Jos kerran nuoret äidit jaksaa paremmin, miksi heitä ei koskaan näy lastensa kanssa muskareissa, vauvauinneissa yms?

Olin 20v kun sain esikoisen, olin kaveripiiristäni ensimmäinen joka lapsia alkoi tekemään. Mua on aina iljettänyt toi lähiö puisto, olen sosiaalinen mutta jotenkin näyttää siltä että kaikki puitossa kävijät on jo kaverit löytänyt. On aika ulkopuolinen olo siellä, lapsen takia siellä kuitenkin joskus käyn. Muskarissa käyn 3v kanssa mutta kaikki siellä on yli 30v ja eikä siellä kerkiä mitään juttelemaan kun muskari päättyy niin heti tulee toinen ryhmä sisään. Yhteen potentiaaliseen mamma kaveriin olen tutustunut työn kautta ja odotan koska käymme kahvilla höpisemässä, on saman ikäinen kuin minä eli 23v

Muskarissa ja perhekerhoissa lapsi saa sentään yleensä äitinsä huomiota ja syliä, kun taas kauppakeskuksissa lapset istuvat apaattisina kärryissä ilman äidin huomiota- se kun menee muualle.



Ehkä nämä kolmikymppiset äidit pystyvät ajattelemaan asioita lapsenkin kannalta ja hillitsemään omien tarpeidensa tyydytystä lapsen hyväksi? Oman kokemukseni mukaan kerhoissa käy hyvin koulutetut kotiäidit lapsineen, ei mitkään aivottomat bimbot, niin kuin joku mainitsi. Kerhoissa käyminen vaatii enemmän jaksamista kuin shoppailureissut, missä äidit näyttävät keskittyvän lähinnä omaan virkistymiseen, kerhoissa sentään äidit näyttävät olevan aktiivisesti vuorovaikutuksessa lastensa kanssa.



No, ei tämä ole pelkästään ikäkysymys. Mutta ihan tutkitustikin nuoret äidit tarvitsevat paljon enemmän sosiaalitoimen tukitoimenpiteitä kuin

kolmikymppiset - eiköhän se jo kerro jotain nuorten äitien (noin yleistäen) jaksamisesta ja kyvystä turvalliseen vanhemmuuteen?

halusinkin keskittyä heihin. Ei mulla enää siinä vaiheessa mitään maailmantuskaa ollut, jota jauhaa bestiksen kanssa.

tuo muskari on seurakunnan järjestämä.

kirkosta eronneena ateistina ei kiinosta pätkääkään sinne mennä. tietäähän sen mistä aiheesta sielä musisoidaan.



mä teen vauvan kanssa pitkiä kävelylenkkejä, sukuloidaan, ja leikitään kotona. kaiket illat leikin tytön kanssa tuossa lattialla, tytön päikkäreitten aikaan sittn teen ruokaa, siivoan, pyykkään yms..



ja hyvin jaksan :)

Vierailija:

Ja kumpikin sanoi,e ttei heidän lapsi halua harrastaa.... JA uloskin mennään VAIN jos äiti ei jaksa ola sisällä :((

JUST NÄIN!!!!!!!! Eli teinien lapset katsoosisällä videoita ja pelaa pleikkaria heti kun ohjain kädessä pysyy......

Siksi eivät tarvitse muskareita ja uinteja :DDD

T: Ikäloppu 35v kahden alle 3v äiti. Vauvauinti, kerhot, puistot........

Lapsemme ulkoilee 2kertaa päivässä. Vain sairas ihimnen pitää lapsensa sisällä :(((

kerran oltiin kaupungin järjestämässä ilmaisessa tapaamisessa vauvan kanssa. sielä laulettiin ja leikittiin. vauva ei yhtään ollut innoissaan. oli niin paljon muuta hälinää ympärillä. kotona kun päivittäin lauleskellaan samoja juttuja on vauva aivan riemuissaan.

eli meillä vauvan kanssa keksitään viihdykkeitä kyllä ihan kotonakin.



eikä meillä edes olis varaa kalliisiin harrastuksiin, eikä autoa.

lapsi saa harrastaa sitten kun itse tahtoo harrastaa

Ei kaiken tarvitse olla yhtä tuskaa - ne ilotkin on mukava jakaa hyvän ystävän kanssa. Ja kyllä se niin vaan on, että lapset tuovat uudenlaista tuskaa elämään=)

Melkoista ikärasismia tällä palstalla.



