Kesänuput 17.-23.11

Sroighilla on aika samankokoinen poika kuin meillä, meillähän poika oli 4 kk neuvolassa 68,5 cm ja jotain päälle 9 kg. Äidinmaito taitaa tosiaan olla rasvaista :)



Mä tein yhtenä viikonloppuna vähän töitä silloin kun tuo lapsukainen oli ehkä 2-3 kk, mutta ei mua motivoi enää... Vaikka tuo työ ei pienentänyt äitiyspäivärahaa, kun tein töitä viikonloppuna, niin veroprosentti on turhan kova, koska eikös noista töistä mee veroja sen sivutyötulon prosentin mukaan? Vai miten se on? Mullahan kuitenkin on vakituinen työ muualla ja nyt oon sieltä äitiyslomalla, ja nuo satunnaiskäännöshommat olis sitten taas ihan toiselle työnantajalle. Musta vaan tuntu että se kärsimys mitä tuo työnteko lasten kanssa oli, ei ollu sen väärti mitä siitä maksettiin! Siis jos siitä oikeesti menee se sivutulon vero, joka mulla on aika tarkkaan 40 %. Se oli ihan karsea viikonloppu, mä olin aivan hermoraunio ennen kuin sain sen käännöstyön valmiiksi.



Me ostettiin viikonloppuna uusi turvavyöistuin 15-36 kg taaperolle ja vauva sai isoveljen vanhan turvaistuimen 9-25 kg, kun ei kaukaloon enää mahdu. Jospa näillä istuimilla pärjäis tulevat vuodet kunnes kaikki lapset on sen yli 135 cm. Esikoinen on jo yli 165 cm mutta nuo kaks pätkää tarttee istuimia vielä pitkään.



Mullakin muuten alkoi jo se hiustenlähtö. Mun karvanlähtökausi alkaa perinteisesti silloin kun vauva on 4 kk. Tylsää, mutta kyllähän se sitten joskus (liian pitkän ajan päästä) taas tasaantuu. Inhottavaa tosiaan kun niitä hiuksia on joka paikassa. Mä jo etukäteen varoitin miestä ettei tartte valittaa, pyysin etukäteen anteeksi häiriötä ja sanoin että kerään hiuksia parhaani mukaan enkä niitä tahallaan ja vapaaehtoisesti tiputtele häntä ärsyttämään, joten asiasta ei ehkä tartte keskustella enempää vaan kärsitään kumpikin hiljaa ;)



Pitkää pinnaa Selmalle ja muille tarvitseville (me kaikki...?). Mä oon ehkä niin vanha ja väsynyt ;) että oon melko hyvin sopeutunut tähän kotona kökkimiseen. En käy yksin missään (vähintäänkin vauva on aina mukana) eikä miehenkään kanssa käydä missään kahdestaan, kaksi lasta on aina mukana. Vastapainona sille etten ihmeemmin vaadi omaa vapaa-aikaa ja tuulettumista, en myöskään vaadi itseltäni liikoja kodinhoidon suhteen, kunhan lapset tulee hoidettua niin muulla ei niin hirveesti oo väliä. Ensi syksystä alkaen aion tuulettua töissä ja vuonna 2010 aion jatkaa liikuntaharrastustani, joka jäi tauolle vuonna 2006! Eikös oo kauaskantoiset suunnitelmat?!? Mut mä oon realisti, ei siitä tuu mitään jos mä yritän päästä yksin johonkin harrastukseen ennen kuin tämä nuorin lapsi on 2 v. Mun yrittäjämies on töitten jälkeen niin väsynyt että siitä tulis vaan riitaa jos mä illalla jättäsin sen yksin vauvan ja taaperon kanssa. Sellaset 2- ja 4-vuotiaat varmaan menee, mutta 0- ja 2-vuotiaat olis sille liikaa.



Torstaina me mennään sairaalaan rokotukseen, kun meidän vauvalle unohdettiin laittaa synnytyssairaalassa BCG- eli tuberkuloosirokote. Tylsää, onhan siitä iso vaiva kun pitää erikseen mennä Helsinkiin sairaalaan ja vähän jännittääkin, että miten vauva reagoi, Toivottavasti ei tule paljon sivuvaikutuksia. Olis kiva jos se olis saanut sen silloin uneliaana vastasyntyneenä, silloin se olis mennyt siinä sivussa kaiken muun kera...

Vaniljapuffetti, me saatiin tuo Calmette-rokote jo sairaalassa, eikä siitä tullut mitään sivuvaikutuksia. Tosin se rupi on vieläkin aktiivinen, ihmehomma.



Täälläkin tukkaa on joka puolella, paitsi minun päässäni. Hiustenlähtö alkoi jo kauan sitten, kun en imetä. Saa nähdä, milloin loppuu. Onneksi ei ole sentään mitään kaljuja kohtia päässä, se nyt tästä rähjääntyneestä lookista vielä puuttuisi.



Selma, olisiko sinulla kuitenkin mahdollisuus pakottaa miehesi välillä kotiin? Eihän kukaan jaksa kovin pitkään, jos ei ole mitään muuta elämää kuin lastenhoito.



Täällä tuskaillaan vaatteiden kanssa, kun viikonloppuna olisi parikin menoa ja tarttisi näyttää hyvältä. Täytyy taas suunnistaa kauppoihin, vaikka pojan kanssa ei oikeastaan pystykään sovittamaan mitään. Pitää vähän soveltaa.



