tavarapaljous :(

Joulu on meille suht helppo ajankohta. Ehkä olemme sosiaalisesti rajoittuneita, mutta meillä on aika vähän tuttuja, jotka ostaisivat väkisin tavaraa. Läheiset tietävät, että lapset toivovat ainoastaan legoja ja kirjoja. Aikuisten kesken olemme sopineet, ettei lahjoja turhaan osteta: saan pari kirjaa ja annan parit sukat. Puolison kanssa annetaan toisillemme lahjaksi pieni matka, appi ja anoppi saavat teatteriliput.

Joulukoristeisiin en ole ikinä hurahtanut. Kaikki kuusen jalkaa ja mattoa lukuun ottamatta mahtuu yhteen isoon kenkälaatikkoon. Joululiina on sama juhlaliina kun muutenkin, ikkunoissa on ikivanhat paperitähdet ja kuusessa muutama isovanhempieni perua oleva koriste. Siinä se.

Ilman verhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpikäyminen on mun vinkki. Mulla on koti jaettu 6 osaan ja kerran kk käyn yhden osan läpi, eli jokainen tavara on kädessäni 2 krt kuussa.

Jos en tarvitse, eteenpäin, jos tarvitsen, takaisin paikalle.

Sellaista kertaa ei ole ollut ettei kuussa joku lähtisi kiertoon.

Valtaosa tavaroista lähtee kirppikselle.

Minulla on 2 x vuodessa 10 banaanilaatikon kiintiö. Eli 2 x vuodessa minulta haetaan kotoa 10 laatikkoa ja hakija hinnoittelee ja myy ne.

Ja tilittää puolet.

Helppoa kuin heinänteko.

Myös arkisiivous tapahtuu päivittäin, silti aina on päivittäin siivouksen makua.

Yksin ollessani on siivottavaa onneksi paljon vähemmän . Tarpeeksi silloinkin, koska teen valtaosan kk siivouksesta silloin .

Löytyykö teiltä vuosittain 20 banaanilaatikollista turhaa tavaraa? Vai otatko tuttujenkin ylimääräiset? Jos tuo kaikki tulee pelkästään teidän perheeltä, niin on hurja tavarakierto. Ekologisuus aika kaukana, jos tuolla tahdilla uusii tavaraa. Helpompaa olisi varmaa vähentää ostelua.

Lapsilta tuli jonkin verran vaatetta, nyt tuntuu että vaatteet ostetaan aina sen verran reiluina ja vähän, ne käytetään loppuun.

Itse olen 5 v aikana ostanut itselleni alle 5 vaatekappaletta, alusvaatteita lähinnä. Mm kun imetysrintsikoita ei voinut myydä , ompelin läpät kiinni, käytin loppuun.

Saan jatkuvasti ystäviltäni ja työkavereita tarpeetonta, osa ihan annetaan, osaan teen vaihtoja. Esim olen vuosia jo pessyt ystäväni kodin ikkunat 4 krt vuodessa.

Lapset ihan hyvin luopuvat ylimääräisistä leluista, mielestäni liikaakin jo.

Heidän huoneet käydään läpi helmikuussa, hiihtolomalla sekä elokuussa, ennen koulujen alkua. Syksyllä käydään läpi lähinnä vaatteet, pääasiallisesti ja talvella lähinnä lelut, kirjat. Piirustukset jne.

Sellaista vuotta et ole ollut ettei ole tullut sekä keväällä että syksyllä yhtä laatikollista

Tänä vuonna olen ostanut konkreettisesti itselleni nestemäistä pyykinpesuainetta 2 kpl, motivaatio oli saada harmaa Iittalan tuikku. Muuten tietenkin käytän halvempaa jauhetta, jota varastossa on runsaasti.

Sain viime jouluna pari Kastehelmeä, harmaata ja halusin yhden kiven kokoelmaani vaikka niitä, muita värejä oli ennestään hyvin paljon.

Eli kyllä minäkin vähän tuhlaan.

Tosin käytännössä kaikki rahat ovat minulla korvamerkittyä.

Minun sisustusraha koostuu myydyistä huonekaluista . Ex on töissä yrityksessä, jossa laittaa mm johdot kuntoon kun yritys muuttaa. Hyvin usein yritykselle jää ylimääräisiä huonekaluja ja hän saa niitä. Tai lamppuja tai jotain muuta.

Kuukausittain tulee huonekaluja, viikottain jotain pienempää. Huonekalut myyn huutiksessa, torissa ja ne rahat ovat minun sisustusrahaa. Viimeksi lähti sohva, 2 euroa, joten 10 e pesuaine plus tuikku oli budjetin sisällä ostettu . Syksyllä myin pari kirjahyllyä, joista tuli 10 e kpl, mutta muuta en tarvitse tällä hetkellä.

