tavarapaljous :(

Löysin KonMarin ja elämä on helpottanut!

Koti on käyty läpi perusteellisesti ja elämä on helpompaa. Ei enää vellovia tavararöykkiöitä ja epämäärisiä tavaroita mistä ei oikein tiedä mitä niillä tekisi.

Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Löysin KonMarin ja elämä on helpottanut!

Koti on käyty läpi perusteellisesti ja elämä on helpompaa. Ei enää vellovia tavararöykkiöitä ja epämäärisiä tavaroita mistä ei oikein tiedä mitä niillä tekisi.

Suosittelen!

Miten tuo käytännössä tapahtunut?

Oon itsekin lukenut konmari kirjan, käynyt vaatteet läpi, sekä kirjat, astiat, valokuvat ym. Mutta ei elämä oo helpottunut. Tavararöykkiöt katosi hetkeksi ja paljon lahjoitin tarpeetonta, mut kun alkuinnostus lakkasi niin taas on vaatteita tuolin päällä ja sukatkin sekaisin. Uutta ei ole tullut sisään. Säästinkö iloa tuottamattomia asioita vai missä meni vikaan?

Oikesti haluaisin tietää miten saatte elämän helpommaksi? Onko vatteita jäljellä vain muutama vai miten onnistutte välttämään sekasotkun palaamisen?

Mulla on nyt Konmari luettavana, kun HS tarjosi sen ilmaiseksi. Olen lukenut aiheesta aika paljon lehdistä ja netistä ja pitänyt monia Marien ajatuksia järkeenkäyvinä. Ne ovat auttaneet minua luopumaan juurikin niistä vanhoista, kuluneista, ei-tyydyttävistä mutta vielä ei-rikkonaisista vaatteista ja kengistä, joita olen syyllisyydentunnossani säilönyt.

Mutta kirja on (anteeksi nyt kaikki marittajat) ihan kamala. Kuin lukisi jonkun 14-vuotiaan bimbon juttuja. Siistiä, taas 18 jätesäkkiä pois. Mahtavaa, taas lähti 27 jätesäkkiä. Hienoa, taas tuli tilaa. Tämä minun napani ja raivausmetodini on nyt tärkeintä maailmassa.

Olin kuvitellut, että kirjassa on jonkinmoinen spirituaalinen pohjavire, animismia tai sen sellaista. Mutta se tuntuukin olevan ihan pelkkää materialistista hattaraa.

T. Ilman verhoja.

P.S. Viime viikonloppu oli hyvä. Lähti yksi tuoli hyväntekeväisyyteen, kassi vaatteita jätteisiin, kaksi kassia vaatteita hyväntekeväisyyteen, yksi kassi henkareita (mahtavaa!) ja muuta sälää hyväntekeväisyyteen. Tosin kaikki edelleen auton takakontissa, huomenna pääsen vasta viemään.

Kaksista kulahtaneista talvikengistä  olisin henkisesti täysin valmis luopumaan, mutta ensin pitäisi löytää ne yhdet täydelliset. En halua ostaa epätäydellisiä. Joten voi olla, että tämä talvi mennään vielä näillä pikkuviallisilla.

Joo sama huomio että Marie Kondo on kuin teinibimbo jolla liian iso viikkoraha ja turhanpäiväistä krääsää huone täynnä vanhempiensa omistamassa kodissa. Helppo elämä ollut jos ei muuta murhetta kuin iloa tuottavien tavaroiden jahtaaminen.

Raivauslauantain kahvilla tässä.

Kondon kirjaa luettuani alan pikkuhiljaa tuntea, ettei vika ole minussa vaan maailmassa. Tiedän kuka olen, en muodosta minäkuvaani shoppailemalla, en halua elää toisenlaista elämää enkä usko minkäänlaisten tavaroiden muuttavan minua ihmisenä. Haluan vain elää elämääni, lukea, ulkoilla, pukeutua nätisti, elää ekologisesti ja siivota nopeasti.

Maailma (ja Kondo etunenässä) sen sijaan kehottaa meitä määrittelemään itseämme tavaroiden tai tavarattomuuden kautta. Eli koko ruljanssi palvelee markkinavoimia.

En tiedä, onko Kondo vaikuttanut keneenkään näin, mutta siirsin talvikengät hävitettävien kassista kunnostettavien kassiin.

