Suurperhemassujen viikko 3 :0)

Väsymystä taas ilmassa... Viime yö oli katkonainen ja kun mies heräsi viideltä töihin, en vain saanut enää unta.. :/ Närästää eikä kunnon asentoa löydy. Uutena " vaivana" on tullut hengitysvaikeudet... Joskus aamuyöstä tuntuu ettei saisi makuullaan enää kunnolla ilmaa! Vaikka nukun jommalla kummalla kyljellä, selällään en ilkeä enää yhtään... Tähän auttoi veskireissu jaloitteluineen, sain taas hengitettyä. Mutta: haluan nukkua!!



Eilen sain hoitaa kaverini kuuden viikon ikäistä tyttövauvaa, IHANA! Niin pieni ja suloinen... Siihen se nukahti mun syliin, oman vauvani päälle.. :)



Kuinka monelta muuten löytyy masusta tumma viiva, linea negra? Uskotteko, että siitä voisi päätellä jotain tulokkaasta..? Mulla oli viiva kaksospojilta, vanhemmalta tytöltä ei ja nuorimmaiselta oli haalea viiva... Joten? Nyt viivaa ei muuten vielä ainakaan ole..



Just kaverini toiselta puolen Suomea laittoi multimediaviestinä kuvan masustaan! Hän on jo raskausviikolla 39 ja olihan komea masu! Ja ruskea viivakin näkyy löytyvän, vaikka tytön tietävät tulokkaan olevan! ;) Että semmoista... ;)



Olen nyt tosissaan aikonut alkaa hankkia vauvatarvikkeet valmiiksi, ne puuttuvat. Kehtoasiakin on jo hyvällä mallilla! Hyvällä tuurilla saan sen ensi viikolla kotiin! :)) Kaksostenvaunutkin pitänee hankkia. Meillähän pienimpien ikäeroksi tulee 1,8 vuotta. Enhän minä muuten millään pääse katraani kans päiväsaikaan ulkoilemaan kun mies on töissä!!



Kuinka Pikkis selviytyi synttärihulinasta? Joko saat huokaista ja alkaa odottaa uutta synttärisankaria?



Milloin niiloakseli menee taas neuvolaan? Itselläni on tasan kahden viikon päästä.



Tulevat viikonloput tulevat olemaan säpinää. Ens viikonloppu ollaan reissussa ja sitten seuraavana viikonloppuna tulee meille vieraita. Touhua ja tohinaa. Jälkimmäisenä viikonloppuna meillä onkin 8 lasta talossa, kun kaverini tulee neljän lapsensa kanssa. ;) Voipi olla, että jätän suuremmat siivoilut vierailun jälkeen tehtäväksi! ;)



Nyt tuli ekaluokkalainen koulusta, joten se on moro!! :))



Omppis 30+5

Voi Omppis, toivottavasti nyt saisit nukuttua paremmin. Yöllä valvominen ja unen odottelu on kyllä vihoviimeistä hommaa. Saas nähdä milloin iskee tänne. Koskaan ennen en kyllä oo tässä vaiheessa enää näin hyvin nukkunut, kop kop kop...

Teilläkin piisaa mukavasti ohjelmaa - tuossa ne viikot hurahtaa ihan huomaamatta ;)

Hieno homma, että kehto on löytynyt!



Täällä selvittiin eilisestäkin hengissä, vaikka lujille otti. Vieraita riitti koko päiväksi ja sitten iltamyöhäisellä oli vielä tietenkin kaikki sotkut siivottavana. Niin ja kiitos kysymästä Omppis, ei vielä ihan saa huokaista, kun parit vieraat eivät eilen ehtineetkään vaan tulevat vielä tällä viikolla. Mä kyllä en välttämättä jaksais, mutta kun en kehtaa kieltääkään... Toiset heistä ovat itse asiassa äsken ilmoittivat olevansa tulossa ihan minuuttien sisällä. Ja mä kun olin suunnitellut laittavani lapset aikaisin nukkumaan, kun oon itekin ihan naatti.



Tänään oli sitten se odotettu äitipolikäynti. Eipä siellä tullut juuri hullua hurskaammaksi. Vauvalla oli kaikki hyvin, hyvät käyrät ja niin päin pois. Ja ultrassakin kaikki näytti hyvältä (itse en kyllä nähnyt mitään, kun lääkäri tykkäs pitää monitorin niin tiukasti itseensä päin). Painoarvioksi saivat 3,3kg (+- 10% eli 3-3,6kg virhemarginaalin huomioiden). Eli jos arvio pitää paikkaansa, ei vauveli vielä mikään jättiläinen ole, eikä ehdi liian isoksi kasvaakaan, jos sokerit pysyy kurissa. Hyvä tietenkin näin, mutta eivät siis suostu käynnistämään ennen kuin on kaksi viikkoa yli. Nyt oli kanavaa 1,5cm jäljellä eli ois vähän lyhentynyt, ja oli pehmeä ja 1cm auki (ulkosuu varmaankin?), mutta eipä tuosta voi silti mitään päätellä, voi mennä vielä viikkoja. Oon ihan varma, että helmikuun puolessa välissä oon sitten käynnistyksessä :/ Voihan pee, sanon minä. Silloin on mummu kaukana eli moni asia on huomattavasti mutkikkaampaa. Ja olo varmaan aika tukalaa. Ja mä varmaan ihan kypsä. Nyt on ollut ihan hyvä muuten, mutta painaa tuo masu jotain hermoa niin, että jalka oireilee tosi ikävästi. Ja onhan tää syömisten ja verensokerin tarkkailu aika rasittavaa. Mutta eipä auta valittaa, kestettävä on - enää maks 4,5 vk. Hoh. Pääasiahan tietenkin on, että vauvalla on kaikki hyvin.

Onhan tää loppuaika aika jännääkin; odotella, että mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ja saisko sitä viimein kokea itsekseen käynnistyneen synnytyksen. Toisaalta ois hirmu hinku jo päästä sinne synnyttäneiden vuodeosaston omaan seesteiseen maailmaansa, mutta toisaalta ihanaa tämä " jännitys" ja että kaikki on vielä edessä.



Missäs tunnelmissa Neronja menee - joko oisit kypsä synnyttämään?



Mitäs muille kuuluu?? Tulkaahan pitämään pinoa pystyssä ja kertomaan kuulumisianne!



Nyt on lähdettävä kahvin keittoon.



Pikkis 37+5

Täälläkin synttärihulinaa tiedossa, tulevana viikonloppuna juhlitaan 12 v. neidin synttäreitä. Kavereita ei kylläkään kutsuta kuin 6, mutta kun siihen lisää omat lapsoset on lapsia jo kestittävänä 10. Sitten sen jälkeen vielä " aikuisvieraat" , niin saapa nähä mitä mammasta on jäljellä sunnuntai-iltana...



Omppis kyseli linea negrasta. Itseänikin asia hieman kiinnostaa ihan noin vaan huumorimielessä :) Itselläni viiva on ilmestynyt ainoastaan ainokaista poikaa odottaessa, jolloin viiva ilmestyi heti alkuraskaudesta ja tummeni vain loppua kohden. Muiden raskauksien aikana ( kaikki muut lapset tyttöjä) viivaa ei ole näkynyt. Tässä raskaudessa viivan ehkä saattaa erottaa todella hailakkana, mutta mulla on ihan tyttö olo, että tiedä sitten.



Viime viikolla kävin sitten neuvolassa, jossa onneksi sattui olemaan ihana " oma" neuvolatäti. Kaikki ok, mutta ötökkä yhä ja edelleen perätilassa :( Sain sitten lähetteen OYS:iin kääntöyritystä varten, ja sieltähän soitettiinkin aika heti tunti neuvolasta lähdön jälkeen. Eli tasan viikolla 37 sitten pitäisi mennä ja katsoa kuinka mamman käy. Kyllä hieman hirvittää, kun on kuullut noita tarinoita kääntämisestä ja sitten toisaaltaan hirvittää ajatus myös sectiosta. Mutta pitää yrittää asennoitua ottamaan päivä kerrallaan ja katsoa mitä se tuo tullessaan.



