Jos kerran nuoret äidit jaksaa paremmin, miksi heitä ei koskaan näy lastensa kanssa muskareissa, vauvauinneissa yms?

Neljä vuotta lapsi harrasti muskaria. Kävimme myös perhekerhossa ja tutustuimme muskarissa ja perhekerhossa yhteensä neljään noin ikäiseeni äitiin ja lapseni ikäiseen vauvaan. Näin Turussa.

tavata muita aikuisia. Lapset leikkivät silloin tällöin omalla pihalla kun sisällä on tylsää, riippuu vähän vuodenajastakin kuinka paljon ollaan pihalla. Voin sanoa että helpompaa se on lasten kanssa pihalla olla kuin sisällä. Täällä pitää kokoajan keksiä tekemistä ja OLLA lasten kanssa. Pihalla tekemistä riittää ilman keksimistäkin

Meidän 1 vee sai kauhean hepulin perhekerhossa jokakerta kun piti jotain laulaa tai leikkiä yhdessä. Sitten kun sai leikkiä itsekseen leluilla niin viihtyi.

Täytyy sanoa, että olet harvinaisen fiksu teiniäidiksi :)

Vierailija:

Vai onko kenenkään 1 vuotiaalla kaveri jonka kanssa leikkii? Ei lapset osaa niin pieninä edes leikkiä muiden lasten kanssa, että aika huono syy se että siksi siellä käyt että vauvasi saa kavereita. Eiköhän niitä kavereita saa sitten tarhassa.

Kyllä mun lapsilla on kavereita vaikkei kumpikaan ole ollut vauvana missään. Äideille ne on tarkoitettu

se teiniäiti

Meillä on naapureina kadun varrella kymmenkunta taloa, eikä ainuttakaan edes kouluikäistä lähettyvillä. Kyllä meidän on lähdettävä jonnekin ihmisten ilmoille jos halutaan, että vauva näkee toisiakin lapsia.

Muskari ja vauvauinti ovat tähän tarkoitukseen ihan ok.

koska se kyllä tykkää yrittää kosketella toisia lapsia ja ihan villiintyy jos näkee jonkun 3-4v:n leikkivän vaikka nukella.

Varmaan vauvamme osaisi ilman näitäkin kokemuksia olla, mutta tuskin niistä sille haittaakaan on.

Entäs kun se teidän rakas nicopetteri joku päivä ilomttaa ettei sitä vois kiinnostaa karvan vertaa minkään viulupianokanteleen soittaminen niin mitäs sittn? Sanotteko " voi kuule kun meillä on VUOSIKSI sulle suunnitelmia, että koitappa vaan jaksaa soittaa."

Eivätkä ne 1,5-2 -vuotiaatkaan, jotka alkavat sitä kaveriseuraa arvostamaan (vaikka oikeasti tuonikäiset eivät vielä varsinaisesti leiki yhdessä). Kaveriseuraa on mahdollista saada muualtakin ja uskon, että varsinkin teiniäidit sitä seuraa löytävätkin paremmin kuin me kolmikymppiset.

Tässä puhuttiin vauvojen harrastuksista. Missään vauvojen harrastuksissa ei opi itsekseen olemista (eikä se ole vauvalta vaadittava taitokaan).

Vierailija:

Ja muskareissa aletaan käydä itsekseen 2,5 - 3 -vuotiaana.

mutta tuollaisia 20v ja siitä ylöspäin kyllä löytyy. Mutta pakko myöntää että valtaosa äideistä tuolla on omaa ikäluokkaani, n.30v ja hieman varttuneemmatkin hyvin edustettuina.



Syinä tuohon mietin sitä että todellisuudessahan nuo harrastukset palvelevat lähinnä äitiä ja tietysti sitä kauta vauvaa että äiti on pirteämpi ja jaksavampi. Ehkä nuoret äidit sitten löytävät paremmin sitä rentoutumisseuraa ja -tekemistä ostareista ja muista paikoista missä pyörii oman ikäisiä nuoria.



Ehkä tuollaiset mamma-kerhot ovat vähän kaukaa haettuja esim. 17v äidille?

