Kumpi on VAUVALLE turvallisempaa sektio vai alatiesynnytys?

Tästä oli joskus tosi iso väittely täällä jopa...



Mutta sanoisin omalta tuntumalta että alatiesynnytys koska sen on luonto suunnitellut. Nyt ei siis oteta huomioon mitään poikkeavuuksia vaan kun kaikki on oletusarvoisesti hyvin. Alatiesynnytyksessä vauva saa äidiltä tarpeellisia bakteereita jotka auttaa vastustuskyvyn kehittymisessä. Samoin ponnistusvaiheen lopussa vauvan keuhkot puristuvat niin että se autta sitä aloittamaan hengityksen ja limat poistuu. Mitä ilmeisemmin vauvalle on tarkoituksen mukaista käydä läpi se rääkki mihin synnytyskanavassa joutuu. Tähän on varmasti monta muutakin syytä kuin mitkä sanoin.



Jos sektio olisi parempi, olisi meillä valmiit luukut mahassa... näin uskon :)



t. Tuuliina

Minut ainakin vakuutettiin Kättärillä siitä, että alatiesynnytys on vauvalle lähtökohtaisesti turvallisempi ja parempi vaihtoehto kuin sektio. Perustelut olivat noita Tuuliinan esiintuomia. Eri asia ovat ns. riskiraskaudet ja -synnytykset. Sen kuitenkin opin, että esim. lantion ollessa varmuudella ahdas ja vauva siihen nähden isokokoinen on sektio todennäköisesti turvallisempi vaihtoehto sekä vauvalle että äidille... Meidän neitonen (rv 37+, vain reilut 3,5 kg) kun joutui tosi ahtaalle lantiossani, reppana meni synnytyksen yhteydessä ihan mustelmille. Hänelle olisikin ollut turvallisempaa päästä maailmaan avustettuna, mutta sitä ei voitu tietää etukäteen (röntgenin mukaan piti mahtua n. 4-kiloinen vauva alateitse) . No, toisaalta kaikki on nyt jo hyvin :) Ja kuulemma hengityksen kanssa olisi saattanut tulla enempi ongelmia sektiossa kuin nyt. Jatkossa meidän pienokaisille silti ainoa turvallinen vaihtoehto on suunniteltu sektio, mikäli vielä suuremmasta perheestä yllättäen haaveilisimme.



Pakko vielä rehellisesti sanoa, ettei minun omakaan toipuminen ole tuntunut paljonkaan mukavammalta tai nopeammalta kuin edellisellä kerralla, jolloin päädyttiin kiireelliseen sektioon. Ja siis tämä tuntuma silti, vaikken edes saanut tikkejä minnekään. Toisaalta tällä kertaa mikään ei ole kiellettyä, eli saan vapaasti nostella esikoistakin ja touhuta kipukynnyksen rajoissa kaikkea muutenkin normaalisti - ei tarvitse varoa mitään :) Ja aika kultaa muistot... ehkä en vain enää muista toipilasaikaa kolmen vuoden takaa niin terävästi.



En siis todellakaan osaa sanoa, muuttaisinko mitään tälläkään kertaa. Haavakipukin oli meinaan esikoisen syntymän jälkeen tosi kurjaa, ja sektion riskit NORMAALIIN alatiesynnytykseen verrattuna suuria. Ehkä kaikki oli kuitenkin parasta näin, etenkin kun pienokainenkin selvisi säikähdyksellä. Mutta mikäli kyseessä ei olisi mikään riskisynnytys, suosittelisin alatiesynnytystä. Jos taas riskejä on leijumassa ilmassa, saattaisin suositella ennemmin suunniteltua kuin kiireellistä (/hätä)sektiota.



Niin tai näin, kaikki kääntyy kyllä parhain päin :)



Ajattelee: MC Koppa kera tyttösen (2 vkoa) ja ylpeän Isovelin (3v)

Alatiesynnytyksessä on happivajausriskit (Tästä on turha sitte suuttua, mutta näin on. Suomessa siitä ei tietenkään puhuta!).

