tavarapaljous :(

Minä mietin sitä, että kun ihminen kuolee, hänen jälkeläisensä/sukunsa/ystävänsä laittavat 99 prosenttisesti kaiken "tärkeän ja tarpeellisen" roskiin tai kirpparille.

Kun raivaa tilaa elämäänsä nyt, siihen tulee myös tilaa jollekin uudelle. Se voi olla toinen ihminen ja hänen tavaransa, se voi olla mielenrauha tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin sitä, että kun ihminen kuolee, hänen jälkeläisensä/sukunsa/ystävänsä laittavat 99 prosenttisesti kaiken "tärkeän ja tarpeellisen" roskiin tai kirpparille.

Kun raivaa tilaa elämäänsä nyt, siihen tulee myös tilaa jollekin uudelle. Se voi olla toinen ihminen ja hänen tavaransa, se voi olla mielenrauha tai jotain muuta.

Tuo oli hyvin sanottu. Elämässä saa asioita, kun on valmis antamaan jotain pois. Itselle tarpeettomasta tavarasta luopuminen tekee tilaa myös päähän. Tämä sama ajatusmaailma on käsittääkseni hypetetyssä Konmarissa, jonka sain lahjaksi tänä jouluna.

- Sivustaseuraaja

Up

Minä sain paljon turhaa tavaraa lahjaksi. Tonttukoristeita, kynttilöitä, tuikkukuppeja ja vaatetta. Tai käyttöön tulevat, mutta kun jo ennestään on liikaa. Varmaan jotain lähtee kirpparille tammikuussa, vaikka lahjaa ei saisikaan myydä :/

Vierailija kirjoitti:

Minä sain paljon turhaa tavaraa lahjaksi. Tonttukoristeita, kynttilöitä, tuikkukuppeja ja vaatetta. Tai käyttöön tulevat, mutta kun jo ennestään on liikaa. Varmaan jotain lähtee kirpparille tammikuussa, vaikka lahjaa ei saisikaan myydä :/

Ajatus siitä, ettei lahjaa saisi myydä, on varmasti jämähtänyt monen mieleen. Ja saahan niin ajatella, ei siinä! Itsellenikin lahjaksi saatujen asioiden myyminen on vähän vaikeaa, mutta olen ottanut asiassa harppauksen eteenpäin luettuani esimerkiksi tätä keskustelua. Jos olen saanut lahjaksi jotain sellasta josta en pidä tai jolla en yksinkertaisesti tee yhtään mitään, niin olen laittanut sen eteenpäin sillä ajatuksella, ettei lahjan antaja varmastikaan halunnut aiheuttaa lahjallaan ikäviä tunteita tai vaivaa. Lahjan tarkoitustan on muistamisen lisäksi antaa jotain sellaista, josta lahjan saaja ilahtuu. Jos ilahtumisen sijaan lahja tuottaa päänvaivaa tai säilyttämisen pakkoa velvollisuuden takia, niin lahjan idea ei minusta silloin toteudu.

Tämän pitää tietenkin toimia myös toiseen suuntaan: Jos annan jollekin läheiselleni "hutilahjan", minulle on ihan ok, jos hän päättää antaa sen parempaan kotiin :)

- Sivustaseuraaja

Alkoi kyllä ahdistaa taas tuo joulun tavaramäärä. Lasten lelut ym. roina...

Joulu vietetty ja tavaramäärä lisääntynyt. Eniten lahjoja kertyi luonnollisesti lapselle, mutta saatiin me vanhemmatkin muutama tavaralahja. Onneksi kuitenkin valtaosa muisti syötävällä tai muutoin kuluvalla. Itse annettiin aikuisille vain herkkulahjoja.

Alkuvuodesta on tiedossa paljon muita kiireitä, mutta kevään korvalla varmasti käyn uudella tarmolla seuraavaan raivauskierrokseen. Koko ajan toki katselen tavaroita vähän sillä silmällä, josko jotain ylimääräistä tarpeetonta löytyisi. Muutama uusi tarpeellinen juttukin on ostoslistalla.

Joulu onnellisesti ohi. Meille pukki toi vain legoja ja kirjoja. Kirjoja mahtuu toistaiseksi hyllyyn, legoille suunnitellaan parasta aikaa uutta säilytysjärjestelmää. (Vinkkejä otetaan vastaan).

