Miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta seksiä?

kun lapset on tehtynä : (

Se että seksi(kin) sujuu kertoo suhteesta aika paljon. Ei e seksi sinänsä ole itseisarvo, vaan suhteen toimivuus. Siis parisuhteen, miehen ja naisen välisen rakkaussuhteen. Ystävyys ja kumppanuus on toki suhteessa myös tärkeitä elementtejä. Mutta kokonaisvaltainen suhde vaatii myös sen seksuaalisuuden.



Kuten näistäkin kommenteista voi päätellä, niin ei se seksittömyys taida olla yhteinen päätös. Jompi kumpi on todennut, että on hyvä olla ilman seksiä ja toinen osapuoli yrittää sinnitellä jollain keinolla. Kuinka kauan se tyytymätön osapuoli jaksaa yrittää ja teeskennellä, että tilanne on ok...?



Lapset on fiksuja. Kun vanhemmat rakastaa toisiaan kaikilla osa-alueilla, on yhteenhitsautunut pari, hulluttelee ja hassutelee, pussailee ja halailee niin kyllä siitä lapset saa aika hyvän mallin.



Mulle olisi ainakin tosi vaikeaa esim. halailla ja pussailla miestä lasten läsnäollessa, jos tietäisin, että mies ei halua mua "sillä tavalla". Kokisin esittäväni, eikä se luonnistuis kovin helposti. Samoin kokisin miehen fyysiset lähentelyt vaivaannuttavina, jos tilanne olisi toisin päin. En haluais antaa miehelle vääriä käsityksiä, että oisin lämmennyt hänelle, jos en oikeasti olisi. Vaikka siis kyse olisi aamupususta tms. jutusta. Tällä hetkellä voin vaikka yhtä äkkiä hypähtää miehen kaulaan halimaan ja vaatimaan pientä pusua, koska tiedän että se on miehellekin mieluista ja kaipaan hänen fyysistä läheisyyttään (vaikkei siis kyse olekaan mistään esileikistä lasten nähden).



Kyllä meillä suhde olisi aika valju ilman seksipuolta. Siitä puuttuisi se tietty kipinä. Ja siis meillä ei mikään älyttömän vireä seksielämä edes ole, kerran-kaksi viikossa. Silti se on ehdottoman tarpeellinen.

silloin, kun lasta yritettiin, yhteensä viisi vuotta, että meiltä ainakin meni kaikki se ilo seksistä, mitä oli ollut, siihen pakottavaan yrittämiseen. Tiettyyn aikaan tietyssä asennossa, pakko miehen saada jne.... ei ollut mukavaa ei. Hoitojen kautta lopulta lapsi maailmaan saatiin ja siitä on nyt kolmevuotta riemua riittänyt. Seksielämä kukoistaa taas samallalailla kuin ennen yrityksen aloittamistakin. Myös sen hyväksyminen, ettei omin avuin lasta tule, on avannut silmiä uudelleen seksille. Kaikki se paine on sängystä pois ja se on ihana tunne se. Meillä siis lapsen saaminen auttoi löytämään toisemme uudelleen niin sängyssä kuin muutenkin. Henkisestikkin olemme kyllä todella toisiimme hioutuneet. Teineinä seurustelun aloittaneet, nyt 35 vuotiaita!

Lapset voi joutua kyllä "lapsipuolen asemaan" jos vanhemmat ei näe kuin toisensa ja on jatkuva kiima päällä. Ja miettikää Baby P:tä, äiti seikkaili pornosivuilla ja antoi avomiehen kiduttaa vauvaa kun "se oli hyvä sängyssä". Kyllä sille on ihan tarkoituksensa luonnolla ollut että lapset tulevat naisella ennen miestä ja muunlainen tilanne on sitten luonnoton.

Tuskin kuule kukaan normaalissa parisuhteessa elävä, jossa harrastetaan seksiä säännöllisesti, jättää lapsensa huomioimatta tai hoitamatta seksin takia.

Ei meilläkään sitä seksiä lasten nenän edessä harrasteta. Lapset ja koti hoidetaan ensin, ja seksi sitten kun on aikaa.