Kun puhutaan sektion riskeistä, niissä on mukana yleensä hätäsektion riskit. Suunniteltu sektio on nykyään turvallisin vauvalle (tämä on tullut myös lääkärin suusta, jos se lisää yhtään uskottavuutta. ÄIDILLE puolestaa turvallisin on alatiesynnytys.



Tämä on sellainen aihe, joka tuntuu jostakin syystä nostattavan tulta ja tappuraa aina ilmaan. NAISET: hyväkstytään se, että jokainen haluaa löytää sen parhaimman vaihtoehdon itselle ja vauvalle. Tässä maailmassa joudumme muutenkin taistelemaan monista asioista, joten olisi hienoa, jos naiset keskenämme emme enää sitä tekisi. Tätä asiaa toivon sekä synnytyksen että imetyksen suhteen.

Kyllä olen silti alatiesynnytyksen kannalla mutta ei mulle sillä ole väliä kuka synnyttää ja miten. Mutta jos multa kysytään kumpi on turvallisempaa niin sen tiedon valossa jota mulla on niin vastaan että alatie. Itse pelkään sektiota (tämäkin asia josta ei puhuta, ainoastaan synnytyspelko) ja toivon etten sitä joutuisi kokemaan. Ystäväni on synnyttänyt kaikki 4 lastaan sektiolla koska hänellä ei yksinkertaisesti olisi yksikään mahtunut syntymään alateitse. Ja musta se on aika rohkeaa kun tietää että sektio on edessä jo ennen koko raskautta.



Mitä muuten tarkoitat tuolla happivajeella? Miksi siitä ei suomessa puhuta? Liittyykö se jotenkin varsinaiseen synnytysprosessiin vai että napanuora on jotenkin väärin?

Kiinnostaisi kuulla kun siitä ei ole puhuttu...

...vain sen verran, että esikoisessa ponnistusvaiheen lopussa jouduin makaamaan pää alapäin selällään ja ottamaan happea pelkästään. Tämä siksi että sydänäänet heikkenivät hieman ja ilmeisesti happi siitä ilokaasunaamarista Happivaje oli siis MINULLA, ja tietty olisi vaikuttanut vauvaankin. Tämä jäi kaivelemaan mieltäni ja ainoana asiana hieman pelottamaan, jos vauvalla oli siinä vaaraa. Mutta kätilö sanoi myöhemmin että on aika normaalia että ponnistusvaiheessa sydänäänet ja happi heikkenee... tiedä sitten. Sittenhän nuo vetivätkin aika nopeasti imukupilla pois kun en saanut ponnistamalla ulos.



Tarkoititko tätä asiaa, joka puhuit happivajeesta? Vai jotain muuta, kerro ihmeessä, ihan mielenkiintoista olisi tietää.

" Tämä siksi että sydänäänet heikkenivät hieman ja ilmeisesti happi siitä ilokaasunaamarista Happivaje oli siis MINULLA, ja tietty olisi vaikuttanut vauvaankin. "



Eli vauvan sydänäänet heikkeni ja samaan aikaan minulta meinasi happi loppua...

luonnollisesti..

enkä kyllä usko tota viikunapuun väitettä et sektio olisi turvallisempi vaihtoehto lapselle..ainoastaan riskitapauksissa sektiolle on joku peruste, mut kyllä kaikki mitä olen lukenut puoltaa alatiesynnytystä (siis ihan lääketieteellisetkin julkaisut) niin lapsen kun äidinkin kannalta..vai voiko viikunapuu ihan kirkkain silmin väittää et esim. äidille annettavista lääkkeistä (joita siis pakko sektiossa käyttää ja kaikki kulkee sikiölle) ei ole sikiölle haittaa? olen lukenut lääketieteellisiä julkaisuja joissa juurikin esim. epiduraalin ja muiden kipulääkkeiden on joissain tapauksissa todettu aiheuttavan vauvalle happivajetta...!!!