Uuden vahakankaisen pöytäliinan ostin joulun alla. Se on kaunis ja helppo pitää siistinä, joten en ole ruoskinut itseäni asiasta. Kangasliinoista voisi vähentää yhden.

Vaatteiden äärelle pitäisi taas palata, niitä jää jatkuvasti pieneksi lapsilta. Urheiluvälineitäkin pitäisi päivittää lapsille, ja ehkä viimein jopa itselle. Eikö tämä tavararuljanssi koskaan lopu? Voi kun saisi ajatuksen voimalla kaappiin aina sopivat vaatteet ja varusteet kaikille eikä mitään muuta...

Niin, tekeekö kukaan ketjun ihmisistä uuden vuoden lupauksia? Millainen tavaravuosi 2017?

T. Ilman verhoja.

Up

Huh, lapsiperheissä tuo tavararuljanssi on varmasti aivan oma lukunsa, kun lapset kasvavat ja vaatteitä pitää vähän väliä päivittää suurempaan kokoon. Myös lelut tietenkin muuttuvat iän myötä... Serkkujeni perheessä legoja säilytettiin isossa sängynaluslaatikossa, joka oli kyllä tosi kätevä. Itseäni tosin ärsyttäisi se, että sängyn alta olisi niin vaikea imuroida. Nyrkkisääntönäni onkin, että sängyn alla ei säilytellä mitään.

En oikein keksi itselleni mitään uuden vuoden lupausta... Ehkä jatkan samaan malliin kuin nytkin :)

- Sivustaseuraaja

Kokeile konmaria.

Olen lukenut Konmaria taas vähän eteenpäin ja todennut, että sen perusajatus on kyllä ihan hyvä. En tosin tiedä, osaanko itse ihan yhtä "kylmästi" laittaa tavaraa pois sen perusteella, tuottaako se minulle iloa, kun jotkut tavarat ovat vain niin vaikeita... Toissapäivänä siivosin äitini kanssa hänen häkkivarastoaan ja sieltä löytyviä lapsuuteni aikaisia tavaroita. Varastossa on siis monta laatikkoa minun ja sisarusteni vanhoja leluja, kirjoja yms. Taas pystyin laittamaan kiertoon osan omista tavaroistani, mutta onhan sitä vielä jäljellä... Vaikeimmat tavarat ovat oikeastaan äitini lapsuuden aikaiset lelut, joilla olen itsekin leikkinyt! Niitä en tahtoisi hävittää. Ihan niitä "omia" leluja on helpompi karsia. Yksi vaikea kategoria ovat harvinaisemmat esineet, jotka minulle on lapsena hankittu ja joilla on nykyään rahallistakin arvoa, mutta joita en juuri nyt tahdo omaan kotiini. Esimerkkinä mainittakoon seinälautaset, joissa kuvitus siis hyvin lapsekas, mutta joista periaatteessa kyllä pidän. Noh, ehkäpä säästän ne jatkossakin. 

Konmarista vielä sen verran, että se ei välttämättä tuo apua niille, joilla on tavaraa haaliva puoliso ja lapsia, koska toisen tavaroita ei sovi mennä yksinään marittelemaan. Koska jos kuvitellaan iso omakotitalo ja kolmelapsinen perhe, niin suhteellisen pieni osuushan siitä tavarasta on yksittäisen ihmisen henkilökohtaista omaisuutta. Toki puoliso ja lapset voivat innostua karsimisesta nähdessään yhden perheenjäsenen raivauksen tulokset, mutta eihän niin välttämättä tapahdu. Kaikki sympatiani siis tässä tilanteessa eläville! En tiedä miten jaksaisin, jos oma puolisoni olisi täysin eri mieltä tavarasta kuin minä... 

- Sivustaseuraaja

Huh huh, tässä olen koko loppiaisen jynssännyt ja raivannut. On sitä roinaa vain edelleen paljon, vaikka paljon on lähtenytkin ja uuden sisääntuloa radikaalisti rajoitettu. Kodin säilytystilat muodostavat sen isoimman ongelman - neljä henkeä kolmiossa, jossa kaappitilaa erittäin niukasti. Tai nykyajalle niukasti. 70 vuotta sitten näissä neliöissä asui kaksikin perhettä, eikä kiinteitä kaappeja ollut sen enempää kuin nytkään.

