tavarapaljous :(

Luen paljon, mutta kotona on vain vähän kirjoja. Olen säästänyt lähinnä lapsuuden ja nuoruuden lempikirjojani kuten Runotyttö-sarjan, pari runokirjaa ja pari romaania, jotka haluan joku päivä vielä lukea uudestaan. Tulen kirjoja katsoessani iloiseksi. Lisäksi hyllyssä noin kymmenen kirjaa, jotka odottavat lukuvuoroaan. Laitan ne eteenpäin kun olen lukenut. Olohuoneen hyllykön yksi hyllyrivi riittää kirjoille ja kirjat kiertävät siinä hyvin. Ostan lähinnä kirppareilta tai bongailen kirjoja kirjanvaihtohyllyistä. Jos tulisi muutto, niin suurin osa kirjoista olisi helppo antaa eteenpäin. Kaunokirjat tykkään lukea paperiversioina, mutta tietokirjat kuuntelen yleensä äänikirjoina. Niin ja kirjasto on tietenkin pop (tiesittekö, että kirjaston Ellibs-palvelussa on paljon myös äänikirjoja eli ei tarvitse maksaa sovelluksesta).

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on vaatteet. Yritän elää mahdollisimman ekologisesti. Nyt mulla on vaatekaappi täynnä rytkyjä, joita en raaski heittää pois, kun ne ovat ihan käyttökelpoisia, mutta on joka kerta ikävä laittaa päälle vaatteita, joissa on vähän ratkennut sauma, virttynyt kangas, kutistunut pesussa, kainalot värjäytyneet.. sitten erikseen on siistit vaatteet joita käytän harvemmin nyt kun olen äitiyslomalla, yleensä niitä olen käyttänyt töissä.

Eli periaatteessa eipä niillä kotivaatteilla ole sikäli ulkonäöllisesti merkitystä mutta aina ärsyrrää kaivaa niitä rääsyjä. Miten löydän tasapainon? Jotenkin ajatus että heittäisin käyttökelpoiset vaatteet roskiin, käyttäisin kotona "työvaatteita" ja ostaisin töihin palatessa uudet(=kirpparilta) tuntuu tuhlaukselta..

Jos vaate on rikki, niin että sitä ei saa korjaamalla siistiksi (tai ei vain tule korjattua), 

niin se on jo palvellut ja täyttänyt tehtävänsä ja siitä voi luopua. 

Minulla on tapana siirtää kulahtaneet t-paidat ja pitkähihaisetkin ensin kotipaidoiksi ja sitten yöpaidoiksi. Siinä vaiheessa kun vaatteessa on reikiä tai saumat auki, tulee aika luopua niistä. 

Onko niissä työvaatteissa jokin hieman kuluneempi, mutta mieleinen ja kotiin sopiva?

Jos siirrät sen ensin kotikäyttöön. 

Uusia työvaatteita hiljalleen sitä mukaa, kun tarve ilmenee. 

Tai jos olet nyt pidempään äitiyslomalla, niin hanki poisheitetyn tilalle jokin mieleinen vaate kotiin,

jota sinulla tulee käytettyä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Käytä nuo virttyneet t-paidat jossain sotkuisessa siivouksessa, niin sen jälkeen rievun roskiin heittäminen ei tunnu missään. Varsinkin hellan takaosan ja roskiskaapin siivoaminen ovat itsellä sellaisia, että sen jälkeen ei haluaisi luutua edes pestä.

Tämä on hyvä neuvo.

Itselläni tuollaisia todella likaisia kohteita ovat olleet parveke, häkkivarasto ja ikkunalaudat.

Rätti tulee niin mustaksi, hiekkaiseksi ja likaiseksi (katupöly, noki, hyönteistenraadot, puunlehdet ym.), 

että sitä ei haluta pestä käsin eikä koneessa.

Olen käyttänyt loppuunkulahtaneet vaatteet ja petivaatteet näihin kohteisiin.

