Miehellä lapsi toisen naisen kanssa..
Tilanne on siis tämä, että jätin aviomieheni hetken mielijohteesta, meillä pitkä yhteiselo takana ja yhteisiä lapsia. Tein selväksi, että paluuta yhteen ei ole.(Älkää kysykö miksi) Mies löysi uuden naisen ja hän tuli raskaaksi(lähes heti kun tapasivat). No tajusin rakastavani edelleen miestäni ja hän minua, palasimme yhteen..
Nainen loukkaantui, kun mieheni jätti hänet, oli raskaana.. Teki isyyden tunnunstamisen kieltämisen.. Mieheni haluaisi tavata lasta ja pitää yhteyttä (ja minäkin) miten siis toimia?
Kommentit (35)
Mies oli sitten tylsä ja sinä jätit. Heti kun mies löysi uuden, alkoi sitten kiinnostamaan.
Mitäs kun viiden vuoden päästä ei taas enää kiinnostakaan?
Jättäkää nyt se naisparka rauhaan. Eiköhän häntä ole jo tarpeeksi vedätetty.
T.Ap
Ei tässä ole tarkoitus ketään kiusata, ihan aikuisten oikeesti.. Aikaa tapahtumasta on yli vuosi..
Se nyt on kuitenkin mun mieheni lapsi (ainakin suurella todennäköisyydellä).
Mä yritän ihan oikeesti pohtia miten pitäisi toimia.. Minun käsityksen mukaan kuitenkin olis parasta LAPSELLE, että hänellä on myös isä.
Ihminen ei joudu tuollaiseen tilanteeseen, jos hän kykenee yhtään ajattelemaan kuin aikuinen.
Mutta kai jokainen meistä tekee virheitä..
Myönnän että olen mokaillut ja miehenikin on.
Haluttais nyt korjata tilannetta, niin pitkälle kuin on mahdollsita.. Tällä kyseisellä naisella on lapsia ennestäänkin. Tuntuu kohtuuttomalle miestäni kohtaan, tuo isyyden tunnustamisen kieltäminen..
Sen verran idiootilta vaikuttaa tuo naikkonen.
Sinua ja miestäsi kohtaan ei pysty tuntemaan sääliä.
Te olette aikuisia ihmisiä, etteköhän selviydy.
Mietin vaan sitä naista jolla on lapsi miehen kanssa joka EI (myöskään) hoitanut ehkäisyä, jätti kylmästi kun exä vihelsi takaisin ja kaiken huipuksi haluaa vielä olla koko ajan tekemisissä lapsen takia.
Jos minä olisin ko. nainen, haluaisin että jättäisitte minut ja lapseni rauhaan. Etsimme oman tiemme. Ja ehkäpä jonkun ihmisen joka oikeasti välittää meistä. Parempi kun sitä " isää" ei olisi.
Ei tarvitsisi selitellä kenellekään mitään ja avata haavoja auki uudestaan joka kerta.
Walk away.
Itse vaan kun ei ole luonteeltaan yhtään tuollainen impulsiivinen, niin tuntuu niin oudolta, että joku voi noin isosta asiasta kuin ero päättää impulsiivisesti.
Mutta sitten asiaan: Vuosi on minulle ainakin todella lyhyt aika. Jos olisin raskaana ja mies jättäisi, niin olen aivan varma, etten olisi vielä vuoden päästäkään päässyt asiasta niin yli, että mitään vihan tunteita ei olisi.
Ja jos naisella on muitakin lapsia, niin ehkä hän pelkää myös sitä, että lapsia vaaditaan pian moneen eri suuntaan, ja hänellä ei säily enää kontrolli siitä, milloin lapset ovat kotona ja milloin isillään. Hänen perheensä kannalta on hyvinkin tärkeää, että kaikki lapset ovat kotona samaan aikaan, ettei osa lapsista ole isän luona eri aikaan kuin toiset. Sama lomien kanssa: Jos osa lapsista on isällä kesäkuun ja osa heinäkuun, niin milloin on perheen yhteinen kesäloma - ei milloinkaan!
Ja kun vauva on vielä pieni, niin isän rooli ei ole edes vielä niin tärkeä. Jos äiti imettää, niin eihän vauvaa voisi isälleen kuitenkaan päästää koko viikonlopuksi. Eikä äiti ehkä halua olla vauvasta erossa muutenkaan niin pitkään. Se on kuitenkin pitkä aika. Ette ehkä ole sitä vaatimassakaan, mutta tuollaisista asioista se äiti voi olla huolissaan.
Mietin vaan, että eikö se olisi tälle naisellekin etu, että lapsella olisi isä. Saisi vapaata joskus, ja varmasti myös autettaisiin taloudellisesti.
Me ollaan oltu idiootteja, mutta haluttais myös korjata tilannetta..
Onko vannonut ikuista rakkautta? Onko puhunut yhteisestä tulevaisuudesta? Onko kertonut koko totuuden erostanne (että sen käsittely on vielä kesken)?
Miehesi ei ole tainnut olla naiselle rehellinen, joten ei ihme, että nainen on hyvin syvästi loukkaantunut. On minullakin ollut nuorempana sellaisia poikaystäviä, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. Ja kukapa suosittelisikaan, että pidäpä vaan vielä yhteyttä hyväksikäyttäjään.
Ei ole myöskään itsestäänselvyys, että isän tapaaminen on lapsen parhaaksi. Lapsi on vielä niin pieni, että lapsen isäksi voi aivan hyvin muodostua joku muu mies, jonka kanssa nainen tulee elämään parisuhteessa. Jos näin on, niin lapsi ei tule kaipaamaan biologista isäänsä mihinkään. Toki lähellä aikuisuutta voi haluta tietää biologisen isänsä nimen, mutta se on jo aivan toinen asia.
Lapsen parhaaksi ei ole ehdottomasti se, että äiti joutuu luovuttamaan lapsen säännöllisesti sellaisen miehen hoiviin, johon hän ei voi yhtään luottaa, jolla on erilaiset arvot kuin hänellä itsellään, ja jota hän tuskin edes tuntee.
Nykyään kirkossa ei enää käydä, joten moraalisaarnat ovat siirtyneet esim. tänne. Jossainhan niiden on oltava. Sitten kun moraalista ei enää välitetä, niin ihmiskunta tuhoutuu.
ja lapset on aina etusijalla, siis ihan aina. Elämänarvot on kunnossa.
Ei ikinä, eikä missään tapauksessa.. Ollaan varmman ainoat vieheelliset teidän täydellisten joukossa.. -ap-
niin ei ole lapsen edun mukaista vierailla ainakaan teidän kotonanne. Ellei miehesi sitten käy tapaamassa lasta vain tämän toisen naisen kotona.
kun on sun miehes tavannu... ymmärän sua ap... jos olisin sun tilanteessa niin olis kyl helvetin vaikeeta se et äijällä olis muksu jonku toisen kaa... en itse varmaan pystyis sulattaa asiaa.. no en tiiä... ihmeen hyvin pystyt ottamaan tuo lapsen edun huomioon :) Mä en välttämättä pystyis...
hän kyllä neuvoo