Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi lapseni päiväkotiryhmässä; paha mieli kaikilla :(
09.01.2008 |
Asia on varmasti kaksipiippuinen; ymmärrän kyllä, että tuollaisen lapsen paras paikka varmaan on normaaliryhmä, mutta tuntuu ikävältä, kun oma lapseni välillä itkun kanssa menee hoitoon, kun siellä tämä lapsi terrorisoi muita. Hän mm. tönii, sylkee, riehuu, kiroilee yms. ja koittelee kaikkien hermoja.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten niistä olette selvinneet?
Kommentit (123)
Vaan heidän käytökseensä tarharyhmässä! Jos oma lapseni saa joka päivä nyrkistä, erikoislapsen tulee päästä hyvään hoitoon. Se on parempi omalleni ja erikoislapselle.
Mä olen kieltänyt omaani menemästä edes lähelle erikoislasta. 4-vuotias ei osaa handlata tilannetta ja ottaa usein turpaansa. Opet eivät ehdi joka hätään. Jos tilanne jatkuu, erikoislapsesta tulee sosiaalisen leimautumisen kautta hylkiö, ja omani pelkää tarhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole helppoa saada avustajaa omalle erityislapselle, minun lapseni ei ole väkivaltainen eikä sillai häiritse muita mutta tarvitsee avustajaa. Psykologilta piti tulla asiasta lausunto jo elokuussa mutta nyt eletään jo tammikuuta eikä lausuntoa vieläkään ole tullut, päiväkodin johtajan kanssa olen jutellut asiasta ja välillä on joku harjoittelija saatukin avustamaan ryhmää ns ylimääräiseksi käsipariksi. Sitten olen myös valittanut asiasta ylemmälle taholle, mutta sieltä neuvottiin olemaan yhteydessä päiväkodin johtajaan. Johtaja palkkaisi avustajan jos sellaisia olisi tarjolla, mutta nyt ei ole. Ja viime vuoden puolella ei tietenkään ollut enää budjetissa rahaa moiseen.
Vierailija:
ns. normaalilasten äitien tutustua vähän tarkemmin tähän erityislapsiasiaan ennen kuin alkaa vaahdota siitä, että lapsen pitäisi vain oppis sietämään olkapäähän tökkimistä ym.?Oletko ollut koskaan lapsiryhmässä töissä tai muuten seuraamassa, miten lapset toimivat? Kyllä tosiasia on se, että lapset ovat varsin ovelia ja hoksaavaisia ja huomaavat pian, miten suurta viihdettä ja hupia saa, jos alkaa härnätä tahallaan jotakuta sellaista lasta, joka tästä leikkimielisestä härnäyksestä sitten suuttaa ja polttaa päreensä? Hauskaa ja viatonta leikkiäkö sellainen olkapäähän tökkiminen on?
Etkö koskaan ole kuullut aistiyliherkkyyksistä? Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa johonkin ruoka-aineallergiaan. Eihän kalalle allergiselle lapselle syötetä kalaa sillä verukkeella, että kalahan on nyt terveellistä ja kyllä kaikkien on opittava syömään kalaa!
Ihan sama juttu, jos lapsella on aistiyliherkkyys. Olkapäähän tökkiminen tekee todella kipeää. Pienikin hipaisu voi tuntua lyönniltä. Jos lapsella on tälläinen aistitoiminto, niin miksi sitten häntä syyllistetään siitä ja huudetaan ja sanotaan, että sun on opittava siihen, että tarhakaverit tökkivät sua olkapäähän.
Samalla logiikalla sille kala-allergisella pitäisi huutaa ja tunkea sen suuhun kalaa, jotta se oppii elämään tässä yhteiskunnassa, jossa kumminkin syödään kalaa.
kunhan ensin suoritatte sen päiväkodin
itsellään erityislasta, mutta ymmärrän asian täysin, siis esimerkiksi nämä aistiyliherkkyydet ym., samoin kuin sen että normaalilapset voivat ihan oikeasti tahallaan härnätä erityislasta.
Miksi on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää sitä, että jollakulla vain on erilainen aistitoiminto, yliherkkyys? Ymmärrettähän te ruoka-aineiden kohdalla yliherkkyydet, mutta miksi ette tässä?
Tämä ketju on nolottavaa ja ikävää luettavaa!
70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaalisti, joten heidän ei pidä silloin ollakaan normaalissa ryhmässä ILMAN TODELLISTA APUA JA VALVONTAA. Jos oma lapsi joutuu tällaisen riehujan uhriksi, niin totta kai se vituttaa. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että erityislapsia autetaan, mutta ei mun lasteni kustannuksella. Eikä mun lapseni tarvitse ymmärtää sitä, että " toisella on ongelmia, siksi se kiusaa/hakkaa tms."