T. Ilman verhoja.

Vierailija kirjoitti:

Raivauslauantain kahvilla tässä.

Kondon kirjaa luettuani alan pikkuhiljaa tuntea, ettei vika ole minussa vaan maailmassa. Tiedän kuka olen, en muodosta minäkuvaani shoppailemalla, en halua elää toisenlaista elämää enkä usko minkäänlaisten tavaroiden muuttavan minua ihmisenä. Haluan vain elää elämääni, lukea, ulkoilla, pukeutua nätisti, elää ekologisesti ja siivota nopeasti.

Maailma (ja Kondo etunenässä) sen sijaan kehottaa meitä määrittelemään itseämme tavaroiden tai tavarattomuuden kautta. Eli koko ruljanssi palvelee markkinavoimia.

En tiedä, onko Kondo vaikuttanut keneenkään näin, mutta siirsin talvikengät hävitettävien kassista kunnostettavien kassiin.

T. Ilman verhoja.

Mullakin tämä tavaroiden vähentäminen on aiheuttanut itsetutkiskelua, enkä oikein itsekään ole vielä täysin selvillä mitä varsinaisesti haluan. Toisaalta tekisi mieli elää hyvinkin ekohenkisesti vähällä tavaralla ja käyttää itse kaikki tavarani niiden elinkaaren loppuun. Vähät välittäen tavaran kuluneisuudesta niin pitkään kuin käytännöllisyys säilyisi. Ja myös vähentää tavara sen verta vähiin, että aikaa niiden huollolle jäisi, varastoissa ei olisi turhaa ja että siivoaminen olisi nopeaa ja helppoa. Tämän elämäntavan valitsemista puoltaisi sekin, että viimeisen vuoden aikana hankituista tavaroista useampi on osoittautunut laadultaan luokattoman huonoiksi, vaikka ostotilanteessa tuote on vaikuttanut hyvältä eikä hintakaan ole ollut erityisen alhainen. Ts. Odotusarvo tuotteen laadule on ollut korkea.Että kun uutta ostamallakaan ei saa hyvää, niin aivan sama mennä niillä vanhoilla parhaat päivänsä nähneillä.

Toisaalta en voi kieltää esimerkiksi mieluisten vaatteiden vaikutusta mielialaan ja itsevarmuuteen. Ja että olisi kiva, että vaikkapa samantyyppisiä kenkiä olisi erityylisiä, jotta erilaisten asukokonaisuuksien muodostaminen olisi mahdollista. Kauniit esineet ja esineiden siisteys ja hyväkuntoisuus vaikuttaahuomattavasti kodin viihtyisyyteen. Makukin tuntuu aina välillä muuttuvan, vaikka hankinnat yrittääkin tehdä mahdollisimman mieluisina ja toisaalta laadukkaina.

Välillä myös omat ponnistelut ekologisuuden eteen tuntuvat turhilta, kun niin moni elää ekologisessa mielessä kuin viimeistä päivää vähät välittäen mistään muusta kuin omista haluistaan. Että miksi minä sitkeästi pidän näitä nukkaisia kotivaatteita ja käytän kulahtaneita lakanoita ja pyyhkeitä, kun niin moni muu uusii tavaroitaan huomattavasti herkemmin. Joissakin tavaroissa vähän tarvetta suurempi määrä helpottaa arkea. Esimerkiksi lastenvaatteissa helpottaa, jos ei ole välttämätöntä pystyä pyykkäämään monta kertaa viikossa. Vähentää kiireisten viikkojen stressiä, kun tietää, että puhdasta vaatetta on varmasti kaapissa.

Toistaiseksi olen yrittänyt tasapainoilla näiden kahden välilä siten, että olen vähentänyt ostamista, mutta tekemissäni ostoksissa pyrkinyt satsaamaan laatuun. Toisaalta käytän tosiaan moniakin tavaroita niin huonokuntoisina, että moni olisi varmasti uusinut jo aikoja sitten. Olen myös vähentänyt sellaisia tavaroita, joille minulla ei ihan aidosti ole käyttöä, olkoonkin miten hienoja tahansa. Ja yritän osittain sammuttaa ekologisen omatuntoni hävittämällä tekstiilikeräykseen esimerkiksi huonoimmassa kunnossa olevia vaatteitani. Pyrin myös keksimään tavaroilleni uusia käyttötarkoituksia, jotta jo omistamani tavarat pääsevät käyttöön, eikä minulla tarvitsisi olla jokaiseen tarpeeseen omanlaistaan vempelettä.

