Suurperhemassujen viikko 3 :0)

Terveiset täältä vesisateen ja peilikirkkaiden teiden keskeltä!

Eipä juuri ulos ole päässyt, mitä nyt autolla pikaisesti nuorinta kerhoon kuskannut.

Pinoa lukiessa huomasin, että meillä sattuu kitta75 kanssa laskettuaika samalle päivälle :) Täällä myös pikkuiset eivät ole kiirehtineet maailmaan, ja meillä myös suunniteltu tuota karkauspäivää. Nyt vaan näytöstää siltä, että perätila sotkee meidän hyvät suunnitelmat :)

Ensi viikolla siis se kääntöyritys, ja heti seuraavana päivänä olisi sitten tarkoitus lähteä tuonne Ruottin puolelle Ikean reissulle. Saapa nähä onko minusta sitten lähtijäksi, mutta kun reissua ollaan suunniteltu jo useita kuukausia miehen veljen perheen kanssa, en kyllä malttaisi jäädä poiskaan. Tässä on ollut aikaa kasvattaa ostoslistaa...

( . ) Ötökälle ei kuulu kummempia, liikkeet on tosin alkaneet vähentyä, muta sehän kuuluukin jo muistaakseni tässä vaiheessa asiaan. Huomenna sitten neuvola, saapa nähä minkä verran taas puntarin viisari heilahtaa :(

Itselläni ei ainakaan ole kamalan hyviä kokemuksia OYS:n käynnistämisestä. Poika meni aikoinaan melkein kolme viikkoa yli, (42+4) ja poliaika olisi ollut tasan 43 viikolla. Onneksi lähti lopultakin omatoimisesti syntymään. Nuorimman aikaan myös meni kaksi viikkoa yli, ja silloin myös syntyi ilman käynnistystä. Mutta se on totta, että varmaan tekevät päätökset tapauskohtaisesti vauvaa ja äitiä vaarantamatta.

Sairaspetiläisille paljon voimia ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä siihen makaamiseen!!!



-n@nne + ötökkä 35+6

Just tuossa sain kolme housuvaippaa kuopukselle tehtyä, mut kyl tuossa alkaa olla jo asennon kanssa tekemistä, kun pitää jotain tarkempaa tehdä...



Väsymyskin on tullut takaisin - kuopus on taas nukkunu hyviä öitä - joten äippäkin luulis levänneempi olevan, mut ei ilman päikkäreitä onnistu päivät. Se on vain ikävää, kun pitäis jaksaa viel pariin tenttiin lukea, ja aina kutsuu nukkumatti kesken kaiken.



Huomenna olis 1v. kuvaus, joka peruuntui viime viikolta, neidin kuumeen vuoksi. Tuleekin hieman erilaisia kuvia, kun ei neiti vielä nouse seisomaan, kuten isot siskot tuossa vaiheessa...



Sais tulla pakkaset takaisin, et sais nuo lapset viihtymään tuolla ulkona - toki isommat leikki tänään " lälly-leikkejä" , kun vettä tippui räystäältä, mut luisteleminen olis varmaan viel mukavampaa - kuopuskin pääsis ottamaan kyytiä ;)))



Mistähän sitä onkaan ollut puhetta..... nyt ei tule mieleen.. Taidan lähteä iltahommiin...



--Mirpa ja masu rv 27+6, ja tenavatx3--

Omppis kyseli, miltä tuntuu, kun tietää synnytyspäivän etukäteen ja jännittääkö sitä jne. En enää oikein muista kolmosen käynnistyksestä, että jännittikö sitä. Silloin oli tosiaan rv 42+0 ja kohdunsuu 4 cm auki. Aika helppo siitä lähteä etenemään. Nelosen kohdalla meni niin (oonkohan tänne kertonut), että mulla oli yliaikaiskontrolli rv 42+0. Synnäriltä vastasivat lääkärin kyselyyn, että mieluummin käynnistys seuraavalle päivälle, kun aika täyttä on. Niine hyvinemme jouduttiin miehen kanssa lähtemään vaan asioita hoitelemaan. No, sit alkoi tulla varsin kovia kipuja alamahalle ja sanoin miehelle, että mitä järkeä on lähteä kotiin 32 km päähän tällaisten kipujen kanssa. Soitin synnärille ja käskivät tulla näytille. Supistuksia tuli tiheään ja vauva oli hirveessä melskeessä. Jostain syystä eivät laittaneet tippaa tai puhkaisseet kalvoja synnytyksen vauhdittamiseksi, vaan supistukset loppui klo 22, vaikka käytiin nousemassa rappujakin ihan asioikseen. Jäätiin synnytyssaliin yöksi ja aamulla klo 8 puhkaistiin kalvot. Tunnin päästä siitä alkoi supistukset ja 1,5 h siitä syntyi vauva :-). Nelosen käynnistys oli siis sillä tavalla erilainen, että me oltiin jo valmiina paikan päällä. Ei tarvinnut jännittyneissä tunnelmissa tehdä kotona lähtöä ;-). Muistan kyllä, että kun silloin aamulla synnytyssalissa heräsin, niin kyllähän se tuleva jännitti hieman, mutta ei mitään suurempaa.