Meidän poju on alkanut nyt kiinnostumaan helistimistä (muussakin kuin pureskelutarkoituksessa). Katsoo ihan haltioituneena, kun sitä heiluttaa ja kuuntelee ääntä.



Täällä olisi vielä noin 2,5 kiloa lähtöpainoon, huoh. Kyllä lähtee niin nihkeästi, ei paljon voi syödä mitään. Kesällä on kyl pakko olla kunnossa.



Töidenteosta: itse olen sellaisella alalla, että keikkailu ei ole mahdollista. Joskus mietin, että olisi kiva tehdä jotain duunia välillä, mutta vauvan kanssa se on varmaan aika mahdotonta. Tein viime viikolla pari tilauskakkua ja huh, meinasi mennä hermo, kun poika juuri silloin nukkui ihan liian lyhyitä päikkäreitä, eikä viihtynyt muutenkaan missään yksin. Eli enpä tiedä, jaksaisiko sitä ainakaan kotona tehdä mitään sivuhommaa.



Matkakuume on niin järkyttävän kova, että mietin jo sellaistakin vaihtoehtoa, että lähtisin matkalle ihan yksin. Saisin nukkuakin. Mutta enpä tiedä, taitaa iskeä liian kova ikävä poikaa. Olen ollut maksimissaan 4 tuntia erossa hänestä ja sekin teki tiukkaa.



Nyt joku kaipaa viihdyttäjää.



Poltsi+poju 5 kk

Nyt on taas ollut jo kaksi viikkoa sellaista, että melkeinpä heti aamusta alan jo itkemään kun en jaksa. Mies tekee pitkää päivää eikä kukaan muukaan ole apunani. Vauva itkee ja on tyytymätön. Jotenkin tulee se viimeinen niitti kun menee vessaan ja laskee vauvan siksi aikaa sylistä ja toinen huutaa naama punaisena siinä vessan lattialla. Ei helvetti saa edes pöntöllä käydä rauhassa!



Äskenkin makasin vaan tuossa lattialla ja kuuntelin tuota itkua. En enää edes jaksa reagoida siihen mitenkään. On äärettömän inhottava tunne kun on voimat lopussa eikä kukaan auta. Olen yrittänyt soitella ihmisille mutta kukaan ei vastaa puhelimeenkaan, että saisi edes jutella. Arvatkaa vaan lisääkö se tätä itkua. Sitä vaan on niiiiiiin yksin tän asian kanssa.



Inhottaa tietysti miehellekin tästä joka päivä itkeä kun eihän hän voi tälle mitään. On varmasti ikävää käydä töissä kun vaimo itkee kotona päivät pitkät. Toisinpäin ei voida tehdä, koska ollaan aika riippuvaisia miehen palkasta tällä hetkellä.



Tartteisin ehdottomasti irtioton tästä arjesta, mutta kun en vielä ole keksinyt että miten. Pitäisi tulla välillä ikävä lapsia, jotta heitä jaksaisi.



Tää on kyllä ihan yhtä helvettiä! Miun lapsista tulee varmaan häiriintyineitä kun äiti ei vastaa heidän tarpeisiinsa.



Neuvolassa mie en tosiaankaan tästä puhu kun he eivät tee mitään konkreettista. Tulee vaan sitten leima otsaan että tuo äiti ei jaksa.



Eiks teillä muilla ole tällaista fiilistä? Oonks mie vaan niin totaalisen heikko ihminen etten jaksa ainaista huutoa, kitinää, sotkua ja paskan hajua (heti kun vaipparoskiksen vaihtaa niin heti tulee uusi kakkavaippa). Ei tää oo ihmisen elämää.



Että v***u!



Tytteli-83

Eli jee, jollain muullakin on samanlaista. Laitoin just miehelle viestiä, että nyt kyllä tartten jonkun stopin tälle tilanteelle. Vietän sitten lauantaipäivän + yön poissa kotoa. Siinä ajassa kerkiää saada vähän tilaa omille ajatuksillekin. Ajattelin käydä aamupäivällä kirpputoreilla + shoppailemassa. Sitten menen salille tai jumppaan ja saunon siellä. Sen jälkeen ostan kasan siideriä ja nautiskelen niitä ja nollaan päätä. Mihinkään baariin en lähde, haluan vain olla hiljaisuudessa ja nauttia ruuasta ja juomasta.



Että sitä odotellessa.



Tytteli-83

...tätä taitaa olla meillä kaikilla liikkeellä :(



Mulla on nyt ollut kauhee stressi tästä koko työnteosta että mitä teen. Toisaalta rahapula vaivaa ja töitä on, toisaalta omatunto kolkuttelee ja väsy painaa kun en olekaan lapsen kanssa. Mökki oli viime viikon yllättävän siisti, mutta räjähti jo heti parissa päivässä käsiin kun en ole ehtinyt enkä jaksanut siivota.



Ekana päivänä tein reilun 8h päivän, toisena 6h. Tänään ja huomenna piti olla vapaata mutta torstaille jo laittoivat mulle vuoron illaksi.



