poika raukkaa - tytöt on aika tomeria - taitaa kasvaa aikasta kurissa ;)



Taas on hieman ahdas olo - siis tuntuu, ettei istuallaan jaksais olla, mut kun pitkälläänkään ei voi olla koko päivää... Viime yönä tuli valvottua muutama tunti, kun kuopus ei tahtonut nukahtaa uudelleen - taitaa tehdä kolmea sivuhammasta kerrallaan ja lämpöäkin oli aamulla herätessä. Nyt olis kiva pitkää pötkölleen, mut ei voi, kun sattuu oleen pari lasta hoidossa. Omat lapset oli ensin sen ultran ajan heillä ja sit vastavuoroisesti tuli iltäpäiväksi tähän meille. Naperot katsoo nauhalta lastenohjelmia, niin eivät ihan intoudu juoksentelemaan...



Nyt ei tuu mitään muuta mieleen.. Jos vaikka yrittäis pähkäillä tuon kotitentin kanssa vähän aikaa....



--Mirpa ja masuasukki rv 31+5--

No mutta onneksi olkoon Mirpalle poikatiedosta!! On varmasti kiva saada poika tyttököörin kaveriksi! Mutta kurissa tulee elämään ;) Tytöt on aika tomeria tapauksia. Näin myös meillä. Ekaluokkalainen tyttö aina komentaa kolmasluokkalaisia veljiään ;) Komentaa milloin saa pelata ja milloin ei jne.. Esimerkkejä ois varmaan tuhansia kertoa! ;) Joskus pitää itse ihan kieltää tyttöä, että älä nyt sinä siinä komentele!



Kaappeja olen putsaillut ja ihan hirveästi löytyy ylimääräistä tavaraa.. Ajattelin ottaa kirpparipöydän pariksi viikoksi ja koittaa pikkurahalla päästä niistä eroon.. Suurin osa on kuitenkin hyvää tavaraa, mutta kun ei itse enää tarvitse. Ja saanpahan jotain kivaa puuhaa kun haalin pahvilaatikoihin tavaraa ja käyn siivoilemassa kirppispöytää ;)



Kerran on tainnut supistaa tälle päivälle. Mutta eipä vielä suuremmin tarvikaan. Parin viikon päästä sais jo tulla suppareita ja vaikka jotain tapahtuakin kohdunsuulla. Ois lohduttavaa jos avautumista ois tapahtunut jo ennen synnytystä.. Näin ei ole mulla koskaan ollut..



Kirjoitellaan!



Huomiseen!



O

Onpas raju juttu tuo raskausmyrkytys. Ei ilmeisesti suotta puhuta, että voi olla hengenvaarallinen äidille ja vauvalle.



Ja Mirpalle onnea tulevasta pojasta :) Minä kanssa odotan, että saisin torstaina tietoa sukupuolesta... Vaikka asia on aivan toisarvoinen, niin olisihan se kiva tietää.



Omppis kyseli harrastuksista. Mä en kyllä jouda mitään harrastaa : / Lasten harrastuksista riittää minullekin harrastettavaksi. Kuskaamista ja talkoisiin osallistumista. Etenkin kesäaikaan on paljon kaikenkarvaisia buffetteja ja myyjäisiä, joihin pitää osallistua. Olen vielä jotenkin luonteeltani sellainen, että onnistun tunkemaan itseni kaikkeen vapaaehtoiseksi. Kummasti sitä puuhaa siis kasaantuu. Puolitosissani mietin myös ehdolle asettumista syksyn kunnallisvaaleissa.

Välillä yritän käydä kävelyllä ja osallistua koulun vanhempainyhdistyksen toimintaan. Opintojen edistämistä voisi myös kutsua laiskaksi harrastukseksi.



Kai sitä pitää taas iltapuuhiin ryhtyä... Hyviä vointeja kaikille :)



Meriutu

Me6:lle ensin onnittelut vauvasta!!!!!!!!!!! Ihan tuli tippa linssiin, kun luen noita vauvauutisia. Alkaakohan hormoonit jotenkin vaikuttaa..



Olen nyt parisen viikkoa keskittynyt puuhailemaan niin täysillä, etten ole ehtinyt kuin lukasemassa käydä täällä. Siivonnut olen into piukassa ja ommellut kaikenlaista vauvalle ja taloon. Mutta ei auta ei. Ei sitten minkäänlaisia supistuksia, eikä mitään synnytykseen viittaavaa.