Viitosen synnytys käynnistettiin tosiaan rv 40+0. Tilanne oli hyvin erilainen kuin aiemmissa käynnistyksissä, koska kalvoja ei pystytty puhkaisemaan, vaan alettiin sitä " tippaohjelmaa" mennä pikku hiljaa läpi. Eli tietyn ajan kuluttua aina nostettiin sitä tippamäärää ja sit kun se olis nostettu maksimiin ja jos ei synnytys olis lähtenyt käyntiin, niin yöksi osastolle ja taas sama juttu seuraavana aamuna. Toisaalta jännitti sitä, että JOS se synnytys lähtee käyntiin, mutta toisaalta taas sitä, että JOS EI se lähdekään käyntiin. Se oli sellaista odottelua. Sitten kun alkoi kipeämpiä supistuksia tulla, alkoi jännittää synnytys, tai siis kipu, jota väistämättä joutuu kokemaan. Tuli mieleen, että taasko sitä piti hankkiutua tähän tilanteeseen ;-). No, sitten kun tippaohjelma oli nostettu maksimiin ja kuului selvä poksahdus, kun kalvot puhkesi, niin sitten tuli jotenkin helpottunut olo, kun tiesi, että se on menoa nyt ja kohta kaikki on ohi. Sitten ei enää oikein jännittänytkään. Keskusteltiin jo kuitenkin kätilön kanssa kivunlievityksestä ja kätilö suositteli intratekaalipuudutusta (vähän vastaava kuin epiduraali, tuosta intrat:sta kuulee vaan puhuttavan todella harvoin). Ilokaasukin kyllä auttoi oikeastaan ensimmäistä kertaa todella hyvin. Aina kun supistuksen huippu oli mennyt ohi, olo oli kuin parhaassa nousuhumalassa ja naureskelin miehelle. Kysyin siltä, eikö harmita, kun minä vaan saan olla huppelissa ja sanoin, että tämä on kyllä siitä hyvä humala, kun ei tule krapulaa. Mulla oli ihan oikeesti hauskaa ;-). Sitten tarvitsinkin sen intratekaalin ja sain myös sen. Siihen loppui huppeli ja alkoi aika ikävä kutina siellä täällä ympäri kroppaa, mutta kipuja ei tuntunut. Ponnistamisen tarve tuntui puudutuksesta huolimatta hyvin... Onhan ne jänniä muistoja...

pikkukakkonen:

Miten muuten Neronja, sulla on siis vitonen käynnistetty tipalla, mutta lähtikö kolmonen ja nelonen kuitenkin omilla supistuksilla alkuun? Vai joudutettiinko lääkkeellisesti? Kaksi ensimmäistä siis kuitenkin itsekseen käynnistyneitä? Eroaako susta jotenkin nuo itsekseen käynnistyneet supistukset noista lääkkeellä aikaansaaduista supistuksista? Mä kun en osaa vertailla, kun ei ole kuin noita lääkkeellisiä.

Luin tuossa just muistiinpanoistani, että kolmosen synnytyksessä omat supistukset alkoi aikalailla heti kalvojen puhkaisun jälkeen. Sitten kun synnytys oli sen verran edennyt, että tarvitsin kipulääkettä (sain laimennetun kohdunkaulanpuudutteen), niin samalla alkoivat antaa oksitosiinia. Nelosen synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen odoteltiin omia supistuksiani tunti ja sitten ne alkoi. Niitä vielä vahvistettiin tipalla. Olisin halunnut kohdunkaulanpuudutteen tai jotain, mutta kätilö vaan sanoi, että parempi kun ei nyt laiteta mitään, ettei supistukset siitä häiriinny. Pelkällä ilokaasulla piti sitten pärjätä, mutta onneksi oli niin lyhyt synnytys - 1,5 h, joten ei kerennyt jäädä mitään kammoa ;-).

Kaksi ekaa lähti tosiaan itsekseen käyntiin. Esikoisen synnytys käynnistyi siis lapsiveden tihkumisella ja sain määräyksen lähteä ambulanssilla sairaalaan. Siellä sitten miehen kanssa kaikessa rauhassa vietettiin aamu- ja iltapäivä. Supistukset alkoi hyvin rauhallisesti ja pikku hiljaa, mutta siitähän ne sitten koveni. Just kun olisin halunnut epiduraalin, niin olikin kätilöillä vuoronvaihto ja siihen vielä piti anestesialääkäriä odotella kaiken muun viivytyksen lisäksi. Voihkin vaan tuskissani ilman mitään kivunlievitystä (en oikein tykännyt ilokaasusta) eikä uusi kätilö kiinnittänyt minuun vuoronsa alussa mitään huomiota. Kiukutteli vaan katsellessaan esille kaikkia tarvittavia välineitä, tosi empaattista. Eli kipujakin joutui kyllä kestämään ja olihan se ponnistaminenkin melkoista hommaa (lopulta poika vetäistiin yhdellä imukupin imaisulla ulos, ponnistusvaihe kesti vain 14 min, vaikka tuntui silloin paaaaljon pidemmältä ajalta), mutta siltikään tuosta synnytyksestä ei jäänyt mitään pelkoa.

