Erityislapsi lapseni päiväkotiryhmässä; paha mieli kaikilla :(

tilanne muuttunut iän myötä parempaan suuntaan? Oletko tulevaisuuden suhteen luottavainen? Huomioni kiinnittyi siihen, että kirjoitit, että lapsenne oireyhtymää ei aikuisiällä välttämättä edes huomata (tästä arvelinkin, että assiudesta on varmaan kyse).



se, jolla myös kokemusta ASiasta

Mutta ei siitä hoitajat saa meille muille äideille mitään puhua tai eivät ainakaan ole puhuneet. Mitään ylimääräistä opea ei ole. Sen vaan itse huomaa pojan melskauksesta ja oman tyttömme jutuista, jotka olivat taas sen tytön äidin eli minun mielestä järkyttäviä ja päivittäin puhuimme kotona vaan mitä tämä poika teki. Ikävintä oli kun tyttömme alkoi nähdä painajaisunia tästä pojasta. Onneksi tilanne laantui meidän osaltamme sillä, että oma tyttömme lähti eskariin ja siirtyi eri ryhmään. Mutta epäilen, että elinikänsä tulee tuon kaltaisia ihmisiä välttelemään.



Jokainen toki puolustaa oman lapsensa oikeutta elää normaalisti, mutta ei tämäkään enää omalle tytöllemme normaalia ollut tai hänen kanssaan samanlaiseen asemaan joutuneen lapselle. Ei pienen lapsen kuuluisi pelätä siinä ympäristössä jossa hän joutuu olemaan monta tuntia päivässä. Oman tyttöni puolesta on minullakin kyynel noussut silmään. Onko vielä tässä vaiheessa oikein antaa lapselle kokemus, että maailma on tyly ja osa ihmisistä ovat " vaarallisia" , kierrä ne kaukaa. Et voi mitään sille, koita kestää. Ei tällaista vastuuta pitäisi pienelle sysätä.

Uskon että erityislasten vanhemmilla on rankkaa, mutta kenenkään lasten ei pitäisi joutua jatkuvasti pahoinpidellyksi tai kiusatuksi päiväkodissa.



Käytännössä päiväkodeissa ei ole resursseja estää erityislasta tai muuten agressiivista kiusaamasta toisia. Avustaja, vaikka olisikin kouluttamaton on varmasti hyödyllinen, koska hän pystyisi estämään lapsen agressiivista käytöstä toisia kohtaan. Eli ainakin suojelemaan toisia lapsia, vaikka ei ehkä sitten tarjoaisi erityislasten vanhempien kaipaamaa lapsen ohjausta.

Avustajia on hyvin vähän käytössä.



Käytösongelmaiselle erityislapselle suuri päiväkotiryhmä on usein stressaava, jolloin agressiivinen käytös yltyy entisestään. Erityislasten vanhempien tulisi pontevammin vaatia lapsilleen pienryhmiä, joissa olisi ammattitaitoista henkilökuntaa riittävästi.



Ap: sinun kannattaa soittaa ja valittaa päiväkodin johtajalle aina kun jotain ikävää tapahtuu. Varsinkin jos kunnassanne on pienryhmiä johon lapsi voitaisiin siirtää soitoista voi olla hyötyä. Muista kuitenkin että kyseessä on pieni lapsi, joka ei ola paha. Ei ole tämän lapsen itsensä vika, että on agressiivinen. Todennäköisesti tällä lapsella on aika paha olla.

Lapsemme tilanne on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. Erityisesti nyt ekaluokan aikana hän on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin noissa sosiaalisten taitojen hallitsemisasioissa. Mutta välillä siis takapakkiakin, kuten eilen ja tänään (mutta takapakit ovat tyypillisiä). Mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse, mutta hitaasti ja varmasti muutosta tapahtuu parempaan suuntaan:-)



