Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä.
19.04.2014 |
Tuli mieleen eilisestä lapsettomuus keskustelusta kun jotkut vertasivat lapsettomuutta muihin asioihin ja ihmettelivät sen rankkuutta,niin omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut mm. rankan koulukiusaamisen lapsena ja aika pahaa perheväkivaltaa. Olin ihan mustelmilla ja juoksin isääni karkuun. Olen ollut työpaikkakiusattu, minulla on ollut terveyden kanssa harmia mm. löydetty kasvain, entinen seurustelusuhteeni oli väkivaltainen... Olen kokenut myös yhden luomuraskauden joka päättyi keskenmenoon.
Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta lapsettomuus nykyisessä suhteessa on ollut rankin. Varmasti senkin takia että lääkärit antoivat meille niin hyvät ennusteet, mutta lasta ei kuitenkaan tullut. Lapsettomuus syö hitaasti, vuosi vuodelta.
Kun olin teini, epäiltiin hetken aikaa että olin raskaana. Vanhemmat sanoi että se on sitten abortti jos olen. Muistan miten itkin ja pelkäsin. Onneksi en kuitenkaan aborttia joutunut kokemaan kun en ollutkaan.
Luomuraskaus oli iloinen yllätys, mutta 8. raskausviikolla päättyi. Keskenmeno oli todella rankka paikka, mutta selvisin siitä todella nopeasti.
Vaikka olen joutunut pelkäämään aborttia ja kokemaan yhden keskenmenon, niin se lapsettomuus on näitäkin raskaampi asia minulle. Ihmiset ei vaan ymmärrä, että vaikka mitä kokisi niin lapsettomuus on jotain sellaista että se syövyttää sisältä pikku hiljaa. Vaikka eläisit muuten juuri sitä elämää mitä haluat, matkustelisit, tapaisit uusia ihmisiä, harrastaisit, panostaisit parisuhteeseen...
Kyllä se omalla tavallaan on kipein asia. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin pääset aina karkuun. Mutta lapsettomuutta et pääse.
Kommentit (334)
Niin ja lapsettomuus ei ole mikään vajavaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:10"]
Olen itse lapseton 50 + ja kokenut hyvin rankkoja asioita. Lapsettomuus ei ole minulle minkään tason ongelma verrattuna noihin muihin. Olisiko ap:lle käynyt niin, että lapsettomuus tuo esiin aiempien tapahtumien tunnekuorman ja on tavallaan se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän?
[/quote]
Harvinaisen hyvä vastaus!
Olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa. Itsekin olen kokenut todella paljon kaikkea rankkaa ja silti lapsettomuus on kaikkein rankin kokemus. Onneksi 5 vuoden hoitojen jälkeen sain lapsen. Onneksi en tiennyt, mitä olisin menettänyt ilman lasta, olisi ollut vieläkin rankempaa. Miettikääpä lapsen saaneet kaikkia ilonhetkiä, mitkä itseltänne olisivat jääneet kokematta ilman lasta. Tuntuisiko rankalta?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
[/quote]
VÄÄRIN. Kuurous on VAMMA, kuulovamma. Lapsettomuus ei ole mikään vamma, sairaus tai muukaan elämää hidastava tekijä. Siksi se ei ole mikään kriisi. Kuuroutumisessa on erittäin paljon sopeutumista ja se vaikuttaa koko loppuelämään. Lapsettomuus taas ei vaikeuta loppuelämää. Todella törkeää verrata kuuron ja lapsettoman elämää toisiinsa. Lapsettoman elämä jatkuu entisellään, mutta kuuro joutuu opettelemaan viittomakielen, lukemaan huulilta ja yrittämään sopeutua kuulevien maailmaan.
