HÄPEÄTKÖ erityislastasi?
miten on, erityislasten vanhemmat, häpeättekö lapsianne?
niiden tekosia, toisten hakkaamisia ym.. ?
vai eikö tunnu missään?
vai oletteko ottaneet tieten tahtoen asenteen, että mitkään lait ja asetukset ja käytöstavat eivät kosketa teitä tai erityislapsianne?
pyydättekö anteeksi niiden aiheuttamia vahinkoja? vai onko ihan sama?
minun käsitykseni, joka on nyt näiden keskustelujen perusteella valloillaan, on, että ummistatte silmänne, ettekä tunnusta että lapsessanne on vikaa, ja hän saa tehdä mitä lystää, myös toisille ihmisille?
oikaiskaa, jos olen saanut väärän käsityksen.
Kommentit (81)
juuri töissä aikuisten kehitysvammaisten ihmisten kanssa aiheesta kiusaaminen. Ja lähes jokaisella oli kokemusta joko henkisestä tai fyysisestä kiusaamisesta ns. tavallisten koululaisten toimesta...joten kasvattakaa vain niitä lapsianne ymmärtämään myös erityistukea tarvitsevat kaverinsa. Kyllä nimittäin taitaa olla niin että suurin osa ns. erityislapsista ei ole niitä agressiivisia vaan prosenttuaalisesti niitä löytyy varmasti enemmän meistä muista.
lapseni kiusaavan pihapiirin kehitysvammaista lasta :(.
En varmaan ikinä voisi hävetä niin jos tilanne olisi se että oma vammainen lapseni ymmärtämättömyyttään kiusaisi tervettä lasta. (tuo ymmärtämättömyyttään on oleellinen asia; eritysilapsia on monenlaisia ja joillain on kysymys siitä etteivät tajua tekojensa seurauksia)
Ja näyttäisin sen myös lapselleni, jotta hän tajuaisi millaisen teon on tehnyt.
esim koulukiusaajia löytyy ihan tavallisista perheistä? ei ne kaikki lapset ole ero perheistä tai alkoholisti perheistä! niinkuin kerrroin että jopa erityis että terveet lapset osaa kiusaamisen taidon! Poikani kun kuului tuohon kiusaaja porukaan (heitä oli noin 8) niin kaikki lapset oli ns avioliittoperheistä! miten luulet saavas aikaan päiväkodin missä on vain sinun kaltaisa perheitä? vitun nuija
Vierailija:
esim koulukiusaajia löytyy ihan tavallisista perheistä? ei ne kaikki lapset ole ero perheistä tai alkoholisti perheistä! niinkuin kerrroin että jopa erityis että terveet lapset osaa kiusaamisen taidon! Poikani kun kuului tuohon kiusaaja porukaan (heitä oli noin 8) niin kaikki lapset oli ns avioliittoperheistä! miten luulet saavas aikaan päiväkodin missä on vain sinun kaltaisa perheitä? vitun nuija
Siski neuvoloissa voitaisiin ennen koulun alkua kartoittaa lasten perhetilanteet ja laittaa tuollaisten ongelmaperheiden lapset omiin ryhmiinsä
Olen tietysti aina pahoillani lapseni aiheuttamasta häiriöstä, myös silloin kun se ei ole minun tai lapseni vika. Olen mm. pyydellyt anteeksi naapureilta kun lapset ovat itkeneet öitä koliikin tai korvatulehduksen takia. En silloinkaan ole lastani tai edes tämän käytöstä varsinaisesti hävennyt, mutta tottakai ollut pahoillani kun naapuri on joutunut väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen lähtemään töihin.
Samalla lailla olisin tietysti pahoillani jos erityislapseni aiheuttaisi toiselle harmia tarkoittamattaan tilanteessa johon en itse ole pystynyt puuttumaan (esim. juuri päiväkodissa). Jos olisin itse ollut paikalla häpeäisin tietysti sitä etten ollut saanut puututtua tilanteeseen ajoissa. Jos taas lapseni teko olisi tahallinen kantaisi hän syyn vaikka erityislapsi onkin ja toki tuolloinkin haluaisin pyytää vanhemmilta anteeksi.
Muuten, vaikkei päiväkoti voi toisten yhteystietoja antaa niin kai sitä kiusaajan vanhempi voi silti henkilökunnan välityksellä lähettää pahoittelunsa? Itseäni ainakin lohduttaisi jos ikävän tapauksen jälkeen hoitaja sanoisi xxx:n äidin lähettäneen pahoittelunsa.
ja poika oli 13 vuotiaana kiusaajasakissa niin miten neuvolassa voidaan ennustaa että lapsi on koulukiusaaja? ja heh tämä kiusaaminen kesti 3 kuukautta ja loppui siihen! isossa porukassa lapset/nuoret keksii vaikka mitä!
