tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.

Juu hei tähän kannattaa oikein kiinnittää huomiota, että miten yhtä esinettä voi käyttää moneen eri käyttötarkoitukseen! Luovasti soveltamalla voi välttää kymmeniä tavaroita, jotka lojuisivat käyttämättä 99,99 % ajasta. Esimerkiksi turha ostaa joka tarkoitukseen omaa kapustaa, kun sopivan muotoinen spagettikauha käy myös reikäkauhasta. Jos paahtaa harvoin leipää, ei tarvitse leivänpaahdinta, vaan paahtaa pannulla. Jos paistaa harvoin kakkuja, ei tarvitse kakkuvuokaa, vaan kakun voi panna uuniin sopivassa kattilassa. Jos ei juuri syö keitettyjä kananmunia, voisiko ne sen harvan kerran viipaloida veitsellä munaleikkurin sijaan?

Mielestäni äärettömiä turhakkeita ovat kulhot, joissa lukee, mihin tarkoitukseen ne ovat. Kuten "popcorn" tai "salad" sisustuksellisen kauniisti kirjoitettuna kulhon kylkeen. Sitten pitää olla joka muonalle oma kulhonsa. Vaikka kulhon jos minkä juuri pitäisi olla monikäyttöinen yleisväline. No siis saahan popcorn-kulhoon laittaa makaronit jos haluaa, mutta mitä se "popcorn" silloin siinä tekee? Suola-purkin vielä ymmärtää, kun se on koko ajan käytössä suolalle. Mutta kuinka usein popcornia tulee syötyä?

Vierailija kirjoitti:

Karsiminen on työlästä, kun kotoa ei enää löydy juuri mitään ylimääräistä .

Voi miten rankkaa. Taidat olla niitä, joille tulee pakkomielle raivaamiseen eivätkä lopulta ole tyytyväisiä mihinkään. Se on samanlainen sairaus kuin hamstraaminenkin.

Lopulta karsit itseltäsi toisen käden tai jalan, kun kotona on vain seinät jäljellä.

Joka kk käyn tietyn kohdan kotoani läpi ja se toimii.

Esim olohuoneen kohdalla tyhjennän lipaston laatikoita. Käyn koko irtaimiston läpi, säilytänkö, enkö.

Nyt kävin läpi olohuoneen ja yhden kaapin perältä löytyi konjakkipullo. Meni todella kauan ennen kuin tajusin sain sen lahjaksi ennen joulua ja jonkun syyn takia olen heivannut sen sinne.

Meidät on kutsuttu juhannuksena mökille ja vien pullon mukana .

Säännöllinen tavaroiden läpikäyminen ja luopuminen on minulla tärkeää. Olen luonteeltani hamsteri, mutta en päästä ominaisuutta valloilleen.

Hei auttakaa miten tälle palstalle tehdään keskusteluja. Olen jo kaksi kertaa tehnyt sellaisen ja kun lähetän sen niin ohjaudun keskustelujen etusivulle, jossa ilmoitetaan että se on lisätty, mutta en näe tekemääni keskustelua missään. En löydä sitä. Olisi tärkeä kysymys enkä näe miten siihen on vastattu.

Vierailija kirjoitti:

Joka kk käyn tietyn kohdan kotoani läpi ja se toimii.

Esim olohuoneen kohdalla tyhjennän lipaston laatikoita. Käyn koko irtaimiston läpi, säilytänkö, enkö.

Nyt kävin läpi olohuoneen ja yhden kaapin perältä löytyi konjakkipullo. Meni todella kauan ennen kuin tajusin sain sen lahjaksi ennen joulua ja jonkun syyn takia olen heivannut sen sinne.

Meidät on kutsuttu juhannuksena mökille ja vien pullon mukana .

Säännöllinen tavaroiden läpikäyminen ja luopuminen on minulla tärkeää. Olen luonteeltani hamsteri, mutta en päästä ominaisuutta valloilleen.