ja tosiaan sektiovauvathan jää paitsi myös tärkeistä synnytyskanavan bakteereista..ja siitä monen hormonin aiheuttamasta ketjusta jonka synnytyksen luonnollinen käynnistyminen aikaansaa..

tietääkseni kyllä lääkäritkin on ihan yleisesti sitä mieltä et alatiesynnytys on lapselle se paras vaihtoehto..niin suomessa kun maailmallakin (tosin jenkit on sen verran hulluja et ne saattaa olla tästäkin ei mieltä..siellähän kaikki luonnollisuus on aina moninkerroin keinotekoista huonompaa)..

tarkoitus ei siis nyt ollut tuomita mitään synnytystrapaa, mutta faktoihin nojaten todeta et luonto opn sen homman suunnitellut tietyllä tavalla toimivaksi...(ja se tapa ei siis ole sektio).piste.l

Mulle sanottiin, että alatiesynnytys kypsyttää vauvaa kohtaamaan tämän maailman. Synnytin keskosen, vaikkakin hyvillä viikoilla, ja muuta vaihtoehtoa kuin alatiesynnytys ei mainittukaan.



Loppujen lopuksi vauvalla oli ponnistusvaiheessa syviä sydänäänilaskuja ja tilannetta päätettiin auttaa imukupilla. Itse haukkailin myös happea. Hyvin meni.



Alatiesynnytyksessä on tietysti riskejä. Monissa (kehitys)maissa synnytys on yksi naisen elämän vaarallisimpia tapahtumia. Meillä noita riskejä pystytään onneksi tunnistamaan ja haittoja ehkäisemään. Oikeastaan en näe järkeä, että yritetään erottaa turvallisuus vauvan ja turvallisuus äidin kannalta. Nämä asiat ovat niin kytkyssä.

samaa olen kuullut että sektiossa vauva tulee ikään kuin maailmaan liian nopeasti, alatiesynnytys valmistaa häntä paremmin kylmään uuteen maailmaan. Tämän mukaan siis vauvalla saattaisi olla enemmän esim hengitysvaikeuksia sekä muita sopeutumisvaikeuksia sektion jälkeen.



Toki on asia ihan erikseen jos synnytys esim jostain syystä pysähtyy kesken.



Ja älköön kukaan nyt ottako tätä kritiikkinä niitä äitejä kohtaan jolle syystä tai toisesta on tehty sektio. Kukaan tuskin kieltää sitä tosiasiaa että monessa tapauksessa sektio on pelastanut vauvan hengen.

Kirjoitan, koska synnytin kaksi ja puoli viikkoa sitten ihanan joululahjan, tytön, sektiolla. Synnytykseni alkoi " normaalisti" supistuksilla viikolla 41+1 ja kaikki näytti hyvältä alatiesynnytyksen suhteen. Synnytyksen aikana kävi ilmi, että vauvani oli sivutarjonnassa ja hänen sydänäänensä heikkenivät. Täten siirryimme keisarileikkaukseen.



Olen itse iloinen, että kaikki päättyi hyvin ja sain terveen tytön. Jos lääkäri ei olisi päätynyt sektioon, olisi tyttöni saattanut saada hapenpuutteen synnytyksen aikana. Kätilön mukaan alateitse alkanut, mutta sektioon päätynyt synnytys " takasi" lapselleni myös samat bakteerit kuin kokonaan alateitse synnyttäminen.



En osaa kommentoida, mikä on paras tapa synnyttää vauva. Uskon kuitenkin alatiesynnytyksen olevan paras vauvalle, mutta onneksi lääketiede tulee apuun, jos on hätä kyseessä. Sektiosta toipuminen on sujunut yllättävän hyvin, vaikka minun tuleekin olla varovainen. Sektion jälkeen täytyy välttää uutta raskautta aina vuoden verran, koska elimistö ei palaudu niin nopeaan.



