Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19906)
Itse en myöskään jaksa säätää tori/face-myynnin kanssa, ja lähin kirppis on 35 km:n päässä, ei hotsita käydä joka päivä siellä järjestelmässä, joten olen vienyt Konttiin, kun on ollut asiaan tuonne lähimpään isoon kaupunkiin. Ihan euron kahden tavaraa, ja olisikovat edes kaikki menneet kaupaksi? Paljon olen raivannut, vielä olisi edessä vanhempien huusholli, ovat muuttamassa pienempään asuntoon omakotitalosta ja mitään ei ole heitetty hukkaan, kun voi joskus tarvita.. arvatkaa vaan, onko tarvittu? No eipä ole.. kiitos ketjusta, kun on pidetty hengissä, eikä ole poistettu, haen välillä täältä inspiraatiota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Keräilin lapsena myös. Onneksi muutimme, kun olin teini-ikäinen, niin otettiin äidin kanssa kirpparipöytä ja kaikki meni siellä kaupaksi. Kierrätyskeskukseen voisi viedä. Jos niitä ei ole paljon tai ne kaikkein kauneimmat voi antaa myös jollekin lapselle lahjaksi. Itse säästin yhden "aikuismaisen" ison koko mustan pitkäkaulaisen kissaesineen. On edelleen hyllyssä muistuttamassa lapsuuden keräily innosta, ostin niitä innoissani kirppareilta ja sain usein lahjaksi.
Onpa ollut fiksua myydä vielä siihen aikaan kun koriste-esineet oli suositumpia! Vein omani nyt kirpparille eurolla kappale, eikä niistä ole mennyt yksikään. Koitan ehkä lahjoittaa FB-kirpparille, jos joku keksisi niille käyttöä.
Arabian ja Iittalan juttuja kannattaa viedä Iittalan myymälään. Ne ostaa ne ja antaa lahjakortin tilalle. Tämä siis siinä tapauksessa jos ne on jotain normaalia tavaraa eikä keräilyharvinaisuuksia. Sinne saa viedä myls huonokuntoisia astioita, jotka viedään uusiokäyttöön, kun tuo polttolaitokseen vietävä kotiroskis ei ole hyvä osoite astioille. Itse annoin sen lahjakortin äidilleni, joka käy valkkaamassa jonkun muumimukin sieltä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Keräilin lapsena myös. Onneksi muutimme, kun olin teini-ikäinen, niin otettiin äidin kanssa kirpparipöytä ja kaikki meni siellä kaupaksi. Kierrätyskeskukseen voisi viedä. Jos niitä ei ole paljon tai ne kaikkein kauneimmat voi antaa myös jollekin lapselle lahjaksi. Itse säästin yhden "aikuismaisen" ison koko mustan pitkäkaulaisen kissaesineen. On edelleen hyllyssä muistuttamassa lapsuuden keräily innosta, ostin niitä innoissani kirppareilta ja sain usein lahjaksi.
Ilahduttaa noi koriste-esineet, seuraavia sukupolvia ja keräilijöitä. Mun 5-vuotias lapsi näki hiljattain ensimmäistä kertaa Lomosovin posliinieläimiä ja niitä kasarilla myynnissä olleita posliinihevosia. Hän rakastui niihin. Tuli kuulkaa äidille reissu kierrätyskeskuksen koriste-esinehyllylle. :D
Älkää heittäkö roskiin. Kierrätyskeskukset yms. ottavat niitä, ja jossain joku pieni ilahtuu. :)
Vierailija kirjoitti:
Omat tavarat olisikin helppo hävittää. Mutta lukiolainen ei enää tarvitse lapsuuden tavaroita, eikä vielä tiedä mitkä niistä oli niin tärkeitä ettei niitä pidä hävittää. Niin mitä teen? Vai onko aina niin, että vanhempi vain säilyttää jotain, ja se riittää? Hän antaisi nyt minun hävittää aika lailla kaiken.
