Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun kysyin tulevan vauvan sukupuolen
28.05.2014 |
Perheessämme on jo kaksi poikaa ja odotan kolmatta. Toki toivoimme, että tulisi tyttö ( joka muuta väittää, valehtelee, tai ei ole ollut samassa tilanteessa) ja niitä terveyskorttejakaan ei kannata vetää esiin, koska se on itsestäänselvää.
Halusimme kuulla ultrassa, kumpi on tulossa. No poika, tietenkin. Olimme tehneet kaikki netistä löytyneet hömppäkonstit tytön saamiseksi (onnistuivat mm. Selänteillä) ja odotukset olivat korkealla. Isovanhemmat odottavat tyttöä, koska kaikki lapsenlapset ovat poikia. Emme ole kertoneet vielä heille.
Olen tiennyt sukupuolen jo pari viikkoa, mutta pettymys ei mene ohi. Päinvastoin, raskaus tuntuu jotenkin tyhmältä.
Olen satavarma, että on muitakin, joilla on ollut sama tilanne. Helpottaako tuo pettymys ennen vauvan syntymää? Silloinhan se varmaan menee ohi, kun lapsi on siinä.
Ja ei kiitos sitten mitään toivotuksia siitä, että saisin sairaan lapsen, koska olen kiittämätön. Olen vain realisti. Enkä takuulla ole ainoa, päinvastoin. Luulen, että ihan kaikki, joilla on jo samaa sukupuolta olevia lapsia, haluaa sitä toista. Siitä kun ei vaan saa puhua ääneen. Miksi?
Kommentit (140)
Tiedän niin tunteesi ap. Itsekin olen aina halunnut tyttöä. Meillä on neljä poikaa ja neljännen kohdalla olin todella pettynyt. Vauva oli muutenkin kovin itkuinen ja haastavampi kuin erittäin helppohoitoiset isoveljet vauvavuosinaan. Taisin kyllä olla hieman masentunutkin synnytyksen jälkeen. Ensimmäiset puoli vuotta olivat tosi raskasta aikaa ja tunsin syyllisyyttä, koska en kokenut suurta rakkauden tunnetta vauvaa kohtaan. Isoveljiin olin rakastunut heti heidät nähdessäni. Mutta niin vaan yhtenä päivänä huomasin tuntevani todella suurta rakkautta lasta kohtaan ja muutenkin pikkuhiljaa helpotti. Myös se pettymyksen tunne. Nyt odotan viidettä ja vaikka tyttö olisikin kivaa vaihtelua, niin jostain syystä en yhtä hartaasti tyttöä toivo kuin aiemmin. Ehkä kun on jo ikääkin ja kuopuksella allergioita ym. niin nyt toivon ennenkaikkea tervettä ja "helppoa" vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle on vuosien saatossa tullut joku näkemys siitä millainen perhe saa tyttöjä ja millainen poikia. No eihän se teoria aina päde, mutta jotain tällaista olen havainnut:
-jos äiti ei ole raskaaksi tullessa vielä löytänyt "naiseuden iloa" tai omaa feminiinistä puoltaan, vaan on enemmän ikään kuin poikatyttö ollut itsekin, ei esim. sheivaa sääriä, huolehdi siisteydestä kauhean tarkasti, ei meikkaa, sellainen perhe usein saa poikia. Tai jos äiti urheilee, ihailee miesurheilijoita , kattoo lätkä, jne.
-ja myös jos isä on "vahva" miestyyppi, miestenmies, kalastaa, metsästää, on fyysisesti vahva esikuva, he saavat poikia.
jotenkin tuntuu että tyttölapset tarvitsee enmmän jotain sivistyneisyyttä kasvakseen naisiksi, kuin pojat. Esim. alkoholistiperheeseen voi syntyä vain poikia.
ehkäpä äidin hormoonit vaikuttaa, tai miehen hormoonit, eli kummat sukusolut voittaa uintikilvan munasoluun x vai y? jos mies on maskuliininen, ehkä hänen y kromosomit on vahvempia?