Esim olen saanut kauniita kynttelikköjä kirpparimyyntiin, mutta olen päättänytkin pitää itse . Parin vuoden päästä huomaan en ole kertaakaan käyttänyt, joten tavara lähteekin kirpparille .

Toimistotarvikkeista ja mitä saan ystäviltä ja työkavereitani, ovat lähtökohtaisesti jo vuosia vanhoja , joten kirpparitulotkaan eivät ole kummoset.

Mutta kaikki myyntituotot kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollut ihan hyviä raivaustuulia viime aikoina. Mutta harrastustarvikkeet askarruttavat.

Minulle on kertynyt esimerkiksi trikookankaita, vaikken edes omista saumuria enkä aio sellaista ostaa. Olen ajatellut, että opettelen työväenopiston työpajassa ompelemaan ja teen vaikka lapsille yöpöksyt itse, niin ei tarvitse ostaa kiinalaista. Mutta nyt tajuan, että lapset kasvavat isoiksi ennen kuin minulla on aikaa tähän, ja olen sen verran tarkka vaatteista, etten kuitenkaan tulisi pitäneeksi harjoitusvaiheen tekeleitä.

Olen ollut käsityötarvikkeiden ostolakossa pitkään, mutta nyt mies toivoi minulta mieluista isoa neuleprojektia, joka tulee varmasti käyttöön. Niinpä ostin tarvikkeet tähän projektiin, ja itsetutkiskelun seurauksena trikoot lähtevät kiertoon.

Harrastustarvikkeisiin liittyy se, että niiden yhteydessä ollaan aika vahvasti kiinni unelmissa. Mitä tekisin, jos minulla olisi aikaa? Kuntohökötys voi symboloida terveempää elämää tai vain ahdistaa. Itse en ole koskaan ostellut liikoja urheiluvaatteita tai -välineitä, mutta askarteluun, kuvataiteeseen ja käsitöihin liittyviä juttuja senkin edestä. Tarvitsenko niitä?

Tämä visiointi on oikeastaan ainoa asia, joka Konmarissa minua puhutteli.

T. Ilman verhoja.

Kehottaisin ensin menemään sinne työväenopiston ompelukurssille ennen kuin teet mitään radikaalia harrastusvälineiden tyhjennysoperaatiota. Saatat nimittäin hurahtaa todella siihen käsillätekemiseen ja tarvitset kaikkia välineitäsi.

Minä ostin aikoinani paljon tarvikkeita ja sitten myin ne. Yksi tavallinen ompelukurssi muutti kaiken ja myymilläni välineillä ja kankailla olisi ollut jälleen käyttöä. Hankin pikku hiljaa uudelleen tarvikkeet ja ompelu on jatkunut entistäkin innokkaampana vuosien ajan. Tarvitsin vain sen alkusysäyksen, minkä sain ompelukurssilta koska olin sinne mennessäni täysin noviisi käsitöiden suhteen.

Samoin kävi erään toisenkin harrastuksen suhteen. Ostin, myin ja ostin uudelleen tarvikkeet. Opin tästä sen, että ensin harrastuksen aloitus ja sitten vasta tarvikkeiden hankinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollut ihan hyviä raivaustuulia viime aikoina. Mutta harrastustarvikkeet askarruttavat.

Minulle on kertynyt esimerkiksi trikookankaita, vaikken edes omista saumuria enkä aio sellaista ostaa. Olen ajatellut, että opettelen työväenopiston työpajassa ompelemaan ja teen vaikka lapsille yöpöksyt itse, niin ei tarvitse ostaa kiinalaista. Mutta nyt tajuan, että lapset kasvavat isoiksi ennen kuin minulla on aikaa tähän, ja olen sen verran tarkka vaatteista, etten kuitenkaan tulisi pitäneeksi harjoitusvaiheen tekeleitä.

Olen ollut käsityötarvikkeiden ostolakossa pitkään, mutta nyt mies toivoi minulta mieluista isoa neuleprojektia, joka tulee varmasti käyttöön. Niinpä ostin tarvikkeet tähän projektiin, ja itsetutkiskelun seurauksena trikoot lähtevät kiertoon.

Harrastustarvikkeisiin liittyy se, että niiden yhteydessä ollaan aika vahvasti kiinni unelmissa. Mitä tekisin, jos minulla olisi aikaa? Kuntohökötys voi symboloida terveempää elämää tai vain ahdistaa. Itse en ole koskaan ostellut liikoja urheiluvaatteita tai -välineitä, mutta askarteluun, kuvataiteeseen ja käsitöihin liittyviä juttuja senkin edestä. Tarvitsenko niitä?

Tämä visiointi on oikeastaan ainoa asia, joka Konmarissa minua puhutteli.

