Kesänuput 17.-23.11

Mulla menee nyt ihan kokonaan hermot! Ikinä ei saa nukkua tarpeeksi! Sitten sitä sinnittelee koko ajan että josko sitten ensi yönä... Tänä ilrana vauva on herättänyt mut jo varmaan 7 kertaa, ja enkä enää tietenkään nyt saa unta kun se vihdoin tuntuisi nukkuvan. Rasittaa vain se että miten sitten selviän taas huomisesta päivästä? En nyt jaksa muistaa että miksi ihmeessä jokus halusin vauvan? Mitään omaa ei saa tehdä silloin kun haluaisi ja vaikka joskus olisikin tilaisuus ei jaksa kunnolla kun on aina niin väsyny!!! Nää yöt vaan on niin kamalia... Eilen vielä halusin uutta vauvaa, nyt en jaksaisi tuota yhtäkään. Mies sanoi illalla että on kiireinen seuraavat kaksi viikkoa, ilmeisesti tarkoitti että ei voi olla vauvan kanssa sitten ollenkaan, ja mä en pääse jumppaan enkä mihinkään muuallekaan. Tosin en tähänkään saakka ole käynyt missään muualla kuin jumpassa ilman vauvaa. Mutta en mä kestä sitä että oon ihan koko ajan vauvan kanssa!!! Välillä tulee tosi katkera olo, mies saa elää niin kuin ennekin, käydä ihmisten ilmoilla aina kun huvittaa, saa syödä usein rauhassa, yöllä (tai koskaan muulloinkaan) ei tarvitse syöttää tai nukuttaa vauvaa, mä olen aina se joka nousee aamulla vauvan kanssa ylös kun se herää jne. Toisaalta, en kyllä vaihtaisi osia mistään hinnasta. Olisi sekin ihan kamalaa jos mun pitäisi esim. käydä töissä ja toinen saisi olla vain leikkiä kanssa kaiket päivät. On oman vauvan kanssa kuitenkin aika ihanaa! Kun vain saa välillä pitää huolta myös itsestä, muuten ei jaksa! Vauva taitaa kutsua taas...



sroigh

Täälläkin on vain yhden lapsen väsynyt äiti. Kun on yksi neuvolassa diagnosoitu vaativa vauva, siinä riittää kyllä hermoilua ihan tarpeeksi. Meillä päivät on nykyään aikamoista kitinää, en tiedä, miksi. Nukkuu huonosti öisin, heräilee, tömistelee. Aamuisin ylös noustaan viiden aikaan. Päiväunia saa kytätä koko ajan, muuten ylös noustaan neljältä tai kolmelta aamulla. Äidin oma aika on kutistunut olemattomiin, kun nukkumaanmenoa on pitänyt lykätä myöhempään, jotta saisi nukkua edes viiteen. Mies ei tietty ymmärrä sitä oman ajan haluamista ja miten voisikaan - hän kun saa aikaa ajatuksilleen 8 tuntia päivässä ja vessassakin pystyy käymään häiriöttä.



Tällä hetkellä on sellaiset fiilikset, että haluaisin palata töihin aikaisemmin kuin suunnittelin. Tämä köyhyyskin ottaa niin hirveästi pattiin. No, pitänee antaa itselleen aikaa...

onhan se toki vauvan tempperamentistäkin kiinni miten äiti jaksaa sen yhden vauvankin kanssa, jaksamisia kaikille väsyneille äideille!!!. Mulla on ollut ihanan helppoja vauvoja, tai siis ainakin esikoinen, mut sillä olikin sit sydänvika ja refluksitauti ja allergiaa jne mikä teki arjesta haastavaa, mut ne on onneks kaikki nyt korjattu ja sit kompensaationa esikoinen oli maailman helpoin vauva, nukkui läpi yön 2kk iästä ja söi hyvin voioistaan huolimatta (oksensi tosin kaiken pois). Meidän neiti on niin ihanan hyväntuulinen vauva, mut yöt on aika hulinaa yhä, onneks nyt näyttäs siltä, että ainakaan pahemmin ei ole allerginen muulle kuin maidolle!



Monta kertaa yössä teillä syödään, gallpuppia!!?

Neuvolan terkkarin mukaan tytön kasvukäyrä on niin hyvä, ettei tarvis lisää tukkia kiinteitä ja normaalia että vauva herää vielä yöllä syömään ja niinhän se onkin, mut kun se on vaan niin väsyttävää... meillä siis syödään pari kertaa ja tiedän ettei se ole paha, turhaan marisen, mut outoa kun ruokaa kuitenkin menee päivällä plus nyt iltapuuro parina iltana, eikä mitään eroa. Mietin joskus syököhän se mahakipuun ku rupsuttelee aika lailla.



Kanelisokeri: joo meidän likka tahtoo olla piiitkä! Anoppi sanoi vaan, et toivottavasti ei ihan isänsä pituinen tule (190cm) et löytää tulevaisuudessa miehen!! ha haa.





Nyt siivoamaan!! Mulla on parempi mieli tänään ja esikoinenkin nukkui yhdeksään ja lähti sitten iloisin mielin päiväkodissa mutkan käymään, nyt jaksaa taas!