Sain viikonloppuna jopa sen verran aikaan, että pesin vaunun osat kuomua lukuunottamatta. Siihen pitänee käydä ostamassa jotain kuivapesuainetta, koska siitä ei saa sitä rautaosaa irti konepesua varten. Muuten alkaa olla tavarat ok, tosin huomenna käyn ostamassa imetystyynyn siinä toivossa, että imetys sitten onnistuisi.... Tällä samalla myyjällä oli myynnissä vauvanvaatteitakin, saapa nähdä, millaisen kassin kanssa sieltä pois tullaan...



Mutta nyt peti kutsuu! :)

Niin piti tässä raskaudessa päästä tänne osallistumaan, mutta olipahan sellaista hulinaa nämä " alkuviikot" , että olisinko oikein kolme kertaa ehtinyt oikein kirjoittaa tänne. Lukemassa olen kyllä pikaisesti käynyt ainakin joka toinen viikko... Kyllä tämä työn ja lastenhoidon yhteensovittaminen on ihan hullua.. parisuhde ja kotityöt sitten... just joo. Torstaista lähtien olen ollut äitiyslomalla ja hiihdellyt Kelan ja muitten tahojen väliä asioita hoitamassa. Nyt pitäisi kehittää taas lapsille jokin arkirutiini pyörimään, ennenkuin tulee vauva sitä muuttamaan;)



Eli 35+4 on viikot jo ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan raskaalta tämä olo. Yöunet on täälläkin vähenemään päin ja yöheräämisen jälkeen ei millään meinaa saada unta. Ja juniori kiekuu jo parhaimmillaan puoli kuudelta ylhäällä. Luulin (ja jollekin kehuinkin..) jo, että tällä kertaa säästyisin liitoskivuilta ja iskiakselta, mutta sieltähän ne viikonloppuna rinta rinnan iskivät kimppuun. Toivat vielä mukanaan yölliset suonenvedot. Eli tuntuu ihan kuin olisin raskaana. On ollut hullua vastailla niillä harvoilla neuvolakäynneillä(, kun niitä on ollut) tädin kysymykseen, että miltä on nyt tuntunut, kun en ole ehtinyt edes ajatella raskautta kaikelta muulta hässäkältä. Mutta nyt oikein tuntee, kuinka stressihormonit on lähteneet laskuun, kun tiedän saavani olla kotona suht koht löysin aikatauluin.



Esikoinen on siis eskarissa ja kulkee miehen työaikataulun mukaisesti. Paitsi maanantaisin käyn hakemassa hänet aikaisemmin, kun käytän kakkosta kerhossa. Kerran viikossa käydään perhekerhossa ja muuten ollaankin kotosalla metsän keskellä. Kotona päivisin on siis kaksi nuorimmaista kolmesta lapsesta. Ja neljäs uinuu vielä vatsassa.



Siitä tummasta viivasta; kaksi vanhinta lasta ovat olleet tyttöjä, ja viiva on ollut alhaalta napaan asti. Kuopuksesta eli pojasta viiva nousi äitiysloman alussa navan yläpuolelle. Ja juuri viime viikolla se viiva nousi taas ylemmäs, eli tämän perusteelle poika olisi tulossa. Muutenkin on ollut poikaolo, mutta katsotaan sitten salissa, mitä on tuloksena! Poikaviivaksikin sitä kai kutsutaan.



Meillä pidettiin myös synttäreitä viikonloppuna, niputin kahden nuorimman juhlat samaan kasaan, kun on vain kuukausi eroa. Enkä ota sitä riskiä, että ihan lasketun ajan tiimoilla pitäisin uudet juhlat. Vaikka mentiin kevyemmän kautta, olin aivan puhki vieraitten lähdettyä.



Muuten olo navan ympärillä on hyvä, eikä kilojakaan ole tullut kuin normien mukaan. Entisiä on kyllä riittämiin vielä jäljellä, eli ei ihan kevyt ole olo. Mittasin takkia varten navanympärystä ja tasan 150 näytti mitta... Olen tällainen keskivertopituinen ja lyhytselkäinen, joten vatsa myös näyttää isolta. Joudun oikein rauhoittelemaan ihmisiä, että vain yhtä ollaan tekemässä...



Tulipahan jupinaa - taidan siirtyä maksamaan laskuja, ennenkuin pinot kaatuu päälle.



La on muuten 14.2., mutta hieman suunnittelin tuota karkauspäivää, kun on kerran kalenterissa tänä vuonna. Meidän lapset on tykänneet olla mukana viimeiseen asti, eli en odottele tälläkään kertaa mitään äkkilähtöä.



Mutta nyt poistun ja kuittaan.



*Kitta75*

Monilla tuntuu olevan synttärihulinoita näin tammikuussa. Meillä vanhin tyttö täyttää 8 v. ensi viikolla. Kaverisynttärit olis tarkoitus pitää keskiviikkona ja aikuisille sitten sunnuntaina. Onneksi sunnuntaiksi kakun tuo yksi vieraista mukanaan, ei oo siitä huolta. Jotenkin ei oikein ajatukset tahdo millään suuntautua noitten synttäreitten ja kestitsemisen miettimiseen ;-).

Omppis kysyi linea negrasta. Mulla ei oo sitä tainnut olla oikein koskaan ollut. Esikoinen on siis poika. Nyt tässä yks päivä katsoin masuani, että aivan kuin häämöttäisi viiva tuosta navasta ylöspäin. Yritin peilistä katsoa, näkyykö sitä navan alapuolella, mutta vaikutti siltä, ettei näy. Ehkä tuo koko juttu on omaa näköharhaa. Tyttöhän tämänkin tulokkaan pitäisi olla. En tainnut peilin välityksellä nähdä edes tuota muka navasta ylöspäin olevaa viivaakaan, joten ilmeisesti vain näköharhaa... ;-). Pitäis mieheltä kysyä, näkeekö se mitään. Omppikselle parempia yöunia toivottelen. Yövalvominen on varsin masentavaa puuhaa :-/. Itse en ole tarvinnut aikoihin kärsiä unettomista öistä. Toivottavasti ei jatkossakaan.

pikkukakkonen:

Onhan tää loppuaika aika jännääkin; odotella, että mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ja saisko sitä viimein kokea itsekseen käynnistyneen synnytyksen. Toisaalta ois hirmu hinku jo päästä sinne synnyttäneiden vuodeosaston omaan seesteiseen maailmaansa, mutta toisaalta ihanaa tämä " jännitys" ja että kaikki on vielä edessä.

Missäs tunnelmissa Neronja menee - joko oisit kypsä synnyttämään?

Pikkis, onhan sulla jo onneksi vähän kypsymistä tapahtunut. En nyt muista, että onko sulla yhtään/minkä verran supistellut? Toivottavasti sulla nyt kehittyis asiat mukavaa tahtia ja synnytys lähtisi itsestään käyntiin! Harmillista tuo jalkaoireilu. Jospa vauva vaihtais vähän asentoa ja olo helpottaisi! Tsemppiä myös sokereiden tarkkailuun.

Tosi hyvin kuvailit näitä viime hetken mietteitä (jos nyt esim. neljästä jäljellä olevasta viikosta voi sanoa, että " viime hetken" ;-). Itse asiassa minusta on vaan tosi jännää odotella ensimmäisiä kunnon kiputuntemuksia eli varsinaista kiirettä ei vielä synnyttämään ole. Kunhan nyt vähän jotain edistystä pikku hiljaa tapahtuisi. Tänään jonkunasteisia jo olikin, lähinnä johtuen yskästä eli alamahaan alkoi aina jomottaa kovan yskimisen jälkeen tai jos nousin äkkiä ja lähdin liikkeelle. Onhan tämä sellaista jännityksen täyteistä aikaa kaikin puolin, kun ei tosiaan yhtään tiedä, alkaako jotain tapahtua vai eikö ala. Tietysti jos luottais aiempiin ennusmerkkeihin, niin vois olla aika varma, että mitään ei tapahdu ilman lääketieteellistä avustusta, mutta sitä vaan on joka kerta _melkein_ yhtä toivorikas ;-).

