Lue keskustelun säännöt.
Eikö kotiäidillä saisi siis olla harrastuksia tai haaveita harrastuksista???
04.02.2008 |
Viikonloppuna joku väsynyt kotiäiti kirjoitti tänne aloituksen, jossa hän kertoi kaipaavansa välillä omia rakkaita harrastuksiaan ja haaveili niiden aloittamisesta uudelleen sitten joskus. Saamiensa vastausten mukaan hän oli epäkypsä, itsekäs, minäminä-ihminen. Jäin pohtimaan, miksei kotiäiti saisi haaveilla mukavasta harrastuksesta (sillä ap:lla se taisi olla jotain taiteeseen liittyvää, muistaakseni) ja kaivata niitä? Miksi se on kiellettyä? Jos ei ole sosiaalista verkostoa ja omaa aikaa ei juurikaan löydy, miksei välillä saa tuntua siltä, että tahtoo toteuttaa itseään muutenkin kuin vain hoitamalla lapsia ja pyörittämällä kotia? Miksi se on jotenkin kiellettyä naiselle muiden naisten mielestä?
Kommentit (24)
kotiäiti, jos kuka, saa harrastaa. Hänhän on koko päivän lastensa kanssa. Itse ainakin liehuin ilman huonon oman tunnon häivää kotiäitivuosina useita iltoja viikossa vaikka missä. Mutta työssäkäyvällä äidillä tuo harrastusaika onkin sitten kiven alla, jos oikeasti haluaa nähdä lastaan ja miestään ja hoitaa jotain kotihommiakin. Itse ainakin olen luopunut kaikesta ylimääräisestä, pitkin hampain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kuvittelin, että ON PAKKO OLLA harrastuksia ettei pää hajoa. Vähän aikaa se pätikin, mutta sitten alkoi olla koko ajan niin hirveä kiire, että pää meinasi hajota. Lapsia oli ikävä, perheaikaa oli ikävä... Lopulta tajusin, että se 2 tai 3 x 4h viikossa harrastukseni oli se, mikä kiireen aiheutti.
Nyt olen suosiolla kotona lasten ja perheen kanssa ja nautin siitä, ettei ole pakko harrastaa. Harrastusta on tosiaan ikävä ja odotan innolla sen aloittamista uudelleen, mutta sen aiheuttaman stressin poistuminen on moninverroin tauon arvoinen!
t. olinko mä nyt 14
Kerrohan mikä se hyvä vanhemmuus on?
Äidillä ja isällä on aikaa kodinulkopuolisiin harrastuksiin, jos ajankäyttö organisoidaan. Se että ei harrasteta mitään, ei ole välttämättä hyvää vanhemmuutta vaan esim. huonoa esimerkkiä lapsille liikunnattomuudesta.
Jos olen lasten kanssa 24h päivästä toiseen, koen harrastukseni olevan minulle henkireikä eikä se kestä kuin 1 tunnin viikossa.
Pystyn toki... Mutta lasten vauvaaikoina olen ollut valtaosin niin väsy että kirjan ääreen nukahdan 5 min.
Maalaaminen on vähän huono juttu. Maalaan öljyväreillä. Työ pitää saada kuivumaan jonnekin jemmaan ja isoille tauluille meinaa olla hankalaa löytää kuivumis paikkaa. Asumme 3h ja keittiössä...
Minä en ainakaan pysty maalaamaan öljyväreillä tai piirtämään omia taiteellisia toteutuksia lasten hereillä ollessa. En pysty keskittymään kunnolla ja lapset monkuvat koko ajan vieressä että hekin haluavat osallistua...
Lahjat jaksan maalata, piirtää, askarrella ja työstää. Muuten en iltaisin enää jaksa aloittaa omia hommia kun lapset nukkuu ja siistii kotia yms.
Toisin sanoen, saan kyllä tehtyä noita harrastuksia, mutta en lähellekään niin paljon kuin tykkäisin. Mutta kyllä se joskus helpottaa.
t.10