Miksi pitäisi olla "paras versio" itsestään?
Olen ihan tyytyväinen keskivertona ja tavallisena. Pidän arjesta. Ei minun tarvitse olla jatkuvasti kehittämässä itseäni. Ärsyttää tuollainen ajatusmalli, että pitäisi pyrkiä aina vaan parempaan versioon itsestään.
Kommentit (30)
Olen kaltaisesi, keskinkertaisena tyytyväinen. Sallin itselleni huonot päivät, epätäydellisyyteen ja virheet enkä vaadi muiltakaan täydellisyyttä tai odota vastaanottavani pelkkää päivänpaistetta. N27
Tokihan jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta on se vähän hölmöä jättää potentiaalia käyttämättä.
Ainakin av-mammat näyttävät ihan kilpailevan siitä, kuinka olla paskin versio itsestään.
Ei kai siinä mitään vikaa ole niin kauan kun on onnellinen ja kohtelee muita hyvin. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä kokeilematta miten hienoa elämä voisikaan olla jos pyrkisi enemmän olemaan se paras versio itsestään, kyllä se paraskin versio saa tehdä virheitä, mutta koittaa vaan olla toistamatta niitä samoja virheitä uudelleen ja uudelleen. Samoin ei sen itsensä kehittämisen tarvitse olla urakehitystä, itse käsitän sen lähinnä sellainen asenteena, että tavoitellaan niin omia unelmia eikä luovuteta, mutta se unelma voi olla vaikka mökki metsän keskellä.
Periaatteessa joo. Tosin en ajattele edes asiaa sen enempää, vaan elän ja olen niin kuin hyvältä tuntuu. Teen työni hyvin ja huolellisesti, olen kaikille ihmisille aina mukava ja asiallinen, huolehdin perheestäni hyvillä mielin ja saan muilta elämääni iloa, joten on helppo olla hyvä versio itsestäni.
Ei ole pakko olla. Eikä ole pakko selvitä elämän pahoista koettelemuksista ulos parempana ja viisaampana ihmisenä. Jatkuva itsensä parantamiskulttuuri tekee meistä onnettomia ja vie tästä hetkestä tyytyväisyyden. Ollaan armollisempia itselle ja muille.
Minusta on vain yksi versio. En ole kuullutrkaan versioituvista ihmisistä. Anteeksi, sSanoitko olevasi Harri Mättönen v. 3.1 ?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla. Eikä ole pakko selvitä elämän pahoista koettelemuksista ulos parempana ja viisaampana ihmisenä. Jatkuva itsensä parantamiskulttuuri tekee meistä onnettomia ja vie tästä hetkestä tyytyväisyyden. Ollaan armollisempia itselle ja muille.
Ihan totta. Lopettaisin tämän itseni jatkuvan kehittämisen ja haukkumisen jos vain osaisin, vähempään tyytyvä puolisoni on paljon onnellisempi. Mutta en pysty. Aina pitäisi olla parempi.
Ei se mikään pakko ole, mutta ainakin mulla on paras olla omissa nahoissani kun olen mahdollisimman hyvä versio itsestäni niin henkisesti kuin fyysisestikin.
En siis tosiaan suorita verenmaku suussa enkä pyri jatkuvasti parempaan vaan olen päässyt sopivaan balanssiin jossa kaikki osa-alueet tukee nyt toisiaan ja se "paras versio" tuli ihan vaan muun tekemisen bonuksena ja fiksujen, itselle sopivien valintojen seurauksena.
Tarkoitetaanko sillä supersuorittajaa uraputkessa, omaehtoista itsensä kehittämistä vai hyvyyttä? Käsittävätkö ihmiset sen merkityksen eri tavalla.
Ei kukaan jaksa olla koko aikaa paras versio itsestään, tämä on ihan fakta ja realismia. Kaikille suotakoon myös ne huonot päivät elämässä. Ei elämä ole mitään kiiltokuvaa. Ei minulla ainakaan.
Minua ei ärsytä, ei ainakaan helposti, usein eikä paljoa. Kiitos itsetutkiskelun ja kehittymisen ihmisenä. Sehän se pointti on, tulla onnellisemmaksi?
Saahan sitä jäädä vaikka kolmosluokkalaisen tasolle, mutta silloin jää aika paljon elämästä paitsi. Mitä enemmän kehittää itseään, sen syvällisemmin elämän kokee ja ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on paras versiosi.
Jos kokee ettei enää pystyisi parempaan, silloin paras versio on saavutettu. Jokaisella se raja on vähän eri.
Kantaisit vastuuta, taakkaa.
Olisit hyvät edes jossain. Älä heitä ainutkertaista elämää hukkaan, tietämättä, mitä siitä voi tulla tai sinä voit olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaltaisesi, keskinkertaisena tyytyväinen. Sallin itselleni huonot päivät, epätäydellisyyteen ja virheet enkä vaadi muiltakaan täydellisyyttä tai odota vastaanottavani pelkkää päivänpaistetta. N27
Olet paras versio itsestäsi. Moni muukin olisi, jos huomaisi faktan (kukaan ei ole täydellinen), ja tuloksen (tyytyväisyys, kohtuullisuus). Tämä ei ole keskinkertaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaltaisesi, keskinkertaisena tyytyväinen. Sallin itselleni huonot päivät, epätäydellisyyteen ja virheet enkä vaadi muiltakaan täydellisyyttä tai odota vastaanottavani pelkkää päivänpaistetta. N27
Olet paras versio itsestäsi. Moni muukin olisi, jos huomaisi faktan (kukaan ei ole täydellinen), ja tuloksen (tyytyväisyys, kohtuullisuus). Tämä ei ole keskinkertaisuutta.
Onnellinen olen.
Ei ole mikään pakko olla.