Mikään ikä ei tee äidistä hyvää eikä huonoa.



Itse olen kyllä tullut siihen johtopäätökseen sekä näitä kommentteja lukiessa että IRL, että monesti nuorilla äideillä on enempi maalaisjärkeä kasvatuksessa ja tekemisissään. Eikä ole kerennyt kasvaa valtavia ennakko-odotuksia siitä mitä lapsesta pitäisi tulla tai mitä minusta äitinä pitäisi tulla. Mennään ikään kuin ajan mukana ja kasvetaan lapsen kanssa kohtaamaan asioita.



Yli kolmekymppisellä, jo työelämässä paikkansa hakeneella on elämä kaavoitettu eteenpäin. Ja lapset " hankitaan" sopivaksi ajateltuun saumaan. Työelämässä on opittu suorittamisen kulttuuriin. Sama jatkuu ehkä omien lasten kanssa. Tuntuu, että ei tämä arki voi olla millään tavalla eteenpäin vievää tai lapselle sitä mitä hän tarvitsee. Se on tavallaan liian " löysää" ja virikkeetöntä mikäli ei ole tiettyjä kellonaikoja milloin mihinkäkin mennään.

Tämä lähtee kyllä aika suurelta osin aikuisesta. Sitten, kun on käyty jossain tuntuu, että no nyt on tehty lapsen hyväksi jotain tai nyt hän on saanut virikkeitä. Mitä lapsi? Hän saattaa olla huojentunut, että taas ollaan kotona, tutut tuoksut ja tavarat ympärillä.



Olen ihan vakavasti sitä mieltä, että hyvin monet ihmiset ovat niin vieraantuneet lapsuuden kokemuksistaan tai siitä kokemuksesta mitä lapsi oikeasti kaipaa, että nämä monet virikemuodot palvelevat äitejä ja vanhempia, että heillä olisi " hyvä omatunto" kun ovat tehneet lapsensa hyväksi jotain.

Mutta tämä ei kyllä ole hyvän äitiyden tai vanhemmuuden mitta. Ei siitä liene haittaakaan mikäli se pysyy kohtuudessa, mutta ei alle 3-vuotias lapsi koe elämää erilaisten suorittamisten kautta. Hänelle kävely äidin kanssa metsässä saattaa olla huomattavasti mieleenpainuvampaa kuin meluisassa lapsiryhmässä piipahdus.



On ihan turhaa leimata lapsi epäsosiaaliseksi jos hän vielä 3 wee viihtyy kotona. Minusta tuntuu, että hän on normaali. Anteeksi karrikoitu ilmaisu, mutta minua välillä hirvittää mihin kaikki tämä johtaa.. Siis jos esim. 5 wee käy monta kertaa viikossa erilaisissa " harrastuksissa" . Milloin hänellä on aikaa tehdä omaa työtään eli leikkiä omaehtoisesti?

Kauppakeskukset ovat kuitenkin mielestäni lapselle paljon epäsuotuisampia paikkoja kuin jotkut harrastekerhot, olivat ne sitten enemmän äideille tarkoitettuja paikkoja. Lapsenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä pieniä lapsia ei kannattaisi viedä kauppakeskuksiin ollenkaan tai vain hyvin rajalliseksi ajaksi, sillä siellä virikemäärä on aivan valtava, jopa aikuisellekin liiallinen. Siellä äänet eivät ole esimerkiksi peräisin " luonnollisesta lähteestä" kuten muista ihmisistä (kuten kerhoissa), vaan melusaastetta tulee niin kauppojen äänimainoksista, erilaisista härveleistä ja muista teknisistä välineistä sekoittuen toisiinsa siten että äänimaisema on kaoottinen ja ilman selvää alkuperää - siksi erittäin rasittava kaikille olennoille.



Siksi jos on valittava, mielummin ajanvietto kerhoissa kuin lorviminen kauppakeskuksissa tuntikaupalla.

Varmaan nuorempana on enemmän paineita sovittaa yhteen nuoren ihmisen elämä ja menot, opiskelu, työnteko jne.



Kun saa lapsen vähän kypsemmällä iällä, osaa ottaa rauhallisemmin ja asiat on paremmin järjestyksessä kuin nuoremmilla.

tarkoittanut, että kauppakeskuksissa ajelehtiminen olisi jollain tavalla hyväksi.

Luulen, että nuorista äideistä vain osalle tämä on joka päiväistä huvia.