Joka tapauksessa joka kaappien päällä on kenkälaatikoita, hyllyissä uhkaavasti kallistuvia kirjatorneja jne. Siivous on työlästä ja roina rasittaa.

Mietiskelen jonkinlaista ostolakkoa, uuden vuoden lupausta. En ole vain sillä tavalla totaalinen ihminen. Lapset tarvitsevat kaikkea. Ja koko ajan on pieniä tarpeita, jotka liittyvät toivomaani elämäntapaan. Haluaisin esimerkiksi kankaiset lautasliinat, kun toivomani malli tulee hyvään alennukseen tai kirpputorilta löytyy käytetyt. Vaatteiden tasolla kipuilen samaa kuin monta kymmentä sivua sitten: vaatteita on paljon ja niitä on todella vaikea saada käytettyä loppuun.

Mutta noin yleisellä tasolla haluaisin kauneutta, raikkautta ja kestävää kehitystä. Haluaisin verhoiluttaa sohvan ja neuloa torkkupeiton omistamistani langoista. Haluaisin maalata pari tuolia ja pyyhkiä pölyt useammin. Haluaisin lakata heittämästä ruokaa roskiin. Haluaisin olla parempi emäntä. Onko liian epämääräinen lupaus?

T. Ilman verhoja.

Hyvä ketju ja pidetään hengissä. Luin alusta loppuun asti, tosin pätkissä ja aikaa meni. Mutta nyt olen psyykattu ja valmis taistoon!

Täälläkin uusi ketjun kahlannut ilmoittautuu mukaan! Olen inspiroitunut ketjusta ja FB:n Konmari-ryhmästä.

Minuun vaikutti tosi voimakkaasti se ajatus, että on ok päästää menemään täysin käyttökelpoista tavaraa. En tiedä mikä blokki päässä on aina aiemmin miettinyt, että ei voi luopua tavarasta, jos sille voisi vielä olla käyttöä.

Työmaata riittää kyllä, nyt oon käynyt läpi sellaista päällimmäistä poistettavaa. Liinavaatekaapista vedin kaiken ulos, pistin pyyhkeitä ja lakanoita urakalla kiertoon. Me kun siirryttiin käyttämään tuplaleveää peittoa, niin jäi ylimääräiseksi paljon yhden hengen pussilakanoita. Vierasvaraksi säästin 4 settiä, niitäkin on varmaan vielä puolet liikaa. Pyyhkeitä toisaalta pistin radikaalisti pois, mutta totesin myös, että pari-kolme uutta voisi ostaa poistettujen tilalle. Mukavampaa käyttää sellaista ei-kulahtanutta.

Onko vinkkejä poistohommiin?

Tervetuloa mukaan, 1722 ja Piupiu! :)

Minä junnaan Konmarissa vieläkin samassa kohdassa mutta luulen, ettei minusta ole täysin "kylmäpäiseksi" konmarittajaksi. Tai no voihan niin vielä käydä, mistäs sitä tietää :D Mutta siis tuo "ilon tuottaminen" ei aina ole niin yksinkertaista. Meillä on paljon sellaisia tarpeellisia käyttöjuttuja, jotka eivät herätä minussa ilon tunteita, mutta en kyllä noita myisi ja ostaisi kohta samanlaista tilalle. Sanotaan nyt vaikka joku uuninpuhdistusaine. Ei se herätä minussa mitään tunteita, mutta pakkohan se uuni on joskus pestä. Tämä nyt oli vain esimerkki, mutta ymmärtänette pointin... Onneksi ihminen pärjää kuitenkin loppupeleissä aika vähällä, eikä joka nurkkaan todellakaan tarvitse vaikka sitä omaa pesuainetta! Käytän nuo siivouskaapin aineet loppuun ja mietin sitten, tarvitseeko samaa ainetta enää osaa uudelleen. Kaikki selvästi turhat olen tietenkin heittänyt pois.

