Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä.
19.04.2014 |
Tuli mieleen eilisestä lapsettomuus keskustelusta kun jotkut vertasivat lapsettomuutta muihin asioihin ja ihmettelivät sen rankkuutta,niin omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut mm. rankan koulukiusaamisen lapsena ja aika pahaa perheväkivaltaa. Olin ihan mustelmilla ja juoksin isääni karkuun. Olen ollut työpaikkakiusattu, minulla on ollut terveyden kanssa harmia mm. löydetty kasvain, entinen seurustelusuhteeni oli väkivaltainen... Olen kokenut myös yhden luomuraskauden joka päättyi keskenmenoon.
Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta lapsettomuus nykyisessä suhteessa on ollut rankin. Varmasti senkin takia että lääkärit antoivat meille niin hyvät ennusteet, mutta lasta ei kuitenkaan tullut. Lapsettomuus syö hitaasti, vuosi vuodelta.
Kun olin teini, epäiltiin hetken aikaa että olin raskaana. Vanhemmat sanoi että se on sitten abortti jos olen. Muistan miten itkin ja pelkäsin. Onneksi en kuitenkaan aborttia joutunut kokemaan kun en ollutkaan.
Luomuraskaus oli iloinen yllätys, mutta 8. raskausviikolla päättyi. Keskenmeno oli todella rankka paikka, mutta selvisin siitä todella nopeasti.
Vaikka olen joutunut pelkäämään aborttia ja kokemaan yhden keskenmenon, niin se lapsettomuus on näitäkin raskaampi asia minulle. Ihmiset ei vaan ymmärrä, että vaikka mitä kokisi niin lapsettomuus on jotain sellaista että se syövyttää sisältä pikku hiljaa. Vaikka eläisit muuten juuri sitä elämää mitä haluat, matkustelisit, tapaisit uusia ihmisiä, harrastaisit, panostaisit parisuhteeseen...
Kyllä se omalla tavallaan on kipein asia. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin pääset aina karkuun. Mutta lapsettomuutta et pääse.
Kommentit (334)
Kyllä on sairasta porukkaa nyt koolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:58"]
Lapsettomuus on suuri tragedia. Ihmisille sattuu kuolemia, avioeroja jne kaikki ne on ikäviä ja suuria asioita.
[/quote]
Juuri näin. Läheisen (puolison, lapsen, vanhemman) kuolema on suuri suru, mutta se on luonnollista ja sen voi selittää. Mutta lapsettomuus on aivan eri asia ja suuri tradegia, mikä pilaa koko elämän ja siitä ei pääse ikinä ohi. Oman lapsen kuolemankin unohtaa joskus, koska se ei ole läsnä koko aika, mutta lapsettomuus on läsnä aina toisten lastenvaunuissa, raskausmahoissa, kastejuhlissa, sukujuhlissa.
Kuoleman kohdatessa hautaat rakkaasi ja jatkat elämää. Se loppuu. Mutta lapsettomuus ei lopu ikinä, vaan määrittelee ihmisen kuolemaan asti ja elämä on pilalla ja elämä oli ihan turhaa ja sillä ei ollut päämäärää. Jos lapsesi kuolee, sait ainakin olla raskaana ja hetken pitää lastasi sylissä ja sen jälkeen sinulle jää ehkä toinen elävä jäljelle tai voit yrittää uutta tilalle.
[/quote]
Ja tämäkö sitten on sitä peräänkuulutettua empatiaa? Onko, kertokaa?! Lapsettomat saa sanoa, että mikään muu suru ei ole yhtä suuri kuin heidän surunsa? Että ihan oikeasti ihmisten pitää elää heidän pillin mukaan, ja se on sitä empatiaa, ei mikään muu?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:18"]
Siis en voi käsittää miten noiden lapsettomien ajatus voi vääristyä näin pahasti?? Johtuuko lääkkeistä vai mistä? Ainakin ne lääkkeet tuntuu olevan tekosyy sanoa ja jopa tehdä mitä vaan.
[/quote]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
Jotenkin alkoi tuntua, että ehkä luonto todella miettii kenelle lapsia antaa. Ei herranan aika lasta sellaiselle, joka pyörii oman navan ympärillä ja siinä, että miltä hänestä tuntuu ja mitä hänelle sanotaan ja kaikkien pitää huomioida hänet ja sen, millainen tunne hänellä on, vaikka tappamalla toisen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Tämä todella on tabu. Eräs lapsettomuudesta kärsivä nainen, jolla on valtaa on mielellään käyttänyt tätä valtaansa kiusatakseen niitä, jotka ovat tulleet helposti raskaaksi. Nainen todella voi olla naiselle susi. Tekis mieli kertoa enemmän mutta pelkään jonkun tunnistavan.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:08"]
Minä ihmettelen miksi lapsettomuuden tuskasta kertominen tuntuu herättävän raivoa. Miettikää raivostujat, mitä ajattelit te silloin kun päätitte tehdä lapsen? Ja miettikää jos olisitte edelleen siinä samassa tilanteessa - kaikki nämä vuodet olisitte vaan vaikka tikuttaneet ovulaatiota ja odottaneet raskaaksi tuloa ja itkeneet kuukautisten alkamista?
