Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:15"]

Niin, mutta sinähän et ole elänyt tilanteessa, jossa lasta ei ole toiveista huolimatta kuulunut.

[/quote]

Tämä on kätevä vakiovastaus kaikkeen, mikä uhkaa omaa lapsettoman identiteettiä. Muiden näkemyksillä ei voi uhriutuvan lapsettoman mielestä olla mitään arvoa, koska he eivät ole olleet samassa tilanteessa. Jokin maaginen voima ilmeisesti estää ihmistä ymmärtämästä ongelmaa, jos hän ei ole kokenut tuota ongelmaa itse.

Muistutetaan nyt vielä, etten ole sanonut, ettenkö olisi itsekin lapseton, enkä varsinkaan ole kieltänyt ketään tuntemasta pettymystä. -282 

[/quote]

Niin, jotain tunnetta voi olla mahdotonta tuntea, jos ei ole elänyt sitä tilannetta. Tämä on vähän sama, kuin sanoisin leskeksi jääneelle, että turhaan sinä siinä jäät uhriutumaan ja märisemään, eteenpäin vaan.

Vaan sanoisitko? Mikset?

Niin, läheisen menettämisestä aiheutuneen tuskan ja kriisin voi helposti kuvitella, koska lähes jokainen on ainakin kerran elämässään menettänyt jonkun. Lapsettomuus taas ei ole sellainen, jota useampi ihminen olisi kokenut.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:32"]

Kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään, sillä siisti. Ihan turhaa silti vatvoa asiaa vuodesta toiseen.

[/quote]

Ja kaikkia ei selvästikään ole tarkoitettu ajattelemaan.

:D

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 15:55"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:08"]

Minä ihmettelen miksi lapsettomuuden tuskasta kertominen tuntuu herättävän raivoa. Miettikää raivostujat, mitä ajattelit te silloin kun päätitte tehdä lapsen? Ja miettikää jos olisitte edelleen siinä samassa tilanteessa - kaikki nämä vuodet olisitte vaan vaikka tikuttaneet ovulaatiota ja odottaneet raskaaksi tuloa ja itkeneet kuukautisten alkamista?

[/quote]

Tää on aika helppo kysymys: Mä en olisi ryhtynyt siihen tikuttamiseen ja märisemiseen. Mulla on onneksi elämässä muutakin sisältöä ja muita syitä elää kuin omat lapseni, ja väitän settä se tekee musta paremman äidinkin kuin nämä, joiden elämän ainoa tarkoitus on saada lapsi.

[/quote]

MILLOIN olisit tehnyt näin? Kuukauden yrittämisen jälkeen? Vuoden? Kymmenen vuoden?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 09:57"]

Tuli mieleen eilisestä lapsettomuus keskustelusta kun jotkut vertasivat lapsettomuutta muihin asioihin ja ihmettelivät sen rankkuutta,niin omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut mm. rankan koulukiusaamisen lapsena ja aika pahaa perheväkivaltaa. Olin ihan mustelmilla ja juoksin isääni karkuun. Olen ollut työpaikkakiusattu, minulla on ollut terveyden kanssa harmia mm. löydetty kasvain, entinen seurustelusuhteeni oli väkivaltainen... Olen kokenut myös yhden luomuraskauden joka päättyi keskenmenoon.

Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta lapsettomuus nykyisessä suhteessa on ollut rankin. Varmasti senkin takia että lääkärit antoivat meille niin hyvät ennusteet, mutta lasta ei kuitenkaan tullut. Lapsettomuus syö hitaasti, vuosi vuodelta.

Kun olin teini, epäiltiin hetken aikaa että olin raskaana. Vanhemmat sanoi että se on sitten abortti jos olen. Muistan miten itkin ja pelkäsin. Onneksi en kuitenkaan aborttia joutunut kokemaan kun en ollutkaan.

Luomuraskaus oli iloinen yllätys, mutta 8. raskausviikolla päättyi. Keskenmeno oli todella rankka paikka, mutta selvisin siitä todella nopeasti.

