tavarapaljous :(

5162 vielä jatkaa, että alan olla kyllästynyt siihen, kuinka vikkelästi siisteyden sanotaan tai arvellaan olevan osoitus neuroottisesta toiminnasta tai siitä, että siivous menee muiden asioiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Onkohan tutkittu, mistä tämä juontaa juurensa? Onko se vaan liian kauas viety vastaisku toiselle yleiselle ajattelumallille, että epäsiisti koti tekee ihmisestä jollain tavalla huonon tai epäkelvon? Niin tai näin, ihan liian helposti kodin siisteyden perusteella vedetään johtopäätöksiä ihmisen luonteesta ja mielenterveydestä. 

Vierailija kirjoitti:

(OT, mutta asiantuntijoiden mukaan pölyallergiaa ei ole olemassa. Pölypunkit ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon, ja pöly sinänsä ei allergisoi. Pölyyn voi olla sitoutuneena allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita.)

OT myös, mutta lapsellani juuri todettiin verikokeilla pölypunkkiallergia, joten kyllä niitä edelleen ilmeisesti jossain lymyää.

Vierailija kirjoitti:

Lauantain kirppismyynti pelasti meidän myyntijakson kun sieltä myyntiä tuli himpun päälle 100 e. Viikon jaksolta kertyi siis onneksi voittoa 120 e. Tavaraa jäi taas myymättä, osa meni Konttiin ja osa roskiin, muutama asia myös paikalliselle käsityökerholle askarteluun. Joulutavaralle oli ilmeisesti kuitenkin liian aikaista, ehkä marraskuun loppu olisi ollut parempi. Jotenkin olin virheellisesti ajatellut että tänä vuonna ihmiset panostavat siihen joulukotiin.

Saadaan joulupöytä laitettua tänäkin vuonna, siitä olen kiitollinen. Onneksi on kirpparit.

Karsiminen on kyllä helpottanut vuodessa, montaa asiaa katsellessa tulee ennemmin ajatus että empä mä tuotakaan oikeasti tarvitse.

Meillä kirppistulot olivat korvamerkattua rahaa. Syksyllä rahat menivät jouluun, keväällä kesälomaan.

Nyt koti on karsittu. Vuodessa tulee max muovipussillinen tarpeetonta.

Ilman tekstiilejä kotona kaikuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet vanhoille hiuslakoille

Hiuskiinne on sellainen kosmetiikkatuote, jota voi toinenkin ihminen käyttää vaikka tuote olisi avattu/käytetty. 

Käyttääkö tuttavat hiuslakkaa? 

Hiuskiinteen voi viedä vaikkapa työpaikan vessaan, kirjoittaa pullon kylkeen tussilla "Saa käyttää". 

(Olen naisvaltaisessa työpaikassa ja minulla on aina ollut hiuskiinnepullo töissä, että saa kesken päivänkin kohentaa kampausta. Sitä pulloa sai aika usein vaihtaa uuteen, kun tulee töissä ilmeisesti suihkittua reilummalla kädellä kuin kotona. 

No, keväällä olin kolme kuukautta etätöissä.

Kotoa loppui hiuskiinne, niin ajattelin, että minäpä otan sen työpaikan vessaan viedyn kiinteen kotiin, kun kun käväisen toimipaikalla. Pullohan on melkein täysi, joten turhaa ostaa nyt kotiin uutta. Yllätyksekseni se työpaikan hiuskiinnepullo oli tyhjä! Melkein 400 ml oli "haihtunut" ilmaan ihan itsekseen. Eikä pullon kyljessä lukenut, että "saa käyttää", vaan ihan olivat kollegat huomanneet omin päin "lainata" kiinnettä vaikka puteli ei ollut edes näkysällä vaan kaapissa.

Eipähän tarvitse enää ihmetellä, että miten sitä muka tulee reilummin suihkittua töissä, kun jatkuvasti saa olla ostamassa uutta pulloa.  :D  )

Joku tuossa jo aiemmin kommentoikin hajusteyliherkkien puolesta, mutta kommentoin vielä silti. Vielä joitakin vuosia sitten oli alkuun mielestäni nerokasta, kun jossain uudessa työpaikassa oli hiuslakkapullo yhteiskäytössä naisten wc:ssä. Pian kuitenkin huomasin, kuinka hirveää on mennä vessaan ja huomata, että joku on just käynyt siellä suihkimassa lakkaa. Tuolloin siis käytin sitä itsekin, mutta laitoin sitä itse aina kotonakin viimeisenä niin, että lakkahöyryt jäi vessaan ja itse lähdin pois. Eli ei tarvinnut jäädä niitä hengittelemään. Toisin oli tuolla, kun edellinen saattoi lakkaa suihkia. Myöhemmin olen luopunut lakan ja monien muiden kemikaalien käytöstä kokonaan ja se on tehnyt minua edelleen herkemmäksi ja enää en todellakaan haluaisi lakkaa työpaikan vessaan, vaikken kuitenkaan itseäni hajusteyliherkkänä pidä.

