Miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta seksiä?
Tuossa yhdessä ketjussa moni selittää, miten ovulaation kyttääminen raskaaksi halutessa on tärkeää, kun muuten harrastetaan niin harvoin seksiä.
Itse en ymmärrä, miksi sellaiseen suhteeseen halutaan lapsia. Vanhempien suhde on kuitenkin lapsen koti. Ja lapsi koettelee suhdetta, muun muassa seksielämää muutenkin, eli jos tahti ennen lapsia on sellainen nuoren parin vähintään muutaman kerran viikossa, muutaman lapsen jälkeen kerran viikossa on jo ihan kohtuullinen tahti, kun lapset ovat pieniä.
Mutta jos lähtötilanne on jo heikko, eikö teitä pelota, miten suhde kestää?
Ja tiedän, että suhde on paljon muutakin kuin seksiä, mutta seksi on kuitenkin parisuhteen liima, ja toisaalta indikaattori, eli jostain ongelmista kielii se, jos nuori pari ei seksiä harrasta (tai keski-ikäinenkään pari).
Kommentit (199)
Jos toinen ei halua seksiä mutta joutuu harrastamaan sitä sen vuoksi että parisuhteessa pitää sellaista olla niin siitä tulee ongelmia. Se ei paranna suhdetta vaan aiheuttaa jännitystä ja ärtymystä kun toinen on aina vaatimassa.
seksi ei tuo lisää ongelmia normaaliin parisuhteeseen, päinvastoin yleensä parantaa suhdetta.
ihminen, joka on joko kykenemätön näkemään toisen tarpeita, tai haluton niihin vastaamaan, haluaa elämäänsä lisää ihmisiä, joiden tarpeita pitäisi havaita, ja niihin vastata?
Ja tuo on ihan TÄYTTÄ puppua, että pariskunnista kumpikaan ei seksiä halua, ja molemmat ovat täysin tyytyväisiä siihen ihmeen onnelliseen rakkauteen ja hyvään suhteeseen, johon ei vaan satu seksiä kuulumaan.
-jutut on totta. Miehet harrastavat seksiä, mutta eivät vaan teidän kanssanne :( Avatkaa silmänne....
Mitä jos miehenne jonkun sairauden myötä menettäisi libidonsa?
Jättäisittekö hänet, koska tiedätte, että ilman seksiä ei ole parisuhdetta?
Vai voisitteko kuvitella jatkavanne elämää yhdessä ihmisen kanssa, jota rakastatte?
Siis voiko joku oikeesti väittää että jokainen mies/nainen jotenkin välttämättä tarvitsee seksiä vaikkapa 3 kertaa viikossa??? Eiköhän asia kuitenkin mene niin että useimmiten ihmisten halukkuus vaihtelee paljonkin esimerkiksi elämäntilanteen mukaan. Lisäksi on myös erittäin seksuaalisia naisia/miehiä joille ei riitä mikään ja näissä suhteissa toinen osapuoli on usein puoliteholla mukana päivittäisissä "väkisin" suoritettavissa touhuissa. En näe tällaista suhdetta ainakaan parempana kuin lähes seksitöntä liittoa jossa molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.
Tiedän useita pariskuntia joilla on hyvinkin aktiivista seksielämää, mutta muuten ongelmia riittää joka sormelle. On pettämisiä, epärehellisyyttä, välinpitämättömyyttä yms. Ja toisaalta tiedän monia oikeasti onnellisia suhteita joissa seksiä on harvoin. Omassa avioliitossa (naimisissa 5 vuotta, 1 lapsi) seksi ei todellakaan ole mikään onnellisuuden mittari. Me kyllä rakastetaan toisiamme ihan muidenkin nähden, mutta meille se seksi ei vaan ole NIIN tärkeää. Sitä harrastetaan silloin kun molemmat sitä haluaa ja siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Saattaa mennä 2 kk kokonaan ilman ja sitten taas vaikkapa 3 krt/viikossa. Ja tiedän ettei mieheni ole asiasta mitenkään pahoillaan, olemme puhuneet asiasta eikä häiritse kumpaakaan jos on pidempiäkin seksittömiä jaksoja.
Väitän että suhde on melko pinnallinen silloin jos onnellisuuden mittari on seksin määrä. Ja tosiaan, joskus voi elämän varrella tulla eteen tilanteita jolloin toinen ei kykene seksiin vaikka haluaisikin. Mites silloin? Heti vieraisiin vai eroko vireille? Kyllä oikea vakava parisuhde perustuu myös muihin asioihin. Nykymaailmassa vaan seksiä korostetaan joka paikassa niin paljon että ihmisten oma seksuaalisuus häiriintyy jo nuorena.
Toisaalta seksielämääkin voi parantaa, jos ja kun parisuhde muuten
toimii. Enkä tarkoita pornoelokuvien kyttäämistä (vaikka voihan niistäkin
olla joillekin apua).
