tavarapaljous :(

Elämä on epäreilua.

Anoppini on juuri sellainen hamsteri, joka säilyttää kaikkea siltä varalta, että "jos joskus vielä tarvitaan". Mutta heillä on aina todella siistiä, ja nämä kaikki tavarat ovat siististi komeroissa ja varastoissa. Edes sängyn alla ei ole mitään.

Itse taas osaan hienosti luopua turhasta, en harrasta koriste-esineitä enkä säilytä mitään mitä ei oikeasti ja tiedetysti tarvita. No on muutamia muistoesineitä, mutta ne eivät ole ongelma, niille on paikka. Rahaa ei ole paljoa, joten en turhia shoppaile: ostan vain tarpeeseen. Meillä ei ole astioita tai liinavaatteita, joita ei käytettäisi.

Mutta meillä on koko ajan sekaista eikä aina tiedä, mihin kaiken tunkisi. Ne poistetut tavarat lojuvat aina viikkokausia kasseissa ja laatikoissa jossain nurkassa, ennen kuin saan ne naputeltua nettikirppiksille tai edes tulee menoa Kontin suuntaan. Tasoille jää tavaraa, jos ei itseltäni, niin sitten toisilta.

No joo, ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että meillä on 5 lasta vauvasta kouluikäisiin, ja anoppi taas apen kanssa kahdestaan asuu omakotitaloa eläkkeellä:D Ehkä meilläkin on joskus siistiä ja kaikki tiukasti paikoillaan... sitten eläkkeellä. Onpahan jotain tavoitetta elämässä:)

Luen tätä ketjua ja sisustusblogeja kausittain innostuen. Luulen, että olen jotenkin edistynyt: ei ole enää ihan niin pursuilevaa kuin muutama vuosi sitten, ja olen järjestänyt monia hyviä säilytysjärjestelmiä. Se olisi tärkeää, että joka ikiselle esineelle olisi oma paikka, että aina tietäisi heti, mihin tämänkin vien. KonMariinkin on tutustuttu, ja vaikkei se kaikkea ratkaissut, vähensi meiltäkin paljon tavaraa. Tosin 5 lapsen kanssa väkisinkin nyt vaan tarvitsee tavaraa, esim. vaatteita, kenkiä, leluja ja urheiluvälineitä on pakostikin paljon, vaikka olisikin vain välttämättömät. Enkä laske turhaksi säilömiseksi sitä, että säästän vaatteita isommilta pienemmille.

Nyt olen keksinyt, että minulla pitää olla siisti (tai piiloon jäävä) tilava paikka kaikille niille poistettaville tavaroille. Kun näyttää selvältä, etten koskaan saa niitä heti pois, pitää ratkaista ongelma toisella tavalla. Ehkä saan niille raivattua pari hyllyä jostain.

Itsellänikin tavaran vähentäminen on lähtenyt ihan tarpeesta, eikä mistään ulkoisesta aloitteesta. Emme mielestäni ole koskaan olleet erityisen innokkaita shoppailijoita, mutta emme nuorempina niin huolehtineet tavaran poistamisesta. Ensimmäinen sysäys tavaran vähentämiseen tuli perheenlisäyksen myötä, sillä piti tehdä tilaa vauvan vaatteille ja tarvikkeille.

Myöhemmin tavarapuljaamusta on aiheuttanut muutto ja sukulaisten tavarat, jotka meidän täytyi käydä läpi.

Elämä muuttuu koko ajan, ja mielestäni etenkin lapsiperheessä on täysin luonnollista, että sellaista tavaroiden kuratointia on vain pakko harrastaa. En minäkään tästä erityisemmin tykkää, ja tavoitteena onkin, että taloon tulevan tavaran määrää saadaan niin hyvin hillittyä, että sitä kautta myös tavaran vähentämisen tarve pikkuhiljaa vähenee.

Minä raahasin pitkään mukana omia tavaroitani, jotka lapsuuteni kodista mukaani otin. Mm. koulupöytää ajatuksena, että siitä saa oma lapseni pöydän sitten aikanaan. No siitä puuttuikin ruuveja ja yksi levy. Oli myös melko isokokoinen, joten laitoin lopulta pois (annoin sellaiselle, joka halusi tuunata sen uusiksi) ja ostimme lapsille pienemmät pöydät huoneisiinsa. Oli kaiken maailman kynää, vihkoa, paperia, omia runoja, lehtileikkeitä, siis kaikkea! Lehdet ja leikatut jutut lähtivät roskiin, kynät, vihkot ja paperit lapsille. Omia vanhoja teiniajan kirjoja myin ja lahjoitin pois.