Minusta toimii vielä paremmin mitä KonMari neuvoo: ota kerralla esiin kaikki saman ryhmän tavarat. Silloin vasta huomaa, miten paljon sitä oikeasti on. Jos käy läpi kaapin tai laatikon kerrallaan, ajattelee paljon helpommin että "no tätä voi vielä tarvita, ja tämähän on vielä hyvä, ja tämäkin ihan käyttökelpoinen", kun ei muista, että samanlaisia tavaroita onkin jossain muualla niin monta, ettei oikeasti kaikkia tarvitsisi. Mutta kun kaikki huivit tai käsineet tai astiat ovat kerralla edessäsi, saa selkeän kokonaiskuvan ja ylimääräiset poistuvat tehokkaasti. Kun olen itse tehnyt tätä, aina yllättää miten paljon samantapaista tavaraa on, vaikka etukäteen ajattelee kyllä tietävänsä mitä omistaa.

Saman ryhmän tavarat kannattaisi myös säilyttää kaikki yhdessä paikassa kotona. Itsellä vielä prosessi kesken, mutta siihen pyrin. Esim. laukkuja minulla on vielä kolmessa eri paikassa, ja mikään ei ole oikein kunnollinen, kätevä laukkupaikka. Kunhan vähitellen ehdin, haluan että joka tavaralle on mietitty paikka ja yhdessä paikassa yhdet tavarat. Jo ajatus tuottaa mielihyvää ja tunnen jo, miten toimivaa elämä olisi.

Kylläpä saakin intoa järjestelyyn kun lukee tällaisia ketjuja! Tai jotain innostavaa kirjaa aiheesta. Oikein odottaa, että pääsisi kaappien ja nurkkien kimppuun. Jos ei heti ole mahdollisuutta, niin oikein tuskailee, milloin pääsisi. Täytyy muistaa tulevaisuudessakin, jos joskus ei oikein innostaisi siivota, niin näistä saa itselleen oikein siivoussupersankarin moodia :D

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla kansakoulun aloitettuani menin koulun kirjastoon. Vaikutuin kirjoja notkuvista hyllyistä. Lainasin n 10 kirjaa Töpöhäntää ym. Halusin esiintyä luokallani kirjojen omistajana. Revin kirjoista sivut, joissa oli kirjaston leima tai jmv. Lainasin niitä luokkakavereille ominani. Joululoman aikaan tuli kirjastosta minulle sakkolappu. Se oli hirveää, saada sakot. Todellisuudessa hirveämpää oli, ettei kyseisiä revittyjä kirjoja löytynyt mistään.

Nyt eläkeläisenä minulla on ihan ikioma oikea vuosien varrella hankittu kirjasto. Ongelma on vain se, että nyt niistä pitäisi ruveta repimään kansia ja kuskata roskiin.

Eikö kannattaisi edes tarjota ilmaiseksi jossain ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.

Juu hei tähän kannattaa oikein kiinnittää huomiota, että miten yhtä esinettä voi käyttää moneen eri käyttötarkoitukseen! Luovasti soveltamalla voi välttää kymmeniä tavaroita, jotka lojuisivat käyttämättä 99,99 % ajasta. Esimerkiksi turha ostaa joka tarkoitukseen omaa kapustaa, kun sopivan muotoinen spagettikauha käy myös reikäkauhasta. Jos paahtaa harvoin leipää, ei tarvitse leivänpaahdinta, vaan paahtaa pannulla. Jos paistaa harvoin kakkuja, ei tarvitse kakkuvuokaa, vaan kakun voi panna uuniin sopivassa kattilassa. Jos ei juuri syö keitettyjä kananmunia, voisiko ne sen harvan kerran viipaloida veitsellä munaleikkurin sijaan?