Mun pelko oli et syntyis hiton ruma lapsi sukupuolella ei väliä. Mut oikeesti kyllä mä uskon että sitä poikaa, rumaa tai vammaistakin lasta alkaa rakastamaan, nyt vaan nimeä suunnittelemaan.
Meillä on kuusi poikaa, tyttöä toivoin toisesta lapsesta lähtien. Kaikki toki hurjan rakkaita. Ei meillä suurperhettä toki ole sen takia että tyttöä olisi tehty. Seitsämäs lapsi olikin kaikkien yllätykseksi tyttö, ja onhan tuo pikkuprinsessa kietonut niin isänsä kuin isoveljensä sormensa ympärille.
Toisaalta tuntuu että pitäisi hankkia vielä yksi sen takia että nythän luullaan että niin kauan ne tekivät kunnes saivat tytön. Tosin lapsilukumme on nyt kyllä täynnä.
Mulla oli toive tytöstä jo esikoisen kohdalla. Tuntui tabulta sanoa sitä ääneen, mutta ihan avoimesti siitä silti puhuin. Ei se tietenkään tarkoita, että poika olisi ollut yhtään vähemmän tärkeä ja rakas, oli vaan vahva toive tytöstä. Emme kysyneet lapsen sukupuolta etukäteen ja raskauden lopoua kohden sukupuoli menetti paljn merkitystään. Oli se silti valtavan ihana tunne, kun lapsen synnyttyä näimme, että tyttö se sieltä tosiaan tuli. Jostain syystä ympärilläni olevat ihmiset olivat kovin vakuuttuneita pojasta ja se vaikutti itseenikin niin, että lopulta olin melko varma, että toiveestani huolimatta pojan saisin.
Nyt olemme suunnittelemassa toisen lapsen yrittämistä. Enää sukupuolella ei ole niin väliä, mutta ainakin nyt yhden tytön äitinä tuntuu, etten pojan äiti osaisi ollakaan. Kyllä pikkuveli olisi silti aivan ihana, vaikka toki pikkusiskokin olisi mieluinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:44"]
mulle on vuosien saatossa tullut joku näkemys siitä millainen perhe saa tyttöjä ja millainen poikia. No eihän se teoria aina päde, mutta jotain tällaista olen havainnut:
-jos äiti ei ole raskaaksi tullessa vielä löytänyt "naiseuden iloa" tai omaa feminiinistä puoltaan, vaan on enemmän ikään kuin poikatyttö ollut itsekin, ei esim. sheivaa sääriä, huolehdi siisteydestä kauhean tarkasti, ei meikkaa, sellainen perhe usein saa poikia. Tai jos äiti urheilee, ihailee miesurheilijoita , kattoo lätkä, jne.
-ja myös jos isä on "vahva" miestyyppi, miestenmies, kalastaa, metsästää, on fyysisesti vahva esikuva, he saavat poikia.
jotenkin tuntuu että tyttölapset tarvitsee enmmän jotain sivistyneisyyttä kasvakseen naisiksi, kuin pojat. Esim. alkoholistiperheeseen voi syntyä vain poikia.
ehkäpä äidin hormoonit vaikuttaa, tai miehen hormoonit, eli kummat sukusolut voittaa uintikilvan munasoluun x vai y? jos mies on maskuliininen, ehkä hänen y kromosomit on vahvempia?