Minä tunnen olevani museon amanuenssi, kun säilytetään täällä anopin ja apen perintökaluja, huonekaluja ja astioita siltä varalta että lapset haluavat aikanaan ukin ja mummun muistoja. Onneksi on iso talo, mutta kyllä odotan sitä aikaa kun ovat riittävän vanhoja päättämään, mitä haluavat ja mitä eivät. Paremmat siis täällä jemmassa, krääsät ja osa huonekaluista myytiin huutokaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Nyt vähän malttia, 80-luvun esineet alkavat juuri olla niin vanhoja, että tarpeeksi moni on ne hävittänyt. Sitten alkaa uusi nousu. Joku friikki alkaa keräilemään 80-luvun koristeposliinia, niitä alkaa ilmestyä lehtien sivuilla ja sisustusblogeissa jollain uudella tavalla, ja hinnat alkavat nousta. Ei niin paljon, että sillä vallan rikastuisi, mutta tarpeeksi, ettei missään nimessä roskiin.
Eli jos et itse voi säilöä, vie kierrätyskeskukseen/konttiin tms. Anna jollekin uudelle keräilijälle löytämisen ilo.
Joku harvinaisempi yksilö voi alkaa myös nostaa arvoaan ihan oudolla tavalla. Internet-aikaan keriälijät/ostajatkin voivat olla mistä tahansa. Kuka olisi aikanaan uskonut tiettyjen 70-luvun suomi-astioiden arvon Japanissa!
Ei näitä järjellä voi selittää.
Rikkinäiset, täysin kolhuiset ovat jätettä. Muut eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat tavarat olisikin helppo hävittää. Mutta lukiolainen ei enää tarvitse lapsuuden tavaroita, eikä vielä tiedä mitkä niistä oli niin tärkeitä ettei niitä pidä hävittää. Niin mitä teen? Vai onko aina niin, että vanhempi vain säilyttää jotain, ja se riittää? Hän antaisi nyt minun hävittää aika lailla kaiken.
Minä tunnen olevani museon amanuenssi, kun säilytetään täällä anopin ja apen perintökaluja, huonekaluja ja astioita siltä varalta että lapset haluavat aikanaan ukin ja mummun muistoja. Onneksi on iso talo, mutta kyllä odotan sitä aikaa kun ovat riittävän vanhoja päättämään, mitä haluavat ja mitä eivät. Paremmat siis täällä jemmassa, krääsät ja osa huonekaluista myytiin huutokaupassa.
Täällä toinen muinaismuistojen vartija. :D Sain esikoiseni synnyttyä mummolta joitakin suvun aarteita, samoin anoppi antoi heidän sukunsa tavaroita. Tila on tiukalla, mutta ihailen ja arvostan todella tätä perintökamaa, käsinmaalattuja astioita, koruja yms. Todellakin vaalin kokoelmaa ja aikanaan siitä saa aarteistoa lapseni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Facebookissa on esimerkiksi ryhmiä nimeltä "Vanhat koristeet ja lelut" ja "rakkautta ihaniin figuureihin" ja "figuurikeräilijöiden kirppis" , joissa kannattaa tarjota ensin ennen kuin roskiin heittää. Kyllä jokaisella rahalle löytyy käyttöä. Voi jopa yllättyä positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Nyt vähän malttia, 80-luvun esineet alkavat juuri olla niin vanhoja, että tarpeeksi moni on ne hävittänyt. Sitten alkaa uusi nousu. Joku friikki alkaa keräilemään 80-luvun koristeposliinia, niitä alkaa ilmestyä lehtien sivuilla ja sisustusblogeissa jollain uudella tavalla, ja hinnat alkavat nousta. Ei niin paljon, että sillä vallan rikastuisi, mutta tarpeeksi, ettei missään nimessä roskiin.
Eli jos et itse voi säilöä, vie kierrätyskeskukseen/konttiin tms. Anna jollekin uudelle keräilijälle löytämisen ilo.