T. Ilman verhoja.

Kehottaisin ensin menemään sinne työväenopiston ompelukurssille ennen kuin teet mitään radikaalia harrastusvälineiden tyhjennysoperaatiota. Saatat nimittäin hurahtaa todella siihen käsillätekemiseen ja tarvitset kaikkia välineitäsi.

Minä ostin aikoinani paljon tarvikkeita ja sitten myin ne. Yksi tavallinen ompelukurssi muutti kaiken ja myymilläni välineillä ja kankailla olisi ollut jälleen käyttöä. Hankin pikku hiljaa uudelleen tarvikkeet ja ompelu on jatkunut entistäkin innokkaampana vuosien ajan. Tarvitsin vain sen alkusysäyksen, minkä sain ompelukurssilta koska olin sinne mennessäni täysin noviisi käsitöiden suhteen.

Samoin kävi erään toisenkin harrastuksen suhteen. Ostin, myin ja ostin uudelleen tarvikkeet. Opin tästä sen, että ensin harrastuksen aloitus ja sitten vasta tarvikkeiden hankinta.

Hyvä pointti tuokin, olen tosissaan miettinyt tuota mahdollisuutta, että joskus joudun ostamaan uudet tarvikkeet.

Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, olen sellaisessa elämänvaiheessa, jossa uusiin harrastuksiin ei ole oikein mahdollisuutta, eikä kaikkiin vanhoihinkaan. Lisäksi tilanpuute rajoittaa noita käsityöjuttuja, meitä on nelihenkinen perhe kolmiossa, ja saumuriin ei todellakaan ole tilaa. Lapsi muuten juuri toivoi pöytäkangaspuita, äitinsä lapsi!

Hankin tosiaan juuri tarvikkeet käsityöprojektiin, joka täyttää vapaa-aikani moneksi kuukaudeksi. Se on mieluisa, ja tiedän lopputuloksen tulevan kovaan käyttöön. Joten nyt joku muu saa ottaa kierrätyskeskuksesta ne hienot trikoot ja tehdä niistä hienoja töitä sen sijaan että minä harjoittelisin niillä vähän sinne päin. Ihan kaikkea minun ei tarvitse osata, vaikka kovasti haluaisinkin.

T. Ilman verhoja.

P.S. Muuten rakastan tätä ketjua juuri siksi, että täällä mietitään pitempiä linjoja ja kulutustottumuksia kuin sitä, miten saisi äkkiä kaapit tyhjiksi.

Heipä hei raivaajatoverit! :)

Minulla on muodostunut jo tavaksi myydä tavaroita kirpparilla kahdesti vuodessa. Syyspuolen kirppisurakka on reilun viikon päästä edessä ja olohuoneessa nököttää nyt kassikaupalla hinnoiteltua tavaraa. Mukana on myös äitini mukanaan tuomaa vaatetta ja sisustusjuttua, josta hän tahtoi päästä eroon. Toivottavasti kauppa käy!

Omia tavaroita hinnoitellessa huomasin, että kehitystä kulutustottumuksissa on kyllä tapahtunut. Aikaisemmilla kerroilla minulla on ollut myynnissä kauhea kasa omia vaatteitani, huolimattomia kirppariostoksia yms, mutta nyt omia vaatteita on vain vajaa kassillinen. Suurin osa niistä on toista kertaa myyntiin menossa, mutta on siellä myös pari uudempaa, harmittavaa hutiostosta. Täytyy vain ajatella, että niistä olen oppinut taas hahmottamaan omaa tyyliäni hieman paremmin...

Tein tänään siivoushyökkäyksen siivouskaappiin ja olin aika järkyttynyt purkkien määrästä... Olen aina vähän kummastellut niitä tarinoita, joissa joku kertoo ostaneensa aina esim. uuden kuorimaveitsen kun ei ole muistanut omistavansa sellaista tai sitä alkuperäistä ei vain ole löytynyt kaiken tavaran alta. Lopulta niitä kuorimaveitsiä onkin sitten neljä. Noh, itsehän löysin kaapistamme mm. kolme viemärinavaajapulloa. Öh... Yksi pullo selittynee siinä, että asuimme puolisoni kanssa pari vuotta osittain erillään ja jouduin ostamaan opiskelukämppääni moista ainetta, mutta miten tässä selittäisi sen kolmannen?! Myös käsisaippuaa löytyi puolikas täyttöpullollinen, vaikka luulin, ettei sellaista meillä ole. Tästä sitä taas opimme, että niissäkin kaapeissa, joissa ei pitäisi olla mitään turhaa sälää, saattaa todellisuudessa lymyillä vaikka mitä...