Seksitön suhde ei ole normaali parisuhde. Varsinkin miehelle se on epänormaali olotila.

että vain sellaiset parit, jotka harrastavat viikottain seksiä, ovat oikeutettuja saamaan lapsia. Haloo?! Eiköhän jokainen pari päätä siitä ihan itse. Älä sinä sillä päätäsi vaivaa. Taidat olla todella nuori ja kypsymätön jos näet maailman niin mustavalkoisena. Me ihmiset katsos olemme erilaisia.



Eiköhän lapselle riitä, että kotona on asiat hyvin ja vanhemmat ovat tyytyväisiä, onnellisia, rakastavat toisiaan ja lapsiaan. Pareilla joko on seksiä tai sitten ei, se on heidän asiansa. Ei sinun. Hanki vaikka harrastus.

Seksitön suhde ei ole normaali parisuhde. Varsinkin miehelle se on epänormaali olotila.

Pakkonaintia lauantaisin? Siitä ne miehet varmaan tykkääkin.

Meillä on seksia todella harvoin, kerran parissa kuukaudessa, mutta kyllä me halaillaan ja pussaillaan lasten nähden eikä se ole mitään esittämistä. Ainakaan mun puoleltani. Pitääkin kysyä mieheltä, että avioeroko tässä nyt eteen, koska lapset saa traumoja kun joutuvat todistamaan seksitöntä parisuhdetta vai että annan vaan vaikka en jaksaisikaan?

omaan päätökseensä seksittömästä parisuhteesta,

tai sellaiseen jossa seksiä on todella harvoin,



menkääpä ja lukekaapa niitä totuuksia kumppaninne ajatuksista vaikka tuosta ketjusta:



http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

se muukin fyysinen läheisyys puolison kanssa (halailu, pussailu jne.) aika vähissä. Ja se ei mielestäni anna lapsille normaalin parisuhteen mallia jos eletään kaverisuhteessa.

olisivat ihan hyvin voineet naida veljensä. Kävisivät vaan lainaamassa siemenet muualta.

olisivat ihan hyvin voineet naida veljensä. Kävisivät vaan lainaamassa siemenet muualta.

eli enot ja veljet oli perheen miehet ja toimivat lapsille "isinä" (biologiset isät tietenkin muita kuin sukulaisia). Sopii miettiä keiden idea tämä mies&nainen=parisuhde on ollut, koska jälkeläisistä tuli niin tärkeitä että se lasten äiti piti saada muilta uroksilta pois.

Kuka sinä ap olet määritämään, mikä on riittävä määrä seksiä, jotta suhde toimii? Onko suhde onnellinen, jos siinä harrastetaan seksiä kaksi kertaa viikossa/kerran viikossa/kerran kuukaudessa/harvemmin? Entä missä määrin laatu korvaa määrää? Pään räjäyttävää seksiä kerran kuussa tai kuiva pano kerran päivässä? Eikö elämäntilanteet voi muuttua?

Kaksi pientä lasta joista toinen ihan vauva vielä. Haluaisin haluta enemmän, koska oikeasti pelottaa, että tässä käy vielä huonosti. Jotenkin mua kuitenkin hävettää koko seksi, jostain syystä ajattelen, että se kuulu mulle, en ole tarpeeksi kaunis siihen puuhaan enkä kelpaa miehelleni. Synnytyksetkin ovat jättäneet jälkensä.



Olen kaikista estoistani huolimatta yrittänyt itseksenikin viritellä itseäni kiihottumaan, mutta ei. Mikään ei tällä hetkellä kiihota, ja jotenkin häpeän sitä kiihottumistakin. Ihan hullua - tiedän itsekin - mutta en tiedä miten pääsisin tästä noidankehästä. Miten aukaista nämä lukot?

meillä ei ole seksiä... Silti rakastetaan toisiamme, halaillaan, pussaillaan, kiusoitellaan, seksiä vaan meillä ei ole. Viihdymme toistemme seurassa.

En voisi kuvitella elämää muun kun mieheni kanssa. Seksi vaan ei kiinnosta. Näin ollut jo seurustelun alkuasteilta.



En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä seksissä on.

Minusta se on inhottavaa ja likaista. No saahan siitä hetken mielihyvän, mutta se siitä Ei säväytä.



Olemme asuneet seksittömässä (tai lähes seksittömässä: meillä kolme lasta, jotka tulleet ensi yrittämällä, kun seksiä harrastettu ja lapsia haluttu) liitossa kokonaista 12 vuotta.

