Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19904)
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tämän vinkin saattanut kirjoittaa aiemminkin, mutta ottakaa kuvia kaapeista ja asunnosta. Sitten uudelleen vaikka 6kk päästä. Niistä huomaa sen eron, että on tullut hävitettyä tavaraa.
Katselin vasta kuvia kun eka lapsi oli jotain 2-vuotias (on nyt 7), joka paikka siellä täällä pursusi taustalla tavaraa. Nykyään on jo paljon avarampaa, edelleen on sellaisia paikkoja johon kerääntyy tavaraa eikä kaikille tavaroille ole paikkaa, mutta tosiaan ero on jo ihan uskomaton.
Tää on tosi hyvä vinkki ja toimivaksi todettu! Vähän harmittaa että ennen/jälkeen-kuvia ei ole tullut otettua enempää, koska niistä saisi epätoivon hetkinä hyvää motivaatiota jatkaa. Jonkinlainen sisään ja ulos menevien tavaroiden listaus olisi myös ollut havainnollistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pyöritellyt mielessä myyntiä ja lahjoitusta ja tämä jotenkin jumitti minut täysin, enkä saanut mitään aikaan. Sitten vaan lajittelin roskiin menevät jätesäkkiin ja annoin käyttökelpoiset tuttaville. En pyytänyt enkä halunnut rahaa. Sen sijaan sain kevyen olon, onnistumisentunteen ja tilaa kaappiin. Jatkan tällä omalla linjalla!
Ota kirpparilta pöytä viikoiksi, saat rahaa vastineeksi niin ei ole vaikea luopua tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin pyöritellyt mielessä myyntiä ja lahjoitusta ja tämä jotenkin jumitti minut täysin, enkä saanut mitään aikaan. Sitten vaan lajittelin roskiin menevät jätesäkkiin ja annoin käyttökelpoiset tuttaville. En pyytänyt enkä halunnut rahaa. Sen sijaan sain kevyen olon, onnistumisentunteen ja tilaa kaappiin. Jatkan tällä omalla linjalla!
Tein samoin. Jäi silti tavaraa, jota tuttavat eivät ottaneet esim. kirjoja, koriste-esineitä ja väärän kokoisia vaatteita ja yksi tuttu ehdotti, että vie kirpparille, koska ne ovat hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita. Nyt sitten olen varaamassa kirppistä.
Luulin karsineeni vanhat kirjeet ja kortit mutta en ollutkaan ja löysin ne sattumalta lajitellessani valokuvia. Selasin ne läpi mutta en alkanut lukea niitä, ei edes kiinnostanut. Olen jo kerran ajatellut niistä luopuneeni joten nyt se oli helppoa. Oli hauska huomata, että en tuntenut helpotusta tai huojennusta nuo löytäessäni vaan lähinnä ihmettelin, että vieläkö ne ovat tallessa. Niitä siis ei ole selvästikään tarve säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vallitsi tavarapaljous. Sitten uudistuin uskostani Jeesukseen ja arvot meni uusiksi. Olen antanut valtavasti tavaraa lahjoituksen, kristilliseen työhön ja ihan esim. UFF, ystäville jne. Kyllä olinkin hillonnut kaikkea sälää. Vieläkin roinaa riittää vaikka varmaan puolet on jo pistetty kiertoon. Ihminen tulee aika vähällä toimeen.
Viimeinenkin lapsista lähti maailmalle. Näköjään reagoin raivaamalla turhaa sälää pois. Vähän sellainen olo että pitäis itsekin muuttaa. Täytyy hyödyntää kun on vimma päällä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika palata takaisin tähän ketjuun. Olen raivaustyötä tehnyt jo vuosia säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta silti tavaraa vain riittää. Sisääntulevan tavarankin virta on katkaistu, eli en juuri enää ostele uutta kuin oikeaan tarpeeseen. Nyt haaveilen muutosta isompaan kaupunkiin mikä tarkoittaa myös asunnon vaihtumista selvästi pienempään, ja tämä tavaramäärä ei todellakaan ole mahtumassa yksiöön. On siis karsittava raa'alla kädellä.