Itsekin toivon joululahjaksi lähinnä kuluvia juttuja, kuten käyttämääni päivävoidetta tai jotain suklaata. Joku käytännöllinen vaate on myös oiva lahja, mutta pitää myöntää, että hieman pelkään, mitä yhdeltä lahjojen antamista rakastavalta sukulaiselta on tulossa... Olen kyllä yrittänyt tehdä selväksi, että lahjoissa arvostan sitä kulumista, eikä lahjan arvoa vähennä se, ettei sitä vähän ajan kuluttua ole enää olemassa. Turhauttaa niin paljon saada jotain, mikä ei ole yhtään oman tyylistä. Kuulostaa tosi kiittämättömältä, mutta turhasta tavarasta voi oikeasti tulla riesa...

- Sivustaseuraaja

Vierailija kirjoitti:

Heipä hei raivaajatoverit! :)

Minulla on muodostunut jo tavaksi myydä tavaroita kirpparilla kahdesti vuodessa. Syyspuolen kirppisurakka on reilun viikon päästä edessä ja olohuoneessa nököttää nyt kassikaupalla hinnoiteltua tavaraa. Mukana on myös äitini mukanaan tuomaa vaatetta ja sisustusjuttua, josta hän tahtoi päästä eroon. Toivottavasti kauppa käy!

Omia tavaroita hinnoitellessa huomasin, että kehitystä kulutustottumuksissa on kyllä tapahtunut. Aikaisemmilla kerroilla minulla on ollut myynnissä kauhea kasa omia vaatteitani, huolimattomia kirppariostoksia yms, mutta nyt omia vaatteita on vain vajaa kassillinen. Suurin osa niistä on toista kertaa myyntiin menossa, mutta on siellä myös pari uudempaa, harmittavaa hutiostosta. Täytyy vain ajatella, että niistä olen oppinut taas hahmottamaan omaa tyyliäni hieman paremmin...

Tein tänään siivoushyökkäyksen siivouskaappiin ja olin aika järkyttynyt purkkien määrästä... Olen aina vähän kummastellut niitä tarinoita, joissa joku kertoo ostaneensa aina esim. uuden kuorimaveitsen kun ei ole muistanut omistavansa sellaista tai sitä alkuperäistä ei vain ole löytynyt kaiken tavaran alta. Lopulta niitä kuorimaveitsiä onkin sitten neljä. Noh, itsehän löysin kaapistamme mm. kolme viemärinavaajapulloa. Öh... Yksi pullo selittynee siinä, että asuimme puolisoni kanssa pari vuotta osittain erillään ja jouduin ostamaan opiskelukämppääni moista ainetta, mutta miten tässä selittäisi sen kolmannen?! Myös käsisaippuaa löytyi puolikas täyttöpullollinen, vaikka luulin, ettei sellaista meillä ole. Tästä sitä taas opimme, että niissäkin kaapeissa, joissa ei pitäisi olla mitään turhaa sälää, saattaa todellisuudessa lymyillä vaikka mitä...

Itsekin toivon joululahjaksi lähinnä kuluvia juttuja, kuten käyttämääni päivävoidetta tai jotain suklaata. Joku käytännöllinen vaate on myös oiva lahja, mutta pitää myöntää, että hieman pelkään, mitä yhdeltä lahjojen antamista rakastavalta sukulaiselta on tulossa... Olen kyllä yrittänyt tehdä selväksi, että lahjoissa arvostan sitä kulumista, eikä lahjan arvoa vähennä se, ettei sitä vähän ajan kuluttua ole enää olemassa. Turhauttaa niin paljon saada jotain, mikä ei ole yhtään oman tyylistä. Kuulostaa tosi kiittämättömältä, mutta turhasta tavarasta voi oikeasti tulla riesa...

- Sivustaseuraaja

"Mukavaa", ettei tarvitse olla näiden asioiden kanssa yksin. Meiltä löytyy myös siivouskaapista paljon ylimääräistä. Aiemmin ostettuja siis, jotka ovat jääneet käyttämättä, kun nykyisin lasten takia ollaan vähennetty kemikaalien käyttöä siivouksessa. Ja taikasieni on korvannut monta ainetta kätevyydellään. En ole hävittänytkään, kun joskus harvoin kuitenkin tekee mieli käyttää voimakkaampiakin aineita, jos tulee joku ällöttävämpi sotku. Mutta tällä tahdilla nämä vanhat aineet kestävät vuosia ja vuosia. Samoin löytyy -avaamattomia- (tätä häpeän, miksi on edes tullut ostettua? Ja vielä useampia?) kenkienhoitoaineita, kun heräsin liian myöhään siihen, että a) olen valitettavan laiska hoitamaan kenkiäni ja b) en halua käsitellä ylimääräisiä kemikaaleja, vaan nahkakengille käytän kookosöljyä ja mehiläisvahaa.

