tavarapaljous :(

Edellinen lisää, että jos ongelma on nimenomaan vaatteiden kertyminen vaikka ihan hiljakseen, niin luin Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin ja tykkäsin. Konkreettisia neuvoja siihen, miten hankkia vähän, mutta laatua, eikä vaan yleistä löpinää raivauksesta ja vähentämisestä. Tuota voi suositella raivauksen jälkeiseksi lukemiseksi.

Toukokuun puolivälissä sain opinnot toisella paikkakunnalla päätökseen ja palasin kokonaan takaisin kotiin. Olin kevään aikana makustellut ajatuksella, että muuton jälkeen teen sellaisen raivauksen kotiimme että huh huh. Kirpparipöytä olikin varattu kahdeksi viikoksi ja paikan vuokra alkoi pari päivää muuton jälkeen. 

Huomasin, että alamme puolisoni kanssa olla siinä tilanteessa, ettei paljon sellaista "oikeasti turhaa" tavaraa enää ole, vaikka ainahan sitä voisi elää vähemmällä. Olemme pitäneet kirppispöytää toukokuussa parina aikaisempanakin vuotena, jolloin olemme päässeet hyvin eroon ylimääräisestä tavarasta. Tavoitteenamme ei ole mikään superminimalistinen koti (vaikka sellaista saatan joskus kuvista ihaillakin), vaan sellainen toimiva ja viihtyisä ympäristö, jossa turha ja käyttämätön tavara ei täytä asuntomme harvoja kaappeja. 

Käsityöharrastukseni on pieni haaste tässä tavaran karsimisessa, sillä kuten muutkin käsityöihmiset sen tietävät, lankoja ja kankaita kertyy helposti ajan mittaan. Nyt kuitenkin repäisin siinä määrin, että myin pienen määrän käyttämättä jääneitä materiaaleja ja laitoin tekstiilikeräykseen surutta sellaisia kangastilkkuja, jotka olivat pyörineet kangaslaatikossa jo ikuisuuden. Ihanaa, kun vaatekaappiin mahtuu nyt oikeasti enemmän vaatteita kuin kaikkea sinne kuulumatonta! Laitoin kiertoon myös pari naamiaskäyttöön hilloamaani mekkoa, joista toinen ei päällepukemisen jälkeen ollutkaan niin ihmeellinen kuin muistin. En välttämättä tule koskaan enää olemaan niin kapealantioinen, että vartaloa nuoleva kotelomekko näyttäisi minulla hyvältä. 

Kulutustottumukseni ovat muuttuneet tässä vajaan parin vuoden aikana. Jos olen kaupassa tai kirpparilla ja löydän jotain kivaa, mietin tarvitsenko tuotetta oikeasti ja onko minulla jo valmiiksi jotain vastaavaa. Hälytyskellojen pitäisi alkaa soida myös siinä tilanteessa, jos vaatteessa on joku sellainen kohta, josta en ole ihan varma. Silloin se helposti jää vähemmälle käytölle. Olen ostosteni suhteen niinkin valikoiva, että tällaisesta keskisuuresta kaupungista on hirveän vaikeaa löytää mitään mieleistä päällepantavaa vaikka tarvetta olisi. Olen tarkka materiaalien kanssa, sillä tahdon ostaa vain laadukkaita ja kestäviä tuotteita. 

Teidän muiden kirjoitukset inspiroivat valtavasti, vaikka itselläni ei tällä hetkellä olekaan mikään massiivinen raivausurakka menossa. Tsemppiä kaikille! :)

- Sivustaseuraaja

Äh, anteeksi pötkötekstistä! Laitoin kyllä kunnon välit kappaleiden väliin mutta ne katosivat... 

- Sivustaseuraaja

Muutto osittain menossa ja on ollut aikaa käydä tavaroita läpi. Viedään tavarat väliaikaisesti varastoon siksi aikaa kunnes uuden asunnon remontti on valmis ja päästään muuttamaan uuteen, lopulliseen kotiin.

70% huonekaluista on kannettu jo varastoon ja noin 50-60% "irtotavarasta" myös. Kaikki meidän huushollin ja ulkovaraston tavarat mahtuvat yhteen varastohuoneeseen (n. 3x2,5 m kokoinen huone). Ajattelin, että kun kaikki on pakattu varastoon (lapsen pinnasänkyä ja vaatteitamme lukuunottamatta), ottaisin kuvan huoneesta. Että tässä kaikki tavaramäärä on. Eikä mitään uutta tarvitse hankkia (muutamaa vaihtuvaa huonekalua lukuunottamatta).