Tytöstään onnellisena,

SnowApple

En ole lääkäri, nämä tiedot on kerätty erinäisistä lähteistä ja keskusteluista lääkärien kanssa. Jos jollakulla on parempaa tietoa, otan kiitollisena vastaan.



Alatiesynnytyksen riskejä vauvalle:



-Hapenpuute, joka johtuu esim. istukan huonosta toiminnasta tai ennenaikaisesta irtoamisesta tai napanuoran puristumisesta tai esiinluiskahtamisesta. Aiheuttaa pahimmillaan kuoleman tai pysyvän kehitysvamman, lievimmillään ei pysyviä vaikutuksia. Jonkinasteista hapenpuutetta esiintyy noin 5 prosentissa synnytyksistä, erityinen riskiryhmä ovat keskoset. (lähde: Suomalaisen lapsiperheen lääkärikirja). En ole missään nähnyt lukuja siitä, kuinka moni täysaikainen, terve vauva kuolee tai vammautuu pysyvästi hapenpuutteen vuoksi, lienee melko harvinaista.

-Luunmurtumat ja Erbin pareesi. Vauva voi joutua synnytyskanavassa niin tiukkaan puristukseen, että esim. solisluu murtuu. Vastasyntyneiden luunmurtumat paranevat yleensä nopeasti. Erbin pareesia eli olkahermopunoksen syntymävauriota esiintyy Suomessa n. 150-300 lapsella vuodessa (luku on peräisin Kaksplussan jutusta 1/2005. Enemmistö paranee, osalle jää pysyviä vaurioita (=toinen käsi osittain tai kokonaan halvaantunut). (lähde: em.)

- Synnytyskanavasta saatu bakteeritartunta, esim. b-ryhmän streptokokki. Bakteeri on yleinen naisilla, 1-3 prosenttia vauvoista saa tartunnan. Pienelle osalle tartunnan saaneista vauvoista, noin 50 vuodessa, kehittyy vakava yleisinfektio, jonka seurauksena lapsi voi kuolla (10-25 %), pysyvä haitta, esim. kehitysvamma, jää jopa 30-50 prosentille sairastuneista. (lähde: Viisainen, K: Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa, Stakes 1999; http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/ftie/1998/19980012)





Suunnitellun sektion riskit vauvalle:



-Hengitysvaikeudet, joita on 1,8 prosentilla viikolla 39 syntyneillä. (lähde: Halmesmäki & Saisto: Keisarileikkauksen riskit.) Jos tätä lukee lääkäri tai muu asiasta tietävä, kuulisin mielelläni, mitä nämä hengitysvaikeudet voivat pahimmillaan aiheuttaa ja miten niitä hoidetaan.

- Aiemmissa vastauksissa jo mainittiin synnytyskanavasta saadut hyvät bakteerit, jotka sektiossa jäävät tietenkin puuttumaan. Eri asia sitten on, mikä merkitys näillä on lapsen myöhemmälle terveydelle, vai onko mitään merkitystä.

- Välillisesti sektio voi vaikuttaa seuraavien lasten terveyteen. Yhden sektion jälkeisessä alatiesynnytyksessä kohturepeämän riski on 0,4-0,8 prosenttia. (lähde: Gynekologi Seppo Saarikosken vastaus lääkäripalstalla, Vauva 12/2005.) Sektion jälkeisessä sektiossa repeämän riski on käytännössä olematon.



Summa summarum: Terve, täysaikainen lapsi ei käytännössä voi kuolla tai vammautua suunnitellussa sektiossa. Alatiesynnytyksessä näin voi käydä, vaikkakin se on harvinaista. Toisaalta hyvin sujuneessa alatiesynnytyksessä on lapselle etuja (elintoimintojen käynnistyminen, bakteerit), joita suunnitellussa sektiossa ei ole. Mikäli ei suunnittele suurperhettä, suunniteltu sektio on MINUN mielestäni riskittömämpi synnytystapa vauvalle.

