Oikeasti koko maailma ei ole vain teidän erityislapsianne varten.
ennen oli ja se oli todella hyvä asia. Normaalit saivat opiskella ihan rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. erikoislapsille oma tarha, jossa saavat apua ja heille sopivaa hoitoa!
2. tarharauhaa ja fyysinen koskemattomuus perusipanoille!
nimim. olen miettinyt jo valitusta lyömisestä tarhan johtajalle!
yliherkkä lapsi, jos sillä ei kerran edes ole mahdollisuutta oppia olemaan normaalisti toisten kanssa?
ONko myös ihan varma, että ne muut lapset todella ymmärtävät mistä on kysymys? Miksi tavalliset lapset tässä taas leimataan ilkiöiksi, jotka tahallaan tekevät kiusaa? Eihän nykyään saa kertoa kenenkään lapsen asioista toisille aikuisille saati sitten lapsille, joten miten näiltä lapsilta voi vaatia, että he tietävät miltä siitä toisesta tuntuu?
Ja edelleen, MIKSI tällainen lapsi on tavallisessa päiväkodissa, kun se selvästi on hänelle niin kamalan vaikeaa?
Vierailija:
ns. normaalilasten äitien tutustua vähän tarkemmin tähän erityislapsiasiaan ennen kuin alkaa vaahdota siitä, että lapsen pitäisi vain oppis sietämään olkapäähän tökkimistä ym.?Oletko ollut koskaan lapsiryhmässä töissä tai muuten seuraamassa, miten lapset toimivat? Kyllä tosiasia on se, että lapset ovat varsin ovelia ja hoksaavaisia ja huomaavat pian, miten suurta viihdettä ja hupia saa, jos alkaa härnätä tahallaan jotakuta sellaista lasta, joka tästä leikkimielisestä härnäyksestä sitten suuttaa ja polttaa päreensä? Hauskaa ja viatonta leikkiäkö sellainen olkapäähän tökkiminen on?
Etkö koskaan ole kuullut aistiyliherkkyyksistä? Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa johonkin ruoka-aineallergiaan. Eihän kalalle allergiselle lapselle syötetä kalaa sillä verukkeella, että kalahan on nyt terveellistä ja kyllä kaikkien on opittava syömään kalaa!
Ihan sama juttu, jos lapsella on aistiyliherkkyys. Olkapäähän tökkiminen tekee todella kipeää. Pienikin hipaisu voi tuntua lyönniltä. Jos lapsella on tälläinen aistitoiminto, niin miksi sitten häntä syyllistetään siitä ja huudetaan ja sanotaan, että sun on opittava siihen, että tarhakaverit tökkivät sua olkapäähän.
Samalla logiikalla sille kala-allergisella pitäisi huutaa ja tunkea sen suuhun kalaa, jotta se oppii elämään tässä yhteiskunnassa, jossa kumminkin syödään kalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin valitus päiväkodin johtajalle ja sitten kaupungin sosiaaliviranomaisille. Saisivat järjestää jonku muun paikan tälle " hakkaajalle"
sun lapsesi ei koe sitä tirvaisua viihteenä. Enää. Sen sijaan hän todennäköisesti ON kokenut viihteenä sen, että erityislapsi (ennen tirvaisua) huutaa, muljauttelee silmiään ja huitoo sinne tänne - ja todennäköisesti sun lapsesi mielestä on viihdettä vielä sekin jos onnistuu väistämään itä tirvaisua niin että se osuukin johonkuhun muuhun. Ja tilanne on sama sekä erityislasten että diagnoosittomien herkkien lasten kohdalla.
Tästä asiasta on oikeasti olemassa tutkimustietoa. Tyhmyyksiin houkutteleminen tai ärsyttäminen on tyypillisin erityislasten kokema kiusaamisen muoto. Siitä tekee mähdollista vain se, että aikuiset liian helposti jättävät sen näkemättä ja syyttävät sitä helppoa syntipukkia, erilaiseksi tiedettyä ja näkyvää lasta. Teidän normikullannuppujen äitien pitäisi lukea vähän enemmän.
Joku aikaisemmin oli muuten todella oikeassa: tämä ON nolo ketju edes lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
yliherkkä lapsi, jos sillä ei kerran edes ole mahdollisuutta oppia olemaan normaalisti toisten kanssa?Ja edelleen, MIKSI tällainen lapsi on tavallisessa päiväkodissa, kun se selvästi on hänelle niin kamalan vaikeaa?