Vaikka olen joutunut pelkäämään aborttia ja kokemaan yhden keskenmenon, niin se lapsettomuus on näitäkin raskaampi asia minulle. Ihmiset ei vaan ymmärrä, että vaikka mitä kokisi niin lapsettomuus on jotain sellaista että se syövyttää sisältä pikku hiljaa. Vaikka eläisit muuten juuri sitä elämää mitä haluat, matkustelisit, tapaisit uusia ihmisiä, harrastaisit, panostaisit parisuhteeseen...

Kyllä se omalla tavallaan on kipein asia. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin pääset aina karkuun. Mutta lapsettomuutta et pääse.

[/quote]Kuule, kyllä ainoan lapsen hautaaminen on se elämän rankin kokemus.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 17:12"]

Niin, jotain tunnetta voi olla mahdotonta tuntea, jos ei ole elänyt sitä tilannetta.

[/quote]

Juu, ja Matti Vanhasen näkemyksillä alkoholin verotuksesta ei ole merkitystä, koska hän ei itse juo alkoholia? Usein ulkopuolinen näkee tilanteen paljon kirkkaammin kuin hän, joka on roikkuu voimakkaassa tunteessa.

Tuo vertaus surevaan leskeen on siinä mielessä ongelmallinen, että leski on menettänyt elämänsä tärkeimmän ihmisen, ja lapseton ihminen ei. -282

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:15"]

Niin, mutta sinähän et ole elänyt tilanteessa, jossa lasta ei ole toiveista huolimatta kuulunut.

[/quote]

Tämä on kätevä vakiovastaus kaikkeen, mikä uhkaa omaa lapsettoman identiteettiä. Muiden näkemyksillä ei voi uhriutuvan lapsettoman mielestä olla mitään arvoa, koska he eivät ole olleet samassa tilanteessa. Jokin maaginen voima ilmeisesti estää ihmistä ymmärtämästä ongelmaa, jos hän ei ole kokenut tuota ongelmaa itse.

Muistutetaan nyt vielä, etten ole sanonut, ettenkö olisi itsekin lapseton, enkä varsinkaan ole kieltänyt ketään tuntemasta pettymystä. -282 

[/quote]

Niin, jotain tunnetta voi olla mahdotonta tuntea, jos ei ole elänyt sitä tilannetta. Tämä on vähän sama, kuin sanoisin leskeksi jääneelle, että turhaan sinä siinä jäät uhriutumaan ja märisemään, eteenpäin vaan.

Vaan sanoisitko? Mikset?

Niin, läheisen menettämisestä aiheutuneen tuskan ja kriisin voi helposti kuvitella, koska lähes jokainen on ainakin kerran elämässään menettänyt jonkun. Lapsettomuus taas ei ole sellainen, jota useampi ihminen olisi kokenut.

[/quote]

Ei sitä puolison menettämistäkään voi yhtään sen paremmin kuvitella kuin lapsettomuutta. Ja nämä asiat ovat niin erillään toisistaan elämänkaartakin ajatellen. Olen menettänyt isäni ollessani20 vuotias, veljeni ollessani 23 vuotias ja poikani ollessani 27 vuotias. Nyt olen 31 vuotias ja joudun taas luopumaan perheenjäsenestä.

Jokainen näistä menetyksistä on tuntunut erilaiselta. On ollut yllättäen menneitä ja pitkään sairastaneita. Jokainen kuitenkin hyvin nuorena nukkuneita. Samoin jokaisen henkilön menetyksen tuska kumpuaa siitä suhteesta, joka sinulla on ollut häneen eläessä. Silti en menisi leskelle sanomaan, että ymmärrän hänen tuskansa, koska minulla ei ole hajuakaan mitä hän käy läpi.