Kyllä minäkin olen jo monesti miettinyt sitä synnyttäneiden osastolla olemista ja miten sitten perhe käy siellä katsomassa. Eniten mietityttää, miten kuopus täällä kotona pärjää ja miten se suhtautuu minuun ja vauvaan sairaalalla. Ja miltä minusta tuntuu olla erossa nykyisestä kuopuksesta *kääk*. Ja jotenkin, kun ajattelen itseäni sairaalalle uuden vauvan kanssa, niin tuntuu kuin pettäisin meidän 1v.4kk:isen. Aivan kuin tekisin likaisen tempun hänelle. On tullut mieleen, että aivan kuin olisin samassa tilanteessa kuin silloin, kun kakkonen oli syntymässä ja esikoinen oli juuri saman ikäinen kuin nyt tämä kuopuksemme. Mutta tuolloin se tilanne taisi valjeta mulle vasta siinä vaiheessa, kun kakkonen oli juuri saatu ulos kohdusta. Silloin kävi mielessä, että nyt se tämä vauva tuli sekoittamaan meidän pienen perheemme seesteisen elämän ;-). En nimittäin yhtään muista, että olisin asiaa ennen synnytystä juurikaan miettinyt. No, siitä lähti arki käyntiin ja tässä sitä ollaan, kuudetta saamassa :-). Mutta tuosta voi siis tehdä sen johtopäätelmän, että mulla on nyt vähän sellaiset kahtiajakoiset tunnelmat. Toisaalta ihanaa päästä pian näkemään vauva, mutta toisaalta mietityttää, miten arki kahden pienen kanssa lähtee käyntiin, miten nykyinen kuopus suhtautuu tilanteeseen ja miten uusi arki ja omat tunteet hakee uomansa. Liekö teistä kellään samanlaisia fiiliksiä nyt tai ollut joskus? Uskon silti, että kaikki sujuu hyvin. Tää on vaan just tämä hetki nyt, kun tulokas on vielä masussa ja uusi arki vielä edessä päin. Kunhan nyt vaan vauva olis terve ja synnytys menisi hyvin. Muutenhan vauva-arki kyllä lähtee hyvin käyntiin, luotan siihen.

Joo, pakko lopetella ja alkaa joutua tästä nukkumaan. Tiskikone pitää vielä laittaa pyörimään. Mieskin kohta tulee töistä ja katsoo, että no eikö se ole saanut edes tiskejä pyörimään ;-). Klo 10.30 on huomenna neuvola. Kuopus vetelee nykyisin sikeitä lähemmäs kymmeneen. Toivottavasti heräis huomen aamulla sen verran aikaisin, ettei tarviis herätellä, vaikka ei se kyllä siitäkään olis moksiskaan. Perusluonteeltaan tosi rauhallinen ja mukautuvainen, mutta sit jos on hampaita puhkeemassa tai muuten vähän jotain uhmaa, niin sit kiukuttelee. Nimenomaan silloin, jos sitä kielletään tekemästä jotain mitä se haluais tai otetaan käsistä pois joku kielletty esine ;-).

Olikos tämä nyt pikainen ja lyhyt viesti, hmmm...

neronja aivan kohta rv 37+2

Unohdinpa eilen vastata tuohon linea negra -kyselyyn. Ei itse asiassa varmaan väliä, kun ei mun vastaus taida jelpata suuntaan tai toiseen =)) Mullahan on kaksi poikaraskautta ja sitten tuo tuplaraskaus, jossa siis tyttö ja poika. Muistaakseni vain toiselta yksöspojalta oli viiva massussa, mutten nyt muista sitäkään oliko se napaan asti vaiko ylemmäs. Oliko se uskomus niin, että tuo viiva tulee vain jommalta kummalta, vai oliko tuolla viivan pituudella jotain merkitystä?



Jatkanpa tästä linea negrasta toiseen tyttö-poika -merkkiin. Eli kertoilkaapas samalla onko teillä voinut mahan mallista päätellä kumpi on tulossa?



Neronja: Kiitokset tsempeistä! Onhan mulla lievästi supistellut välillä, muttei ne oo mitään vakavasti otettavia. Mulla kun on kaikissa raskauksissa ollut supisteluja pitkin matkaa, eikä niillä silti oo mitään vaikutusta. Että enpä usko, että ois tuo alakerran tilanne mikään merkki synnytyksen lähestymisestä. Yllätyn sitten tosi positiivisesti, jos näin onkin ;)

Voi muistan tuon pettämis-tunteen minäkin. Ja hirveän ikävän, mikä on kotona olevia lapsia kohtaan. Varsinkin tuplat saatuani meinasin pakahtua ikävästä! Kotona odottava pienempi oli silloin 1v9kk, ja musta tuntu tosi pahalta, kun äiti vain " häippäsi" ja oli melkein viikon pois. Lapset ei edes käyneet sairaalassa, kun oli tosi pahat kelit ja olin isommassa sairaalassa paljon kauempana (160 km:n päässä). Ja arveltiin, että molemminpuolinen ikävä vain kasvaisi, kun nähtäis toisemme.

Just eilen miehen kanssa mietittiin, että mites nyt, käyttääkö lapsia sitten meitä katsomassa. Nyt olen todennäköisesti vain 50 km:n päässä (tai 60 km, jos haluaa ajella sulia pääteitä pitkin), mutta täytyy tuumailla sitten, kun näkee kauanko siellä täytyy viipyä.

Sulla tosiaan onkin melko pikkuinen tuo nykyinen kuopus. Ymmärrän tosi hyvin, miltä tuntuu. Mutta älä suotta huoli, ei siinä käy kuinkaan, pikkuinen ei hetken päästä edes muista, että äiti on jossain pois ollutkaan. Eikä kohta enää muista aikaa ennen vauvaa. Kuten varmasti tiedät itsekin. Että ei minään pettäjänä pidä äitiään =)



Nyt täytyy tuumailla, uskalletaanko lähteä tuonne liukkaalle pihamaalle. Happihyppy ois kyllä poikaa, mutta on niin hurjan jäistä joka paikassa.



Pikkis 37+6

Voitteko kuvitella, kirjoitin pitkän pitkät rimpsut ja sitten kaikki katosi -- no kuopus on kärrytelty uneen tuolla kaljamaliukkaalla jäällä, ja nyt ennen kaffia sitten vielä uusi yritys..





Omppuäippä - tuo hengitysvaikeudet kuulosti niin tutulta, mitä ite sain kokea kuopusta odottaessani. Sitähän kesti useita kuukausia ennen pojan syntymää, ja sitten en tajunnut heti hakeutua naparapaatille hoitoon. Mutta kyse oli minun kohdallani hengityslihasten krampista. Se on ihan kamalaa, kun yöllä herää, eikä saa vedettyä ilmaa sisään eikä ulos. Liikkeelle lähtö ja jaloittelu auttoi. Mutta tuohan on pelottavaa. Luulin että kaipa nyt halvaannun tässä ym. Naprapaatti venytti mm yläselän lihaksia ja väänsi ja käänsi minua, ennen suht notkeaa naista. Nyt olen rautakanki. Hierojat ei ole saaneet mitään apua vaivaani. Kannattaa ottaa soittokierros, että mitä mieltä ovat sun tilanteesta, kun olet jo noilla viikoilla raskaana. Paljon sain kotiläksyjä erilaisia venytyksiä tehtäväksi, ja kyllä niitä teinkin silloin, kun tilanne oli tosi pahana päällä. Nyt on helpottunu, mutta silti lähes joka yö vaiva on pienesti päällä. (minä - entinen aktiiviliikkuja, nyt tälläisessä tilassa, en ymmärrä!)



Vielä masuviivasta oli puhetta, minulla ei muistini mukaan ole koskaan ollut sitä, vaikka viimeinen olikin poikalapsi:)

Ja masun mallista povaaminen on epäonnistunut sanoisinko kahdesti, mutta viimeiselle kerralle eräs vanha mies sanoi olevan pojan tulossa:)Niinkuin olikin.



pikkukakkonen - kiva että kaikki oli hyvin sinulla ja vauvalla ultrassa. Hyvän kokoinen vauvahan sieltä on tulossa, kun vielä saa kasvaa.. Viimeisin oli minulla hieman yli 4kiloinen ja kyllä olikin helppo käsitellä, kun oli noin puolikiloa tai enemmän kuin siskoillaan painoa. Mutta varmasti helpottaa tieto ettei LIIAN isoksi ennätä kasvaa.



n@nne - tuosta vaunujen pesusta, hatunnosto sinulle, olet ollut ahkera!!Tuosta kuivapesusta sain kerran vinkin, tosin kyseessä oli päällystetyt tuolit, että voisi itse pestä ihan tavallisessa pesuaineella niin, että vaahdottaa kupissa pieneen määrään vettä pesuainetta, vaikka vispilällä. Sitten levittää pesuainevaahdon puhdistettavalle pinnalle, ja antaa vaikuttaa. Sitten vaan imuroidaan pois. No täytyy sanoa, etten ole itse tehnyt tuota. Kerro miten tulet sitten pesemään sen kuomun..

