Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19850)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet koruille? Mulla olis äidin vanhoja konfirmaatiolahjoja, joita en ole käyttänyt, olleet kaapissa 20 vuotta. Äiti antoi,koska ei itse käytä. No en minäkään. Yhdellekään sukulaiselle en aio noita viedä. Hopeisia ja kultaisia ei viitsi roskiinkaan heittää. Pohdin romukultana myymistä. Toisaalta tuntuu, että osa olis arvokkaampia. Oman mummoni kihlalahjaa esim en voi pois heittää, vaikken varmaan koskaan tule käyttämään.
Korut on kyllä hankalia, miten tuntuukin, että niissä on niin paljon tunnetta mukana? Kuitenkin tyylit ovat erilaisia ja myös tapa käyttää koruja on muuttunut. Jotain olen myynyt romukultana, mutta esim. hopeastahan ei paljoa saa. Joitain (Kalevala-koruja) olen myynyt Torissa.
Itselläni on samaa ongelmaa hopeiden kanssa. Vaikka paljon olen saanut tavaraa kiertoon, niin mitä tehdä esim. pöytähopeiden (aterimet ym.) kanssa? Näitä ei kuitenkaan koskaan käytetä.
Entä hopeiset kynttilänjalat, maljakot, kermakko+sokerikko, ym.?Konmarituksessa ei pidä mennä liiallisuuksiin. Tunnepitoisista tavaroista ei tarvitse luopua, jos ei halua. Vaikka perintörippiristille ei ole nyt käyttäjää, se ei vie kuitenkaan paljon tilaa. Säästäisin perinnöksi saadut korut jälkipolville.. Antaisin isoäidin rippilahjat omille lapsilleni rippilahjaksi. Saattaisin itsekin ottaa vanhoja koruja arkikäyttöön. Ei niitä tarvitse säilöä juhlatilaisuuksiin.
Hopeiset kynttilänjalat ottaisin myöskin jokapäiväiseen käyttöön. Mikä sen mukavampaa kuin syödä illallista kynttilänvalossa. Uusiakin tapoja voi tosiaan kehitellä, jotta tavarat eivät jää kaappeihin käyttämättöminä.
Mun pöytähopeat on edelleen vanhempien laatikoissa,vaikka muutin sieltä pois lähes 20v sitten. En usko niitä koskaan käyttäväni. Äidin rippilahjat taas ei kelvanneet hänelle käyttöön eikä ole lainkaan munkaan tyyliä. Miksi käyttäisin koruja,jotka ei minusta ole kauniita? Ihan velvollisuudestako? Eteenpäin lapsille en halua säilöä tavaraa, josta edes itse en ole koskaan tykännyt.
Korujen optimi määrä olisi sellainen, että mahtuisivat samaan korurasiaan. Nyt niistä osa on pahvilaatikossa. Menin valitsemaan vihkisormukseksi näyttävän kivellisen, niin sormuksiakaan ei sen kanssa tule käytettyä. Silmälasien kanssa taas oikein mitkään korut pään lähellä ei näytä hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan toi konmaritus mennyt överiksi? Ihan tyhjässä kämpässäkö haluutte asuu?Pari vaatetta sentään saa olla?
Minä laitoin erilaiset hopeat ja korut kiertoon melkein kaksikymmentä vuotta sitten, isovanhemmat ja vanhemmat oli keränneet mulle hopeasarjoja ja ostaneet koruja lahjoiksi, sanoin jo teininä et voi laittaa pois, mut äiti säilytti siihen asti et olin aikuinen. Sitten uskoi kun sanoin et voi myydä ne, ja myi ne pois. Sen sijaan mulla on käytössä mm. puuvillaiset keittiöpyyhkeet, joihin mummi on käsin kirjaillut nimikirjaimet ja ne ovat oikein rakas muisto ihanasta mummista, joka kuoli kun olin nuori. Noita pyyhkeitä olen myös parsinut tarvittaessa, niillä on sekä tunnearvo että käyttöarvo.
Hopeita ei ole koskaan tullut ikävä, mummia kyllä on ja valokuvat ovat tärkeitä muistoja myös. Minimalisti olin jo ennenkuin tuota termiä olin koskaan kuullut, ei sitä varmaan ollut keksittykään, silloin puhuttin askeettisuudesta ja ei tosiaan ollut muotia vaan aiheutti ihmisissä lähinnä oudoksuntaa ja naureskelua.
Onko himohamstraajille mitään tukiryhmiä netissä muualla kuin facebookissa? Tai näkeekö jostain kokonaisia himohamstraus-aiheisia ohjelmia netistä ( ei vaan pieniä pätkiä)?
