Voiko narsismista parantua? Voiko narsistin rakastaa terveeksi?ov

läheinen ei voi olla terapeutti- mene elämä pilalle

Perhemme voi nykyään hyvin, kun saimme itsemme irti ko. ihmisestä. Saisitko nauhalle, videolle(kännykkä?) ystäväsi selityksiä huonona päivänä? Niitä voisit näyttää sitten muistutukseksi hyvänä päivänä... ja ehkä saada ystäväsi irti narskusta. Ennenkuin lähtee rahat, järki ja terveys.

Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.

Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.

Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.

Ei piittaa tekojensa seurauksista.

Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.

Omatunto vajavainen tai olematon.

Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.

Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.

Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.

Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.

Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.

Piintynyt valehtelu.

Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.

Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.

Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.

Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.

Käyttää seksiä kontrolloimiseen.

Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.

Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.

Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.

Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.

Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.

Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.

Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.

Ilmaisee harvoin arvostusta.

Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.

Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.

Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.

Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.

Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.

Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.

Hyvin ristiriitainen.

Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.

Kätkee todellisen itsensä. Aina " päällä" .

Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.

Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.

Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.

Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.

Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.

Jatkuva " Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi" .

Kokee olevansa aina väärinymmärretty.

Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.

Ei kuuntele koska ei välitä.

Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.

Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.

Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä.

Eikä rikollista, eikä raiskaajaa, eikä alkoholilstia eikä narkkaria.... Kuten ei syöpää tai sydäntautiakaan voi rakastamalla parantaa....



Parantumiseen tarvitaan aina sairaan oma tahtotila. Toisen rakkaudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

narsistit eivät yleensä suostu terapiaan

joka kävit terapiassa selvitäksesi äitisi narsismista. Mikä sai sinut hakeutumaan terapiaan? Kauanko kesti ja oliko apua? Minulla on sama tilanne ja yritän vain selvitä, mutta mietin, kannattaisiko mennä terapiaan. Oireenani on lähinnä jatkuva ahdistus ja kyvyttömyys nauttia elämästä.

pitkällisessä terapiassa.



Mutta eikö teille kaikille 'narsistien' omaisille ole tullut mieleen, että voi kyse olla myös vaikka epävakaasta persoonallisuudesta tai histroniasta - molemmat hyvin hankalia personallisuushäiriöitä läheisille!

ne ovat aivan erityyppisiä persoonallisuushäiriöitä.

Ihan kuin olisin lukenut kuvausta miehestäni. Vatsasta vääntää ja päässä humisee, en tiedä... niin pitkään olen laittanut kaiken vain "luonteen" piikkiin. Miten tästä eteenpäin?:(

Mielisairauksista harvoin paranee täysin

Itse olen naimisissa narsistin lapsen kanssa. Ihan hieno ihminen hänestä tuli, mutta aikamoisen henkisen työn se on vaatinut. Koko käsitys narsistivanhemmasta ja hänen elämästään piti romuttaa, hänen piti käsittää, että kaikki, mihin hän on kotona oppinut, on ollut valhetta ja epätodellista. Narsistivanhemman opettamat arvot ovat olleet sellaisia, joita perheen piti toteuttaa mutta vanhemman itsensä ei. Moni asia on hajonnut ja muuttunut olemattomaksi, ja vasta sen ja kaiken entisen hylkäämisen jälkeen puolisoni on päässyt jaloilleen.



Toinen ongelma on se, että lapsi oppii narsistivanhemman reagointitapoja ja toimii aikuisena osin samoin, vaikkei itse kärsikään narsismista. On kova paikka tunnistaa ja tunnustaa itsessään narsistisia ajattelu-, puhe- ja käyttäytymistapoja, juuri niitä, joita on oppinut vihaamaan.

Kovia riitoja on ollut välillämme. Itse olen aika rauhallinen ja ymmärtäväinen ihminen. Olen kuitenkin suhteen aikana yrittänyt sanoa myös oman mielipiteeni, mutta monesti se teilataan kokonaan. Mieheni puhetta ei saa keskeyttää, ja sitä pitää kuunnella todella intensiivisesti ja hänen puhe on sellaista yksin puhelua, eikä hän pidä siitä, että hänet keskeytetään. (vertaa kahden ihmisen "normaali" keskustelu, jossa molemmat keskustelee ja on vuorovaikutuksessa toistensa kanssa).



Ja moni muukin noista nro 12 listaamista asioista osuu kohdalleen. Eroa olen miettinyt, mutta ainut, mikä pitää minut tässä liitossa, ovat lapset. Tykkään toki miehestäni, on hänessä ne hyvätkin puolensa. Mutta voisi olla, että ilman miestäni olisin vielä onnellisempi. Pelkään vaan niin kovin sitä, että menetän lapset. Mieheni on ollut yksinhuoltaja jo aiemmin, ja pelkään, että hän saisi kaikki yhteisetkin lapsemme itselleen. En voi ottaa sitä riskiä, että menettäisin lapset.