Ajattelin nyt illalla kun pähkäilin ja pähkäilin tätä, että teen nyt tän viikon niin paljon kuin töitä on kun kerran olen luvannut, mutta tänään tai huomenna käyn kyllä puhumassa tuon meidän entisen kauppiaan kanssa, jos siirtyisin sinne elintarvikepuolelle ja tekisin esim. muutamaa päivää viikossa vain. Nyt kun tolla kassapuolella on vain jotain 4 tunnin päiviä useana päivänä, niin se palkkahan hulahtaa jo melkein matkoihin kun meiltä on 15 km keskustaan...



Neiti kun oppi tuon kääntymisen niin sitä ei enää voi yhtään jättää yksin lattialle, pyörii ympäri lattioita :) Edelleen on illat menneet itkiessä sängyssä, toissailta oli vaikea, mutta eilisiltana nukahtikin heti 22 aikaan kun vein sänkyyn ja hellästi hieroin mahaa. Eikä herännytkään koko yönä, aamulla vasta yhdeksältä alkoi kuulua ähinää ja peitto kohoilla!

Täällä useammallakin tuntuu menevän hermot... Tiedän että se kamalaa kun vain itkee omaa väsymystään ja vauva huutaa, mutta ei vain jaksa tehdä mitään...



Mulla on taas vaihteeksi hyvä fiilis. :))) Eilen pääsin jumppaan ja viime yönä sain nukuttua hyvin ja aurinko paistaa. Mitä muuta sitä enää toivoisi!!! Käytiin nukkumaan illalla jokus puol kymmenen jälkeen ja vauva heräsi syömään ekan kerran klo2, sitten puol viis. puol kuudelta heräsi kitisemään, mutta lutkutteli taas tissiä ja nukkui sitten vielä kahdeksaan. Eikä herännyt kuudelta kuten aika usein tekee... Aivan ihana yö verrattuna esim. viime viikkoon! Tällaisia lisää!



sroigh ja vauva

Tytteli, Selma ja muut, täällä on myös väsynyt ja kiukkuinen äiti.



Eli en ole tosiaankaan mikään "kunnon äiti", vaan todella heikkohermoinen tyyppi, joka ei osaa nauttia tästä kotiarjesta. Olen usein todella inhottava kaikille muille perheenjäsenille, kun huono päivä iskee, ja silloin inhoan itseäni, kun tajuan, että teen muidenkin olosta kurjan -en vaan osaa tehdä korjausliikettä tai tunnistaa tilannetta ennen kuin jo kiukkuan. Esikoinen saa komentelua silloin enemmän kuin tarpeeksi ja mies kiukuttelua heti, kun tulee kotiin -jee. Vauva on onneksi ollut toistaiseksi niin tyytyväinen tyyppi kaikesta allergiasäädöstä huolimatta, että en ole kokenut vielä mustia hetkiä hänen suhteensa. Minäkin olen monesti miettinyt, että jääköhän tuolle esikoiselle traumoja, kun joskus hän varmasti kokee, ettei osaa tehdä mitään oikein, kun äiti koko ajan komentaa, kieltää ja kiukkuaa.



Syksyt on muutenkin aina vähän rankkoja, joulun jälkeen alkaa elämä voittaa, kun mennään valoa kohti. Mä toivon kyllä kunnon talvea, en jaksaisi pimeää ja märkää, mieluummin ottaisi vähän talvisempaa olotilaa kaikkine lieveilmiöineen.



Tytteli, hienoa, että pääset viettämään aikaa yksin. Selma, koeta sinäkin järjestää, jos siltä tuntuu ja suinkin onnistuu. Minä olen käynyt kolme kertaa ulkona illalla nyt vauvan aikana ja pienikin irtiotto on auttanut jaksamaan seuraavia aikoja kummasti. Joulukuulle on sovittu miehelle sekä minulle yksi vapaa vuorokausi, jolloin toinen lähtee pois kotoa yöksi ja saa olla ihan vaan yksin. Tai mitä sitten haluaakin, mutta toistaiseksi molemmat ovat ilmoittaneet haluavansa mennä yksin ja tod. näk. nukkumaan. Itse varasin lisäksi teatterilipun ko. ajankohtaan. Yhteinen aika järkätään sitten joskus myöhemmn, on meillä kuitenkin iltaisin yhteistä aikaa, kun lapset nukkuvat klo 20=> ja nyt itse kaipaan ainakin eniten totaalihiljaisuutta, ja ettei tartte ottaa ketään muuta huomioon. Kaikki eivät tätä yksinoloa ehkä kaipaa, mutta vaikka olen tosi sosiaalinen ja yleensä en halua olla yksin, on tämän lapsiperheen arjen myötä yksinolosta tullut minulle tosi tärkeää. Lisäksi olen huomannut, että jotkut kummastelevat myös sitä, että toinen lähtee viettämään aikaa pois kotoa YKSIN, mutta kummastelkoot. Me tehtiin näin pari kertaa jo esikoisen aikana ja se oli sanalla sanoen ihanaa.



