Harmittaa, kun kysyin tulevan vauvan sukupuolen

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:58"]

Jos tunne pettymyksestä ei mene ohi niin haethan apua. Oma äitini toivoi minusta niin poikaa eikä päässyt koskaan yli ja jouduin lapsuuteni elämään kammottavassa väkivallan ilmapiirissä. Onnellista odotusaikaa!

[/quote]

Voi sinua. :(

Olen aivan varma, että tulen rakastaman pientä poikaani varauksetta ja rakastan jo nytkin, ei sillä ole tekemistä tämän tunteen kanssa. Tämä on vain sen tyttöhaaveen romuttumista tai jotain. Mies saa kertoa sukulaisilleen asian yksin, en halua olla kuuntelemassa, kuinka en osaa edes tyttöjä tehdä. Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä ole sanonut aiheesta mitään, vaikka tiedän hänenkin tyttöä toivoneen.

ap

Mua taas harmittaa ettei otettu selvää kumpi tulossa. Nyt meillä on poika, ja toinen poika olisi haaveissa, jonka jälkeen lapsiluku täynnä. Nyt pelkään sitä tunnereaktiota, jos onkin tyttö? Olisi pitänyt selvittää etukäteen, niin olisi kerennyt tottua ajatukseen. Niin me kaikki ollaan erilaisia :) rv39

Eikö ole hyvä, että kysyit jo nyt? Synnytys ja sen jälkeinen aika on uskoakseni tarpeeksi kuohuttavaa ilman, että jo maailmassa oleva lapsi tuottaa "pettymyksen". Ymmärrettäviä tunteita, toivon vain ettet kosta sukupuolta lapselle. Mekin ollaan alkamassa yrittää lasta, ja miehellä pelkkiä veljiä. Ehkä minustakin sitten tulee vain poikalasten äiti, vaikka kuinka olenkin haaveillut "kliseisestä" kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta..

Kun sain toisen pojan, olin pettynyt. Jo toinen poika, ja niin kovasti olisin halunnut tytön. Nyt saan kolmannen lapsen ja nämä pojat ovat jo yli 10 v. En osaa enää muuta ajatellakkaan, kuin että poika tulee tästä uudestakin, niin rakkaita nämä aiemmat ovat, maailman ihanimpia!!! mutta jos tuleekin tyttö, niin olen onnellinen, mutta tuskin sen onnellisempi kuin pojastakaan :) 

Ihan vilpittömästi kiinnostais tietää että mikä on se suurin merkitys siinä lasten sukupuolessa? Onko se se miten lasta "saa" pukea? Koska yksilöitähän jokainen lapsi on, ihana omalla tavallaan, oli vaipassa mitä tahansa.

Mietin vaan kun en itse näkisi siinä mitään pahaa että kaikki lapset edustaisivat samaa puolta. Eihän se rajoita tekemisiä, ainoa syy harmistua olisi ehkä se jos olisi pitkään halunnut antaa jonkun tietyn nimen lapselle eikä sitä sukupuolen vuoksi voisi antaa.

A

Minulla ei ollut ennestään lasta mutta halusin poikavauvan. Sain tietää sukupuolen ja onnellani ei ollut rajaa. En ajatellut edes että tyttö tulee, en keksinyt edes nimeä. Tottakai tyttökin olisi ollut tervetullut. Tähän on erittäin hyvä syy miksi poika mutta en paljasta miksi.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:25"]

Ihan vilpittömästi kiinnostais tietää että mikä on se suurin merkitys siinä lasten sukupuolessa? Onko se se miten lasta "saa" pukea? Koska yksilöitähän jokainen lapsi on, ihana omalla tavallaan, oli vaipassa mitä tahansa.

Mietin vaan kun en itse näkisi siinä mitään pahaa että kaikki lapset edustaisivat samaa puolta. Eihän se rajoita tekemisiä, ainoa syy harmistua olisi ehkä se jos olisi pitkään halunnut antaa jonkun tietyn nimen lapselle eikä sitä sukupuolen vuoksi voisi antaa.

[/quote]

Ap tässä,

hyvä kysymys, kiitos siitä :)

Luulen, että eri sukupuolen toivomiseen on syynä pelkkä uteliaisuus siitä, millainen lapsesta tulee. Vaikka kaksi poikaani ovatkin aivan eriluonteisia ja erinäköisiä, tyttö olisi aivan erilainen. En osaa selittää, kai siinä olisi myös joku äiti-tytäraspektikin. Oma äitini oli minulle todella läheinen, ehkä sekin vaikuttaa. Lisäksi se, että veljeksillä olisi pikkusisar ym. Kuitenkin kolmen veljeksen komea rivistökin on hieno ajatus! :)

Itse odotan toista poikaa ja sukupuoli on minulle pettymys. En ole tätä ääneen sanonut kenellekkään. Vaikeinta asiassa on se, että lähipiiri toivoo ihan ääneen tyttöä ja voivottelevat jos se onkin poika. Kommentit ovat olleet tyyliin "eihän se mitenkään voi olla poika". Toisaalta pelkkien tyttöjen äiti on todennut, että ei hän voinnut koskaan edes uskoa että hänelle olisi syntynyt poika. Tavallaan sitä tuntee itsensä huonoksi kun huomaa, että muiden mielestä saa vaan väärän sukupuolen lapsia.

