SUURPERHEIDEN VK 7

Vielä viimeinen viesti minultakin tältä viikkoa. Pian kuullaan neronjasta! Varmasti kirjoittelee heti kun vain koneelle pääsee :)) Kuinkahan Pikkiksellä sujuu prinsessan kans..? :))



Kiva sinuvi, että teidän kylpyläreissu meni hyvin eikä isompia juttujakaan tullut altaaseen.. ;) Pelkillä uikkareilla minäkin olen aina käyttänyt pieniä uimassa eikä ole, onneksi, koskaan sattunut isoa vahinkoa. Taitavat olla niin innoissaan etteivät muista koko juttua! ;)



Meriutu olikin jo paremmissa tunnelmissa, hienoa! Ja tottahan se on, että teillä on sitten tasajako miesten ja naisten kans :) Kuten meilläkin tällä hetkellä. Saa nähdä kuukauden päästä kummatkos pääsee niskan päälle! ;)



Olikos se Ädä joka totes ettei kannata murehtia asioita etukäteen.. Raskauden etenemistä jne.. Itse kans päätin tämän raskauden alussa, että en murehdi ja se on pitkälti pitänyt. Jos kerrankin sais koko raskauden mentyä niin että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan. Ja toivottavasti toisin ei todisteta. Tsemppiä alkuajan odottajat!! Kaikkea hyvää teille!! Hengessä mukana ollaan!!



Ja meillä onkin Niiloakselin kans jännät paikat, kumpi saa vauvan ensin syliin! ;) Mulla nyt laskettuun aikaan 31 päivää.. :)



Eilen sitten vihdoinkin viikkasin vauvan pikkuruiset vaatteet lipastoon.. Olo oli haikea ja niiin ristiriitainen. Vaaleansinistä ja vaaleanpunaista sekaisin ja minä mietin, että haluaisin täytettä molempiin!! Ne on niin kauniita ja pieniä ne vaatteet.. sääli taas kerätä " vääränväriset" pois..



Heitähän Niiloakseli huomenna neuvolakuulumiset! Ja Kittalle onnea mukaan jos vaikka pääsisit huomenna jo käynnistykseen!? Toivotaan, että vauva on oikein päin masussa!! :))



Moit!



Omppis 35+4

Minun pikaiset kuulumiset voi käydä lukemassa helmikuisten pinon lopusta. On niin työlästä surffata ja näpytellä kännykällä. Terkuin neronja ja tummatukkainen neitokainen 1 vrk

Vielä hintsusti ehdin tämän viikon puolella onnittelemaan. Olikin hyvän kokoinen tytteli!!! Ja nopeasti kävi, kun lähti käyntiin... Samankokoista tuolla omassa vatsassanikin taidan kasvatella. Vaan jospa huomenna jotakin odotteluajan suhteen selviäisi. Olen koko päivän siivonnut ja ompelin juniorille pimentävän laskosverhonkin. Mutta taitaa tulla käsityö/puuhaihminen tästä vauvasta, kun vaan viihtyy, vaikka ompelukone ja imuri pauhaa. Oikein kolme säälittävää supistusta tullut tälle päivälle ja nekin levossa. Jos liikkeelle lähtee, niin ei mitään äksöniä.



En millään voi jäädä samantien synnyttämään, kun ei ole synnytysosastoa ultrauspaikkakunnalla. Siitä täytyy lähteä noin 45 km:n päähän ja vaihtoehtoja on kaksi. Eli pienellä viiveellä pääsisi osastolle samankin päivän aikana. Ajattelin kuitenkin lähdön hetkellä valita edelleen saman pienemmän sairaalan, missä ovat edellisetkin syntyneet. Tämän vuoden lopussa sekin osasto suljetaan... Alkaa lapsetkin kyllästymään, vaikka eivät lasketusta ajasta ole ihan tietoisiakaan. Kai tämä känkkäystyylinen äiti alkaa näyttää ihan valmiilta. Ylös noustessa täytyy jännätä, meneekö lonkat vai issiashermo ja kuinka pystyssä pysytäänkään. Mutta hyvällä puolen helmikuuta ollaan ja helmikuussa sentään tämäkin lapsi syntyy.



Täyden kuun aikana on muuten edelliset vauvat kaikki syntyneet, täytynee mennä kalenterista tarkastamaan, koska se kuu onkaan täysi... Nyt sitä vielä uhoan, että äkkiä synnyttämään ja taas salissa vaikeroin miehelle, että oliko se tällaista!!!!! Mutta se palkinto....



*Kitta ja odotuksen sietämätön raskaus...*