Harmittaa, kun kysyin tulevan vauvan sukupuolen

Vierailija kirjoitti:

 

"  mulle on vuosien saatossa tullut joku näkemys siitä millainen perhe saa tyttöjä ja millainen poikia. No eihän 

-jos äiti ei ole raskaaksi tullessa vielä löytänyt "naiseuden iloa" tai omaa feminiinistä puoltaan, vaan on enemmän ikään kuin poikatyttö ollut itsekin, ei esim. sheivaa sääriä, huolehdi siisteydestä kauhean tarkasti, ei meikkaa, sellainen  perhe usein saa poikia. Tai jos äiti urheilee, ihailee miesurheilijoita , kattoo lätkä, jne.

-ja myös jos isä on "vahva" miestyyppi, miestenmies, kalastaa, metsästää, on fyysisesti vahva esikuva, he saavat poikia.

jotenkin tuntuu että tyttölapset tarvitsee enmmän jotain sivistyneisyyttä kasvakseen naisiksi, kuin pojat. Esim. alkoholistiperheeseen voi syntyä vain poikia.

ehkäpä äidin hormoonit vaikuttaa, tai miehen hormoonit, eli kummat sukusolut voittaa uintikilvan munasoluun x vai y? jos mies on maskuliininen, ehkä hänen y krom

Tuollaisella ulosannilla en mitenkään voi uskoa, että sinulla on yliopistotutkinto. Tai sitten olet todella humalassa. 

Muutenkin viesti on kyllä aikamoista soopaa. 

Yksi syy, miksi ei uskallettu tehdä kolmatta lasta, oli se että hän voisi olla tyttö. Tytön äitiys (varsinkaan teinitytön) ei kiinnosta lainkaan.

Itse äitinä ajattelen, että vanhempi saa tuntea mielessään mitä tahansa, mutta kaikkea ei pidä sanoa tai näyttää, ei ainakaan omille lapsille.

Anoppi toivoi kovasti tyttöä, sai kolme poikaa. Kaikki pojat tietävät (erityisesti tietysti keskimmäinen ja kuopus, joiden kohdalla toive oli jo hyvin vahva), että heistä toivottiin muuta kuin ovat. Kun itse odotin esikoispoikaani, anoppi puhui ennen rakenneultraa avoimesti teidän tytöstä ja halveksuen totesi, että perheeseen on syntynyt jo tarpeeksi poikia.

Nyt, saatuaan kauan kerjättyjä ja odotettuja lapsenlapsia, pitää yhteyttä vain serkussarjan ainoaan tyttöön aktiivisesti. Sukupuoli on edelleen määrittävin tekijä kaikessa. Sivusta katson, kun oma mieheni elää poikiemme syrjään jäämistä seuratessaan uudelleen omaa elämäänsä määrittänyttä traumaa siitä, ettei voi koskaan olla äidille tarpeeksi, koska jo lähtökohta miehenä/poikana on väärä. Ja minä leijonaemona suhtaudun anoppiin viileästi, kun en voi ymmärtää, miksi kaksi ilmettyä isänsä (ja isänäitinsä!) näköistä hurmuripoikaa ei kelpaa mihinkään.

Jos petyt lapsesi sukupuoleen, itke itkut puolisolle, avaudu vauvalla, juttele terapeutille ja tee mitä ikinä voit, jotta saat oloasi purettua. Se on inhimillistä ja erittäin OK, peittyminen on normaalia ja ymmärrettävää. Ikinä sinulla ei ole kuitenkaan oikeutta antaa lapsesi ymmärtää, että hän on perustavalla tavalla vääränlainen, koska ette onnistuneet puolisosi kanssa arpomaan hänelle juuri niitä toivomianne kromosomeja.

Vierailija kirjoitti:

paska provo. ja toisekseeen rumat saa poikia, kauniit tyttöjä. päättele siitä.

Vahvat ja terveet äidit saavat poikia, kauniit tyttöjä.