Poistohommiin minulla ei ole antaa kovin yksiselitteisiä ohjeita. Jotain järjen ja tunteen välimaastossa liikkumista se varmaankin on. Itseltäni saatan kysyä tavaran kohdalla jotain tällaista: Tuoko tämä minulle iloa? Haluanko säilyttää tätä esinettä kodissani? Tarvitsenko tätä tavaraa? Itselleen kannattaa mielestäni olla myös armollinen. Jos jonkun tavaran kohdalla ei ole varma, niin voihan sen päätöksen tehdä myöhemminkin. Olen laittanut eteenpäin ainoastaan sellaista tavaraa, josta olen varma. Epävarmoja juttuja olen saattanut säilytellä vielä hetken tai laittaa ne vaikka kellariin mietintäpussiin. Lähes aina olen kuitenkin lopulta laittanut ne tavarat kiertoon, mutta ainakin olen silloin ollut varma, että on aika luopua :)

Konmarissa tykkään kyllä siitä, miten se tavaroiden läpikäymisen järjestys on mietitty! Eli ensin vaatteet, sitten kirjat jne ja lopuksi vasta ne muistoesineet! :)

- Sivustaseuraaja

Minä olin koko aikuisikäni kerännyt kirjoja (viihdekirjallisuutta suurimmaksi osaksi) ja valtava kirjahyllykokonaisuus. Oli monenkin kirjailijan koko tuotanto. Kaikki kirjat oli luettu n. kolmeen kertaan ja kyllästytti, että kirjat piti siivota pölyistä pari kertaa vuodessa. Remontin alta pariin otteeseen purkaa koko hyllyhärpäke. Luopumista tein aikani ja koska tiesin, ettei kirppiksillä ja antikvariaateissa makseta kirjoista juuri mitään, päätin lahjoittaa paikalliseen keskussairaalaan kaikki kirjat. Ja niin teinkin. Sairaalalla ei ollut resursseja kuitenkaan hakea kirjoja, joten tilasin muuttolaatikot ja kuljetuksen. Kustannus oli  60 €. Kirjoja oli n. 1000 nidettä. Samoin Lundian hyllykokonaisuuden annoin sitä tarvitsevalle.

Vuosi sitten jouduin vanhempieni asunnon tyhjentämään ja onneton lähdin myymään tavaraa kirppiksellä (netissä). Aivan sairasta. Tavaraa oli paljon. Huonekalut eivät olleet vanhoja. Pidin "avoimia ovia" ja se hel.....tillinen rumba, kun ihmiset halusivat varata sitä ja tätä, ihan mahdotonta. Pikkusälää aivan mieletön määrä. Eikä tultu hakemaan vaikka oli luvattu. Toistamiseen en moiseen lähde. Rahaa tuli n. 1500 euroa , eli ei tavaralla oikeasti ole enää arvoa. Silloin päätin, että omien lasteni ei tarvitse samaan rumbaan lähteä, joten nyt olen siivonnut kaappeja. Roskiin menevää tavaraa kassitolkulla, loput olen kerännyt yhteen ja viikonlopun jälkeen laitan FB:n Roskalava ryhmään ilmoituksen, että saa hakea periaatteella kaikki tai ei mitään.

Lasten lelut olen, lasten suostumuksella, lahjoittanut paikalliseen päiväkotiin (henkilöautollinen).

Aiemmissa raivaussessioissa olen vienyt kaiken itselleni tarpeettoman tavaran rappukäytävään ja lappu päälle "saa ottaa". Kaksi päivää ja kaikki on viety. Koskaan ei ole tarvinnut mitään roskikseen laittaa.

En ole tuntenut menettäväni yhtään mitään vaikka en ole tavaroita myynytkään. Siihen kirppistelyyn menevään aikaan nähden, saatu korvaus on niin pieni, etten viitsi uhrata aikaani.

Ilman verhoja:

En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?

Täähän on kiinnostava ketju. Itselleni on tärkeää, että kaapeissa on riittävästi tilaa, eikä tavaraa tarvitse säilöä sinne survottuina. Joudun viemään joka vuosi kassitolkulla vaatteita kiertoon! Käyttötavaroita on nyt sopivasti ja uutta en osta ellei vanha hajoa. Vaatii yllättävän paljon vaivannäköä ylläpitää tämä tavaranmäärä, kun lapsille joutuu hankkimaan isompaa vaatetta ja tarviketta. Lakanat ja pyyhkeet pitäisikin läpikäydä lähiakoina, varmasti löytyy lakanoita, joita ei ole vuosiin tarvittu....

Vierailija kirjoitti:

Ilman verhoja:

En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?

Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.

Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)

Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.

Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.

Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa. 

T. Ilman verhoja.