Eiköhän elämää ole muuallakin kuin joko kauppakeskuksissa tai kerhoissa? Kotia, ystävien vierailuja ja sukulaissuhteita väheksytään ihan turhaan.

Eikai kukaan aikuinenkaan jaksa kolmena päivänä viikossa olla menossa johonkin??

Meidän olisi hyvä harjoitella rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Se ei tee kenestäkään epäsosiaalista saati kyynistä tai masentunutta. Pitäisi vain uskaltaa useammin olla vain ja lakata suorittamasta.



t.80

kun niihin ei yleensä saa ottaa 5 vuotta vanhempaa siskoa mukaan niin mihin ihmeeseen minä hänet laittaisin?!?



Puistoissa käydään harvakseltaan, kun en jaksa pph ja muiden ikäloppujen akkojen kaakatuksia vaivoistaan ja muiden ihmisten asioiden juoruilua. Muutamaan äitiin tutustuin lapsen kerholla ja heidän kanssaan sovitaan treffejä yleisiin puistoihin. Paras paikka kuitenkin on oman taloyhtiön puisto. Täällä on paljon lapsiperheitä, kivat naapurit ja se riittää meille.



Puisto on suojaisa eli ei avoimella paikalla missä tuulee koko ajan ja halutessaan voi vaikka makkaraa paistella ulkogrillissä tai kodassa.

Vessa on heti lähellä jos lapsille hätä yllättää.

Siinä syy, miksei minua näy missään!



Esikoisen sain 21v ja toisen 26 vuotiaana

En ole käynyt missään muskareissa enkä vauvauinneissa kertaakaan.

Syy: Minulla on paljon kavereita, joilla myös pieniä lapsia ja me käymme heidän luonaan. Toinen syy, vauva ei tarvitse kalliita harrastuksia, kun kotonakin riittää puuhaa ; ulkoilua, ruoanlaittoa, pyykkienlaittoa, leikkimistä, laulamista jne.

En kyllä paljon liikkunut puistoissa,kerhoissa tai muissakaan virikkeissä. Minulla oli pari ystävää jotka olivat myös vauvan kanssa kotona, ja heidän kanssaan kyläiltiin paljon, enkä kauppakeskuksissa käynyt kuin joskus harvoin.



Tarve kerhoille tuli vasta siinä vaiheessa kun jäin kolmosen kanssa äitiyslomalle, ollessani 24v ja kaksoset olivat vajaa 3v. Silloin aloitin kerhoissa käynnin, koska jo 3 v tarvitsevat jotain muutakin kuin kodin viihtyäkseen. Ja itse sain ystäviä sitä kautta ja pääsin puhumaan aikuisten kanssa.



Mutta totta kyllä on se että esim meidän kerhoissa olen aikalailla nuorin jäsen, ehkä minua nuorempia joko hirvittää tulla huomattavasti vanhempien kanssa jutustelemaan(kohtelu kun on välillä mitä sattuu),tai sitten heillä ei ole vielä niin isoja lapsia jotka tarvitsisivat kerhoja tai puistoja sen enempää.



Itse olen kokenut nuoren ikäni aiheuttavan vanhimmissa äideissä jonkinlaista aliarviointia. Jo kaksosten aikana sain kuulla ihmisitä,varmasti korkeakoulutetuilta, kuinka en tule jaksamaan yksin lasten kanssa kun olen niin nuori. Tuollaiset kommentit aiheuttavat välittömästi sen ettei saavu enään paikalle. Ihmiset kun laukovat mitä sattuu vaikkeivät tiedä meidänkään elämästä mitään.



Minutkin leimattiin sossunrahoilla eläväksi tulevaksi yh:ksi, koska en ollut vielä kihloissa,saati naimisissa lasteni isän kanssa. Ei tullut kenelläkään mieleen kysyä onko mulla yleensä miestä tai mikä meidän elämätilanne on, kuhan laitettiin huhut vain kiertämään...

Joka paikassa oli kyllä nuoria ja " vanhoja" vanhempia lapsineen.



Kovasti kaikki olivat huolissaan kuinka voin jaksaa pienten kanssa, kun aina ravasin puistoissa ja muualla, mutta sisällä keskenään lasten kanssa en varmasti olisikaan jaksanut. Tärkeintä ei edes ollut se toisten aikuisten seura, vaan ulkoilma. Kauppakeskuksiin minua ei kyllä houkuttele lähteä lasten kanssa, vieläkään. Joskus vaan on pakko.