Vierailija:
Siksi. Useilla erityislapsilla ON ihan hyvät mahdollisuudet mormaaliin kanssakäymiseen, mutta kiusatuksi ja ärsytetyksi tuleminen ei ole normaalia.
Vierailija:
sun lapsesi ei koe sitä tirvaisua viihteenä. Enää. Sen sijaan hän todennäköisesti ON kokenut viihteenä sen, että erityislapsi (ennen tirvaisua) huutaa, muljauttelee silmiään ja huitoo sinne tänne - ja todennäköisesti sun lapsesi mielestä on viihdettä vielä sekin jos onnistuu väistämään itä tirvaisua niin että se osuukin johonkuhun muuhun. Ja tilanne on sama sekä erityislasten että diagnoosittomien herkkien lasten kohdalla.Tästä asiasta on oikeasti olemassa tutkimustietoa. Tyhmyyksiin houkutteleminen tai ärsyttäminen on tyypillisin erityislasten kokema kiusaamisen muoto. Siitä tekee mähdollista vain se, että aikuiset liian helposti jättävät sen näkemättä ja syyttävät sitä helppoa syntipukkia, erilaiseksi tiedettyä ja näkyvää lasta. Teidän normikullannuppujen äitien pitäisi lukea vähän enemmän.
Joku aikaisemmin oli muuten todella oikeassa: tämä ON nolo ketju edes lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistani kyllä tiedän jo että osaavat kyllä käyttäytyä, ovat empaattisia jne. Joten he´tuskin tulevat tulevaisuudessa(kaan) aiheuttamaan jatkuvaa kiusaa ympäristölleen.
Ei mun lasta ainakaan edes kiinnosta erityislasten seura, kun tuppaavat pilaamaan leikit. Hän viihtyy vallan mainiosti keskittyneenä omaan leikkiinsä tai kahden jonkun toisen rauhallisen lapsen kanssa.
puhuttu paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuudesta. Lapsemme taatusti tietävät keskivertoa enemmän down syndroomasta yms.
Pojan ryhmässä on erityislapsi. Olen kehoittanut poikaani leikkimään hänen kanssa, ettei tämä lapsi jäisi yksin. Mutta siinä vaiheessa kun omalla pojallani (lukuisten naarmujen kasvoissa ja nyrkiniskujen jälkien jälkeen) sormet meinasivat murtua kun tämä poika veti oven tahallaan päälle, pyysin, että antaa olla.
Nyt joulun alla poikani pano saamansa suklaakonvehdin taskuun ja sanoi vievänsä tän erityislapsen lokeroon. Ihmettelin asiaa. Poika selitti, että tälle toiselle tulee joka päivä itku kun se ei saa aina avata kalenteria ja joka päivä karkkia.
Poika sai viedä konvehdin ja tämä erityislapsi otti sen lokerosta ja söi ja ei kiittänyt. Illalla kun hain, oli taas raapinut poikani naamaa.
Nyt poikani on sanonut, ettei ikinä enää leiki xxxxx. n kanssa. En enää kehoita suvaitsevaisuuteen, enkä puhu, että ottakaa poika leikkeihin matkaan, ettei jäisi yksin. Vastasin, että jos siltä tuntuu, sinun pitää tehdä tunteesi mukaan.
Nämä on hankalia tilanteita, eikä 5 vuotiaat vielä ymmärrä, mikä on erityislapsi ja miksi se saa aina hakata kun he eivät saa lyödä takaisin.
Minäkin olen kieltänyt leikkimisen siksi, että lapsi ei pärjää erikoislapsen kanssa. Jos ei opetkaan pärjää, niin miten ihmeessä 5-vuotiaallani voisi olla sellaiset taidot että pärjäisi.
Onneksi koulussa erikoislapset pääsevät omaan kouluun. Tarhassa niitä pitää vielä kestää.
Niistähän EI SAA kertoa muiden lasten vanhemmille. JOten tavalliset vanhemmat ovat omien lastensa kertomusten varassa. JA jos mun lapsi kertoisi mulle, että joku lapsi kävi kimppuun, koska häntä koskettiin olkapäähän (tod. näk. lapseni ei edes tajuaisi mistä kyseinen lapsi suuttui), niin totta kai olisin ihmeissäni.
Joten kerro nyt, että mistä me tavislasten vanhemmat voisaan tietää kenellä on mikäkin herkkyys, jotta tiedetään sitten syyttää näitä omia lapsiamme, jos saavat joltain e-lapselta turpaan jostain mitättömästä syystä.