Vierailija kirjoitti:

5162 vielä jatkaa, että alan olla kyllästynyt siihen, kuinka vikkelästi siisteyden sanotaan tai arvellaan olevan osoitus neuroottisesta toiminnasta tai siitä, että siivous menee muiden asioiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Onkohan tutkittu, mistä tämä juontaa juurensa? Onko se vaan liian kauas viety vastaisku toiselle yleiselle ajattelumallille, että epäsiisti koti tekee ihmisestä jollain tavalla huonon tai epäkelvon? Niin tai näin, ihan liian helposti kodin siisteyden perusteella vedetään johtopäätöksiä ihmisen luonteesta ja mielenterveydestä. 

Hei, olen se joka miettii näitä asioita molemmilta kanteilta. Ennen Kondon kirjan lukemista minun oli vaikea irrottaa otettani edes niistä alennusmyynnistä ostetuista vaatteista, joita en ollut koskaan käyttänyt ja kirjoista, joita en tulisi koskaan lukemaan. Jouduin tekemään ison työn pääni kanssa, että sain ajatteluni raiteilleen, ja ilmeisesti minulla oli kyse juurikin tuosta turvallisuudentunteesta. Nyt vuosia ja useita karsintakierroksia jälkeenpäin kotini on siisti ja pysyy yleensä siistinä, joskus vaan työ ja harrastustavarat saattavat hetkeksi levähtää jonnekin. Myös minun on helpompi olla kun koti on siisti eikä sisustusroinaa ole kuin pieni määrä. En silti ajattele että olisin neuroottinen. Mietin vain että onkohan minulla jäänyt vaihde päälle kun haluan yhä jatkaa karsintakierroksia. Kokonaan turhia tavaroita ei enää juurikaan ole, ja kaikki mahtuvat siististi paikoilleen. Silti tunnen pientä painetta jatkaa tavaroiden karsintaa. Sillä näitä pohdiskeluja, koska mietin omaa käytöstäni ja syitä siihen. Että olenko menossa äärilaidasta toiseen. En osoittele muita, sillä minun mielestäni jokainen saa asua niin kun itse haluaa. Ainoa asia mikä vähän jänskättää on oman äitini tavaramäärä, jos se joskus jää minulle selvitettäväksi. Taidan antaa sille Kondon kirjan inspiraatioksi. Tämä pohdinta siksikin, että pudotin painoani joku aika sitten ja näissä käytösmalleissa ravinnon ja tavaroiden suhteen on jotain samoja pohjaväreitä. Säätö on helposti joko on tai off vaikka kuinka kovasti pyrin siihen keskitiehen. Eli lähinnä etsin näillä pohdiskeluillani hengenheimolaisia, jos muilla olisi herännyt samankaltaisia ajatuksia.

Joo, tunnistan tuon saman että nälkä kasvaa syödessä ja vuosien työn jälkeen löytää vielä karsittavaa, jonka edellisillä kierroksilla on päättänyt säästää. Kiinnostava ilmiö tosiaan mutta en minäkään ole huolissani että se olisi kääntynyt tai kääntymässä pakonomaisen käytöksen puolelle omalla kohdallani.

Tuo oli hyvin sanottu että jokainen eläköön omaa elämäänsä tuomitsematta muiden tapoja elää.

t. 5162

Vierailija kirjoitti:

5162 vielä jatkaa, että alan olla kyllästynyt siihen, kuinka vikkelästi siisteyden sanotaan tai arvellaan olevan osoitus neuroottisesta toiminnasta tai siitä, että siivous menee muiden asioiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Onkohan tutkittu, mistä tämä juontaa juurensa? Onko se vaan liian kauas viety vastaisku toiselle yleiselle ajattelumallille, että epäsiisti koti tekee ihmisestä jollain tavalla huonon tai epäkelvon? Niin tai näin, ihan liian helposti kodin siisteyden perusteella vedetään johtopäätöksiä ihmisen luonteesta ja mielenterveydestä. 

Mulla ainakin siivous on niin epämieluisaa, että haluan tehdä sen mahdollisimman helposti ja nopeasti. Siksikin ei ole paljoa tavaraa eikä esim todellakaan kirjahyllyä, että siivous on nopeaa.