Ihan toisella lailla resursseja kuin vanhemmilla äideillä. Toisekseen valitettavan monelle äidille on silti tärkeämpää ostaa tupakkaa ja kaljaa viikonlopuksi kuin sijoittaa ne esim. muskariin tai muuhun.

Taitaa nää tieniäitien " vihaajat" olla itse entisiä teiniäitejä, jotka tekivät tismalleen niin että rahat meni kaljaan ja tupakkaan ja nyt täällä kohottaa egoaan ja pätee ku ikää tullut eikä jaksa enää olla lastensa kanssa vaan tunkee kaiken maailman kerhoihin..

Silti teineissä on paljon hyviäkin äitejä, joten yleistys pelkän iän perusteella on mahdotonta. Mutta tosiaan todennäköisyys riittämättömään vanhemmuuteen on suurempi kuin vanhemmilla. Kaksikymppinen ei enää taida olla teini-ikäinen?

ei mun rahat ainakaan oo koskaan mennyt tupakkaan ja kaljaan, vaikka lapset olenkin nuorena saanut. Rahaa ei ole koskaan ollut mitenkään paljon, mutta aina sitä on harrastuksiin riittänyt.



Alkoholia väärinkäyttävät ihan kaikenikäiset. Varakkailla ihmisillä on ehkä enemmän rahaa peitellä sitä.



T.89

Esikoisen sain 17-vuotiaana. Olin unelmoinut lapsesta jo pari vuotta ja ihan innoissaan muskareista, vauvauinnista, vauvajumpasta, perhekerhoista ja avoimesta päiväkodista.



Nyt olen 25-vuotias ja odotan neljättä lasta. Olen suorittanut lukion+lähihoitaja tutkinnon yhtäaikaa. Kaikilla lapsilla on sama isä (myös 25v), jonka kanssa olen yhdessä ollut ala-asteen toiselta luokalta lähtien. :D Asumme omassa omakotitalossa Länsi-Helsingissä, emme siis itähelsingin lähiössä vuokralla.



Saan jatkuvasti kuulla keski-ikäisiltä äideiltä pilkkaa, ivaa ja lapsellisia juttuja siitä miten teiniäiti olen.



Äitini kuoli, kun olin 13v ja olen ottanut vastuuta kahdesta pienemmästä sisaruksestani ja tottunut olemaan lasten kanssa ennen omia lapsiani. Myöhemmin kuoli myös isäni ja omien vanhempien kuolemat ovat kasvattaneet minua henkisesti erittäin voimakkaasti. En ole sellainen huithapeli vaikka nuori äiti olenkin. Ei voi yleistää, että kaikki nuoret äidit ovat sellaisia ja sellaisia.



Toki on mukavaa, kun joku sanoo " sähän oletkin fiksu teiniäidiksi" , mutta ihmisillä varsinkin niillä 35-45 on ihan mielettömän negatiivinen asenne nuoria äitejä kohtaan. He myös sanovat mielipiteensä turhan jyrkästi... aina vaan ei jaksais vastata " kyllä kyllä kaikilla lapsilla todellakin on sama isä jonka kanssa olemme edelleen yhdessä onnellisesti" .



Vauvojen kanssa voi harrastaa myös kotona musiikillisesti että liikunnallisesti. Ei harrastaminen aina vaadi ohjattua toimintaa vaan voi myös itse opetella vauvajumppaa kotona.



Tapaan kyllä paljon nuoria äitejä päivittäin ja lapsillani on paljon leikkikavereita, mutta ei muskarista hankittuja. Nuoriin äiteihin olen tutustunut paljon netissä eri sivustoilla myös täällä vauvassa ja heidän kanssaan on ystävystynyt. Ollaan välillä tietty shoppailemassa. :D Mutta myös puistoissa, luistinradalla, uimarannalla, toistemme kotona ja milloin missäkin.



Mammakaverini ovat enimmäkseen saman ikäisiä, osa myös nuorempi ja osa vanhempikin äiti eksynyt joukkoon mukaan. Mutta vierastan paikkoja joissa joutuu silmätikuksi esim parissa leikkipuistossa emme käy, koska siellä on paljon +35v äitejä jotka ovat todella julmia minua ja lapsiani kohtaan.



Ihan tavallinen äiti ja nainen minäkin olen, kuten myös lapseni. Olen vain saanut lapseni aiemmin kuin Suomessa keskimäärin on ensisynnyttäjien ikä.



Iloista alkanutta viikkoa kaikille. :)