Vauvahan oli jo kolmisen viikkoa sitten 3,3 kg ja toivottavaa olisi, ettei ainakaan edellisiä suuremmaksi pääsisi. Siis äiti toivoo... Meillä tilastot kertovat seuraavaa; rv 41 ja 3,320 kg, rv 41+6 ja 4,160 kg, rv 41+4 ja 4,240 kg. Eli ihan turhaan taidan vielä odotella tällä viikolla, vaikka LA onkin jo ylihuomenna eli 14.2. Ja minulla ei vauvat edes kiinnity, saati laskeudu ennenkuin synnytyssalissa ponnistusvaiheessa. Eli hommia tiedossa, kun sinne asti päästään. Ässät on käytössä ja yritän kotona olevien kahden nuoremman kanssa puuhata mahdollisimman paljon plus hieron vielä niitä käynnistyspisteitä. Mistään ei kyllä ole seurannut mitään. Kuopuksen kohdalla pisteitten hieronta aiheutti edes jotakin tuntemuksia, mutta nyt ei siis mitään. Ei ole vauva siis valmis vielä...



Kun lapsi ei ole laskeutunut, ui se yöllä keuhkojen päälle ja herään siihen, ettei ilma kulje. Ja yöllä ei voi enää vaihtaa kylkeä, kun vauva ei halua herätä kesken uniensa siirtyäkseen toiselle kyljelle kellumaan. Aamulla on paikat jumissa ja heräilenkin jo neljän viiden paikkeilla, kun ahdistaa. Hormoonitkin taitaa viedä unihiekat jonnekin. Terkan mielestä luonto on vallan ihmeellinen, kun näin valmistaa äidin yövalvomisiin. Olen vähän eri mieltä ihmeellisyydestä, kun on noita lapsia jo olemassa, jotka ihan ilman mitään hormooneja pitää skarppina ihan kaikkina vuorokaudenaikoina....................



Huomenna tuleekin eka äitiysraha ja tuleekin tarpeeseen! Edellinen tili kun tuli viime vuoden puolella!! Jos lykkäisi laskujen maksua iltaan, niin olisi tilillä rahaa edes puolen päivää. Vaunuistakin puuttuu vielä pyörät, täytyisi ne hakea parin tunnin ajomatkan päästä.



Perjantai on oikein tehopäivä. On parin tunnin terkkariaika, on samalla kertaa pojan 2-v. tarkastus, tytön 4-v vastaava ja vielä katsotaan mun asiat. Ja kai samalla yliaikaistarkastuksen ajankohta. Tällä viikolla vielä perhekerho ja satutunti käymättä. Tänään olin kampaajan tuolissa 9-14, kun olin ensin leikattavana ja sitten koulutuspäivän uhrina harjoittelijalle, sain ihanan värin ihan istumisen vaivalla. Pienet on kotiäidin ilot. Nyt olisi komeaa lähteä synnärille vasta värjättynä. Voisi siinä pedille hiotessa jäädä värikkäät hikitahrat...



Harrastuksista joku kyseli. Tämän mamman harrastuksena on kaikki käsillä tekeminen ja suurimmaksi osaksi puuhailen ihan kotona kaikenlaista lasten mentyä nukkumaan. Huonekalujen verhoilukursseillä olen kahtena talvena käynyt noin kodin ulkopuolisena harrasteena. Meillä mies hoitaa harrastukset urheilurintamalla pelaamalla sarjassa palloa. Vähän kyllä jo vihjaisin, että josko ensi vuonna siirtyisi vaikka ikämiehiin jäähdyttelemään... Juurihan täyttikin jo 30 vuotta;)



Ja edelleen tiedustelen, että kuinka vanhaksi olette saaneet lapset nukkumaan päiväunia?? Meillä kaksi vanhinta lopettivat päikkärit puolentoista vuoden iässä, mutta syynä oli myöhemmin todettu Sl-häiriä, eli eivät yksinkertaisesti pystyneet rauhoittumaan kesken päivän unille. Mutta nyt on 2-vuotias kuopus ihan mahdoton saada unille, tai uni kyllä tulee, mutta 1-3 tunnin paikallaan pidon jälkeen... Ilman unta on kyllä niin äkäinen iltapäivällä, että mielestäni sen unen kyllä tarvitsee. 4-vuotiaskin kyllä rauhoittuu uniajaksi lukemaan ja pötkölle, mutta sanopas kaksivuotiaalle, että pysyt nyt sitten sängyssä... Nyt ehdin vielä nukuttamaan, vaikka menee omat hermot ja oma lepo jää vallan pois. Mutta vauvan synnyttyä onkin tilanne toinen...



Ihan turhaa pölinää, mutta kun harvoin ehtii koneelle.. seli seli. Taidan siirtyä pelaamaan pasianssia; meidän vauvat ei synny ilman, että pelataan miehen kanssa yhdessä seiskan pasianssia iltaisin keittiön pöydän ääressä. Siis minä siirrän ja mies analysoi... Että näin meillä... pidetään parisuhdetta yllä...