Joku harvinaisempi yksilö voi alkaa myös nostaa arvoaan ihan oudolla tavalla. Internet-aikaan keriälijät/ostajatkin voivat olla mistä tahansa. Kuka olisi aikanaan uskonut tiettyjen 70-luvun suomi-astioiden arvon Japanissa!
Ei näitä järjellä voi selittää.
Rikkinäiset, täysin kolhuiset ovat jätettä. Muut eivät.
Kiitos, mukava ajatus että joku voisi vielä saada iloa lapsuuteni rakkaista aarteista. Pitää lahjoittaa jonnekin, itsellä tuota säilöttävääkin tavaraa on niin paljon että osasta on vain pakko luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus iskee, tämä tavaramäärä on ihan järjetön. Olen se aiemmin kirjoitellut, muutto haaveissaan tavaraa vähentävä.
On lapsuuden leluja ja muistoja. Kirjoja, sarjiksia. Koriste-esineitä, matkamuistoja. Vaatteita, kenkiä. Harrastustavaraa. Elektroniikkaa. Astioita ja keittiötavaraa. Muistoja ja lahjoja. Koristeita ja nuoruuden ystävien maalaamia tauluja (ei kovin hyviä).
Pahinta on sekalainen, mihinkään kategoriaan kuulumaton tavara. Ja tätä on paljon!o
Miten ihmeessä ja millä ajalla kaiken saa käytyä läpi? Miten kaiken saa myytyä tai lahjoitettua vähällä vapaa-ajalla?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus iskee, tämä tavaramäärä on ihan järjetön. Olen se aiemmin kirjoitellut, muutto haaveissaan tavaraa vähentävä.
On lapsuuden leluja ja muistoja. Kirjoja, sarjiksia. Koriste-esineitä, matkamuistoja. Vaatteita, kenkiä. Harrastustavaraa. Elektroniikkaa. Astioita ja keittiötavaraa. Muistoja ja lahjoja. Koristeita ja nuoruuden ystävien maalaamia tauluja (ei kovin hyviä).
Pahinta on sekalainen, mihinkään kategoriaan kuulumaton tavara. Ja tätä on paljon!o
Miten ihmeessä ja millä ajalla kaiken saa käytyä läpi? Miten kaiken saa myytyä tai lahjoitettua vähällä vapaa-ajalla?
Noihin viimeisiin kysymykseen: pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Yksi hylly tai kaappi kerrallaan tai laatikko kerrallaan. Niin minä ole tehnyt, ja vaikka aikaa on mennyt, niin valmistakin on tullut. Tavaraa on lähtenyt kiertoon, ulkovarastot vielä katsomatta. Jospa nyt loppuvuoden aikana ne saisi katsottua. Älä lamaannu sen tavaravuoren alla tai alle.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus iskee, tämä tavaramäärä on ihan järjetön. Olen se aiemmin kirjoitellut, muutto haaveissaan tavaraa vähentävä.
On lapsuuden leluja ja muistoja. Kirjoja, sarjiksia. Koriste-esineitä, matkamuistoja. Vaatteita, kenkiä. Harrastustavaraa. Elektroniikkaa. Astioita ja keittiötavaraa. Muistoja ja lahjoja. Koristeita ja nuoruuden ystävien maalaamia tauluja (ei kovin hyviä).
Pahinta on sekalainen, mihinkään kategoriaan kuulumaton tavara. Ja tätä on paljon!o
Miten ihmeessä ja millä ajalla kaiken saa käytyä läpi? Miten kaiken saa myytyä tai lahjoitettua vähällä vapaa-ajalla?