Toivoisin tavaroiden kanssa touhuamiseen liittyvän ajallisen ja henkisen panostuksen vähenemistä. Että löytäisin sellaisen vaivattoman tasapainon toiveideni välille, ettei materia veisi ajatusaikaani suuntaan eikä toiseen. En haluaisi juurikaan kiinnittää huomiotani tavaraan

Muutto takanapäin, ja ennen sitä en pystynyt tekemään kovinkaan isoja luopumisia. Kiire iski päälle, samoin kuin sitkeä flunssa, ja sitä tuli vaan pakattua kaikki ajattelematta enempiä.

Nyt sitten purkaessa laatikoita ja tavaroiden omaa paikkaa etsiessä on tullut löydettyä rikkinäisiä valaisimia (hajonneet ennen tätä muuttoa), risoja vaatteita ja ihme rojua joiden käyttötarkoitusta ei enää edes muista. Jo löytänyt rojukaappi tilansa, tällä kertaa vetolaatikosta.

Sitä olen ihmetellyt miten täyteen kaikki kaapit tulevatkaan vaikka täällä piti olla enemmän säilytystiloja kuin entisessä asunnossa eikä uutta tavaraa ole ostettu vähään aikaan.

Meinaan ottaa tavaksi kirjata ylös ostot ja poistot jatkossa, jotta näkee mihin suuntaan on menossa kulutustottumuksissa. Löysin tavara päivässä pois -sivuston fb josta saa ideoita.

Kirjoitan tänne nyt ekaa kertaa, oon kyllä lukenut tätä ketjua monesti. Nyt aloitin vihdoin tavaroiden karsimisen ja järjestelyn, tosin painottuen enemmän järjestelyyn tässä vaiheessa. Meillä on 60-neliöisen asunnon kaikki kaapit pullollaan sekalaista tavaraa, osa on ihan turhia ja niitä tärkeitäkään ei meinaa millään löytää. Kun muutettiin tähän vajaa kaksi vuotta sitten, niin laitettiin vaan tavarat kaappeihin järjestystä sen kummemmin miettimättä, sillä mulla ja miehellä oli silloin niin rankka elämäntilanne, että ei jaksettu panostaa muuta kuin siihen että saadaan muuttolaatikot tyhjiksi. Toki siis vaatekaappi ym. päivittäistavarat on olleet suurin piirtein järjestyksessä, mutta kaikki harvemmin tarvittavat tavarat on olleet ihan sekalaisissa paikoissa, ja kaappien hyllyt vaan ahdettu täyteen kaikenlaista. Muutama muuttolaatikko oli 1,5 vuotta terassilla, kun en tiennyt mitkä tavarat niistä haluan säilyttää, eikä niille toisaalta ollut tilaakaan missään kaapeissa. Ne on onneksi nyt sentään käyty läpi.

Oon jo pitkään halunnut järjestää kaikki epämääräiset kaappien sisällöt, mutta mulla ei oo ollut voimavaroja sellaiseen. Mulla on sairauksia, jotka aiheuttaa mulle sen että ei meinaa olla voimia tehdä yhtään mitään. Välillä oon ollut niin huonossa voinnissa, että en oo meinannut ruokaakaan jaksaa laittaa päivän ainoana tehtävänä. Nyt voin jo selkeästi paremmin, ja yllättäen pari viikkoa sitten tuntui siltä että jaksaisin vähän järjestellä yhtä laatikostoa jossa on meidän tärkeitä papereita ja sekalaista tavaraa.  :-) Oon sen jälkeen järjestellyt sitä melkein joka päivä, ja suunnilleen puolet papereista on menneet takan sytykkeiksi, ja laatikostossa olleet tavarat on järjestyksessä. Puolet laatikoista on nyt tyhjillään, kun perustin kansion missä on mun kaikki tärkeät paperit. Tähän asti ne on lojuneet muutamassa kasassa pitkin asuntoa (ja kuitenkin sekoittuneet aina vaikka ovat mukamas olleet aiheittain pinoissa), ja tuossa laatikostossa. Nyt on hyvä kun jatkossa kaikki löytyy samasta kansiosta. Koirankin papereille tein oman kansion. :-D Toissapäivänä järjestin yhden työpöydän laatikon, jossa on kaikki toimistotarvikkeet, ja heitin valtavasti toimimattomia kyniä ym. roskiin. Tänään järjestin kaapin jossa on ollut koiran tavaroita ja sekalaista roinaa. Nyt on niin siisti koirakaappi että ei oo ikinä ollut. :-) Sain karsittua vähän tavaraa roskiin ja myyntiin, ja yksi hylly jäikin tyhjäksi sen ansiosta. Laitoin roskiin mm. neljä koirapyyhettä jotka on olleet alunperin exän vanhoja pyyhkeitä, eipä tarvi niitäkään enää pitää painolastina muistuttamassa  mulle haitallisesta suhteesta.

