Harmittaa, kun kysyin tulevan vauvan sukupuolen

Ap tässä.

Täälläpä on syntynyt keskustelua :) Se oli tarkoituskin.

Selvennän vielä, että kolmas lapsi on todella toivottu. Olen aikuinen ihminen ja ymmärrän jo raskautta suunniteltaessa, että lapsi voi olla joko tyttö tai poika. Ja molemmat ovat yhtä rakkaita.

Kuitenkin, jos valinta olisi mahdollinen, uskallan väittää, että 99 % ihmisistä valitsisi eri sukupuolta olvan lapsen, kuin jo olemassaolevat. Siis aivan mielenkiinnosta tai uteliaisuudesta. Ei siksi, että tyttö tai poika olisi jotenkin "parempi" tai "huonompi" ja vähemmän rakastettu.

Jotkut, joilla on useampi lapsi samaa sukupuolta, sanovat, etteivät mistään hinnasta vaihtaisi olemassaolevaa lasta toiseen sukupuoleen. Tarvitseeko sitä edes sanoa? Eikö se ole itsestäänselvää? Vai luuletteko, että minä vaihtaisin jonkun pojistani tuosta vaan tyttöön, jos joku ehdottaisi?

Moni tuntuu tuon ymmärtävänkin. Olisi hauska kuulla, ovatko nuo minua syyllistävät ihmiset niitä, joilla jo on molempia sukupuolia vai lapsettomia? Silloin olisi helpompi ymmärtää tuo vihamielisyys ja vammaisen lapsen toivotus minulle, koska heidän ei tarvitse ajatella asiaa kuin omalta kannaltaan. :)

Ja kuten edellisessä viestissäni kerroin, minulla on rakas, pieni poika kohdussani. :)

Kiitos kaikista kommenteista! Olen ne tarkkaan lukenut ja yllätyin tullessani äsken koneelle ja huomanneeni, että asia on saanut keskustelua aikaan.

Ihanaa alkukesää kaikille! :)

Joo "yllätytit" varmaan tosi paljon, varsinkin kaikkia omia viestejäsi  :D

Kolme poikaa, eikä ole mieleenikään tullut toivoa tytärtä, aina olen ollut raskaudestani onnellinen. Älä siis viitsi yleistää. Siloittelet omaa itsekkyyttäsi tuolla viimeisellä :) :) :) viestillä.

Huomenna voit mennä H&M:lle itkua tuhertamaan ja sormeilemaan prinsessamekkoja.

siis "yllätyit"!

Eiks nykymaailmassa jo vois unohtaa sukupuoliin liittyvän stereotypiat ja ennakko-käsitykset ja rakastaa ja kasvattaa niitä lapsia ihan vaan ihmisinä ja yksilöinä? Se, että toivoo jompaa kumpaa sukupuolta liittyy vaan käsitykseen siitä, millainen ko. sukupuolen edustajan pitäisi ja kuuluisi sitten olla. Tytöt ja pojat eivät synny erilaisiksi, heidän kasvatetaan.

Olen itsekin ajatellut, että jos joskus lapsen teen, niin haluaisin mieluummin tytön. Lähinnä siksi, että minun on vaikea nähdä itseäni äitinä ylipäätään ja tytön kasvattaminen tuntuu ajatuksena helpommalta, koska minulla ei ole poikalapsista mitään kokemusta. Ei ollut veljiä, eikä poikia kavereina. Kuitenkin ajatus, että tekisin lapsia niin kauan, että tyttö tulee, tuntuu täysin vieraalta ja jotenkin kamalan itsekkäältä. En ikinä hankkisi kahta lasta enempää, vaikka molemmat olisi poikia. Tuntuu vaan niin väärältä jatkaa lasten tekemistä sukupuolen vuoksi. Toiset ei saa lapsia koskaan, toiset saa erityislapsia, toisten lapset kuolee... ja sitten joku haluaa kaiken, mitä saada voi ja itkee, kun se ei onnistu. Ei vaan ole mielestäni tervettä. Kaikkea ei tarvitse saada!

Minä tahdon kaksoset, pojan ja tytön. Tuttavani sai, ja olen tosi kateellinen. Pääseekö hedelmöityshoitoihin ja saako siellä toivoa tuota?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:16"]Minkäs sille voi jos miehesi on niin uros-painotteisesta suvusta että kaikki lapset on poikia?

[/quote]

Kannattaa vaihtaa välillä mieheen jolla on jo useita tyttöjä. Miehesi saa ilmeisesti vain poikia.

Mun tuttava jäi lapsettomaksi ja halusi terveen tytön. No ei saanut yhtään lasta ja on katkera. Sen mielestä kaikki kuulemma haluaa tytön ja sanoo mulle tuommoista, kun mulla on kolme poikaa.