Kakkosen synnytys käynnistyi säännöllisillä supistuksilla. Silloin oli sit taas sellanen kätilö, ettei se pitänyt kivunlievityksen kanssa mitään kiirettä. Kaikessa rauhassa vaan neuvoi, miten ilokaasua otetaan eikä sanallakaan sanonut, että kuinka pian tuhdimpaa kipulääkettä olisi tulossa. Silloinkin sai kyllä tuskissaan voihkia ja paljon jouduttiin miehen kanssa olemaan kahdestaan. Lopulta lääkäri tuli ja laittoi kohdunkaulanpuudutteen ja aivan kuin olis taivas auennut ;-). Mutta mulle jäi kyllä sellainen tunne, että siinä ei ehtinyt nautiskella kuin muutaman minuutin, kun pitikin jo alkaa ponnistaa. Tytöllä oli vielä isompi pää kuin veljellään ja tuntui, että paikat ratkeaa. Ponnistusvaihe kesti onneksi vain 9 min. Tästä synnytyksestä mulle jäi vähän kammoa. Tuntui sen verran kivuliaalta. Ja pitkäksi aikaa jäi hampaankoloon sitä kätilöä kohtaan. Muutenkin se oli synnytyksen jälkeen vähän sellainen yli tarkka tms. Minun kahvikin ehti jäähtyä enkä olisi saanut sitä vielä silloinkaan juoda kätilön mielestä, mutta kun sen silmä vältti, niin join kahvin ja söin sen mukana tuodun voileivän ;-).

Kysyit, Pikkis, eroaako itsestään käynnistyneet supistukset lääkkeellisesti käynnistetyistä. Minä sanoisin kyllä omalta kohdaltani, että eivät eroa. Noista käynnistetyistä synnytyksistä mulla ei oo jäänyt mitään kammoa tai pelkoa eikä kipu ole ollut kohtuutonta. Varmaan kätilötkin ovat hoitaneet hommansa kiitettävämmin kuin noissa kahdessa ekassa (esikoisen synnytyksessä ehti olla useampikin kätilö ja ne alkupään kätilöt oli kyllä kaikki tosi kivoja). Ja tosiaan nelosen synnytys oli niin nopea, että se tavallaan kompensoi ne kivut ;-).

Kysyit myös vyöhyketerapiasta. Miehen täti on homeopaatti-vyöhyketerapeutti ja sattui just olemaan täällä mökillään käymässä, kun mulla synnytys/käynnistys lähestyi, siis tämän meidän nykyisen kuopuksen. Teki mulle vyöhyketerapiakäsittelyn, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. Luinkin ihan äskettäin täältä Vauvan sivuilta (tais olla just tammikuisten pinossa, oon aina välillä käynyt vakoilemassa teitä edempänä menijöitä ;-), että vyöhyketerapia tepsii, jos kohdunsuulla on jo valmiiksi otollinen tilanne. Mullahan ei siinä vaiheessa noin ollut eli olisko siinä myös selitystä siihen, miksi ei tepsinyt.

( . ) Mulla taitaa alavatsalihakset olla kipeinä yskimisestä. Lisäksi oikealle puolelle alimman kylkiluun paikkeille vähän sattuu. Heti tuli mieleen, että onko mulla kylkiluu murtunut tämän yskän takia... No, jospa ei kuitenkaan. Aamulla tuntui, että pahin yskä on helpottanut eikä keuhkoputkikaan tuntunut yhtään limaiselta, mutta niin se vaan puolen päivän aikaan alkoi uudestaan :-/. Nyt en sit tosiaan saa aina selvää, että onko mulla supistus vai sattuuko mulla vaan lihaksiin vai molempia yhtä aikaa ;-). Huomenna lähden käyttämään meidän nelosta lastenpolilla allergia- ja astmatutkimuksissa. Ajattelin, että jos vaikka siellä kysyisin lääkäriltä tästä omasta yskästäni ja että mitä sille vois tehdä.

Meitä loppusuoralaisia onkin täällä useampia. Ainakin n@nne ja kitta75 Pikkiksen ja minun lisäksi. Ja Niiloakselikin tahtomattaan taitaa kuulua jo melkein loppusuoralaisiin :-/. Kukahan meistä tosiaan ensimmäisenä jakaantuu...

Nyt täytyy lähteä viimeiset puuhat tekemään ja sit nukkumaan.

neronja rv 37 + 3

Neronja, ei yhtään noloa! Ihana, että jaksat kirjoitella. Musta on tosi kiva lukea toisten juttuja ja kuulumisia. Kiitos kokemustesi jakamisesta!



Missäs kaikki muut luuraa? Tulkaahan kertoilemaan tunnelmia!



Mä sain eilen parit labravastaukset, joista koitinkin tuolla omassa avauksessa kysellä. Tietäisköhän täällä kukaan? Sen kutinan takia eilen otettiin maksakokeita, joista asat ja alat oli normaalit, mutta afos oli koholla. Se voikin kohotoa loppuraskaudessa istukkaperäisestä entsyymistä johtuen, mutta sen enempää en siitä tiedä. Siis että merkkaako sitten jotain istukan kalkkeutumista vai voikohan tuo yksistään olla merkki hepatoosista. Vai voiko sit olla joku alkava hepatoosi; labrat otettiin sen polvitaive- ja mahakutinan jälkeen, eilen illalla kutisi vähän jalkapohjatkin.. Ihan kysymysmerkkinä oon, mutta josko huominen neuvola toisi jotain viisautta asioiden suhteen. Ja jos valmistuisi vielä puuttuva sappihappovastauskin siihen mennessä.