Lapsi on nyt 2v ja muskarikäynnit jäi meillä, koska nyt lapsi jo olisi kiinnostunut touhuamaan jotain kaverin kanssa tai kaverin vieressä, mutta muskarissa ollaan pareja äidin kanssa, joten toisia lapsia näkee, mutta mitään vuorovaikutusta ei synny.



Ennemmin käydään kavereilla, missä saa oikein leikkiä kunnolla.



t. äidiksi 22veenä

Yhtään sellaista syytä, miksi vauvaharrastukset olisivat jotenkin välttämättömiä vauvalle, ei ole tullut.

Vaikka olenkin jo 30 ja risat, en vieläkään ymmärrä mitä paitsi lapseni on jäänyt, kun ei käynyt vauvauinnissa. Tai no, ehkä paria korvatulehdusta.

Vierailija:

koska se kyllä tykkää yrittää kosketella toisia lapsia ja ihan villiintyy jos näkee jonkun 3-4v:n leikkivän vaikka nukella.

Varmaan vauvamme osaisi ilman näitäkin kokemuksia olla, mutta tuskin niistä sille haittaakaan on.

Tulevat vaan kipeiksi, kun pöpöjä riehuu ryhmässä.

Muskaria ei meilläpäin ollut. Minä kävin kerhossa lapsen takia vuoden. Ei ollut kivaa kun kaikki kyselivät joka kerta miten pärjään ja mitä vanhempani olivat mieltä raskaudestani.



-16 vuotiaana lapsen saanut-

Vielä kun käsittäisit, että siitä vauvasta kasvaa se 1,5 - 2 - vuotias ja siitä sitten taas se 2,5 - 3-vuotias...



Eli voi ajatella vähän pidemmällä aikavälillä kuin se lapsilisästä seuraavaan lapsilisään -kausi, jota sinä vissiin elät.



Meidän lapset on aloittaneet vauvamuskareissa, nyt esikoisella käy antamassa pianotunteja se samainen muskaritäti. On tosi kiva, kun koko ajan on ollut tuttuja lapsia ja näiden sisaruksia, joita sitten on treffattu muutenkin. Ja nyt sitten tuttuakin tutumpi ope käy kotonakin!

jossa käymisen estää vain viitseliäisyys, saattaa kymmenen vuotta nuoremmalle äidille olla kallis harrastus. Kannattaa muistaa tämä. Vauvan lähtökohdat eivät ole sen huonommat, jos häntä on leikitetty ja " musiikkikasvatettu" kotioloissa.



Minä kyllä ymmärrän tuota " musiikkipolun" miettimistäkin etukäteen, mutta en ihan asian ilmaisemista niin ehdottomaan tapaan kuin ap sen jossain viestissään teki. Täytyy tosiaan muistaa, ettei lapsesta välttämättä tule juuri sellainen, kuin vanhemmat toivovat.



Ja toisaalta: minua ei varmasti ole vauvana 80-luvun alussa käytetty vauvamuskareissa, -jumpissa tai edes -uinneissa. Itse asiassa vanhemmillani ei ollut varalleni mitään selkeää suunnitelmaa harrastusten osalta, mikä näyttäytyi mm. siten, etten alle 10-vuotiaana harrastanut mitään kovin säännöllistä. Vaan kuinka ollakaan ryhdyin ITSE kaipaamaan harrastuksia niin kovasti, että OMASTA toiveestani pääsin soittotunneille ja moneen muuhun. Nyt aikuisena hallitsen kolme instrumenttia, minulla on vankka musiikkiopistotausta, pitkä kuorolauluhistoria, muusikon ja laulajan esiintymiskokemusta, paljon käsityötaitoja, vuosien kokemus ilmaisutaito- ja teatteriryhmistä (takana useita rooleja harrastajateattereissa) sekä varsin pitkälle edennyt kirjoitusharrastus. Olen harrastanut myös tanssia, käynyt ilmaisutaitolukion ja avioitunut muusikkomiehen kanssa. Kodistamme löytyy tälläkin hetkellä viitisentoista soitinta, osa varsin arvokkaita.



Toki meilläkin varmasti pohditaan tulevien lasten musiikkiharrastuksia etukäteen, mutta lähtökohtana on vapaaehtoisuus ja lapsen oma halu elää elämää, jossa musiikilla on merkitys. Ei valmiiksi suunniteltu ja vanhempien päättämä polku.