Mielestäni äärettömiä turhakkeita ovat kulhot, joissa lukee, mihin tarkoitukseen ne ovat. Kuten "popcorn" tai "salad" sisustuksellisen kauniisti kirjoitettuna kulhon kylkeen. Sitten pitää olla joka muonalle oma kulhonsa. Vaikka kulhon jos minkä juuri pitäisi olla monikäyttöinen yleisväline. No siis saahan popcorn-kulhoon laittaa makaronit jos haluaa, mutta mitä se "popcorn" silloin siinä tekee? Suola-purkin vielä ymmärtää, kun se on koko ajan käytössä suolalle. Mutta kuinka usein popcornia tulee syötyä?

Täytekakkupohjan voi tehdä uunipellillä: sokerikakkutaikina, levitä koko pellille, tämä kypsyy nopeasti 5-10 min omassa uunissa eli seuraa väriä koko ajan! Sitten vain poikki, täytteet ja pohjapalat pinoon. Voi myös rullata, esim itse laitan usein kerma+rahka+sekahedelmäpurkki-täytteen ja rullaan, ja sitten koristelen. Nopeaa ja helppoa.

Tässä ketjussa on monta kertaa tullut esille se, miten on vaikeaa luopua lahjaksi saaduista tavaroista. Miten ajattelette itse lahjanantajana? Mitä ajattelisitte, jos joku luopuu antamastanne tavarasta, kun sille ei ollut käyttöä tai ei pitänyt tyylistä?

Itse en ainakaan haluaisi, että joku säilyttäisi antamiani lahjoja vain velvollisuudentunnosta. Minulle olisi täysin ok, että hän luopuisi lahjasta. Eikä haittaisi, vaikka myisi kirppiksellä. Siinähän saisi itselleen jotain lahjan tilalle, eli ikään kuin sen rahan lopulta lahjaksi. Tietysti olisi kivoin onnistua antamaan joku osuva, hyödyllinen lahja, mutta kaikkihan tietävät miten vaikeaa se on. Kysyähän tietysti voi, mutta monet rupeavat siinä kohtaa ylivaatimattomiksi: no enhän minä mitään tarvitse...

Mutta suhtautuvatko kaikki tavaraan näin "tunteettomasti"? Onko lahjaesine antajankin tunteissa lopulta aina jotain enemmän kuin se varsinainen esine, sittenkin kun se on lojunut vuosia kaapissa? Loukkaantuvatko ihmiset oikeasti niin usein kuin toiset pelkäävät?

Minulla oli musta jakkupuku siltä varalta, jos pitäisi lähteä hautajaisiin. Muuten en koskaan käytä jakkupukuja. Siellä se kaapissa aina odotti, ja aina vaatteita selvitettäessä se tuli esille. Lopulta kerran tajusin, että se on aina vaan käyttämättä, turhaan vie tilaa, vaikkei varmaa käyttötilannetta edes ole tiedossa. Enkä edes pidä siitä yhtään.

Vein sen kirppikselle ja olin vain iloinen. Ajattelin, että jos niitä hautajaisia tulee, voinhan sitten ostaa vaikka kirppikseltä uudelleen sopivan asun. Yleensä hautajaiset eivät tule ihan päivän varoitusajalla, eikös?

Siitä on nyt noin kymmenen vuotta. Eipä ole ollut hautajaisia koko aikana!

Ajatella, jos olisin roikuttanut asua mukanani koko tämän ajan, edelleen turhaan...

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa tullut esille se, miten on vaikeaa luopua lahjaksi saaduista tavaroista. Miten ajattelette itse lahjanantajana? Mitä ajattelisitte, jos joku luopuu antamastanne tavarasta, kun sille ei ollut käyttöä tai ei pitänyt tyylistä?