Tuntuu kyllä tosi hyvältä että saan vihdoin kaapit järjestykseen. Kun kuvittelen sitä tilannetta että kaikki olis siistissä järjestyksessä ja turhat tavarat karsittu pois, niin tuntuu kuin olis kevyempi olo, kuin voisin keskittää vähät voimavarani paremmin tärkeisiin asioihin. Ilmeisesti sekasortoiset kaappien sisällöt on kuormittaneet mua muutenkin kuin siten että jotain tiettyä tavaraa tai paperia ei löydy.

En tiiä kauanko tässä järjestelyssä ja karsimisessa menee, mutta eipä sillä oo niin merkitystä. Ja pitää varmastikin tehdä vielä toinen kierros missä karsin tavaraa vähän rankemmalla kädellä, tässä vaiheessa mulle on tärkeintä vain se että roskiin ja myyntiin menee edes sellaiset mille ei ihan oikeasti oo käyttöä, monen vuodenkaan päästä. Mulla on taipumusta säilöä tavaroita turhaan, ja haluaisin kokeilla pääsisinkö KonMarin avulla eroon niistä mitä säilön varmuuden vuoksi tai joita mulla on kappalemääräisesti ihan liikaa. Kun tunteen tasolla arveluttaa että entä jos en pärjääkään ilman niitä, jos tuleekin puute jostain, mutta järjellä ymmärrän että en mä niitä oikeasti tarvisi, ja jos vastoin kaikkia todennäköisyyksiä käy niin että tarvitsen, niin uusiakin saa hankittua. Sitten on vielä vaatteiden kanssa se, että mä kuvittelen pitäväni joitain periaatteessa ok vaatekappaleita, mutta en kuitenkaan pidä. No, ehkäpä mä pääsen näistä eroon pikku hiljaa. :-) Nytkin heitin jo vähän tavallista rohkeammin tavaraa roskiin ja myyntilaatikkoon.

Päätä joku kiva juttu. Myy ylimärinen tavara. Ja hemmottele itseäsi tai perhettä niillä rahoilla... eli se olis palkinto hyvästä työstä...

Tämä ketju on mun konmari. Alkupäässä osallistuin. Olimme muuttamassa isompaan, mutta en halunnut kantaa uuteen kotiin roinaa. Kohta vuosi uudessa asunnossa takana. Ensinnäkin tila tekee elämän helpommaksi.

Toiseksi kierrätysintoilevana romun tuloa kotiin ei voi estää. Sukulaiset työntävät tavaroitaan jatkuvalla syötöllä. Jossain vaiheessa asialle on pantava piste, mutta nyt otan vastaan, ja kierrätän kiltisti sitten eteenpäin. Mutta vaatii täyttä työtä, ettei tällä metodilla isompi koti huku roinaan. Tämä on myös petollista siinä mielessä, että sukulaiset eivät lakkaa ostamasta, kun voivat kuvitella olevansa ekologisia, kun lapsiperhe ottaa  vastaan. Usein vielä lahjoittavat suoraan kouluikäisille koriste-esineitä ja muuta roinaa, jota en oikein voi kieltääkään.