Nyt kuuluu sellainen jytä yläkerrasta, että pakko mennä tarkkailemaan tilannetta ;)



Pikkis 38+1 (miten tuntuu, että nuo päivät matelee liian verkkaisesti)

N@nnelle myös kiitokset Oysin käynnistyspolitiikkakommenteista =)

Toivottavasti ensi viikon käännösyritys onnistuisi ja pääsisi pikkuinen oikeaan tarjontaan. Hauskaa shoppailureissua ikeaan, uskotaan ja toivotaan, että jaksat sinne lähteä.



Pikkis again

Huh hui, kyllä saa jo henkensä kaupalla ulkoilla! Koko viikon on pikkutiet olleet silkalla jäällä ja siinä pitää kuopusta nukutella vaunuihin ja koululaisten taittaa koulumatkaansa. Ihan vihaksi pistelee. Kaupungilta on kuulemma hiekoitusrahat loppu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis älytöntä! Eihän tälle talvelle ole vielä tarvinnut hiekoittaa kuin kerran pari. Ja mikä syy se on ettei ole rahaa! Ottaisivat jostain Ilmanaikuisesta pois, mutta tämähän on suorastaan vaarallista! Omppis on hyvinhyvin vihainen! :/ Onneksi huomenna suuntaamme kulkumme jo heti aamusta reissuun ja saan viikonlopun olla pois täältä jäätiköltä. :)



Loppuajan odottajia on tosiaan paljon! Lupaattehan tulla kaikki piansynnyttävät sitten meillekin kertomaan vauvauutiset ja synnytyskertomuksen kun vain suinkin jaksatte ja ehditte..? :)) Oispa mukava! Toivotaan nyt, että Niiloakseli vielä sais pienokaisen pidettyä masussa, on vielä niin kovin pieni kuitenkin. Taitaa onneksi lepäilläkin kun ei ole koneella käynyt. :)



Onko kellään muuten tietoa kihomadoista..? Meille on viikon päästä pe tulossa ystäväperhe viikonlopun viettoon, mutta tänä aamuna sain viestin, että yhdellä heidän lapsistaan on kihomatoja.. :( Aikoivat kyllä lääkitä koko perheen, mutta onkohan turvallista yökyläillä jo viikon päästä..? En halua ottaa mitään riskiä! Ymmärrätte varmaan..



Masussa ei mitään uutta. Kovaa menoa riittää :) napa on nyt pullahtanut ulos ja näyttäähän se taas aika veikeältä.. ;) Turun kaverin vauvauutisia odotan edelleen. Ei tainnut käynnistys tehota vielä eilen..



Koitan lueskella ja kirjoitella vielä iltasella. Sitten palaankin vasta maanantaina virkistäytyneenä. :))



Omppis ( jäätikön asukki..)

Omppis: käyhän lukemassa (jos et ole jo käynytkin) esim.

http://www.poliklinikka.fi/?page=2652164&id=5009718

Siellä ihan hyvää tietoa kihomadoista. Sanotaan mm. " Hoito uusitaan 1 - 2 viikon kuluttua, sillä hoito tappaa vain aikuiset kihomadot, ei kihomatojen munia. Joskus voidaan tarvita useampiakin kuureja." Kyllä sinuna vakavasti miettisin vieraiden kanssa, että tulevatko ollenkaan. Tai että ainakin ottaisivat sitten kaikki omat vuodevaatteet mukaan, muuten on kyllä sulla hirveä pyykkimäärä, kun kaikki täkit sun muut pitäis kai varuulta pestä.. En tiedä onnistuuko tartuntaa estää pelkällä erityisen hyvällä käsihygienialla.



Täällä on tänään siivottu yläkerta, nyt lähdetään pienten jumppaan, illalla saunaan ja jos sitten jotain iskän kans ja huomenna alakerran siivous ja.... Jokohan näillä eväillä sais lähdön aikaiseksi =) Ei taida kuitenkaan muuta kuin väsyttää itsensä. Että ehkäpä jätän jotain väliin ;)



Pikkis

nyt luin itsekin loppuun tuon poliklinikan sivun, eihän siellä suositeltukaan välttämättä petivaatteiden pesua, vain lakanat. Joskus jostain oon lukenut, että kaikki pitäis pestä... Sori virheeni.

Luin sen ja kyllähän se vierailu arvelluttaa... Ois niin kiva saada tämä perhe kylään, mutta heilläkin on neljä lasta. Mitä jos matoja on useammalla..? En tosiaan nyt jaksaisi pyykätä kaikkia petivaatteita, varsinkin kun peitot ja tyynyt kävivät jo joulun alla pesulassa.. No täytyy miettiä tätä asiaa ja kuulla mielipide myös sieltä suunnasta. Voihan olla, että vieraat itsekin haluavat tästä syystä siirtää kyläilyä viikolla tai parilla. :)



Ja aamulla reissuun. Oon tässä illan pakannut ja nyt alkaa olla kaikki kasassa. Toppavaatteet vielä johonkin isoon kassiin... jos nille nyt löytyy käyttöä... :/ Hei ja muutes, hiekoittaja kävi! Mies olikin aamulla soittanut kaupungille näreissään ja johan alkoi hiekanmurusia löytyä! :) Vähän helpotusta peilikirkkauteen!



Mua nyt vähän jännittää sekin, että mitä jos joku teistä ehtii synnyttää ennen kuin palaan maanantaina kuvioihin! Sehän ois kyllä hieno juttu, joten ei muuta kuin s s s käyttöön! ;)



Vointeja teille kaikille!