*Nyt jo ihan " valmis" Kitta75 ja ehkä poika*

Pikaluin tuossa viestit läpi, ja huomasin, että olitte kaipailleet uutisia =)

Kiva, että olette muistaneet!!

Itse lähetän nyt vain yhteiset tsempitykset teille kaikille, meni tämä ensimmäinen ilta kotona vähän myöhään ja päätä särkee...



Mutta siis jospa kertoisin pikakelauksella viime viikon tapahtumat. Tarinaa nyt tulee niin kauan kuin ehdin..



Menin siis keskiviikkona 6.2 sinne polille, jossa lääkäri ultralla arvioi lapsen pienemmäksi (3,8kg) mitä terkkari ed. päivänä (4,2kg). Tämä lääkäri sanoi luottavansa yliajalla enempi käsikopeloon ja näin arvioi vauvan nelikiloiseksi. Ja vauvalla oli kaikki hyvin, eli siinä mielessä ei hätää. Mutta koska verensokerit ei tahtoneet pysyä aisoissa, lupasi lääkäri käynnistyksen. Jihhuu! Olin tyytyväinen, että sattui olemaan tämä ihanainen tohtori minut tutkimassa ;))



Siirryin sitten osastolle, jossa sain tabletteja klo 12, 16 ja 20. Ne eivät vaikuttaneet juuri mitään, jotain säännöllistä supistelua tuli, mutta ne ei olleet menkkakipua suurempaa eikä vaikuttaneet mihinkään. Kanava oli täyspitkä ja sormelle auki, kuten oli ollut aamulla, joten hommaa päätettiin jatkaa seuraavana päivänä. Torstaina 7.2, (rv:t 41+1) sitten aamulla ylilääkäri (joka ei aiemmin mua olisi edes huolinut paikalle ennen 42 vkoa) minua näkemättä määräsi tupla-annoksen tabletteja. Toinen lääkäri kävi sängynpäädyssä ja sanoi samaa. Ennen tabletin saamista otettiin kuitenkin käyrää, ja sen tarkasti edellisenä päivänä minut polilla tutkinut lääkäri. Minulla oli lieviä omia supistuksia (yllätys yllätys!) joiden aikana vauvan sydänäänet laski, ja muuten vauvan sydänkäyrä oli liian tasainen, joten tablettikäynnistystä ei uskallettu jatkaa. Hän määräsi tippakäynnistyksen, kunhan joku sali vapautuisi.



Pääsin saliin tipan nokkaan noin klo 12. Tippanopeutta nostettiin parinkymmenen minuutin välein, mutta aluksi se ei vaikuttanut mitään. Aiemmat synnytykset on menneet juuri niin, että odoteltu useampi tunti ilman vaikutusta ja sitten alkanut supistaa " laimeasti" ja kun on alkanut kunnon kivuliaat supistukset (tai oikea kestosupistus, ilman taukoja) onkin paikat hurahtanut anestesialääkäriä odotellessa vauhdilla auki, joten muita puudutuksia ei ole ehditty antaa kuin kohdunkaulapuudute ja siitä ei ole ollut mitään apua. Kätilön kanssa tästä keskusteltiin ja hän sanoi, että pitää sitten olla " kärppänä" tutkimassa, että kerkeää tilata nukkumatin paikalle.. Klo 14 aloin tuntea säännöllisiä supistuksia 5 min välein, mutta nekään ei olleet vielä juuri menkkakipua pahempia. Kävin vielä osaston puolella kahvilla. Klo 15 alkoi supistuksissa olla potkua, viimeinkin niitä keskittymistä ja hengittämistä vaativia, mitä koko loppuraskauden olin odotellut =) Ja ne tuli ihan oikeasti 3 min. välein, mutta nekin vielä kesti, kun niissä tuli ihan selkeä hengähdystauko. Tällöin soitin supistusten välissä miehelle, että vois varmaan lähteä ajelemaan paikalle töiden jälkeen. Mies kyseli hyvin miehiseen tyyliin, ehtiikö käydä treenit vetämässä ja löytyykö salista telkkaria, kun klo 18 oli tulossa suomen matsi. Heitin hälle, että vauva on jo silloin syntynyt, vaikka en uskonut itsekään. Klo 16 sanoin kätilölle, että vois varmaan paikat tutkia, kun tuntuu jo aika ilosesti. Mutta vieläkin silti oli inhimillisiä, kun oli ne tauot. Ihan luksusta, kun en sellaisista aiemmin tiennyt mitään.. Olin silloin 5cm auki ja kanava hävinnyt. Kätilö tilas anestesialääkärin paikalle ja minä soitin miehelle, että jättää nyt ne treenit ja lähtee ajelemaan... Anestesialääkäri tuli ja sain spinaalin klo 16.25. Ja se oli aivan upea lääke, sen jälkeen en tuntenut yhtikäs mitään kipua. Kätilö puhkasi kalvot, ja sitten vain seurailtiin käyriä..