Koetetaan jaksaa



Tonttu08 ja poika 24/6

ihanaa kun on "kohtalotovereita". Kyllä se on niin, et ton yhden vauvan kans arki on vielä helppoa vaikka se hilluukin tutin ja pärinöidensä kans kaikki yöt jaryömii pitkin sänkyä ja sitä saa olla hakemassa ja kääntämässä koko ajan, mut tää iänikuinen "tuu leikkiin", "tuu pelaan", "tee ruokaa", "pue mut" voi jumankauta mä en jaksa!!!!! teen koko ajan ruokaa, ihan koko ajan, vauvalle omat pöperöt, pojalle omat pöperöt, itse en ehdi syödä, tyttö nukkuu 30min pätkiä...kämppä on ku pommin jäliltä, poika silppuaa saksilla paperia eikä suostu siivoomaan... yöllä poika heräilee ja huutaa ja tulee viereen ja sit meitä on sängyssä neljä. Mä en kestä tätä kodinpyöritystä ja tekis mieli laittaa poika kokopäivä tarhaan, mut siitä se vasta huono omatunto tulis!



arghhhhhhhhhhh



Kix ja tyttö 12/06

Tytteli: Minulla tuli mieleen että voisiko sulla olla synnytyksen jälkeistä masennusta? Jos siis vaan itkettää koko ajan? (ja toivottavasti et ota tätä pahalla) Toivottavasti saat apua jaksamiseen ja tuo tuleva lauantai on varmaan ainakin hyvä alku ja piristys-ruiske :)



Toivottavasti myös Selma saa järjestettyä vähän omaa aikaa, että jaksais paremmin...Onko siellä teidän alueella muita suomalais-äitejä, joiden kanssa voisit treffata- sais edes vähän aikuista seuraa ja vertais-tukea? Niistä vauvan sose-purkeista myös puhuit...Olisiko sulla mahdollisuutta tehdä itse niitä soseita? Siis jos niistä purkeista ei saa selvää että mitä sisältävät...Sauvasekoittimella onnistuu tosi kätevästi ja nopeasti :)



Jaksamisesta vielä sen verran, että se on varmaan ihan luonnollista että välillä on huonoja päiviä ja tuntuu ettei jaksa...Kyllä itelläkin on toisinaan niin vetämätön olo ja tuntuu ettei mitään saa aikaseksi...Ois niin kiva olla sellanen pirteä "kodin hengetär" joka pitää kodin putipuhtaana ja pyöräyttää käden käänteessä pullat ja sämpylät...:D Joopa joo...Toisina päivinä sitä onkin niin energinen että saa vaikka mitä tehtyä ja toisinaan ei sitten yhtään mitään...Ja meillä sentäs vain yksi lapsi! Kuinkahan sitä jaksais useamman kanssa?



Rouva: Meillä käytetään päivisin taskuvaippoja (BumGeniuksia eniten ja muutama Fuzzi Bunz, lisäksi TSI-taskuvaippoja aika monta). Yöllä sitten on käytössä sisävaippa plus villahousut. Tilasin reilu viikko sitten Ronja & Roope- tuplaläppä-sisävaipan uudeksi yövaipaksi...Ei oo tullu vielä, mutta odotan innolla kun oon kuullu hyviä kommentteja niistä. Otin niihin kaikki mahdolliset extra-kerrokset imua eli pitäis olla imevä...:) Nuo villahousut on kyllä ollu ihan huiput yöllä kun pitävät kyllä ihan pomminvarmasti koko yön...Ei ole siis yöllä tarvinnu vaihtaa vaippaa, saattaa mennä jopa 12h kunhan on laitettu hyvät imut. Ja iho on kyllä pysyny hyvänä!!!Neuvolassakin jaksavat joka kerta ihastella kuinka hyvä iho pojalla on :)



Voi pitäisköhän mun sitten tilata ne Me & I-kutsut kotiin...Vai kuinkahan kauan siinä menee ennen ku onnistuu? Tekis mieli jo jouluksi ostaa niitä vaatteita...



Muuten täälä on muutama kesänuppu jo haaveillu uudesta vauvasta...Mites teillä muilla, onko vauvakuumetta? Toisaalta itseä huvittais "tehdä/saada" toinen lapsi melko pienellä ikäerolla, mutta toisaalta sitten haluan nauttia nyt tästä ajasta kun poika on vauva...Ja antaa pojankin olla "ihan kunnolla" vauva...Saattais olla pieni shokki sillekin jos joutuis "ison pojan" rooliin jo jotain 1 vuotiaana....:( Ehkä sitten kun poika on 1v vois aatella toisen "yrittämistä"...Tällöin tulis lapsille ikäeroa kuitenkin lähemmäs 2v vaikka heti tärppäiskin.....Mistäs sen tietää tuleeko ikinä sitä toista vaikka kuinka haluaiskin...



Meillä oli muuten eilen illalla ja tänään aamullakin jotain ihmeellistä kätinää pojalla...Oiskohan siitä eilisestä rokotteestä? Kun ei se yleensä oo tuolla lailla "turhaan" kätissy...Porkkanaa ei suostunu aamulla ees maistamaan, sylki vaan pois- vaikka eilen menikin jo aika hyvin alas. Myöskään luumua ei juurikaan suostunu syömään- itkeskeli ja kätisi vaan. No tisua sitten kyllä söi senkin edestä ja raukka nukahtikin siihen.Että ehkä sittenkin oli vaan niin väsyny ettei jaksanu keskittyä soseiden syömiseen...Nyt nukkuu pihalla vaunuissa ja toivottavasti nukkuukin vielä ainakin 2h. Ihana ilma muuten ulkona kun ollaan nyt saatu luntakin että tulee ees vähän joulu-fiilikset :)



Okei, tämä tältä kertaa...Nyt on pakko mennä muihin hommiin taas :)



Jaksamisia kaikille!!!!