Tuohon lahjojen saamiseen ja "kiittämättömyyteen": meillä myös yksi läheinen, joka usein tuo paljon sekä tuliaisia, että lahjoja. Ajatus on toki valtavan ihana ja hän on hyvin antelias, mutta välillä olen ihmeissäni, että mitä teen näille kalliille ja hienoille, mutta meille tarpeettomille tavaroille. Missään nimessä en haluaisi loukata, sillä kyseessä rakas ihminen ja hyväähän hän vain tarkoittaa. Mutta todellisuudessa minua ilahduttaisi kaikkein eniten vaikkapa joku syötävä tai leikkokukat.

Pieniä askeleita: leikkasin tänään kaksi paitaa räteiksi ja heitin roskiin rikkinäisen penaalin.

Tein myös päätöksen olla ostamatta uusia ihania paketointitarvikkeita jouluksi. Entisillä pärjätään varmasti vielä parikin vuotta, vaikka ne eivät niitä kaikkein ihanimpia olekaan. Myös aiemmilta vuosilta käyttämättömiksi jääneet joulukortit aion käyttää tänä vuonna, jospa tältä vuodelta ei ylimääräisiä jäisikään! Tuntuu tyhmältä tsempata tällaisen asian kanssa, mutta kummasti niitä tarvikkeita vaan meinaa kertyä, jos ei ole tarkkana.

1694: Noiden siivouskaapin pesuaineiden ja muiden pullojen kanssa tein sillä tavalla, että yhdistelin esim. etikan kahdesta pullosta yhteen kun löysin kaksi avattua... Muuten asettelin ne vajaat pullot vain hyllyn etureunaan, jotta seuraavalla siivouskerralla ne löytää helposti :) Ja totta, minäkin käytän siivouksessa suurimmaksi osaksi mäntysuopaa, jonka uskon olevan hieman kevyempää kamaa kuin jotkut muut aineet. Ihan turhaa kuorruttaa ympäristöään kemikaaleilla jos ei ole pakko!

1695: Tuo joulun paketointitarvikkeiden tehokäyttö ei kuulosta ollenkaan tyhmältä, itse asiassa olen aivan saman asian äärellä joka vuosi! Oikeasti haaveilen siitä, että voisin paketoida lahjat johonkin yksinkertaiseen, ruskeaan paperiin tai vanhaan sanomalehteen ja sitoa paketin juuttinarulla yms. Mutta tätä haavetta en ole päässyt toteuttamaan vieläkään, sillä vanhoja papereita on yhä jäljellä enkä todellakaan haluaisi ostaa uusia ja säilytellä noita vanhoja kaapeissa... Joulukortit ajattelin askarrella tänäkin vuonna itse, joten niihin saan käytettyä hieman valmiiksi omistamiani tarvikkeita. Tosin korttipohjat on ehkä pakko ostaa...

- Sivustaseuraaja

Ihanaa päästä eroon lastenvaatteista. Aiemmin olen jemmannut hyllyyn ja myynyt kirpparilla. Nyt lahjoitin seurakunnalle. Tuli hyvä mieli ja kaappeihin tilaa :)

Myös minulta löytyy yksi sinänsä rakas sukulainen, jolla on taipumus ostaa liikaa lahjoja ja nimenomaan tavaraa. Lisäksi hänellä on päähänpinttymä hankkia jokaiselle kolme pakettia - sisällöstä viis. Olen varovasti yrittänyt sanoa, että joskus voisi kolmen lahjan sijaan hankkia vaikka yhden vähän kallimman tarpeellisen. Tai jos ei ole mitään, mitä vastaanottaja tarvitsee, ei hanki mitään tai sitten jotain esim. kahvia, teetä, viiniä, suklaata...

Mutta ei. Ja jos on esim. vuosi sitten ostanut miehelleni viiniä, ei voi tänä vuonna ostaa samaa lahjaa, koska se olisi "tylsää". Huokaus.

Erityisesti suorastaan harmittaa kahden lapseni kohdalla, he ovat nuoria aikuisia, opiskelijoita. Opiskelijoina heillä on talous tiukoilla, ja mieluisia olisivat kuluvat tavarat, esim. herkut, kahvi, tee, ym ym tai vaikka leffaliput. Tai vaikka ihan ruoka ja peruskosmetiikka. Mutta ei, tämä sukulainen haluaa hankkia jotain "pysyvää", joka sitten pienessä opiskelijakämpässä on lähinnä riesa. Ja harmittaa myös ikäänkuin turha rahanmeno.

Joulupapereita ja -naruja kierrätän, töistä saan myös jonkinverran ruskeaa pakkauspaperia, johon pakkaan lahjoja. Tulee ihan kivan näköisiäkin paketteja. Joulukoristeita ja -liinoja (joista valtaosa äitini peruja) olen vähentänyt roimasti, vienyt pelastusarmeijalle.