Hyvin palvelleen tuotteen viimeinen palvelus. :)

Mulla on yksi avonainen kirjahylly olohuoneessa, ja aikomuksena on pitää kirjojen määrä sellaisena että ne mahtuvat tuohon hyllyyn. Käytän paljon kirjastoa ja e-kirjoja, mutta jotkin kirjat on kivempi lukea ns. oikeina kirjoina ja jotkin kirjat haluan omistaa. Tänään kirjastoreissulla vien yhden kirjan taas kierrätyshyllyyn, koska tuskin siihen enää palaan. 

Kirjahylly on minulle myös sisustuselementti, ja se tuo kivasti väriä muuten aika pelkistettyyn sisustukseen. Isot pinnat ja huonekalut ovat tosi neutraalin värisiä, ja väriä tulee sitten tauluista, kirjoista ja muutamasta sohvatyynystä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on vaatteet. Yritän elää mahdollisimman ekologisesti. Nyt mulla on vaatekaappi täynnä rytkyjä, joita en raaski heittää pois, kun ne ovat ihan käyttökelpoisia, mutta on joka kerta ikävä laittaa päälle vaatteita, joissa on vähän ratkennut sauma, virttynyt kangas, kutistunut pesussa, kainalot värjäytyneet.. sitten erikseen on siistit vaatteet joita käytän harvemmin nyt kun olen äitiyslomalla, yleensä niitä olen käyttänyt töissä.

Eli periaatteessa eipä niillä kotivaatteilla ole sikäli ulkonäöllisesti merkitystä mutta aina ärsyrrää kaivaa niitä rääsyjä. Miten löydän tasapainon? Jotenkin ajatus että heittäisin käyttökelpoiset vaatteet roskiin, käyttäisin kotona "työvaatteita" ja ostaisin töihin palatessa uudet(=kirpparilta) tuntuu tuhlaukselta..

Jos kerta ekologisesti niin onhan suurin osa vaatteistasi kuitenkin kestäviä materiaaleja mm. aitoa nahkaa??

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on vaatteet. Yritän elää mahdollisimman ekologisesti. Nyt mulla on vaatekaappi täynnä rytkyjä, joita en raaski heittää pois, kun ne ovat ihan käyttökelpoisia, mutta on joka kerta ikävä laittaa päälle vaatteita, joissa on vähän ratkennut sauma, virttynyt kangas, kutistunut pesussa, kainalot värjäytyneet.. sitten erikseen on siistit vaatteet joita käytän harvemmin nyt kun olen äitiyslomalla, yleensä niitä olen käyttänyt töissä.

Eli periaatteessa eipä niillä kotivaatteilla ole sikäli ulkonäöllisesti merkitystä mutta aina ärsyrrää kaivaa niitä rääsyjä. Miten löydän tasapainon? Jotenkin ajatus että heittäisin käyttökelpoiset vaatteet roskiin, käyttäisin kotona "työvaatteita" ja ostaisin töihin palatessa uudet(=kirpparilta) tuntuu tuhlaukselta..

rytkyt pois ja ne siistimmät vaatteet käyttöön, jos olet esimerkiksi vaikka 3v mammalomalla saatat havahtua 3v päästä että ne siistit työvaatteet ei enää niin miellytäkään = ovat vähän jo vanhentuneet tai oma maku muuttunut, niin sitten sulla on tuplaongelma :) en toki tarkoita että pitää bleiserissä istua hiekkalaatikon reunalla mutta hyvin tollanen menisi t-paidan kanssa kun käy vaikka kaupoilla, asioimassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku luopunut kirjahyllystä? Miten, millä henkisellä kapasiteetilla (tarkoitan tsemppimielialalla) ja mitä hyvää se toi tullessaan?

Kyllä, meillä luovuttiin kirjahyllyistä ja valtavasta kirjakokoelmasta.

Meillä luetaan paljon mutta kun lähellä on kirjasto jossa asioimme viikottain ja lisäksi olemme alkaneet suosimaan e- ja äänikirjoja ei luopuminen ollut vaikeaa.

Lisäksi pölyallergikkoperheessä terveysnäkökulma motivoi muutokseen.