-

Näin olen itsekin asian ymmärtänyt. Molemmat synnytystavat käytännössä varsin riskittömiä vauvalle ja äidille, mutta suunnitellussa sektiossa vauvan osalta riskit lähes olemattomat (ei vakavia riskejä). Siksi tuntuukin oudolta, miksi kaikkialta pursuu väitteitä sektion riskeistä, kun asia on oikeasti päinvastoin ainakin vauvan riskien osalta. Ehkäpä siksi että sektio on kalliimpi toimenpide. Jokainen synnyttäköön parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta oikean informaation antamista voisi kyllä lisätä asiasta.

Etuja kummassakin on mutta kyllä minustakin tuntuu nyt siltä että eihän sektiossa ole (juuri) mitään riskejä vauvalle. Vakavia ainakaan, joskus kuulee että leikkaava lääkäri on vahingossa viiltänyt vauvaa.



No jos teillä on niin laittakaa lisää tietoja, varsinkin siitä että mitä haittaa/vaaraa vauvalle on sektiosta. Alatiesynnytyksen riskit tuossa tulikin.

... sanoi kokenut perinatologi kun asiaa tiedustelin. Suoliston hyödyllinen bakteerikanta tulee puolestaan etupäässä imetyksen kautta. Eli jos sektioon haluat/joudut, niin lapsen suhteen ei ole ainakaan enempää huolta kuin jos olisit menossa synnyttämään alateitse.



Alla oleva on lähinnä lainausta aiemmasta kirjoituksestani, mutta paikallaan ehkä tuoda noita asioita esiin tässäkin.



Pari kommenttia valistuksesta:



Tuo tilastojargon on aika ovelaa. Tilastot kun ovat käypä tapa saada asiat näyttämään " faktojen valossa" halutun sävyisiltä, oli sitten kyse maan työttömyystilanteesta tai synnytysriskeistä ;-).



Keskeisin sektiotilastojen ongelma on se, että nuo verenvuoto- ym. riskiluvut esitetään könttäprosentteina kaikista sektioista, vaikka kiireelliset ja hätäsektiot ovat oleellisesti eri tilanteita kuin terveelle äidille tehty suunniteltu sektio. Vain kuolemanriski oli pikaisesti katsottuna eritelty [viittaus Halmesmäen laatimaan sektioriskidokumenttiin]. Se on kuiteenkin esitetty kerroinlukuna (suunniteltu sektio 3- ja hätäsektio 9-kertainen riski), mutta jätetty sopivasti mainitsematta absoluuttinen luku - joka on promillen murto-osia. Lisäksi on huomioitava, että osassa suunnitelluissakin sektioissa diagnoosi, jolla sektioon mennään, merkitsee myös äidin kannalta suurempaa riskiä leikkauksessa (esim. 1-tyypin diabetes nostaa veritulppariskiä). Tilastoista pitäisikin eritellä miel. vaikka perätilat ja pelkosektiot, niin nähtäisiin paremmin terveen äidin riskikertoimet.



Sektion sijaan jättäisin siis väliin vaikka autoilun liukkaalla moottoritiellä. ;-)



Luonnollisuus tai luonnonmukaisuus on monissa yhteyksissä hatara peruste hoitopäätöksissä. Synnyttämisessä lajimme on muihin elollisiin nähden suorastaan surkea. Evoluution näkökulmasta (joka ei ole millään tavalla erityisesti ihmisen puolella) äidin tai lapsen menehtyminen synnytykseen (tai mihin tahansa muuhun, kuten syöpään tai sydämen pettämiseen) on yhtä luonnollista kuin uuden yksilön syntyminen elävänä. Olennaista on missä suhteessa sitä tapahtuu ja pysyykö populaatio riittävän suurena vai kuoleeko se sukupuuttoon. Luonnollisuus tai luonnonmukaisuus ei siis yksittäisenä tekijänä tee alatiesynnytyksestä turvallisempaa.