Olen itse sairas, heikko ja ruma, ja minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Neljättä raskautta ei olisi kroppa enää kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse äitinä ajattelen, että vanhempi saa tuntea mielessään mitä tahansa, mutta kaikkea ei pidä sanoa tai näyttää, ei ainakaan omille lapsille.

Anoppi toivoi kovasti tyttöä, sai kolme poikaa. Kaikki pojat tietävät (erityisesti tietysti keskimmäinen ja kuopus, joiden kohdalla toive oli jo hyvin vahva), että heistä toivottiin muuta kuin ovat. Kun itse odotin esikoispoikaani, anoppi puhui ennen rakenneultraa avoimesti teidän tytöstä ja halveksuen totesi, että perheeseen on syntynyt jo tarpeeksi poikia.

Nyt, saatuaan kauan kerjättyjä ja odotettuja lapsenlapsia, pitää yhteyttä vain serkussarjan ainoaan tyttöön aktiivisesti. Sukupuoli on edelleen määrittävin tekijä kaikessa. Sivusta katson, kun oma mieheni elää poikiemme syrjään jäämistä seuratessaan uudelleen omaa elämäänsä määrittänyttä traumaa siitä, ettei voi koskaan olla äidille tarpeeksi, koska jo lähtökohta miehenä/poikana on väärä. Ja minä leijonaemona suht

Minulla kuvatun kaltaisia ajatuksia. Ratkaisin asian jäämällä "vapaaehtoisesti" lapsettomaksi.

Mieti kuinka kivaa kolmella pojalla on keskenään. Hyvä mahdollisuus että heistä kasvaa tiivis kolmikko. Jos saisitte tytön, hän saattaisi jäädä ulkopuoliseksi veljien puuhista ja olisi yksinäinen.

Mulla on kaks tyttöä enkä ihan ymmärrä tota.. Mut ihmiset on erilaisia. Mä kyllä toivoin ekasta lapsesta tyttöä, mut en usko että oisin pettynyt jos ois tullut poika. Tokasta mulla ei ollut väliä kumpi tulee, mut kun sain tietää, et taas tulee tyttö niin innostuin asiasta ja musta oli ihana saada toinenkin tyttö. Toivoisin vielä kahta lasta, sukupuolella ei mitään väliä. Mielelläni saisin 4 tyttökin. Pääasiassa toivon vaan, että saisin vielä lapsen/lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse äitinä ajattelen, että vanhempi saa tuntea mielessään mitä tahansa, mutta kaikkea ei pidä sanoa tai näyttää, ei ainakaan omille lapsille.

Anoppi toivoi kovasti tyttöä, sai kolme poikaa. Kaikki pojat tietävät (erityisesti tietysti keskimmäinen ja kuopus, joiden kohdalla toive oli jo hyvin vahva), että heistä toivottiin muuta kuin ovat. Kun itse odotin esikoispoikaani, anoppi puhui ennen rakenneultraa avoimesti teidän tytöstä ja halveksuen totesi, että perheeseen on syntynyt jo tarpeeksi poikia.

Nyt, saatuaan kauan kerjättyjä ja odotettuja lapsenlapsia, pitää yhteyttä vain serkussarjan ainoaan tyttöön aktiivisesti. Sukupuoli on edelleen määrittävin tekijä kaikessa. Sivusta katson, kun oma mieheni elää poikiemme syrjään jäämistä seuratessaan uudelleen omaa elämäänsä määrittänyttä traumaa siitä, ettei voi koskaan olla äidille tarpeeksi, koska jo lähtökohta miehenä/poikana on väärä. Ja minä leijonaemona suht

Erittäin hyvä kirjoitus! Mikä tekeekään pahempaa tuhoa lapselle, kuin äidin/isän/isovanhemman jatkuva katkeruus siitä, että olet väärää sukupuolta. Tunne on oikeutettu, mutta se pitää pitää visusti piilossa lapselta. Hän on oikein hyvä sellaisenaan, eikä hänen tarvitse koskaan saada tietää sukulaisensa toiveesta, joka ei toteutunut.