Vierailija:
sun lapsesi ei koe sitä tirvaisua viihteenä. Enää. Sen sijaan hän todennäköisesti ON kokenut viihteenä sen, että erityislapsi (ennen tirvaisua) huutaa, muljauttelee silmiään ja huitoo sinne tänne - ja todennäköisesti sun lapsesi mielestä on viihdettä vielä sekin jos onnistuu väistämään itä tirvaisua niin että se osuukin johonkuhun muuhun. Ja tilanne on sama sekä erityislasten että diagnoosittomien herkkien lasten kohdalla.Tästä asiasta on oikeasti olemassa tutkimustietoa. Tyhmyyksiin houkutteleminen tai ärsyttäminen on tyypillisin erityislasten kokema kiusaamisen muoto. Siitä tekee mähdollista vain se, että aikuiset liian helposti jättävät sen näkemättä ja syyttävät sitä helppoa syntipukkia, erilaiseksi tiedettyä ja näkyvää lasta. Teidän normikullannuppujen äitien pitäisi lukea vähän enemmän.
Joku aikaisemmin oli muuten todella oikeassa: tämä ON nolo ketju edes lukea.
Vierailija:
puhuttu paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuudesta. Lapsemme taatusti tietävät keskivertoa enemmän down syndroomasta yms.Pojan ryhmässä on erityislapsi. Olen kehoittanut poikaani leikkimään hänen kanssa, ettei tämä lapsi jäisi yksin. Mutta siinä vaiheessa kun omalla pojallani (lukuisten naarmujen kasvoissa ja nyrkiniskujen jälkien jälkeen) sormet meinasivat murtua kun tämä poika veti oven tahallaan päälle, pyysin, että antaa olla.
Nyt joulun alla poikani pano saamansa suklaakonvehdin taskuun ja sanoi vievänsä tän erityislapsen lokeroon. Ihmettelin asiaa. Poika selitti, että tälle toiselle tulee joka päivä itku kun se ei saa aina avata kalenteria ja joka päivä karkkia.
Poika sai viedä konvehdin ja tämä erityislapsi otti sen lokerosta ja söi ja ei kiittänyt. Illalla kun hain, oli taas raapinut poikani naamaa.Nyt poikani on sanonut, ettei ikinä enää leiki xxxxx. n kanssa. En enää kehoita suvaitsevaisuuteen, enkä puhu, että ottakaa poika leikkeihin matkaan, ettei jäisi yksin. Vastasin, että jos siltä tuntuu, sinun pitää tehdä tunteesi mukaan.
Nämä on hankalia tilanteita, eikä 5 vuotiaat vielä ymmärrä, mikä on erityislapsi ja miksi se saa aina hakata kun he eivät saa lyödä takaisin.
niin MIKSI erityislapsia pitäsi paapoa. Miksi niitä ei laiteta kaltaistensa joukkoon raapimaan ja hakkaamaan toisiaan. MIKSI
ns. normaalilasten äitien tutustua vähän tarkemmin tähän erityislapsiasiaan ennen kuin alkaa vaahdota siitä, että lapsen pitäisi vain oppis sietämään olkapäähän tökkimistä ym.?
Oletko ollut koskaan lapsiryhmässä töissä tai muuten seuraamassa, miten lapset toimivat? Kyllä tosiasia on se, että lapset ovat varsin ovelia ja hoksaavaisia ja huomaavat pian, miten suurta viihdettä ja hupia saa, jos alkaa härnätä tahallaan jotakuta sellaista lasta, joka tästä leikkimielisestä härnäyksestä sitten suuttaa ja polttaa päreensä? Hauskaa ja viatonta leikkiäkö sellainen olkapäähän tökkiminen on?
Etkö koskaan ole kuullut aistiyliherkkyyksistä? Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa johonkin ruoka-aineallergiaan. Eihän kalalle allergiselle lapselle syötetä kalaa sillä verukkeella, että kalahan on nyt terveellistä ja kyllä kaikkien on opittava syömään kalaa!
Ihan sama juttu, jos lapsella on aistiyliherkkyys. Olkapäähän tökkiminen tekee todella kipeää. Pienikin hipaisu voi tuntua lyönniltä. Jos lapsella on tälläinen aistitoiminto, niin miksi sitten häntä syyllistetään siitä ja huudetaan ja sanotaan, että sun on opittava siihen, että tarhakaverit tökkivät sua olkapäähän.
Samalla logiikalla sille kala-allergisella pitäisi huutaa ja tunkea sen suuhun kalaa, jotta se oppii elämään tässä yhteiskunnassa, jossa kumminkin syödään kalaa.