[/quote]
Olet ihan oikeassa, olin ajattelematon. Asia on täysin eri. Pahoittelen jos loukkasin jotakuta.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Luetko tahallasi viesteja vaarin? Jos sina pystyt ymmartamaan tahattomasti lapsettomia, niin hyva niin. Siitahan oli kyse, etta helposti lapsia saaneet, eivat pysty asettumaan tahattomasti lapsettomien asemaan. En ole kertaakaan nahnyt kenenkaan vahattelevan helposti lapsen saaneen rakkautta lastan kohtaan. Kyse on kykenemattomyydesta asettua lapsettoman asemaan ja niihin tunteisiin mita se herattaa, koska itse on paassyt niin helpolla asian kanssa.
Valilla tuntuu, etta lapsia helposti saaneet tuntevat olevansa jossain yliasemassa muka parempina ihmisina. Mina arvostan ihmisia, jotka eivat vahattele toisten tunteita ja kokemuksia.
[/quote]
Se tunne on ihan sun oman pääsi sisällä. Mä en todellakaan tunne olevani "yliasemassa", päinvastoin: en ole saanut akateemista koulutustani vastaavaa työtä ja olen köyhä. Olen varmaan sinun mielestäsi helposti sikävä WT/lähiö-mamma, joka ylenkatsoo lapsettomia. Minulla on ristini ja sinulla on ristisi. Ei elämä ole reilua kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus ei lopu koskaan. Se suru seuraa aina mukana. Kun muut saavat lapsia, lapsenlapsia... yhteiset juhlapyhät, lomanvietot, kaikki mainokset ennen äitien- ja isänpäivää... kaikki muistuttavat omasta tyhjästä sylistä.
Jos lapsettomuutta ei ole kokenut, sen surun syvyyttä ei voi ymmärtää
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:09"]
Lapsettomuudessa on takaportti. Adoptio. Juu ei tietysti kaikille mahdollinen, mutta aika isolle osalle on.
Ja mitä noihin lahkoihin tulee, niin onhan se takaportti se lähteminen mutta palkkioksi voit saada kuoleman kun joku kostaa. Kyllä sanoisin että sinullakin on se todellisuudentaju hukassa, kuten lapsettomilla yleensä. Oletko muuten kuullut että aika kultaa muistot?
Jos sinut nyt laitettaisiin elämään perheväkivalta-aikoja, niin sanoisit että se on rankinta koska koet sen NYT. Tottakai lapsettomuus on rankin tällä hetkellä, koska elät sitä nyt.. Muisti suojelee niiltä vanhoilta pahoilta kokemuksilta.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
[/quote]
Mä ilmiannoin sen eilisen keskustelun ja ilmiannan tämänkin jos lähdetään toisille toivomaan kuolemaa tai lapsettomuutta. Annetaan sen eilisen alaarvoisen keskustelun jäädä unholaan.
t. tiukkapipo
[/quote]
Luin sitä ketjua eilen, ja toivon että se avasi monen keskustelija silmät sille millaisai ihmisiä lapsettomat voivat olla. Suomessa on kummallinen mentaliteetti, että jotakin kärsinyt ihminen olisi jotenkin jalo... täällä ajatellaan, että Afrikassa ei ole itsekkäitä ja materialistisia ihmisiä, vaan että köyhyys on heistä tehnyt nöyriä ja hyviä ihmisiä. Voisi heille olla järkytys suuri nähdä millainen materialismi sielläKIN jyllää. Tämän kerron siis vain esimerkkinä, ettei kärsimys jalosta, eikä eniten kärsinyt saa kirkkainta kruunua muulta, kuin kaltaisiltaan.
Empatia on kaksisuuntainen tie. Sitä ei ole automaattisesti kenelläkään, vaan se on täysin kiinni yksilöstä. Ei siitä, mitä yksilö on kokenut tai mitä häneltä on jäänyt kokematta. Aina yltäkylläisyydessä elänyt henkilö voi aivan yhtä hyvin haluta asettua toisen asemaan ja haluaa ymmärtää toisen tunteita. Ja aina köyhyydessä elänyt saattaa olla katkeruuden rumenta syvältä sisimmistään asti.