Ei lapsettomuuttakaan voi kukaan ymmärtää. Ei toisella lapsettomallakaan ole aavistustakaan kuinka kova paikka se toiselle on. Ja kuinka toiselle lapsettomalle se ei olekaan kriisin aihe eikä valtavasti voimia vievä taistelu. Toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia ei kukaan toinen voi ymmärtää. Oman päänsä sisällä jokainen meistä seisoo todella yksin. Sen joko kestää tai sortuu, mutta yksin jokainen elämän suuret kysymykset kohtaa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:54"]

Anteeksi nyt vaan, mutta kun tätä ketjua lukee, ei voi monenkaan vastauksen kohdalla välttyä käsitykseltä, että hyvin suuri osa täällä kirjoittavista naisista on hyvin nuoria, parikymppisiä ja kaikkitietäviä ipanoita, jotka eivät ole opiskelleet mitään, vaan saaneet lapsensa nuorena ja ovat alempaa keskiluokkaa ja hyvin yksinkertaisia ajattelutavoiltaan ja olemattomia elämänkokemukseltaan. Sellaista vauhkoamista lapsettomia vastaan. Huh huh, itse en halua olla tuollaisten tyhmeliinien kanssa elämässäni missään tekemisissa. Mädäntykää lähiöihnne.

Terveisin akateeminen AIKUINEN äiti

[/quote]

Äläs nyt, kun kerrankin nämä tantat, jotka ovat käyneet korkeintaan ammattikoulun, pusertaneet monta eri lasta eri miehille ja nyt ollaan yh:na tai sitten taas raahattu baarista mukaan joku kylä-rane, voivat edes kerran tuntea olevansa elämässä jotakuta etuoikeutetumpia. Kun muuhun eivät kyenneet kuin saamaan lapsia ja loisimaan heidän varjolla kotona, niin ei vaan elämästä löydy mitään muuta, mistä tuntisi samanlaista ylemmyydentuntoa kuin nyt lapsettomia kohtaan.

Ja luultavasti ovat mieleltään, noh, vähän vajaita. Senpä takia ei työelämässä ole koskaan edetty, eikä saatu muutoinkaan mitään muuta aikaiseksi kuin kaksi viivaa raskaustestiin.

[/quote]

Niin, sehän se lopulta aivan saatanan katkeraksi tekee, kun ensin menestyy elämässään ja sitten ei voikaan olla täydellinen! Et saa lasta - et ole saanut kaikkea mitä elämässä pitää saada. Luuseri. 

[/quote]

Katkeruutta ilmassa? Mitä sinulla ei ole, miestä? Varallisuutta? Työtä? Koulutusta?

Sekin taitaa joitakin yksinhuoltajia, tai erittäin tulehtuneessa parisuhteessa eläviä lapsellisia kiukuttaa, kun lapsettomilla on se mies siinä vierellä tukemassa. Plus vaaditaan lujaa parisuhdetta, jotta selviydytään lapsettomuuden kriisistä ja lopulta se voi tehdä suhteesta entistäkin vankemman.

[/quote]

Olen pahoillani, mutta minulla on aikalailla kaikkea tällä hetkellä: mies, kaksi lasta, ystäviä, koulutus ja ura, talo, säästöjä... Yhteenkuuluvuus ja luja parisuhde ei välttämättä vaadi lapsettomuuden kaltaisia kriisejä. Vaikka totta kai muuta yhtä kamalaa voi ihmisille tulla eteen ja siitä selvitään vaikka munasolut ja kohtu naisella toimisikin täysin kuten pitää. 

Että aika huono yritys. Next? 

Muistutuksena vielä, että ainakaan omat kommenttini eivät liity lapsettomuuden tuskan "ymmärtämiseen" (jolla tarkoitetaan ilmeisesti sen myötäelämistä) vaan siihen, miksi pakkomielteenomainen takertuminen tuohon tunteeseen ja omaan lapsettoman identiteettiin ei ole edullista lapsettoman omalle hyvinvoinnille. On todella harmillista jäädä vuosikausiksi tunteidensa vangiksi, olivat nuo tunteet mitä tahansa. -282

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 16:15"]

Niin, mutta sinähän et ole elänyt tilanteessa, jossa lasta ei ole toiveista huolimatta kuulunut.

[/quote]

Tämä on kätevä vakiovastaus kaikkeen, mikä uhkaa omaa lapsettoman identiteettiä. Muiden näkemyksillä ei voi uhriutuvan lapsettoman mielestä olla mitään arvoa, koska he eivät ole olleet samassa tilanteessa. Jokin maaginen voima ilmeisesti estää ihmistä ymmärtämästä ongelmaa, jos hän ei ole kokenut tuota ongelmaa itse.