Jossain vaiheessa ostelin paljon astioita. Nyt niitäkin on jo hivenen liikaa, mutta lisää emme osta. Olen osan laittanut pois ja nyt on määrä, joka mahtuu kaappeihin. Edelleen voisi pois laittaa, mutta aina silloin tällöin menee rikki, joten mielummin näin.

Käsipyyhkeitä ostelin myös yhdessä vaiheessa jostain kummallisesta syystä. Niistäkin karsin huonot pois ja siivousta varten.

Lakanoista karsin osan pois.

Onko kellään ongelmana se sellainen pieni tilpehööräm jota kertyy jokapaikkaan? En ymmärrä mitä niille tehdä.. Tietysti turhat pois, mutta sellainen tarpeellinen, jolle ei osaa keksiä paikkaakaan ja ovat aina vain jossain hyllyillä pyörimässä..

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään ongelmana se sellainen pieni tilpehööräm jota kertyy jokapaikkaan? En ymmärrä mitä niille tehdä.. Tietysti turhat pois, mutta sellainen tarpeellinen, jolle ei osaa keksiä paikkaakaan ja ovat aina vain jossain hyllyillä pyörimässä..

Pieni kulho tai laatikko tilpehöörille. Sinne kaikki sekalainen jolle ei ole omaa paikkaa, koska niitä joko on vain yksi tai muutama, tai niitä tarvitsee säilyttää vain hetken ennen roskiin heittämistä. Minulla tällaisia on esim. mittanauha, muutama klemmari, kuminauhat, kynä jota ei ole palautettu työpöydälle, kuitti joka pitää säilyttää vähän aikaa varmuuden vuoksi. Tämä kulho pitää tietysti käydä säännöllisesti läpi ja heittää roskat pois ja eksyneet tavarat omille paikoilleen.

Lukekaa Konmari- kirja, sen lukee parissa päivässä ja maailma aukeaa. Sitten merkitkää suht nopeasti kalenteriin kaksi peräkkäistä raivaukselle uhrattua päivää ja pääsette hyvään alkuun. Siinä samassa ajatusmaailma saa kunnon raivauksen myös ja jopa myös muu elämä ja elämäntavat voi kokea kohennuksen.

Kummityttö laittoi viestiä olisiko meillä kirppistavaraa. Kävi siivouspäivänä myymässä.

Nopeasti kävin kaappeja läpi, sain 3 laatikollista.

Viikko sitten kävin uudestaan, sain toiset 3.

Kummityttö oli myynyt meidän ja muutaman muunkin tavaroita, oli saanut 100 e rahaa ja oli tosi tyytyväinen.

Itse huomaan kotona eron selkeesti, vaikka isossa kodissa asutaankin.

Vierailija kirjoitti:

Kummityttö laittoi viestiä olisiko meillä kirppistavaraa. Kävi siivouspäivänä myymässä.

Nopeasti kävin kaappeja läpi, sain 3 laatikollista.

Viikko sitten kävin uudestaan, sain toiset 3.

Kummityttö oli myynyt meidän ja muutaman muunkin tavaroita, oli saanut 100 e rahaa ja oli tosi tyytyväinen.

Itse huomaan kotona eron selkeesti, vaikka isossa kodissa asutaankin.

Minä taas olen poistanut tavaraa parikymmentä kassillista, eikä se näy missään! Hullua miten paljon turhaa tavaraa olemmekaan säilöneet kaapeissa ja miten täynnä ne ovat olleet, ei ihme että ne eivät koskaan tunnu olevan järjestyksessä. Tavoitteenani on, että kaappien täyttöaste olisi lopulta vain 50-60 %, jotta sieltä olisi helppo löytää tarvittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttö laittoi viestiä olisiko meillä kirppistavaraa. Kävi siivouspäivänä myymässä.

Nopeasti kävin kaappeja läpi, sain 3 laatikollista.

Viikko sitten kävin uudestaan, sain toiset 3.

Kummityttö oli myynyt meidän ja muutaman muunkin tavaroita, oli saanut 100 e rahaa ja oli tosi tyytyväinen.

Itse huomaan kotona eron selkeesti, vaikka isossa kodissa asutaankin.

Minä taas olen poistanut tavaraa parikymmentä kassillista, eikä se näy missään! Hullua miten paljon turhaa tavaraa olemmekaan säilöneet kaapeissa ja miten täynnä ne ovat olleet, ei ihme että ne eivät koskaan tunnu olevan järjestyksessä. Tavoitteenani on, että kaappien täyttöaste olisi lopulta vain 50-60 %, jotta sieltä olisi helppo löytää tarvittava.