Muuten on tavaranraivaus ollut kohdallani kiireisen syksyn takia jäissä. Liinavaatteissa otin kylläkin käyttöön täällä esitetyn niksin, että käyttää ensin loppuun muutamia esim. pyyhkeitä, näin niiden kokonaismäärä vähenee. Tämä tuottaa hitaasti mutta varmasti jo tulostakin. Myös pään sisällä on tapahtunut aika paljonkin. Vaikka olen syksyn aikana matkustellutkin useamman kerran, tavaraa ei ole juurikaan tullut ostettua, tuliaisiksi olen tuonut syötävää tai sitten sellaista käyttötavaraa, joka on tullut ihan tarpeeseen.

- Raivaajatar

Tai askel vielä eteenpäin, hankit uutta vain silloin, kun laitat vanhan pois sen hajottua, jäätyä pieneksi tms.

Mulla yleensä raja jätteen suhteen on siinä, että on näkyviä ja korjauskelvottomia reikiä tai jotain sellaista mikä tekee vaatteen käyttämisestä epämukavaa, esim kutistuminen, saumojen kiertäminen reippaasti, kankaan koppuroituminen tms. Juhlavaatteiden ja ns siistimpien vaatteiden siisteysvaatimukset on korkeammat kuin työ/urheiluvaatteiden tai yö/koti/mökkivaatteiden. Käytän siis töissä samoja vaatteita kuin urheillessa. Juhliin ja arkisiin sosiaalisiin tilanteisiin on jotain kivempia vaatteita, urheilu ja työ menee aika lailla käytännöllisyys edellä. Yleensä siinä kohtaa, kun joku siistimpi vaate alkaa olla liian epäsiisti, katson toimisiko se vielä yö/koti/mökkivaatteena vai vienkö sen rikkinäisten tekstiilien keräykseen (tampere nextiili). Jos vaate toimisi vielä muussa käyttötarkoituksessa itselläni, tutkin vanhoja rönttövaatteitani, josko joku niistä jo joutaisi pois. Näitä rönttövaatteita tulee käytettyä lähes päivittäin, mutta pari paitaa ja housua riittää aivan hyvin. Turha siis hillota sen enempää omassa kaapissa. Toki sitten normaaleissa käyttövaatteissa on parempi ja huonompikuntoista vaihtoehtoa, joista valita tarpeen mukaan. Pyrin ostamaan uutta todella harkitusti ja tarpeeseen, jolloin vanhatkin ehtii kuluttaa loppuun ja kuitenkin löytää kaapista siistimpääkin vaatetta.

Musta toi alempiarvoisten vaatteiden käytön välttely kertoo lähinnä vinksahtaneesta suhteesta materiaan ja itseensä. Ihmisen arvo ei synny siitä mihin hän pukeutuu vaan mitä hän on. Vaatteilla yleensä halutaan rakentaa omaa identiteettiä muiden näkyville, joten mitä väliä sillä kotona omissa oloissa on?

Kirppispöydän vuokra loppui ja tuottoa kertyi 430e mukaan lukien äitini tavarat. Eli voisi sanoa, että tämän talouden turhista tavaroista kertyi noin 300 e, mikä on jo ihan mukava summa :) Suurimmat rahat tulivat astioista ja yksistä kalliimmista kengistä, joista olin itse asiassa maksanut 10 e vähemmän kun ne kirpparilta ostin. (Voittoa siis!) Kahdella kympillä oli tavaraa hävinnyt pöydästä enkä voi kun kirota kirpputorivarkaat vorojen alimpaan kastiin... Toki jotain on voinut siirtyä väärään pöytäänkin, mutta omasta pöydästä löytyi siis esimerkiksi avattu korupussi, jonka sisältö oli maagisesti kadonnut. Pistää ihmettelemään, että eikö niistä koruista voinut sitä 50 cent maksaa!?

Tein muuten huomion, että cd- ja dvd-levyjen menekki on selvästi laskenut parissa vuodessa, tänä  vuonna ne eivät ole kirpparilla juurikaan liikkuneet... Ehkä ihmiset katsovat nykyään leffansa Netflixistä ja muista sellaisista palveluista, mikä on tietenkin ihan jees. Itsekin vältän musiikin ja leffojen ostamista ellei kyseessä ole joku ehdoton lemppari. Nyt leffahyllyssäni on enää ne ihan suosikit. Niitä läpi käydessäni tajusin, että jotkut vanhat suosikkini tuntuivatkin nyt jotenkin aikansa nähneiltä, ehkä olin tavallaan "kasvanut niistä ohi". Eli niiden omien kokoelmienkin kyseenalaistaminen kannattaa välillä :)