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin erilaiset hopeat ja korut kiertoon melkein kaksikymmentä vuotta sitten, isovanhemmat ja vanhemmat oli keränneet mulle hopeasarjoja ja ostaneet koruja lahjoiksi, sanoin jo teininä et voi laittaa pois, mut äiti säilytti siihen asti et olin aikuinen. Sitten uskoi kun sanoin et voi myydä ne, ja myi ne pois. Sen sijaan mulla on käytössä mm. puuvillaiset keittiöpyyhkeet, joihin mummi on käsin kirjaillut nimikirjaimet ja ne ovat oikein rakas muisto ihanasta mummista, joka kuoli kun olin nuori. Noita pyyhkeitä olen myös parsinut tarvittaessa, niillä on sekä tunnearvo että käyttöarvo.
Hopeita ei ole koskaan tullut ikävä, mummia kyllä on ja valokuvat ovat tärkeitä muistoja myös. Minimalisti olin jo ennenkuin tuota termiä olin koskaan kuullut, ei sitä varmaan ollut keksittykään, silloin puhuttin askeettisuudesta ja ei tosiaan ollut muotia vaan aiheutti ihmisissä lähinnä oudoksuntaa ja naureskelua.
Mulla sama,varmaan buddhalaisuus, jooga, reppuselkämatkustus, kasvissyönti ja maailmanparannus (eli vähän kuluttaminen, pieni hiilijalanjälki) oli mun juttuja teininä 90-luvulla. ja osaksi on edelleen. Ehkäpä ensi kerralla vinkkaan äidille, että niistä pöytähopeista voisi hankkiutua eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei niitä pöytähopeita voisi käyttää? Itsekin hillosin niitä joskus kaapissa, mutta sitten tajusin, että on kaksi vaihtoehtoa. Pistää kiertoon tai käyttää. Koska niillä oli tunnearvoa, otin ne käyttöön. Mm hopeiset kahvilusikat ovat jokapäiväisessä käyössä, samoin aterimet. Ovat siellä teräksisten savonioiden seassa ja ihan käyttökelpoiset ovat.
Mä en ainakaan haluaisi käyttää hopeita, kun ne pitää pestä erikseen eikä kestä konepesua. Tykkään et arki on helppoa, en käytä silittämistä vaativia vaatteita jne, eli hopeat selkeästi tekisi elämästä hankalaa. Enkä kyllä pidä hopea-astioiden ulkonäöstäkään. Mut jos tykkää tiskata käsin ja pitää hopeita kauniina, niin käyttöön vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä pöytähopeita voisi käyttää? Itsekin hillosin niitä joskus kaapissa, mutta sitten tajusin, että on kaksi vaihtoehtoa. Pistää kiertoon tai käyttää. Koska niillä oli tunnearvoa, otin ne käyttöön. Mm hopeiset kahvilusikat ovat jokapäiväisessä käyössä, samoin aterimet. Ovat siellä teräksisten savonioiden seassa ja ihan käyttökelpoiset ovat.
Koska niitä ei voi pestä koneessa, ne tummuvat eli niitä pitää kiillottaa ja puunata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä pöytähopeita voisi käyttää? Itsekin hillosin niitä joskus kaapissa, mutta sitten tajusin, että on kaksi vaihtoehtoa. Pistää kiertoon tai käyttää. Koska niillä oli tunnearvoa, otin ne käyttöön. Mm hopeiset kahvilusikat ovat jokapäiväisessä käyössä, samoin aterimet. Ovat siellä teräksisten savonioiden seassa ja ihan käyttökelpoiset ovat.
Koska niitä ei voi pestä koneessa, ne tummuvat eli niitä pitää kiillottaa ja puunata.
Pesen ne aina koneessa. Tummuvat kyllä mutta ei mustiksi vaan sellaisiksi kauniin patinoituneiksi. Ja jos haluaa kiiltäväksi, on riittänyt nihkeällä mikrokuiturätillä hankaus. Aterimet ym ovat olleet jo vuosia käytössä ja kiillottanut olen ehkä kaksi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei niitä pöytähopeita voisi käyttää? Itsekin hillosin niitä joskus kaapissa, mutta sitten tajusin, että on kaksi vaihtoehtoa. Pistää kiertoon tai käyttää. Koska niillä oli tunnearvoa, otin ne käyttöön. Mm hopeiset kahvilusikat ovat jokapäiväisessä käyössä, samoin aterimet. Ovat siellä teräksisten savonioiden seassa ja ihan käyttökelpoiset ovat.