Mulla on kaksi poikaa ja odotan ihan alussa kolmatta... Aikaisemmissa raskauksissa ultrassa kyselin et kumpi tulossa. Nyt mietin et jos säästäisin yllätyksen synnytykseen. Haluaisin kovasti tyttöä, koska enempää en aio tehdä. Tää on viimeinen mahdollisuus.

Jos en kysyis sukupuolta niin ehkä synnytyksessä ei olis niin väliä kumpi olis. Toisaalta tyttö olis sitte hieno yllätys, muttei "haittais" vaikka poikka oliskin. Yhtä rakkaita ne on sukupuolesta riippumatta tietenkin. Pääasia, että terveitä. Vaikka eipä se terveys sukupuoleen liity tosin..

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:18"]

paska provo. ja toisekseeen rumat saa poikia, kauniit tyttöjä. päättele siitä.

[/quote]

Minkäslaiset sitten saavat sekä pojan/poikia että tytön/tyttöjä?

Minä, kahden tytön äiti, toivon poikaa siksi, että tyttöleikit kaveriporukassa ovat kamalia kirkumisineen ja kiukutteluineen. Poika toisi mukanaan kaveripoikia ja aivan toisenlaisen maailman.

 Minä sain juuri kolmannen tytön (ja viimeisen lapseni) ja minä kyllä ihan alusta asti toivoinkin samaa sukupuolta kuin aiemmat. Uskon että ovat läheisempiä keskenään vanhempina, lapsenakin leikit ja harrastukset menevät paremmin yksiin, saa vielä kerran käyttää niitä lemppari-vauvanvaatteita ja jotenkin "sopii" tähän meidän laumaan :) 

Minusta on hyvä että tiedät vähän valmiiksi, "kuka" sieltä on tulossa. Voit elää pettymyksesi puuttuvasta tyttärestä jo nyt ja alkaa sitten keskittyä niihin hyviin puoliin, joita on paljon saman sukupuolen sisaruksissa. Kaikki lapset ovat kuitenkin omia persooniaan ja ne ihanat sisarusten väliset persoonallisuuserotkin tulevat kivammin esiin, kun eivät selity stereotyyppisillä sukupuolieroilla. Ajattele miten hyvä ja valmis äiti tulet olemaan pienelle pojallesi, kun sinulla on jo aikaisempaa kokemusta pojista. Ja miten isoveljet varmasti riemastuneempana ottavat vastaan uuden leikkikaverin, joka on poika. Ja sinähän saat nyt kivan aseman perheen prinsessana. Saat kunnian kasvattaa miehiä, jollaisia haluat.

Tsemppiä täältäkin ap. Minä ainakin ymmärrän, että ei pettymyksesi ole se, että saat ihanan poikalapsen, vaan se, että et saa tytärtä jota toivoit. 

Minulla on poikia, ja ovat ihania ja rakkaita. Oli kuitenkin oma prosessinsa hyväksyä se, ettei minulla tule milloinkaan olemaan tytärtä. Tytär on kuitenkin ollut oman elämäni tärkeimpiä haaveita, olin aina kuvitellut voivani saada joskus myös tytön. 

Minulla auttoi se, että pääsin niistä pikkulapsiajan huuruista siihen elämänvaiheeseen, jossa koko elämä ei pyöri enää lasten ympärillä, eivätkä tunteet ole niin herkässä. Sitä ei enää odota siltä lapsiperhe-elämältä samanlaisia asioita kuin silloin kun lapset olivat ihan pieniä.  Ylipäänsä ajattelen nykyään, että niin se vaan menee että eivät lapset ole millään lailla täällä vanhempiansa varten, vaan kasvavat hyvin nopeasti siihen omaan elämäänsä, ja siksi onkin niin tärkeä pitää kiinni ns. omasta itsestään ja omasta elämästään äitinäkin, että ei lastaa perhe-elämään sellaisia toiveita mitä se ei voi täyttää.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:37"]

Minä, kahden tytön äiti, toivon poikaa siksi, että tyttöleikit kaveriporukassa ovat kamalia kirkumisineen ja kiukutteluineen. Poika toisi mukanaan kaveripoikia ja aivan toisenlaisen maailman.

[/quote]

Eli jos et osaa tehdä kuin noita stereotyyppisiä "kirkuviä ärsyttäviä tyttöjä", poikasikin olisi sitten kavereineen se päättömästi koheltava kaikki paikat hajottava stereotyyppinen poika...