Muistutetaan nyt vielä, etten ole sanonut, ettenkö olisi itsekin lapseton, enkä varsinkaan ole kieltänyt ketään tuntemasta pettymystä. -282 

[/quote]

Niin, jotain tunnetta voi olla mahdotonta tuntea, jos ei ole elänyt sitä tilannetta. Tämä on vähän sama, kuin sanoisin leskeksi jääneelle, että turhaan sinä siinä jäät uhriutumaan ja märisemään, eteenpäin vaan.

Vaan sanoisitko? Mikset?

Niin, läheisen menettämisestä aiheutuneen tuskan ja kriisin voi helposti kuvitella, koska lähes jokainen on ainakin kerran elämässään menettänyt jonkun. Lapsettomuus taas ei ole sellainen, jota useampi ihminen olisi kokenut.

[/quote]

Ei sitä puolison menettämistäkään voi yhtään sen paremmin kuvitella kuin lapsettomuutta. Ja nämä asiat ovat niin erillään toisistaan elämänkaartakin ajatellen. Olen menettänyt isäni ollessani20 vuotias, veljeni ollessani 23 vuotias ja poikani ollessani 27 vuotias. Nyt olen 31 vuotias ja joudun taas luopumaan perheenjäsenestä.

Jokainen näistä menetyksistä on tuntunut erilaiselta. On ollut yllättäen menneitä ja pitkään sairastaneita. Jokainen kuitenkin hyvin nuorena nukkuneita. Samoin jokaisen henkilön menetyksen tuska kumpuaa siitä suhteesta, joka sinulla on ollut häneen eläessä. Silti en menisi leskelle sanomaan, että ymmärrän hänen tuskansa, koska minulla ei ole hajuakaan mitä hän käy läpi.

Ei lapsettomuuttakaan voi kukaan ymmärtää. Ei toisella lapsettomallakaan ole aavistustakaan kuinka kova paikka se toiselle on. Ja kuinka toiselle lapsettomalle se ei olekaan kriisin aihe eikä valtavasti voimia vievä taistelu. Toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia ei kukaan toinen voi ymmärtää. Oman päänsä sisällä jokainen meistä seisoo todella yksin. Sen joko kestää tai sortuu, mutta yksin jokainen elämän suuret kysymykset kohtaa.

[/quote]

Olet aivan oikeassa. Siksi juuri koko ketju ja etenkin aloitusviesti on vallan joutava. Ihan tyhmää myös lapsettomalta (ap) järjestää omaa tuskaansa kaiken muun ohittavaksi.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]

Minulta myös loppui empatia siinä vaiheessa lapsettomia kohtaan

[/quote]

 Luin sitä ketjua eilen, ja toivon että se avasi monen keskustelija silmät sille millaisai ihmisiä lapsettomat voivat olla.  

[/quote]

Nyt on kyllä pakko kysyä: uskotteko te ihan oikeasti, että kyseessä oli todella lapsettomat, jotka kirjoittelivat näitä törkeyksiä? Mä olen huomannut, että tälle palstalle on koulujen loppumisen jälkeen pesiytynyt provokaattoreita, jotka kirjoittavat vaikka mitä törkeyksiä täällä. Tosin on näitä ollut aiemminkin, mutta nyt on oikein tahti kiihtynyt.

Ja sitten toinen juttu: yleistäminen tällä palstalla. Jos yksi lapseton on sanonut/tehnyt jotain se ei todellakaan tarkoita, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia. Missä teillä yleistäjillä on järki? Mäkin voisin tämän logiikan perusteella leimata kaikki lapselliset tosi kusipäiksi, mutta en tee sitä yhden tapauksen perusteella. Meitä on moneen junaan: niin lapsettomia, lapsellisia tai yleistäjiä, mutta ei nyt kuitenkaan leimata kaikkia yhden provokaattorin kirjoituksen mukaan.