(OT, mutta asiantuntijoiden mukaan pölyallergiaa ei ole olemassa. Pölypunkit ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon, ja pöly sinänsä ei allergisoi. Pölyyn voi olla sitoutuneena allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita.)

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ainakin tulee suunnaton ahdistus jos tavaraa on paljon. Kasvoin kodissa jossa joka paikka tursusi tavaraa ja mistään ei osattu luopua. Sittemmin olen aikuisena hyvinkin tarkka, mitä tavaraa on ja missä kaikki sijaitsee. Taustalla on nimenomaan mt ongelma, se että tavarat on järjestyksessä ja tiedän missä mikäkin on, tuo tunteen elämän hallinnasta. Hallitsen edes jotain elämässäni.

Tunnistan tämän, itseasiassa useammaltakin "puolelta". 

Silloin kun olen väsynyt esim. työssä kova kiire ja stressi, niin kodinhoitoni kärsii.

Tavaroita kertyy tasoille ja imurointiväli pitenee jne.

Kuitenkaan ei ole tahmaista vaikka pölyä olisikin.

Pari kertaa elämässäni on ollut tavallista isompi ja syvempi kriisi.  

Viimeksi reilut kaksi vuotta sitten. Jokainen päivä oli selviytymistä,

kaikki voimat siviilissä meni shokista ja järkytyksestä toipumiseen, surun käsittelyyn sekä asioiden selvittämiseen ja järjestelemiseen. Olin aamusta iltaan ahdistunut ja surullinen. Koskaan asunnossani ei ole ollut niin siistiä ja hygieenistä kuin silloin. Karsin tavaraa (etenkin niitä joihin liityi muistoja), järjestelin, siivosin (jopa laihdutin, ruokailukin siis oli "hallinnassa").

Inhoan siivoamista, mutta ilmeisesti turvallisuudentunteeni oli niin pahasti järkkynyt,

että minun piti saada "kotipesä" kuntoon, viimeisen päälle. Kaveri ihmetteli kylässä käydessään, että "onpa täällä seesteistä, niin kuin hotellissa". 

Minä tarvitsin sitä, koska sisäisesti minussa ei ollut mitään seesteistä, vaikka päällisin puolin olikin "kaikki kunnossa ja elämä jatkuu". 

Nyt alkaa psykologisen turvallisuuden tunteen osalta olla parempi tilanne, olen niin sanotusti päässyt jaloilleni, suru on enää ohimenevä asia ja päivittäinen arki on jo muutakin, kuin pelkästään hengissä pysyttelyä ja selviytymistä.

Huomaan, että vaatekasoja kertyilee tuolin päälle taas ja tasoillekin jonkin verran pikkusälää. 

Hallinnan tarve on hitusen höllentynyt ja kotonani tuntuu turvalliselta, vaikka joka paikka ei olekaan koko ajan kiillotettu, desinfioitu ja viimeisen päälle järjestyksessä. 

Mä huomaan myös, että kun muut asiat elämässä on jotenkin stressaavia, niin silloin kodin epäkohdat tai sotku ärsyttää enemmän. Mutta multa puuttuu tuo, että silloin siivoaisin, jotenkin lamaudun sitten ihan kokonaan ja kaikki stressaa. Kun sitten alkaa jotain toivoa näkymään muutenkin, saan kodinkin kuntoon ja toisaalta, silloin ei jotkut pikkuasiat edes ärsytä. Toisaalta, olen myös tunnesyöjä, joten olisikohan se vähän sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ainakin tulee suunnaton ahdistus jos tavaraa on paljon. Kasvoin kodissa jossa joka paikka tursusi tavaraa ja mistään ei osattu luopua. Sittemmin olen aikuisena hyvinkin tarkka, mitä tavaraa on ja missä kaikki sijaitsee. Taustalla on nimenomaan mt ongelma, se että tavarat on järjestyksessä ja tiedän missä mikäkin on, tuo tunteen elämän hallinnasta. Hallitsen edes jotain elämässäni.