Niin, ja mitä vauvanvaatteita tarttui mukaan..jos tarttui sieltä imetystyynyn ohella:)



Kitta75 - Ihanaa oli lukea kuinka kirjoitit, että jäätyäsi nyt kotiin äitiyslomalle, stressihormoni lähti laskuun.. Sitten kotona ollessa, ittehän siihen tahtiin ja rytmiin voi vaikuttaa.. Minä välillä olen aikamoinenkin stressaaja, sellaisista asioista, jotka ei ole minun. Kuten esikoisen tekemättömistä töistä... ja sitten vaahtoan, mutta siitä myöhemmin lisää.



neronja - Minusta tuntuu että sulla on homma hallinnassa, vuosien kokemuksella tuosta pienestä ikäerosta lapsilla:) Mutta onhan se selvää että ite käy mielessään läpi valmiiksi.. Mutta niinkuin pikkis tuossa kommentoi-eipä ne pikkuruiset muista kohta aikaa, ennen vauvaa.

Ihanat vieraat kun tuovat kakun tullessaan:)



Meilläkin juhlittiin eilen 12v kaverisynttäreitä, mummulanväki kävi aiemmin ja kummit myöskin. Eli eilen oli kovin rauhallista, sillä vieraita oli nyt harvinaiset 4 kpl! Ja pikkusiskokin oli lähtenyt kaverilleen, eli ei ketään ' kuokkimassa' :)

Pikkusisko vietti kuukausi takaperin omia 10synttäreitään,ja silloin isosisko oli taas omissa kavereissaan, eli näin ne kasvaa, halutaan pitää OMAT synttärit. Onneksi ei haitannut, vaikka pikkuveli surffasi näissä juhlissa:)



Niin, vielä kaksostenrattaista oli puhetta. Millaset tarkemmin ottaen omppis tuumaat hankki? meillähän lapsille tulee ikäeroksi 2v5kk, ja mietin että ne olis kyllä meilläkin hyvät ja kätevät käytössä. Asutaan täällä korvessa ja kierretään kesäisin paljon urheilu ym kisoja, joissa saattaa olla aika haastavatkin maastot, eli sais olla hyvät pyörät..

Onko teillä ollut tuollaisella( 2v5kk) ikäerolla kaksostenrattaita?

Surffailin netissä, ja huomasin että briolla on kaksosten/sisarusrattaat, oliko se joku douple wave, tai jotain sinne päin. Sais vauvan kantokassin siihen viereen ja toinen istuis omalla paikallaan, vöissä!



Ylihuomenna on lääkärineuvola, siihen siis.

Kaksitoista maagista viikkoa on ylitetty, toivottavasti ei tarttis enää km' iä kokea!



sinuvi 12+2





Ilmoita asiaton viesti





pikkukakkonen - 15.01. 10:21 vastaa tähän viestiin (7/7)

Huomentapäivää

Unohdinpa eilen vastata tuohon linea negra -kyselyyn. Ei itse asiassa varmaan väliä, kun ei mun vastaus taida jelpata suuntaan tai toiseen =)) Mullahan on kaksi poikaraskautta ja sitten tuo tuplaraskaus, jossa siis tyttö ja poika. Muistaakseni vain toiselta yksöspojalta oli viiva massussa, mutten nyt muista sitäkään oliko se napaan asti vaiko ylemmäs. Oliko se uskomus niin, että tuo viiva tulee vain jommalta kummalta, vai oliko tuolla viivan pituudella jotain merkitystä?



Jatkanpa tästä linea negrasta toiseen tyttö-poika -merkkiin. Eli kertoilkaapas samalla onko teillä voinut mahan mallista päätellä kumpi on tulossa?



Neronja: Kiitokset tsempeistä! Onhan mulla lievästi supistellut välillä, muttei ne oo mitään vakavasti otettavia. Mulla kun on kaikissa raskauksissa ollut supisteluja pitkin matkaa, eikä niillä silti oo mitään vaikutusta. Että enpä usko, että ois tuo alakerran tilanne mikään merkki synnytyksen lähestymisestä. Yllätyn sitten tosi positiivisesti, jos näin onkin ;)

Voi muistan tuon pettämis-tunteen minäkin. Ja hirveän ikävän, mikä on kotona olevia lapsia kohtaan. Varsinkin tuplat saatuani meinasin pakahtua ikävästä! Kotona odottava pienempi oli silloin 1v9kk, ja musta tuntu tosi pahalta, kun äiti vain " häippäsi" ja oli melkein viikon pois. Lapset ei edes käyneet sairaalassa, kun oli tosi pahat kelit ja olin isommassa sairaalassa paljon kauempana (160 km:n päässä). Ja arveltiin, että molemminpuolinen ikävä vain kasvaisi, kun nähtäis toisemme.

Just eilen miehen kanssa mietittiin, että mites nyt, käyttääkö lapsia sitten meitä katsomassa. Nyt olen todennäköisesti vain 50 km:n päässä (tai 60 km, jos haluaa ajella sulia pääteitä pitkin), mutta täytyy tuumailla sitten, kun näkee kauanko siellä täytyy viipyä.

Sulla tosiaan onkin melko pikkuinen tuo nykyinen kuopus. Ymmärrän tosi hyvin, miltä tuntuu. Mutta älä suotta huoli, ei siinä käy kuinkaan, pikkuinen ei hetken päästä edes muista, että äiti on jossain pois ollutkaan. Eikä kohta enää muista aikaa ennen vauvaa. Kuten varmasti tiedät itsekin. Että ei minään pettäjänä pidä äitiään =)



Nyt täytyy tuumailla, uskalletaanko lähteä tuonne liukkaalle pihamaalle. Happihyppy ois kyllä poikaa, mutta on niin hurjan jäistä joka paikassa.



Pikkis 37+6





Ilmoita asiaton viesti





vastaa | aloita uusi keskustelu

Sivu: 1/1 Sivu: 1

Näytä kerralla viestejä [10] [25] [50] [100]

Sinuvihan oli mukavan pitkästi kirjoitellut :) Ja kyllä sun raskaus on jo niin pitkällä, että tuntuis ettei enää keskenmenon vaaraa ole. :) Ainakin pahin ohi!!! :) Nämä hengitysvaikeudet on tosiaan ärsyttäviä. Seisaalla ollessani niitä ei tule, mutta makaan tai istun niin on enemmän tai vähemmän hankala olla. :/ Huomenna onkin aika ihan tavalliselle hierojalle. Kysympä häneltä osaisiko jonkin neuvon antaa. Vaunuasiaakin kyselit. Itse olen katsellut Brion ja Oran vaunuja. Sellaiset pitää olla, joissa saa molemmat puolet erikseen säädettyä, niin jalkaosan kuin selkäosankin. Vauvahan kuitenkin nukkuu ens alkuun aina, mutta isompi sisar saattaa olla välillä hereilläkin. :) Uusiin en ajatellut satsata vaan katselen hyvät vähänkäytetyt. :)



Jotenkin vähän tylsä olo... Mies loukkasi eilen töissä selkänsä ja on koko viikon meidän kans kotona. En osaa oikeen aloittaa mitään projekteja kun ollaan tässä kumpikin hääläämässä.. ;) Tänäänkin on tullut vaan pyykkiä pestyä ja vähän paikkoja järkkäiltyä. Kuopus kyllä just heräs, että varmaan hän keksii äitille loppupäiväksi hommaa.. :))



Kiva kun kommentoitte masuviivaa.. :) Mahanmallistakin kyseltiin. Mullahan pojat on kaksoset, joten heiltä olin ISO kaikin puolin, mutta molemmilta tytöiltä masu on ainakin ollut leveä ja raskauden on huomannut hyvin takaakin. Nyt en osaa sanoa.. Tuntuu, että masu on välillä kapea ja välillä leveä.. ;)) Mutta kuten mies sanoo, varmuudella meille jompi kumpi tulee!! Masuviivastahan väitetään monenlaista. Jotkut sanoo, että jos viiva tulee, on tulokas poika ja päinvastoin. Toiset taas uskovat, että yli navan menevä viiva on poikaviiva tai ns.pippeliviiva! Tytön viiva ois lyhyempi jos viiva masuun ilmestyy... Ihan hauskahan näitä on netistäkin lueskella, mutta huumorilla.. :)



Nyt kuopus jo rimpuloi housunpuntissani sen verran lujaa, että mentävä on. Moit!



