Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä.
19.04.2014 |
Tuli mieleen eilisestä lapsettomuus keskustelusta kun jotkut vertasivat lapsettomuutta muihin asioihin ja ihmettelivät sen rankkuutta,niin omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut mm. rankan koulukiusaamisen lapsena ja aika pahaa perheväkivaltaa. Olin ihan mustelmilla ja juoksin isääni karkuun. Olen ollut työpaikkakiusattu, minulla on ollut terveyden kanssa harmia mm. löydetty kasvain, entinen seurustelusuhteeni oli väkivaltainen... Olen kokenut myös yhden luomuraskauden joka päättyi keskenmenoon.
Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta lapsettomuus nykyisessä suhteessa on ollut rankin. Varmasti senkin takia että lääkärit antoivat meille niin hyvät ennusteet, mutta lasta ei kuitenkaan tullut. Lapsettomuus syö hitaasti, vuosi vuodelta.
Kun olin teini, epäiltiin hetken aikaa että olin raskaana. Vanhemmat sanoi että se on sitten abortti jos olen. Muistan miten itkin ja pelkäsin. Onneksi en kuitenkaan aborttia joutunut kokemaan kun en ollutkaan.
Luomuraskaus oli iloinen yllätys, mutta 8. raskausviikolla päättyi. Keskenmeno oli todella rankka paikka, mutta selvisin siitä todella nopeasti.
Vaikka olen joutunut pelkäämään aborttia ja kokemaan yhden keskenmenon, niin se lapsettomuus on näitäkin raskaampi asia minulle. Ihmiset ei vaan ymmärrä, että vaikka mitä kokisi niin lapsettomuus on jotain sellaista että se syövyttää sisältä pikku hiljaa. Vaikka eläisit muuten juuri sitä elämää mitä haluat, matkustelisit, tapaisit uusia ihmisiä, harrastaisit, panostaisit parisuhteeseen...
Kyllä se omalla tavallaan on kipein asia. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin pääset aina karkuun. Mutta lapsettomuutta et pääse.
Kommentit (334)
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:29"]
Kylläpä surettaa. Olen lotonnut kauan aikaa ja suurin toiveeni on ollut lottovoitto. En ole sitä kuitenkaan saanut, koska sen mahdollisuus on minulle todella pieni! Olen viettänyt 15 vuotta vieden kuponkeja, toivoen ja käyttäen kaikki konstit. Aloitin silloin 20-vuotiaana kun minulle tuli halu omasta lottovoitosta. Nyt olen katkera 35-vuotias, joka ei ole vieläkään saanut voittoa! Koko elämäni ja nuoruuteni on kulunut haluten tätä yhtä asiaa. Olen niin katkera ihmisille joilla on rahaa. Olen kokenut tässä välissä avioeron, syövän, omaisen kuoleman jne. mutta mikään niistä ei ole ollut niin kova paikka kun että en ole sitä lottovoittoa saanut!
Huomaatteko, lapsettomat? Näin voi tehdä mistä tahansa itselleen pakkomielteen.
[/quote]
Ai, kirjoittamalla? Olisit mielummin kirjoittanut jokaiselle lapsettomalle vaikka kolme lasta.
Joo, mutta kyllä on alaarvoista tämän keskustelun taso. Lapsettomat kertovat omista kokemuksista ja lapselliset/provoojat tekevät kaikkensa mitätöidäkseen lapsettomien kokomuksen.
Mä voisin keskustella siitä, että sattuuko synnytys tai tarvitaanko tosiaan jotain epiduraalia? Synnytyshän on maailman luonnollisin juttu.
[/quote]
Juuri näin. Jotkut ihmiset on vaan helvetin ilkeitä, tyhmiä ja kylmiä sydämeltään. Se ei muutu vaikka kuinka selittäisit mitä. Ei ne edes halua ajatella asiaa pintaa syvemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan loukkaantunut vaan tuntuu pahalle nähdä mahasi.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:43"]
Työkaverini loukkaantui, kun tulin raskaaksi. Lopetti puhumisen ja välttelee seuraani. :(
[/quote]
Ei varmaan loukkaantunut vaan tuntuu pahalle nähdä mahasi.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:43"]
Työkaverini loukkaantui, kun tulin raskaaksi. Lopetti puhumisen ja välttelee seuraani. :(
[/quote]
Mahtavaa.