Tunnistan tämän, itseasiassa useammaltakin "puolelta". 

Silloin kun olen väsynyt esim. työssä kova kiire ja stressi, niin kodinhoitoni kärsii.

Tavaroita kertyy tasoille ja imurointiväli pitenee jne.

Kuitenkaan ei ole tahmaista vaikka pölyä olisikin.

Pari kertaa elämässäni on ollut tavallista isompi ja syvempi kriisi.  

Viimeksi reilut kaksi vuotta sitten. Jokainen päivä oli selviytymistä,

kaikki voimat siviilissä meni shokista ja järkytyksestä toipumiseen, surun käsittelyyn sekä asioiden selvittämiseen ja järjestelemiseen. Olin aamusta iltaan ahdistunut ja surullinen. Koskaan asunnossani ei ole ollut niin siistiä ja hygieenistä kuin silloin. Karsin tavaraa (etenkin niitä joihin liityi muistoja), järjestelin, siivosin (jopa laihdutin, ruokailukin siis oli "hallinnassa").

Inhoan siivoamista, mutta ilmeisesti turvallisuudentunteeni oli niin pahasti järkkynyt,

että minun piti saada "kotipesä" kuntoon, viimeisen päälle. Kaveri ihmetteli kylässä käydessään, että "onpa täällä seesteistä, niin kuin hotellissa". 

Minä tarvitsin sitä, koska sisäisesti minussa ei ollut mitään seesteistä, vaikka päällisin puolin olikin "kaikki kunnossa ja elämä jatkuu". 

Nyt alkaa psykologisen turvallisuuden tunteen osalta olla parempi tilanne, olen niin sanotusti päässyt jaloilleni, suru on enää ohimenevä asia ja päivittäinen arki on jo muutakin, kuin pelkästään hengissä pysyttelyä ja selviytymistä.

Huomaan, että vaatekasoja kertyilee tuolin päälle taas ja tasoillekin jonkin verran pikkusälää. 

Hallinnan tarve on hitusen höllentynyt ja kotonani tuntuu turvalliselta, vaikka joka paikka ei olekaan koko ajan kiillotettu, desinfioitu ja viimeisen päälle järjestyksessä. 

Usein tämmöinen kaiken karsiminen ja järjestyksen vaatimus onkin semmoista perusturvattomuuden torjumista. Kaikkea pitää olla minimalistisesti ja täysin oikeassa paikassa ja asennossa. Eli menee neuroosin puolelle monella.

Voi sitä tietysti tavaraa hamstratakin jotenkin "turvakseen", kai.  Itse viihdyn tavaroiden keskellä paremmin kuin tyhjässä kopissa. Uutta tavaraa ostan kuitenkin hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet vanhoille hiuslakoille

Hiuskiinne on sellainen kosmetiikkatuote, jota voi toinenkin ihminen käyttää vaikka tuote olisi avattu/käytetty. 

Käyttääkö tuttavat hiuslakkaa? 

Hiuskiinteen voi viedä vaikkapa työpaikan vessaan, kirjoittaa pullon kylkeen tussilla "Saa käyttää". 

(Olen naisvaltaisessa työpaikassa ja minulla on aina ollut hiuskiinnepullo töissä, että saa kesken päivänkin kohentaa kampausta. Sitä pulloa sai aika usein vaihtaa uuteen, kun tulee töissä ilmeisesti suihkittua reilummalla kädellä kuin kotona. 

No, keväällä olin kolme kuukautta etätöissä.

Kotoa loppui hiuskiinne, niin ajattelin, että minäpä otan sen työpaikan vessaan viedyn kiinteen kotiin, kun kun käväisen toimipaikalla. Pullohan on melkein täysi, joten turhaa ostaa nyt kotiin uutta. Yllätyksekseni se työpaikan hiuskiinnepullo oli tyhjä! Melkein 400 ml oli "haihtunut" ilmaan ihan itsekseen. Eikä pullon kyljessä lukenut, että "saa käyttää", vaan ihan olivat kollegat huomanneet omin päin "lainata" kiinnettä vaikka puteli ei ollut edes näkysällä vaan kaapissa.