[/quote]
Mitä ihmeen raivoa. Mutta on vaikea olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vaahtoavat, että vihaavat minua, kun olen tullut raskaaksi helposti. Vihaavat minua, kun tulen sukujuhliin lapsen kanssa. Vihaavat kai lapsianikin.
Aina saa olla varpaillaan. Jos ei puhu lapsistaan, se on kuin puukkoa vääntäisi heidän rinnassa, koska sehän merkitsee, että en puhu heille juuri siksi lapsista, kun he ovat lapsettomia ja väheksyn heitä.
Jos puhun heidän kuullen lapsista, loukkaan heitä ja käännän puukkoa rinnassa.
Jos en pidä mitään yhteyttä, sekin käännetään heidän lapsettomuuden syyksi.
Ja kas, jos lapseton tulee raskaaksi, pitää jäädä jauhamaan lapsettomuuden traumaa väsymiseen asti, vaikka on sen lapsen saanutkin, koska on sen jälkeen ihan tavallinen ihminen ja ei pääse enää keskipisteeksi suurella draamallaan ja kukaan ei käsittele enää silkkihanskoin ja enää ei ole mikään erityinen tai kukaan.
Säälipisteillä elämisestä on tullut joillekin elämäntapa
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Tämä todella on tabu. Eräs lapsettomuudesta kärsivä nainen, jolla on valtaa on mielellään käyttänyt tätä valtaansa kiusatakseen niitä, jotka ovat tulleet helposti raskaaksi. Nainen todella voi olla naiselle susi. Tekis mieli kertoa enemmän mutta pelkään jonkun tunnistavan.
[/quote]
Onko äiti, joka lopulta sai hoidoilla kaksi poikaa. Epäilen, että pojat otettiin huostaan häneltä lopulta, koska oli jo niin sekaisin kuin seinäkello. Lapsettomana oli todella ilkeä ja kun sai lapsensa, niin sitten oli vielä ilkeämpi. Meni vain lapsi vedenheiton ohella, kun oli monta vuotta huutanut sitä lapsettomuuttaan, niin saatuaan lapset, ei ne lapset kiinnostaneetkaan, vaan jatkui se huuto ja toisten äitien haukkuminen.
Tällaisen tapauksen ainakin itse tunnen. Mies lähti läiskimään melko nopeaa lapsien jälkeen, kun ei kestänyt enää vaimonsa touhuja, kun huomasi, että ei se muuttunut tippaakaan, kun sai ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
[/quote]
Mä ilmiannoin sen eilisen keskustelun ja ilmiannan tämänkin jos lähdetään toisille toivomaan kuolemaa tai lapsettomuutta. Annetaan sen eilisen alaarvoisen keskustelun jäädä unholaan.
t. tiukkapipo
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Tämä todella on tabu. Eräs lapsettomuudesta kärsivä nainen, jolla on valtaa on mielellään käyttänyt tätä valtaansa kiusatakseen niitä, jotka ovat tulleet helposti raskaaksi. Nainen todella voi olla naiselle susi. Tekis mieli kertoa enemmän mutta pelkään jonkun tunnistavan.
[/quote]
Onko äiti, joka lopulta sai hoidoilla kaksi poikaa. Epäilen, että pojat otettiin huostaan häneltä lopulta, koska oli jo niin sekaisin kuin seinäkello. Lapsettomana oli todella ilkeä ja kun sai lapsensa, niin sitten oli vielä ilkeämpi. Meni vain lapsi vedenheiton ohella, kun oli monta vuotta huutanut sitä lapsettomuuttaan, niin saatuaan lapset, ei ne lapset kiinnostaneetkaan, vaan jatkui se huuto ja toisten äitien haukkuminen.
Tällaisen tapauksen ainakin itse tunnen. Mies lähti läiskimään melko nopeaa lapsien jälkeen, kun ei kestänyt enää vaimonsa touhuja, kun huomasi, että ei se muuttunut tippaakaan, kun sai ne lapset.