Minäkin ihmettelin miksei missään näy vähentämämme tavarat. Olemme vieneet pois monia satoja tavaroita ja asumme kolmiossa, eli ei mitenkään isossa asunnossa. Tajusin silti, että meidän entisestä makkarista on lähtenyt kaikki tavarat lattioilta. Ennen makkari oli vain tavaroiden säilytyspaikkana ja nukkumista varten. Nyt meidän sänky on olkkarissa ja lapsilla omat huoneet. Eli on sittenkin tapahtunut jotain, mutta en vain ollut aiemmin sitä tajunnut.

Kaapit ovat edelleen myöskin täynnä tavaraa. Sama tavoite on itselläni. Kaappeihin vain vähän tavaraa, jotta sieltä löytää etsimänsä helposti.

Mulla on ongelma mitä tehdä omille lapsuuden kirjoilleni. On Goosebumbsia, Molly Moonia, Harry Potteria jne. Olen niitä omille lapsilleni säästellyt. Osan laittanut pois, mutta nuo ovat vielä jääneet. Mietin laittavani pois nuo Goosebumbsit ainakin, mutta 8v lapsi sanoi haluavansa lukea niitä joku päivä. On melko herkkä, joten vielä ei ajankohtaista. Lapset ovat siis 6 ja 8v, molemmat jo lukevat paljon. Kannattaako oikeasti säästellä, että voivat lukea nuo.. En hennoisi laittaa kun lapsi selkeästi toivoi, että jätän ne.

Joo, ehkä tyhmä kysymys. Tiedän ettei kukaan voi minun puolestani valita ym, mutta pointtina onkin kysellä mitä te muut tekisitte :) ja minkä ikäisille nuo soveltuvat?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelma mitä tehdä omille lapsuuden kirjoilleni. On Goosebumbsia, Molly Moonia, Harry Potteria jne. Olen niitä omille lapsilleni säästellyt. Osan laittanut pois, mutta nuo ovat vielä jääneet. Mietin laittavani pois nuo Goosebumbsit ainakin, mutta 8v lapsi sanoi haluavansa lukea niitä joku päivä. On melko herkkä, joten vielä ei ajankohtaista. Lapset ovat siis 6 ja 8v, molemmat jo lukevat paljon. Kannattaako oikeasti säästellä, että voivat lukea nuo.. En hennoisi laittaa kun lapsi selkeästi toivoi, että jätän ne.

Joo, ehkä tyhmä kysymys. Tiedän ettei kukaan voi minun puolestani valita ym, mutta pointtina onkin kysellä mitä te muut tekisitte :) ja minkä ikäisille nuo soveltuvat?

Minä luin ala-asteella goosebumpseja, en muista nyt ihan tarkalleen minkä ikäisenä mutta ehkä 8-9v? Kyllä mä niistä välillä pieniä painajaisiakin sain mutta en mitenkään syvästi traumatisoitunut :D ovat kyllä sellaista lastenkirjallisuuden roskaa että skidit tuskin paljoa menettävät, jos heität ne pois, mutta jos lapsi erikseen toivoo niitä säästettävän niin miksei :)

Mutta Potterit säästäisin ehdottomasti!

Muistan neljännellä luokalla lukeneeni Harry Potterin ja liekehtivän pikarin, joka oli sarjan neljäs kirja. Sitä edeltävä vuonna luin varmaan ne kolme ekaa?

Lastenkirjoista vielä: mullekin kertyi lapsena ihan hirveästi kirjoja, kun olin kaiken muun lukemisen ohella sellaisessa hevoskirjakerhossa. Muutama vuosi sitten äitini kysyi, että vieläkö haluan säästää näitä heppakirjoja. Hän oli jemmannut niitä kellarikomerossa vuosia! Minä en edes tiennyt että ne on vielä siellä.

Kaikki rakkaat lasten- ja nuortenkirjat säästettiin, kuten Potterit ja muut klassikot. Olisin ottanut niitä muuten lapsuudenkodista mukaani, mutta siskollani on lapsia jotka lukevat paljon ja ovat välillä vanhemmillani hoidossa, joten siellä kirjat eivät ole olleet vain hyllyn täytteenä :)

Kiitos vastauksista. Ehkä käymme lasten kanssa läpi mitä haluavat lukea ja mitä eivät. Säilytämme sitten ne, joita haluavat. Ihana kyllä, jos pääsevät käyttöön varastosta pyörimästä.