Mä en vaan kykene, hävettää ja pelottaa koko seksi... Ja todella haluaisin haluta, mutta miten voi pakottaa itsensä? Tiedän siis tunteesi....

Kaksi pientä lasta joista toinen ihan vauva vielä. Haluaisin haluta enemmän, koska oikeasti pelottaa, että tässä käy vielä huonosti. Jotenkin mua kuitenkin hävettää koko seksi, jostain syystä ajattelen, että se kuulu mulle, en ole tarpeeksi kaunis siihen puuhaan enkä kelpaa miehelleni. Synnytyksetkin ovat jättäneet jälkensä.

Olen kaikista estoistani huolimatta yrittänyt itseksenikin viritellä itseäni kiihottumaan, mutta ei. Mikään ei tällä hetkellä kiihota, ja jotenkin häpeän sitä kiihottumistakin. Ihan hullua - tiedän itsekin - mutta en tiedä miten pääsisin tästä noidankehästä. Miten aukaista nämä lukot?

Koska jotain on silloin pielessä. Seksi kun on ihan mukavaa läheisyyttä, ja parhaillaan tietysti tosi tyydyttävää ja ihanaa.



Minun pointtini on se, että jos on ongelmia, niiden ei saa antaa vain olla. Jos jo ennen lapsia seksiä on parin kuukauden välein, se kertoo, että jossain on joku ongelma. Ja kyllä se sitä toista osapuolta satuttaa, puhuttiin siitä tai ei. Ja miksi halutaan lapsia suhteeseen, jonka ongelmia ei haluta selvittää?



Lasten tulo nimittäin on aika raskasta, jos ongelmia on valmiiksi, ja toisen tarpeille ummistetaan silmät, on minusta raskas aika edessä.



ap

tyydyttävää seksiä on sen verran että kumpikin on asiaan tyytyväinen. toisille se voi olla kerran kuussa ja sitä kuivaa panoa, ja toisille se voi taas olla vähintään kerran päivässä sitä pään räjäyttävää seksiä ;)

eli laatu ja määrä ei koerrloi mitenkään keskenään.

pääasia että tarpeet kohtaa ja tulee tyydytetyiksi.

Onko suhde onnellinen, jos siinä harrastetaan seksiä kaksi kertaa viikossa/kerran viikossa/kerran kuukaudessa/harvemmin? Entä missä määrin laatu korvaa määrää? Pään räjäyttävää seksiä kerran kuussa tai kuiva pano kerran päivässä? Eikö elämäntilanteet voi muuttua?

Tosin jo sitä ennen suhde oli alkanut muistuttaa enemmän kämppis/kaverisuhdetta (näin olen myöhemmin äidiltäni kuullut, ovat edelleen naimisissa...). Myöskään muuta fyysistä läheisyyttä en muista heidän välillään koskaan nähneeni, vaikka minua lapsena sylissa pitivätkin ym.



Kyllä tämä vaikutti minuun sillä tavalla, että olin ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani todella estynyt fyysisesti ja hellyden osoittaminen oli minulle vaikeaa. Kärsivällisen puolison avulla olen kuitenkin päässyt estoistani aika hyvin eroon ja nautin fyysisestä läheisyydestä kaikin tavoin. Meillä on (hyvää) seksiä 1-2krt/vko, mutta enemmän pitäisi mielestäni yrittää löytää aikaa seksille (ei vain aina jaksa).



N30

Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta sulkapalloa.



Seksi ei ole kaikille tärkein asia maailmassa.

Suhde voi olla hyvä, vaikka seksiä harrastettaisiinkin harvemmin kuin 3x vko.

Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta sulkapalloa.

Seksi ei ole kaikille tärkein asia maailmassa.

Suhde voi olla hyvä, vaikka seksiä harrastettaisiinkin harvemmin kuin 3x vko.

Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta sulkapalloa.

Seksi ei ole kaikille tärkein asia maailmassa.

Suhde voi olla hyvä, vaikka seksiä harrastettaisiinkin harvemmin kuin 3x vko.

Kenellekään seksi ei ole tärkein asia maailmassa, mutta torjutuksi tuleminen rikkoo kenen tahansa parisuhdetta.