Avointa mieltä ja ennakkoluulottomuutta olisi kuitenkin hyvä löytyä. Pitää
palauttaa mieleen, miksi oikein rakastui tähän kumppaniin ja halusi alkaa
parisuhteeseen juuri tämän kumppanin kanssa. Voi yhdessä katsella
vanhoja valokuvia ja videoita, muistella yhteisiä hetkiä jne.
Tärkeintähän on, että kumppanin kanssa voi avoimesti keskustella
kaikista asioista, myös seksistä. Keskustelemalla löytyy molemmille
osapuolille tyydyttävä ratkaisu, jos vain molemmilla riittää halua asian
ratkaisemiseen.
Toki voi olla käynyt niin onnellisesti, että parisuhteessa kummatkin haluvat
yhtä paljon, mutta useimmiten on niin, että toinen haluaa enemmän
ja toinen vähän vähemmän. Tällöin täytyy päästä sopimukseen siitä,
että mikä on - jos nyt ei paras mahdollinen - ainakin suunnilleen sopiva
taso seksiä viikossa/kuukaudessa/vuodessa molemmillle.
Jos taas toinen osapuoli on esim. tunnekylmä tai manipuloiva narsisti,
eikä hänen kanssaan voi päästä tässä(kään) asiasta yhteisymmärrykseen,
niin silloin vika on kyllä täysin muualla kuin seksissä itsessään. Apua
voi toki silti hakea esim. terapeutilta, mutta tällöin kummankin osapuolen
pitää haluta muutosta. Pakottaa ei voi.
Tv. "Kumpi oli ensin muna vai kana?"
Entäs jos mulla on hyvä ja vakaa parisuhde muuten, mutta seksi ei ole koskaan ollut minua tyydyttävää? Ja toisaalta taas edesmennyt parisuhde, jossa seksi oli kehittyvää ja tyydyttävää, mutta joka päättyi vaikeuksiin muilla kuin seksiin liittyvillä osa-alueilla? Olisiko teillä neuvoja nykyiseen tyydyttymättömään tilanteeseeni?
Ei tässä ole ollut kysymys romanttisesta vuosisadan rakkaustarinasta, jossa seksuaalisuus kukoistaa...
68.
seksittömyys on lapsilta pois!!!!
M34
parisuhteita ja onnea on niin monenlaista.
Vanhempien seksi tai seksittömyys ei ole mitenkään lapsilta pois.
se vaan on lapsilta pois ja piste.
mies
ja perheessä ja parisuhteessa on muuten kaikki ok. On niitä nyt pahempiakin syntejä kuin seksittömyys.
sanottu: Rakkaus ja seksi kuuluu todellakin yhteen.
M
parisuhde on parisuhde ja seksisuhde on seksisuhde. Ja ne ovat kaksi eri asiaa. Parisuhde ei ole seksisuhde.
Nykyinen media ja ajattelumalli yrittää irroittaa seksin rakkaudesta, ja se vain särkee ihmistä. Raamatussa seksi ja parisuhde kiinnitetään toisiinsa jo ihan ensimmäisissä luvuissa, seksi on lahja ja ilo mikä meille on annettu, nimenomaan avioliittoon. Siinä voi olla ongelmia, mutta ratkaisu ei ole luopua yhdestä hienosta asiasta elämässä, vaan yrittää ratkoa niitä ongelmia.
Ei tässä ole ollut kysymys romanttisesta vuosisadan rakkaustarinasta, jossa seksuaalisuus kukoistaa...
68.
Lapselle paras kasvuympäristö kun tosiaan on se onnellinen parisuhde.
Ja jos mies sairastuu, eikä voi harrastaa seksiä, niin sitten ei. Mutta jos mies ei edes nuorena suhteen alkuvuosina olisi halunnut, niin olisi se ollut kamalaa minun itsetunnolleni, ja onnellisuudelleni vaimona. Ja varmasti toisinpäin miestäkin kohtaan.
Jos toisen huomioon ottaminen on niin älyttömän vaikeaa, niin miten se lasten hoito sitten onnistuu?
Seksi on todellakin parisuhteen liima.
Ainakin meillä on miehen kanssa erittäin hyvä aprisuhde ja avioliitto. Rakastamme toisiamme mielettmästi, seksi vaan ei satu olemaan se tärkein asia meidän parisuhteessa. Meillä on tavattoman paljon muuta yhteistä. Lapsia halusimme, ja haluamme siksi, kun haluamme olla perhe jossa on lapsia. Siihen nyt taas ei mielestäni pitäisi kuulua mitenkään se, kuinka paljon suhteessa on seksia vai onko sitä vaan lastenteko tarkoituksessa.