Miksi teit lapsen?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:59"]Olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa. Itsekin olen kokenut todella paljon kaikkea rankkaa ja silti lapsettomuus on kaikkein rankin kokemus. Onneksi 5 vuoden hoitojen jälkeen sain lapsen. Onneksi en tiennyt, mitä olisin menettänyt ilman lasta, olisi ollut vieläkin rankempaa. Miettikääpä lapsen saaneet kaikkia ilonhetkiä, mitkä itseltänne olisivat jääneet kokematta ilman lasta. Tuntuisiko rankalta?
[/quote]
Ei.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Hyvä kirjoitus. Ehkä näillä ihmisillä on muutenkin keskimääräistä vaikeampaa ymmärtää sellaisia vaikeuksia, mitä eivät omassa elämässään ole kokeneet. Itselleni ei kyllä ole. Pystyn hyvinkin tuntemaan empatiaa ja eläytymään sellaisten ihmisten asemaan, jotka ovat vaikka työttömiä, vakavasti sairaita tai sairaan lapsen vanhempia, vaikken itse olekaan kokenut noita asioita. On turha lyödä päätään puuhun, jotkut ei vaan tajua, vaikka niille miten vääntäisi rautalankaa. Jonkinlainen tunnevammaisuutta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:58"]
Lapsettomuus on suuri tragedia. Ihmisille sattuu kuolemia, avioeroja jne kaikki ne on ikäviä ja suuria asioita.
[/quote]
Juuri näin. Läheisen (puolison, lapsen, vanhemman) kuolema on suuri suru, mutta se on luonnollista ja sen voi selittää. Mutta lapsettomuus on aivan eri asia ja suuri tradegia, mikä pilaa koko elämän ja siitä ei pääse ikinä ohi. Oman lapsen kuolemankin unohtaa joskus, koska se ei ole läsnä koko aika, mutta lapsettomuus on läsnä aina toisten lastenvaunuissa, raskausmahoissa, kastejuhlissa, sukujuhlissa.
Kuoleman kohdatessa hautaat rakkaasi ja jatkat elämää. Se loppuu. Mutta lapsettomuus ei lopu ikinä, vaan määrittelee ihmisen kuolemaan asti ja elämä on pilalla ja elämä oli ihan turhaa ja sillä ei ollut päämäärää. Jos lapsesi kuolee, sait ainakin olla raskaana ja hetken pitää lastasi sylissä ja sen jälkeen sinulle jää ehkä toinen elävä jäljelle tai voit yrittää uutta tilalle.
[/quote]
Ja tämäkö sitten on sitä peräänkuulutettua empatiaa? Onko, kertokaa?! Lapsettomat saa sanoa, että mikään muu suru ei ole yhtä suuri kuin heidän surunsa? Että ihan oikeasti ihmisten pitää elää heidän pillin mukaan, ja se on sitä empatiaa, ei mikään muu?
[/quote]
Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Kyseinen kirjoittaja ei mitätöi muita suruja tai vertaile niiden suuruutta, vaan selittää niiden erilaista luonnetta ja kestoa. Luepa ajatuksella uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:58"]
Lapsettomuus on suuri tragedia. Ihmisille sattuu kuolemia, avioeroja jne kaikki ne on ikäviä ja suuria asioita.
[/quote]
Juuri näin. Läheisen (puolison, lapsen, vanhemman) kuolema on suuri suru, mutta se on luonnollista ja sen voi selittää. Mutta lapsettomuus on aivan eri asia ja suuri tradegia, mikä pilaa koko elämän ja siitä ei pääse ikinä ohi. Oman lapsen kuolemankin unohtaa joskus, koska se ei ole läsnä koko aika, mutta lapsettomuus on läsnä aina toisten lastenvaunuissa, raskausmahoissa, kastejuhlissa, sukujuhlissa.
Kuoleman kohdatessa hautaat rakkaasi ja jatkat elämää. Se loppuu. Mutta lapsettomuus ei lopu ikinä, vaan määrittelee ihmisen kuolemaan asti ja elämä on pilalla ja elämä oli ihan turhaa ja sillä ei ollut päämäärää. Jos lapsesi kuolee, sait ainakin olla raskaana ja hetken pitää lastasi sylissä ja sen jälkeen sinulle jää ehkä toinen elävä jäljelle tai voit yrittää uutta tilalle.
[/quote]
Vittu että olet sairas ihminen, mene ja TAPA itsesi niin maailma kiittää!