[/quote]
Se eilinen keskustelu oli puhtaasti av kamaa, provoa provon perään. Mitään mielipiteitä lapsettomista ja lapsensaanneista ei kannata sen keskustelun pohjalta käydä vetämään.
Olen samaa mieltä että kärsimys todella harvoin jalostaa ketään.
[/quote]
En usko, että keskustelussa uhkailuineen kukaan tosissaan oli - tämä on hei Vauva.fi... Kyllä mullakin alkaa silti välillä suoni sykkimään otsassa kun luen näitä keskusteluja. Ihmiset, joilla lapsia jo on, ovat tahallaan ilkeitä, koska tietävät kuinka syvälle tietyillä sanoilla voi iskeä. Kaksinaismoralismia parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:59"]Olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa. Itsekin olen kokenut todella paljon kaikkea rankkaa ja silti lapsettomuus on kaikkein rankin kokemus. Onneksi 5 vuoden hoitojen jälkeen sain lapsen. Onneksi en tiennyt, mitä olisin menettänyt ilman lasta, olisi ollut vieläkin rankempaa. Miettikääpä lapsen saaneet kaikkia ilonhetkiä, mitkä itseltänne olisivat jääneet kokematta ilman lasta. Tuntuisiko rankalta?
[/quote]
Ei.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Luetko tahallasi viesteja vaarin? Jos sina pystyt ymmartamaan tahattomasti lapsettomia, niin hyva niin. Siitahan oli kyse, etta helposti lapsia saaneet, eivat pysty asettumaan tahattomasti lapsettomien asemaan. En ole kertaakaan nahnyt kenenkaan vahattelevan helposti lapsen saaneen rakkautta lastan kohtaan. Kyse on kykenemattomyydesta asettua lapsettoman asemaan ja niihin tunteisiin mita se herattaa, koska itse on paassyt niin helpolla asian kanssa.
Valilla tuntuu, etta lapsia helposti saaneet tuntevat olevansa jossain yliasemassa muka parempina ihmisina. Mina arvostan ihmisia, jotka eivat vahattele toisten tunteita ja kokemuksia.
[/quote]
Luetko SINÄ tahallasi viestejä väärin?
[/quote]
En. Ymmarran viestit kylla juuri sellaisena kuin ne on tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan voi kääntyä velaksi, jos ei tärppää hoidoillakaan eikä saa adoptiota. Silloin hakee lapsettomuudesta niitä hyviä puolia ja miettii mistä kaikesta joutuisi uhrautumaan jos lapsia joutuisi kasvattamaan ja hoitamaan. Kohta ei enää lapsia haluakaan.
Lapsettomuus on niin rankkaa, että monen vuoden toivomisen ja turhien yritysten keskellä jokin fyysinen sairaus tai jopa kuolemakin tuntuvat helpommilta kestää. 4, et voi ymmärtää tätä asiaa ikinä. Toivottavasti omien lastesi kohdalla ei ole lapsettomuutta aikanaan sillä sinä et ainakaan osaa heitä tukea tässä asiassa.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:12"]
4 jatkaa, sitä paitsi jos ajatellaan riskejä niin kerropa kumpi on isompi riski:
a. Että kuolet/vammaudut lapsettomuuden aiheuttamana vai,
b. Kuolet/vammaudut perheväkivallan takia?
Tottakai lapsettomuushoidoissa on riskinsä ja osa naisista päätyy sairaalaan veritulpan tai hyperstimulaation takia, mutta niiden mahdollisuus on melko pieni verrattuna siihen kuinka vaarallista elämää vietät väkivaltaisessa kodissa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on niin rankkaa, että monen vuoden toivomisen ja turhien yritysten keskellä jokin fyysinen sairaus tai jopa kuolemakin tuntuvat helpommilta kestää. 4, et voi ymmärtää tätä asiaa ikinä. Toivottavasti omien lastesi kohdalla ei ole lapsettomuutta aikanaan sillä sinä et ainakaan osaa heitä tukea tässä asiassa.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:12"]
4 jatkaa, sitä paitsi jos ajatellaan riskejä niin kerropa kumpi on isompi riski:
a. Että kuolet/vammaudut lapsettomuuden aiheuttamana vai,
b. Kuolet/vammaudut perheväkivallan takia?