Jotenkin tuntuu ankealta, että joidenkin mielestä on outoa että seksittömään suhteeseen tehdään lapsia. Mitä ne lapset siitä kärsivät? Mun mielestä ei mitän. Sitä paitsi jos vanhemmilla suhteessa kaikki hyvin, silloin myös lapsilla. Ei siihen seksiä tarvita.
ehkä paremmin miksi suomessa avioerotilastot ovat niin huolestuttavia.
jos tässä ketjussa näinkin moni tosisaan luulee seksittömän liiton onnistuvan mainiosti kummankin puolesta.
ehkä noikin synkät tilastot paranisi jos ei olisi niin tiukkapipoista kasvatusta, tuppisuista ja tuomitsevaa kulttuuria ja tätä telaketjufeminismiä.
olisi varmaan enemmän iloista seksiäkin parisuhteissa ja vähemmän pettämistä, perhe-helvettejä ja eroja.
Eikö se pitäisi olla niin, että ajan myötä seksi vaan paranee, kun oppii tuntemaan toisensa paremmin ja paremmin? Meillä reilun 12 vuoden avioliiton jälkeen mies tuntee minusta joka nappulan (tai ei kai tunnekaan, koska tuntuu löytävän jatkuvasti lisää hyviä nappuloita), minä hänen nappulansa ja seksielämä kukoistaa. Lapsia on neljä ja minusta tunnelma ja oman kehon tuntemus on vain parantunut lapsien myötä.
Ja siltikään en tarkoita, että seksiä olisi joka päivä. Yleensä 2-4 kertaa viikossa, joskus vähän tiheämmin ja sitten toisinaan kaikenlaisista ihmesyistä saattaa mennä pari viikkoa seksittömästi. Mutta olisi se kyllä surkeaa, jos sitä ei olisi ollenkaan tai vain muutaman kerran vuodessa!
Seksi on tärkeintä ja jollei se suju niin se on sitten moro.
Oikeasti, tämä on aivan hirveä ketju. Onhan se aina ollut tiedossa että tietyillä tahoilla mies ei ole mitään jollei ole seksikone ja nainen ei ole mitään jollei ole pornounelma joka tyydyttää kaikkia seksikonemiehensä toiveita ja tarpeita milloin ja missä ja miten vain, mutta ennen sentään niiden muidenkin annettiin elellä hissun kissun ja olla tyytyväisiä elämäänsä.
Nyt ei enää saisi olla parisuhteessa ollenkaan ja lisääntyminenkin halutaan kieltää. Mitä seuraavaksi, pakkosterilaatio jollei harrasta seksiä vähintään kuudesti viikossa?
ehkä paremmin miksi suomessa avioerotilastot ovat niin huolestuttavia.
jos tässä ketjussa näinkin moni tosisaan luulee seksittömän liiton onnistuvan mainiosti kummankin puolesta.
ehkä noikin synkät tilastot paranisi jos ei olisi niin tiukkapipoista kasvatusta, tuppisuista ja tuomitsevaa kulttuuria ja tätä telaketjufeminismiä.
olisi varmaan enemmän iloista seksiäkin parisuhteissa ja vähemmän pettämistä, perhe-helvettejä ja eroja.
Seksi on tärkeintä ja jollei se suju niin se on sitten moro.
Oikeasti, tämä on aivan hirveä ketju. Onhan se aina ollut tiedossa että tietyillä tahoilla mies ei ole mitään jollei ole seksikone ja nainen ei ole mitään jollei ole pornounelma joka tyydyttää kaikkia seksikonemiehensä toiveita ja tarpeita milloin ja missä ja miten vain, mutta ennen sentään niiden muidenkin annettiin elellä hissun kissun ja olla tyytyväisiä elämäänsä.
Nyt ei enää saisi olla parisuhteessa ollenkaan ja jos kuitenkin on niin täytyisi ainakin tunnustaa, että meillä menee surkeasti ja tämä on pakkoavioliitto, ja lisääntyminenkin halutaan kieltää. Mitä seuraavaksi, pakkosterilaatio jollei harrasta seksiä vähintään kuudesti viikossa?
ehkä paremmin miksi suomessa avioerotilastot ovat niin huolestuttavia.
jos tässä ketjussa näinkin moni tosisaan luulee seksittömän liiton onnistuvan mainiosti kummankin puolesta.
ehkä noikin synkät tilastot paranisi jos ei olisi niin tiukkapipoista kasvatusta, tuppisuista ja tuomitsevaa kulttuuria ja tätä telaketjufeminismiä.
olisi varmaan enemmän iloista seksiäkin parisuhteissa ja vähemmän pettämistä, perhe-helvettejä ja eroja.
jos et ole vielä ymmärtänyt että miehille tosiaan seksi on se tärkein tapa osoittaa tunteensa ja rakkautensa, ja kuvittelevat raukat että vaimotkin toimivat samalla periaatteeella.
ei lapsien tarvi itse aktia tai sen puutetta nähdä aistiakseen millä kantilla vanhempien parisuhde on, tai oppiakseen tajuamaan aikuisiällä kuinka parisuhteet eroaa kaverisuhteista ja kuinka niissä toimitaan eritavoin toista kohtaan.