[/quote]
Oman lapsen kuolemaa tai muiden läheisten kuolemaa ei kyllä unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:42"]
" Entäs jos nainen vuosien lapsettomuuden jälkeen vihdoin saa lapsen ja tämä lapsi sitten kolme-vuotiaana kuolee? Voittaako hän kurjuuskilpailun? Hänhän tavallaan palaa takaisin tuohon kohtaloista kivuliaimpaan eli lapsettomuuten ja korottaa vielä kuolleella lapsella. "
No se on sitten jo varmaan harvinaisen katkera ämmä. Ei taatusti käy kenenkään lapsen ristiäisissä.
[/quote]
Tai sitten asennoituu niin, että tässä kävi nyt näin, sille en mitään enää voi, yritän tehdä elämästäni täyden muilla keinoin - ja keskittyy työhön, matkailuun, harrastuksiin, lähipiirinsä lapsiin, kummilapsiinsa ja mistä kaikesta iloa elämäänsä nyt saakaan, käy läpi perhejuhlia ja osaa iloita toistenkin puolesta sen sijaan että myrkyttäisi paitsi omansa myös läheistensä elämää. Valinta on hänen omansa.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Kyseessä on kriisi, johon voi saada apua. Ei voi verrata esim. kuurouteen, sitä paitsi ihmisellä on oikeus surra ja ilmaista surua, sen mitätöiminen on typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:13"]Minä olen ainakin kyllästynyt varomaan ja kulkemaan varpaillaan tuttujen lapsettomien näkösillä ja kuuntelemaan sitä valitusta ja syyllistymistä.
Hei, ei se ole mun syy, että olen saanut lapsia. En ala sen takia nöyristelemään ja kokemaan syyllisyyttä.
Ongelmia on elämässä ollut minullakin, mutta en kailota niitä joka päivä ja syyllistä niitä, joilla ei samoja ongelmia ole ollut.
[/quote]
Tämä on ihan ok. Tahalliseksi loukkaamiseksi menee, jos puhut lapsettomille jotenkin tähän tapaan : Koskas teille tulee? Eikö tämmöinen olisi teistäkin ihana? Kyllä teillä on helppoa kun ei ole lapsia. Piti tehdä nyt ne lapset kun pian olisin ollut liian vanha, kamalaa kun ihmiset jättää lapsenteon myöhään. Sinähän et voi tätä tietää kun sinulla ei ole lapsia. Onko teillä lapsia, ai ei, miksi ei?
Muuten voit paasata pennuistasi niin paljon kuin haluat, kunhan et ala utelemaan ja neuvomaan lapsettoman lapsettomuutta.
[/quote]
Eli taidat olla juuri se työkaverini. Kukaan ei hänelle puhu noin, mutta tätä hän aina kailottaa. Milloin kysellään jatkuvasti, milloin tulee lapsi ja häntä loukkaa, kun kahvipöydässä raskaana oleva nainen sanoi, että halusi esikoisen nuorena. Sekin oli ihan tahallinen piikki juuri häntä vastaan.
Kaikki lapsiin liittyvä on piikki lapsetonta vastaan ja jokainen asia saadaan käännetyksi loukkaukseksi hänelle.
Vaikka kuinka yrittäisit peitellä mahaasi, ettei se näkyisi ja loukkaisi lapsetonta ja yrittäisi hiljaa vastata kyselyihin lasketusta ajasta, lapseton kiekuu, että kaikki on tahallista loukkausta hänen lapsettomuuttaan vastaan.
Ei niin monelle mutkalle pysty kääntymään, että kelpaisi. Missään nimessä ei saa työkaverille kertoa, että on onnellinen raskaudesta, kun lapseton lähtee itkien esimiehelle juoruamaan, että häntä työpaikkakiusataan.
Kerro, hyvä ihminen, minne sen vauvamahan piilottaa työpäivän ajaksi, ettei se ole tahaton loukkaus sitä lapsetonta kohtaan.Ei kai tässä voi korsettiakaan alkaa pitää.
Tunnelma on todella vaivautunut, kun lapset ja raskauteni on tabuja työpaikalla ja kukaan ei uskalla kysellä siitä mitään ja puhua siitä mitään. Meillä on tapana pitää keräys äitiyslomille jääville ja sekin on nykyään supisupijuttu, kun lapseton loukkaantuu siitäkin
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:25"]
Huomaahan sen, jos ei ole lapsettomuutta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään, ennenkuin se omalle kohdalle osui.