Tottakai lapsettomuushoidoissa on riskinsä ja osa naisista päätyy sairaalaan veritulpan tai hyperstimulaation takia, mutta niiden mahdollisuus on melko pieni verrattuna siihen kuinka vaarallista elämää vietät väkivaltaisessa kodissa.
[/quote]
Nyt luulen lukeneeni tyhmimmän jutun ikinä av:lla. Joku tosiaan kirjoitti ketjuun että lapsettomuus ei ole kriisi?
Luulin että tyhmyyden maksimi olisi jo aiemmin saavutettu palstalla, mutta kyllä se tuo kommentti oli.
Miten paha voi ihminen sisältä olla kun haluaa surevan ihmisen oloa vain pahentaa ja vähätellä tämän kaikkea surua?
Joillekin ei tosiaan voi asioita ees rautalangasta vääntää joten antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tunnekylmä ihminen. Minusta jokainen, joka ei lasta saa yrittämisestä huolimatta, todellakin tarvitsee sympatiaa ja empatiaa ja kauniita sanoja, olivat aiemmat kokemukset sitten tosi rankkoja tai pelkkää pumpulissa elämistä. Lapsettomuus on elämän suurimpia kriisejä. Vai antaisitteko kaikki toisin väittävät lapsenne pois?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:09"]
Sinä olet ap vain paljon kokenut lapseton. Myötätuntoa ei heru, et saa sympatiapisteitä rankalla elämälläsi. Kun se lapsettomuus ei ole mikään kriisi, sairaus eikä mitenkään henkeä uhkaava asia. Ruikuttamisen sijaan voisit olla kiitollinen, että olet selvinnyt hengissä! Ainoa asia joka tekstissäsi harmittaa on se että kohteluusi ei (kai) ole puututtu kun olet ollut lapsi/nuori. Ehkä senkin vuoksi ajattelet vääristyneesti. Hae apua.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:00"]
Se tunne on ihan sun oman pääsi sisällä. Mä en todellakaan tunne olevani "yliasemassa", päinvastoin: en ole saanut akateemista koulutustani vastaavaa työtä ja olen köyhä. Olen varmaan sinun mielestäsi helposti sikävä WT/lähiö-mamma, joka ylenkatsoo lapsettomia. Minulla on ristini ja sinulla on ristisi. Ei elämä ole reilua kenellekkään.
[/quote]
En nyt puhunut muista asioista, vaan lapsensaantiin liittyvista. Taalla on monta naita, jotka ovat sita mielta, etta lapsettomat ovat ansainneet taman ja, etta luonto kylla paattaa. Ja niin edespain. En vahattele muita huonoja kokemuksia/risteja ihmisten elamassa. Kylla niita riittaa omassakin elamassa ennen tata ja osaan asettua muiden asemaan.
Minä olen ainakin kyllästynyt varomaan ja kulkemaan varpaillaan tuttujen lapsettomien näkösillä ja kuuntelemaan sitä valitusta ja syyllistymistä.
Hei, ei se ole mun syy, että olen saanut lapsia. En ala sen takia nöyristelemään ja kokemaan syyllisyyttä.
Ongelmia on elämässä ollut minullakin, mutta en kailota niitä joka päivä ja syyllistä niitä, joilla ei samoja ongelmia ole ollut.