Kix ja typy 5kk1vk

Kiitos kaikille vertaisviestittäneille, on helpottavaa huomata, että ei ole ainoa väsynyt ja epätäydellinen äiti ;-)



Piti vielä sanoa Poltsille, Sroighille ja kumppaneille, että minä en ainakaan yhtään halua verrata vauvan vs. kahden tai useamman lapsen kanssa olemista tai niiden rasittavuutta, sillä koin kyllä esikoisen vauva-ajan aikalailla rankkana senkin. En siis väheksy hetkeäkään kenenkään väsymystä ja fiiliksiä sen perusteella, montako lasta jaloissa pyörii, mutta ne eniten hermojaraastavat syyt voivat hiukan vaihdella eri tilanteissa. Meillä esikoinen oli toki paljon huonompi nukkumaan (kärsi diagnosoimattomista allergioista pitkään) ja ehkä muutenkin vaativampi vauva kuin tämä toinen tulokas, mutta uskon, että silloin esikoisen vauva-aikanakin tein myös itse itselleni ajasta raskaan. Stressasin paljon enemmän vauvan asioista ja toki olin univelasta väsynyt, mutta itselläni lisäksi koko maailmani pyöri vauvan ympärillä jälkikäteen ajateltuna liian pitkään. Nyt tämä toinen vauva viettää kuitenkin yllättävän paljon aikaa jo seurailemalla isosisaren touhuja ja muutenkin saa kasvaa ja olla möllöttää "vapaammin". En ole virikkeitä paljon tyrkyttämässä... Lisäksi itse uskallan ja haluan irtautua aina välillä kotoa muualle ja mieskin on nyt halukkaampi (ja kokeneempi) jäämään lasten kanssa tänne. Toki pulloruokinta auttaa myös kovasti, esikoinen kun ei siitä kapistuksesta juonut montaakaan milliä vauva-aikanaan. Niin, voi kysyä, miksi niitä lapsia yleensä tällainen hermoheikko hankkii...



Tänään on kuitenkin vähän parempi päivä täälläkin. Meillä esikoinen on 3 päivää viikossa päiväkodissa 09-14.30 ja se on kyllä ollut tasan oikea ratkaisu meille kaikille.



Kix, meillä syödään nyt pelkkää korviketta (nyt siis kolmena viimeisenä yönä) ja edelleen syödään klo 01-02 (150 ml) ja sen lisäksi 04-05 (80-100 ml), ylös noustaan 06-07. Nukkumaan menee noin 20.00. Odottelen myös, että päivien ruokailut alkaisivat näkyä öissä, mutta siihen vaaditaan varmaan vielä, että ruokaa menee sekä kiinteinä että korvikkeena enemmän.



Tonttu08 ja poika 24/6

siis ei meillä pelkkää korviketta syödä, mutta en enää imetä. Kiinteitä syö aamulla vähän riisipuuroa, päivällä vähän kasvissosetta ja illansuussa vähän hedelmäsosetta. Mutta meillä ei näitä mitään kiinteitä mene kovin montaa lusikallista alas edelleenkään....

Musta taas tuntui silloin Lukan vauva-aikana, että mulla levee pää! Silloin oli kyllä olosuhteet erit, vaikein aika oli, kun Luka oli n. 9kk ikäinen, mies oli viikot Rovaniemellä ja mä yksin pojan kaa AINA. siltä se ainakin tuntui :( Poika opetteli käveleen silloin ja hampaita tuli sun muuta, tuntui etten saa ikinä nukkua!!

Nyt menee tosi hyvin ja olenkin yleensä onnellinen :) Topi onkin kuin enkeli, kaikki o mennyt tosi hyvin :))



Kix: Topi syö tissiä 1-2x yössä. Meillekin sanoi että nyt 6kk iän lähestyessä ei vauva tarvisi ruokaa öisin mutta, mutta... mielestäni jokainen lapsi on yksilönsä eli ei voi määrittää iän mukaan mitä syö ja monestiko..



juu, Lukalla mittasin eilen 40 astetta kuumetta. Nyt oli 38,7 ja varasin ajan ODL:stä. Raukka torkkuu nytkin sohvalla lauri-kilpa-autoa katsoen. On oksentanut jo kolmasti tänään, mikään ei enää pysy sisällä :(

jahas, pitää lähtee pukeen potilasta ja lähteä sinne lekuriin!



rouva ja pallerot

Kehtaanko edes sanoa, mutta mä oon tänään oikein pirteä ja energinen olo muutenkin...Ihanaa kun on vähän lunta maassa ja muutenkin alkaa jo joulu hiipiä vähän mieleen :) Eilen laitoin joulu-cd:n pyörimään stereoihin ja lauleskelin itekin mukana, siivouksetkin sujui sutjakammin...Hih :D Oon aina ollu sellanen joulu-ihminen, mutta varsinkin nyt kun on oma lapsi, joulu tuntuu entistä mukavammalta (vaikkei toi poika nyt siitä vielä paljoa ymmärräkään)...