On ihan normaalia, että lapsettomuudesta tulee elämän suurin asia. Jos lapsia oikeasti haluaa ja on niitä toivonut pitkäänkin. Hoidot varmistavat sen, ettei asiaa pysty unohtamaan välillä, vaikka haluaisikin! Joka hoitojaksolla täytyy seurata kuukautiskiertoa, käydä ultrissa, syödä lääkkeitä, pistää lääkkeitä, toivoa, pettyä, toipua ja aloittaa sama alusta. Psyyke jarruttaa, ettei pettyisi niin kovasti, toisaalta toivoo, mitä jos sittenkin nyt..?
Sitä en ymmärrä, miksi naiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Jos toiset saavat lapsia helposti ja toiset eivät, avoimuus on paras juttu. Lapsettomuudesta kärsivillä on aivan yhtä suuri oikeus puhua lapsettomuudesta, kuin äideillä ja isillä on puhua lapsistaan. Miksei voi puhua avoimesti tunteistaan puolin ja toisin? Lapsettomat eivät saa loukkaantua äitien ja isien lapsia koskevista puheista, eikä äidit ja isät lapsettomien puheista, kunhan puheiden tarkoitus ei ole loukata toista! Lapsettomat saavat puhua lapsettomuuteen liittyvistä asioista ilman, että saa heti sääliviä katseita. Jotkut saavat voimaa siitä, mutta itse toivoisin, että voisin puhua asioista yhtä normaalisti, kuin äidit ja isät puhuvat lapsistaan. Älkää olko katkeria ja kateellisia toisillenne ihmiset! Olkaa iloisia toistenne onnesta, se on paljon helpompaa ja kannattavampaa.
[/quote]
Heh, tässä taas yksi Hyvä Ihminen saarnaa, ei pitäisi ja ei pitäisi, vaan pitäisi tedä niin ja niin ja ei saisi loukkaantua...mitä hyötyä tällaisesta konditionaalisopasta on? Muuta kuin paasaajan omalle egolle.
Mä sanon mielipiteeni puolestani paskalla tyylillä: olen lapseton nainen, en ole koskaan lapsia halunnut, en niistä erityisemmin pidä, eikä ole ollut tarvetta jatkaa sukua. Ja ajattelen, että lapsettomuus (tarkoitan ongelmana: ei pysty saamaan lapsia ja niitä kovasti haluaisi) on tässä maailmassa melko pieni ongelma, vaikka se jollekin voi olla se elämän suurin tragedia.
Ja jos lapsettomuus on elämän suurin tragedia, niin kyllä sellainen ihminen on saanut elää etuoikeutettua elämää, eikä tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista. Jos pitää lapsista, niitä voi saada muullakin tavalla kuin synnyttämällä itse. Jos kyse on suvun jatkamisen tarpeesta, eikä raskautuminen onnistu, niin pahoittelut, luonto ei ole suonut sinulle lisääntymiskykyä niin kuin se ei suo kaikille älyä, ulkonäköä, hyvää terveyttä, kaikkia raajoja, kaikkia aisteja jne. Liittykää vain meidän vajavaisten joukkoon jonottamaan valitusvuoroanne. Itsekkäästä oman suvun jatkamisen tarpeesta voi tulla pakkomielle niin kuin voi tulla mistä tahansa, joka koskettaa egoa kovasti. Näitä ruttuja sitten kannamme kyljissämme kuka mitenkin.
[/quote]
Tässä kiteytyi erittäin hyvin myös minun näkemykseni asiasta. Meitä vajaavaisia on niin monia ja ihminen voi olla puutteellinen mitä uskomattomimmilla tavoilla. Monilla meistä on ristimme, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Kuuro joutuu elämään kuurouden kanssa ihan samalla tavalla kuin lapseton elää lapsettomuuden kanssa
[/quote]
VÄÄRIN. Kuurous on VAMMA, kuulovamma. Lapsettomuus ei ole mikään vamma, sairaus tai muukaan elämää hidastava tekijä. Siksi se ei ole mikään kriisi. Kuuroutumisessa on erittäin paljon sopeutumista ja se vaikuttaa koko loppuelämään. Lapsettomuus taas ei vaikeuta loppuelämää. Todella törkeää verrata kuuron ja lapsettoman elämää toisiinsa. Lapsettoman elämä jatkuu entisellään, mutta kuuro joutuu opettelemaan viittomakielen, lukemaan huulilta ja yrittämään sopeutua kuulevien maailmaan.
[/quote]
VÄÄRIN: kyllä lapsettomuus vaatii monenlaista sipeutumista. Ja on kriisi, vai tiedätkö paremmin kuin lääkärit ja psykologit ympäri maailman. Ikävä kyllä tyhmyys tahtoo olla ongelma, jota ei voi hoitaa ja siitä kärsii paitsi ihminen itse myös ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:13"]Minä olen ainakin kyllästynyt varomaan ja kulkemaan varpaillaan tuttujen lapsettomien näkösillä ja kuuntelemaan sitä valitusta ja syyllistymistä.