Mies tuli paikalle ehkä kymmenisen minuuttia enne klo 17 ja ihmetteli tietty, kun en ole yhtään kipeä. Miehen saatteli saliin päivystypolin hoitaja, joka on luokkakaverini yli kymmenen vuoden takaa. Hänen kanssaan vaihdettiin siinä pikaisesti vuosien kuulumiset ja sitten hän jätti meidät rauhassa synnyttämään. Klo 17.25 sanoin kätilölle, että nyt tuntuu jotain painetta alhaalla, ja kätilö tutki paikat, olin täysin auki ja sain ruveta ponnistamaan. Tässä vaiheessa mieheltä vielä kysyin viime hetken veikkausta sukupuolesta, ja mies tuumasi sen olevan poika, kun on kuitenkin kohtalaisen iso.. Klo 17.31 syntyi sitten 6 min ponnistamisen jälkeen ihanainen tyttömme, syntymäpainoa 4000g, vartta 50 cm ja hattu 36cm.



Synnytys oli maailman helpoin, kokonaiskesto laskettiin tuolta klo 14 alkaneista suppareista, vaikka kipeät oikeastaan alko vasta tuntia myöhemmin. Mutta kesto siis 3 tuntia 31 minuuttia. Spinaali osui juuri nappiin, riitti hyvin loppuun, myös pienen repeämän ompeluun, asti. Sitten puudute alkoi häipyä ja minulle tuli hillitön kutina ;)

Liekö puudutteen ansiota, mutta koskaan en ole ollut niin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Kävelin itse osastolle ja vointini oli koko ajan mitä mainioin.



Silti viivyimme sitten osastolla pitkän kaavan mukaan... Neiti syntyi niin pahimmoilleen torstai-iltana, ettei ollut riittävän vanha lastenlääkärin perjantaina tarkastettavaksi, joten jos olisimme halunneet viikonloppuna kotiin, olisi meidän pitänyt suunnata maanantaina sinne takaisin vauvan kotiutustarkastukseen. Päätimme siis jäädä sinne odottelemaan. Ja sitten neiti alkoikin pyhää kohti näyttää vähän keltaiselta. Arvot seikkailivat yli sallitun rajan mutta eivät olleet kovin korkeat, eivät edes virallisen sinivalorajan yli. Eilen lääkäri kuitenkin määräsi typykän sinivaloon, jotta arvot varmasti laskisivat ja päästäisiin tänään kotiin. Ja niin sitten neiti kölli lampun alla eilisen illan ja viime yön ja vihdoin viimein kauan odotettu kotiinpääsy koitti.



Kotona kaikki ovat ottaneet neitin mukavasti vastaan ja olo on nyt mitä ihanin. Mitä nyt tosiaan tuo kuuden päivän sisälläolo pisti pään kipeäksi. Mutta tuota nyyttiä nuuhkiessa sekin unohtuu.



Nyt neiti tuolla heräileekin, lähden siis syöttöpuuhiin ja viimein itsekin nukkumaan. Ehdinpä tässä odottellessa kunnon romaanin pukatakin =)



Pikkis ja pikkulyyli 5vrk

...taas unohdin jotain...

Tuossa neitiä imettäessä olin synnytysmuisteloissa, ja oli pakko palata vielä tänne. Ei nyt mitään mullistavaa, mutta unohdin mainita, että neiti syntyi paksu napanuora tuplasti kaulan ympärillä. Siitä johtui todennäköisesti nuo syd.ääntenlaskut supistusten aikana. Ja myös ilmeisesti tästä johtuen reppanalla oli pää mustelmilla ja silmissä verenpurkaumia. Pieniä kauneusvirheitä, jotka ovat jo hävinneet =)



Osastolla muuten odottelin sitä tunnetta, minkä useat tuttuni ovat viimeisen lapsen saatuaan tiedostaneet, että " tää on nyt tässä" , " lapsiluku on täys" , " ei enää" . Mutta sitä ei tullut??!?!



Nyt vaipan vaihtoon ja nukkumaan.



Mukavia masun kasvatuksia ja synnytyksiä teille!

Niin ja Nordenskjoldille piti sanoa, että osastolla osui käteeni ekaa kertaa vauvalehti, jossa oli Hertan juttu. Olihan liikuttava tapaus. Ja suloinen tyttö!



Pikkis ja pikkulyyli

Suuret onnittelut pikkutytön johdosta :D



-Meriutu