Toivottaa Omppis (jo reissumietteissä) :)

Eli täälläkin iski samat kutinavaivat kuten pikkukakkosella :( Parisen viikkoa sitten parina iltana kutisi jalkapohjat välillä niin kovasti, että hyvä etten verille raapinut. Sitten rauhoittui, mutta pari päivää sitten alkoi kutina käsistä, ja viime yönä sitten heräsinkin siihen muutaman kerran. Sanoin aamulla isännällekin, että syyhy kai se on jostain pompannut kun niin kutisee joka paikka. Tänään oli muutenkin neuvola ja aamulla pitää käydä sitten verikokeissa. Saapa nähä miten jaksaa olla ravinnotta sinne saakka... Painoa oli tullut taas vikossa yli kilo, eli alkaa kohta olla jo 20 kg rajapyykki rikki. Sf mittakin oli pudonnut 29 cm:iin, kun se viimeksi oli 32cm. Ja ötökkä edelleen tukevasti perätilassa. Hiljalleen on ruvennut arveluttamaan tuo ensiviikon kääntöyritys. Neuvolatäti kyllä sanoi, että siihen ei ole pakko suostua jos tuntuu siltä tai sitten se keskeytetään äidin pyynnöstä jos äiti niin haluaa. Mutta jos suoraan sanon niin kyllä hirvittää! Ja mies ei pääse mukaan, kun ei saada nuorimmalle siksi aikaa hoitajaa :( Mutta kai sieltä hengissä selvitään.

Siinäpä oli taas omaa napaa kerrakseen... Hyppikää yli jos tulee jo korvista yli...

Mutta pitänee lähteä laittamaan lapsosille iltapalaa.



-n@nne + ötökkä 36

Omppikselle hyviä reissuja!!!

Tänään oltiin nelosen (5-vuotias tyttö) kanssa lastenpolilla allergia- ja astmatutkimuksissa. Allergia todettiin timoteille ja nurminatalle, jonkun verran allerginen koiralle ja vähän myös kissalle (meillä ulkokoira, mutta sisäkissa). Verikokeita otettiin, joista katotaan maito, laktoosi, kananmuna, keliaakia ja mitähän muuta. Rasvoja saatiin myös reseptillä. Kontrolli 4 kk päästä ja silloin tehdään myös joku sellainen hengitystesti. Lääkäri myös sanoi, että pitäis tehdä sellainen 2 vk ilman maitoa kokeilu ja seurata, miten mahan toiminta ja iho reagoi. Vähän ehkä nyt hankala ruveta tuohon hommaan, kun itellä synnytys lähestyy. Täytyy varmaan synnytyksen jälkeen kokeilla. Vaikka ei sinänsä hirveästi huvita, aika työlästä... :-/



Kylläpäs muuten tänään supisteli jo melkoisen napakasti aina välillä ja muutenkin kohtu oli herkästi supisteleva. Ja yskän poislähdöstä ei mitään tietoa :-/.



Omppikselle mukavaa reissua! Täällä myös tuo meidän kylätie jäätikällä ja vaikka sitä on vähän hiekoitettu (lähinnä keskeltä), niin silti linja-auto useampana päivänä ollut nyt tosi paljon myöhässä. Ja esim. sairaalan parkkipaikka oli niin vetisen hyyhmän peitossa, että olis kyllä tosiaan saanut kumpparit olla. Jospa ensi viikolla pakastuis!



neronja rv 37+4

Niiloakseli nyt sitten tosiaan lepää vaan ihan rauhassa! Hurja tilanne sulla ollutkin, hui sentään.. :(



Mä en taaskaan muista mitä muuta oli kommentoitavaa, mutta ihanan pitkiä turinoita olette jaksaneet kirjoittaa! Niitä on kiva lukea, vaikken itse jaksakaan kirjoitella..



Mulla taitaa toistua sama kaava, kuin kahdessa edellisessä raskaudessa. Nyt kun viikot alkaa lähestyä tuota 15:sta, niin alkaa tuntu supistuksia. :( Ei ne kipeää tee, mutta kiristelee ja hankaloittaa puuhasteluja. Imurointi on yks pahimpia, ja miten käy koiran kanssa puuhastelun, kun ei tahdo jaksaa lenkkiä tehdä kun puuskutan kuin höyryjuna. Keskimmäistä odottaessa ne lyhensi kohdunkaulaakin ja kanavakin aukesi ulkosuulta, kuopukselta taas ei. Saa nähdä miten nyt käy, mutta töihin paluun keväällä saanen unohtaa! (olen kausityössä siis, keväästä loppuvuoteen töitä, talven yli työttömänä)



Nyt täytyy siirtyä harjaamaan koira, on jäänyt liian pitkään rästiin se homma!



Ädä+papunen rv14+2



P.S. Tuollapa kuvatus tästä rellukastani jos jotakuta kiinnostaa! :)

[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=1463837.jpg[/URL]

Eli kuvatus tässä!

http://www.aijaa.com/v.php?i=1463837.jpg

Moikka!