Eipähän tarvitse enää ihmetellä, että miten sitä muka tulee reilummin suihkittua töissä, kun jatkuvasti saa olla ostamassa uutta pulloa.  :D  )

Mulla siisti ja roinaton ympäristö liittyy ihan selkeästi hallinnan tunteeseen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, koska se ei liikoja vaikuta elämääni. Siivoaminen tai järjestely ei ole pois työnteosta, harrastuksista tai sosiaalisesta elämästä eikä maailmani suistu raiteiltaan, jos en ehdikään tiskata paistinpannua juuri silloin kuin yleensä. Päin vastoin siisti ympäristö vaikuttaa myönteisesti työtehooni, koska teen ns luovaa työtä ja ajatus kulkee selkeämmin kun ympäristö ei ole pullollaan asioita, joihin katse tarttuu.

Hyvä pointti tuokin, että tavarapaljous tuo joillekin turvaa. Maailmalla ja ihmissuhteissa voi tapahtua vaikka mitä, mutta tavarat eivät ikinä muutu, hylkää tai arvostele.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku luopunut kirjahyllystä? Miten, millä henkisellä kapasiteetilla (tarkoitan tsemppimielialalla) ja mitä hyvää se toi tullessaan?

Pikkuhiljaa luopumassa. Itse haluan säästää noin 10 kirjaa, mies taas ei meinaa haluta luopua niistä lainkaan, vaikka minä olen meillä se joka lähinnä lukee. Varmaan neljä kertaa on käyty kirjoja läpi parin vuoden sisään. Meillä ne oli niissä Ikean ruudukkohyllyissä (kallax?), halusin hyllyistä eroon, ne oli rikki, täynnä lapsen piirustelyä ja aivan kamalat. Ensimmäisellä kierroksella saatiin kirjat mahtumaan hyllyihin, seuraavilla saatiin pienempiä hyllyjä pois, nyt ollaan tilanteessa jossa osa kirjoista on kellarissa, osa ovellisessa hyllyssä eteisessä ja ikean hyllyt hävitetty olohuoneesta. Eteisen hyllylle ei ole muuta tarvetta, eikä se ole tiellä, niin varmaan luovutan joksikin aikaa.

Olohuone on kauniimpi ja siistimpi. Pölyjen pyyhintäaika on puolittunut.

Ja ei ole jatkuvasti huono omatunto, kun ei tuotakaan klassikkoa ole lukenut. Jumalat juhlivat öisin ja taru sormusten herrasta kyllä huutelevat tuolta eteisestä kaapin ovenkin takaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet vanhoille hiuslakoille

Hiuskiinne on sellainen kosmetiikkatuote, jota voi toinenkin ihminen käyttää vaikka tuote olisi avattu/käytetty. 

Käyttääkö tuttavat hiuslakkaa? 

Hiuskiinteen voi viedä vaikkapa työpaikan vessaan, kirjoittaa pullon kylkeen tussilla "Saa käyttää". 

(Olen naisvaltaisessa työpaikassa ja minulla on aina ollut hiuskiinnepullo töissä, että saa kesken päivänkin kohentaa kampausta. Sitä pulloa sai aika usein vaihtaa uuteen, kun tulee töissä ilmeisesti suihkittua reilummalla kädellä kuin kotona. 

No, keväällä olin kolme kuukautta etätöissä.

Kotoa loppui hiuskiinne, niin ajattelin, että minäpä otan sen työpaikan vessaan viedyn kiinteen kotiin, kun kun käväisen toimipaikalla. Pullohan on melkein täysi, joten turhaa ostaa nyt kotiin uutta. Yllätyksekseni se työpaikan hiuskiinnepullo oli tyhjä! Melkein 400 ml oli "haihtunut" ilmaan ihan itsekseen. Eikä pullon kyljessä lukenut, että "saa käyttää", vaan ihan olivat kollegat huomanneet omin päin "lainata" kiinnettä vaikka puteli ei ollut edes näkysällä vaan kaapissa.