Juuri mitään ei koskaan ole pöytätasoilla, paitsi syömisen aikana, ja muitakin tasoja ja esineitä on todella vähän. Siksi koko asunnon pölyjen pyyhintään menee ehkä max 10 minuuttia. Järjestelyyn ei siivotessa minuuttiakaan, koska kaikki on laitettu aina heti paikoilleen. Lattioilla ei ole ikinä mitään ylimääräistä, joten imuroinnin voi aloittaa välittömästi kun sen haluaa tehdä. Kylpyhuoneessa ei ole yhtä ainoaa ylimääräistä purkkia (esillä tasan ne tuotteet, joita käytetään joka päivä), joten senkin pesu on helppo ja nopea. Lisäksi meillä on kuivaava pesukone ja kaksi ilmanpuhdistinta, joten ylipäätään pölyn määrä on minimaalinen.

Meillä siis voi näyttää neuroottisen siistiltä, mutta oikeasti siivoamiseen menee ihan muutama minuutti, juurikin siksi koska kaikki on optimoitu helpoksi. Minimalistinen koti on laiskan unelma.

Sama juttu mulla. Kotona on aina siistiä, mutta itse siivoamiseen menee vain vähän aikaa. Tällä viikolla siihen on mennyt allet tunti ja olen pessyt kylpyhuoneen, imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja mopannut lattiat. En laske esimerkiksi astioiden laittamista koneeseen siivoamiseksi vaan osaksi ruokailua ja vaatteiden laittaminen paikoilleen on osa pukeutumista.

Hirveän vaikea päästä eroon opitusta ja päähän iskostetusta hamstraamisesta/tavaroiden säilyttelystä. Olen oppinut mm. sen, että kyllä ne vanhat koulukirjat ja monisteet säästetään. Niitä voi sitten olla kiva katsella isompana. No nyt oma tokaluokkalainen antoi roskiin omia ykkösluokan monisteita ja kirjoja. Tuntuu vaikealle laittaa ne pois juurikin tämän opitun vuoksi. Omat vanhat koulukirjani ocat vanhempieni kellarissa säästössä, voisin ne omani laittaa pois, mutta en saa yksin mennä hävittämään tavaroita sieltä..

Itsekin olen harkinnut kirjahyllystä luopumista. Kirjoja olen vienyt kierrätykseen jo tosi paljon, sellaisia mitä ei tule koskaan toiseen kertaan luettua. Jotain toki on jäljelläkin. Ja kirjat ovat lasien takana, eli sitä ei tarvitse kovin usein siivota:)

Tarkoituksemme on ehkä parin vuoden kuluttua muuttaa pienempään asuntoon, ja olen sitä silmällä pitäen käynyt tavaroita läpi ja laittanut kierrätykseen turhaa. Täytyy tuo kirjahyllyn kohtalo vielä miettiä, riippuen toki tulevasta asunnosta, mutta joku tuollainen ikkunoiden alle mahtuva, joka tapauksessa kevyempi hylly voisi olla yksi ratkaisu. 

Tauluja kyllä on (oikeita tauluja) ja grafiikkaa, niistä en luovu. Itse asiassa niitähän saisi vielä enemmän esillekin, jos niitä saisi kirjahyllyn paikallekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(OT, mutta asiantuntijoiden mukaan pölyallergiaa ei ole olemassa. Pölypunkit ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon, ja pöly sinänsä ei allergisoi. Pölyyn voi olla sitoutuneena allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita.)

OT myös, mutta lapsellani juuri todettiin verikokeilla pölypunkkiallergia, joten kyllä niitä edelleen ilmeisesti jossain lymyää.

Joo, pölypunkkeja on ihan olemassa. Se yksi hyönteistutkijaukko väittää niiden kuolleen sukupuuttoon, ja aina kun mediassa on joku Marttojen edustaja tai allerginen kertomassa pölyjen pyyhkimisestä ja patjan imuroinnista, tältä ukolta pyydetään myös mielipide, joka on aina poikkeuksetta alentuvan ivallinen "pölypunkkeja ei ole enää olemassakaan, siivous turhaa hysteriaa".