Ollaan annettu jonkin verran huonekaluja pois ja saatu myös osa myytyä. Uuteen kotiin hommataan uudet kalusteet (edelliset ei mittojen puolesta sovi valitettavasti) ja säilytystilaa tulee lisää. Tavaramäärä on pysynyt aika hyvin hallinnassa, jonkin verran on päästy eroon lapsen vaatteista.

On ollut ihanaa pakata kaikki laatikoihin, kun ei ole tullut vastaan yhtään sellaista "ai meillä on tällainenkin" tai "en tykkää tästä kyllä yhtään"... Kaikki tavarat ovat tarpeellisia ja käytössä. Ei tarvitse kannella muutosta toiseen turhaan suljettuja pahvilaatikoita jotka tungetaan taas varaston perälle (kuten eräällä sukulaisellamme...).

Kohta meillä on isompi koti jossa on tilaa juuri sopivasti tavaroillemme ja kaikkein parasta - vierashuone jossa majoittaa sukulaisia! Ei enää tarvitse levittää sohvaa olohuoneeseen lapsen lelukaaoksen keskelle, kun lapsikin saa oman huoneensa vihdoin!

Vapauttava tunne!

Välillä tavaranpoistoprojekti jäi tauolle, kun elämässä oli muuta stressiä. Nyt taas vauhdissa.

Kellaria olen siivonnut. Sieltä löytyi mm. elektroniikan pahvilaatikot yli 10 vuodelta. Lohdullista huomata, että aika vähällä ostelulla on kuitenkin pärjätty.

Vaatteita olen raivannut entistä ankarammalla kädellä. Ostin myös joitakin uusia, jotka eivät olleetkaan kaikki hyviä ostoksia. Pitää tuumailla, mikä meni pieleen.

Hitaasti hyvä tulee.

T. Ilman verhoja.

Piti tulla ihan kommentoimaan, että noin vuosi taisi mennä siihen, että kahden lakanasetin vaihtelu alkoi kyllästyttää. Kävin siis joskus aiemmin kommentoimassa, että meillä on kahdet lakanat tehokäytössä, toiset käytössä ja toiset pesussa tai kaapissa puhtaana. Loput ovat olleet varastoituna.

Nyt vaihdoin toisen setin tilalle tuolta varastosta yhdet. Kaikki meidän lakanat on jo vuosia vanhoja, ja taisi ahkerampi käyttö kuluttaa molempia lakanasettejä aika paljon. Vanhemmat alkaa olla jo kauhtuneita väreiltään, vaikka kangas onkin vielä ihan paksua ja ehjää. Ja nämä tehokäytöstä poistetut lakanat meni takaisin varastoon, sillä pidän vielä näistä, vaikka värit tosiaan haalistuneet. Kunhan nyt kaipasi vaihtelua. Onneksi sitä löytyi omasta varastosta, eikä kaupasta :)

Tulin raskaaksi ja sain siitä sysäyksen laittaa laihtumista odottaneet vaatteet Konttiin seuraavalle käyttäjälle. Kokonainen hylly vapautui, ja samalla mielikin keveni, kun nuo vaatteet eivät ole koko ajan muistuttamassa laihemmista päivistä ja saavuttamattomista tavoitteista.

Tavaran vähennys on lopun perin aika helppoa. Ensin käy läpi tavarat, ja ottaa erilleen ne joista haluaa eroon. Sitten vain lajittelee ne kategorioihin:

1) Oikeasti rahan arvoiset. Nämä myydään hyvään hintaan.

2) Rahan arvoiset, mutta valmis myymään halvallakin kunhan vain pääsee eroon

3) Lahjoitettavat (SPR-Kontti, pelastusarmeija yms.)

4) Kierrätys/roskis

Nostetaan hyvää ketjua

Vierailija kirjoitti:

Piti tulla ihan kommentoimaan, että noin vuosi taisi mennä siihen, että kahden lakanasetin vaihtelu alkoi kyllästyttää. Kävin siis joskus aiemmin kommentoimassa, että meillä on kahdet lakanat tehokäytössä, toiset käytössä ja toiset pesussa tai kaapissa puhtaana. Loput ovat olleet varastoituna.