Koska niitä ei voi pestä koneessa, ne tummuvat eli niitä pitää kiillottaa ja puunata.
Pesen ne aina koneessa. Tummuvat kyllä mutta ei mustiksi vaan sellaisiksi kauniin patinoituneiksi. Ja jos haluaa kiiltäväksi, on riittänyt nihkeällä mikrokuiturätillä hankaus. Aterimet ym ovat olleet jo vuosia käytössä ja kiillottanut olen ehkä kaksi kertaa.
Niinja jatkan, että eivät ole menneet konepesussa miksikään.
Meilläkin otettu hopeiset pikkulusikat arkikäyttöön. Sopivan kokoisia taaperon käteen jogurtin syömiseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöytähopeat on mun makuuni liian monimutkaisia. Puhdistus vaivalloista, tarvitsee myrkkyjä pysyäkseen kirkkaana. Ja sit taas pitäisi pestä,ettei myrkyt tule suuhun. Mulla on jo hyvät Hackmanin aterimet, enemmän kuin riittävästi tälle perheelle. Jotta hopeiset voisi tulla käyttöön, pitäisi olla joko uusi laatikko tyhjänä keittiössä tai ostaa joku lipasto keittiöön. Jotta se lipasto mahtuisi ilmavasti, pitäisi jotain muuta poistaa, vaikka isompia viherkasveja. Eli pienistä aterimista lähteekin iso ongelma liikkeelle.
Onko kirjoitti:
Onko himohamstraajille mitään tukiryhmiä netissä muualla kuin facebookissa? Tai näkeekö jostain kokonaisia himohamstraus-aiheisia ohjelmia netistä ( ei vaan pieniä pätkiä)?
Netin ilmaisista videopalveluista niitä löytyy vaihtelevasti, kokeile haluamaasi hakusanaa googlessa, valitse haettavaksi videot ja valitse haluttu videon pituus hakuasetuksista.
Hakusanaehdotuksia: hoarders, obsessive compulsive cleaners, hoarders buried alive
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin lahjoittaa takakontillisen vanhoja kirjoja tyottomien kirppikselle, mutta edes siellä ei niitä huolittu, kukaan ei kuulemma osta kirjoja. Ja luulin omistavani aarrekokoelman, josta vihdoin vuosien jälkeen raaskin luopua :D Meni roskalavalle!
Vierailija kirjoitti:
Yritin lahjoittaa takakontillisen vanhoja kirjoja tyottomien kirppikselle, mutta edes siellä ei niitä huolittu, kukaan ei kuulemma osta kirjoja. Ja luulin omistavani aarrekokoelman, josta vihdoin vuosien jälkeen raaskin luopua :D Meni roskalavalle!
Jos olisit jaksanut viedä niitä kirjaston saa ottaa -hyllylle, ne olisivat todennäköisesti kelvanneet ihmisille. Ainakin omat kirjani jotka olen sinne vienyt ovat yleensä jo seuraavalla kerralla kadonneet. Toki kirjastoihin ei kai yleensä voi viedä kuormallista kerralla, meillä on max kymmenen kirjan sääntö joten tein aika monta keikkaa kuukauden sisällä.
Suosittelen jonkinlaista "muistojen arkkua", esim. äitiyspakkauksen pahvilaatikkoa. Sinne voi laittaa lasten piirustuksia, valokuvia, kirjeitä ym.
Sisustusesineitä, varsinkin kotimaista designia, voi laittaa välillä varastoon. Ja tuoda toisia näytille.
En hävittäisi suvussa kulkeneita kuonekaluja, käsitöitä jne. Toki pitää arvioida, voiko kaikkea säilyttää. Omakin maku muuttuu ja kehittyy - vanhat tavarat saattavat myöhemmin viehättää.
Omat lahjaksi saadut & vanhat korut olen vienyt koruliikkeeseen ja vaihtanut esim. yhteen mieluisaan timanttisormukseen. Vaikka vanhat korut olivat aikanaan rakkaita, on aika niistä ajanut ohi. Nyt ne ovat saaneet uuden elämän.
Vierailija kirjoitti:
Onko kirjoitti:
Onko himohamstraajille mitään tukiryhmiä netissä muualla kuin facebookissa? Tai näkeekö jostain kokonaisia himohamstraus-aiheisia ohjelmia netistä ( ei vaan pieniä pätkiä)?
Netin ilmaisista videopalveluista niitä löytyy vaihtelevasti, kokeile haluamaasi hakusanaa googlessa, valitse haettavaksi videot ja valitse haluttu videon pituus hakuasetuksista.