Muistan kuinka itse häpesin kun oma lapsi vajaan vuoden iässä puri muita pieniä avoimessa päiväkodissa. Tottakai häntä siitä toruttiin, osoitettiin että käytös on väärää ja pyysin anteeksi toisten vanhemmilta. Kuitenkin jollain lailla ajattelin että lapsi oli liian pieni ymmärtääkseen tekonsa, ei hän tehnyt sitä ilkeyttään.
Varmaan samalla lailla kokisin ja toimisin jos erityislapseni tekisi ymmärtämättään jotain pahaa toisille lapsille. Pahoittelisin mahdollisuuksien mukaan myös silloin kun en itse ole ollut paikalla.
Varmasti häpeä olisi suurempi jos lapseni virikehoidossa käyttäytyisi noin. Silloin lapsi tietoisesti toimisi väärin ja asiaan olisi puututtava vakavammin. Häpeäni lapsen käytöksestä olisi suurempi koska tietäisin hänen seisovan tekonsa takana. Tietysti kun katsoo pintaa syvemmälle, häpeisin tuolloin myös itseäni jos siis kokisin että lapsen toiminta johtuu tuosta virikehoidosta. Varmasti tulisi vakavasti mietittyä jatkoa.
Toki lapsi saattaa olla vammainenkin, mutta suurin osa erityislapsista ei ole. Minulla on kaksi erityislasta, toinen motoriselta puolelta ja toinen puheen kehityksen kannalta. Kumpainenkaan ei ole aggressiivinen, joten tuohon häpeämiseen en ota kantaa, mutta erityislapsia ovat silti. Vammaisia he eivät ole.
varmaan johtuu siitä että oman lähipiirin erityislapset ovat kehitysvammisia.
71
Lapseni käy ekaa luokka erityisluokalla, osaa lukea täysin sujuvasti (muut luokkatoverit vasta harjoittelevat aakkosia), on parantanut käytöstään aivan huimasti viime syksyn aikana ja oppinut malttamaan mielensä, osaa jo keskittyä pitkiä aikoja käsillä oleviin tehtäviin ja käyttäytyy muutenkin kaikin puolin mallikkaasti. Miksi sellaista pitäisi hävetä?
Vierailija:
Lapseni käy ekaa luokka erityisluokalla, osaa lukea täysin sujuvasti (muut luokkatoverit vasta harjoittelevat aakkosia), on parantanut käytöstään aivan huimasti viime syksyn aikana ja oppinut malttamaan mielensä, osaa jo keskittyä pitkiä aikoja käsillä oleviin tehtäviin ja käyttäytyy muutenkin kaikin puolin mallikkaasti. Miksi sellaista pitäisi hävetä?
juuri niitä häiriköiviä erityislapsia.
viis alkuperäisestä kysymyksestä.
ko. vanhemmat haluavat nostaa lapsensa jalustalle, jonne he eivät kuulu..
karkeasti ilmaistu, ymmärtäkööt ken miten haluaa, mutta yrittäkää nyt ymmärtää se ap:n aloitus, MITÄ se koski!
Riuhumista yms häiriökäyttäytymistä pyydän anteeksi, mutta kuitenkin teen selväksi, että en hyväksy asennetta, että sairaat pitäisi eristää muilta piiloon.
Oma lapseni oli/on vieläkin vähän hahmotusongelmainen, eli hänelle avaruudellinen hahmottaminen on vaikeaa sekä käden ja silmän yhteistyö. Sitkeällä treenillä hän on pärjännyt. Pelaa tällä hetkellä huippujoukkueessa erästä pallolajia ja pärjää erinomaisesti.
Hän on koulussa oppilashallituksessa ja kaikkien kaveri, hän ei tekisi kenellekään pahaa. Häpeänkö häntä? Miten voisin?
MUTTA häpeän kulttuuriamme ja sen uhreja jotka luulevat erityisyyden olevan automaattisesti häpeä. Onneksi sain lapseni ja onneksi olen teh nyt työtä erityisten HIENOJEN ihmisten kanssa. Elämäni on monta kertaa rikkaampaa!
kun ymmärryksen kanssa on ongelmia. Lapseni on kouluikäinen eikä silti puhu / ymmärrä kun 2.5 vuotiaan tasolla.
Silti tässä sanon että itse olen muuttanut perheeni kanssa alueelta pois, missä lapset kiusasivat lastani ihan vain hänen puuttuvien taitojen vuoksi.
Silläkin vaikka keskustelin heidän vanhempien kanssa asiasta. Ei erityislapsi ole ainut joka tekee kiusaa!
EI, KOSKA LAPSESI EI HAKKAA MUITA.
miksi vastasit??
Minä vastasin AVAUKSEEN ja sillä selvä!
t. 79
mene sen erityislapsesi luo, hän tarvitsee sinua.
laita kone kiinni.
tasapuolisuuden vuoksi täytyy välillä näpäyttää.