O

Rv 37+2

Paino/vk +262 g (yhteensä 9 kg)

RR 110/68

U-Prot ja Gluk. -

Hb 124

Sf-mitta 34 cm (viimeksi 36 cm)

Tarjonta RT

Syke 140 - 145

Liikkeet ++



Sf-mitta oli siis vihdoin lähtenyt laskuun. Th tutkaili masun muotoani ja arveli, että olis valahtanut alemmas (alhaallahan se on kyllä ollut koko ajan) ja että vauva olis kiinnittymässä. Kysyi, onko supistellut. Sanoin, että on jomotellut tuota alamahaa, varsinkin kun yskin, mutta myös kun lähden liikkeelle. Sanoi, että sulla voi olla vatsalihakset tuosta yskästä kipeytyneet ;-). Itse olen kyllä vähän eri mieltä, ei noi jomotukset ole kipeiltä vatsalihaksilta tuntuneet. Tosin tänään kun on pikkuisen ruvennut lima taas irtoamaan ja olen oikein urakalla yrittänyt sitä saada lähtemään, niin kieltämättä nyt jo vähän alkaa tuntua siltä, että vatsalihakset saattaa olla vähän kipeytymässä.



Ja tänään saatiin vihdoin laitettua myös kuopukselle influenssarokotuksen toinen piikki eli kuopuksesta sentään on jo tuo yskä lähtemässä. Toivottavasti ei vaan tulis mitään oireita tuosta piikistä. Onko teidän lapsille kellekään laitettu ja onko tullut oireita?



Pikkis ja sinuvi, tuo on kyllä ihan totta, että ei kuopuskaan kohta enää muista aikaa ennen vauvaa. Helpotti hieman tuo toteamus :-). Silti kyllä mielessä vähän kaihertaa, että miten neiti tyytyy isään ja mummiin, kun minä en ole hoitamassa. Kerran pistäydyttiin miehen kanssa ravintolassa bändiä katsomassa, niin kuopus oli täällä herännyt kesken yöunien eikä mikään ollut saanut sitä rauhoittumaan, ei maito, ei tutti, ei kiikuttelu. Vasta kun minä tulin ja otin syliin, niin heti rauhoittui. Tämä tapahtui n. kuukausi sitten. Mummikin saa olla täällä aika säpäkkänä, kun tuo neiti ehtii kyllä joka paikkaan, jos vaan on jätetty mielenkiintoisia ovia auki. Wc-harja on niiiiiin mielenkiintoinen, samoin kuin lattiakaivot ja voi että hammastahna maistuu niiiiin hyvälle suoraan tuubista, samoin kuin vahavärit ;-). No, täytyy vaan luottaa, että kaikki menee kuitenkin pääpiirteissään ihan hyvin. Paljonhan äitini on näitten lasten kanssa ollut, joten kyllä sillä kokemusta on ja riittävän jämäkkäkin osaa olla, toisin kuin miehen äiti.



Pakko alkaa touhuilla. Ihan kivasti kyllä tuota alamasua aina jomottelee. Jos vaikka kävis jossain vaiheessa kävelylenkillä... Ja maha vaan tuntuu olevan ihan kuralla jo kolmatta päivää. No, kivahan näitä kaikkia tuntemuksia ja " elintoimintoja" on seurailla, mutta varmasti vielä kolmen viikon päästäkin täällä yhdessä koossa kirjoittelen ;-).



Anteeksi kun niin omanapaisesti kirjoitan, mutta kun ei ehdi nyt tämän parempaa saada aikaan :-/.



neronja rv 37+2

Neronja kirjoitteli tuossa, että oma äiti saa paremmin kurin/porukan hallintaan kuin miehen äiti. Täytyy kommentoida että näin on myös meillä. Ja myös se että ihan pienen ja vastasyntyneen voisin ajatella antaa omalle äidille hoidettavaksi tarpeen niin vaatiessa, mutta miehen äidille, no en ihan heti. Hassua. Kun kuopus oli aivan vastasyntynyt, ja itki paljon alussa, miehen isä sai sen usein rauhoittumaan kun sylissään piti kapaloitua vauvaa, ja möreällä äänellä hyräili hiljaa.. Oli aika yllättävää, mutta myös mukavaa että löytyi näin uusi syli rauhoittumiseen. uskon että vaari myös oli oikein mielissään, että tulokas rauhoittui hänen sylissään..



No, eihän neronja nyt ihan tästä kirjoittanut, mutta tulipa vaan mieleen.



Hyvin ne siellä kotona pärjäävät, pahimmat vaarallisimmat aineethan kuitenkin on pienimmäkin ulottumattomissa. Ei siis muuta kuin laitokselle päin:) Mutta jos et ole menossa, täällä palstalla odotellaan kuulumisia:)



- sinuvi taas -

Sinuvi: Onnea 12 viikon täyttymisestä!! Uskotaan ja toivotaan, että nyt kaikki menee hyvin loppuun asti. Onhan se ihan tieteeellisestikin laskettu, että km riski pienenee oleellisesti tuossa vaiheessa. Millä viikoilla sulla on nuo keskenmenot tulleet?

Olet kyllä ihan oikeassa, helppo on isoja vauvoja käsitellä. Mullahan nuo yksöspojat olleet 4,2 kg:n molemmin puolin. Ja se on kyllä mulle ihan maksimi, yhtään isompaa en millään ilveellä sais ulos, kun ihan älytön ponnistaminen oli noissakin (ja imukuppiakin tarvittu). Tuplapoika oli 3,7kg eli ei nyt mikään pieni viikkoihin nähden ja kun oli vielä kaksonenkin. Ihan kuitenkin hyvän kokoinen pakkaus, ja helppo käsitellä tuonkin kokoista mielestäni. Tyttö olikin sitten pieni piiperöinen, 2,8kg...

Toivon kyllä tosissani, että nyt tuo 3,3 kilon arvio pitäisi paikkansa ja että vauveli syntyisi ajallaan, sittenhän todennäköisesti jäisi alle nelikiloiseksi, mikä ois sellainen toivottava. Mutta jos onkin vaikka sen virhemarginaalin yläreunassa ja saa kasvaa masussa kaksikin viikkoa yli lasketun ajan, niin sehän on sitten jo pian lähellä 4,5 kiloa. Hui, ei passais liikaa miettiä. Mitään varmaa tietoa kun ei mistään ole. Mutta sitä kun vaan sais jonkun takuun, että syntyy sitten milloin, miten ja minkäkokoisena hyvänsä, säilyis vauva ja itsekin ehjänä. Sitten ei tarttis niin pelätä ja spekuloida.



Kaksostenrattaista Omppis ja Sinuvi puhelleet. Mulla oli silloin tuplilla alkuun emmaljungat, mutta sitten ihastuin kolmirattaisiin malleihin ja hommasin x-adventuren twincot. Ja onhan olleet maan mainiot menopelit, en voi muuta kuin suositella. Ne on tuolla odottelemassa, joskus harvoin niissä enää tuplamme istuskelevat, mutta aion sitten tarvittaessa laittaa vauvan niihin kantokopassa ja tuo tuplapoika laiskempana menijänä saa istua vieressä.



Omppis: Vai saat pitää miehen vähän aikaa kotona. Kade kade =)) Ei vaan, harmi tietty, jos toinen selkäänsä potee. Loukkasiko pahastikin? Onko nyt kotona ihan lepopotilaana?