Kirpparilta jääneet tavarat lahjoitin Konttiin ja osan tarjosin yhdelle toiselle kirpparille. Katsotaan, otetaanko siellä mitä vastaan... Tällä hetkellä meillä ei siis ole yhtäkään kirppiskassia missään, edes kellarissa! Tällaista tilannetta ei ole ollut ehkä koskaan... :D

Noista joululahjoista tuli vielä mieleen, että meiltä kysyttiin tänä vuonna aika kiitettävästi niistä lahjatoiveista, joten oletan, ettei mitään tarpeetonta tulisi kotiin. Onhan niitä kauniita ja hauskoja asioita kaupat ja maailma täynnä, mutten kuitenkaan tarvitse ihan kaikkea kotiini.

- Sivustaseuraaja

Cd- ja dvd-levyistä on todellakin tullut samanlaista ongelmajätettä kuin kirjoista - eivät liiku kirpparilla vaikka hinta olisi lähes ilmainen.

En sitten tiedä, liikkuisivatko jotkut klassikkoleffat paremmin, mutta perusleffojen kohdalla myynti oli tosi kankeaa... Kirjat ovat menneet paremmin, kunhan hinta ei ole korkea. Tosin kirjoissakin riippuu paljon siitä, mitä opuksia on myynnissä. Uudehkot kirjat menevät ihan hyvin, mutta kymmenenkin vuotta vanhoja saa myydä lähes ilmaiseksi, jotta liikkuvat. Tietokirjasarjoja ei kukaan onneksi enää raahaa kirpputoreille ja näiden lisäksi hankalia myytäviä lienevät jotkut Mitä, missä, milloin? -katsaukset. Olen myös kiinnittänyt kirppareilla huomiota nuortenkirjoihin, joita myydään joka toisessa pöydässä. Mietin vain, että onneksi en teininä kahminut itselleni hyllytolkulla heppakirjoja ja säilytellyt niitä näihin päiviin saakka... Oli minulla joitain sellaisiakin, mutta ne on myyty vuosia sitten. Silloin niille löytyi vielä ostajia. 

- Sivustaseuraaja

Tuo on varmasti ihan totta, että leffat ja cd:t liikkuu huonosti, kun suoratoistopalvelut ovat niin hyviä nykyään. Viaplay ja netflix ovat etenkin siinä mielessä todella käytännöllisiä, etteivät levyt jää nurkkiin pyörimään katsomisen jälkeen. Harvoja leffoja tai sarjoja haluan nähdä useampaan kertaan.

Harmittavan hitaasti etenee tällä hetkellä mulla tämä tavaroiden läpikäyminen, mutta onneksi koko ajan hieman edistyy. Lasten tavaroissa valitettavasti on koko ajan tarvetta uudelle, eikä esikoisen vanhojakaan voi laittaa kiertoon, ennen kuin nuorimmainenkin on kasvanut niistä ohi. Mutta tämä on tällainen asia, joka täytyy vain hyväksyä, jos meinaa kierrättää tavaroita sisarusten kesken.

Lopetin lehtitilaukseni ja nyt luen säilyttämiäni lehtiä, ja pistän lukemisen jälkeen paperinkeräykseen. Samat jututhan noissa naisten- ja lapsiperhelehdissä pyörii. Näitä nyt ei onneksi ole säilössä kuin viime vuodelta ja tältä vuodelta.

Ihan mahtava ketju.

Minulla on ollu ihana kakkosmatto varastossa jo pitkään. Kertaakaan en ole kuitenkaan sitä lattialla pitänyt, koska se on niin kevyt ja täten vaikeampi imuroida kuin nykyinen. Kaksi helmalakanaa sai myös samalla tarkastelukierroksella lähteä, koska en tykkää suoristaa niitä aamuisin, vaan käytän kokoonommeltua. Tää ketju upotti viimeen tajuntaan, että tavaroiden karsimista kannattaa miettiä todellisen tilanteen perusteella. Ei ihannoiden.

Vihasin lapsuuskodissani sitä, että hienompia kauniita lautasia ei saanut käyttää kuin juhlissa. Tämä ketju sai minut kuitenkin huomaamaan, että olen salakavalasti jatkanut tätä perinnettä. Tietysti minulla on ollut hiukan parempi syy tekemisilleni kuin lapsuuskodissa. Olen perinyt kuolleelta mummoltani jonkin verran käsinmaalattuja astioita ja näitä olen arjen kulumiselat yrittänyt säästellä. Mutta, ei niitä lautasia kuitenkaan kukaan laatikon pohjalta häkkivarastosta lähde ihailemaan. Otin viimein osan niistä käyttöön, on niitä kuitenkin aika reippaasti. Säästää sitten vaikka muutaman vain juhlakäyttöön.

