Miksei isät koskaan jää kotiin hoitamaan sairasta lasta?

Jos lapsi sairastuu niin katsotaan kummalla on sellainen tilanne, että deadline painaa päälle ja toinen sitten jää. Välillä kutsutaan mummu apuun jos on oikein paha tilanne. Juuri oli pidempi influenssakausi niin olimme kotona puoliksi. Joskus on tehty niinkin, että toinen on aamupäivän kotona ja toinen iltapäivän. Se kumpi menee aamuun, menee tosi aikaisin ja se joka on aamun kotona, saa olla sitten illalla töissä pidempään (molemmilla liukuva työaika).

Ja jää hoitamaan vuorotellen kanssani sairasta lasta kotiin.

Ei se aina ihan niinkään ole, että miehen on vaikeampi jäädä kotiin työympäristön takia. Meillä miehen työpaikalla (it-ala) oikein korostuu perheen merkitys. Esimies oli juuri vuoden vanhempainvapaalla. Toisaalta, mies pystyy pitkälti tekemään työtään myös etänä ja voi olla pois sen kolme päivää omalla ilmoituksella.

Itse olen todella harvoin sairaan lapsen kanssa kotona. Syynä se, että koeaikani päättyi juuri ja jään kohta äitiyslomalle. Tarvitsen myös joka poissaoloon lääkärintodistuksen.

Vierailija:

Kyllä kotiin jääminen on miehelle kovempi pala kuin naiselle, työympäristön hyväksynnän osalta. Ihan oikeasti.

Näin siksi, koska teen lyhyttä päivää ja minun on helpompi olla pois töistä (siis töiden takia helpompi). Tosin joskus tehdään niin, että mä käyn pari tuntia aamulla töissä ja mies on sen aikaa kotona ja sit vaihdetaan.



Meillä toimii näin.

Suurin piirtein 50/50 ne on mennyt, ehkä vähän useammin on isä jäänyt kuin minä.

läsnäolopakollisia kursseja, harjoittelua tai jotain todella tärkeää, mies jää kotiin. Vakituisesta työpaikastaan jossa todellakin tienaa enemmän kuin minä tällä hetkellä.



Ellei ole pakollisia luentoja joita muyöhemmin joutuisin korvaamaan, minä jään.



Usein tulee myös mummu ja pappa avuksi siitä valtavan lämmin halaus heille.

Opiskelukaverin lapset oli kipeitä ja meillä tärkeä tentti, johon ihan oikeasti oli osallistumispakko... Nojust, eli 2 lasta kipeänä. Miehen työnantaja VAATI lääkärintodistukset lapsilta (no tämähän on normaalia kyllä) ja lisäksi TODISTUKSEN KOULUSTA siitä, että äiti ei voinut jäädä kotiin... Että näin... okei, meidän koulussa ei normaalisti ollut läsnäolopakkoa tmv, joten yleensä se heillä oli äiti, joka hoiti, lapset kyllä todella terveitä... eli ei puhuta monestakaan päivästä. Tuo tilanne silti aikanaan hämmästytti minua kovasti. Ainiin, miehen työnantaja oli HUS ;)

Mun työkaveri hoiti tähän asti homman niin, että isä jäi kotiin pienen sairastaessa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että äidin työt kaatui aina yhden ihmisen niskaan (eli minun, äitiyslomaani asti), jos äiti oli pois. Isän työt taas jakaantui useammalle... Nojep. Äiti on siis parin vuoden aikana ollut pois lapsen sairastumisen takia kaksi kertaa. Mun työnantajani sanoi hänelle viimeksi, että " toivottavasti xx jaksaa TAAS sinunkin työsi tehdä, kun lapsesi on JÄLLEEN kipeä" . Nyt loppui äidin jousto... vastaisuudessa hän on kotona kipeän lapsen kanssa aina... jos työnantajan ymmärrys on tuota tasoa, niin mielestäni työkaverillani on tuohon oikeus. Sitäpaitsi, minua ei koskaan haitannut tuo tuuraaminen, eli työnantajalle ei kukaan valittanut työkaverini poissaolosta... hänen työnsä oli kivempi kuin omani ;)



Mutta sitten... miksi ihmeessä ihmiset päästävät tilanteen siihen, ettei isi " osaa" olla kotona kipeän lapsen kanssa? Ylivertaista äitiyttäkö tuo on?

Mä onneksi tiedän, että jos mä nyt heitän veivini, niin mun lapsilla on ihan hyvät oltavat, tai siis toivottavasti nyt vähän minua ikävöitäisiin, mutta isi kyllä meillä hoitaa siinä missä äitikin.

syy: olen tarkoituksella hankkiutunut asemaan, josta on paljon helpompi livetä kotiin eli ei ole niin vaativa työ :) Miehellä on paljon vaikeampi perua koko päivä. Ja en ole korvaamaton, mies on pärjännyt parhaimmillaan kaksi viikkoa ilman minua.

Itseasiassa en ole tullut ajatelleeksi, onko meidän miehet hoitamassa sairaita lapsia. Lähimmillä miespuolisilla kollegoilla ei ole lapsia.