Meillä on kyllä monesti ihan sama juttu, että menee kaikki aikataulut ja systeemit mönkään, kun mies on vaan kotona ne sekoittamassa ;) Enkä mäkään saa silloin mitään aikaiseksi. Aamullakin aina venytään kahvipöydässä tuntitolkulla niin, että heti lähtee entinen hyvä päiväjärjestys sivuraiteille. Mitenkähän sitten isyyslomalla???



Meinaako/pystyykö teillä muilla miehet pitämään isyyslomaa? Ja ovatko ennen pitäneet? Meillä kyllä mies pitää, ja onkin pakko, että saa tuota muuta sakkia sitten ulos, kun ei voi vielä ilman aikuista niitä päästää. Ja esikoinen on tietty koulussa, eikä se nyt oikein muutenkaan osaa ainakaan koko katrasta kaitsea. Oma äitini ois kyllä oiva apu, mutta anoppi ei taas ulkoiluista välitä pätkääkään, joten en viitsi edes pyytää.



Neronja: Oli mukavia neuvolakuulumisia! Sullahan vaikuttaa hyvältä, jos vauva on jo laskeutunutkin! Ja jospa ne jomotukset lupailis jotain!?! Toivottavasti nyt ehtisit kuitenkin tuon köhän parantaa ennen synnytystä.



Mähän innostuin, vaikka tarkoitus oli pikaisesti käydä kysymässä teiltä konkareilta, että milloin sitä pitää uudelleensynnyttäjän sinne sairaalaan älytä lähteä? Tietty jos vedet menee, mutta jos supistusten perusteella pelkästään, niin miten tiheään niitä supistuksia pitikään olla? Kun ei mulla oo mitään mielikuvaa, ja kun aina on siis sovitusti saanut/pitänyt käynnistykseen mennä.

Tänään on kyllä ollut jotensakin hankala päivä, painaa niin jo toistakin jalkaa ja välillä supistaa. Mutta ei nyt taaskaan mitään sellaista, ajattelin vain varuulta teiltä kysellä =)



Pikkis 37+6 edelleen ;)

Vaari vei kuopuksen mukanaan ja aikoi palauttaa tässä illan päälle. Joutilasta aikaa siis.. :) Tänään olenkin ollut niiin saamaton että.. No, huomenna otetaan takaisin!



Pikkis kyseli meidän isukin vointia.. :) Ei kovin pahasti loukannut, mutta kuitenkin niin että jomottelee ja käveleminenkin on hidasta. Ihan kyllä pystyssä on ja auttelee kotitöissäkin. Ei siis ihan petipotilaana, onneksi. ;) Ja kyllä meilläkin isyysloma on aina pidetty. Varmaan tällä kertaa mies ottaa sen talvilomansa jatkoksi niin saa heti kunnolla tutustua vauvaan ja auttaa alkuun vauva-arjessa. Ja sittenhän tuleekin pian jo kesä ja kesäloma! Tuosta synnärille lähdöstä... Mulla kaks ekaa synnytystä alkoi vesien menolla kotona illalla tai yöllä. Siitä tiesin lähteä. No tämä nelonen sitten käynnistyi supistuksilla. Edellisen yön jo supisteli ja laskettuna päivänä hiljalleen koko päivän. Kyllä ne iltaan mennessä yltyi niin koviksi ja kipeiksi ettei ois voinut erehtyä! Kotoa lähettiin kyllä vasta kun oli pakko! Synnärille kun päästiin olin 3 cm auki ja olihan siinä vielä työtä kovasti edessäkin.. Mutta, tiedät VARMASTI milloin lähteä! ja lähdekin lähipäivinä!! :)) Toisaalta kauhean haikea hopuuttaa teitä pikkis ja neronja synnyttämään, kun kivahan teidät ois täälläkin pitää! Mutta on ne vauvauutiset vaan niin ihania ja täältähän me muutkin perässä tullaan!! :))



Mulla on yks hyvä kaveri nyt TYKSissä synnärillä! Huomenna alkavat käynnistämään kun raskausmyrkytysoireet eivät ota laantuakseen. Kohta siis kuulen uutisia!!! Voihan toki olla, että kestää useammankin päivän ennen kuin alkaa tapahtua, mutta pian kuitenkin! Miten muuten pikkis sulla on alkanut etenemään synnytys kun on käynnistetty? Onko alkanut pian supistelemaan ja avautumista tapahtumaan?



Nyt selkä kipeytyy niin kurjasti, että on heitettävä taas makuulle. Kunnes on taas niin hankala hengittää, että on pakko nousta seisomaan! ;)) Voi voi, kyllä on rankkaa!! ;))))

Jouduin oysiin sunnuntaina kun supistukset alkoi ja lopulta tuli minuutin välein. Jouduin sitten osastolle makaamaan ja sain kortisonit kahteen kertaan ja supistuksia estävää lääkettä ja tänään ei enää supistellut joten pääsin kotia makaamaan. Viikon täydellinen vuodelepo. Kerran päivässä suihkussa saan käydä ja vessassa kun on pakko. Syyksi supistuksille löytyi piilevä pissatulehdus joka oli noussut jo selkään asti :o(

ensi viikolla saan kävellä hiukan.

Vauvan koko arvio oli 1.700g ja sunnuntaina kääntyi raivotarjontaankin onneksi. Kohdunsuu oli sormelle auennut tänään ja kanavaa jäljellä 3cm eli ihan hyvin kuitenki.

Kuukausi pitäisi vielä pitää vauva masussa.

Ensi viikolla kontrolli oysiin ja sitten näkee kuinka käy ottavatko takaisin sisään.

Rauhallisempaa odotusta muille! tässä on itse niin jännityksessä ollut pari päivää ja itku herkässä kun säikähdys oli kova.



Niiloakseli rv 32+1

Niiloakselille hurjan paljon hyviä vointeja Omppikselta!!! Eiköhän vauveli vielä pysy masussa kunhan saat levähdeltyä nyt kunnolla ja tulehduksen pois! Säikäyttää tuommoinen VARMASTI! Onneksi vauva on jo ihan hyvänkokoinen. Mutta sinnitellään maaliskuulle, jooko? :)



Eipä muuta enää tänään. Kuopusta nukuttelemaan...



Omppis

Niiloakseli, mietinkin tuossa päivällä, että missäs sinä luuraat, kun ei ole täällä näkynyt. Onneksi nyt supistukset lakanneet, toivottavasti pysyvätkin poissa! Pysyttelehän nyt siellä petin pohjalla, että pikkuinen varmasti saisi vielä muutaman lisäviikon massussa. Parikin viikkoa tekee ihmeitä. Hyvä kuitenkin vauvan kannalta, että sait kortisonit kaiken varalta!



Omppis: No kiva, ettei ihan petipotilaaksi joutunut teidän isukki. Ettei nyt ihan tyhjänpanttina loju kotona =)

Onpas ihana, kun vaari noin jelppaa! Ne on aina tervetulleita hengähdyshetkiä tuollaiset!

Kiitoksia kokemustesi jakamisesta koskien tuota käynnistymistä ja synnärille lähtöä. Kyllä kai sen tosiaan sitten tietää, oon vaan ajatellut, jotta onkohan ne omat oikeat synnytyssupistukset yhtään samanlaisia kuin nuo käynnistämällä aikaan saadut. Ne kun tuli mulla ainakin ihan yhtä soittoa, lähestulkoon ilman taukoja, niin jos nyt itsekseen lähtee ja onkin pientä paussia välillä, niin tajuaakohan sitä, että on tosi kyseessä ;) Meiltä kuitenkin on lähdettävä riittävän ajoissa, kun sairaalaan on oma matkansa. Niin, kyselit miten synnytys on edennyt sitten kun on käynnistetty. Hyvin on edennyt =) Pari tuntia käynnistyksestä on alkanut supistella säännöllisesti, yleensä parissa tunnissa auennut ensin muutaman sentin ja sitten loppu hurahtanut yhdessä hujauksessa. Esikoisen synnytys kesti kaikkineen 8h5min (jolloin noita alun odottelutunteja oli useampia, loppu samanmoista rytinää kuin muillakin), kakkosen synnytys 3h55min, kaksosilta A-tytön synnytys sama 3h55min ja B-poikaa sitten erinäisistä syistä johtuen ponnistelin vielä tuskaisen pitkät 1h3min A:n synnyttyä (korvissa kaikui samaan aikaan, miten kaikki kertoivat B:n tulevan ihan itsekseen A:n raivattua tietä...)