On hämmentävää, miten tavararöykkiöistä, joiden luulisia olevan jo läpikäytyjä, aina vain löytyy poistettavaa. Eilen siivoilin ompelutarvikelaatikkoa. Poistin neppareiden osia, joiden parit ehkä puuttuivat, nappeja, joita en koskaan käyttäisi, lankarullia, joissa lanka oli rispaantunutta ja ihme langanpätkiä ja rojua. Eteisestä heitin roskiin huonokuntoisen pyöräilykypärän ja linttanat kengät. Miksi ne tulivat mukana vanhasta kodista uuteen???

 Positiivista on, että 40 neliötä suurempaan asuntoon ostettiin kaksi uutta huonekalua ja yksi lamppu, muuten kaikki on sukulaisilta tai väljemmin asetettua vanhasta kodista. Yhtään astiaa, kodinkonetta tai sisustukseen liittyvä asiaa ei ole ostettu. Ne rahat on käytetty palveluihin, siivoja käy kerran kuussa, käydään kampaajalla, lähiravintolassa, elokuvissa jne. 

Seuraavaksi tarkoitus käydä sähköisten tiedostojen kimppuun ja järjestellä niitä.  Jos saisi jotain epämääräisiä muistitikkuja ois nurkista pyörimästä. 

Kirjoitin aiemmin suunnitelmistani ottaa yksi laukuistani koekäyttöön. Nyt on kokeiltu, ja huomattu sopimattomaksi nykyisiin tarpeisiin. Laukku sai siis jatkaa matkaansa seuraavalle käyttäjälle.

Läpikäyminen on mun vinkki. Mulla on koti jaettu 6 osaan ja kerran kk käyn yhden osan läpi, eli jokainen tavara on kädessäni 2 krt kuussa.

Jos en tarvitse, eteenpäin, jos tarvitsen, takaisin paikalle.

Sellaista kertaa ei ole ollut ettei kuussa joku lähtisi kiertoon.

Valtaosa tavaroista lähtee kirppikselle.

Minulla on 2 x vuodessa 10 banaanilaatikon kiintiö. Eli 2 x vuodessa minulta haetaan kotoa 10 laatikkoa ja hakija hinnoittelee ja myy ne.

Ja tilittää puolet.

Helppoa kuin heinänteko.

Myös arkisiivous tapahtuu päivittäin, silti aina on päivittäin siivouksen makua.

Yksin ollessani on siivottavaa onneksi paljon vähemmän . Tarpeeksi silloinkin, koska teen valtaosan kk siivouksesta silloin .

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt Konmari luettavana, kun HS tarjosi sen ilmaiseksi. Olen lukenut aiheesta aika paljon lehdistä ja netistä ja pitänyt monia Marien ajatuksia järkeenkäyvinä. Ne ovat auttaneet minua luopumaan juurikin niistä vanhoista, kuluneista, ei-tyydyttävistä mutta vielä ei-rikkonaisista vaatteista ja kengistä, joita olen syyllisyydentunnossani säilönyt.

Mutta kirja on (anteeksi nyt kaikki marittajat) ihan kamala. Kuin lukisi jonkun 14-vuotiaan bimbon juttuja. Siistiä, taas 18 jätesäkkiä pois. Mahtavaa, taas lähti 27 jätesäkkiä. Hienoa, taas tuli tilaa. Tämä minun napani ja raivausmetodini on nyt tärkeintä maailmassa.

Olin kuvitellut, että kirjassa on jonkinmoinen spirituaalinen pohjavire, animismia tai sen sellaista. Mutta se tuntuukin olevan ihan pelkkää materialistista hattaraa.

T. Ilman verhoja.

P.S. Viime viikonloppu oli hyvä. Lähti yksi tuoli hyväntekeväisyyteen, kassi vaatteita jätteisiin, kaksi kassia vaatteita hyväntekeväisyyteen, yksi kassi henkareita (mahtavaa!) ja muuta sälää hyväntekeväisyyteen. Tosin kaikki edelleen auton takakontissa, huomenna pääsen vasta viemään.

Kaksista kulahtaneista talvikengistä  olisin henkisesti täysin valmis luopumaan, mutta ensin pitäisi löytää ne yhdet täydelliset. En halua ostaa epätäydellisiä. Joten voi olla, että tämä talvi mennään vielä näillä pikkuviallisilla.