Selvyyden vuoksi on tietysti todettava, että tottakai hyvin sujunut alatiesynnytys, josta äiti on selvinnyt kohtuullisilla vaurioilla niin fyysisesti kuin henkisesti, ja lapsi on syntynyt ilman vaurioita tai lapsivedestä tai synnytyskanavasta saatuja infektioita, on kokonaisuudessaan parempi kuin leikkaukseen meneminen.



Visainen ja keskeisin kysymys vain on, miten synnytyksen kulku voitaisiin jokaisessa yksittäistapauksessa ennakolta tietää. Sektiota tarvitsee ehdottomasti pelkästään fysiologisilla perusteilla luokkaa 8% synnyttäjistä (eli noissa tilanteissa lapsi ei käytännössä syntyisi alakautta elävänä tai vammautumatta ja äitikin voisi menehtyä). Aika iso luku verrattuna sektion riskeihin - vaikka niihin olisi summattu kaikenlaiset sektiot kaikenlaisilla äideillä. Sitten ovat ne, joilla synnytys on mennyt periaatteessa ok, mutta kaupan päälle on tullut yhtä ja toista (pahat repeämät ja pidästyskyvyn aleneminen, kohdun laskeuma, trauma ym.)



Alatien välittömistä ja välillisistä riskeistä ja jälkiseurauksista vaietaan. Vaikka monet äidit eivät niistä tarkemmin haluakaan tietää, tiedotuksen tulisi olla sitä haluaville tasapuolista ja olennaiset tilastolliset tekijät esillenostavaa.



Synnystystavasta päätettäessä jokainen äiti ja raskaus on yksittäistapaus ja päätös voi olla jollekin hyvin monimutkainen. Se tulisi kuitenkin voida tehdä aina jokaista äitiä kunnioittaen.



terv. Pilttis ja pontevat sektiolapset 2,5v ja 10 kk



PS. Anteeksi pitkä vastaus, josta suuri osa ohi kysymyksen, mutta nämä asiat tulevat niin harvoin esiin.

Miltä kannalta riskiä katsotaan? Onko tärkeintä se, että vauva ylipäätään selviää hengissä synnytyksestä vai katsotaanko myös synnytyksen jälkeistä tilannetta? Onko kriteerinä vain välitön henkiinjääminen?



Jos vaikka omalta kohdalta ajattelen, riski siihen, että vauvani olisi kuollut alatiesynnytyksessä, oli häviävän pieni, koska ongelmia (sä-laskut) pystyttiin tarkkailemaan ja hätätilanteen varalta sairaalassa oli sektiovalmius. Se, että vauva syntyi alakautta, saattoi tukea hengitystoimintaa ja näin vähentää hengitystuen tarvetta sekä parantaa vastustuskykyä (keskosilla infektiot voivat olla vakava juttu). Tämä kaikki ehkä nopeutti kotiutumista.



Ja edelleenkään en ymmärrä, miksi pitäisi keinotekoisesti erottaa vauvan etu (turvallisuus) äidin edusta.

Ninni-03:

...

Jos vaikka omalta kohdalta ajattelen, riski siihen, että vauvani olisi kuollut alatiesynnytyksessä, oli häviävän pieni, koska ongelmia (sä-laskut) pystyttiin tarkkailemaan ja hätätilanteen varalta sairaalassa oli sektiovalmius. ...

Ja edelleenkään en ymmärrä, miksi pitäisi keinotekoisesti erottaa vauvan etu (turvallisuus) äidin edusta.

Äidin ja lapsen edut tietysti kietoutuvat toisiinsa. Riskien erottelu on kuitenkin välttämätöntä, jotta tietoa voitaisiin mielekkäästi soveltaa yksittäistapauksiin, kuten omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen ja etuihin. Edulla tarkoitan tässä lääketieteellisiä riskejä laajempaa käsitettä.