Suvi ja pikku punkero

Uskallankohan mä edes tänään kirjottaa mitään, kun kaikilla muilla tuntuu olevan huono päivä menossa ja itse oon ollut tänään todella hyvällä tuulella.. Eikä siihen edes ole mitään erikoista syytä, kai sitä vaan tuli noustua aamulla sillä oikealla jalalla ylös :)



Nytkin aurinko paistaa ja maassa on vielä pieniä lumilämpäreitä yön sateen jälkeen, aika hienon näköistä! Mittari kyllä on jo reippaasti plussan puolella eli kai ne loputkin sulaa pian pois. Mutta kyllä se valkea maa vaan kummasti laittoi aamulla hymyilyttämään =) Leokin nukkuu ulkona kerhon jälkeen joten tässä on hetki ihan vapaata aikaa. Ok, kyllähän täälläkin imurille olisi taas hommia ja pyykit odottaa kylppärissä ripustusta, astianpesukone tyhjentämistä jnejnejne, mutta kerkiihän noita myöhemminkin..



Vaikka välillä onkin niitä huonoja päiviä, niin kyllä tän yhden kanssa taitaa tosiaan päästä huomattavasti helpommalla kuin jos olisi vielä isompiakin joita pitäisi "viihdyttää" esim. vauvan päikkäreiden aikaan.. Kyllähän minäkin olen saanut hyvää harjoitusta (tulevan varalle) siskon kolmen lapsen kanssa tuosta, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin jos kaikki lapset olisi siinä aina.. Edelleen siis lisää lapsia toiveissa =)



Jokohan mä huomenna saisin aikaiseksi keitellä sitä puuroa pojalle, aina vaan jotenkin siirtyy "huomiselle".. Kun haluaisin kuitenkin totutella nää ensimmäiset kerrat uutta aina aamusta et jos jotain oireita tulisi niin ei sitten menisi ne yöunet sen takia.. Eilen Leo maisteli ekaa kertaa ruusunmarjaa ja ai että se tuntui olevan hyvää =) Olisi varmaan taas syönyt vaikka kuinka ja paljon, aamulla sitten annoin jo enemmän ja purkki menikin jo tyhjäksi :)



Milloin olette alkaneet antaa kiinteitä enemmän kuin 2 kertaa vuorokaudessa? Jotenkin tuntuu ettei Leolle tahdo enää oikein maito maistua muulloin kun "oikean" ruuan jälkeen (paitsi illalla ennen nukkumaan menoa ja yöllä tietysti myös) eli pitäisi kai ruveta antamaan sapuskaa useammin.. Jos nyt ainakin sen aamu ja/tai iltapuuron saisi aloitettua niin voisi vaikuttaa jo paljon.. Eli huomenna siis puuronkeittohommiin ;)



Nyt mä painun tonkimaan jääkaappia ja sen jälkeen kai on käytävä ripustaa ne pyykitkin ettei unohdu kokonaan.. blääh.. Ja sitten hömppälehtien kanssa sohvalle =) Imuroin sitten joskus vähän myöhemmin...

'Ihanaa', et on muitakin, jotka tuntee näin! Jo se auttaa jaksamaan. Tytteli, eikö sulla ollut isompikin lapsi vielä melko pieni? Mä olin sillon ainakin vielä enemmän puhki, kun esikoinen oli myös taapero, ja sitten pieni vauva lisänä. Ei hetken rauhaa, juuri tuo, ettei vessassakaan saanut rauhassa istua, kuulostaa hyvin tutulta. Ja muistan, kuinka haaveilin, et saisin joskus juoda kahvin lämpimänä... Ymmärrän sua täysin, hyvä, että saat irtioton arkeen! Mä yritän myös järjestää. Ja Kix, juuri tuo 'tuu leikkiin, auta mua, äiti tänne, anna mehua...' nonstoppina kahdesta huoneesta samalla, kun vauva huutaa vie hermot! Onneks mulla isommat koulussa arkipäivät! Vaikka sit on huono omatunto ja ikävä;)



Ajattelinkin tehdä soseita itse, helpottaa asiaa. Mulla on kyllä äitikavereita, mut nyut kun se puhelinkin pöllittiin lompakon kanssa, olen hävittänyt kaikkien numerot... joo, saan ne kyllä, mut en ole vielä ehtinyt hommata, oma moka. Plääh, ihanaa kun teille voi valittaa. tyttö nukkuu tuolla ulkona, ja juoksen kokoaika kattomassa, ettei kukaan vie sitä... Ja jos alkaa itkeä, ettei naapurit järkyty. Täällä kun ei taida muut ulkona nukkua... hyi minä paha äiti! Vaikkei neitikään siellä paljoa nuku. Ja meil on aidattu piha, ja portti lukossa. Olen vainoharhanen sen automurron jälkeen! Mukavaa viikko kaikille!



ainiin, millon laitatte joulukoristeet, mä rakastan joulua ja mietin, et millon ne vois laittaa...



Selma jo hieman pirteämpänä

SuviHelena: Ei tää mitään masennusta ole. Sit kun sulla on itsellä kaksi lasta, niin ymmärrät. Kix ja kumppanit sen sanoivat. Jatkuva äiti äiti äiti. Lahkeessa roikutaan, ärjytään heittäydytään lattialle, mangutaan ruokaa (vaikka just ois syöty) ym. Siitä ne hermot menee. Siihen kun sitten lisätään vauvan tarpeiden täyttäminen, niin soppa on valmis. Yhden lapsen kanssa pääsee tosi helposti kotoa pois, vaikka kaupungille. Vauva ei lähden juoksemaan karkuun kaupassa eikä vedä hyllyiltä kaikkea mahdollista alas. Eikä se juokse auton alle.



