Jos kerran nuoret äidit jaksaa paremmin, miksi heitä ei koskaan näy lastensa kanssa muskareissa, vauvauinneissa yms?

Itse en kehtaisi puhua omasta " paremmasta" vanhemmuudesta jos esittäisin asia noin törkeän epäkypsään sävyyn.



Eivät kaikki nuoret äidit hillu ostoskeskuksissa, tupakilla tai kaljalla!!!!

Herranjestas miten ilkeää yleistystä!

En ihmettele yhtään etteivät nuoret uskalla tulla lainkaan harrastuksiin kun vastassa on noin ilkeää seuraa :(

Seuraavakin kävi, sitä seuraavien kanssa ei jaksettu ;-), kun olisi pitänyt isompia sisaruksia laitella hoitoon su-aamusta tosi aikaisin.



Ei kait nyt sentään vauvauinti tai muskari ole hyvän äidin mittari? Vanhemmallekaan äidille?



Meillä kun ei ole _vauvamuskarissa_ käynyt yksikään lapsi, isompana kyllä ovat käyneet muskarissa.



Muutenkaan en tosin ymmärrä äiti-ikärasismia, en puoleen enkä toiseen. Äiti kuin äiti. Iällä ei liene väliä.



t. äidiksi kaksi kertaa reilu 20-vuotiaana, kaksi kertaa noin 30-vuotiaana ja kerran vajaa 40-vuotiaana tullut äiti-ihminen

Vai onkohan edellinen vastaukseni poistettu? No jaa, olenhan minä kai jo ylläpidonkin mukaan liian vanha tänne. Olen siis 45v enkä ole nyt puolivuotiaan vauvan kanssa käynyt missään vauvaharrastuksissa. Kotona kyllä lauletaan ja loruillaan ym. Ja kyläillään muissa lapsiperheissä. Olen kenties laiska.

Äitini käytti/käyttää myös veljeni lapsia. Eläkeläisellä kun on aikaa ja halua viihtyä lastenlapsien seurassa. Tällöin saan myös omaa aikaa, kun olen yh.

Leikkipuistoissa kävimme joka ikinen päivä kun lapsi oli 9kk - 2v9kk ikäinen ja hoidin häntä kotona. Nyt käymme pari kertaa viikossa. En ole kiinnittänyt muiden äitien ikiin juurikaan huomiota.

Luulee, että vauva/lapsi tarvitsee muitakin virikkeitä kuin niitä joita voi kotona tarjota. Se näkyy myös päivähoidossa. t. nainen 40v

äiti pääse huilimaan sen kummemmin, kuin muuallakaan. Oma vauvani aikanaan nautti hirveästi vauvauinnista, on aina tykännyt vedestä ja sen takia häntä siellä kuskattiin! Minulla olisi kyllä viikonloppuna ollut paljon mielekkäämpääkin tekemistä eli en siellä uinnissa " rentoutuakseni" ravannjut. Ja sama juttu muskarin kanssa eli lapsen takia/ehdoilla siellä ravataan. Kyllä ko. harrastukset ovat äidille ennemminkin rasitus, ei siellä äidin mielitekojen takia käydä.

siksi, että haluan juuri sille vauvalle virikkeitä, en itselleni. Jos haluaisin toisia äitejä tavata, mentäis seurakunnan perhekerhoon, joka on ilmainen. Muskari taas maksaa melkein 100euroa lukukausi eli 200e vuodessa.

Kyllä sillä rahalla jo pitää oikeasti saada jotain muutakin kuin äidille juttuseuraa!

Hassua että moni vastustaa muskareita siksi, ettei " niistä ole hyötyä vauvalle" . Siis herranjestas, pitääkö kaikesta nykyään hyötyä?

Meillä käydään siksi, että se muskari on vauvalle hauskaa juuri sillä hetkellä kun se vauva siellä on. Se riittää!





n37

Muskareissa käyvät kyllästyneet äidit, jotka haluavat juttu-/ kahviseuraa muista äideistä.



Mulla on 4 lasta ja kaikkien kanssa on riittänyt laulelu ja leikittely kotona, silloin kun vauvan päivärytmiin parhaiten sopii.