26: Missään tapauksessa pienen lapsen ei tarvitse ottaa vastuukseen ja vastuulleen omaa turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan päiväkotiryhmässä! Hoitajat ovat tosiaan vaitiolovelvollisia, mutta te vanhemmathan voisitte (vai oliko tilanne jo ohi?) itse kertoa huolestanne päiväkodin suuntaan ja kertoa myös tyttärenne pelosta yhtä päiväkodin hoitolasta kohtaan. Voitte kertoa toivovanne lisää henkilökuntaa, jolloin henkilökunta neuvottelee ja miettii tilannetta ja kenties saavatkin lisää työvoimaa yhden henkilön verran. Toisaalta olisi varmaan hyvä, että tyttärenne saisi tietää, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia: Joidenkin lasten aivot saattavat lähettää vääriä käskyjä, joidenkin lasten aistit saattavat toimia erilailla, esim. niin että joku voi kuulla tavallisen äänen niin voimakkaana, että tuntee korvissaan kipua ... Eskarilainen kyllä jo ymmärtää, että erilaisuutta on ja eskarilainen osaa normaalitapauksissa olla jo hyvin empaattinenkin hoksatessaan, että sillä päiväkodin hirviöllä onkin jokin sellainen sairaus, vamma tai ongelma, joka pistää hänet toimimaan jollakin epätoivotulla tavalla. 6-vuotias osaa usein myös esittää ehdotuksia, miten sen erityislapsen oloa voisi yrittää helpottaa (voisiko ehkä laittaa tuolin jalkoihin huopapalat ääntä vaimentamaan...), niin ettei se enää haluaisikaan käydä kimppuun...

Mutta siis missään tapauksessa erityislapsen huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä. En hyväksy sitä itsekään, vaikka olenkin erityislapsen äiti. Huonoon käytökseen on aina puututtava, mutta oikeastaan ainut tie on toistaa samat säännöt ja kiellot tuhansia ja tuhansia kertoja, puhutella lasta ja neuvoa, miten hänen tulisi toimia, jos tulee tenkkapoo. Se tehtävä on päiväkodin henkilökunnan harteilla hoitoaikana ja erityislapsen vanhempien harteilla kotona. Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi.



t. se sama taas (6,7,15,19..)

En ollutkaan nro 19;-)

Kenenkään ei pitäisi tarvita pelätä hoidossa ei erityislasta tai muuten vaan villiä tai ilkeää tarhakaveria. Päiväkodin tädit eivät välttämättä huomaa aina miten kaikki lapset reagoivat toisten lasten toimintaan ja siksi omien lasten tuntemuksista kannataa aina kertoa päivähoidon henkilöstölle.



Itselläni on kokemusta aiheesta monelta kannalta: vanhin lapseni pelkäsi aikanaan hoidossa down-poikaa koska tämä oli niin kovakourainen-> keskustelemalla asia selvisi ja lapsista tuli jopa ystäviä. Itse työskentelen kehitysvammaisten kanssa ja perheemme nuorin lapsi on vaativa erityislapsi normaaliryhmässä henkilökohtaisen avustajan kera. Avoin ja rehellinen keskustelu ilman syyttelyitä mihinkään suuntaan on hyvä keino asioiden selvittelyyn. Kannattaa muistaa että erityislapsen vanhempi varmasti toivoo ja yrittää kaikkensa että se oma lapsi osaisi käyttäytyä ja toimia kuten muutkin lapset mutta niin se ei vain aina mene. Syyllisyys on välillä tosi kamala kun tietää että oma vintiö vie suuren osan hoitohenkilökunnan resursseista.

että fyysisesti satutetaan.



Ihna sam amikä diagnoosi, ihan sama kuinka edistyy ym., mutta en todellakaan hyväksy, että lapsen pitää päiväkodissa pelätä tällaista tapausta.

Vierailija:

että fyysisesti satutetaan.

Ihna sam amikä diagnoosi, ihan sama kuinka edistyy ym., mutta en todellakaan hyväksy, että lapsen pitää päiväkodissa pelätä tällaista tapausta.

Meidän kunnassa ei ole minkäänlaista erityispäivähoitoa. Onneksi saimme lapselle henkilökohtaisen avustajan vaikka ei sitkään helposti tullut. Jos lapsen tilanne ei huomattavasti parane lahi vuosina niin kunta joutuu kustantamaan joka päivä taksi kyydin lapselle 50km päähän erityiskouluun.

ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta, siksi en harmittele vaikka ryhmissä on ollut erityislapsia.

Vierailija:

ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta, siksi en harmittele vaikka ryhmissä on ollut erityislapsia.

Vierailija:

ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta, siksi en harmittele vaikka ryhmissä on ollut erityislapsia.

ja sormellaan osoitaneet ryhmässä olevan erityislapsen. Eikö heille ole kerrottu vaitiolovelvollisuudesta?