Oon kyllä samaa mieltä siitä että lapsien lukumäärän perusteella ei voi mennä väittämään onko jollakulla helpompaa vai rankempaa kuin toisella...Riippuu siis niin lapsista/vauvasta...Meillä oli sillon vasta-syntyneenä ihan unelma-helppoa siihen nähden mitä nyt on, mutta en valita kyllä nytkään kun tiedän että PALJONPALJON pahemminkin voisi olla...Meidän poika on kanssa samanlainen kuin Kixin tyttö, että päiväsaikaa on kyllä yksi hymyilevä pikku-ukko ja hurmaa kaikki iloisuudellaan ja hymyllään mutta ne yöt sitten saattaakin olla vähän tikkuisempia...Meillä syödään yön aikana vielä 2-3krt tisua, vähän riippuu yöstä. Ja se onkin hassua kun silloin vastasyntyneenäkään ei syöny ku 1-2krt yössä...No ehkäpä se onkin nyt niin iso ukko ettei tisumaito riitä enää niin pitkäksi aikaa kuin silloin...Tässä muutama yö meni tosi ihanasti kun heräs yöllä vain kerran syömään ja sitten aamuyöstä (5-6mais) toisen kerran...Ne yöt oli sellasten päivien jälkeen kun oli syöny ihan kunnolla soseita...Siis kokonaisen purkillisen päivän aikana, NYt sen rokotuksen jälkeen on jostakin syystä ollu vähän tikkuisempaa tuo syöminen eikä oo kovin paljoa suostunu soseita syömään niin yölläkin on heräilty useammin....



Tein äsken kukkakaali-sosetta pojalle pakkaseen...Noin 4 purkillista tuli yhteensä siitä...Laskin että tulis vissiin halvemmaksi ostaa suoraan valmis-purkkeina kun tuo kukkakaali maksoi 3e...Että yli 70senttiä per purkki tuli maksamaan, mutta toisaalta niissä valmispurkeissa se kukkakaalin osuus koko purkista on varmaan aika pieni...?Niissähän on varmaan vettä ja vaikka mitä mukana...Tuossa ite tehdyssä vain kukkakaalta ja 30ml rintamaitoa...:)



Hei sanokaapas te joilla on ennestäänkin lapsia...Mitä kaikkea mä nyt voin tehdä soseiksi tolle pojalle? Siis kasviksia lähinnä? Mitä yleensä ruukataan antaa tai mitä siis saa antaa? Oliko muita kiellettyjä kun se lanttu ja olikohan nauriskin? Mitäs muuta?



Poika on taas nukkunu tuola ulkona vähän levottomasti...Useasti pitäny käydä heijaamas vaunuja. Josko vielä hetken aikaa nukkuis niin vois olla tyytyväinen. Voisin tehdä vaikka pulla-satsin pakkaseen jos poika ei vaan vielä herää... Jaha heräshän se pitää mennä....



Suvi

Toivottavasti kukaan ei ajatellut, että väheksyn väsymystä, jos on vain yksi lapsi. Mä olin itsekin aivan puhki esikoisen kanssa. Toisten lapset katseli nätisti vaunuissa kaupungilla, ja meidän neiti vain huusi ja kitisi, en viitsinyt missään käydä. Jos esikoinen olisi ollut niin kuin tämä meidän kolmas, olisi elo ollut helpompaa. Lapset tosiaan ovat erilaisia. Ja eniten tarkoitin sitä, että toisen lapsen syntymä oli meillä rankempi juttu, kuin tämän kolmannen. Nyt isommat jo viihdyttävät toisiaan ja vauvaakin, ja ovat hoidossakin apuna. Kyllä mä uskon, että kaikki äidit ovat joskus väsyneitä, ja valittaa saa. Eikä toisten väsymystä saisi aliarvioida (niinkuin mein äiti tekee, kyllä minäkin jaksoin kun lapset oli pieniä, ei siihen apuja tarvita....;))



Meillä neiti syö kerran yössä, aamuyöstä 5-6 aikaan yleensä. Siis oikeastaan ei ollenkaan. Nukahtaa klo 20 suunnilleen illalla. Nukkuu siis yöt todella hyvin. Edellinen heräsikin kahden tunnin välein kaksivuotiaaksi, joten tätä osaa nyt arvostaa. Olen tavallisesti hyvin virkeä, eikä suuremmin väsytä. Mä kaipaan ainoastaan hieman omaa aikaa ;)



Voimahaleja kaikille, kyllä tämä aika vuodesta on myös rankka!

Olen nyt kyllä toosi väsynyt. Odotan kauhulla, milloin tämä väsymys laukaisee migreenikohtauksen...



Poika sai tänään sen niskavetolaitteen. Ensi yö menee varmaan valittelua kuunnellessa. Hän on muutenkin huono nukahtamaan ja nyt pitää vielä nukkua metallikehikko poskien ympärillä...kuminauhat takaraivolla.



Lasten lukumäärästä piti vielä kommentoida, että se elämän helppous on varmastikin enemmän kiinni sen lapsen persoonallisuudesta, oli niitä lapsia sitten yksi tai enemmän.



Meillä oli kahden ekan vuoksi vaikeata siksi, että molemmat olivat huonoja nukkumaan ja sairastivat paljon. Me vanhemmat tunsimme välillä sekoavamme täysin.



Ikäeroa lapsilla oli 1v2kk, eli hoitaminen ja vahtiminen oli henkisen puolen lisäksi erittäin raskasta ihan ruumiillisesti. Piti olla silmät selässäkin ja isommalle vauvalle piti lisäksi pitää seuraa sen saman perushoidon lisäksi. Olin välillä kireä kuin viulunkieli, eli kyllä nuo Tyttelin tuntemukset nostavat minullakin muistoja pintaan. Se oli ikävä kyllä juuri tuollaista, normaalia arkea :)



Muistan maanneeni puolipökerryksissä lattialla, lasten huutaessa kuin hullut täysissä pukeissa eteisen lattialla. Ei enää meinannut energia riittää itsensä pukemiseen kun oli ensin pukenut kiukuttelevat lapset kuravaatteisiin. Hammasta on purtu poskea vasten täälläkin, ettei olla ihan revetty liitoksistamme.