Vauva ei levitä leluja pitkin kämppää eikä hauku äitiä tyhmäksi / tuhmaksi ym. Vauvat on siis melko hauskoja kapistuksia näihin uhmaikäisiin verrattuna.



Ja meidän esikoinen on siis 2,5 vuotta. Itse ei suostu edes yrittämään pukemista (vaikka sekin on jossain vaiheessa onnistunut). Nyt alkaa roikkumaan käsien varaan tai heittäytyy lattialle kun yrittää pukea. Mihinkään ei voi lähteä ilman tappelua.



Miuta eniten ärsyttää se kun kaikki asiat, mitkä on mulle tärkeitä, on mennyttä. Viime viikonloppuna soitettiin miehen äitille että ottaako lapset hetkeksi kun mentäis ostoksille. No mies sai jotenkin miut puhuttua että otetaankin vauva mukaan (ei jotenkaan viitsinyt viedä molempia lapsia hoitoon). Vauva teki jo heti autossa oikein megakakat. Sitten sitä joutui raahaamaan pitkin kauppoja kainalossa. Olisin niin halunnut käydä rauhassa kaupungilla.



Mut nyt meen kyllä katsomaan telkkaria.



Tytteli-83

mä tarvitsisin oikeesti rauhottavia jos mulla olis lapset pienellä ikäerolla... :D mut tietty sekin riippuu ihan lapsesta ja millaset hermot äidillä on, meidän 4v on niin intensiivinen menomies, hirveen villi eikä viihdy yhtään yksin, ei sekuntiakaan! Koko ajan pitää olla jotain actionia ja mä en vaan jaksa sellasta... kun on tosiaan vauvan tarpeet ja toisenkin perustarpeet, niin haluaa oikeesti pienen hetken päivästä itsekseen hiljaisuudessa. Ton pojan kans ei voi edes mennä mihinkään kylään kun ei viihdy siellä jos ei ole muita saman ikäisiä ja mun kavereilla on joko kaikilla pikkuvauvat tai jo isommat lapset hoidossa, siksi meille tää 3 päivää viikossa hoitosysteemi on niin ihanteellinen, tosin niinäkin päivinä kun poika ei oo tarhassa, se marisee sinne pääsystä...heh, niin paljon se viihtyy kotona :). Mutta kun poika on mun kans kaksin, se on ihan eri lapsi, niin kiltti ja viihtyy itsekseen, eli meillä tää mustasukkaisuus tulee esiin levottomuutena ja niin, ettei muka ole mitään tekemistä koskaan ja että äidin pitäis koko ajan leikkiä jne. Silti, jos joskus menisin hulluuksissani lisää lapsia hankkimaan, en alle 3-4v ikäerolla edes kuvittelisi kolmatta! On tosta pojasta ihan apuakin, se tuo mulle puklurättiä, vauvalle leuja ja muutenkin "viihdyttää" vauvaa.



Lähden tonne lumeen tarpomaan pian, eli heti kun mies raukka tulee töistä akka häipyy, tänään on kyllä ollut MAAILMAN hirvein päivä, eikä siitä näytä tulevan loppua, mikähän jyske tuolta taas kuuluu....



Selma: Laitoin just pikku joulukuusen valoineen pojalle ja aattelin jotkut muutkin jouluvalot virittää...on niin pimeetä!



Jaksamista kaikille tässä "kurjuuden" keskellä ha haaaa, mut on ne lapset myös ihania, ei siitä ole kieltämine, kun sais vain jotain pientä breikkiä tähän arkeen taas....



Kix

ja rypeä tässä "kurjuudessa" eli Tytteli, meillä on myös kombinaatio noin 2,5 vuotias ja sitten vauva. Raivostuttavin ikä tähän mennessä tytöllä siis menossa enkä voinut etukäteen kuvitellakaan, että minulla voisi olla noin huonostikäyttäytyä ja hermoja koetteleva lapsi ;-) Juu, totta kai kyse on uhmaiästä ja vaiheesta, mutta siitäkään ei kukaan etukäteen ollut kertonut asian oikeilla nimillä yhtään mitään!!! Ja joo, on ne ihania totta kai ja välillä saa hyvät naurut touhutätin toilailuista ja jutuista, enkä mä tietty päivääkään vaihtaisi pois jne. jne. jne. No, te tiedätte, mitä tarkoitan!!!

nyt meillä sairastetaan, voisin varmaan "kiittää" influenssarokotusta? En tiiä miten päin olisin kun Luka ei nukkunut juurikaan viimeyönä, yskii vaan keuhkot pellolle :( Nyt pitää varmaan illanpäälle lähteä polille, kun hengittää silläin äh-äh tyyliin, eli astmakohtaus päällänsä ollut koko päivän. Ei ventolinekään ole auttanut, vaikka maksimit olen antanut 3h välein 4 suihkausta....



ja Topilla alkoi myös nenä vuotaan tänään... :(

Nuhanenille kovasti paranemista!