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:35"]

Itse odotan toista poikaa ja sukupuoli on minulle pettymys. En ole tätä ääneen sanonut kenellekkään. Vaikeinta asiassa on se, että lähipiiri toivoo ihan ääneen tyttöä ja voivottelevat jos se onkin poika. Kommentit ovat olleet tyyliin "eihän se mitenkään voi olla poika". Toisaalta pelkkien tyttöjen äiti on todennut, että ei hän voinnut koskaan edes uskoa että hänelle olisi syntynyt poika. Tavallaan sitä tuntee itsensä huonoksi kun huomaa, että muiden mielestä saa vaan väärän sukupuolen lapsia.

[/quote]

Voi sua. Minulla oli samanlaisia kokemuksia kun odotin kuopusta. Kaikki olivat siinä kuorossa voivottelemassa että kunpa vaan saisit tytön. 

Sitten eräänä päivänä olin lasten kanssa linja-autossa ja siellä oli äiti jolla oli samanikäisiä tyttöjä. Hän katsoi poikiani (jotka siis istuiva penkillä hiljaa aivan mallikelpoisesti) jotenkin tosi vieroksuen ja melkein inhoten, ja sanoi että hän se vaan ei osaisi poikia koskaan edes hoitaa. Silloin mun silmät jotenkin avautuivat ja tajusin että ilman poikiani olisin samanlainen. En ymmärtäisi pojista, miehistä ja maailmasta mitään sitä minkä omat poikani ovat minulle opettaneet. Kuinka hirveän surullista olisi nähdä se toinen sukupuoli niiden omien ennakkoluulojen läpi ihan läpi koko elämänsä. Ihmisen kuuluu kehittyä ymmärtämään toisia ihmisiä tässä elämässä, ei nähdä heitä vain sukupuolen, rodun, kansallisuuden tms. muun ulkoisen ominaisuuden edustajana. Ja siitähän on kyse, jos tehdään hirveän iso numero siitä että pojat ja miehet ovat niin erilaisia keskenään. Ihmisellä on silloin itsellään joku trauma tai tarve korostaa sitä erilaisuutta ja käyttää sitä tekosyynä sille ettei haluakaan kyseenalaistaa omia ennakkoluulojaan.

34

Voi kiitos, kauniista, tsemppavista viesteistä! Olin varma, että minut lynkattaisiin, mutta koko ketju on fiksujen naisten kannustavia ja ymmärtäviä viestejä täynnä. Hormonihuuruissani täällä kyyneleitäni pyyhin ja silittelen vatsaani ja siellä tömistelevää ihanaa pikkupoikaa :)

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:53"]

Voi kiitos, kauniista, tsemppavista viesteistä! Olin varma, että minut lynkattaisiin, mutta koko ketju on fiksujen naisten kannustavia ja ymmärtäviä viestejä täynnä. Hormonihuuruissani täällä kyyneleitäni pyyhin ja silittelen vatsaani ja siellä tömistelevää ihanaa pikkupoikaa :)

[/quote]

Tämä siis ap. :)

Minulla on kolme poikaa. He eivät ole tottuneet tyttöihin, koska heitä ei lähipiirissä ole eivätkä pojat ole päivähoidossakaan. Pelkään, että he eivät opi suhtautumaan tyttöihin. Huolehdin jo parisuhteistakin. :)

Kyllä sisko ja veli voivat olla hyvinkin läheisiä toisilleen, joskus jopa läheisempiä kuin esim siskot keskenään. Samaa sukupuolta olevilla sisarilla voi olla enemmän kilpailua ja vertailua keskenään?

Minulla on kolme poikaa ja tytär. Halusin esikoisesta poikaa ja poika tuli, toinen poika oli tosi tosi hyvä juttu mielestäni, ikäeroa on reilu vuosi ja pojat olivat kuin kaksoset ja aina yhdessä, harrastuksia myöten. Sitten olikin kymmenisen vuotta väliä kolmoseen ja olin onnellinen ylipäänsä, että sain vielä vauvan, ihanan pojan. Vasta jonkin ajan kuluttua vauvan syntymästä tuli pettymys sukupuolesta. En kertonut kenellekkään, ettei kolmonen ikinä saa korviinsa että olisin ollut pettynyt saadessani hänet. Tunnistan vatsanpohjaa myöten ap.n kirjoituksen. Olisin toivonut, että edes yksi kolmesta olisi syntynyt tytöksi, jälkeenpäin en vaihtaisi ketään tytöksi, ikinä.  Näiden ihanien kolmen pojan LISÄKSI kävin ikäänkuin surutyötä saamatta jääneestä neljännestä lapsesta, tytöstä.

Mies sai minut vielä ylipuhuttua neljännelle lapselle ja saimme tytön. En hyväksy ikinä keneltäkään puheita siitä, että saimme vihdoin tytön ja että olemmeko nyt tyytyväisiä ja onnellisia  (muuthan eivät tienneet pettymykseni määrää) sillä en halua poikieni luulevan, että 'tehtailin' lapsia vain saadakseni tytön ja he ovat väärää sukupuolta.

ps. tyttömme on rämäpäisempi ja tappelee enemmän kuin isoveljensä joten arkemme lapsiperheessä ei kauheasti muuttunut ;)