Nyt kun meillä on taas 2 pientä 1v7kk ikäerolla, elämä on aika lailla samanoloista kuin silloin ennen, mutta väittäisin, että nuo 4kk tuossa ikäerossa tekisivät tästä helpompaa. Lisäksi sitten se, että olen tällä kertaa henkisesti paljon kypsempi ja varmempi kuin 11v sitten, eikä mikään ulkopuolinen, kuten työnantaja höngi niskaan tmv. Saan olla kotona tasan niin kauan kuin haluan ja olen siihen myös henkisesti valmentautunut..



Sekin, miten paljon saa tukea ja apua puolisolta, merkitsee tosi paljon. Meillä minä teen kaiken mikä koskee lapsia ja heidän hoitoaan ja ylipäätään kaikkea mikä koskee kotia. Täytyy sanoa, että vastuun kantaminen kaikesta yksin on perseestä, mutta asiat eivät muutu ja olen kyllästynyt vääntämään rautalangasta. Teen mieluummin itse, kuin olen ohjaamassa kädesta pitäen toista, joka ei edes löydä lapsille vaatteita kaapista ja joka suutuspäissään sitten pukee juuri ne pieneksi käyneet vaatteet heille päälle tai joka ei jaksa edes vaippapakettiin perehtyä, että kummat on vauvan ja kummat on taaperon... jne.



Sanotaan, että elämä muuttuu kun eka lapsi syntyy. Ei se mielestäni muuttunut niin paljon kuin silloin kun lapsia olikin kaksi. Yhdyn siihen, että kun toinen lapsi syntyy, ollaan vähän aikaa ihan helisemisissä...mutta onneksi arki tulee kuvioihin muutamassa kuukaudessa ja elämä taas helpottaa, kunnes seuraava lapsi syntyy jne...



Sillä on kuitenkin aivan hirveän suuri merkitys, onko lapsi ns pallo äidin jalassa-tyyppiä, vai itsekseen viihtyvä leppoisa sohvaperuna. Meillä nämä kaksi nuorinta näyttäisivät olevan rauhallisia, mutta aika näyttää. Isommalla nostaa uhma vasta päätään. Ja tosiaan...sitten on vielä nuo kohta murkkuiässä olevat isot lapset...saa nähdä, mitä yhteiselostamme tulee.



Jep, nyt pitää lopetella ja koettaa, josko meidän iita vetäisi pullonsa loppuun...ruokaakin pitäisi alkaa tekemään.



Kanelisokeri

Mitäköhän tuli silloin yöllä oikein horistua? Nyt ontaas parempi fiilis, vaikka väsyttääkin. Tähän väsymykseen kai alkaa tavallaan tottua, en oikein enää muista millaista ennen oli kun nukuin enemmän...



Tänään tuli käytyä sitten babybiossa, vähän arvelutti kun se sattui juuri vauvan päiväuniaikaan, mutta hyvin meni. Vauva nukkui n. 30min torkut mun sylissä. Nappulaankin törmäsin leffan jälkeen. ;)



Huomenna jumppaan, jippii!!



Yöllä syödään 3-10 kertaa. Toivottavasti ensi yönä olisi toi 3 lähenpänä...



sroigh

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua jaksamisesta, oon mielenkiinnolla seurannut.



Kanelisokeri toi ilmi justiinsa sen mitä itsekin ajattelin, eli sen rakkaan puolison..Kuinka paljon oikeasti saa apua mieheltä lasten- ja kodinhoitoon, omaan jaksamiseen ym? Sillähän on massiivinen merkitys!

Sillä paljolti miehen takia mä en vakavissani ajattele kolmannen lapsen hankintaa, haaveiluasteella se toki vahvasti on.. Meillä ei nimittäin parisuhdekaan kestäisi sitä kahden pienen lapsen tuomaa arkea. Me ollaan molemmat valitettavan mukavuudenhaluisia, ei-niin-järjestelmällisiä (kuin kahden pienen kanssa tarvittaisiin!), liikoja rutiineja kammoksuvia ja ennenkaikkea; meidän suhde tarvii kestääkseen paljon kahdenkeskistä aikaa.

LISÄKSI meillä on ilmeisesti Kanelisokerin kanssa sama mies, sillä meillä tuo vastuun jakaminen menee ihan samalla tavalla!!

Meillä mä kannan vastuun jopa auton huollosta alkaen, sillä mies ei ensinnäkään ole tekniikkamiehiä, eikä toisekseen tule aatelleeksi/jaksa välittää/viitsi(ihan vielä)/... Joten jos saisimme lapsen pienellä ikäerolla, mä kantaisin vastuun edelleen, mies raataisi töissä edelleen ja valittaisi samalla EDELLEEN kuinka ei enää edes tunne mua kun ei ikinä ehditä näkeen, koskaan ei ole kahdenkeskistä aikaa, seksiä tai hellyyttä ei ole koskaan jne. jne. ja odottaisi mun tietysti tekevän asialle jotakin -- silloin sillä vain olisi rutkasti enemmän aihetta valittaa siitä kaikesta ;D



No, ihana mieshän se on, onneksi mä olen sitten vähän luonteeltanikin sellainen, että oon tottunut huolehtimaan asioista yksin (ex-yh ;) ja tykkään pitääkin lankoja käsissäni...Buahahhahaa.Ja onneksi se on parempi tekeen ruokaa kuin mä, ja komeapiirteinen miäs, nehän pelastaa paljon ;))