No juu, tämä nyt meni näköjään melkein synnytysmuisteloiksi. Mutta uskotaan ja toivotaan, että ei yhtä nopsaan etene itsekseen käynnistyneenä, jotta ehditään saada ammat kotiin ja päästä sairaalaan.



Nyt kun näitä synnytysasioita tässä olen pohdiskellut, niin jos suotte vielä aiheesta yhden kysymyksen... Täällä kun on tieten Oysissa synnyttäviä useampiakin. Suhtaudutaanko siellä teidän mielestänne yksösraskaudessa käynnistämiseen ennen 42 vk:a miten suopeasti? Onko kokemusta tai luuloa? Itse en ole sinne nyt tulossa (ainakaan näillänäkymin), mutta tuplat synnytin silloin siellä. Vaihdoin loppuviikoilla, koska tuo lähempi synnytyssairaala lupaili käynnistystä vasta lasketun ajan tietämiin ja Oys kuitenkin tarvittaessa ja tilanteen niin salliessa jo aikaisemmin (kuten sitten käynnistivätkin 37+ viikoilla).



Niin ja anteeksi tosiaan nämä synnytyshöpinät. Monella ei varmaan vielä käy juuri mielessäkään, niin hyppikää ihan reilusti yli, jos ei nappaa =))



Pikkis ja kolmannen kerran 37+6 ;)

Pikkis kysyi, aikooko mies pitää isyyslomaa. Meillä ei pidä. Mies on siis metsäkoneyrittäjä ja hommat on sen verran kiireiset, etten ole edes kysellyt asiasta. Yhden kerran on pitänyt isyyslomaa, pienissä pätkissä, nelosen syntymän jälkeen. Meillä on nuo vauvat olleet tosi kilttejä ja hyviä nukkumaan (paitsi kakkonen itkeskeli alkuvaiheessa enemmän, mutta yöt nukkui silti tosi hyvin), joten elän toivossa, että tämä kuutonenkin olisi. Saisin siis hyvin touhuilla ihan normaaleja hommia, jos näin hyvin taas kävisi. Eiköhän äitinikin ole sitten täällä aina jelppimässä.



Mä oon vähän huono vastaamaan tuohon, että milloin pitäis sairaalaan lähteä. Meiltäkin on sairaalaan matkaa 32 km, joten ei voi jättää ihan viime tippaankaan. Mullahan on vain ykkönen ja kakkonen käynnistyneet itsestään. Eka vesien tihkumisella (kätilön ohjeen mukaan ambulanssilla sairaalaan, ilman mitään kiirettä ;-) ja toinen supistuksilla rv 42+0. En kyllä yhtään muista, miten tiheään suppareita silloin tuli, mutta tuntui vaan siltä, etten voi enää kotiin jäädä. Synnäriltä kätilö sanoi soittaessani, että jokohan tuo synnytys ihan oikeasti mahtaisi olla käynnissä, mutta kai se sitten sanoi, että no tule käymään näytillä. Sinne mennessä kohdunsuu oli 5 cm auki ja parin tunnin päästä siitä syntyi tyttö. Nelosta odottaessa käytiin yhden kerran hukkareissu. Kolmosen synnytys kesti vain 2,5 h, joten hirvitti jäädä pitkäksi aikaa kotiin supistuksia kuullostelemaan, mutta niin ne sit loppui pian kun synnärille päästiin. Kai sitä vaan pitää mieluummin tehdä vaikka noita hukkareissuja kuin olla epätietoisuudessa kotona. Esim. viitosen synnytys lähdettiin käynnistämään hyvin epäkypsästä tilanteesta tipalla ja sit kun supistukset lähti käyntiin, niin ei mennyt kuin 4 h, kun taas oli tyttö maailmassa eli ei sekään kuitenkaan tuon pidempi synnytys.



Omppis kysyikin tuosta synnytysten käynnistymisestä käynnistyksellä. Kolmosen synnytyksessä kohdunsuu oli jo valmiiksi 4 cm auki, kun kalvot puhkaistiin ja tyttö syntyi 2,5 tunnin päästä. Nelosen synnytyksessä kohdunsuu oli 5 cm auki, kun kalvot puhkaistiin. Tunti piti odotella supistuksia ja kun ne lähti käyntiin, meni 1,5 h kun kolmas tyttömme syntyi. Viitonen siis käynnistettiin tipalla ja kun synnytys saatiin käyntiin (siihen odotteluun meni n. 4 h), niin 4 h päästä syntyi neljäs tyttömme.



Omppis, toivottavasti miehesi selkä pian paranee! Meillä mies poti välilevyn pullistumaa kolmisen vuotta sitten, mutta nyt on taas onneksi ihan hyvässä kunnossa. Kävi yhdellä " ihmeparantajalla" ja sit on kulkenut yhdellä tuttavani suosittelemalla hierojalla. Aika kaukana tuo hieroja, mutta mielelläänhän siellä käy, jos avun saa.

Ja toivottavasti sulla nuo hengitysvaikeudet helpottais. Ja sullakin näkyy olevan selkä kipeä, sama vaiva miehesi kanssa :-/. Jospa menisi ohi viimeistään sitten, kun kohtu laskeutuu!



Sinuvi, kivasti sullekin alkaa viikkoja karttua. Ei aikaakaan, kun olet jo kahdessakympissä :-). Varmasti jännittää odottaa lääkärineuvolaa. Oletko jo käynyt alkuraskauden ultrassa vai nytkö pääset ekaa kertaa kohtuun kurkkaamaan? En yhtään muista, oletko kertonut.



Niiloakselilla olikin sattunut ja tapahtunut :-/. Toivottavasti nyt pissatulehdus parantuu ja supistukset pysyy loitolla. Onneksi pakkolepoa ei kuitenkaan tullut viikkoa enempää, mutta kyllä varmasti siinäkin on kestämistä. Tsemppiä!!!



( . ) Nyt on masun jomottelut loppuneet, ainakin toistaiseksi. Kyllähän tuota ehti jo ollakin eilisen ja tämän päivän aikana. Nuo kipuilut tuo sellaista jännitystä elämään ;-). Helppohan se kuitenkin tuollaisia aika lieviä kipuja on kestää pitkäänkin. Toista on sitten ihan kunnon suppareitten kanssa, jotka yölläkin valvottaa ja siinä sit ite miettii, joko kohta pitää lähteä. Niitä jos joutuu kestämään päivä tai viikkotolkulla, niin ei varmasti enää naurata.



Joo, näin siinä taas kävi, kun piti kunnon viesti yöllä ruveta kirjoittamaan... Nyt koisimaan!



neronja rv 37+3

Just kävin pienenpienen lenkin kuopuksen kans ja kyllä oli meidän pikkutie liukas! Ihan peilijäällä.. :/ Onneksi neiti oli sen verran väsynyt ettei tarvinnut kovin pitkästi kävellä. Eikä hiekasta tai hiekoittajasta tietoakaan.. :/ Eilen oli lasten kouluautokin ajanut ojaan, samoin postiauto. Eilistä postia odotellaan yhä vieläkin..Saa nähdä kuinka kuskipolon tänään käy!