Olen 11 päivää sisällä Naistenklinikalla raskausmyrkytyksen takia. Kun tulin tänne viime viikon tiistaina, turvotus oli hurja, paineet pilvissä, valopilkut vilisi silmissä, hirveä päänsärky, valkuaista virtsassa megamäärä jne... Keskiviikkona sitten munuaiset lakkasivat kokonaan toimimasta. Vaikka join yli 3 litraa nestettä niin ulos tuli 1-3 dl vuorokauden aikana (pitäisi tulla vähintään 3 litraa!) Turvotusta kertyi vielä viime viikolla 2 kiloa päivässä!!



Olinkin sitten 4 päivää tiputuksessa, jolla saatiin onnekis munuaiset jälleen toimimaan ja muutamia kiloja painoakin laskemaan.



Päänsärkyyn ei auta mitkään miedot eikä vähän vahvemmatkaan trobit, ainoastaan todella jyty burana-annos. Sitä kun ei saisi kuitenkaan napsia niin sain sitä alku viikon kuuriluontoisesti ja nyt aina iltaisin. Nyt vaan toivotaan että totaalilepo ja jatkuva kontrolli pitää myrkytyksen kurissa vielä viikkoja. Kortisonipiikit vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi sain kuitenkin viime viikolla, kun tilanne näytti pahalta.



Huomenna pääse vuorokauden kotilomalle, jos aamun labrat on pysytelleet samalla tasolla ja verenpaine (alapaine) pysyttelee alle sadan. Muuten tiedossa on viikkojen makaaminen täällä sairaalassa ja aina välillä kunnosta riippuen kotiloma.



Me6 ja Vauhti 30+5

kirjoitin ihan superpitkät luritukset jälleen, ja teksti katosi jonnekin...

argg!



nyt en jaksa, enkä pysty ottaan uusiksi, pitää kuopus mennä herättämään, että nukkuu yölläkin..



palataan asiaan,



sen muistan että me6 pikaista paranemista,



sinuvi 12+6

me6:delle tsemppiä! Toivottavasti alkaa helpottaa kun eihän tuo sairaalassa makoilu kovin herkkua ole :o/



Mulla tilanne rauhoittunut eikä tänään ole tullut yhtään supistusta! joten positiivisin mielin olen. Luulen ja toivon että saan alkaa elää normaalia elämää ensi viikon kontrollin jälkeen. Tänään söin pahimpaan himoon suklaata pussillisen ja sen jälkeen olen sitten saanut kärsiä jälkiseurauksista :o) vauva potkii niin että meinaa kyljestä tulla ulos :o) aivan kipeää käy kun tunkee itseään jos mihin asentoon... taisi olla sokerit vauvalle pikkuisen liikaa :o) mukava on että liikkuu niin ei tartte enää siitä olla huolissaan.



Me ollaan miehen kanssa yritetty löytää pojalle sopivaa toista nimeä. Jonkin vanhan kansan nimi pitäisi olla kun etunimikin on. Jos jollain on jotain vinkkiä tai ehdotusta niin otan vastaan.



Aivot ja pää on jotenkin ihan tukossa kun vaan makaa tai istuu puoliksi ja tuijottaa teeveetä. Siivo talossa on ihan hirveä kun minä en saa ja mies ei leikkauksen takia pysty tekemään yhtään mitään mutta sittenpähän siivoaa suuremmalla mielihalulla kun nyt ei saa.



jaahas pitää alkaa huuteleen miehelle mitä syöttää lapsille :o)



Niiloakseli taas päivän pidemmällä rv 32+4

n@nne: No voihan vitalis, vai kutistaan sielläkin. Kuulostaa vieläpä nuo sun kutinapaikat ihan niiltä hepatoosille ominaisilta.. Taisit jo käydä kokeissa, saitko tänään jo ekat vastaukset? Tuuhan kertomaan, mitä ne näyttää. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan ois tuosta hepatoosista kyse. Mutta jos onkin, niin hyvä todeta hetimiten, niin saa asianmukaisen hoidon. En tiedä oletko aiheesta lukenut, enkä halua pelotella, mutta sullakin on viikot noin pitkällä, niin nehän pian sitten taitavat leikata/käynnistää synnytyksen. Ainakin näin olen lukenut, että hepatoosi-diagnoosilla raskautta ei päästetä yli 38 viikon. Toivottavasti sun vauveli nyt pyörähtelis masussa ja asettuisi oikeaan tarjontaan!



Neronja: Joko oot synnyttämässä?? Jätä vaan ihan suosiolla tuo maitokokeilu synnytyksen jälkeen tehtäväksi, ei ainakaan jää kesken, jos tulee yllättäin lähtö. EN nyt muista, oletko sanonut, mutta millä lailla tyttö on oireillut? Meillä esikoisella on joitain allergioita, ei mitään ruoka-aine allergioita, vaan lähinnä heinille yms. Aluksi oli myös kissa ja koira. Ja meiltä kun molemmat talosta löytyi, niin pisti miettimään... Mutta koira oli lähinnä ulkona ja kissaa ei heti raaskittu hävittää, vaan jäätiin seuraamaan tilannetta. Ja siedätyshoito on tehonnut, sillä kissa-allergia on vähitellen lähestulkoon parantunut!



Ädä: Toivottavasti ei innostu supistelemaan enempää. Koitahan ottaa iisisti!



Me6:lle paranemisia! Ja jaksuja lepäilyyn ja sairaalassa oloon. Ei varmaan oo kovin mieltä ylentävää makoilla siellä viikkoja. TOivottavasti aika rientää joutuisasti!!