Samaa sarjaa kuin nämä "luteita ei ole, torakoita ei ole... päiväkodeissa ei ole täitä, vain täihysteriaa". Oikeasti näitä kaikkia kyllä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla siisti ja roinaton ympäristö liittyy ihan selkeästi hallinnan tunteeseen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, koska se ei liikoja vaikuta elämääni. Siivoaminen tai järjestely ei ole pois työnteosta, harrastuksista tai sosiaalisesta elämästä eikä maailmani suistu raiteiltaan, jos en ehdikään tiskata paistinpannua juuri silloin kuin yleensä. Päin vastoin siisti ympäristö vaikuttaa myönteisesti työtehooni, koska teen ns luovaa työtä ja ajatus kulkee selkeämmin kun ympäristö ei ole pullollaan asioita, joihin katse tarttuu.

Hyvä pointti tuokin, että tavarapaljous tuo joillekin turvaa. Maailmalla ja ihmissuhteissa voi tapahtua vaikka mitä, mutta tavarat eivät ikinä muutu, hylkää tai arvostele.

Ollaanpa me erilaisia. Minäkin teen luovaa työtä ja tiptop järjestyksessä ajatus ei kulje ollenkaan eikä uutta synny.  Tulee vain tunne että ei uskalla mitään käyttää kun pitää olla tiptop. Luovuus kukkii juuri siitä että materiaaleja on levällään ja siellä täällä eikä piilossa kaappien ovien takana. No luovaa työtäkin on monenlaista.

Minä en pysty kirjoittamaan, jos ymprillä on sekaista. Piirtämiseen ja maalaamiseen paras tila olisi sellainen, jonka saisi vahingossa roiskia yltympäriinsä. Jossain toimistohuoneessa ei uskalla kyllä mitään piirtää, ettei tule sanomista. SIt luovan työn vastapainoksi haluaisin kyllä, että koti olisi tyyni ja rauhallinen, siis vähäeleinen ja siisti, jotta pää lepäisi.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän vaikea päästä eroon opitusta ja päähän iskostetusta hamstraamisesta/tavaroiden säilyttelystä. Olen oppinut mm. sen, että kyllä ne vanhat koulukirjat ja monisteet säästetään. Niitä voi sitten olla kiva katsella isompana. No nyt oma tokaluokkalainen antoi roskiin omia ykkösluokan monisteita ja kirjoja. Tuntuu vaikealle laittaa ne pois juurikin tämän opitun vuoksi. Omat vanhat koulukirjani ovat vanhempieni kellarissa säästössä, voisin ne omani laittaa pois, mutta en saa yksin mennä hävittämään tavaroita sieltä..

------------------------

Tieteellinen tieto vanhenee. Laitoin keräyspaperiin n. metrin pinon luentomuistiinpanojani opiskeluajalta, 90-luvun lopulta. En ollut niitä kertaakaan katsonut jälkeenpäin ja tutkimus mennyt ko alalla eteenpäin. Löydän kyllä uutta tietoa,  jos tarvitsen.

Kun raivasin edesmenneiden vanhempieni huushollia, löytyi vintiltä kaikki koulukirjani, kokeet, vihot, piirustukset yms. Otin Aapisen ja luokkakuvat muistoksi, kaikki muut tutkimatta jätepaperiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(OT, mutta asiantuntijoiden mukaan pölyallergiaa ei ole olemassa. Pölypunkit ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon, ja pöly sinänsä ei allergisoi. Pölyyn voi olla sitoutuneena allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita.)

OT myös, mutta lapsellani juuri todettiin verikokeilla pölypunkkiallergia, joten kyllä niitä edelleen ilmeisesti jossain lymyää.

Joo, pölypunkkeja on ihan olemassa. Se yksi hyönteistutkijaukko väittää niiden kuolleen sukupuuttoon, ja aina kun mediassa on joku Marttojen edustaja tai allerginen kertomassa pölyjen pyyhkimisestä ja patjan imuroinnista, tältä ukolta pyydetään myös mielipide, joka on aina poikkeuksetta alentuvan ivallinen "pölypunkkeja ei ole enää olemassakaan, siivous turhaa hysteriaa".

Samaa sarjaa kuin nämä "luteita ei ole, torakoita ei ole... päiväkodeissa ei ole täitä, vain täihysteriaa". Oikeasti näitä kaikkia kyllä on olemassa.

Voi apua :-D Mulla on ollut kunnia tutustua niin pölypynkkeihin. luteisiin (ei onneksi omassa kämpässä!), turkiskuoriaisiin, jauhokoisiin, sokeritoukkiin, täihin ja kihomatoihin. Kaikki luojan luomia, sanoisinko vaikka niin :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen koti on laiskan unelma.