Hakusanaehdotuksia: hoarders, obsessive compulsive cleaners, hoarders buried alive
Kiitos oikein paljon, ihanaa, että tähän oli tullut vastaus. Kiitos erittäin paljon Sinulle!
Minä olen sellainen, etten meinaa sietää heittää roskiin mitään. Ei varsinkaan käyttökelpoista, mutta huonommastakin tavarasta mietin, voiko sen hyödyntää materiaalina. Pahaa tekee lukea, kun jotkut heittävät suoraan roskiin hyvääkin tavaraa kevyin perustein. Kun "ei jaksa" etsiä mitään kohdetta niille. Mutta en myöskään halua säilöä tarpeettomia tavaroita kotia täyttämässä. Olen hiljalleen opetellut luopumista. Olen samalla oppinut niksejä, kuinka tavaroille löydetään vielä hyötyreitti.
Tässä omia tapojani:
- Nukanpoistajalla pelastetaan monta vaatetta taas käyttökelpoisiksi.
- Värjään uudelleen haalistuneet vaatteet. Myös jos vaatteessa on tahroja, jotka eivät lähde pesussa, monesti ne onnistuu peittämään piiloon tummalla värillä. Joskus olen värjätyistä vaatteista saanut edelleen myydessä oikein hyvänkin hinnan, joskus väripaketin hinnan takaisin. Joskus taas ei, mutta olen silti tyytyväinen, että ainakaan vaate ei päätynyt roskiin vaan sai ehkä jopa tuplattua käyttöikänsä. Yhdellä marketista saatavalla väripaketilla värjää muuten monta vaatetta.
- Repeytyneet tietysti korjataan. Paikkaan jopa sukista ja paksummista sukkahousuista pienet reiät.
- Vanhasta vaatteesta voi monesti ompelukoneella surauttaa jonkin pussukan, koristetyynynliinan, nukenvaatteen tms. ja viedä johonkin kierrätykseen.
- Vaatteet, joita ei enää muuten pelasteta, ovat vielä hyödyksi tekstiilikeräyksessä. Ennen sitä niistä voi irrottaa vielä vetoketjut, napit, nauhat ja koristeet. Näitä voi kerätä pussillisen ja myydä/lahjoittaa.
- Karmean villavaatteen voi purkaa langaksi, lanka kyllä kelpaa jollekin innokkaalle neulojalle.
Jos en jaksa itse myydä:
- Vien siistejä lastenvaatteita ja kenkiä mukanani perhekerhoihin, harrastuspaikkaan yms. tapaamisiin, ja kehotan kaikkia ottamaan vapaasti.
- Kirjastossamme on vaihtohylly, johon saa viedä ja josta hakea vapaasti. Jos teidän kirjastossa ei ole, ehdota sellaista! Kerro, että monessa kirjastossa on tällainen.
- Hope-yhdistys ottaa vastaan lastenvaatteita ja -tavaraa, mutta myös aikuisten vaatteita, kodintavaraa, urheiluvälineitä, lähes mitä vaan! Ennen kuin paikkakunnallemme tuli oma toimipiste, postitin lahjoitukseni toisen kaupungin Hopelle. Keräsin ison laatikollisen vaatteita ja kodintekstiilejä kerralla lähetettäväksi.
- Lähikirppiksellämme on vaihtopöytä, josta saa ottaa ja johon saa viedä. Sinne uppoaa myös pikkuvikaiset ja hieman kuluneetkin tavarat ja vaatteet, joita ei oikein muualle oteta. Jos teillä ei ole, ehdota! Tällainen pöytä/hylly/kori sopii myös taloyhtiön yhteistiloihin, työpaikalle, kerhopaikkaan, harrastuspaikkaan...
- Jos pitää kirppispöytää, sinne voi laittaa korillisen huonompaa tavaraa ilmaiseksi. Huom. Kannattaa silti laittaa hintalaput, joihin kirjoittaa 0 e, niin kassalla eivät ihmettele. Hyvin tuntuu ihmisille kelpaavan mikä vain, kun ilmaiseksi saa!
Minä antaisin käyttämättömät kristallit, hopeat ja korut pois. Jos on sukulaisia niin heille, tai sitten laittaisin ilmoituksen annetaan-tyyliin vaikka nettiin tai faceen eri ryhmiin. Ajattelisin niin, että rakas ja ihana tavara pääsee uuteen kotiin, tuottamaan iloa ja keräämään uudenlaista tarinaa uudelle omistajalleen!