Hyvä, että Niiloakselilla näyttää jo tilanne paremmalta!!



Minä kävin napani kanssa tänään neuvolassa ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Mun kutina ei sitten hepatoosia ollut, onneksi. Joku koe vielä puuttui, mutta sillä ei diagnoosin kannalta oo merkitystä, kun muut oli kunnossa. Tai se Afos oli koholla, mutta se on raskauden aikana kuulemma ihan normaalia. Eli nou hätä =) Niin, ja painoa ei oo tullut, mikä on kyllä mulle aika outoa. Itse asiassa ei oo tullut nyt muutamaan kertaan. Ja sf mitta edelleen sama 29, mikä ollut pari kuukautta. Käyrä on reippaasti alle alarajan ja siis tasainen viiva. Mutta koska vauvan sydänäänet on ok ja vastikään katsottu, että on kasvanut, niin ei tarvi huolehtia siitäkään. Siltihän sitä pöhlönä vähän tuppaa miettimään.

Eipäs täältä sen kummempia, lievästi supistelee välillä. Jospa siivoilut ja saunomiset tekis tehtäviään. Hope so. Mutta tuskinpa kuitenkaan.



Pikkis 38+2

Me6:lle kovasti voimia makaamiseen, ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Toivottavasti vauva saa kehittyä vielä aikansa.



Ja Pikkis taisi kysellä niistä käynnistyspisteistä. Tätini on hermoratahieroja ja antoi muutaman vinkin edellisen raskauden aikana. Mulla kaksi ekaa on viimeisen päälle käynnistelty ja oli aika luonnotonta touhua. Kuopuksen kanssa aloin sitten muistaakseni 2-4 viikkoa aiemmin kokeilemaan noitten pisteitten hierontaa ja sainkin supistuksia aikaan. Mutta kuten joku mainitsi, ei niillä ole mitään tehoa, ellei kohdunsuun tilanne ole otollinen. Eli ei niitten hieromisesta mitään haittaakaan taida olla. Ja ne pisteet sitten: ranteet ja nilkat ympäriinsä, otsa ja päälaki ja polvet. Ja poskiluitten kohdalla taitaa olla jokin piste liittyen kohdunlihasten rentouttamiseen. Mutta hieronta on sellaista kevyttä sormilla pyörittelyä. Itselläni tehosi paremmin, kun mies hieroi. Osasin ilmeisesti olla silloin itse rentona paremmin.





Kuopus syntyi hänkin yliviikoilla, käynnistys olisi ollut seuraavana aamuna. Onneksi tuli pihalle kauheat kinokset lunta ja pääsin kolaamaan kolmeksi tunniksi. Olin kyllä sisälle hoippuessani niin kipea, etten kävelemään oikein päässyt. Ehkä tälläkin puuhastelulla oli osansa asiaan. Ja illalla vielä miehen kanssa viimeisteltiin. Vedet meni puolilta öin.



Ja eikun takaisin laskujen pariin ja miettimään, miten nämä kaikki rahat saisi riittämään.. se synnytyskin kun maksaa taas. Meillä kaikki lapset ovat alkaneet kellastumaan kolmantena päivänä ja sairaalassa pitävät aina siihen saakka. Ja miehen isyyslomakin pitäisi budjetoida jotenkin. Yritetään tällä kertaa, että saisi pitää koko loman, ennen on pitänyt vain kaksi viikkoa. Esikoinen eskaristakin pitää pienen vauvaloman, ettei jää ihan ulkopuoliseksi.



Jotain muutakin oli, mutten nyt muista.................



*Kitta75 rv36+1*

Me6:lle ihan aluksi voimia makoiluun! Eipä ole kovin hemaiseva tilanne, mutta odottavan äidin tulee tehdä mitä odottavan äidin tulee tehdä eli mitäpä sitä ei oman lapsensa eteen tekisi. Onneksi olet varmasti hyvässä hoidossa!

pikkukakkonen:

Neronja: Joko oot synnyttämässä?? Jätä vaan ihan suosiolla tuo maitokokeilu synnytyksen jälkeen tehtäväksi, ei ainakaan jää kesken, jos tulee yllättäin lähtö. EN nyt muista, oletko sanonut, mutta millä lailla tyttö on oireillut?

Pikkis, kiitos kysymästä, ei ole synnytyksestä tietoa ;-). Tänään ei oo läheskään silleen supistellut kuin eilen eli kohtu ollut varsin rauhallisena. Tähän väliin pitääkin kertoa, että mies on nyt viime aikoina monta kertaa kysynyt, että milloinkas sulla olikaan se laskettu aika. Oon sanonut sille, että no 3.2., mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että se synnytys JUST silloin on. Kun se koko ajan sillä ajatuksella kyselee, että milloinkas hänen pitääkään alkaa valmistautua synnytykseen ja miettiä työhommiaan siihen malliin. Äskenkin taas sille sanoin, että no eihän sitä voi siihen tuudittautua, että se just tuona päivänä syntyy. Mistäpä tuota ikinä voi etukäteen tietää (joo, mä oon TAAS toiveikas, että JOS vaikka ennen laskettua aikaa syntyis ja sehän on kyllä mun taustallani aika epätodennäköistä ;-).