[/quote]
Voi morjens taas. Eli sellainen pari, jossa molemmat, sekä nainen että mies, ovat kovasti feminiinisiä, ajelevat kimpassa säärikarvansa eivätkä vahingossakaan harrasta urheilua, saavat tyttöjä? Voisitko nimetä tällaisen julkkisparin ihan meidän iloksi?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:55"]
Mulla oli toive tytöstä jo esikoisen kohdalla. Tuntui tabulta sanoa sitä ääneen, mutta ihan avoimesti siitä silti puhuin. Ei se tietenkään tarkoita, että poika olisi ollut yhtään vähemmän tärkeä ja rakas, oli vaan vahva toive tytöstä. Emme kysyneet lapsen sukupuolta etukäteen ja raskauden lopoua kohden sukupuoli menetti paljn merkitystään. Oli se silti valtavan ihana tunne, kun lapsen synnyttyä näimme, että tyttö se sieltä tosiaan tuli. Jostain syystä ympärilläni olevat ihmiset olivat kovin vakuuttuneita pojasta ja se vaikutti itseenikin niin, että lopulta olin melko varma, että toiveestani huolimatta pojan saisin.
Nyt olemme suunnittelemassa toisen lapsen yrittämistä. Enää sukupuolella ei ole niin väliä, mutta ainakin nyt yhden tytön äitinä tuntuu, etten pojan äiti osaisi ollakaan. Kyllä pikkuveli olisi silti aivan ihana, vaikka toki pikkusiskokin olisi mieluinen :)
[/quote]
Miksi halusit vastata tähän ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin aina vain tyttöjä, jo ihan siitä syystä että minua ei arvostettu lapsena koska olen tyttö. Halusin ettei kukaan kohtele meidän lapsia eriarvoisesti sukupuolen takia ja kuinkas ollakkaan; kaksi tyttöä ja kolmas lapsi onkin poika. Aikamoista kriisiä kävin läpi pääni sisällä, kun ultrassa vauva varmistui pojaksi. Pari päivää sitä kesti, kun tajusin etten voi omaa lastani syrjiä sukupuolen vuoksi. Kaikki ulkopuoliset hehkuttivat, että vihdoin saamme pojan ja itse pakkailin pikku mekkoja muille annettavaksi itku kurkussa. Aina välillä tuo sukupuoliasia nosti päätään ja hormonihöyryissä itkin omantunnon tuskissa. No, poika syntyi ja heti hän oli aivan yhtä rakas kuin tytötkin meille. En voinut edes kuvitella, että hän olisikin ollut tyttö. On omanlaisensa, rakas lapsi. Jokainen lapsistamme on yksilö ja heitä jokaista rakastamme <3
No, Vauva-lehdessä oli vuosia sitten perheestä, jossa toivottiin esikoisen olevan tyttö. Äiti jopa naureskeli, että jos on poika, lähettävät paluupostissa takaisin.
Vauva oli poika ja syntyi kuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman mitään vippaskonsteja ja hedelmöityshoitoja ja kaikki meni hyvin sain terveen poika vauvan 44 v n 18 v sitten.
Vaihtoehdot:
-anna lapsi adoptioon
-tee niin monta lasta, jotta saat tytönkin
-hyväksy kohtalosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ikävää, jos sukulaiset nokkivat ja toivovat tyttöä. Se on kuitenkin loppuen lopuksi aivan sama onko tulokas tyttö vai poika. Onnea odotukseen! :)
Voi poika raukkaa mille itsekkäälle tampiolle syntyy! Muistakaa nyt sättiä lasta koko suvun voimin elämänsä loppuun asti siitä että on väärää sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pilalle hemmoteltu länsimaalainen. Jos hetkenkään pystyisit asettumaan "valtaosan tämän pallon porukasta"- saappaisiin, tajuaisit pitää suun supussa, vaikka tunnetasolla kokisitkin vääryyttä. Mieti edes vähän. Katso vaikka jouluna Elämä Lapselle ja siitä voit pikkuhiljaa laajentaa, jos todellisuus on muutenkin kadoksissa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:23"]
Olet pilalle hemmoteltu länsimaalainen. Jos hetkenkään pystyisit asettumaan "valtaosan tämän pallon porukasta"- saappaisiin, tajuaisit pitää suun supussa, vaikka tunnetasolla kokisitkin vääryyttä. Mieti edes vähän. Katso vaikka jouluna Elämä Lapselle ja siitä voit pikkuhiljaa laajentaa, jos todellisuus on muutenkin kadoksissa.