Noihin viimeisiin kysymykseen: pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Yksi hylly tai kaappi kerrallaan tai laatikko kerrallaan. Niin minä ole tehnyt, ja vaikka aikaa on mennyt, niin valmistakin on tullut. Tavaraa on lähtenyt kiertoon, ulkovarastot vielä katsomatta. Jospa nyt loppuvuoden aikana ne saisi katsottua. Älä lamaannu sen tavaravuoren alla tai alle.,
Kiitos tsempistä, näin se pitää yrittää. Asia kerrallaan, ehkä tämä joskus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat tavarat olisikin helppo hävittää. Mutta lukiolainen ei enää tarvitse lapsuuden tavaroita, eikä vielä tiedä mitkä niistä oli niin tärkeitä ettei niitä pidä hävittää. Niin mitä teen? Vai onko aina niin, että vanhempi vain säilyttää jotain, ja se riittää? Hän antaisi nyt minun hävittää aika lailla kaiken.
Minä tunnen olevani museon amanuenssi, kun säilytetään täällä anopin ja apen perintökaluja, huonekaluja ja astioita siltä varalta että lapset haluavat aikanaan ukin ja mummun muistoja. Onneksi on iso talo, mutta kyllä odotan sitä aikaa kun ovat riittävän vanhoja päättämään, mitä haluavat ja mitä eivät. Paremmat siis täällä jemmassa, krääsät ja osa huonekaluista myytiin huutokaupassa.
Voi ei, mä myös!
Meillä appivanhemmat testamenttasi kaiken lapsenlapsille... järkevää ja kannatettavaa, PAITSI että Maistraatti valvoo, että me emme käytä heidän perintöään (alaikäisiä), ja minä olen tulkinnut sen myös niin, että parempi jättää kaikki 'arvokkaamman oloiset' huonekalut, Arabiat, Kupittaan Savet, vanhat kirjat ja koriste-esineet, hopealusikat ja kristallimaljakot myös odottamaan, että he itse ovat 'päätösvaltaisia' kuka pitää mitä ja miten hankkiutuvat lopuista eroon. Huoh!
Mie oon myynyt turhaa roipetta nettikirppiksillä ja laittanut loput UFF:n keräyslaatikkoon. Siihen keräyslaatikkoon käy vaatteiden lisäksi kengät, kodintekstiilit, lelut ja urheiluvälineet. Eli ei ole pelkkä vaatekeräys. Lisäksi heillä on keräyspisteitä todella runsaasti. En tahdo heittää kaatikselle roipetta, jota joku voisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään jaksa säätää tori/face-myynnin kanssa, ja lähin kirppis on 35 km:n päässä, ei hotsita käydä joka päivä siellä järjestelmässä, joten olen vienyt Konttiin, kun on ollut asiaan tuonne lähimpään isoon kaupunkiin. Ihan euron kahden tavaraa, ja olisikovat edes kaikki menneet kaupaksi? Paljon olen raivannut, vielä olisi edessä vanhempien huusholli, ovat muuttamassa pienempään asuntoon omakotitalosta ja mitään ei ole heitetty hukkaan, kun voi joskus tarvita.. arvatkaa vaan, onko tarvittu? No eipä ole.. kiitos ketjusta, kun on pidetty hengissä, eikä ole poistettu, haen välillä täältä inspiraatiota!
Jos et edes itse usko saavasi romujasi kaupaksi, miten ihmeessä kuvittelet niiden muuttuvan rahanarvoisiksi tavaroiksi siellä Kontissa?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus iskee, tämä tavaramäärä on ihan järjetön. Olen se aiemmin kirjoitellut, muutto haaveissaan tavaraa vähentävä.
On lapsuuden leluja ja muistoja. Kirjoja, sarjiksia. Koriste-esineitä, matkamuistoja. Vaatteita, kenkiä. Harrastustavaraa. Elektroniikkaa. Astioita ja keittiötavaraa. Muistoja ja lahjoja. Koristeita ja nuoruuden ystävien maalaamia tauluja (ei kovin hyviä).
Pahinta on sekalainen, mihinkään kategoriaan kuulumaton tavara. Ja tätä on paljon!o
Miten ihmeessä ja millä ajalla kaiken saa käytyä läpi? Miten kaiken saa myytyä tai lahjoitettua vähällä vapaa-ajalla?