On kyllä enemmän kuin ymmärrettävää, että pikkiksen ja neronjan mielessä pyörii jo kovasti synnytys!! Kyllä se itsellänikin vähän väliä mielessä käy! Varsinkin nyt kun tiedän, että kaverilla on TYKSissä just käynnistetty ja kivut vasta edessäpäin.. Ja hänellä ensimmäinen vauva. Eipä tiedä vielä mitä tuleman pitää! Just miehelle illalla puhelin, että miltähän se tuntuisi jos tietäisi käynnistyspäivän..Kuinhan hermona sitä olisi.. Ainahan se kipu kuitenkin pelottaa.. ja kun tosiaan vielä tietäisi milloin se kipu tosissaan aloitetaan!! Mutta kaikkihan on otettava vastaan mitä eteen tulee. Vaikka synnytystä pelkääkin niin kyllä sitä loppuajasta jo niin odottaa ettei se pelkokaan ole sen verralla juuri mitään. Vai olenko oikeassa? Ja me konkarithan jo tiedetään ja " osataan" monta asiaa. Tärkeintä varmaan ettei anna pelolle valtaa missään vaiheessa :)



Kuinkahan Niiloakseli jaksaa tänään? Jäikö teillä mies kotiin hoitamaan lapsia vai riensikö joku muu apuihin? Nyt vaan peittoa korville ja lepäilyä. Nauti vauvan potkuista täysillä! :)



Täytyy kai pujahtaa laskunmaksuun haaskaamaan viimeisetkin rahat.. Ensimmäinen äippäraha on maksussa 22.2 ja silloin riemu repeää! ;)



Omppis rv 31 TASAN :0)

meillähän kävi niin että maanantaina mies joutui leikkaukseen kun napatyrä repesi :o/ ja on siis nyt sairaslomalla minun kanssa petipotilaana. Mummut hoitaa lapsia vuorotellen miten töiltään kykenee.Onneksi mies saa olla pystyssä niin paljon kuin pystyy mutta eipä tuo vielä ihmeisiin kykene. Supistuksia on tullut aamun levosta huolimatta 2 oikein tiukkaa mutta kivutonta. Jos väli on alle 20 min 2 tunnin ajan joudun takaisin sairaalaan joten todellakin pysyn vain ja ainoastaan sängyssä en ota mitään riskiä. Vauva on kuitenkin vielä keskeneräinen ja tällä kertaa haluan tulla sairaalasta vauvan kanssa enkä niin että vauva jää osastolle kuten kävi viime raskaudessa vaikka poika olikin silloin jo täysaikainen.



Oysin käynnistys politiikka on vähän potilaasta riippuvainen. Viime raskaudessa mulle luvattiin käynnistys rv 38+0 kovan migreenin takia ja silloin sanoivat minulle että harvoin yksös raskauksia käynnistävät aiemmin ellei ole jotain vakavaa syytä. Ja jos kaikki menee hyvin niin viimeinen raja käynnistykselle on rv 43+0 silloin otetaan vaikka leikkauspöydällä mutta että tuonne asti joutuu niin täytyy kaiken olla oikeasti tosi hyvin vauvalla ja äidillä.



Nyt alan miettimään miten hitossa selvitään kaikista laskuista ja muista menoista kun tulot putosi roimasti työttömäksi jäännin myötä eikä tuo miehen sairasloma helpota tilannetta yhtään. Pankkiin kait sitä kerjäämään kohta joutuu :o/



Niiloakseli rv 32+2

Inhottavat ilmat, ei voi muuta sanoa. Mä nyt sitten päivystän täällä, kun ei uloskaan viitsitä mennä liukastelemaan. Välillä aina käyn keksimässä lapsille touhuja. Kiva, että Omppis ja Neronja ainakin ehtineet myös pyörähtää, ettei mee mun yksinpuheluksi =)



Omppis uskaltautunut uloskin. Meillä tuli aamulla vettä ja on tosiaan niin liukkaan ja kurjan näköistä, että odotellaan aikaa parempaa.

Sun kaverilla on tosiaan jännät paikat edessä, kun vielä ensimmäistään on saamassa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Oon kyllä samaa mieltä tuosta, että jos jotain pelkoa synnytystä kohtaan onkin ollut, niin loppuajasta se jää sen odotuksen jalkoihin. Ja ois vaan hinku päästä tositoimiin ;) Tai ehkä jotain pientä huolenpoikasta voi olla takaraivossa lopussakin, mutta pääosin kuitenkin odottaa, että vauva tulis jo... Sullakin Omppis on jo noin pitkällä viikot. Yks huraus vaan, niin oot tässä vaiheessa mietiskelemässä " syntyjä syviä" =)



Niiloakselia minäkin tässä mietiskelin, toivottavasti sinne kotiin on riittävästi apuja järjestynyt, että saa varmasti levättyä.



Neronja: Sullahan on kans mukavan ripeästi edenneet synnytykset, ei kyllä varmasti kannatakaan liian kauaa kotona kuljailla, jos alkaa siltä tuntumaan. Mä tässä aamulla laskeskelin, että jos menis tuohon samaan alle neljään tuntiin kuin nuo pari synnytystä ja samalla kaavalla, mutta siis kotona käynnistyneenä, niin tunnin säännöllisten supistusten jälkeen jos sais hoitajan paikalle, ja heti päästäis sitten lähtemään, niin ehdittäis olla sairaalassa vajaa pari tuntia ennen syntymää. Joo, tosi järkevää miettiä ja laskeskella, kun mikään ei kuitenkaan mee sitten niin. Mutta kuluupahan aika tässäkin - hullulla on halvat huvit =))

Miten muuten Neronja, sulla on siis vitonen käynnistetty tipalla, mutta lähtikö kolmonen ja nelonen kuitenkin omilla supistuksilla alkuun? Vai joudutettiinko lääkkeellisesti? Kaksi ensimmäistä siis kuitenkin itsekseen käynnistyneitä? Eroaako susta jotenkin nuo itsekseen käynnistyneet supistukset noista lääkkeellä aikaansaaduista supistuksista? Mä kun en osaa vertailla, kun ei ole kuin noita lääkkeellisiä.



Mun on ihan pakko kysellä teiltä muiltakin vielä yhtä synnytykseen liittyvää asiaa, vaikka lupailin jotain muuta ;) Ootteko koskaan kokeillut vyöhyketerapiaa tai itse painella noita akupisteitä synnytyksen käynnistämismielessä? Jos olette, niin onko mielestänne ollut tehoa? Oisko hyvää vinkkiä, mitkä ois tehokkaimmat pisteet? En nyt vielä meinaa sellaisiin hurahtaa, mutta ehkä kahden viikon päästä. Äitini lähtee jo 1. päivä kohti kaukomaita, joten ois kyllä enemmän kuin ihanaa, jos vauva syntyis ennen sitä.



Mä kävin aamulla labrassakin. Eilen illalla myöhemmin alkoi ihan hillitön kutina, raavin polvitaipeet ja mahanahkan melkein verille. Aamuun mennessä helpotti sitten vähän. Terkkarilla ei ollut tänään puhelintuntia, mutta sattui onneksi vastaamaan aamulla puhelimeen, ja pisti varuulta sitten maksakokeisiin. Ihan hyvä, ettei tartte ainakaan turhaan pelätä jotain hepatoosia. Illalla ehdin jo tietenkin aiheesta kaiken googlettaa, ja pelätä pahinta, vaikkei nyt ne ihan perinteiset hepatoosikutinapaikat olekaan kyseessä...



Onko muuten teillä kellään ollut raskaushepatoosia (tai -hepatogestoosia) koskaan?



Pikkis, 38 tasan

Olit ehtinyt pyörähtää sillä aikaa kun viestiäni raapustin.



No onpa teillä kurjasti, kun molemmat potilaana yhtä aikaa. Toivottavasti ne nuo sun supistukset ei tuosta rupea lisääntymään. Älähän istuskele koneellakaan liikoja, kuten varmaan hyvin tiedätkin, istuminen saa niitä aikaan vaan lisää.

Toivottavasti nyt mummut joutavat auttamaan riittävästi. Saako siellä teillä kodinhoitajaa? Vaikka nehän taitaa kyllä maksaa aika tavalla. Toivottavasti nuo raha-asiat järjestyvät. En nyt muista, onko miehesi vieraalla töissä? Ja onko vakipaikka? Jos näin, niin pitäähän hänellä olla palkallista sairaslomaa. Tai sitten kelalta sairaspäivärahaa, vaikkei se nyt työtuloja vastaakaan. Vai oliko miehesi yrittäjänä? Silloin en kyllä tiiä noista tukiasioista sanoa mitään.



Kiitokset vastauksesta tuohon Oysin käynnistyspolitiikkaan. Oisin kyllä voinut sitä vastausta odotella, sä oisit saanut senkin ajan pötköttää =))

Kuulostaapa tosi hurjalta, jos 43 viikolle asti päästettäis. Hui.



Pikkis taas