Nyt vaihdoin toisen setin tilalle tuolta varastosta yhdet. Kaikki meidän lakanat on jo vuosia vanhoja, ja taisi ahkerampi käyttö kuluttaa molempia lakanasettejä aika paljon. Vanhemmat alkaa olla jo kauhtuneita väreiltään, vaikka kangas onkin vielä ihan paksua ja ehjää. Ja nämä tehokäytöstä poistetut lakanat meni takaisin varastoon, sillä pidän vielä näistä, vaikka värit tosiaan haalistuneet. Kunhan nyt kaipasi vaihtelua. Onneksi sitä löytyi omasta varastosta, eikä kaupasta :)

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikesta ei kannata luopua, vaikka vähemmälläkin pärjäisi. Kunhan se varasto vaan on sopivan kokoinen eikä liian iso. Itselläni taitaa olla vähän liikaa lakanoita eli täytyy ottaa osa niistä tehokäyttöön, että jos ne vaikka hajoaisivat ja saisin sitten heitettyä ne pois.

Vierailija kirjoitti:

Älä säästä opiskelupapereita.

Mieti jokaisen tavaran ja vaatteen kohdalla, olenko tarvinnut tai käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana. Jos et, laita pois.

Tämä on oikein hyvä periaate. Olen saanut lopultakin opetettua sen puolisollenikin, joka nyt 42 veenä malttoi lopulta luopua lapsuuden risoista leluista ja opiskelupapereista. Muutimme, ja hän alkoi tosissaan miettiä, kannattaako kaikkea mennyttä kantaa mukanaan.

Ihmisen elämässä tärkeimmät asiat ovat terveys ja toiset ihmiset. Tavaroista tärkeimmät ovat hygienia, vaatteet, ruokalautanen, lusikka, paistinpannu, kattila ja muki, todistukset ja valokuvat, ja käytetyimmät huonekalut. Loput on melkeinpä roinaa.

Luopumisen voi aloittaa vaikka turhiksi käyneistä liian pienistä tai muodista menneistä vaatteista ja koriste-esineistä. Niistä pölynkerääjistä. Kellarissa lojuvista romuista, joita et ole käyttänyt. Kirjoista, jotka olet lukenut tai jättänyt lukematta.

Itse aloitin vanhojen harrastelehtien kasan perkaamisesta. Merkkasi lehdistä ne artikkelit jotka halusin säästää ja loput lehdet heitin pois. Seuraavaksi tein saman vanhoille kuiteille, joita oli muutama mappi, saman. Sitten karsin vaatteet. Nyt menossa epämääräiset romulaatikot. Hidastahan tuo on, mutta projekti etenee pikkuhiljaa ja lähes joka päivä. Olen lahjoittanut poisheitettävät vaatteet ja tavarat kirkon kirpputorille.

Nostetaan hyvää ja alkuperäistä ketjua!

Huh, viime sivulla vielä kirjoitin, että "ei meillä taida olla enää sellaista oikeasti turhaa tavaraa" ja tässä sitä taas ollaan, raivaamassa! Sain siivousinspistä youtuben konmari-videoista ja päätin ihan oikeasti käydä sellaisetkin paikat läpi, jotka usein vain vilkuilen. Ja mitä kaikkea sitä löytyikään!

Olin järkyttynyt, millaista roskaa olen säilytellyt vuosikausia ja kantanut sitä muutosta toiseen! Minulla oli esimerkiksi pussukallinen lapsuus- ja nuoruusajan kirjeitä, ja ajattelin ettei tuossa pussissa olisi mitään pois heitettävää. Lippujen ja lappujen läpikäymisen jälkeen poltettavaksi ja paperinkeräykseen meni puolet. Siis ihan oikeasti, mitä olen joskus ajatellut tekeväni jollain lapsuusajan "kirjeillä", joissa lukee pelkkä "moi"? Kaiken lisäksi tällaiset lappuset olivat ihmisiltä, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä lähes 20 vuoteen... Vaikka olenkin vannonut, etten tulisi heittämään koskaan pois käsinkirjoitettuja kirjeitä, luovuin osasta niistäkin. Ne läpi luettuani tajusin, etten ihan oikeasti tarvitse niitä mihinkään eivätkä ne herätä minussa mitään tunteita. 