Hei, ei se ole mun syy, että olen saanut lapsia. En ala sen takia nöyristelemään ja kokemaan syyllisyyttä.
Ongelmia on elämässä ollut minullakin, mutta en kailota niitä joka päivä ja syyllistä niitä, joilla ei samoja ongelmia ole ollut.
[/quote]
Tämä on ihan ok. Tahalliseksi loukkaamiseksi menee, jos puhut lapsettomille jotenkin tähän tapaan : Koskas teille tulee? Eikö tämmöinen olisi teistäkin ihana? Kyllä teillä on helppoa kun ei ole lapsia. Piti tehdä nyt ne lapset kun pian olisin ollut liian vanha, kamalaa kun ihmiset jättää lapsenteon myöhään. Sinähän et voi tätä tietää kun sinulla ei ole lapsia. Onko teillä lapsia, ai ei, miksi ei?
Muuten voit paasata pennuistasi niin paljon kuin haluat, kunhan et ala utelemaan ja neuvomaan lapsettoman lapsettomuutta.
[/quote]
Eli taidat olla juuri se työkaverini. Kukaan ei hänelle puhu noin, mutta tätä hän aina kailottaa. Milloin kysellään jatkuvasti, milloin tulee lapsi ja häntä loukkaa, kun kahvipöydässä raskaana oleva nainen sanoi, että halusi esikoisen nuorena. Sekin oli ihan tahallinen piikki juuri häntä vastaan.
Kaikki lapsiin liittyvä on piikki lapsetonta vastaan ja jokainen asia saadaan käännetyksi loukkaukseksi hänelle.
Vaikka kuinka yrittäisit peitellä mahaasi, ettei se näkyisi ja loukkaisi lapsetonta ja yrittäisi hiljaa vastata kyselyihin lasketusta ajasta, lapseton kiekuu, että kaikki on tahallista loukkausta hänen lapsettomuuttaan vastaan.
Ei niin monelle mutkalle pysty kääntymään, että kelpaisi. Missään nimessä ei saa työkaverille kertoa, että on onnellinen raskaudesta, kun lapseton lähtee itkien esimiehelle juoruamaan, että häntä työpaikkakiusataan.
Kerro, hyvä ihminen, minne sen vauvamahan piilottaa työpäivän ajaksi, ettei se ole tahaton loukkaus sitä lapsetonta kohtaan.Ei kai tässä voi korsettiakaan alkaa pitää.
Tunnelma on todella vaivautunut, kun lapset ja raskauteni on tabuja työpaikalla ja kukaan ei uskalla kysellä siitä mitään ja puhua siitä mitään. Meillä on tapana pitää keräys äitiyslomille jääville ja sekin on nykyään supisupijuttu, kun lapseton loukkaantuu siitäkin
[/quote]
En ole työkaverisi. Olen itse hiljaa, kun lapsipaasaus työpaikalla alkaa. Pahoitan kyllä mieleni, jos minulta aletaan udella lapsiasioita, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Menen mieluummin vaikka vessaan itkemään tai itken vasta kotona.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:13"]Minä olen ainakin kyllästynyt varomaan ja kulkemaan varpaillaan tuttujen lapsettomien näkösillä ja kuuntelemaan sitä valitusta ja syyllistymistä.
Hei, ei se ole mun syy, että olen saanut lapsia. En ala sen takia nöyristelemään ja kokemaan syyllisyyttä.
Ongelmia on elämässä ollut minullakin, mutta en kailota niitä joka päivä ja syyllistä niitä, joilla ei samoja ongelmia ole ollut.
[/quote]
Tämä on ihan ok. Tahalliseksi loukkaamiseksi menee, jos puhut lapsettomille jotenkin tähän tapaan : Koskas teille tulee? Eikö tämmöinen olisi teistäkin ihana? Kyllä teillä on helppoa kun ei ole lapsia. Piti tehdä nyt ne lapset kun pian olisin ollut liian vanha, kamalaa kun ihmiset jättää lapsenteon myöhään. Sinähän et voi tätä tietää kun sinulla ei ole lapsia. Onko teillä lapsia, ai ei, miksi ei?
Muuten voit paasata pennuistasi niin paljon kuin haluat, kunhan et ala utelemaan ja neuvomaan lapsettoman lapsettomuutta.