Tämä oli ihanasti ja viisaasti sanottu! Kannustaa ainakin minua :-)

Tässä tutkimusdataa pölypunkeista: https://www.allergia.fi/uutiset/polypunkit-elavat-edelleen-suomalaisten…

"Pölypunkkiallergeeneja löytyi useimmista kodeista – muttei terveyshaitaksi asti

Tulokset yllättivät. Punkkipitoisuudet jäivät kuitenkin kauas terveyshaitan riskirajoista. Suurinkin mitattu määrä, yksi mikrogramma allergeenia pölygrammassa, jäi puoleen herkistymisrajasta. Akuuttiin oireiluun allergeeneja tarvittaisiin tutkimuksen huippupitoisuuteen verraten kymmenkertaisesti. Punkeiksi muunnettuina se vastaisi viittäsataa yksilöä pölygrammassa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(OT, mutta asiantuntijoiden mukaan pölyallergiaa ei ole olemassa. Pölypunkit ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon, ja pöly sinänsä ei allergisoi. Pölyyn voi olla sitoutuneena allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita.)

OT myös, mutta lapsellani juuri todettiin verikokeilla pölypunkkiallergia, joten kyllä niitä edelleen ilmeisesti jossain lymyää.

Joo, pölypunkkeja on ihan olemassa. Se yksi hyönteistutkijaukko väittää niiden kuolleen sukupuuttoon, ja aina kun mediassa on joku Marttojen edustaja tai allerginen kertomassa pölyjen pyyhkimisestä ja patjan imuroinnista, tältä ukolta pyydetään myös mielipide, joka on aina poikkeuksetta alentuvan ivallinen "pölypunkkeja ei ole enää olemassakaan, siivous turhaa hysteriaa".

Samaa sarjaa kuin nämä "luteita ei ole, torakoita ei ole... päiväkodeissa ei ole täitä, vain täihysteriaa". Oikeasti näitä kaikkia kyllä on olemassa.

Vähän off topic -raiteille menee, mutta tällaisena atooppisena joka paikan allergisena sanoisin, että vaikka pölyssä ei olisi yhtään punkkia niin kyllä se silti ärsyttää ihoa ja hengitysteitä. Siis se pieni roska,hiekka, kengissä kulkeutuva muru, eläinten karvat, ihmisten hilse, ruuan palaset sun muut mistä silmin näkee joskus isot pölytollot sohvan alla tai sängyssä muruja ja luojan kiitos kaikkea ei näe ihmissilmin. Sellaista kun pyörii pinnoilla ja sitä hinkkautuu ihoon ja kulkeutuu nenän kautta sisälle niin ei ihme jos nenä turisee ja iho kutisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla siisti ja roinaton ympäristö liittyy ihan selkeästi hallinnan tunteeseen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, koska se ei liikoja vaikuta elämääni. Siivoaminen tai järjestely ei ole pois työnteosta, harrastuksista tai sosiaalisesta elämästä eikä maailmani suistu raiteiltaan, jos en ehdikään tiskata paistinpannua juuri silloin kuin yleensä. Päin vastoin siisti ympäristö vaikuttaa myönteisesti työtehooni, koska teen ns luovaa työtä ja ajatus kulkee selkeämmin kun ympäristö ei ole pullollaan asioita, joihin katse tarttuu.

Hyvä pointti tuokin, että tavarapaljous tuo joillekin turvaa. Maailmalla ja ihmissuhteissa voi tapahtua vaikka mitä, mutta tavarat eivät ikinä muutu, hylkää tai arvostele.

Ollaanpa me erilaisia. Minäkin teen luovaa työtä ja tiptop järjestyksessä ajatus ei kulje ollenkaan eikä uutta synny.  Tulee vain tunne että ei uskalla mitään käyttää kun pitää olla tiptop. Luovuus kukkii juuri siitä että materiaaleja on levällään ja siellä täällä eikä piilossa kaappien ovien takana. No luovaa työtäkin on monenlaista.

Mun ajatus toimii, kun ympärillä on siistiä. Ei tule tunnetta, että voisin tässä nyt laittaa tiskit enkä tuhlata aikaa piirtelyyn tms. Kaikki siihen asiaan liittyvät saavat kyllä olla lähettyvillä levällään.

Meni monta v, kun appivanhemmat kävivät kerran kk ja toivat takapenkillisen myytävää.

Piti hakea pari pakettiautollista, ennen kuin näkyi missään.

Kyllä rahaa lopulta tuli. Puolen vuoden kirppispaikasta yli 15 000 e.

2 pakettiautollista, täynnä. Plus muut.

Hinnoittelut ja viennit kirppikselle.

Koko ajan 2-12 paikkaa vuokrattuna 50% sopimuksella.

Hirveä työ. Loppu on upea.

Älä kerää roinaa