Itselläni oli kohonneet alatieriskit, mutta ei kohonneita sektioriskejä. Nuorimmaisella oli lisäksi napanuora tukevasti kaulan ympäri, mitä ei tietenkään tiedetty etukäteen. Sektiosta oli omassa tilanteessa paljon etua.

+ Lapset syntyivät turvallisesti ja voivat hyvin heti alusta. Nuorimmaisenkin kohdalla selvittiin ilman napanuorakomplikaatioita (hapenpuute ja mahd. istukan repeäminen)

+ Olin rauhallisin mielin ennen lapsien syntymiä, sillä suunniteltu sektio on kulultaan paljon ennustettavampi kuin alatie. Pystyin keskittymään itse asiaan, eli lapseen.

+ Toivuin hyvin. Kohtu ja haavakin paranivat hyvin ilman tulehduksia. Koska liikkuminen edisti toipumista, panostin enemmän liikkumiseen kuin mitä muuten olisin tehnyt.

+ Olin hyvillä mielin myös jälkeenpäin, ei mitään traumoja.

+ Alapää ja pidätyskyky säilyi entisellään. Ei tarvetta korjailla mitään jälkeenpäin. Seksi yhtä hyvää kuin ennenkin - ja kyllä, tämän saa nainenkin sanoa =) .

Aika mielenkiintoista, että suunnitellun sektion riskejä korostetaan, ja alatiesynnytystä puolletaan mm. sillä perusteella, että jos jotain menee vikaan, niin hätäsektio sitten pelastaa. Hätäsektio tehdään kuitenkin tiilanteessa, jossa yleensä lapsella on hengenvaara ja merkittävä aivovaurion riski, ja toimitus on myös äidin kannalta rajumpi ja monin tavoin riskimpi. Omalla kohdalla pelkäsin eniten juuri hätäsektiota. On myös huomattava, että osa lasten lievistä hapenpuutevaurioista tulee esiin vasta vuosia myöhemmin, jolloin kyseessä voi siis olla tuo paljon puhuttu ADHD (aikoinaan puhuttiin MBD:stä).

Erään fysioterapeutin kirjoittamasta vauvahierontaoppaasta muuten luin että vaikealla alatiesynnytyksellä on jokin yhteys lapsen koliikkitaipumukseen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.

Pakko ottaa kantaa.

Mielestäni alatiesynnytys on vauvalle se paras ja myös äidille jos kaikki on mennyt hyvin. Sectio vain jos alateitse ei ole mahdollista tai vauvalla tai äidillä todetaan jotain minkä vuoksi sectioon.

Tässä on tosiaan puhuttu vain vauvasta, mutta mielestäni äidin vointikin pitäisi ottaa huomioon siis kokonaisuus.

Itse olen kokenut kylläkin kiirellisen section ja alatiesynnytyksen. Vaikka tuli repeämiä ym. lapsi ja minä voitiin paremmin kun section jälkeen ja etenkin minä.

Molemmissa on tietty riskinsä, mutta voin todeta että äiti luultavasti pystyy paremmin hoitamaan vauvaansa alatiesynnytyksen jälkeen kun section jälkeen ja se on vauvalle parasta =)



Meno vähän asian vierestä, anteeksi =)

Pilttihirmu:

... sanoi kokenut perinatologi kun asiaa tiedustelin. Suoliston hyödyllinen bakteerikanta tulee puolestaan etupäässä imetyksen kautta. Eli jos sektioon haluat/joudut, niin lapsen suhteen ei ole ainakaan enempää huolta kuin jos olisit menossa synnyttämään alateitse

hb78: Mä haluaisin tietää kuka tuo " kokenut perinatologi" on?



- Lastenklinikan vastasyntyneiden puolen ylilääkäri.

Voitko kertoa nimenkin? Aika monta neonatologia kun LNS:ssa työskentelee.

Pilttihirmu:

hb78: Mä haluaisin tietää kuka tuo " kokenut perinatologi" on?

- Lastenklinikan vastasyntyneiden puolen ylilääkäri.