Minä ja mieheni jaamme aika tasan puoliksi kotonaolot. Se jää, jolle aiheutuu vähemmän hankaluuksia töiden suhteen. Poissaolotodistukseksi riittää terveydenhoitajan todistus (saa puhelimella, ei tarvi raahata sairaita lapsia), eikä sekään ole minulle täysin pakollinen. Hommaan sen kuitenkin yleensä. Kumpikin on ihan mielellään kotona hoitamassa lapsia.



Jos päivät menee yli, tulee isovanhemmat apuun. Yhtä isoisää lukuunottamatta kaikki osaavat hoitaa lapsiamme. Toipilaspäivinä käytämmekin heitä usein. Lapset tykkää, samoin isovanhemmat.

Se jää, jonka töihin jääminen paremmin sopii.



Mies on hyvin " miesmäisessä" duunissa, siis ajetaan isoilla koneilla ja syljeskellään tauoilla. Siellä pomo on joutunut ihan uuden asian eteen näitten nuorten isien kanssa. Ei kuulema ennen vanhaan KUNNON DUUNARIMIEHET hoitaneet lapsia, nyt joku jopa on jäänyt hoitovapaalle vuodeksi=)

Miten maailma muuttuu? ;)

Mun mies on kanssa " äijäammatissa" ... rööki huulessa (valitettavasti) ajelee kaikenmaailman koneita töissä. Joidenkin mielestä myös näyttää pelottavalta... eli prätkäjengiläiseltä, ja on aivan ihana pehmoisä vauvalleen. Ilmoitti juuri pomolleen jäävänsä vanhempainvapaalle parin kuukauden päästä... Pomo oli kuulemma meinannut lentää jakkaraltaan. " Jaa täh" , se oli sanonut miehelleni, mutta eipä sillä sitten muuta sanottavaa ollutkaan siihen.

Nykyäänhän on kai ihan yleistä, että isät jää kotiin, mutta yhä edelleen se on harvinaista tietyissä ammateissa ja mun miehen ammatti vissiin on yksi niistä.

mutta joutuu joka kerran hommaamaan todistuksen. Jos on ehtinyt jo lähteä töihin, niin minähän se olen joka jää.



Jos hänellä sattuu olemaan iltavuoro, niin pomo vaatii että pitää mennä töihin, kun puoliso on tullut töistä. Ja saa kuulemma niin vaatia.



Meillä taas riittää töihin ilmoitus. Joten minä olen ollut useammin pois, vaikka miehen työt olis paljon helpompi järjestää kuin minun.

Siksi minä jään yleensä aina eka, ja sitten vasta on miehen vuoro.



Mun ei tarvi viedä mitään todistuksia minnekään, ei edes ilmoittaa kenellekään eikä kukaan joudu tekemään mun hommia.



mies taas joutuu hommaamaan lääkärin (tai th:n) todistuksen lapsen sairaudesta, ilmoittamaan työpaikalle ja usein vielä hommaamaan sijaisen (on opettaja).

Se jää, jolle sillä hetkellä vähemmän haittaa poissaolosta. Aika tasoihin taitaa mennä.

mutta silti ollaan vuorotellen poissa. Miten se palkan suuruus muka vaikuttaa sairauspoissaoloihin? Kun se on kuitenkin palkallista aikaa, ei se taloutta hetkauta mitenkään. Ymmärrän kyllä tuon selityksen jos kyse vanhempain- tai hoitovapaalle jäämisestä mutta miten ihmeessä se vaikuttaa parin päivän sairauspoissaoloon?

Tutuista suurin osa on insinöörejä IT-alla - just niitä miehiä, jotka tekee pitkää päivää, tuo töitä kotiin ja matkustaa - ja kaikki ovat olleet isyyslomilla, jopa hoitovapailla ja osallistuneet sairaan lasen hoitoon - senpä taki olin todella yllättynyt kun kerrottin kuinka pieni osa isistä pitäää edes isyyslomia, joten taitaa olla aika sovinistista toimintaa duunaripuolella.

tämä menee nyt asian vierestä, mutta mä hämmästyin... mä olen niin tollo, että olen luullut kaikkien pitävän isyyslomaa, ainakin sen kaksi viikkoa... sen kolmannen viikon kai aika moni jättää pitämättä...

Noissa " duunarihommissa" on sellainen jutska, että esimerkiksi paperitehtaalla sillä " äijällä" on niin kova liksa ja vastaavasti varmaan vaimolle huonosti töitä (yleensä tehtaat pienillä paikkakunnilla), että taloudellisesti on mahdotonta isän jäädä esim. vanhempainvapaalle... tai sitten ollaan tosiaan niin " perinteisiä" että äiti on kotona, koska niin kuuluu olla.

Mun miehen kotiinjääminen herättää kummastusta hänen omassa kaveripiirissäänkin. Ovat kai vissiin niin " äijiä" kaikki, etteivät ymmärrä sitä, että joku tahtoo ihan oikeasti vaihtaa sen kakkavaipan ja jokeltaa lattialla.



Terkuin

sen duunarin muija, joka pääsee töihin, ja mies jää vanhempainvapaalle

Vierailija:

Vaikka on yrittäjä ja liikevaihto 1½milj. euroa. Yhdessä tehdyt lapset on molempien vastuulla.