Tavaran poisheittäminen on itselleni todella vaikeaa. Varasin kirpputoripöydän ja laitan tavaraa myyntiin reiluun alihintaan, tavoitteena ei ole saada rahaa vaan saada tavara kiertämään. Yritän olla tällä kertaa tiukkana, että en ala säilyttämään myymättä jäänyttä tavaraa seuraavaa kirppisinspistä odottamaan, vaan laitan ne oikeasti roskiin ja asialliset lahjoitukseen.
Tämä ketju inspiroi kivasti, on mukava lukea muiden onnistumisia ja ajatuksia :)
Omat tavarat olisikin helppo hävittää. Mutta lukiolainen ei enää tarvitse lapsuuden tavaroita, eikä vielä tiedä mitkä niistä oli niin tärkeitä ettei niitä pidä hävittää. Niin mitä teen? Vai onko aina niin, että vanhempi vain säilyttää jotain, ja se riittää? Hän antaisi nyt minun hävittää aika lailla kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat tavarat olisikin helppo hävittää. Mutta lukiolainen ei enää tarvitse lapsuuden tavaroita, eikä vielä tiedä mitkä niistä oli niin tärkeitä ettei niitä pidä hävittää. Niin mitä teen? Vai onko aina niin, että vanhempi vain säilyttää jotain, ja se riittää? Hän antaisi nyt minun hävittää aika lailla kaiken.
==
Ota talteen vähän sellaista, mistä itse pidät, vaikka ensimmäiset kengät, Aapinen, rakkain unilelu. Ja loput pois.
Valokuvia sinulla varmaan riittää vauvasta lukiolaiseen.
Monta kertaa raivattu koti vaatii taas poistoja.
Pari ikea-säkillistä pois annettavaa tuli helposti.
Lastenvaatteita pääosin.
Mutta myös esim. koristetyynyjä ja matto, jotka ovat ihanat, vaan ei sovi meille. Muutama kirja, joita en aio lukea.
Lyhtyjä, koska sain äidiltäni kivemman.
Ei tämä lopu koskaan. Aina tulee jostain uutta. Mitään uutta tavaraa en, toisin kuin voisi luulla, osta koskaan. Silti tavaraa salakavalasti ilmestyy meille. Lähinnä lahjoja. Kuten äitini tuoma uusi lyhty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eilen siivouspäivän ilmaiskirppiksellä myymässä. Ei nyt ihan hirveästi mennyt kaupaksi, kun olin vain pari tuntia, mutta sen verran kuitenkin, että pitää jatkossakin käydä. Noissa on just se hyvä puoli ettei paikka maksa mitään. Täytyy kyllä kaivella kamoja jonkun verran myös Facebookin paikalliselle kirppikselle.
Mulla on kyllä kaduttanut jotkut poistot:
- muutama tietty vaate
- spagettikauha (en ollut 12 vuoden aikana tarvinnut ja luopumisesta 1 kk päästä ostin spagettia ekaa kertaa)
- yksi tietty pulmapeli (olin varmaan pari vuotta miettinyt poistoa, vein sen alkuvuodesta lahjoituksena jonnekin ja nyt korona-aikana olisin halunnut sen takaisin, kun se oli normaalia erikoisempi)
Olen yrittänyt loppukesän aikana myydä halvalla Arabiaa. Ei vaan mene kaupaksi, vaikka olen laittanut moneen eri paikkaan.
Kirppis kiinnostaisi, ja esim.Kalliossa on paikka, jossa käy paljon ostajia. Mutta se on sitten se kääntöpuoli: Siellä on niin kova ryysis, että riski saada korona.
Joten odotanko pari vuotta, kun ehkä Korona ohi? Vai heitänkö Arabiat suoraan roskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt loppukesän aikana myydä halvalla Arabiaa. Ei vaan mene kaupaksi, vaikka olen laittanut moneen eri paikkaan.
Kirppis kiinnostaisi, ja esim.Kalliossa on paikka, jossa käy paljon ostajia. Mutta se on sitten se kääntöpuoli: Siellä on niin kova ryysis, että riski saada korona.
Joten odotanko pari vuotta, kun ehkä Korona ohi? Vai heitänkö Arabiat suoraan roskiin?