Hyvää Juhannusta kaikille!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 12:21"]

Valitettavasti se vertaistuki on usein sellaista, joka vain pitkittää kriisiä ja pitää yllä lapsettoman ihmisen identiteettiä. Vertaistuki itsessään ei ole automaattisesti hyödyllistä. -282

[/quote]

Miten se kriisi sitten sinusta loppuu? Tämän haluaisin mielenkiinnolla kuulla.

Kyse on kuitenkin asiasta, jossa ei voida luovuttaa välttämättä vuosikymmeniin. Hoidot ja yritykset jatkuvat siihen asti, kunnes lääkäri toteaa seinän tulleen nyt vastaan. Itse näin ainakin olen päättänyt tehdä. En halua joutu miettimään kuusikymppisenä, että entäpä jos sittenkin olisin jatkanut hoidot loppuun, niin olisiko lopulta onnistanut.

Jos ei onnistu, niin voin ainakin sitten vanhana olla siitä levollisin mielin, että minä tein parhaani.

[/quote]

Odottelen edelleen vastausta: miten se kriisi loppuu?

Ymmärrän, neljä vuotta ilman ehkäsyä menty ja yksi raskaus joka sekin päättyi keskenmenoon 13 raskausviikolla.. Noh, tutkimuksissa ei ole käyty. Onhan lapsi tietenkin toivottu vaikka tulisikin mutta yrittämällä ei yritetä.

Toivottavasti en lapsettomaksi jää, kyllä se kuitenkin takaraivossa hieman painaa että mitä jos en lasta voikkaan saada...

Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä. Mutta täytyykö sen olla? Kyllähänn joillekin lapsettomuus on joko yhdentekevä tai suorastaan positiivinen asia, arjen voimanlähde. Asiat ovat asioita, ja ihmisen henkilökohtainen suhtautumistapa sitten jotakin muuta.

Tuleepa tässä muuten mieleen, että onkohan nämä tahattomasti lapsettomien vihaajat/nälvijät jotenkin puutteellisia ajatustoiminnaltaan?

Näitä keskusteluita seuranneena, se puoli nimenomaan tuntuu käsittävän asiat joko tahallaan väärin (saadakseen jatkaa riitelyä, ah miten aikuista!) tai sitten ovat tosissaan vaan keskivertoa heikkoälyisempiä.

Yhdessäkin keskustelussa yritettiin nakuttaa näiden päähän sitä, että miksi lapsettomuus tuntuu pahalta. Sitten pyydettiin vain miettimään, että miltä tuntuisi jos se oma lapsi kuolisi. Lapsettomuutta kun lapsellinen ei voi enää kokea, mutta mielessään voi miettiä sen tuskan, miltä tuntuisi kun oma lapsi kuolisi, eikä siitä saisi puhua (kuten ei lapsettomuudestakaan).

No tästähän muutamat mammat nousivat takajaloilleen ja alkoi mylvintä "Siis te ootte ihan sairaita!! Että muiden lapsia pitäisi tappaa kun te ette saa omia?!".

Öööh... Siis oletko oikeasti päässy ala-asteelta läpi tuolla luetun ymmärtämistaidolla?

Puhutaan myös pätevästi mm. luonnonvalinnasta (tätä epäilen provoksi, mutta täällä pitää varautua kaikkeen...), mutta ei silti osata selittää, että miksi esim. nyt tämä pakastajanainen on saanut lapsia. Samoin monet muut, Britanniassakin pari vuotta sitten pikkupoika pahoinpideltiin kuoliaaksi omien vanhempiensa toimesta.

Kyllä vaan välillä alkaa huolestuttaa, että minkälaisten ihmisten armoilla tälläkin hetkellä kasvaa lapsia?

Miten jos pitkään lapsettomuudesta kärsinyt saa lapsen ja se sitten kuolee. Tällainen varmaan vain sitten kohauttaa haudalla olkapäitä, että pikku juttu sen rinnalla, että 10 vuotta yritettiin lasta. Onneksi sain olla raskaana.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 19:25"]

Tää keskustelu on aivan sairasta. Verrataan lottovoittoja, kuuroutta ja lapsen kuolemaa.