Yksi tavara kerrallaan. Kannattaa miettiä missä haluat tavaroita säilyttää, esim. astiat keittiössä. Sitten aloitat läpikäymisen ja laitat kaikki tavarat sinne omaan paikkaansa, vaikka se olisi jo aivan täynnä. Näin tavarat löytävät omille paikoilleen ja näet paljonko tavaraa on. Jos tulee tavaraa jolle ei ole paikkaa, niin laitta vaikka pahvilaatikkoon, johon merkintä "lapsuusmuistoja" tms. mille nyt ei paikkaa ole.
Keskity siihen yhteen kaappiin kerrallaan, voi olla vaikka roskis, lahjoitus/myynti- ja kuuluu muualle korit vieressä. Sitten kun se on siivottu, roskat roskiin, tavarat paikoilleen ja myytävät/lahjoitettava omaan kasaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta naapurikomeroissa oli osassa ihan käsittämättömästi kamaa, sellaista jonka pitäisin itse käytössä tai tarpeettomana roskiin. Yhdessäkin on ollut jo ainakin 8kk vanha tv, siis sellainen joka suuntaan iso laatikko. Ja joillakin ihmisillä on kodin lisäksi niitä varastoja vuokrattuna. Mitä ne niissä oikein säilöö? Ymmärrän, että tilapäisesti vaikka perinnöksisaatua pitää, mutta vuosikausia säilötään turhaa rojua.
Eräs videopelejä harrastava kaverini hankki tuollaisen möhkötelkkarin. Hän halusi pelata jotain vanhaa konsolipeliä, mutta tämän vanhan konsolin yhdistäminen moderniin telkkariin tai näyttöön olisi aiheuttanut suurempaa viivettä konsolin ja näytön välillä, ja autenttiseen elämykseen tarvittiin televisio, joka oli samalta ajalta kuin konsoli. Saatoin kyllä ymmärtää selityksen väärin, eli jos joku tietää tästä asiasta enemmän, saa korjata. Mutta siis kaveri ei tietenkään halunnut pitää möhkötelkkaria jatkuvasti asunnossaan, vaan säilytti sitä varastossa ja haki sen vain ajoittain asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:
Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!
Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.
Jännä vaan että elämme kaikki tässä kertakäyttöisen tavaran maassa, mutta kuitenkaan isolla osalla ihmisistä ei ole asunnot täynnä rikkimennyttä tavaraa. Itse asiassa ihmettelen kenellä on niin paljon rahaa, että voi ostaa niin paljon kamaa, että siitä saa käytettynäkin tuhansia euroja. Uutena siihen on siis pitänyt mennä monta kertaa enemmän rahaa...
Toisekseen, jos tuntuu, että kaikki tavara hajoaa heti käsiin, pitäisikö vähän tarkastella sitä omaa tavaroiden käsittelyä. En nimittäin muista milloin jokin tavara tai vaate olisi mennyt kertakäytöstä pilalle...
Jännääpä hyvinkin, että minulla on tuhansien eurojen edestä tavaraa kotona kun olen koko ikäni kaiken säästänyt, siis kaiken ehjän. Kaikki lahjaksi saadut, ostetut ja perityt. Lisäksi kun lapsikin on osannut käsitellä tavaroita hyvin niin lelut ja kirjat on vielä myyntikelpoisia. Toiseksi moni tavara on kuin onkin nostanut arvoaan vuosikymmenien aikana, monet keräilytavarat mm. Nuorethan ei tätä ymmärrä koska kaikki on rikottu tai heitetty kaatopaikalle kun on ostettu halpaa ja huonoa, joka ei kestä kymmeniä vuosia tai ne on sitten siellä äidillä ja isällä vielä varastoituna. Kyllähän 50v aikana ihmiset ehtii ostaa kaikenlaista tavaraa uutena ja käytettynä.