[/quote]
Ja sinä taas et tajua yhtään mitään siitä mistä tässä ketjussa puhutaan.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:01"]
Hei. Tiedän pettymyksen tunteen. Itse toivoin yli kaiken tyttöä ja ultran jälkeen vatutti oikein kunnolla. Pettymystä korosti sukulaisten tunteet ja kommentit, ettekö te osaa tyttöjä tehdä, ja pojat on juostenkustuja ja tyttöjä tekee taitavat rakastajat etc. Voi venäjä. No päätin sitten hypätä täysillä vauvahömpötyksiin, ja ostin jokaisen potkupuvun ja nutun, jota mieli teki. Kävi niin, että synnärillä syntyi 1 apgarpisteen poika hätänä. Ehdin monta kertaa rukoilla, että jää henkiin, ole terve. Sen koomin en ole tyttöä haikaillut. Minulla on täydelliset pojat.
Voimia. Tuo on prosessi, joka päättyy täydelliseen rakkauteen. Haaveesi ei ole konkreettinen, tuleva lapsesi on. Hän valloittaa kyllä sinut
[/quote]
Nuo sukulaisten kommentit kuulostaa junteilta ja todella loukkaavilta.
Meillä on kaksi poikaa, ja jos vielä joskus kolmas lapsi tulee, niin tervetuloa poikanen, mutta tytärkään ei haittaa.
Ei todellakaan pidä paikkaansa se että kaikki haluavat automaattisesti molempia sukupuolia. Ne jotka itkevät itsesääliään vauva palstalla jos tuleekin "väärä", kertoo jotain ihmisestä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:23"]
Olet pilalle hemmoteltu länsimaalainen. Jos hetkenkään pystyisit asettumaan "valtaosan tämän pallon porukasta"- saappaisiin, tajuaisit pitää suun supussa, vaikka tunnetasolla kokisitkin vääryyttä. Mieti edes vähän. Katso vaikka jouluna Elämä Lapselle ja siitä voit pikkuhiljaa laajentaa, jos todellisuus on muutenkin kadoksissa.
[/quote]
Ja sinä taas et tajua yhtään mitään siitä mistä tässä ketjussa puhutaan.
[/quote]
Tätä keskustelua ei olisi, jos ap:llä olisi hivenkään suhteellisuudentajua jäljellä.
Meillä on kaksi toivottua poikaa. Itse en ole tyttöä kaivannut ennen kuin nyt ajatellessa kolmatta lasta. Esikoiselle ei ollut edes tytön nimeä mietittynä, toiselle keksimme molemmat vaihtoehdot ja nyt sitten mielessä alkanut kyteä haave tytöstä. Ymmärrän sinua täysin. Ja meilläkin anoppi odottaa tyttöä. Ostanut jopa tyttöjen vaatteita esikoiselle, toinen poikamme ei ole saanut edes niitä. Ristiäisissä kysyi mieheltäni, että oliko lapset tässä vai vieläkö tyttö?
Ymmärrän täysin pettymyksesi. Itselläni on kolme poikaa ja kovasti toivoin kolmannesta tyttöä. Ei sille mitään voinut. Kai sitä tyttöä toivoin niin kovasti siksi, että halusin tehdä hänen kanssaan äiti-tytär juttuja. Aikaa myöten hyväksyin ajatuksen, että unelmani tytöstä ei koskaan toteudu. Tulin kuitenkin vielä neljännen kerran raskaaksi ja rakenneultrassa kuulin, että odotan tyttöä. En tohtinut uskoa koko asiaa etten pettyisi. Tyttö sieltä tuli, ihana, pieni ja pippurinen. Onko tyttäreni rakkaampi kuin veljensä? Ei, rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta on tämä tytön äitinä oleminen kuitenkin jotenkin erilaista.