Asun pienessä opiskelijaasunnossa, tilaa on vain 20 neliötä. Ja on hyvä että jotain sai karsittua. Asunnossa on nyt helpompi hengittää. Roskiin meni myös aika paljon tavaraa, en esim tiedä miksi olen säästellyt tyhjiä sukkahousupaketteja. Vaatekaapissakin olisi ollut paljon hävitettävää. Opiskelijana rahatilanne ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, joten vein käyttämättömät vaatteet häkkivarastoon en kierrätykseen tai roskiin. Kiva sitten jossain vaiheessa lähteä shoppailemaan omasta varastosta kaupan sijaan.

Projekti pakostakin vaikuttaa joululahjojen ostoihin. Koska en itse halua tänne tavaraa, en enää kehtaa muillekaan ostaa mitään. Lahjaksi on nyt kukkia, käsintehtyjä suklaakonvehteja ja hyvälaatuista teetä ja saippuaa. Sellaisia toivon itsekin. Syötäviä asioita ja maatuvia asioita tai konserttilippuja tms. 

Lapsilta lähtee luettuja kirjoja kirjaston kierrätyspisteeseen ja kirpparille muutama lelu, josta eivät enää pidä.    Muutenkin tilanne, jossa läpikäymättä on enää sellaiset isot muistojen laatikot. Niihin menee niin paljon aikaa, etten taida oikein koskaan siihen ehtiä. Mutta jos saisin ne puoleen tilaan siitä, mitä ne nyt vie, olisi apu työhuoneen yleisilmeeseen mittava. 

Puoliso raahaa kotiin kaikenlaista ilmaislahjatilpehööriä. Olen yrittänyt kauniisti sanoa, että jokaista ilmaiseksi saatua heijastinta ja huulirasvaa ei ehkä kannata tuoda kotiin pyörimään, mutta eihän hän usko. 

Ei mainoksia lappu on aina ollut ovessa, mutta nyt olen huomannut, etten enää lue kanta-asiakkuuksien myötä kotiin tulevia katalogeja. Joskus selaan ja mietin, että en haluais näistä yhtään mitään ja pistän paperinkeräykseen. 

Kiva kuulla, että oma projekti heijastuu myös muille annettuihin lahjoihin. Itse annoin tänä jouluna lahjaksi suurimmaksi osaksi sellaisia toivottuja lahjoja, joista tiesin lahjan saavan pitävän. Suuri osa oli käytettäviä tuotteita, kuten saippuaa tai muuta kosmetiikkaa. Annoin myös hieman sellaista ei-toivottua, jonka tiesin olevan käytännöllistä ja lahjan saajan näköistä. Toivottavasti en nyt lisännyt kenenkään tavarakuormaa tarpeettomilla asioilla...

Mites muuten teidän itsenne saamat lahjat, olivatko tarpeellista käyttötavaraa vai kertyikö tarpeetontakin? Minulle lahjoja antaneet kunnioittivat suurimmaksi osaksi toivettani (kaikkia lahjoja en ole vielä saanut), mutta oli mukana myös yksi lahja, jollainen minulta periaatteessa löytyy ennestään sekä pari koristetta. Kauniita ne kuitenkin ovat ja päätyvät esille kotiin kunhan sinne menen takaisin. Silti vähän pelottaa, että toivottavasti tämä ei ole jatkuva perinne, että joulukoristelaatikkomme täyttyy vuosittain parilla koristeella. Tänäkin vuonna laitoin omaan kotiin vain muutamia harkittuja koristeita, kun täyteen koristellut pinnat ahdistavat.

Onko täällä muuten ketään, joka olisi raivannut omia, lapsuuden aikaisia tavaroitaan? Nyt lomalla olen sitäkin ehtinyt isäni luona tekemään ja kovasti mietin, minkä säilyttäminen oikeastaan on mielekästä ja järkevää... Paljon on joukossa sellaista tavaraa, jonka olemassaoloa en olisi kunnolla muistanutkaan.

- Sivustaseuraaja

Lisään vielä tuohon edelliseen viestiini, että en siis todellakaan ostanut mitään sellaista, jonka ostamisen lahjan saaja olisi kieltänyt tai josta hän ei pidä! :D Tuo "annoin myös hieman sellaista ei-toivottua, jonka tiesin olevan käytännöllistä ja lahjan saajan näköistä" ei siis tarkoita, että vaikka Hanna-täti kielsi antamasta vaatteita, niin ostin silti, kun itse koin sen saajalle tarpeelliseksi. Ei näin! :D Oikeasti tarkoitin siis sitä, että annoin pari sellaista asiaa lahjaksi, jollaista lahjan saaja ei ollut erikseen osannut toivoa, esim. toilettilaukku.

- Sivustaseuraaja