[/quote]
Ei ole kyseinen ihminen. Ei ole vielä raskautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
[/quote]
Mä ilmiannoin sen eilisen keskustelun ja ilmiannan tämänkin jos lähdetään toisille toivomaan kuolemaa tai lapsettomuutta. Annetaan sen eilisen alaarvoisen keskustelun jäädä unholaan.
t. tiukkapipo
[/quote]
Luin sitä ketjua eilen, ja toivon että se avasi monen keskustelija silmät sille millaisai ihmisiä lapsettomat voivat olla. Suomessa on kummallinen mentaliteetti, että jotakin kärsinyt ihminen olisi jotenkin jalo... täällä ajatellaan, että Afrikassa ei ole itsekkäitä ja materialistisia ihmisiä, vaan että köyhyys on heistä tehnyt nöyriä ja hyviä ihmisiä. Voisi heille olla järkytys suuri nähdä millainen materialismi sielläKIN jyllää. Tämän kerron siis vain esimerkkinä, ettei kärsimys jalosta, eikä eniten kärsinyt saa kirkkainta kruunua muulta, kuin kaltaisiltaan.
Empatia on kaksisuuntainen tie. Sitä ei ole automaattisesti kenelläkään, vaan se on täysin kiinni yksilöstä. Ei siitä, mitä yksilö on kokenut tai mitä häneltä on jäänyt kokematta. Aina yltäkylläisyydessä elänyt henkilö voi aivan yhtä hyvin haluta asettua toisen asemaan ja haluaa ymmärtää toisen tunteita. Ja aina köyhyydessä elänyt saattaa olla katkeruuden rumenta syvältä sisimmistään asti.
Työkaverini loukkaantui, kun tulin raskaaksi. Lopetti puhumisen ja välttelee seuraani. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
[/quote]
VÄÄRIN. Kuurous on VAMMA, kuulovamma. Lapsettomuus ei ole mikään vamma, sairaus tai muukaan elämää hidastava tekijä. Siksi se ei ole mikään kriisi. Kuuroutumisessa on erittäin paljon sopeutumista ja se vaikuttaa koko loppuelämään. Lapsettomuus taas ei vaikeuta loppuelämää. Todella törkeää verrata kuuron ja lapsettoman elämää toisiinsa. Lapsettoman elämä jatkuu entisellään, mutta kuuro joutuu opettelemaan viittomakielen, lukemaan huulilta ja yrittämään sopeutua kuulevien maailmaan.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
[/quote]
Mä ilmiannoin sen eilisen keskustelun ja ilmiannan tämänkin jos lähdetään toisille toivomaan kuolemaa tai lapsettomuutta. Annetaan sen eilisen alaarvoisen keskustelun jäädä unholaan.
t. tiukkapipo
[/quote]
Luin sitä ketjua eilen, ja toivon että se avasi monen keskustelija silmät sille millaisai ihmisiä lapsettomat voivat olla. Suomessa on kummallinen mentaliteetti, että jotakin kärsinyt ihminen olisi jotenkin jalo... täällä ajatellaan, että Afrikassa ei ole itsekkäitä ja materialistisia ihmisiä, vaan että köyhyys on heistä tehnyt nöyriä ja hyviä ihmisiä. Voisi heille olla järkytys suuri nähdä millainen materialismi sielläKIN jyllää. Tämän kerron siis vain esimerkkinä, ettei kärsimys jalosta, eikä eniten kärsinyt saa kirkkainta kruunua muulta, kuin kaltaisiltaan.
Empatia on kaksisuuntainen tie. Sitä ei ole automaattisesti kenelläkään, vaan se on täysin kiinni yksilöstä. Ei siitä, mitä yksilö on kokenut tai mitä häneltä on jäänyt kokematta. Aina yltäkylläisyydessä elänyt henkilö voi aivan yhtä hyvin haluta asettua toisen asemaan ja haluaa ymmärtää toisen tunteita. Ja aina köyhyydessä elänyt saattaa olla katkeruuden rumenta syvältä sisimmistään asti.
[/quote]
Se eilinen keskustelu oli puhtaasti av kamaa, provoa provon perään. Mitään mielipiteitä lapsettomista ja lapsensaanneista ei kannata sen keskustelun pohjalta käydä vetämään.
Olen samaa mieltä että kärsimys todella harvoin jalostaa ketään.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]
Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan, kun eilisessä poistetussa ketjussa alkoivat toivoa toisten lasten kuolemaa, että äidit saisi kokea, miltä heistä tuntuu. Eli lapsi pitäisi murhata, jotta tietäsimme, miltä HEISTÄ TUNTUU.