Itsekin muistan nuoresta lukeneeni noita Goosebumpseja jne, mutta en voisi omalleni antaa kun sen verran herkkä vielä on. Ehkä vuoden parin päästä sitten. Taisin muuten olla myös kolmannella tai neljännellä kun ensimmäisen Potterin luin.

Itse kuuluin myös kirjakerhoon lapsena ja siksi noita on kertynyt. Oma lapsi haluaisi nyt tuohon heppakerhoon myös, mutta itse koen parempana lainata kirjastosta.

Kirjoittelin tähän ketjuun viimeksi joskus pari vuotta sitten, kun olin muuttamassa toiseen maahan. Nyt olisi jälleen täällä muutto edessä.

Viime muutosta on tullut pari huonekalua lisää, yksi iso ja pari pientä. Huonekasveja ja keittiötavaraa on kertynyt myös. Lahjaksi on saatu mm. drinkkilaseja, joita käytetään harvoin. Ikidilemma että antaako pois vai ei, kun lahjan antaja kuitenkin käy säännöllisesti kylässä... :)

Vaatteet olen käynyt jo kerran läpi ja yksi isohko muovipussillinen odottaa pois viemistä. Taidan tehdä vielä toisen karsintakierroksen. Lisäksi mulla on viime muutosta saakka lojunut kaapissa käyttämättömänä kaksi päiväpeittoa ja parit verhot. Piti sitten niitäkin säästellä koko tämä aika!

Raivausinto tarttuu!

Sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa lapsen pieneksi jääneitä tavaroita nettiin myyntiin ja hyvin ovat nenneett kaupaksikin.

Mies rupesi itsekin käymään läpi laatikoitaan ja löysi kassillisen tekstiilikeräykseen lähteviä rikkinäisiä hanskoja, nuhjuisia pipoja jne..

Jes! Alkaa näkyä jo kotona yleisessä siisteydestä. Ei ole epämääräisiä nyssäköitä nurkissa, hattuhyllyllä on tilaa kausitavaroille, siivous on nopeampaa ja mukavampaa... Ihanaa!

Taaperon äiti kirjoitti:

Raivausinto tarttuu!

Sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa lapsen pieneksi jääneitä tavaroita nettiin myyntiin ja hyvin ovat nenneett kaupaksikin.

Mies rupesi itsekin käymään läpi laatikoitaan ja löysi kassillisen tekstiilikeräykseen lähteviä rikkinäisiä hanskoja, nuhjuisia pipoja jne..

Jes! Alkaa näkyä jo kotona yleisessä siisteydestä. Ei ole epämääräisiä nyssäköitä nurkissa, hattuhyllyllä on tilaa kausitavaroille, siivous on nopeampaa ja mukavampaa... Ihanaa!

Olen kateellinen. Itse en raaski laittaa pieniä pois. Vain ne kulahtaneet ja epäkäytännölliset. Mutta ehkä sitten kun on se viimeinenkin tehty. Onneksi raaskin laittaa silti pois sellaiset isommat kuten leikkimatot jne, jos niissä ei vauva viihdy.

Olen yrittänyt lapsia saada mukaan karsimiseen. Laittaisivat lelut pois joita eivät käytä jne. Vielä ei ole suurta tulosta tuottanut. Olen käynyt läpi kaappeja ja niistä saanut jo paljon pois. Silti tuntuu loputtomalta suolta kun sitä tavaraa vain on jostain syystä kertynyt. Mm. Opiskelupapereita, työ -juttuja jne. Pois joutaa suurin osa.

Olihan tuota roinaa vielä jopa 80- ja 90-luvuilta asti silloin taannoin. Joskus viimein, pari vuotta sitten suurin osa hylkytavarasta heitettiin pois. Pari kertaa se on tosin kaduttanut, koska kaiken omistamani muistan, mitkä käytiin läpi ja mm. eräs vanhalle peliohjaimelle olisi löytynyt käyttöä. En olisi myöskään halunnut luopua mm. etanapostikirjeistä, joita oli sadoittain ja kaiken maailman piuhatkin olin säästänyt ihan vain sen takia, että "jos joskus sattuisi tarvitsemaan esim. varaosina". Onhan tuo yksi vaatehuone nyt paljon siistimpi ja nimenomaan käyttötarkoitustaan varten, mutta silti mietin niitä poisheitettyjä rojuja joskus. Jotain kävin jopa dyykkaamassa takaisin ennen kuin jäteauto kävi sillä viikolla.