Petyin, kun kuulin, että poika, kun tyttöä toivoin. Meni ohi ennen lapsen syntymää.

olen kahden pojan äiti, yhden pojan mummu. Onnellinen olen heistä. 

Vierailija kirjoitti:

paska provo. ja toisekseeen rumat saa poikia, kauniit tyttöjä. päättele siitä.

mitä se auttaa kun se tyttö on ruma kuten sun tyttö

kielteiset ajatukset vaikuttaa jo sikiöön. monesti siitä lapsesta tulee jokin vaikeus aikuisena,itsemuhat,muut ongelmat. tai nyt pojasta kehittyy tyttömäinen,

muuten taika- silloin kun olette päättäneet lisääntyä, niin yhdyntähetkelle sun pitää ajatella lapsen ulkonäkö ja sukupuoli, hoet mielessäsi ja luot näkökuvan.  wanha kansa sanoo noin ja paikkaansa pitänyt.

toivottavasti rakkaus herää sikiöiseen kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama tilanne muuten, mutta todella koko sydämestäni toivoin kolmatta poikaa. Olen itkenyt tätä tyttöä jo kaksi kuukautta. Saanut kamalia itkupotkuraivareita.

vaikuttaa kielteisesti sikiöön ja syntyy ongelma -haastelapsi. myös aikuisenakin alkaa näkyä mm.itsemurhana tai masennus yms.  sikiölle vain kauniita ajatuksia, klassista musikkkia,luet matemaattisia kaavoja,kirjoja jne. seurustelet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"  mulle on vuosien saatossa tullut joku näkemys siitä millainen perhe saa tyttöjä ja millainen poikia. No eihän 

-jos äiti ei ole raskaaksi tullessa vielä löytänyt "naiseuden iloa" tai omaa feminiinistä puoltaan, vaan on enemmän ikään kuin poikatyttö ollut itsekin, ei esim. sheivaa sääriä, huolehdi siisteydestä kauhean tarkasti, ei meikkaa, sellainen  perhe usein saa poikia. Tai jos äiti urheilee, ihailee miesurheilijoita , kattoo lätkä, jne.

-ja myös jos isä on "vahva" miestyyppi, miestenmies, kalastaa, metsästää, on fyysisesti vahva esikuva, he saavat poikia.

jotenkin tuntuu että tyttölapset tarvitsee enmmän jotain sivistyneisyyttä kasvakseen naisiksi, kuin pojat. Esim. alkoholistiperheeseen voi syntyä vain poikia.

ehkäpä äidin hormoonit vaikuttaa, tai miehen hormoonit, eli kummat sukusolut voittaa uintikilvan munasoluun x v

hyvä kirjoitus

Naapurin emännällä oli seitsemän poikaa ja joka toisen kohdalla toivottiin, jospa tuleva olisi nyt tyttölapsi. Kahdeksannen raskauden jälkeen emäntä puhkesi itkuun, koppasi pojan kainaloonsa ja totesi, että nyt poikatehtailu saa riittää. 

voi että

Vierailija kirjoitti:

Selänteiden tyttöä nyt ainakaan ei ole millään vippaskonsteilla tehty, vaan ihan hedelmöityshoitoklinikalla.

Missä tästä on ollut (fakta)tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Mieti kuinka kivaa kolmella pojalla on keskenään. Hyvä mahdollisuus että heistä kasvaa tiivis kolmikko. Jos saisitte tytön, hän saattaisi jäädä ulkopuoliseksi veljien puuhista ja olisi yksinäinen.

Lapsuus on vain lyhyt aika, ja jokainen lähtee omilleen lapsuudenkodistaan. Kyllä veli/sisko -suhde voi olla hyvin tiivis ja rakastava. Yleensä myös veljet ovat todella suojelevaisia siskoaan kohtaan. 

oi

Menee se tunne ohi....jollain lailla. Eikä se pettymys ole lapseen, vaan omiin odotuksiin, ainakin mulla.

T. 5 kertaa samaa, sitten eri

Oliko se...