Kirjan lukeneena, ei-marittajana pidän kuitenkin pienen puolustuspuheen kirjalle. Kirjan tekstihän (vai suomennos?)  on aivan luokattoman surkeaa. Ehkä parempi editori olisi tehnyt oikeutta kirjalle, mutta toisaalta näyttää myyvän näinkin. Pohjalla oli kuitenkin ihan hyviä ideoita. Koska kirja kuitenkin keskittyy tavaraan, minusta on vain luonnollista että se on "materialistista hattaraa", sitähän se ongelmakin on.

Ensinnäkin, kirjan "pois" ei ole (tai ei ainakaan tarvitse olla) synonyymi kaatopaikalle. Japanissa kierrätys käsittääkseni on niin hyvin organisoitu itsestäänselvyys, että asiaa ei ole ehkä käsitelty sen takia enempää. Lisäksi ainakin englanninkielinen teos taitaa käyttää termiä "discard", joka ei tarkoita roskiinlaittamista vaan ennemmin poistoa. 

Toinen ajatus jonka olen jo toiseenkin ketjuun täällä kirjoittanut, koskee nykyihmisen roskiinlaittamisen kammoa. Valitettavasti tavaraa on nykyään tarjolla niin paljon ja edullisesti, että kaikelle ei vain löydy enää ottajaa. Jos sinulla on kaapissasi hiukan haalistunut, säkkimäinen kahiseva tuulipuku 90-luvun alusta, niin sellaiselle on todella vaikea löytää enää käyttäjää. Vaikka vaate on "ihan ehjä ja hyvä" vielä, sitä ei luultavasti kukaan halua. Jos kannat vaatteen kierrätykseen, luultavasti kuormitat vain keskuksia, jotka kierrättävät sitä ympäriinsä hetken ja laittavat sen parein vuoden päästä roskiin. Tai jos säästelet sitä kaapissasi, viimeistään kuolinpesän tyhjentäjät joutuvat tekemään vaatteelle sitten jotain. Reiluinta joskus on vain lajitella tavara materiaalin mukaiseen jätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin KonMarin ja elämä on helpottanut!

Koti on käyty läpi perusteellisesti ja elämä on helpompaa. Ei enää vellovia tavararöykkiöitä ja epämäärisiä tavaroita mistä ei oikein tiedä mitä niillä tekisi.

Suosittelen!

Miten tuo käytännössä tapahtunut?

Oon itsekin lukenut konmari kirjan, käynyt vaatteet läpi, sekä kirjat, astiat, valokuvat ym. Mutta ei elämä oo helpottunut. Tavararöykkiöt katosi hetkeksi ja paljon lahjoitin tarpeetonta, mut kun alkuinnostus lakkasi niin taas on vaatteita tuolin päällä ja sukatkin sekaisin. Uutta ei ole tullut sisään. Säästinkö iloa tuottamattomia asioita vai missä meni vikaan?

Oikesti haluaisin tietää miten saatte elämän helpommaksi? Onko vatteita jäljellä vain muutama vai miten onnistutte välttämään sekasotkun palaamisen?

Ei konmari tai muukaan raivausmenetelmä kuitenkaan ihmeisiin pysty. Tavarat on toki edelleen laitettava paikalleen, muutenhan niistä syntyy sotkua. Kiireessä arjessa meilläkin pinoja edelleen tietysti syntyy, ja lasten leluja on hujan hajan lattialla. Eikä siinä mitään, sellaista se on. ISO ero edelliseen on siinä, miten helppoa ja nopeaa ihmismäiseksi kämpäksi siivoaminen nykyään on kun kamoille on paikka johon ne on myös helppo laittaa. 

Meillä esimerkiksi on juuri nyt olkkarin lattia aivan täynnä leluja duploista pehmoihin ja muovilapioihin, eli ns. epäsiistiä. Saan kuitenkin olkkarin täyssiistiksi n. 45 sekunnissa kun kippaan kaikki lelut niille omistettuun yhteen laatikkoon. Yleensä teen sen vasta illalla kun poika nukkuu, muuten homma on jokseenkin turhaa, ja lapsella on kuitenkin oikeus elää täällä yhtälailla.

Vierailija kirjoitti:

Läpikäyminen on mun vinkki. Mulla on koti jaettu 6 osaan ja kerran kk käyn yhden osan läpi, eli jokainen tavara on kädessäni 2 krt kuussa.

Jos en tarvitse, eteenpäin, jos tarvitsen, takaisin paikalle.