Vauvauinti on mielestäni vähän eri juttu, koska sukellusrefleksiä on vaikea ylläpitää kotiammeessa...

ja kävin kyllä poitsun kaa leikkipuiston tiloissa vauvahironnassa.. lisäksi lenkkeilin parin 30-kymppisen äidin kanssa vaunujen kera joka päivä. Muuten ei sitte harrastettu kun ei ollut ylimääräistä rahaa laittaa kalliisiin uinteihin yms.. nyt lapset 4v ja 1v eikä harrastetta juuri mitään :) poika kerhossa ja muskarissa itekseen ja tytön kaa joskus käydään keskenämme uimassa mutta tosi harvoin...

Ei se lapsi tarvitse muuta kun ne sinun järjestämät virikkeet kotona!!

hmmm:

Muskareissa käyvät kyllästyneet äidit, jotka haluavat juttu-/ kahviseuraa muista äideistä.

M

SIELLÄ MUSKARISSA EI JUODA KAHVIA, EIKÄ SIELLÄ EDES EHDI JUTELLA! Tunti alkaa heti kun edellinen loppuu, ja seuraava on taas tulossa luokkaan, joten äkkiä vauvoille päälle ja pois.

NIitä kyllästyneitä äitejä näkee kyllä enemmän hiekkalaatikoilla ja kaikenmaailman vauvakerhoissa, ei muskareissa eikä vauvauinnissa.

ja voi olla, että asiani on selostettu muiden toimesta jo moneen kertaan mutta....



luulisin, että parikymppiset äidit ja 30+ äidit eroavat muutenkin aika paljon toisistaan, kuin vaan näiden vauvajumppien suhteen. Tästähän oli joku tutkimuskin aika tuoreeltaan.



Varmaan suurin tekijä on ihan oma persoonallisuus ja sen kautta muut elämänvalinnat. 30+ äideillä on usein (ei toki aina) pitkä koulutus ja usein myös vaativa ammatti. He ovat tottuneet panostamaan aikaa ja vaivaa esim. koulutukseen ja muihin elämän suuriin hankkeisiin, usein lapsensaannin kustannuksella (tai siis lasten hankintaa lykäten siihen saakka kun se on " sopivaa" tai " järkevää" ). He ovat useammin epävarmempia lapsen kanssa (tai ainakin ilmaisevat tutkimuksessa olevansa), pohtivat paljon sitä, mikä lapselle on parasta (ehkä joskus liikaakin...), murehtivat ja huolehtivat, potevat huonoa omaatuntoa silloinkin, kuin siihen ei olisi tarvetta. Useimmat ovat muuttaneet opiskelujen ja työn perässä moneen kertaan, ei siis ole jäljellä esim. isoa kaverijoukkoa koulu- tai opiskeluajalta, aikuisiässä taas todella hyviä ystäviä on vaikea /mahdoton hankkia ja näistä harrastuksista saa edes tuttavia, jotka samassa elämäntilanteessa. Useimmat 30+ äidit myös palaavat töihin kohtuullisen pian, etenkin jos korkeampi koulutustaso ja odottava työ. Ehkä siksikin lapsen kanssa pitää ehtiä " tehdä" paljon asioita, vähän tällä laatuaikaperiaatteella (vaikka toki kaikki sen tiedostavat, että pienelle lapselle mikä aika tahansa on laatuaikaa, kunhan se on vanhempien kanssa vietettyä.)

Miten kaikki tuntuvat täällä niin varmasti tietävän, ettei vauva tarvitse harrastuksia. Ei varmaan tarvitsi, mutta kivaa niissä voi olla ja miksei elämässä saisi olla kivaa! Olen käynyt pojan kanssa sekä muskarissa että vauvauinnissa ihan pienestä pitäen, ja molemmissa poika on ollut innoissaan erityisesti lähemmäs vuoden iässä ja siitä eteenpäin.



Käsittämätöntä että joku kehuskelee olevansa koko ajan kotona niin, että lapset leikkii vain joskus omalla pihalla. Mitä hienoa on opettaa lapset eristäytymään maailmasta! Ja sekö se on hienointa, että jaksaa ja kestää tylsyyttä. Miksi elämää pitäisi vaan sietää, kun siitä voi tehdä hauskaa?



Eikä se äidin seura mitään autuaaksi tekevää ole. Meidän napero, vajaat 1,5 vuotta tuntee ainakin jo muitakin tärkeitä ihmisiä ja ottaa mielellään kontaktia vieraisiinkin.