Eipähän tarvitse enää ihmetellä, että miten sitä muka tulee reilummin suihkittua töissä, kun jatkuvasti saa olla ostamassa uutta pulloa.  :D  )

Älkää viekö työpaikalle!

Ei mitään hiuslakkaa, ei hiuskiinnettä, ei hajuvettä, ei mitään mikä haisee kymmenen kilometriä vastatuuleenkin.

Meitä allergisia on paljon. Jo pienikin määrä hajustetta saattaa aiheuttaa kohtauksen. Itselleni tulee helposti migreenikohtaus jos joku on suihkinut vessassa hiuslakkaa. Sitten olenkin kaksi tai kolme päivää poissa töistä migreenin takia.

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö työpaikalle!

Ei mitään hiuslakkaa, ei hiuskiinnettä, ei hajuvettä, ei mitään mikä haisee kymmenen kilometriä vastatuuleenkin.

Meitä allergisia on paljon. Jo pienikin määrä hajustetta saattaa aiheuttaa kohtauksen. Itselleni tulee helposti migreenikohtaus jos joku on suihkinut vessassa hiuslakkaa. Sitten olenkin kaksi tai kolme päivää poissa töistä migreenin takia.

Tämä on hajusteeton (Herbina Sensitive hajusteeton hiuskiinne). 

Itsellänikin on migreeni, niin en voi käyttää tavallisia hajustettuja kiinteitä. 

Mutta tosiaan, hyvä huomio tuoksuvien tuotteiden kohdalla. 

Ehkä laatikko, jossa lappu "saa ottaa kotiin" voi toimia tai sitten lahjoitus omille kavereille. 

Minusta siisti koti, jossa on vain sitä mitä tarvitsee ja/tai mistä pitää, tuo harmoniaa. Se ei ole neuroottisuutta jos ihminen on rehellinen ja uskaltaa elää haluamaansa elämää. Se voi hyvinkin olla miniasunnossa elämistä tai sohvapöydästä luopumista, tai sitä, ettei enää halua hillota sukukaluja kaapeissa ja ullakoilla.

Vähän sama asia tapahtuu, kun laihduttamisurakkaan/terveellisiin ruokatapoihin siirtyvä siivoaa keittiönsä. Kun joka kaapissa on järjestys, mitään turhaa ei ole, tavarat ovat paikoillaan ja pinnat tyhjinä, jokainen sotku ja pöly siivottu niin silloin keittiön laskeutuu harmonia. Ja se muutos elämäntavoissa on PALJON helpompi, kuin että huone olisi sotkuinen ja kaapeista sinkoilisi turhaa roinaa ja romua.

Kannatan myös sitä, että kulahtaneista vaatteista tekee siivousrättejä sen sijaan että ne heittäisi heti roskiin. En myöskään kannata tekokuituvaatteiden kantamista vaatekauppojen keräyksiin, koska ne päätyvät vain muiden riesaksi (poikkeus tästä on 100% jostain materiaalista valmistettu kangas, sillä sen voi kierrättää). Itse käytän rättejä roskakaapin, uunin, ikkunaluukkujen ja -lautojen pesuun. Osasta vaatteista revin pieniä palasia, joita käytän muovinkeräykseen menevien roskien pyyhkäisemiseen (esim margariinirasia), jonka jälkeen heitän kankaanpalan roskiin ja se menee poltettavaksi. Muoviroskiahan ei suositella pestäväksi varsinkaan saippuan kanssa, koska se kumoaa kierrättämisen ympäristövaikutuksia.

Eihän noita kankaanpalasia määrättömösti kannata kaapissa säilöä, mutta kyllä ne jossain vaiheessa loppuvat kunhan vain ei osta uutta halpaa rytkyä tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku luopunut kirjahyllystä? Miten, millä henkisellä kapasiteetilla (tarkoitan tsemppimielialalla) ja mitä hyvää se toi tullessaan?