[/quote]
Eli taidat olla juuri se työkaverini. Kukaan ei hänelle puhu noin, mutta tätä hän aina kailottaa. Milloin kysellään jatkuvasti, milloin tulee lapsi ja häntä loukkaa, kun kahvipöydässä raskaana oleva nainen sanoi, että halusi esikoisen nuorena. Sekin oli ihan tahallinen piikki juuri häntä vastaan.
Kaikki lapsiin liittyvä on piikki lapsetonta vastaan ja jokainen asia saadaan käännetyksi loukkaukseksi hänelle.
Vaikka kuinka yrittäisit peitellä mahaasi, ettei se näkyisi ja loukkaisi lapsetonta ja yrittäisi hiljaa vastata kyselyihin lasketusta ajasta, lapseton kiekuu, että kaikki on tahallista loukkausta hänen lapsettomuuttaan vastaan.
Ei niin monelle mutkalle pysty kääntymään, että kelpaisi. Missään nimessä ei saa työkaverille kertoa, että on onnellinen raskaudesta, kun lapseton lähtee itkien esimiehelle juoruamaan, että häntä työpaikkakiusataan.
Kerro, hyvä ihminen, minne sen vauvamahan piilottaa työpäivän ajaksi, ettei se ole tahaton loukkaus sitä lapsetonta kohtaan.Ei kai tässä voi korsettiakaan alkaa pitää.
Tunnelma on todella vaivautunut, kun lapset ja raskauteni on tabuja työpaikalla ja kukaan ei uskalla kysellä siitä mitään ja puhua siitä mitään. Meillä on tapana pitää keräys äitiyslomille jääville ja sekin on nykyään supisupijuttu, kun lapseton loukkaantuu siitäkin
[/quote]
En ole työkaverisi. Olen itse hiljaa, kun lapsipaasaus työpaikalla alkaa. Pahoitan kyllä mieleni, jos minulta aletaan udella lapsiasioita, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Menen mieluummin vaikka vessaan itkemään tai itken vasta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:55"]
Olisi muuten kiva tietää, kuinka paljon lapsettomana pitää venyä, ettei lapsellinen loukkaannu? Itsekin kuuntelin vähän aikaa sitten työkaverin ristiäisselostuksia, alkoi itkettää mutta yritin olla näyttämättä sitä ja koitin ynähdellä jotain väliin. Suretti keskenmeno ja pelotti etten tule uudestaan raskaaksi. Olinko nyt epäkohtelias? T. Lapseton
[/quote]
Eli kun olet paikalla, pitää puhua koko ajan muusta, kuin lapsiin ja raskauteen liittyvistä asioista, koska muuten joudut uhrautumaan ja venymään.
Mistä muista aiheista kuullesi ei saa puhua.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 07:23"]
Ennen oli ihan hyvä kuva lapsettomista, mutta meni kaikki lapsettomat pannaan, en tahdo olla yhdenkään kanssa tekemisissä. Toivoa nyt toisten lasten kuolemaa!? On ihan eri asia menettää joku ideaali mielikuva jostakin kuin elävä lapsi. Toivottavasti ette paskat lapsettomat raskaudu koskaan! Kamalaa lapsellekin syntyä perheeseen, joka on ladannut pienelle viattomalle ihmiselle valmiiksi oletuksia ja haavekuvia. Perheeseen, jossa lapsella on niin valtava taakka kuin vastata vanhempiensa onnesta ja elämän tarkoituksesta. Ehkä luonto tosiaan käyttää valintaansa.
[/quote]
Oletko hieman vauhko ja yskinkertainen? Miten voit yleistää, että lapsettomat ajattelisivat noin? Käytäpäs nyt älyäsi vai oletko noin tyhmä?
[/quote]
Samoinhan tässä ketjussa yleistetään kaikki lapsen saaneet samaan muottiin.
[/quote]
No ei kyllä ole puhuttu heistä juuri mitään. Lapsettomia vaan haukutaan tai jotkut ymmärtää. That's not the issue here.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:55"]
Olisi muuten kiva tietää, kuinka paljon lapsettomana pitää venyä, ettei lapsellinen loukkaannu? Itsekin kuuntelin vähän aikaa sitten työkaverin ristiäisselostuksia, alkoi itkettää mutta yritin olla näyttämättä sitä ja koitin ynähdellä jotain väliin. Suretti keskenmeno ja pelotti etten tule uudestaan raskaaksi. Olinko nyt epäkohtelias? T. Lapseton
[/quote]
Eli kun olet paikalla, pitää puhua koko ajan muusta, kuin lapsiin ja raskauteen liittyvistä asioista, koska muuten joudut uhrautumaan ja venymään.