[/quote]
Mä ilmiannoin sen eilisen keskustelun ja ilmiannan tämänkin jos lähdetään toisille toivomaan kuolemaa tai lapsettomuutta. Annetaan sen eilisen alaarvoisen keskustelun jäädä unholaan.
t. tiukkapipo
[/quote]
Minä olisin halunnut, että se ketju jää. jotta olisi nähty sen kaiken itsetehostetun surun keskellä, kuinka ilkeitä osa lapsettomista todella on.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:43"]
Työkaverini loukkaantui, kun tulin raskaaksi. Lopetti puhumisen ja välttelee seuraani. :(
[/quote]
Ihan tahallaan tulit raskaaksi ja hänen kiusallaan ja väännät nyt puukkoa rinnassa. Sun pitää varmaan vaihtaa työpaikkaa, kun aiheutat hänelle nyt ilkeyttäsi raskaaksi tulemalla pahaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:14"]
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kuusi vuotta sitten. Se oli syy kahdelle lähisukulaiselle pistää välitä poikki ja vähän kapuloita rattaisiinkin mitä sukulaissuhteisiin tuli. Heillä oli myös sen jälkeen oikeus olla tervehtimättä, puhua pahaa seläntakana ja asettaa isäni ikävään välikäteen niin, että lopulta minä ja pieni perheeni jäätiin ulkopuolelle.
Kyllä suututtaa lukea näitä kirjoituksia. Että kun raskauduin e-pillereistä huolimatta, niin en omaa empatiakykyä ja joku on jopa kirjoittanut, ettei kaltaiseni äiti arvosta äitiyttä ja rakasta lastaan yhtä paljon, kuin lapsettomuudesta kärsinyt.
Jos joku on tabu - siis aihe josta EI saa puhua - niin se on lapsettomien ilkeys lapsellisia läheisiään ja ystäviään kohtaan. Meillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua, ei puhua aiheesta eikä etsiä vertaistukea kuin kuiskien jossain leikkipuiston lomassa salaa, ettei vaan kukaan kuule ja vedä herneitä nenään. Oikeasti, myös lapseton voi pelata niin julmaa peliä lapsettomuudellaan että siinä kärsii moni sivullinen.
Miksi tästä ei saa puhua?
[/quote]
Luetko tahallasi viesteja vaarin? Jos sina pystyt ymmartamaan tahattomasti lapsettomia, niin hyva niin. Siitahan oli kyse, etta helposti lapsia saaneet, eivat pysty asettumaan tahattomasti lapsettomien asemaan. En ole kertaakaan nahnyt kenenkaan vahattelevan helposti lapsen saaneen rakkautta lastan kohtaan. Kyse on kykenemattomyydesta asettua lapsettoman asemaan ja niihin tunteisiin mita se herattaa, koska itse on paassyt niin helpolla asian kanssa.
Valilla tuntuu, etta lapsia helposti saaneet tuntevat olevansa jossain yliasemassa muka parempina ihmisina. Mina arvostan ihmisia, jotka eivat vahattele toisten tunteita ja kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
[/quote]
VÄÄRIN. Kuurous on VAMMA, kuulovamma. Lapsettomuus ei ole mikään vamma, sairaus tai muukaan elämää hidastava tekijä. Siksi se ei ole mikään kriisi. Kuuroutumisessa on erittäin paljon sopeutumista ja se vaikuttaa koko loppuelämään. Lapsettomuus taas ei vaikeuta loppuelämää. Todella törkeää verrata kuuron ja lapsettoman elämää toisiinsa. Lapsettoman elämä jatkuu entisellään, mutta kuuro joutuu opettelemaan viittomakielen, lukemaan huulilta ja yrittämään sopeutua kuulevien maailmaan.
[/quote]
LOL, älä nyt sappesi sentään tukehdu, hyvä Olennaisuudentajuaja. Kirjoittaja puhui vajavaisuuksista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:58"]
Lapsettomuus on suuri tragedia. Ihmisille sattuu kuolemia, avioeroja jne kaikki ne on ikäviä ja suuria asioita.
[/quote]
Juuri näin. Läheisen (puolison, lapsen, vanhemman) kuolema on suuri suru, mutta se on luonnollista ja sen voi selittää. Mutta lapsettomuus on aivan eri asia ja suuri tradegia, mikä pilaa koko elämän ja siitä ei pääse ikinä ohi. Oman lapsen kuolemankin unohtaa joskus, koska se ei ole läsnä koko aika, mutta lapsettomuus on läsnä aina toisten lastenvaunuissa, raskausmahoissa, kastejuhlissa, sukujuhlissa.
Kuoleman kohdatessa hautaat rakkaasi ja jatkat elämää. Se loppuu. Mutta lapsettomuus ei lopu ikinä, vaan määrittelee ihmisen kuolemaan asti ja elämä on pilalla ja elämä oli ihan turhaa ja sillä ei ollut päämäärää. Jos lapsesi kuolee, sait ainakin olla raskaana ja hetken pitää lastasi sylissä ja sen jälkeen sinulle jää ehkä toinen elävä jäljelle tai voit yrittää uutta tilalle.