Itse sain esikoiseni 17-vuotiaana ja nyt 29-vuotiaana minulla on 6 lasta, nuorimmat 9kk ikäiset kaksoset.



Vauvaharrastuksissa en ole ikinä käynyt. En ymmärrä ollenkaan, mitä ne palvelee. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja niinpä minulla on laaja tuttavapiiri. Sieltä haen juttuseuraa itselleni ja lapsille leikkiseuraa.

Ja ihan pienen vauvan paikka on mielestäni kotona, äidin rinnalla. Vauvan päiväunien aikana sitten liikutaan isompien kanssa leikkipuistoissa jms. Avoimessa kerhossa olen joskus huonolla säällä käynyt.



Jaksan kyllä kuljettaa lapsiani harrastuksissa sitten, kun he itse sinne pyytävät. Siinäkin menee raja, jo ihan lapsen itsensä vuoksi. Niinpä meidän esikoisella saa olla 2 harrastusta/vko ja nuoremmille riittää oikein hyvin yksi.

Leikkiä kyllä osaavat ja mielelläni otan kavereiden lapsiakin meille, isommalla porukalla tulee usein paremmat leikit. Ja tosiaan, todella paljon vietämme aikaa ihan omassa pihassa ja viereisessä pulkkamäessa / leikkikentällä vuodenajasta riippuen.

Eli siis jos nyt rautalangasta väännetään, niin sen paremmin harrastusten tai kaverisuhteiden tai minkään muunkaan syyn takia, niitä harrastuksia ei tosiaankaan ole pakko aloittaa vauvana. Ei vaikka haluaisi lapsestaan huippupianistin. Vauvaharrastuksiin osallistumattomuus ei sulje siltä vauvalta yhtään ovea. Myöhemmin ehtii hyvin.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, koska lapsilisät maksetaan, vaikka en ymmärräkään, miten se tähän liittyy.

Vierailija:

Vielä kun käsittäisit, että siitä vauvasta kasvaa se 1,5 - 2 - vuotias ja siitä sitten taas se 2,5 - 3-vuotias...

Eli voi ajatella vähän pidemmällä aikavälillä kuin se lapsilisästä seuraavaan lapsilisään -kausi, jota sinä vissiin elät.

Ja mikä pakko VAUVAA on harrastuksiin viedä?

Vierailija:

Entäs kun se teidän rakas nicopetteri joku päivä ilomttaa ettei sitä vois kiinnostaa karvan vertaa minkään viulupianokanteleen soittaminen niin mitäs sitten? Sanotteko " voi kuule kun meillä on VUOSIKSI sulle suunnitelmia, että koitappa vaan jaksaa soittaa."

niin sitten tietysti saa lopettaa, mutta toistaiseksi, vaikka ikää ei vielä ole vuottakaan, merkit viittaavat siihen, että musiikki on hänen mielestään kivaaaa!

Kyllä olen valmis lopettamaan soittotunnit vaikka ensimmäisenä lukuvuotena jos lapsi ei tykkää. Mutta nyt toistaiseksi meillä on tämä suunnitelma. Ja toivon, että lapsi tykkäisi soittaa. Hänellä vaan on perheessä soittajia kolmessa edellisessä polvessa ja huonoinkin eli minä, soittaa yhtä instrumenttia, muut kolmea tai neljää. Joten kyllä geenejä soittamiseen on, piano ja viulukin jo odottavat valmiina, että ei tarvitse niitäkään ostaa.

Ja kiitos kysymästä, niitä ei ole ostettu vauvaa varten, ovat olleet jo muutaman vuosikymmenen perheessä...

Kun ei resurssit ja äly riitä, eikä halua ole, niin eihän sitä tajua.

Vauva ei tarvitse kuin kodin arjen. Vauvauinneista jne. ei tietenkään ole mitään haittaa eli jos haluaa mennä niin siitä vaan. Missään määrin ne eivät kuitenkaan ole tarpeellisia.



Kun lapsi kasvaa niin hän alkaa tarvitsemaan ikäistään seuraa. Silloin voi aloittaa kerhoa ja muskaria jne. Siihen asti oma perhe ja tuttavapiiri riittää vallan mainiosti. Se ei ole kovin vaikeata vaikka ei olisi vauvaa harrastuksiin aikaisemmin vienytkään.