Mistä muista aiheista kuullesi ei saa puhua.
[/quote]
Ei, vaan kysyin onko epäkohteliasta jos ei jaksa näytellä tuon innostuneempaa. Ynähtelin sentään kannustavan kuuloisesti.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:55"]
Olisi muuten kiva tietää, kuinka paljon lapsettomana pitää venyä, ettei lapsellinen loukkaannu? Itsekin kuuntelin vähän aikaa sitten työkaverin ristiäisselostuksia, alkoi itkettää mutta yritin olla näyttämättä sitä ja koitin ynähdellä jotain väliin. Suretti keskenmeno ja pelotti etten tule uudestaan raskaaksi. Olinko nyt epäkohtelias? T. Lapseton
[/quote]
Eli kun olet paikalla, pitää puhua koko ajan muusta, kuin lapsiin ja raskauteen liittyvistä asioista, koska muuten joudut uhrautumaan ja venymään.
Mistä muista aiheista kuullesi ei saa puhua.
[/quote]
Ei, vaan kysyin onko epäkohteliasta jos ei jaksa näytellä tuon innostuneempaa. Ynähtelin sentään kannustavan kuuloisesti.
Onhan se epäkohteliasta, joskin ymmärrettävää. :/
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 08:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:09"]
Omasta puolesta voin sanoa että ex-tahattomasti lapsettomat on mulkuimpia ihmisiä tuttavapiirissä mitä on. Minäminäminä minun lapset ja lemmikit....
[/quote]
Aikamoista yleistämistä. Tuskin edes moniakaan sellaisia tunnet. Useimmat ei edes kerro kuin läheisimmilleen.
[/quote]Lapsettomuus on erittäin kipeä asia, ei sitä huudella turuilla ei toreilla. Mille ei voi mitään niin elämän täytyy jatkua ja nauttia nistä asioista mistä voi.
[/quote]
Ja sitten kun siitä ei kerrota kenellekään, niin suututaan normaalista keskustelusta työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa.
Lapsista puhuminen on aivan samanlaista kuin puhuisi auton öljyn vaihtamisesta tai siivoamisesta tai siitä, millaisesta ruoasta pitää tai minne tykkää matkustaa talvisin. Oikeasti, lapset on elämän tavallisin asia suurimmalle osalle maailman kansalaisista, ja se että heistä pitäisi olla hiljaa on kohtuuton pyyntö. Kohtuutonta on pyytää toista peittämään vauvamahansa tai olemaan jopa tulematta jonnekin paikalle siksi, että hänen raskautensa loukkaa jotakin toista.
Kyselyt on erikseen, mutta jos kahvipöydässä kaikilla muilla on lapsia paitsi sillä yhdellä, niin ei se "koska teille tulee lapsia" kysymys ole mikään henkilökohtainen loukkaus ja osoitus jostain huonommuudesta. EI OLE!
Koittakaa nyt vain mukautua elämään tässä maailmassa, jossa teidän surunne on jotain hyvin, hyvin pientä. Muutaman sadan lapsettomuus ei kaada maailmaa, eikä esimerkiksi lapsettomuushoidot ole elintärkeitä (hoideta sairautta tai estetä ihmistä kuolemasta). Alapeukuttakaa miten paljon tahansa, mutta mikään ei muuta sitä faktaa että maailma tulee pyörimään näin ja se, että me muut emme muuta elämäämme teidän pillin mukaan ei ole sama asia kuin empatian puute.
[/quote]
Kuulehan nyt tättähäärä. Samaa mieltä siitä, että lapsistaan puhuminen on luonnollista ja sitä lapsettomien täytyy vain opetella kestämään, vaikka tuntuukin vaikealta välillä. Mutta kyllä meidän naisten pitäisi osata puhua myös muista asioista kuin lapsista varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei niitä ole. Sen sijaan ei ole fiksua kysellä keneltäkään, jolla ei ole lapsia, että "koskas teille?". Jokainen kyllä nykypäivänä tietää, ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys ja se voi olla kipeä asia. Siksi asiasta kysyminen osoittaa hienotunteosuuden puutetta ja huonoa käytöstä. Ihan sama kuin pyörätuolissa istuvan läsnäollessa jauhaisi vain, kuinka ihanaa on kävellä ja juoksennella ja kysyisi, koskas sinä ajattelit lähteä kävelemään kaupungille. Lapsettomia on sitä paitsi nykyään yhä enemmän, jopa joka viides pari kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä lapsettomuudesta, joten tuo "muutama sata" ei pidä paikkaansa. Se taas, että et ymmärrä kyseisen surun syvyyttä sen kokeneille, osoittaa sinusta juurikin empatian puutetta eikä mitään muuta.