Minä! Jätin yliopistossa humanistisen alan opiskelun kesken, koska työllistyminen ihan syystä epäilytti. Moni kirjoista oli opiskelukirjoja tai kursseihin liittyvää kaunokirjallisuutta. Vaikka koin tehneeni hyvän valinnan lähtemällä opiskelemaan jotain muuta, kirjahylly ja kirjat ja niiden näkeminen sai minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi. Niiden lisäksi minulla oli kirjoja, joita koin että "kuuluu " olla, kuten Kalevala. Lisäksi vihasin pölyn pyyhkimistä juuri kirjahyllystä.

Ajattelin, että nyt riittää, en tykkää koko kirjahyllystä, minun ei ole pakko pitää kirjoja eikä hyllyä! Ei minun tarvitse "esitellä " jotain hienoja kirjoja muiden hyväksynnän vuoksi. Nyt meillä ei ole kirjahyllyä, jätti tv kyllä löytyy. Kirjoja luetaan silti, on kirjasto, kindlet ja google books. Tuli hyvä mieli kun ei ole kirjahyllyä, koska semmoinen kuuluu olla. En halua omistaa fyysisiä kirjoja, en kuitenkaan lue niitä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku luopunut kirjahyllystä? Miten, millä henkisellä kapasiteetilla (tarkoitan tsemppimielialalla) ja mitä hyvää se toi tullessaan?

Minä! Jätin yliopistossa humanistisen alan opiskelun kesken, koska työllistyminen ihan syystä epäilytti. Moni kirjoista oli opiskelukirjoja tai kursseihin liittyvää kaunokirjallisuutta. Vaikka koin tehneeni hyvän valinnan lähtemällä opiskelemaan jotain muuta, kirjahylly ja kirjat ja niiden näkeminen sai minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi. Niiden lisäksi minulla oli kirjoja, joita koin että "kuuluu " olla, kuten Kalevala. Lisäksi vihasin pölyn pyyhkimistä juuri kirjahyllystä.

Ajattelin, että nyt riittää, en tykkää koko kirjahyllystä, minun ei ole pakko pitää kirjoja eikä hyllyä! Ei minun tarvitse "esitellä " jotain hienoja kirjoja muiden hyväksynnän vuoksi. Nyt meillä ei ole kirjahyllyä, jätti tv kyllä löytyy. Kirjoja luetaan silti, on kirjasto, kindlet ja google books. Tuli hyvä mieli kun ei ole kirjahyllyä, koska semmoinen kuuluu olla. En halua omistaa fyysisiä kirjoja, en kuitenkaan lue niitä uudelleen.

Ei tulisi mieleenikään  luopua kirjahyllyistämme...itse tehty mittojen mukaan meille sopiviksi. Saimme täyspuisia mahonki ovia vanhasta talosta, niistä on meidän hyllyt tehty. Sellaisia matalia , joiden yli saa ikkunat auki pesua varten. Yhteensä  näitä matalia on 12metriä pituudelta ja korkeampia. 1,3m kokoisia on 4 kpl. Myöskin tv-taso on samasta materiaalista.Upotetut reuna ja kulmalistat ostimme umpipuuna venetarvikekaupasta, koska muualta ei saanut mitään jalopuuta sen paksuisena jota siihen hommaan tarvi. 

Kirjoja on yli 7000kpl, suurin osa luettuja, muutama kymmen on vielä tavaamatta.

Kirjahylly ja kirjat on sisustus elementtikin, olisi tosi outoa jollei niitä olisi, kuuluu niinkuin yhteen että on paljon kirjoja ja tauluja.Jos nuo puuttuisi, olisi jotenkin kylmä ja kalsea vaikutelma.

Yläkerrassa on pieni 'kirjastohuonekin', mutta suurin osa on oh ja välihuoneessa alakerrassa.

Sitä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt, että kirjahyllyyn säilötään jotain rihkamaesineitä, ainuttakaan kirjaa ei ole mutta pikkuesineitä, siis ihan muutaman euron rihkamaa, on hyllyt täynnä.Keräily on asia erikseen, mutta kuka täyspäinen kiinan rihkamaa keräilee.