Osaatko runoilla?

Kokoomus pasko housuun ja Orpo pyyhki sen pois mutta kepu teki toiset paskat Orpo yritti muutta ei osunut kun puolueen paskaan jotka tekivät valhella Suomen kansalle...

Perunat kiehuu minä en

Tyyni oon ja päättäväinen

Olen temput nähnyt miljoona kertaa

Rannalla eno ahventa perkaa

Jaakko kusi

Joo.

Pukki pakkaa rekeä

Erkki laskee egeä

monta menee pukin poveen

laitoin juuri kranssin oveen.

Villisti joraa tonttu-ukko

kuperkeikka ja lentosuukko.

Puuroa keitän riisinjyvästä

glögiä hörppään siitäkin hyvästä.

Joulua rauhaisaa tupaan omaan

konvehti livahtaa suuhun somaan.

Päivä on lyhyt ja yö niin pitkä

sukat ehtii tehdä, unet niin mitkä?

Runo on loppu, myös päivän puhteet

ken saa paketin, missä on vihjeet?

Vierailija kirjoitti:

IKUISESTI YHDESSÄ (luonto/ sinä)

Välillää katson välinpitämättömästi

Sinua.

En huomaa kauneuttasi,

Ainutkertaista.

Minulla ei ole aikaa,

Pysähtyä luonasi.

Kiirehdin ohitsesi.

Juosten.

Teen vääriä valintoja

Kysymättä sinulta.

Huomaan että voit huonosti,

Mutta suljen silmäni.

Kun minulla ei ole enää mitään,

Minulla on sinut.

Miten paljon voit antaa anteeksi ?

Kuulen jo huokauksen.

Vaikka katson sinua nyt,

Aamusta iltaan,

Ja illasta aamuun

Rakkauteni on pohjaton.

TÄMÄ ! Jos ajatten nimenomaan LUONTO teemana

Talvi.

Tuleeko vasta lumen myötä.

Onko lumilapiolla työtä.

Lumiukko, pihalla

Seisoo ukko, ummikko

Sanomaton pallomaha

Kysyy, onko paha

Vastaan, aha.

Penää.

Niin samantekevää, enää.

Joulu tulla jollottaa - av-mamma lautasen pienuutta vollottaa

lusikkakin on liian pieni - pötsi vetää lientä kuin sieni

syö arkenakin liikaa - rokkikitara huutaa piipaa...

Sun runos on niin huono, et' kohta paukkuu kuono.

Osaan kyllä.

Syö syö syö kunnes

pumppu välilyöntiä lyö

siitä seuraa ummetus

hyi onpa kammotus

sormella kaivaa kakka alkuun.

Kirjoitin pari tankaa 15.3.2020 koronainfojen jälkeen.

Kaikki on toisin

tässä vinossa maailmassa

katse sisäänpäin.

Tänä aamuna

uneton jättiläinen 

oven takana.

Ajaton aika

kalpeiden hedelmien

varjo vadilla.

Edessäni huoro,

kädessäin suoro,

sen peräpäähän tuuppaan,

se pyytää uudestaan 

      tuu paan. 

No minähän tulen, sanelen

naamansa nesteellä valelen,

en enää usko pelkkään monoon,

vaan lasken kaiken useaan horoon. 

Osaan.

Palstammat miehiä vihaa, koska haluavat nuolla vain naisen välilihaa

Mammoilla rehottaa alapäässä tuuhea puska, sekin on miehelle monelle suuri tuska

Tästäkin antaa mammat alapeukkua, ehkä syyttävät trollina jopa idän neukkua.

Auki puhelimesta aihe vapaa

Yhtäkkiä sormet runoa tapaa

Muodikas on kouvolatukka

Tekokynnet, tunika ja tukisukka

Kauhea anoppi antanut traumat syvät

Mies aikoo kännätä joulunpyhät

Pääsen töistä ihan pian

Menen kotiin ja jätän sen sian.

Noilla pojilla, joilla lomilla kovilla oli monista somista joista pakko saada kalaa

Ongelmitta omilla ongillansa onkivat, niska limassa, pakko raataa salaa

Ilman lupia, illan hupia, auringon laskiessa valehtelivat saaneensa valaan

Huonot on jäbän puheet

runoksi ajatukset, tekeleet

mieti sisältö, ojaan meet

kurauoma, veli kuoma

kourassa kellertävä juoma

samaa, mitä nupissa

kalsongissa.

Pankolla kissa.

Miau.

Palstapasi penaalista tylsän kaivaa

aivosolua ainutta vaivaa

Taivaanvuohi määkii

mulkii, määkii

pää kii.

Joulua

Voi sua

Tapani taapersi

takaperin jos menisin

takaisin aattoon ajatuksissani

Kuusen alle kipaisisin

pienen lahjan sipaisisin

niin pienen pienen

tonttu lienen

juhlapöydästä maistoin liemen

Puuron valkean voimalla

takaisin Korvatunturille.