Meillä vauva on nukkunut melkein koko päivän. Eilen illalla oli kuumetta varmaan sen rokotuksen ansiosta ja tänään on tosiaan ollut veltto päivä. Herää syömään ja nukahtaa sitten taas. Pitää välillä käydä katsomassa, onko vielä hengissä.



Meillä on myös 2v ja tämä vauveli, sitten vielä koululaiset 9 ja 10-vuotiaat poika ja tyttö, jotka ovat toistensa kurkussa jatkuvasti. Uskomatonta miten pienestä saavat korvia raastavan riidan aikaan...



Tiesin kyllä mihin ryhdyn, kun halusin nämä kaksi pienempää lyhyellä ikäerolla. Yritän pitää pääni vaan kylmänä näiden kanssa, enkä provosoidu, vaikka välillä on pinna tosi kireällä. Ei sitä enää vanhana jaksa. Nuorempana kilahtelin lapsille kyllä ihan hirveästi, hävettää oikein ja välillä mietin, mitä monstereita heistä vielä sen ansiosta kasvaa...sitä luulee tekevänsä oikein, mutta kun tulee etäisyyttä asioihin, huomaa tehneensä ihan väärin kaiken, eikä alusta voi enää aloittaa...No ainakin vielä pysyvät nahoissaan ja se on jo positiivista. Molemmilla alkaa olla teini-ikä ovella ja tuntu, että tämä on vasta alkua. Meillä kun on parin vuoden päästä kaksi teinaria ja yksi uhmis...ja sitten yksi 4v joka ei varmaan pysy paikoillaan lainkaan. Parempi kun ei ajattele.



Joulukuussa helpottaa kun saan tuon isomman riiviön sinne kerhoon. Vaikka kyseessä onkin vain pari hassua tuntia 2 kertaa viikossa, koen, että sekin on luksusta. Saan olla vauvan kanssa kahden ja on helpompi käydä vaikka lenkillä tai jotain muuta järkevää, vaikka siivota tämä huusholli säännöllisesti.



Muistan, kun meidän isommat lapset olivat 2-4v...Ei voitu käydä missään yhdessä, ei voitu mennä syömään, ei voitu nauttia sukujuhlissakaan, kun molemmat panivat hirveän shown pystyyn kaikkialla. Sekin vaihe meni onneksi ohi...



Tytteli: Luulen, että se mitä tarvitset, oman ajan lisäksi on kotiapu. Jos on todella kypsä kaikkeen, ei yksin auta, että pääsee pois päiväksi tai edes viikonlopuksi...siinä ne muksut ovat taas entistä rasittavampina kun äiti on ollut hetken poissa. kiukuttelevat sitä poissaoloa ja arki maistuu aina vaan enemmän ja enemmän paskalle...(anteeksi ilmaisuni)...



Kixin tyttö olikin ottanut kasvuspurtin! Painoa oli vähän vähemmän kuin meidän vauvalla, mutta pituutta 3cm enemmän :O Ja sama syntymäpäivä... :)



Nyt pitää lopettaa...Koetetaan jaksaa tästä ärsyttävästä pimeydestä huolimatta!



Kanelisokeri

.. ja menen väittämään, että kaikista rankinta lapsiluvussa on luku 2. Meillä esikoisella, rauhallinen poika, ja tokalla, temperamenttinen tyttö, on ikäeroa 2v5kk. Muistan niin hyvin oman riittämättömyyden tunteen, kun tuntui, että minä yksi ihminen ei pysty edes olemaan läsnä lapsilleen. Tytön kanssa meni vielä imetyskin metsään, lisäksi oli mahavaivoja ja kaikenkirjavaa huutoa, niin pieni poika ois tarvinnut äitiä kaveriksi. Ja kun en olisi jaksanut. Kerrankin menin vaan vessaan itkemään, olisin niin halunnut olla jossain muualla. Isoveli noin 3v luki eteisessä kirjaa siskolle noin 8kk ja lohdutti, että pian äiti tulee <3



Mies teki pitkää päivää, iltavuoroja ja lisäksi keksi alkaa tekemään meille taloa. En olisi millään halunnut kolmatta "lasta", taloa siis siihen rakoon. Toinen vaan touhusi ja oli poissa. Huh, en nyt enempää edes halua muistella niitä aikoja, meillä meni silloin todella vakavan huonosti :/



Mutta nyt kun lapsia on 4, niin elämä on oikeasti paljon helpompaa. Seuraa lapsilla on toisistaan hyvässä ja pahassa. En itse vaadi itseltäni mahdottomia, en oo enää niin pikkutarkka. Mieskin teki reilu 2v sitten alanvaihdoksen ja on kotona paljon enemmän. Ei jaksa uskoa, ettei ole kuin 3v siitä, kun tuntui, että mitään ei saa enää ennalleen. No ei ennalleen asiat tulleetkaan, vaan paljon paremmiksi.



Voimahalaus Tyttelille ja muille kanssasisarille!!! Ja miulle! Taaperoneiti on nimittäin nyt todella keksinyt pikkuveljen kiusaamisen, voi itku! -- ja juuri kun kirjoitin edellistä lausetta, neiti alkoi sängyssään huutamaan äitiä.