Vai itsekö olet päätellyt lapsella olevan diagnoosin joka tekee hänestä erityislapsen?

tuntisivat käsitteen : Ei saa häiritä ja riehkasta täekeinä aikoina ;-)

Nyt huomaa, miten " helppoa" elämämme onkaan, kun joku vieras lapsi ei terrorisoi päivät pitkät meidän lapsia. Lapset nukkuvat rauhallisesti, ei tarvitse pelätä, että joku tulee hakkaamaan lelulla kesken päiväunien - on rauhoittanut myös yöunia. Päivisin voi leikkiä rauhassa leikkejä, eikä kukaan tule niitä hajottamaan vähän väliä ja niistä leikeistä voi sitten illalla kertoa kotonakin. Ruoan saa syödä rauhassa, kukaan ei (jatkuvasti) heittele ruoalla/ruokailuvälineillä/kaatele tahallaan maitoja mehuja pitkin pöytiä.



Vuoden alussa, kun menin hakemaan lapsia, luulin että kaikki ovat vielä nukkumassa... mutta lapset olivat innoissaan, kun saivat leikkiä rauhassa leikkejään: osa askarteli, osa oli rakentanut majan. Ei vaan kuulunut käytävään tämän yhden erityislapsen kiljuminen ja hänen väkivallankohteiden itkut.



Hoitajat saivat tämän aikaan. Heidän voimansa vedettiin äärirajoille. Onneksi saivat muutoksen tilanteeseen. Ja erityislapsi varmaan kaipaamaansa erityishuomiota minne sitten siirrettiinkään.

niin etteivät ne kullanmurut esimerkiksi tahallaan ärsyttäisi sitä erityislasta. Esimerkiksi kävisi koskemassa tämän olkapäähän tavalla, joka kaikkien ulkopuolisten mielestä varmaan olisi vaaraton, mutta joka saa sen reviiristään tarkan ja kosketusherkän erityislapsen kerta toisensa jälkeen raivoon. Tai hihkaisisi kuuloherkkään erityislapseen päin tahallaan noin puolen metrin päässä korvasta. Uskokaa tai älkää, mutta päiväkoti-ikäiset lapset osaavat jo tehdä tätä tahallaan.



Jos te opettaisitte niille kullanmuruillennen, että antakaa sen erityislapsen olla ihan rauhassa, niin sekään ei saisi niitä raivokohtauksia, eikä teidän lastenne tarvitsisi pelätä sitä erityislasta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, erityislastenkin metsä.

" Vuoden alussa, kun menin hakemaan lapsia, luulin että kaikki ovat vielä nukkumassa... mutta lapset olivat innoissaan, kun saivat leikkiä rauhassa leikkejään: osa askarteli, osa oli rakentanut majan. Ei vaan kuulunut käytävään tämän yhden erityislapsen kiljuminen ja hänen väkivallankohteiden itkut. "



Ikinä aikaisemmin eivät ole saaneet leikkiä ja nyt ne terveet lapsi raasut oli aivan tohkeissaan kun aka kertaa elämässään pääsivät leikkimään.....



aivan.

sillä sitähän se on. En minäkään ymmärrä miksi lapseni, joka on muutenkin arka ja kiltti, pitäisi syrjäytyä elämästä koska hän on päiväkodista asti kiusattu ja itkuinen. Kai te ymmärrätte että vuosien kiusaaminen rampauttaa koko elämäksi.

Meidän perheen kohdalla ainoaksi ratkaisuvaihtoehdoksi jä lapsiemme siirtäminen yksityiseen päiväkotiin. Tulee kamalan kalliiksi, mutta nyt ei tarvitse kenenkään pelätä yllättävää väkivaltaa.

Vierailija:

sillä sitähän se on. En minäkään ymmärrä miksi lapseni, joka on muutenkin arka ja kiltti, pitäisi syrjäytyä elämästä koska hän on päiväkodista asti kiusattu ja itkuinen. Kai te ymmärrätte että vuosien kiusaaminen rampauttaa koko elämäksi.

ja silti sekä sinä että se sun " (aikuisen näkyvissä) kiltti" lapsesikin saatte mieliestäsi vapaasti kiusata sitä erityislasta.

kallis yksityinen päiväkoti ei muuten ole mikään tae erityislapsia vastaan. Tää oliskin helppoa, jos lapsen vamman voisi rahalla poistaa.