[/quote]
Jos työpaikalla on yksi lapseton ja lopuilla on lapsia, pitäisi loppujen olla aiheesta ihan hissukseen? Kuule, ei se mene ihan niin.
[/quote]
Etkö osaa lukea? Juurihan kirjoitin, että lapsista saa puhua ja lapsettomien pitää oppia sitä myös sietämään. Mutta täytyy osata puhua muustakin ja omata tunne- ja tilanneälyä. Itse olen ollut molemmilla puolilla: lapsettomana ja lapsellisena, joten tiedän mistä puhun.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 08:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:09"]
Omasta puolesta voin sanoa että ex-tahattomasti lapsettomat on mulkuimpia ihmisiä tuttavapiirissä mitä on. Minäminäminä minun lapset ja lemmikit....
[/quote]
Aikamoista yleistämistä. Tuskin edes moniakaan sellaisia tunnet. Useimmat ei edes kerro kuin läheisimmilleen.
[/quote]Lapsettomuus on erittäin kipeä asia, ei sitä huudella turuilla ei toreilla. Mille ei voi mitään niin elämän täytyy jatkua ja nauttia nistä asioista mistä voi.
[/quote]
Ja sitten kun siitä ei kerrota kenellekään, niin suututaan normaalista keskustelusta työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa.
Lapsista puhuminen on aivan samanlaista kuin puhuisi auton öljyn vaihtamisesta tai siivoamisesta tai siitä, millaisesta ruoasta pitää tai minne tykkää matkustaa talvisin. Oikeasti, lapset on elämän tavallisin asia suurimmalle osalle maailman kansalaisista, ja se että heistä pitäisi olla hiljaa on kohtuuton pyyntö. Kohtuutonta on pyytää toista peittämään vauvamahansa tai olemaan jopa tulematta jonnekin paikalle siksi, että hänen raskautensa loukkaa jotakin toista.
Kyselyt on erikseen, mutta jos kahvipöydässä kaikilla muilla on lapsia paitsi sillä yhdellä, niin ei se "koska teille tulee lapsia" kysymys ole mikään henkilökohtainen loukkaus ja osoitus jostain huonommuudesta. EI OLE!
Koittakaa nyt vain mukautua elämään tässä maailmassa, jossa teidän surunne on jotain hyvin, hyvin pientä. Muutaman sadan lapsettomuus ei kaada maailmaa, eikä esimerkiksi lapsettomuushoidot ole elintärkeitä (hoideta sairautta tai estetä ihmistä kuolemasta). Alapeukuttakaa miten paljon tahansa, mutta mikään ei muuta sitä faktaa että maailma tulee pyörimään näin ja se, että me muut emme muuta elämäämme teidän pillin mukaan ei ole sama asia kuin empatian puute.
[/quote]
Kuulehan nyt tättähäärä. Samaa mieltä siitä, että lapsistaan puhuminen on luonnollista ja sitä lapsettomien täytyy vain opetella kestämään, vaikka tuntuukin vaikealta välillä. Mutta kyllä meidän naisten pitäisi osata puhua myös muista asioista kuin lapsista varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei niitä ole. Sen sijaan ei ole fiksua kysellä keneltäkään, jolla ei ole lapsia, että "koskas teille?". Jokainen kyllä nykypäivänä tietää, ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys ja se voi olla kipeä asia. Siksi asiasta kysyminen osoittaa hienotunteosuuden puutetta ja huonoa käytöstä. Ihan sama kuin pyörätuolissa istuvan läsnäollessa jauhaisi vain, kuinka ihanaa on kävellä ja juoksennella ja kysyisi, koskas sinä ajattelit lähteä kävelemään kaupungille. Lapsettomia on sitä paitsi nykyään yhä enemmän, jopa joka viides pari kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä lapsettomuudesta, joten tuo "muutama sata" ei pidä paikkaansa. Se taas, että et ymmärrä kyseisen surun syvyyttä sen kokeneille, osoittaa sinusta juurikin empatian puutetta eikä mitään muuta.
[/quote]
Jos työpaikalla on yksi lapseton ja lopuilla on lapsia, pitäisi loppujen olla aiheesta ihan hissukseen? Kuule, ei se mene ihan niin.