Itse en ainakaan haluaisi, että joku säilyttäisi antamiani lahjoja vain velvollisuudentunnosta. Minulle olisi täysin ok, että hän luopuisi lahjasta. Eikä haittaisi, vaikka myisi kirppiksellä. Siinähän saisi itselleen jotain lahjan tilalle, eli ikään kuin sen rahan lopulta lahjaksi. Tietysti olisi kivoin onnistua antamaan joku osuva, hyödyllinen lahja, mutta kaikkihan tietävät miten vaikeaa se on. Kysyähän tietysti voi, mutta monet rupeavat siinä kohtaa ylivaatimattomiksi: no enhän minä mitään tarvitse...

Mutta suhtautuvatko kaikki tavaraan näin "tunteettomasti"? Onko lahjaesine antajankin tunteissa lopulta aina jotain enemmän kuin se varsinainen esine, sittenkin kun se on lojunut vuosia kaapissa? Loukkaantuvatko ihmiset oikeasti niin usein kuin toiset pelkäävät?

No minä en vie ikinä lahjaksi tavaraa, joka jäisi nurkkiin pyörimään. En edes keksi tilannetta nyt miksi veisin. Kahvia/teetä (riippuu saajasta), keksiä, suklaata, salmiakkia, kynttilöitä, kukkia jne riippuen ihmisestä. Kahvitellessa yleensä viemme tuttavien kesken keksejä tai kahvipaketin. Vien, koska meillekin tuuaan.

Neulojalle olen ostanut joskus neuleiden ohjelehden lahjaksi ja jos ei olisi tarvinnut, niin vapaasti vain pois.

En ymmärrä miksi sanot, että monet rupeavat ylivaatimattomiksi.. Itse tarkoitan todellakin sitä, että en tarvitse mitään. Ihan oikeasti! Ärsyynnyn tavarasta jota meille kannetaan lahjoina. Jos sanon ei, niin se tarkoittaa ei. Saimme joskus lahjaksi jopa Soodastreamin tmv. Lähti avaamattomana myyntiin, sillä meillä ei sille käyttöä ole. Eikä ole vielä 5 vuoden jälkeen kertaakaan harmittanut ettei sitä ole pyörimässä nurkissa! Ostetaan ehkä muutaman pullo kuplavettä vuoteen, sitä varten en tuota laitetta halua kotonani säilöä.

Hautajaisista tuohon sanoisin, että meille tuli kaksikin kuolemaa yllärinä. Toinen oli vähän niin ja näin, mutta vaikutti olevan jo parantumassa, yhtäkkiä sitten kuolikin. Mutta itse ostin vain hieman juhlavamman mustan paidan hautajaisia varten. Tätä paitaa voi käyttää myös muulloin, joten ei turha ostos. Tosin meidän suvussa ei olla niin tarkkoja etikestistä hautajaisissa, yksi lähiomainenkin oli lenkkareissa puku päällä, eikä kukaan kummastellut. Joku etu köyhemmästä suvusta! Tosiaankin kannattaa antaa pois, jos on vain yhtä käyttöä varten säilönyt vaatetta!

Mä haluaisin antaa lahjoja muuten, mutta aina pelkään et annan sellaista mistä saaja ei pidä tai jättää muuten käyttämättä.

Hautajaisia ei mullakaan kovin usein ole, kun on pieni suku, mutta silti mulla on nykyään sitä varten asiallinen mekko kaapissa. Löysin sen verran hyvän, että olen ollut samassa jossain synttäreillä, teatterissa ja pikkujouluissa.

Käyttäjä1849 kirjoitti:

Minun ongelmani on, että en omista autoa, keräyspisteet ovat kaukana ja toriin ei jaksaisi alkaa kuvaamaan yksikerrallaan tavaroita. Lahjottaisin mielelläni esimerkiksi Konttiin, mutta lähdenkö oikeasti ison jätesäkin kanssa ekana bussilla ja sitten metrolla ja sitten kävelleen itiksen läpi kantaen jätesäkkiä. Mielelläni en ryhtyisi tuohon. Roskiinkaan en haluaisi heittää hyviä tavaroita ja meidän taloyhtiössä ei ole roskakatosta vaan roskapussit heitetään pienestä avautuvasta luukusta, jossa ne kulkeutuvat putken kautta isoon jätekonttiin. Esimerkkinä minulta löytyy turhanpanttina ylimääräinen moppi. Näitä tälläisiä tavaroita on paljon ja en vain keksi, että minne ne lahjoitan. Voihan sitä kai laittaa toriin, että lahjoitetaan moppi, mutta kovin suuri vaiva ensimmäisenä tehdä ilmoitus ja sitten sopia noudosta. Jos kukaan nyt moppia noutaa..