Ei mutta, totisesti toivon jaksamista teille arkeen hetkellisesti väsähtäneille!! Meillä painitaan vaan tosiaan nyt miehen kanssa sitten pienessä parisuhdekriisissä, kun ei tosiaan oikein ole ollut nytkään aikaa toisille.. millonkahan sitä on viimeksi toisia hellitty..hmm. Mies jo töistä laittoi tekstarin ja ehdotti että ehkä voitais mennä treffeille, sellaisille joissa ei puhuttaisi kakkavaipoista eikä tekemättömistä töistä. No, kokeiltava kai se on, pitäsköhän käydä ostaan jotain uutta päällekin.. ;)



Mutta vauvelin kanssa menee entiseen malliin, tosin nyt on parina viime yönä ollut vähän semmosta ylimääräistä itkua jonka alkuperästä en oo päässy selvyyteen. Rauhottuu kuitenkin aina suht äkkiä, eikä ole kipuitkua.

Lisäksi tänään on kaks kertaa puklannu sapuskansa pihalle hetki syönnin jälkeen,en tiedä miks.. Oiskohan ne nyt sitten taas muka ne hampaat..(Syytän aina niitä, tähän mennessä turhaan :)



Tänään on ollu vähän stressi ilta, kun esikoisella oli niin paljon läksyjä+ enkun kokeet, että niiden parissa meni sitten omakin ilta. Ei ole oikein kielimiehiä tuo nuoriherra, ja enkunsanat ei meinaa millään mennä jakeluun.. Pinna meinasi palaa sitten multakin, kun kokoajan piti olla jotain kelaamassa, selittämässä, opettamassa tai muuten vaan patistamassa. Vauva roikkui siinä mukana..



Nyt häivyn bb.n eteen hetkeksi ennenkuin tuleva treffikumppani tulee töistä ..

Tehtailin muuten tänään vauvalle lihasosetta pakkaseen ison satsin, hjuva minä! (esikoinen söi purkkiruokaa aika paljon ;)



Sakariini ja nukkuvat nuoret herrat 5,5kk ja 10v

Jeps, ei varmasti kukaan tarkottanutkaan, ettei yhden lapsen äiti voisi olla väsynyt tai kyllästynyt! Vaikka meillä nyt on lapsia kolme, niin kaikista vaikeinta mulla oli silloin kun oli vain yksi lapsi ja se oli vauva. Suoraan sanoen elämäni pahinta aikaa... Se oli sellainen perustyytymätön vauva ja nukkui öin ja päivin max 2 tuntia kerrallaan ja saatto huutaa ja kitistä valveilla 16 tuntiakin yhteen menoon. Kai se sit oli koliikkivauva, en mä mitään muuta syytä sille kirkumiselle keksinyt. Silloinen mies opiskeli viikot muualla ja tuli vain viikonloppuisin kotiin (jos sattui ehtimään bileistä junaan), ja me asuttiin hevonkuusessa jossa ei ollu kauppaa tai mitään palveluita eikä meillä ollu autoa ja bussit kulki 2 h 40 min välein. Tyttö syntyi lokakuussa, joten oli vielä pahin mahdollinen vuodenaika. Nyt on enemmän elämää ympärillä ja kaikki palvelut lähellä ja kun oon ehtinyt olla töissä enkä oo minimipäivärahalla ja miehelläkin on tuloja, niin voin käydä kahvilassa tms, mihin ei silloin esikoisen aikaan resurssit riittäneet.



Käytiin tänään sit ottaan se tuberkuloosirokote. Vähän kurjaahan se oli, kun vauvaa ei saanut pitää sylissä enkä edes mahtunut oleen niin, että vauva olis nähnyt mut. Vauva kapaloitiin ja hoitaja piti kiinni käsivarresta ja lääkäri pisti ja vauva huusi... Sehän on sellanen hidas rokotus, kun rokote laitetaan vähitellen ihon alle, ei oo niin kuin ne muut nopeat piikit joihin vauva ei oo reagoinut ollenkaan, kun on ollut mun sylissä ja on reiteen vaan nopsasti pistetty.



Mies on vielä "työasioissa" ravintolassa, saas nähdä milloin tulee. Taapero onneksi nukkuu, murkku yskii sängyssä (on ollut äskettäin flunssassa) ja vauva kopistelee tuolla laatikossa silmät apposen auki. Mä vieläkin nukutan vauvan tuonne pahvilaatikkoon! Tuntuu niin vaikeelta ajatukselta nukuttaa se makuuhuoneessa pinnasänkyyn, kun toinen lapsi nukkuu samassa huoneessa ja vauvalla tuo nukahtaminen kestää ja kestää ja se saattaa mölistä ja hihkua. Toistaiseksi oon nukuttanut sen aina tuonne laatikkoon ja kantanut laatikon makkariin sitten kun yöunet on alkaneet. Olis itellekin niin tylsää olla siellä pimeessä makkarissa (vauva haluaa nähdä mut, se rupee valittaan jos poistun laatikon luota). Täällä alakerrassa voi sentäs olla koneella tai kattoo telkkaa (tosi hiljaisella kylläkin). Aika pimeetähän täälläkin on, en juurikaan pidä valoa siinä toivossa että vaua tajuais että on yö. Montakohan tuntia tässä vielä menee...?