Taas aamulla pakkasin 3 kauppaa, mitkä joku oli huutanut Huuto.net istä.

Rahaa tuli 15 euroa, mutta onhan se tyhjää enemmän.

Väh kerran kuussa joku ostaa jostain, vähän tulee rahaa ja kotoa poistuu tarpeetonta.

Karsiminen on työlästä, kun kotoa ei enää löydy juuri mitään ylimääräistä .

50-luvulla kansakoulun aloitettuani menin koulun kirjastoon. Vaikutuin kirjoja notkuvista hyllyistä. Lainasin n 10 kirjaa Töpöhäntää ym. Halusin esiintyä luokallani kirjojen omistajana. Revin kirjoista sivut, joissa oli kirjaston leima tai jmv. Lainasin niitä luokkakavereille ominani. Joululoman aikaan tuli kirjastosta minulle sakkolappu. Se oli hirveää, saada sakot. Todellisuudessa hirveämpää oli, ettei kyseisiä revittyjä kirjoja löytynyt mistään.

Nyt eläkeläisenä minulla on ihan ikioma oikea vuosien varrella hankittu kirjasto. Ongelma on vain se, että nyt niistä pitäisi ruveta repimään kansia ja kuskata roskiin.

Minäkin olen seuraillut ketjua jo pitkään ja kirjoitellutkin välillä. On kiva huomata, että ketju jatkaa eloaan! Kuukauden päästä edessäni on taas muutto, ja loman alettua energiaa riittää kaappien läpi käymiseen. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä kirpparille myymään ja olenkin koonnut kasaan jo aikamoisen pinon myytävää tavaraa.

Joka kerta hämmästyn siitä, kuinka kaapeista löytyy kuin löytyykin ihan turhia juttuja, vaikka kuinka on ollut sellainen olo, että jäljellä on vain tarpeellista säilytettävää. Eilen kävin huolella läpi opiskeluaikojen materiaalit, jotka ovat osittain tärkeitä nykyisessä työssäni. Viime kerralla tarpeellisiksi katsomistani laatikoista ja kansioista löytyi ihan älytön määrä papereita, joita tuskin tulen koskaan kaipaamaan. Ennen kaikkea se tieto löytyy huomattavasti nopeammin esim. netistä, kuin pläräämällä läpi kansioita, jotka pitää ensin kurotella jostain ylähyllyltä. Eteisessä odottaa nyt jättikassi täynnä tyhjiä kansioita, jotka tulevat tarpeeseen työpaikalla. 

Suurin haasteeni on ollut käsityötarvikkeet, joita olen kantanut muutosta toiseen käsittämättömiä määriä. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja levittelin lattialle kaikki neulelankani. Keräsin säilytettäväksi vain ne, jotka oikeasti inspiroivat ja innostavat ja loput yritän saada myydyksi. Lupasin itselleni, että jatkossa ostan lankaa vain tiettyä työtä varten, en inspiraatiota odottelemaan. Yli puolet langoistani on nyt pussitettu myytävien pinoon. 

Aion tänään jatkaa projektia ja hyökätä astiakaapin kimppuun. Pidän todella paljon kauniista astioista ja niitä minulle onkin kerääntynyt hurjia määriä. Nykyisessä pienessä asunnossa astiat eivät ole mahtuneet kaappeihin kuten olisin tahtonut, vaan olen joutunut säilyttelemään osaa epäkäytännöllisissä vetolaatikoissa. Uudessa asunnossa on huomattavasti enemmän kaappitilaa, mutta tahtoisin silti pitää astiamäärän järkevänä kahden ihmisen talouteen nähden. Saa nähdä miten käy. 

Sivustaseuraaja

Oletteko huomanneet tällaista ilmiötä? Huomaa säästäneensä vuosikausia jotain turhaa käyttämättä sitä koskaan. Jotain ehkäpä ihan merkittävästi tilaavievää. Onkin vaikea heittää sitä yhtäkkiä pois, koska silloin se vuosien säilytys ja tilan vienti olisi ollut ihan turhaa! Melkeinpä väkisin tekisi mieli keksiä vielä jotain käyttöä sille:D Olen tottunut jo panemaan kiertoon turhaa tavaraa ilman ikävää, mutta tuoreemmat roinat yllättäen ovatkin helpompia kuin se ikivanha kiusa, kun on vain niin ärsyttävää kohdata oma hölmöys:D Tietysti jos järkeviä sattumoisin haluttaisiin olla, niin parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan tässäkin tilanteessa.