Ylimääräiset tavarat voi myös koota kerralla kaikki yhteen ja lahjoittaa yhtenä pakettina Torissa tai Facebookin roskalavaryhmässä. Laittaa ilmoitukseen, että vain pakettina ja vain noudettuna. Ei haittaa, vaikka olisikin kovin sekalaista tavaraa. Ilmaiselle tavaralle löytyy aina ottajia.

Tuo on ihan totta, että ilmaiseksi kaikki varmasti tullaan noutamaan, jos ilmoitat esim. Tori.fi:ssä.

Kokeiltu on.

Siivosin tuossa muutama päivä sitten lapseni huoneen oikein rankalla konmari-mallilla.

P-aa toki lensi roskiin 300 L, mutta muutamia ihan käypiä tavaroita jätin roskahuoneeseen lehtilaatikon päälle ja kadonneet ovat.

Naapurini muutti pois Suomesta ja laittoi lapun meidän ja monen muunkin lähikerrostalon ala-aulaan: hän lahjoitti pois lähes kaiken omaisuutensa sohvasta ja muista huonekaluista, tv:stä, kahvinkeittimestä  ja astioista lähtien ja kuulema hyvin sai ihmiset hakemaan ilmaseksi pois.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi konmaritus mennyt överiksi? Ihan tyhjässä kämpässäkö haluutte asuu?Pari vaatetta sentään saa olla?

Miksi konmarituksen aina luullaan olevan sitä, että vähennetään mahdollisimman paljon tavaraa? Konmari ei kyllä missään kohtaa neuvo, että tavaraa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Konmarin idea juuri on se, että saat säilyttää just mitä haluat... Mutta nimenomaan mitä haluat, ei velvollisuudesta eikä "jos-joskus-vielä-tarvii". Ja säilyttämistä järkeistetään.

Konmarittajilta lähtee yleensä kyllä paljon tavaraa, mutta se onkin juuri sitä turhaan säilytettyä tarpeetonta tavaraa. Konmarissa siitä (turhasta, käyttämättömästä, kaapissa asuvasta, epämieluisasta) onnistutaan luopumaan tehokkaammin ja siksi iloitaan siitä, että paikat tyhjenevät. Mutta ei siinä olla luopumassa käytössä olevista vaatteista eikä viihtyisyyttä luovista verhoista yms. Jos jonkun tyyliin kuuluu ja silmää ilahduttaa pöytäpinta täynnä matkamuistokrääsää, sekin pidetään aivan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi konmaritus mennyt överiksi? Ihan tyhjässä kämpässäkö haluutte asuu?Pari vaatetta sentään saa olla?

Miksi konmarituksen aina luullaan olevan sitä, että vähennetään mahdollisimman paljon tavaraa? Konmari ei kyllä missään kohtaa neuvo, että tavaraa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Konmarin idea juuri on se, että saat säilyttää just mitä haluat... Mutta nimenomaan mitä haluat, ei velvollisuudesta eikä "jos-joskus-vielä-tarvii". Ja säilyttämistä järkeistetään.