Meillä oltiin 7 vuotta hoidoissa, kunnes sain lapsen. Ja kyllä tuo 7 vuotta oli rankinta ikinä. Ja kyllä mä olisin lottovoitot jättänyt väliin. Jos lapsi olisi tullut jollain hoidolla, josta menee kuulo, niin siitä vaan!

En todellakaan valinnut piehtarointia lapsettomuudessa. Kyllä se kipu tuli ihan valitsemattakin.

Nyt kun meillä on lapsi, niin välillä oikein kourasee, että apua, entäs jos me ei oltaisi saatukaan tätä lasta. Että onneksi en lapsettomuushoidoissa tajunnut, että lapsi on vieläkin suurempi onni kuin edes silloin tajusin. Onneksi näin.

Ihminen on koodattu jatkamaan sukua. Kyllä se jälkeläisten puute sillloin sotii ihan omaa biologiaa vastaan. Ja siksi se niin tuntuukin.

[/quote]

Eli jos sun lapsi nyt kuolis, se ei olisi mitään sen 7 vuoden lapsettomuuden rinnalla. Kun senhän suree pois ja unohtaa ja se ei kulje matkassa loppuelämää, kuten lapsettomuus kulkee.

Huh hah heijaa....

Elämässä ei välttämättä saa kaikkea, mitä haluaa. Kannattaa miettiä, miksi se lapsen saaminen tuntuu olevan edellytys onnellisuudelle. Monet kun ovat täysin onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä myös lapsettomana.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:23"]

Mä tunnen lapsettomia jotka ovat saaneet hyvät työpaikkansa suhteilla, on perintöä, rahaa, mainetta ja mammonaa. JA silti kehtaavat pitää elämäänsä epäoikeudenmukaisena.

[/quote]

Minulle ainakaan perintö, raha, maine ja mammona ei ole ollenkaan tärkeää, vaan ihan muut asiat. Jokaiselle onni on oma juttunsa. Minulle perhe ja työ ovat onnen tuojat, kaikki nuo sinun listassa olevat ovat ihan toisarvoisia. Ymmärrän siis ap:tä todella hyvin. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:54"]

Anteeksi nyt vaan, mutta kun tätä ketjua lukee, ei voi monenkaan vastauksen kohdalla välttyä käsitykseltä, että hyvin suuri osa täällä kirjoittavista naisista on hyvin nuoria, parikymppisiä ja kaikkitietäviä ipanoita, jotka eivät ole opiskelleet mitään, vaan saaneet lapsensa nuorena ja ovat alempaa keskiluokkaa ja hyvin yksinkertaisia ajattelutavoiltaan ja olemattomia elämänkokemukseltaan. Sellaista vauhkoamista lapsettomia vastaan. Huh huh, itse en halua olla tuollaisten tyhmeliinien kanssa elämässäni missään tekemisissa. Mädäntykää lähiöihnne.

Terveisin akateeminen AIKUINEN äiti

[/quote]

Äläs nyt, kun kerrankin nämä tantat, jotka ovat käyneet korkeintaan ammattikoulun, pusertaneet monta eri lasta eri miehille ja nyt ollaan yh:na tai sitten taas raahattu baarista mukaan joku kylä-rane, voivat edes kerran tuntea olevansa elämässä jotakuta etuoikeutetumpia. Kun muuhun eivät kyenneet kuin saamaan lapsia ja loisimaan heidän varjolla kotona, niin ei vaan elämästä löydy mitään muuta, mistä tuntisi samanlaista ylemmyydentuntoa kuin nyt lapsettomia kohtaan.

Ja luultavasti ovat mieleltään, noh, vähän vajaita. Senpä takia ei työelämässä ole koskaan edetty, eikä saatu muutoinkaan mitään muuta aikaiseksi kuin kaksi viivaa raskaustestiin.

[/quote]

Niin, sehän se lopulta aivan saatanan katkeraksi tekee, kun ensin menestyy elämässään ja sitten ei voikaan olla täydellinen! Et saa lasta - et ole saanut kaikkea mitä elämässä pitää saada. Luuseri.