"Jos lapsesi kuolee, sait ainakin olla raskaana ja hetken pitää lastasi sylissä ja sen jälkeen sinulle jää ehkä toinen elävä jäljelle tai voit yrittää uutta tilalle. "
Oikeasti? Sanoisitko lapsensa menettäneelle, että "elä valita, sähän voit vääntää toisen mut MINÄ en saa lasta ikinä! Nyyyyh"
Entäs jos nainen vuosien lapsettomuuden jälkeen vihdoin saa lapsen ja tämä lapsi sitten kolme-vuotiaana kuolee? Voittaako hän kurjuuskilpailun? Hänhän tavallaan palaa takaisin tuohon kohtaloista kivuliaimpaan eli lapsettomuuten ja korottaa vielä kuolleella lapsella.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:13"]
Minä olen ainakin kyllästynyt varomaan ja kulkemaan varpaillaan tuttujen lapsettomien näkösillä ja kuuntelemaan sitä valitusta ja syyllistymistä.
Hei, ei se ole mun syy, että olen saanut lapsia. En ala sen takia nöyristelemään ja kokemaan syyllisyyttä.
Ongelmia on elämässä ollut minullakin, mutta en kailota niitä joka päivä ja syyllistä niitä, joilla ei samoja ongelmia ole ollut.
[/quote]
Ei tarvitsekaan, mutta ei kannata myöskään provosoitua. Eihän sun tarvitse heidän seurassa olla.
Ei se niin mene.
Minulle on tapahtunut kaikenlaista. Menetin molemmat vanhempani alle kouluikäisenä. Minut ja siskoni erotettiin toisistamme, asuimme missä milloinkin, sijaiskodista toiseen, lopulta lastenkotiin, kun saatiin selville, että sijaiskodissa vaari käytti minua hyväkseen. Siskoni, ainoa sukulaiseni, kuoli, kun olin teini-iässä. Nuoruus meni hunningolle, kun kukaan ei välittänyt. Minut raiskattiin kerran, koin myös hyväksikäyttöä. Lopulta sain elämäni raiteilleen, kun lastenkotiin tuli ihana työntekijä, josta tuli minulle kuin äiti, kun olin jo lähellä täysi-ikää. Tapasin miehen, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Kahden vuoden sisällä olin menettänyt sekä "äidin" että mieheni, olin 22-vuotias leski. Minulta leikattiin ihosyöpä, kun olin 25-vuotias. Siinä vastoinkäymisiäni pikaisesti lueteltuna. Silti lapsettomuus on suurin kriisini nyt 36-vuotiaana, kun olen yrittänyt mieheni kanssa lasta 7 vuoden ajan.
Että älä sinä puhu mitään muiden asioista, kun et niistä tiedä.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:10"]
Ei pida aliarvioida ap:n tuskaa, ymmarran kylla etta voi tuntua pahalle. Sellaiset ihmiset jotka ovat kokeneet elamassaan jo tosi paljon vastoinkaymisia, menetyksia, kuolemaa, vakavia sairauksia ym. yksi lapsettomuus ei enaa tunnu missaan. Sita vaan on onnellinen etta on viela hengissa ja terve. Sellaiset taas, joilla ei oikein ole vaikeuksia elamassa ollutkaan vaan aina kaikki on mennyt tasaisen kivasti just miten on halunnutkin, lapsettomuus voi todella olla tosi kova paikka, kun ei itse voi paattaakaan kaikesta.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Luetko tahallasi viesteja vaarin? Jos sina pystyt ymmartamaan tahattomasti lapsettomia, niin hyva niin. Siitahan oli kyse, etta helposti lapsia saaneet, eivat pysty asettumaan tahattomasti lapsettomien asemaan. En ole kertaakaan nahnyt kenenkaan vahattelevan helposti lapsen saaneen rakkautta lastan kohtaan. Kyse on kykenemattomyydesta asettua lapsettoman asemaan ja niihin tunteisiin mita se herattaa, koska itse on paassyt niin helpolla asian kanssa.
Valilla tuntuu, etta lapsia helposti saaneet tuntevat olevansa jossain yliasemassa muka parempina ihmisina. Mina arvostan ihmisia, jotka eivat vahattele toisten tunteita ja kokemuksia.
[/quote]
Luetko SINÄ tahallasi viestejä väärin?