Niinhän käy käytännössä vain jos äitillä on todistettavasti ongelmia, joiden vuoksi hän ei lapsia kykene hoitamaan.



Ja asiaan: minäkin pääsin lopulta eroon narsistista. Miehestä, joka alkuun oli melkein liian hyvää ollakseen totta. Täydellinen supliikkimies, joka muovautui ja muotoutui minun elämänkatsomukseeni sopivaksi. Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että en koskaan tuntenut rakastavani tätä "täydellistä miestä", vaikka alussa toki hullaantunut olinkin. Piirteet, josta miehestä alkoivat paljastua, olivat kaikkea muuta paitsi rakastettavia.



Luin tuota "tunnuspiirrelistaa" jokseenkin järkyttyneenä. Kaikki kohdat täsmäsivät exääni.



Narsistiksi tunnistin hänet jo liittomme aikana. Mies oli aina minua parempi ja kärsin muun muassa juuri tuosta ap:n mainitsemasta käytöksestä; puolison lyttääminen muiden kuullen. Seurassa en ollut muuta kuin säälittävä jalkavaimo. Kotona oli aikoja, jolloin mies oli olevinaan hullaantunut minuun (varsinkin silloin kun pistin hänet ahtaalle ja hän selvisi) vaikka enimmän aikaa asetelma oli epätasapainoinen.



Minut pelasti se, että en suostunut kynnysmatoksi.



Seuraava nainen ei ollutkaan niin onnekas eikä hän ole yli vuoden päästä erostakaan vielä toipunut tästä yhteisestä exästämme.



Taas on uusi nainen exälläni kierroksessa ja vaikka hänen pitäisi olla koulutettu ja fiksu nainen, en voi olla ihmettelemättä miten nainen pystyy hyväksymään kaiken, mitä miehen historiasta tietää. Mies kohtelee yhtä lailla törkeästi naisiaan ja lapsiaan. Ystäviä tällä ei ole koska kukaan ei ole hänen seuransa arvoinen.



Mutta kuten ap:n tapauskin todistaa, rakkaus lienee sokea. Narsisti ei kuitenkaan muuksi muutu. En usko, että mikään rakkauden voima saisi narsun muuttumaan - koska eihän hänessä ole vikaa, koskaan.

Toivottavasti saisit voimia parempaan elämään ja ennen kaikkea ajattelisit lastesi parasta!!

t. narskun ex, joka joutuu joka päivä näkemään narsku-isän aiheuttamia tuhoja lapsissaan :(

Kovia riitoja on ollut välillämme. Itse olen aika rauhallinen ja ymmärtäväinen ihminen. Olen kuitenkin suhteen aikana yrittänyt sanoa myös oman mielipiteeni, mutta monesti se teilataan kokonaan. Mieheni puhetta ei saa keskeyttää, ja sitä pitää kuunnella todella intensiivisesti ja hänen puhe on sellaista yksin puhelua, eikä hän pidä siitä, että hänet keskeytetään. (vertaa kahden ihmisen "normaali" keskustelu, jossa molemmat keskustelee ja on vuorovaikutuksessa toistensa kanssa).

Ja moni muukin noista nro 12 listaamista asioista osuu kohdalleen. Eroa olen miettinyt, mutta ainut, mikä pitää minut tässä liitossa, ovat lapset. Tykkään toki miehestäni, on hänessä ne hyvätkin puolensa. Mutta voisi olla, että ilman miestäni olisin vielä onnellisempi. Pelkään vaan niin kovin sitä, että menetän lapset. Mieheni on ollut yksinhuoltaja jo aiemmin, ja pelkään, että hän saisi kaikki yhteisetkin lapsemme itselleen. En voi ottaa sitä riskiä, että menettäisin lapset.

Itse asiassa tuntuu, että ihmiset jakautuu kahteen eri ryhmään: niihin, jotka just haksahtaa narsisteihin ( ja helposti myös niihin ihan vaan ikäviin ihmisiin), ja niihin, jotka heti haistaa, jos ihmisessä on jotain pielessä. Itsekin kuulun niihin, jotka "näkee" mikä ihminen on heti kättelyssä.

Otetaan nyt esimerkiksi ystäväni ja hänen miehensä, joka on menestyvä lääkäri... vain minä ja läheinen ystäväni koimme ihan heti alkuunsa tuon miehen epämiellyttäväksi, ja sellaiseksi, että hänessä on jotain pahasti pielessä, kun muu ystäväpiiri vaan ihannoi ja ihmetteli ja onnitteli tätä ystävääni niin mahtavan "saaliin" löytämisestä. Ja tässä vuosien varrella on todellakin tullut selväksi mikä mies on miehiään...