No pakko vaan sanoa että tuollainen kranttu on lapsettomuutensa ansainnutkin ja vielä tällä ihmiselle ikää 46v. ja jaksaa ronklailla sukupuolen kanssa.

Kerran oli raskaana ja sai keskenmenon. Ehkä se oli se ei toivottu poika.

Mulla kaksi poikaa ja toivottuja on. Mietittiin kolmatta lasta ja tulin siihen tulokseen etten enää kolmatta jaksa hoitaa, kun ikää 40v.

Sukupuoli ei ollut mitenkään ratkaiseva tekijä. Olen onnellinen kahden ison pojan äiti ja kaikki tuntemani äidit rakastavat poikiaan todella paljon. Toki monella heistä on tyttöjäkin.

itse tykkään et lapseni on samaa sukupuolta. He tykkäävät niin paljon samoista asioista.

En hyväksy sukupuoli ronklaamista.

Tunnen perheen, jossa on kaksi poikaa ja nuorin on tyttö, joka saatiin hoitojen avulla. Pojat ovat jo teinejä; urheilullisia, komeita ja hyväkäytöksisiä. Tyttö taas on kuin eri muotista vahvoine silmälaseineen ja huomiotaherättävän korkeine otsineen. Luonteeltaankin tyttö on oikea "nirppanokka". Tiedän, ettei tällaista saisi edes ajatella, mutta välillä tulee mieleen, ettei tytölle pidetä minkäänlaista kuria vain siksi, koska tämä on tyttö...:-(

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 10:19"]

Mun tuttava jäi lapsettomaksi ja halusi terveen tytön. No ei saanut yhtään lasta ja on katkera. Sen mielestä kaikki kuulemma haluaa tytön ja sanoo mulle tuommoista, kun mulla on kolme poikaa.

No pakko vaan sanoa että tuollainen kranttu on lapsettomuutensa ansainnutkin ja vielä tällä ihmiselle ikää 46v. ja jaksaa ronklailla sukupuolen kanssa.

Kerran oli raskaana ja sai keskenmenon. Ehkä se oli se ei toivottu poika.

[/quote]

Parempihan se on, että eitoivottu-sukupuoli tulee kesken. On mahdollisuus heti yrittää uutta lasta, jos tärppäis sitten paremmin.

Voi jumalauta, mitä keskustelua.

Ihan kuin aloittaja vihaisi lapsiaan, kun ne ovat "väärää sukupuolta". Vähän valoja nyt tauluun. Tässä oli kysymys vähän muusta. Kyllä on keinot vähissä sen oman kilven kirkastamiseen.

Outoa porukkaa.

Tsemppiä ap. Itse olen kahden tytön äiti. Raskausaikoina pelkäsin saavani pojan.. Onneksi sain tyttöjä. En ymmärrä miksi joku viitsii tuomita sinut. Jokaisella meillä on toiveita elämän varrella. Joillakin ne liittyvät lapsen sukupuoleen, toisella terveyteen, toive saada perhe, jotkut eivät halua lapsia jne. 

Ymmärrän sinua. Tuttavani teki kolmannen ja toivoi tyttöä kun poikia oli kaksi. Sai tytön. Naapurillina kaksi poikaa ja haluaisi tyttöä. Eihän siinä mitään epänormaalia ole että haluat tyttöä, varmaan moni äiti toivoo tyttöä jos poikia on. Itse toivoin myös tyttöä, oli kamala pettymys kun kuulin että saan pojan ultrassa. Hypistelin kaupassa mekkoja ja mieleni oli apea. Kun pieni poikani syntyi ja kasvoi, niin ihana ja rakas hän oli, poika voi olla yhtä rakas. En tyttöön vaihtaisi. Monet yrittää lapsia eikä ikinä saa. Olet onnekas kun saat kolmannen. Muista iloita pienestä pojastasi.

Liikutuin tästä ketjusta. Ap:lle kaikkea hyvää. On hieno piirre olla rehellinen tunteilleen, myös niille, joita ei välttämättä pidetä "hyväksyttyinä". Olet varmasti ihana äiti. Onnea koko perheelle pienestä prinssistä <3 

En ihan ymmärrä ap:tä. Ymmärrän siis, että jompaakumpaa sukupuolta siellä mielensä sopukassa toivoo mutta sitä pettymystä, surua en tajua. En yhtään.

Ap, jos olisit kuullut etukäteen, että kolmas lapsesi tulee olemaan poika, olisitko hankkinut kolmannen lapsen? Tämä vastaus on mielestäni oleellinen. Vaikka kuinka tulisit rakastamaan tätä kolmatta lasta, jos et häntä olisi halunnut, tulee se näkymään tiedostamattasi tämän lapsen kasvatuksessa. Juuri tästä syystä en käsitä, miksi niitä lapsia pitää hankkia tietyt toiveet mielessä.