Tultiin äskettäin neuvolasta ja Leo jäi vielä ulos nukkumaan. 5kk:n mitat oli 7,9 kg ja 65 cm, pää 42,3cm. Kaikki oli ihan niinku pitääkin, omalla käyrällään menee ja näkee ja kuulee :) Kotona vasta lukasin sen terkkarin kirjottaman jutun niin tuli todella hyvä mieli. Se kun oli kirjoittanut, että "äiti hoitelee kauniisti" =) Eipä voisi varmaan enää enempää hymyilyttää :D:D



Oltiin siis kävellen neuvolassa, lähtiessä mittari näytti -9 astetta! Nyt oli kyllä jo melkein nollassa taas, mutta todella hieno ilma ja aurinkokin paistaa! Pysyispä ilamt nyt tällaisina niin tulisi ulkoiltua taas enemmän. Eilenkin käveltiin naapurin kanssa parin tunnin lenkki, kyllä oli hyvä fiils sen jälkeen ja nyt taas :) Se on vaan aina se, että pitäisi ensin saada itsensä ylös ja ulos!



Voi että, itkari oli mennyt vaunuissa pois päältä ja Leo huusi siellä naama punaisena =( Onneksi jätin tällä kertaa vaunut heti tohon oven viereen niin kuulin itkun. Yleensä kun vien vaunut tuulensuojaan vähän kauemmaksi talon taakse tai huvimajaan niin sieltä ei olisi kyllä kuulunut..



Leo maisteli eilen ensimmäistä kertaa kaurapuuroa. Eipä tainnut ilmeistä päätellen olla ihan parasta herkkua =D Päärynäsosetta kun sotkin mukaan niin meni jo vähän paremmin.. Ostettiin eilen kaupasta valmispuurojakin, täytyypä kokeilla niitäkin pikku hiljaa. Itse tehty banaanipäärynäsose taitaa olla tällä hetkellä lempparia, sitä söisi vaikka kuinka pljon :)



2 edellistä yötä Leo on nukkunut oikeastaan kokonaan syömättä. Ekana aamuna heräsi syömään noin 7.30 ja nukahti vielä heräten vähän puol kymmenen jälkeen ja tänä aamuna söi seiskan pintaan ja yheksän aikaan jouduin sitten herättämään neuvolaan menoa varten. Illalla vauva on nukahtanut 22.-22.30 välillä eli aika hyvät nokoset :) Lisää näitä kiitos!



Jaksamista tosiaan teille, joiden vauvat heräilee edelleen useita kertoja yössä. Leohan on melkein alusta asti herännyt ensin 2-4 kertaa yössä ja jo ainakin reilun kuukauden (voi olla jo yli parikin, en tarkkaaan muista) vain kerran ennen aamukuutta. Kyllä sitä onneksi osaakin olla tyytyväinen, että saan itsekin kunnon yöunet. Toivottavasti seuraava lapsi seuraa isoveljensä jalanjälkiä...



Pitääpä lähteä keittämään kahvia ja kaivella kaappeja jos löytyis jotain muuta tarjottavaa kuin jotain viikon pöydällä seisseet keksit.. Lexan mummi miehineen on tulossa kohta käymään. Huomenna sitten taas uimaan :)



Viikonloppuja! Pirita ja Leo päivää vaille 5kk

Evian, olipa kauniisti kirjoitettu! Tuollaiset pienet asiat ovat todella tärkeitä tässä vauva-arjessa.

Täällä satoi aamulla räntälunta! Ja on todella tuulinen ja märkä, pimeä keli muutenkin. Heti on omakin olo todella väsynyt ja apaattinen. Tähän asti täällä on ollut aurinkoista ja valosaa, piemys tekee nopeasti tehtävänsä. Viime syksynä/talvena olin todella puhki, kun oli niin kovin pimeää. Kyllä sillä auringolla on vain kumma voima ;)

Meille tuli eilenillalla vieraita viikonlopuksi, ja täällä mietin tarjottavia, kun ovat tutustumassa kaupunkiin. Neiti nukahti viimein päikkäreille, on nukkunut aamun huonosti, yö meni taas onneksi hyvin. Tytöllä on poskessa jotain pahan näköistä ihottumaa/tulehdusta. Ollaaan käyty jo kahdesti lääkärissä, saa nähdä auttaako ne rasvat mitä saatiin. Mein lapsilla on aina ollut tosi hyvä iho, joten olen ihan ihmeessäni, mistä on kyse. Allergiaa ei kuulema ole, joten ruuista ei ole kyse. Toivottavasti pian paranisi, on ressukka niin säälittävän näköinen.



Jotenkin pitäis saada itsensä nyt aktivoitua tekemään jotain, en saa mitään aikaseks ja tekis mieli vaan nukkua. Ehkä siis nukunkin ;)



Palaillaan, ei oikein mitään asiaa siis ollut, kunhan kirjoitin;)

Se on vihdoin perjantai, tämä viikko oli piiiiiiitkä ja päivät kuluivat hitaasti. Pian päästään lähtemään mummolaan, ihan kiva päästä sinne, vaikka lähteminen on aina vähän kankeeta. Esikoinen on ollut nyt pari päivää kuin pieni enkeli, odottaa kovasti vaarin tapaamista ja on jaksanut leikkiä hieman myös itsekseen. Nyt leikkii juuri omia synttäreitään, kattaa juuri pöytään omia porsliinejaan ja laulaa paljon onnea vaan. Täytynee suoriutua "kakkukahveille" :-)