Tälläkin hetkellä voisin aika isoista summista lyödä vetoa kaikista lähipiirini liitoista mitkä kestää ja mitkä ei. Tähän asti en ole erehtynyt.

niin ei hän silloin mikään narsisti ole, vain ikävä ja ilkeä ihminen.

Oikea narsisti on niin ihana ihminen ennen kuin hänet oppii tuntemaan. Julkisivu pysyy hyvin pystyssä vieraiden edessä, vasta kun suhde muuttuu läheisemmäksi tulee se oikea narsisti esiin.

Vierailija:

Mulla meni 5 minuuttia tavatessani miehen ekaa kertaa tajua, mikä hän on miehiään (vaikken silloin tiennytkään narsismista mitään).

Joiden miehet olivat narsisteja ja molemmat ovat eronneet miehistään.

7vuotta yritin, parhaimmillaan oli kyllä ihanaa, kunhan luovuin omasta itsestäni, harrastuksistani, duunistani, kavereistani, sukulaisistani ja menneisyydestäni.

Aikamoisten kriisien kautta sain revittyä itseni pois j aloin takemään itseäni.

Suuri sysäys tais ollakun silloinen pomoni kysyi kehityskeskustelussa mistä tykkään ja mitä haluan tulevaisuudessa.

Paniikki meinas iskeä, kun en tiennyt enää edes lempimusaani, ruokaani tai väriäni.



Nyt siitä on neljä vuotta ja elämä alkaa olemaan taas elämisen arvoista.

Aloitin tämän ketjun tammikuussa ja se vieläkin näköjään "elää".



Tilanne nyt: ystäväni on syvästi masentunut, diagnoosi on tehty ja häntä hoidetaan sekä lääkkein että terapialla. Tuntuu hirveältä, syytän jotenkin itseäni enkö olisi voinut tehdä jotain enemmän? (Olen alkoholistin tytär itse, joten otan herkästi syyllisyyttä asioista, vaikka tiedän tottakai järjellä ajateltuna, ettei tämä minun syytäni ole). Ystäväni on työkyvytön enkä osaa yhtään arvioida, kuinka kauan menee ennen kuin hän on taas terve.



Ainoa lohtu tässä onkin se, että ainakin hän saa nyt tarvitsemaansa apua oikeilta ammattilaisilta. Yritän toki auttaa myös, mutta en ole alan ammattilainen, vain ystävä.



En tiedä mitä tekisin jos näkisin sen miehen, enkä löydä sanoja kuvatakseni kuinka häntä halveksin. Että meni tuhoamaan ystäväni elämän! :-( Tosin, hän ei ilmeisesti tajua tehneensä mitään väärää eikä ymmärrä, jos joku häntä syyttää. Katumusta ei narsisti myöskään osaa tuntea, eikä muitakaan tunteita. Sairas ihminen. En tiedä pitäisikö narsistit sulkea lukkojen taakse, etteivät he voisi tehdä tuhoa vai mikä auttaisi?



Voimia toivon kaikille muillekin narsistien uhreille! Teitä on valitettavan paljon.

ap

Ekat 4-5 vuotta hän osasi hämätä todellisen luonteensa kunnes todellinen minä alkoi tulla esiin mm. vastoinkäymisen aikana, jossa hän mokasi ja jäi kiinni.. Myös ekan lapsen syntymä toi hänestä sellaisia piirteitä joita ei ennen ollut..



Osaa olla mukava, avoin, muka empaattinen... mutta tosi asiassa kylmä, inhottava, itsekäs, muita halveksiva ja aliarvioitsija. Hakee vain valtaa ja rahaa, se on hänen elämänsä suola.



Veljeäni kohtelee kuin koiraa.. mutta veljeni on sokea tai muuten tyhmä.

Heillä on monta lasta ja säälin heitä. Äiti yrittää päästä pätemään lastensa kautta ja saada sitä myöten ihailua itselleen. Rakastaa keskipisteenä olemista ja on aina äänessä, ei jaksa kuunnella muita. Kateellinen.



Itse en ole ko. henkilön kanssa tekemisissä kuin pakosta.

Itse en usko, että toista voi muuttaa, tervettäkään ihmistä saatikka sitten sairasta. Ystäväni on menny naimisiin narsistin kanssa, ja vaikka mies kohtelee häntä kuin roskaa lattialla, ystäväni haluaa vaan jatkaa liittoa, koska hän kuvittelee voivansa rakastaa miehen terveeksi.



Onko täällä kellään kokemusta narsistin kanssa elämisestä? Mitä voin asiassa tehdä? Miten voin suojella ystävääni, joka on jo nyt sairastunut vakavaan masennukseen, mutta roikkuu miehessä kuin se olisi elämän viimeinen oljenkorsi??

hyvällä ja hoidolla, terapialla ja kuntoutksella sekä hirveällä omalla yrittämisellä. Mutta ei niin että joku muu " rakastaa terveeksi" .