Konmarittajilta lähtee yleensä kyllä paljon tavaraa, mutta se onkin juuri sitä turhaan säilytettyä tarpeetonta tavaraa. Konmarissa siitä (turhasta, käyttämättömästä, kaapissa asuvasta, epämieluisasta) onnistutaan luopumaan tehokkaammin ja siksi iloitaan siitä, että paikat tyhjenevät. Mutta ei siinä olla luopumassa käytössä olevista vaatteista eikä viihtyisyyttä luovista verhoista yms. Jos jonkun tyyliin kuuluu ja silmää ilahduttaa pöytäpinta täynnä matkamuistokrääsää, sekin pidetään aivan rauhassa.

Just tää! KonMarin idea on nimenomaan löytää jokaiselle se oma sopiva tavaramäärä, joka voi olla isompi ja pienempi.

Itse haluisin olla minimalisti, mutta hamsteriluonteesta on hankala päästä eroon.

Luin läpi koko 146 sivua iltapuhteinani muutaman viikon aikana :D Arvatkaas miten nyt on intoa käydä omien kasautumien kimppuun!

Erilaisista metodeista, säännöistä ja tavarahaasteista voi olla apua (voi olla suurtakin apua, itsekin olen saanut paljon hyviä vinkkejä jotka ovat jääneet käyttöön), mutta mikään sääntö ei sovi yleispätevästi kaikille. Ihmisten tilanteethan ovat erilaisia. Lopulta jokaisen raivaajan pitäisi henkilökohtaisesti miettiä, mikä on juuri minulla se syy, että tavaraa kertyy ja leviää. Onko minun ongelmani liikaa tavaraa sisään vai liian vähän poistoon? Jostain kertyy epämääräisiä kasoja - mistä tavaroista ne koostuvat ja millaisissa tilanteissa? Miksi tämä kaappi menee aina sekaisin - onko siellä liikaa tavaraa, eikö kaikelle ole omaa paikkaa vai eivätkö vain perheenjäsenet ole oppineet mihin mikäkin kuuluu? Näin kun ongelmakohdat panee tarkkailun alle ja miettii ratkaisut, se on juuri se järjestelyihme, joka ratkaisee juuri meidän tilanteemme.

Esimerkiksi meillä on ollut tällaisia sotkuja: olen halunnut säilyttää uusien vaatteiden laput jonkin aikaa ja työntänyt ne milloin mihinkin laatikkoon. Sinne ne ovat jääneet lojumaan liian pitkiksi ajoiksi, ja jos jotain on tarvittu, ei kuitenkaan meinaa löytää. Minun piti järjestää lapuille ihan oma paikka, josta myös vanhat poistetaan säännöllisesti. Ongelma on ollut myös lasten pieneksi jääneet vaatteet ja muut tavarat, joita pitää viedä varastoon "kun ehtii" - koskaan ei ehdi heti, ja joku laatikko tai pussi pyörii koko ajan tiellä. Otin yhteen hyllyyn ison korin, johon kerään tällaiset. Siinä ne voivat odottaakin jonkin aikaa. Yms.

Lastenkirjat käymme lapsen kanssa aina välillä läpi, ehkä kerran vuodessa tai parissa vuodessa. Kysyn vaan, onko niissä jotain sellaista, mitä laitetaan jo pois hyllystä säilytykseen, tai meneekö jotain ihan kirpparille.

Näkee, että hänelläkin muutama vuosi tuo jo irtautumisen tavaroista, joille joskus oli ihan aito jokapäiväinen tarve. Elämä vain muuttuu eri vaiheeseen, ja tilalle on tullut uusia tärkeitä juttuja.

Tämän huomattua olen ihan rauhassa säilyttänyt hänen tavaroita hetken aikaa sen jälkeen kun tuntuu että hän ei ole käyttänyt niitä. Ei tarvitse pakolla luopua, vaan vasta kun siitä elämänvaiheesta on jo siirtynyt uuteen.

Olen raivannut muuton vuoksi vaatehuoneesta jo viisi muovikassillista lasten pieniä vaatteita ja mm. kolme läppärilaukkua kierrätykseen. Torin naputtelin myyntiin muutaman juhlamekon ja lastentarvikkeen. Vielä on paljon jäljellä...