Tää on niin tätä. -Piia

Ps. Älkää käsittäkö väärin miun mielipiteitä, absoluuttista totuutta ei ole, olipa lapsia 1 tai 10, jokaisen perheen oma valinta :)

mä kanssa huomaan välillä olevani todella kaamea ja epäreilu muulle perheelle, vauva on multa onneksi vielä säästynyt. Olen monesti miettinyt, jääkö heille traumoja musta. Ja aina yritän tsempata ja olla hermostumatta. Mut välillä se vaan tulee, ehkä siksi olisi ihana päästä vähän rentoutumaan joskus. Tämä kamala äiti -syndrooma. Teen mitä vaan, aina huono omatunto, mulla ainakin.

Kaikki perheet on toki erilaisia, mutta meillä oli kanssa rankinta, kun toinen lapsi tuli. Se aika, et kun toinen viihdytti yhtä lasta, niin toinen sai tehdä omia juttujaan, oli ohi. Ja meillä siis ikäero kovin pieni, ei sukulaisia tai kavereita naapurissa ja mies myös paljon töissä. Olin aivan puhki, meillä meni huonosti liitossa ja aloitin usein aamuni itkemällä suihkun lattialla, et miten jaksan tän päivän. Onneksi jaksettiin, ja myöhemmin olen kauhulla muistellut tuota aikaa. Nyt ollaan todella onnellisia liitossamme, rakastan miestäni yli kaiken, ja lasten kanssa on paljon helpompaa. Nautin vauvastakin kovasti. Ja vaikka väsy tosiaan välillä iskee, ei enää ole niin rankkaa kuin tuolloin muutama vuosi sitten.



Nyt kun nuo kaikki kolme tuhisevat tuossa takanani (isommat saa tulla mun viereen, kun mies reissussa;)) niin ihania ovat, en vaihtaisi tää elämää mihinkään. Mutta kaikki tietysti tarvii joskus omaa aikaa. Ja mä huolin selkääni, jonka kunnossa pysymiseen tarvittas säännöllistä liikuntaa (mun mieleni kunnossa pysymiseen myös...) en kaipaa baari-iltoja, vaan jotain rentoutusta ja LIIKUNTAA... Mut lapse ton ihania, ja mieskin vielä! (menipäs hempeilyksi, pitää kömpiä nukkumaan ;))

Onpas paljon kurjuutta liikkeellä, johtuukohan se osittain säästä? Ei tämä sää ainakaan piristä, niin on mustaa kun ei nykyisin oikein luntakaan ole.



Meillä on kans lapset ihastuttava yhdistelmä, kun on vauva. uhmaikäinen ja murrosikäinen :D Ja meillä on siis uusperhe, ja isäpuoli saa tuon murrosikäisen raivon valtaan joka ainoa päivä! Juu ja vielä monikulttuurinen uusperhe, ehkä sekin lisää jännitettä kun mies on muualta kotoisin. Mun pelastus on päiväkoti, muuten olis varmaan hermot kireellä koko perheellä, kun mies ei sais työrauhaa ja mä joutusin herään aikasin ja viihdyttään kakkosta koko päivän ja olisin varmasti aivan totaalisen uupunut ja itkeä pillittäisin joka päivä. Meillä kun ei ole edes isovanhempia tai muita apujoukkoja lähettyvillä.



Eilen vauveli nukahti yöunille vaihteeksi klo 3 yöllä (yleensä nukahtaa yhdeltä) ja olin taas kiitollinen, ettei mun tarvinnut nousta seitsemältä kun kakkonen heräsi. Kakkonen käy päiväkodissa vähän lyhempää päivää, haen sen pari tuntia aikaisemmin kuin työssä käydessäni. Mies vie kakkosen hoitoon, ja niinpä me vauvan kanssa saadaan viettää leppoisia/uneliaita aamuja ja voin keskittyä kunnolla vauvaan ja tarvittaessa ehdin käydä kaupassa ilman kakkosta, ja sitten kun haen kakkosen, niin ehdin leikkiä ja seurustella hänen kanssaan vielä monta tuntia (vauva menee siinä sivussa, yritän olla mahdollisimman paljon kakkosen kanssa ja vauva saa kattella meidän puuhia tai torkkua) ja sitten kun hän menee nukkumaan, niin tuo murkku kaipaa yleensä juttuseuraa, pelikaveria, apua koulujutuissa tms. Sitten kun passitan esikoisen sänkyyn, olen yleensä vielä monta tuntia kaksin vauvan kanssa ennen kuin se simahtaa. Enhän mä mikään erinomainen äiti tunne olevani, mutta tuon päiväkodin ansiosta en ole kertaakaan hermostunut kakkoselle vaikka sillä on nyt aika voimakas (t)uhmaikä. Päiväkodin täditkin ovat maininneet tuosta uhmasta ja että pojalla on voimakas oma tahto.



Voisitkos TYTTELI harkita, että esikoisesi kävisi päiväkodissa muutaman tunnin päivässä? Meidän kakkonen ainakin tykkää ja kun hoitopäivä ei ole liian pitkä, niin hän on ihan hyvällä tuulella hakiessani, ei "kosta" mulle eikä ole liian väsynyt.



Tuon murkun kans mulla joskus meinaa mennä hermot, siitä tunnen vähän syyllisyyttä. En mä sentäs karju sille mutta joskus nalkutan liikaa tai olen turhan töykeä. Se johtuu kai siitä, että mä en oo vielä tottunut näsäviisaisiin kaikkitietäviin valittaviin murrosikäisiin lapsiin, täähän on se ensimmäinen ja mä vasta harjottelen ja kypsyn murrosikäisen äidiksi...