Ehkä tietynlaista suhteellisuudentajua saavat ne ihmiset, joille lapset eivät ole itsestäänselvyys. Kun on taustalla lapsettomuutta ja keskenmenoja, ei tulisi mieleenikään tuntea surua lapsen sukupuolesta. Toki tajuan, että tyttöhaavetta voi olla mutta se suru ja pettymys ovat tunteina niin käsittämättömiä. En itse tuntenut hetkeäkään surua, kun paljastui, että toinen lapseni on poika. Myöhemmin sitten tajusin, kun anoppi tokaisi, että tytöt ovat niin paljon ihanampia ja on todellinen pettymys, etten tyttöä saa, että tosiaan niitä tyttöjä ei meille ole enää tulossa ja mietin huolella, miksi sellaisen haluaisin/olisin halunnut. En ollut haaveillut tytöstä mutta kaipa jokin uteliaisuus toista sukupuolta kohtaan oli olemassa, koska oiln myös miettinyt tyttöjen nimiä. Mietin anopin tokaisun jälkeen hyvin huolella asian läpi, siis sen, olisiko tyttöä erilaista kasvattaa, ja anopin asenteen takia tunsin vain helpotusta, ettei minulle syntyisi tyttöä, jonka täytyisi täyttää tuollaisia odotuksia.

Miehelläni on aina ollut hyvä asenne poikia kohtaan. Hän on todennut, että kun omat poikamme ovat niin mainioita, niin voisi mainiosti haluta muutaman samanlaisen lisää. Juuri näin. Tytön saaminen voisi olla jotain uutta mutta pojista ainakin tiedämme, että ovat meidän geeneillämme mainioita tyyppejä.

Nyt täytyy vain toivoa, että poikasi on transsukupuolinen!

Ymmärrän tilanteesi hyvin myös. Ekan kolmen pojan jälkeen meikäläinenkin alkoi pikkuhiljaa tyttöä toivomaan. Kyllä raskauden ajan oli vähän sellainen fiilis että "noh hoidetaas tämä nyt sitten ulos" ja uskon jos vatsassa olisi ollut tyttö raskausaikakin olisi ollut ihan erilainen.

Nyt nuorin on 10-vuotias ja voi elämä en IKINÄ vaihtaisi pois! On toi meijän oma pieni futisjoukkue niin ihana, vaikka välillä hieman veetuttaa se neljän teinin treenikamojen haju kämpässä kesähelteillä :D

"  mulle on vuosien saatossa tullut joku näkemys siitä millainen perhe saa tyttöjä ja millainen poikia. No eihän 

-jos äiti ei ole raskaaksi tullessa vielä löytänyt "naiseuden iloa" tai omaa feminiinistä puoltaan, vaan on enemmän ikään kuin poikatyttö ollut itsekin, ei esim. sheivaa sääriä, huolehdi siisteydestä kauhean tarkasti, ei meikkaa, sellainen  perhe usein saa poikia. Tai jos äiti urheilee, ihailee miesurheilijoita , kattoo lätkä, jne.

-ja myös jos isä on "vahva" miestyyppi, miestenmies, kalastaa, metsästää, on fyysisesti vahva esikuva, he saavat poikia.

jotenkin tuntuu että tyttölapset tarvitsee enmmän jotain sivistyneisyyttä kasvakseen naisiksi, kuin pojat. Esim. alkoholistiperheeseen voi syntyä vain poikia.

ehkäpä äidin hormoonit vaikuttaa, tai miehen hormoonit, eli kummat sukusolut voittaa uintikilvan munasoluun x vai y? jos mies on maskuliininen, ehkä hänen y kromosomit on vahvempia?   "

- vanha ketju, mutta äitini oli alkoholisti ja meitä on kaksi siskosta (jolla eri isät).

Äitini isä oli alkoholisti, jolla oli 2 tyttöä ja yksi poika 

Mieheni pyöräilee 70 km+ lenkkejä, on liikunnallinen. Ei puhu tunteista, pussaa joskus. On kuitenkin koti-isä. Käynyt vain lukion.

Minä koen itseni naiseksi, mutta en meikkaa ja en poista karvoja esim käsivarsista enkä pimpistä (karvaiset on). Liikun paljon, en seuraa urheilua. Minulla yliopistotutkinto.

Meillä on 2 tyttöä ja yksi poika. 

Kyllä minulle kävisi vallan mainiosti kolme tyttöä. Poikia en kaipaile.