Yleensä ihmiset elävät siinä harhaluulossa, että tavaran arvo säilyy tai jopa kasvaa suuremmaksi vuosien saatossa. Tämä on kyllä iso harha. Toisekseen tuhansien eurojen edestä tavaraa myytävänä kuulostaa kalliilta ja aikaavievältä projektilta. Lasten leluihin tai kirjoihin (olivat sitten kuinka hyväkuntoisia tahansa) pätee nykyaikana suuren tarjonnan vuoksi iso inflaatio . Kirjoista ei ylipäätään makseta juuri mitään, ne menevät huonosti kaupaksi kirppareilla.
Ei mielestäni elä. Kyllähän jokainen ymmärtää sen että käyttötavaran arvo ei yleensä nouse ajansaatossa tai pitää sitten jemmata 100v että voi myydä antiikkina. Mutta nykyään aika moni elää siinä harhaluulossa että jos tavara on käytetty, se on täysin arvoton (vaikka ehjäkin) ja näinhän ei todellakaan ole. Siksi on kirppikset ja kierrätyskeskukset. Tavaran kierto on nopeutunut, ihmisillä ei ole pitkäjänteisyyttä tavaran "hävittämisessä" ts myymisessä. Tiedän useammankin ihmisen jotka yrittää kerran vuodessa viikon myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kun ei mene kaupaksi, ne heitetään kaatopaikalle. Viitsitään kyllä nähdä vaivaa ostamisessa, mutta ei myymisessä. Kirjoissakin on hyvin erilaisia ja osa myy hyvään hintaan, toiset on vain senttien arvoisia hyväkuntoisinakin. Silloin tällöin tulee ostettua jokin harvinaisempi kirja eurolla tai alle ja lukemisen jälkeen sen saakin myytyä eteenpäin 10x hinnalla. Pitää vain olla taito löytää se oikea kohderyhmä ja ostaja. Sinnikkäät palkitaan. Konmari ja minimalismi tietysti tätä ajattelua (nopea tavarankierto) edistää kun ovat nyt niin muotia. Mielenkiinnolla odotan milloin tulee tälle muodille vastaliike eli mitään ei heitetä pois jos kerran ostetaan vaan uusiokäytetään, tuunataan. Kyllähän nytkin monet näin elää mutta taitaa olla aika marginaalista.
Ymmärrän ihan täysin jos ihmisillä ei löydy mielenkiintoa kirpparitouhuun. Itselläni oli taas kirpparipöytä, ja tavaran kunnostukseen (vaatteiden pesu ym), hinnoitteluun ja lajitteluun meni monta tuntia. Kävin kirpparilla joka päivä siivoamassa pöydän, siihen meni noin tunti matkoineen päivässä. Sitten myymättä jääneen tavaran roudaus kotiin ja sen jälkikäsittely. Yhteensä useamman työpäivän verran työtä, käteen jäi muutama hassu kymppi. Tavara oli ihan normaalia, perussiistejä vaatteita, astioita, kodintavaraa ym. Ei mitään roskaa, mutta ei hienoa antiikkiakaan. Hinnat halpoja, koska halusin tavarasta eroon.
Kirpparitouhusta täytyy oikeasti tykätä että siihen viitsii käyttää aikaa ja vaivaa. Itselleni aika on arvokasta ja käytän sen mielummin vaikka rakkaiden ihmisten kanssa, luonnossa liikkuessa tai kirjaa lukiessa kuin tuon tuon tavarashown kanssa. Laitan jatkossa tavarat roskiin tai lahjoitukseen.
Sama kävi minulle, ensin pikkuhiljaa tyhjeni hyllyt ja nyt yritän keksiä kirjoille jotain kivempaa paikkaa, että saisi viimeisetkin ikean avohyllyt poistoon. Sain yhden lipaston kaverilta, tuunasin sen kivaksi, siellä on nyt puolet tyhjää, eikä varmaan mitään sinne tulekaan. Muista kaapista järjestelin sinne johtolaatikon, lääkkeet ja kynttilöitä.