Meillä on vähän päiväunet olleet pidempiä parina päivänä, mietin, johtuisiko ihan suoraan siitä, että tuli kylmempää, Esikoinen nukkui parhaiten pakkassäässä vaunuissa. Olen myös jaksanut pakata pojan päiväunille aina vaunuihin ulos enkä ole yrittänyt nukuttaa sisälle. Eilen nukkuikin vain kahdet unet, kun toiset päiväunet venähtivät normaalista 40 minuutista 2 tuntiin (piti kyllä veivata vähän 40 minuutin kohdalla, kun oli ihan unessa, mutta huuteli) ja jaksoi valvoa loppujen lopuksi yöunien alkamiseen asti. No, yöuniin tämä poikkeus ei vaikuttanut, taas syötiin klo 19:30 alkaneiden unien jälkeen 00:00 ja 03:30, mutta sitten nukkui melkein 07 asti.



Hyvää viikonloppua, toivottavasti kaikilla on lisäsyli tai lisäsylejä tarjolla viikonloppuna sekä ehkäpä hetki omaa aikaa.



Aurinkoisia päiviä toivoen ja toivotellen

Tonttu08 ja poika 24/6

Ettehän väärinkäsittäneet minuakaan :) Itselläni kävi onneksi "hyvä tuuri" ekan kohdalla, poika oli hyvin sopeutuvainen ja rauhallinen vauva. Mies läksi inttiin ja koiran, pojan ja huushollin hoito jäi minulle. Onneksi asui anoppi melkein naapurissa eikä poika ollut samanlainen kuin sittemmin pikkusiskonsa. Olisin ollut pahassa jamassa, jos esikoinen olisi ollut yhtä temperamenttinen kuin kakkonen.



Mulle kävi eilen aamulla sellainen juttu ettei koskaan ennen. Lari puraisi kahdella alahampaalla vas. nännistä niin, että sattui pirusti ja tuli vertakin. Eipä ole ykskään vauva ennen purrut niin kovaa. En tiennyt, itkeäkö vai ei. Onneksi Bepanthenilla parani pian.



Taitaa italianpata palaa pohjaan, tarttee mennä! Piia

Meillä esikoinen oli vauvana kans tosi vaativa, ja olin jo silloin ihan puhki. Mutta miettikää vielä siihen yks uhmaikäinen lisäksi. Eli sitten se on ihan tuplasti pahempaa. Ehkä pahinta kahden kanssa on just se, ettei pysty lepäämään tarpeeksi. Vauvan kanssa oli se hyvä puoli, että pystyi ottamaan kimppapäiväunet, jos yö oli ollut risainen. Nyt kun esikoinen ei nuku niitä päiväunia, niin lepohetki on vaan unelmaa. Vaikka yö menis miten, niin silti pitää jaksaa seuraava päivä.



Lapset on kaiken kaikkiaan vaativia tapauksia. Kyllähän se elämä heittää kärrynpyörää heti kun eka lapsi syntyy. Laitoksella jo alkaa se tahti, että vauvasta täytyy pitää koko ajan huoli, vaikka tekisi mieli vaan nukkua.



Miun mielestä oikein peruslapsiperheen elämä alkaa sitten kun lapsi oppii kävelemään ja haluaa rypeä joka ikisessä mutalammikossa. Jotenkin vauva-aikana ajattelin että eihän tästä lapsesta tule kauheasti sotkua ym. En yhtään osannut ajatella aikaa eteenpäin. Jossain vaiheessa vaan iski päälle se, että talo ei enää ole koskaan siisti, et saa enää koskaan omaa aikaa, ulkoa tullessa tulee mukana miljoona kiloa rapaa ja hiekkaa ym. Talo muuttuu täysin lasten valloilla olevaksi.



Kyllä mie nyt jälkeenpäin muistelen niin lämmöllä sitä aikaa kun oli vaan yksi vauva. Sen kanssa pystyi makoilemaan vaikka lattialla vierekkäin, lukea itse lehteä kun vauva katseli leluja. Tai just se yhteinen päiväunihetki oli aina tosi kiva. Sitä pystyi antamaan täyden huomionsa sille vauvalle. Tiedän että aika on tosiaankin kullannut muistot, koska siinä arjessa oli paljon muutakin kuin kivoja juttuja.



Silloin kun mulla oli yksi lapsi, niin ihmettelin yhdelle kahden lapsen äitikaverilleni, että missä vaiheessa hän esim. tekee ruokaa ym. Tuntui että mulla ei ollut sen yhdenkään vauvan kanssa mihinkään aikaa. Siivouspäivänäkin miehen piti lähteä vauvan kanssa ulos, että sain siivottua. Nyt siivoan ihan hyvin silloin kun olen lasten kanssa yksin kotona.



En tiedä mikä oikein olisi paras ikäero lapsille. Kun olen seuraillut mielipiteitä, niin aika moni sanoo että tämä 2 vuotta on se pahin. 2-vuotias kun ei ymmärrä paljoa mitään, ei osaa esim. odottaa vuoroaan tms. 3-vuotias pärjää jo vissiin vähän paremmin vauvan kanssa. Sit taas jos on alle 1,5 vuoden ikäero, niin isompi ei vielä välttämättä osaa olla kauhean mustasukkainen.