Sit noista allergia/astmaoireista. Tytöllähän oli vauvana maito- ja kananmuna-allergia. Ilmenivät lähinnä ihottumana nilkoissa. Kahden ikävuoden jälkeen tavallinen maito alkoi sopia ja kananmunakin vähän myöhemmin. Tutkimuksiin lähdettiin nyt lähinnä sen takia, kun reilu vuosi sitten tytöllä oli keuhkoputkentulehdus ja siitä lähtien sillä on ollut monta yskää ja joka kerta ne on vetäneet hengityksen tosi ahtaalle. Eli joka kerta on saanut kyllä huolestuneena seurata, että pitääkö lähteä viemään lääkäriin vai ei, mutta aina ollaan sit kuitenkin kotikonsteilla pärjätty. Keuhkoputkentulehduskontrollissa lääkäri sanoi, että jos on ollut kolme tulehdusta, niin aletaan tutkia astmaa. Kun ei niitä tulehduksia ollut enempää, niin seurattiin vaan tilannetta. Sit omalla neuvolakäynnillä tuli nuo yskät puheeksi ja th sanoi, että olis hyvä tutkia asia ennen eskaria. Niinpä sit kun seuraava yskä tuli ja hengitys taas oli ahtaalla, päätin viedä tytön lääkäriin. No, ko. lääkäri oli suoraan sanottuna aivan p*ska. Totesi vaan keuhkoputkentulehdukseksi, määräsi antibiootin ja kun kysyin, että no entäs taas kun seuraava yskä tulee, niin sanoi, että tulevaisuutta ajatellen aletaan kokeilla, mikä yskänlääke olis paras *just joo*. Astmatutkimuksiin ei kuulemma ollut aihetta, kun ei hengitys edes vinkunut. Ja kun sanoin, että tytöllä on myös tosi kuiva iho, niin kirjoitti siihen Zyrtec-reseptin *tässä vaiheessa olin jo aivan äimänä*. Kyllä niin kiukutti kun tultiin vastaanotolta ulos. Tuo oli nimittäin ensimmäinen käyntimme uudella omalääkärillämme ja tuntui kyllä, että saa jäädä viimeiseksi. Kerroin sit tutulle lääkärille käynnistämme ja hän sanoi, että hän rupeaa ottamaan neuvolassa vastaan juuri esim. tällaisia astmatutkimuksiin lähetettäviä tapauksia (meidän oma tk oli just vähän aikaisemmin lakkautettu ja kaikki asiat oli hyvin sekaisin), lisäksi kirjoitti meille reseptin hengitettävään Ventolineen ja babyhaleriin (siis se putkilosysteemi, josta tuollainen pienempi lapsi lääkkeen hengittää). Meillä sattui sit 5-vuotis lääkärineuvola osumaan juuri sopivasti ja saatiin tältä tutulta lääkäriltä lähete lastenpolille. Ja joulunaikaisesta flunssasta tyttö selvisi todella vähällä juuri varmaan tuon hengitettävän ventolinen ansiosta (meillähän oli jo vuoden ollut käytössä nestemäinen V., mutta siitä ei ollut mitään hyötyä).

Siinäpä tuli pitkä tarina, taas. Kesäisin tytöllä on vähän vaihtelevasti ollut silmien kutinaa. Iho on kesällä yleisesti ottaen ollut parempi kuin talvella. Noita ruokajuttuja ruvettiin tutkimaan sen takia, kun tässä vähän aikaa sitten tyttö aina valitti syönnin jälkeen, että mahaan koskee. Ja vaikka se ei oo todellakaan mikään suursyömäri, niin kakalla se kyllä kulkee. Ihmetyttää, että mistä sitä riittää. Painoa tytölle on tullut vähän reilun vuoden aikana vain vaivaiset puoli kiloa :-/. Pituutta on kasvanut tuossa ajassa 6,5 cm. Nythän me ollaan tytöllä käytetty muroissa laktoositonta maitoa. Se ei oo tuon maitoallergian jälkeen koskaan oppinut juomaan maitoa lasista tai edes kaaakota. Jugurttia ja vanukkaita kyllä syö. Aina vähän mieltä vaivaa, saako tarpeeksi kalkkia. Kalkkiarvot katsotaan nyt siitä verikokeesta. Maitoon keitettyjä puurojahan meillä syödään kyllä myös usein, joten jospa sitä kalkkia olis tullut tarpeeksi. Joskus annan myös tablettejakin.

Pikkis, hienoa, että neuvolassa oli kaikki kunnossa. Ei muuta kuin jatketaan odottelua ;-).

Pakko laittaa tähän nyt vaan piste ja lähteä hampaita pesemään ja nukkumaan.

neronja rv 37+6

neronja:

No, ko. lääkäri oli suoraan sanottuna aivan p*ska. Totesi vaan keuhkoputkentulehdukseksi, määräsi antibiootin...

Lisäyksenä vielä, että minähän en edes mennyt hakemaan koko antibioottia, koska tuossa vaiheessa kun mentiin lääkäriin, niin tiesin jo kokemuksesta, että pahin vaihe sen yskän osalta oli jo ohi eli hengitys sujui jo paljon paremmin. Tiesin, että loppuosakin siitä yskästä menee ihan itsestään ohi. En siis ollut vähääkään vakuuttunut tuon lääkärin tekemästä keuhkoputkentulehdusdiagnoosista. Mutta kyllä sitä on kaikenlaisia lääkäreitä...