Sellaista kertaa ei ole ollut ettei kuussa joku lähtisi kiertoon.

Valtaosa tavaroista lähtee kirppikselle.

Minulla on 2 x vuodessa 10 banaanilaatikon kiintiö. Eli 2 x vuodessa minulta haetaan kotoa 10 laatikkoa ja hakija hinnoittelee ja myy ne.

Ja tilittää puolet.

Helppoa kuin heinänteko.

Myös arkisiivous tapahtuu päivittäin, silti aina on päivittäin siivouksen makua.

Yksin ollessani on siivottavaa onneksi paljon vähemmän . Tarpeeksi silloinkin, koska teen valtaosan kk siivouksesta silloin .

Löytyykö teiltä vuosittain 20 banaanilaatikollista turhaa tavaraa? Vai otatko tuttujenkin ylimääräiset? Jos tuo kaikki tulee pelkästään teidän perheeltä, niin on hurja tavarakierto. Ekologisuus aika kaukana, jos tuolla tahdilla uusii tavaraa. Helpompaa olisi varmaa vähentää ostelua.

Meidän kämpässä äiti oli aina se joka hamstrasi tavaraa, ihan kaikki piti säilyttää ja kirppareilta haalia lisää roinaa. Itseäni moinen tavaranpaljous ahdisti, ainut paikka koko talossa mikä ei pursunnut tavaraa oli oma huoneeni, jonka pidin mahd siistinä kaiken sen sotkun keskellä. Mutta auta armias jos uskalsi ehdottaa äidille, että myytäisiinkö joku kulho, joita oli jo muutenkin kaksikymmentä enemmän kuin mitä käytettiin niin alkoi huuto siitä etten osaa arvostaa tavaroita...

Joulu ahdistaa :(

Vierailija kirjoitti:

Joulu ahdistaa :(

Tosiaan toivottavasti joulu ei toisi mukanaan tavaravuorta. Itse pyritään ostamaan lapsille mieluisiksi tiedettyjä (esim. Legot) lahjoja maltillinen määrä. Itse toivoisin saavani lahjaksi vain kuluvaa, vaikkapa herkkuja tai jotain hienompaa kahvia. Jotkut tuikkukipot, koristeet tai pyyhkeet olisi ihan kauhistus. Kahdelle ensimmäiselle ei ole käyttöä ja kodintekstiileitäkin on yli tarpeen. Lahjoista on vielä niin vaikea hankkiutua eroonkaan. Miehelle aion antaa herkkukorin ja muutaman vaatteen, tai sitten tilaan häntä kiinnostavan lehden lahjaksi. Mies itsekin sanonut, ettei toivo saavansa tavaraa, joten sikäli kiva.

Täällä ollut ihan hyviä raivaustuulia viime aikoina. Mutta harrastustarvikkeet askarruttavat.

Minulle on kertynyt esimerkiksi trikookankaita, vaikken edes omista saumuria enkä aio sellaista ostaa. Olen ajatellut, että opettelen työväenopiston työpajassa ompelemaan ja teen vaikka lapsille yöpöksyt itse, niin ei tarvitse ostaa kiinalaista. Mutta nyt tajuan, että lapset kasvavat isoiksi ennen kuin minulla on aikaa tähän, ja olen sen verran tarkka vaatteista, etten kuitenkaan tulisi pitäneeksi harjoitusvaiheen tekeleitä.

Olen ollut käsityötarvikkeiden ostolakossa pitkään, mutta nyt mies toivoi minulta mieluista isoa neuleprojektia, joka tulee varmasti käyttöön. Niinpä ostin tarvikkeet tähän projektiin, ja itsetutkiskelun seurauksena trikoot lähtevät kiertoon.

Harrastustarvikkeisiin liittyy se, että niiden yhteydessä ollaan aika vahvasti kiinni unelmissa. Mitä tekisin, jos minulla olisi aikaa? Kuntohökötys voi symboloida terveempää elämää tai vain ahdistaa. Itse en ole koskaan ostellut liikoja urheiluvaatteita tai -välineitä, mutta askarteluun, kuvataiteeseen ja käsitöihin liittyviä juttuja senkin edestä. Tarvitsenko niitä?

Tämä visiointi on oikeastaan ainoa asia, joka Konmarissa minua puhutteli.

T. Ilman verhoja.