Huomasin, kuinka helppoa on käydä laatikoita läpi sillä ajatuksella, että "ei tuossa pussukassa ole mitään turhaa" ja jättää se niille sijoilleen. Todellisuudessa jopa osa näistä pusseista oli ihan turhia minulle sisällöstä puhumattakaan! Näköjään jokainen nappi ja neppari pitäisi käydä läpi yksitellen. Ehkä tästä tavaran vähentämisestä ei tule valmista vielä pitkään aikaan, mutta ei se haittaa. Oloni on joka kerta todella vapautunut, kun voin laittaa kiertoon itselleni turhaa tavaraa ja saan ympärilleni enemmän tilaa. Tutustuin jopa kriittisesti astiakaapin sisältöön sekä kangasvarastooni sillä tuloksella, että astioita lähti myyntiin aikamoinen kasa ja kankaat mahtuvat nykyään yhteen pussiin. Jes! Näistä jes-fiiliksiä voisin jakaa vaikka kuinka, mutta ehkä kukaan ei tällä erää jaksa lukea valtavaa selostustani siitä, mitä olen tällä viikolla laittanut kiertoon... :D

(jatkoa edelliseen viestiin)

Tahtoisin kuitenkin kuulla teidän kokemuksianne siitä, miten muut ihmiset ovat suhtautuneet muuttuneisiin kulutustottumuksiinne tai tavaroista luopumiseen? Ovatko esimerkiksi kaverit ja perheenjäsenet taputelleet kannustavasti olalle vai ihmetelleet arvostelevasti, että tää on nyt vaan joku "minimalismihurahdus"? Itse koen inhottavaksi sen, miten pari hyvin läheistä sukulaistani suhtautuu tähän omaan karsimiseeni. Varsinkin toinen heistä on aivan eri sukupolven ihminen ja ehkä siksi ei ymmärrä sitä, ettei nykyihminen välttämättä halua kaappejaan pullolleen kaikkea tavaraa joka "pitäisi omistaa". Varsinkin astiat ovat tällaisia esineitä. Pidän suuresti kauniista astioista, mutta en ihan ymmärrä, miksi minun täytyisi varata astioita sellaiset vuoret, että kestitsisin niillä kaksitoistapäisen vieraslauman, kun ei meidän kahden hengen kaupunkikaksiossa koskaan käy sellaista porukkaa. Ja jos käy, niin eikö niitä puuttuvia astioita voi vaikka lainata jostain? Luulen myös, että hän on pahoillaan siitä, etten jotenkin arvostaisi sitä mitä olen häneltä saanut, mutta en pysty enkä haluakaan säilyttää kaikkea mitä ihmiset ovat aikojen alusta lähtien minulle antaneet. Aikuisena ihmisenä minun lienee lupa valita se, mitä tahdon omistaa ja omassa kodissani säilyttää. Tahtoisin vain, että "ideologiaani" kunnioitettaisiin, vaikka en minä tähän kenenkään hyväksyntää varsinaisesti tarvitsekaan... Onneksi puolisoni on samoilla linjoilla kanssani. 

En osaa tätä sanoiksi muodostaa, mutta tuntuu siltä, kuin jotkut ottaisivat toisen ihmisen tavaranraivaamisen kovin henkilökohtaisesti, aivan kuin loukkauksena tai arvosteluna, vaikka raivaaminen kohdistuisi vain raivaajan omiin tavaroihin eikä siihen liittyisi mitään "käännytysysrityksiä". 

Samaistuuko kukaan näihin fiiliksiin?

Vertaistukea kaivaten

Sivustaseuraaja

Vanhemmille ihmisille tämä voi olla kova pala ja miten heiltä saa palautetta niin se vaihtelee yksilöstä riippuen. Kohteliaasti saattavat ehdottaa että eikö voisi myydä kirpparilla ja sitten kun myy niin kauhistuvat "halpoja hintoja". Kaikki on enemmän arvokasta.

Onko täällä entisiä ja nykyisiä tavarapaljouden omistajia joiden ei ole tarvinnut ostaa MITÄÄN uutta sinä aikana kun on raivannut?

up

Toisen keskustelun inspiroimana perustin blogin jossa käyn tekstein ja kuvin läpi kamalaa projektiamme...

Myimme asuntomme (64 neliöinen rivarikaksio) ja ostimme uuden kodin (95 neliöinen kaksikerroksinen rivarineliö) ja nyt asumme anoppilassa elokuuhun saakka. Pakkasimme KAIKEN omaisuutemme laatikoihin ja veimme lämpimään varastoon odottamaan muuttoa.

Tarkoituksena on käydä läpi kaikki tavarat muuton jälkeen (varmaankin konmari-tekniikalla).

Blogissa avaan hieman tilannettamme ja kerron suhteestamme tavaraan.

Kevennysurakka.blogspot.fi

Kiitos blogivinkkauksesta, pitääkin tutustua! Jotenkin tosi innostavaa lukea ja seurata muiden raivausprojekteja :)

- Sivustaseuraaja