Nyt menee jo jaarittelun puolelle. Mutta huomenna on siis se minun vapaapäivä. Aamu alkaa kuntosalilta. =) Onneks ens kuussa alkaa pitkä joululoma. Sitten mies on muutaman viikon kotona. Mie oon tosi paljon miettinyt tuota päivähoitojuttua, mutta kun siinä on paljon muttia. Ensinnäkin se, ettei kaupunkin järjestä sitä hoitopaikkaa kovin nopsaan kun ei ole pakkotilanne. Toiseksi maaliskuussa loppuu äitiysloma ja silloin ei ole varaa pitää esikoista hoidossa. Tulot tippuu muutenkin aika paljon. Sit se hoitoon vieminen ym. tuntuis rankalta kun lähinkään hoitopaikka ei ole kävelymatkan päässä. Pitää vaan yrittää ottaa irtiottoja vähän enemmän.



Nyt nukkumaan!



Tytteli-83

Miun pitäis olla nyt tyttöjen kanssa baarissa sopivasssa nousuhumalassa. Mutta... olin juuri kerinnyt kaverini luokse kun mies soitti, että vauva itkee ja oksentaa reilusti. Oli jo oksentanut kolme kertaa. Siihen sitten loppui minun ilta. Nyt siis kotona ja odottelen että mihin tilanne tästä kehittyy.



Pikkaisen harmittaa, mutta pitää lähteä sitten joku toinen lauantai liikenteeseen.



Tytteli-83 ja neiti viikon päästä 1/2 vuotta!

...mutisee puolikuollut. Tai melkein kuollut!



Ensiksikin jaksamisia kaikille väsymyksen yms kanssa kamppaileville! Been there, done that! Ja nyt kun lapsia on neljä, niin omallakohdallani sanon että joka lapsen jälkeen elämä on aina vaan helpompaa. Pitäisiköhän sittenkin vielä se viides tehdä jotta saisi ihan ruusuilla tanssia ;-))) Eikun vakavasti; mulla tosiaan elo neljän lapsen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin silloin kun ekat vauvat syntyivät, tämä kun on näistä kaikista helpoin ja hyvätuulisin pulla. Ja itsekin sitä tietty on kasvanut (myös henkisesti, hih ;-)) niin että ei tule yhtään mistään lapsiin liittyvästä stressattua. Toista olisi ollut jos ekaksi lapseksi olisi tullut helppo ja sitten seuraavat olisikin olleet vaikeampia...



Töistä: kukas menikään töihin...? Nostan hattua! Ja samalla kiroan itseni! Mä olen muutamia keikkoja tässä tehnyt ja aivan selvästi yliarvioinut oman ajankäyttöni!!! Olen aivan kuollut nyt tästä pienestäkin työmäärästä.

Normaalisti saisin kyllä työt hoidettua päiväsaikaan ja ajallaan, mutta nyt kun olen joutunut totuttelemaan miehen Suomessa oloon ja kotona työskentelyyn, niin sepä ei enää mahdollistakaan minun koneellanotkumistani päiväsaikaan. ELi minä teen öisin useamman tunnin kerrallaan töitä ruudulla, menen nukkumaan noin kahden aikoihin, herään puoli seitsemältä ja siinä välissä toimin huvituttina vauvalle ja syötän noin tunnin välein... Hellurei että on komiat silimäpussit tällä rouvalla ;-)))



Ja kun nyt nakuttamaan pääsin niin jatketaas sitten sauhuten miehen haukkumisilla ;-)

Kanelia komppaan minäkin, meilläkään kun tuo mies ei tikua ristiin pisti kodin-tai lastenhoitoon. Vaikka olisin kuinka kiireinen tahansa niin mies vaan makaa sohvalla ja ärisee metelistä tms ja minä juoksen vauva tississä kiinni tukka putkella paistinpannun ja imurin välillä pyllyjä pyyhkimässä ja mitä sitä nyt kaikkea kiljusen herrasväen huushollissa tapahtuukaan - miehen palvelemisesta puhumattakaan. Että kuulkaas kun on pinna kireellä ja parista millistä kiinni etten ota avioeroa ja muuta lasten kanssa jonnekin yksiöön leppoisimmille neliöille. Grrrh....



Se siitä ja sitten ihan OIKEAANKIN asiaan :-)

Siis onkos kaikille muille annettu calmette-rokotus????? Ei meillä vaan. Synnäriltä kotiuduttua aloin ihmettelemään että unohtivat sen calmeten antaa, ja sitten neuvolassa kerrottiin että koko rokote on poistunut tämän vuoden alusta rokotusohjelmasta. Siis täh? Onko tämä nyt vaan paikkakuntakohtainen juttu?



Ja Sroigh olikin tosiaan samassa leffanäytöksessä vauvansa kera (vilk-vilk-vilkuttaa ;-)), me saatiin vanhentuneita ruokapurkkeja, kuten vissiin moni muukin siell olleista...



Mutta nyt taas töitten kimppuun - tulipahan opittua kunnolla etten enää tee äitiyslomalla töitä. AInakaan jos mies on maisemissa.

(niin ja joku taisi niistä verotuksista kysellä... eli 40% veroa joutuu äippälomalla maksamaan ansiotuloista. Ja minimipäivärahan saa silloin muilta kuin sunnuntailta. Eli kannattaa tosiaan laskea mikä kannattaa, jos siis taloudellisin syin töihin menee äitiysloman aikana)



Nappula ja Lillpulla 5,5kk...

eihän sunnuntailta saa ollenkaan päivärahaa. Pöljä.