Miksi ihmeessä roskiin?
Lahjoita SPR:n konttiin, jos et voi pitää korona-ajan yli kotona.
Tai vie osto -ja myyntiliikkeeseen, joka toki ottaa komission, koska se on sen ihmisen työ. Mutta saat silti jotain ilman korona-altistusta.
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt loppukesän aikana myydä halvalla Arabiaa. Ei vaan mene kaupaksi, vaikka olen laittanut moneen eri paikkaan.
Kirppis kiinnostaisi, ja esim.Kalliossa on paikka, jossa käy paljon ostajia. Mutta se on sitten se kääntöpuoli: Siellä on niin kova ryysis, että riski saada korona.
Joten odotanko pari vuotta, kun ehkä Korona ohi? Vai heitänkö Arabiat suoraan roskiin?
Miksi ihmeessä roskiin?
Lahjoita SPR:n konttiin, jos et voi pitää korona-ajan yli kotona.
Tai vie osto -ja myyntiliikkeeseen, joka toki ottaa komission, koska se on sen ihmisen työ. Mutta saat silti jotain ilman korona-altistusta.
En itse jaksa myyntiin liittyvää säätämistä, Arabiat ovat hyvin kelvanneet Pelastusarmeijan myymälään ja ainakin takavuosina hakivat myös kotoa pakulla tavaroita. SPR:n Kontti on toinen vaihtoehto, samoin paikkakunnan hyväntekeväisyyskirppikset. Itse suosin noita organisaatioita, yksi vaihtoehto olisi somessa ilmoittaa, että pahvilaatikollinen Arabiaa haettavissa pihalta, varmasti katoaa pian.
Taloyhtiössä voi ehdottaa kierrätyshyllyä. Meillä sellaista ei ole, mutta joku on joskus jättänyt juuri astioita rappuun lapulla saa ottaa. Laatikko oli siellä aamulla kun menin töihin ja kadonnut kun palasin töistä. Tuo on tietysti järjestyssääntöjen vastaista etkä saa jättää tavaroita muiden huoleksi, jos eivät heti katoa muiden koteihin. Joku vähävarainen tuttusi ottaisi varmaan mielellään nuo ja tienaisi vähän myymällä ne.
Seuraavaa muuttoa odotellessa muutaman vuoden aikajänteellä siivoilen paikkoja karsien tavaraa pikkuhiljaa. Alkaa olkkarin kaapit kohta olla sikäli hauskat, että paljolti tyhjät kaapit huoneen reunalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet posliiniesineille ja koristeille? Itselläni on noita paljon lapsuudesta, noin 80-luvulta. Ovat kauniita, ei mitään Tiimarikrääsää, mutta isompaa keräilyarvoa tuskin on. Tekeekö noilla kukaan enää koskaan mitään? Ilahduttaako ne ketään missään? Vai roskiin?
Keräilin lapsena myös. Onneksi muutimme, kun olin teini-ikäinen, niin otettiin äidin kanssa kirpparipöytä ja kaikki meni siellä kaupaksi. Kierrätyskeskukseen voisi viedä. Jos niitä ei ole paljon tai ne kaikkein kauneimmat voi antaa myös jollekin lapselle lahjaksi. Itse säästin yhden "aikuismaisen" ison koko mustan pitkäkaulaisen kissaesineen. On edelleen hyllyssä muistuttamassa lapsuuden keräily innosta, ostin niitä innoissani kirppareilta ja sain usein lahjaksi.
Muistuksena meille kaikille, että jokaiseen kotiin, kertyy joskus sotkua, kasoja ja tavaraa vääriin paikkoihin. Se, onko raivaus- ja järjestelytyö onnistunut tai hyvällä vaiheella tulee esiin näissä hetkissä. Jos tavaravuori herättää raivoa "miksi näitä ei ole voinut laittaa paikoilleen?", eikä epätoivoa "mihin minä nämäkin tungen?", niin ollaan hyvällä vaiheella. Tavaroille on paikka! Ne vaan ei ole siellä, koska meillä on muutakin elämää kuin järjestely ja siivoaminen. Sitten ne vaan laitetaan omille paikoilleen.