Erityislapsi lapseni päiväkotiryhmässä; paha mieli kaikilla :(
Asia on varmasti kaksipiippuinen; ymmärrän kyllä, että tuollaisen lapsen paras paikka varmaan on normaaliryhmä, mutta tuntuu ikävältä, kun oma lapseni välillä itkun kanssa menee hoitoon, kun siellä tämä lapsi terrorisoi muita. Hän mm. tönii, sylkee, riehuu, kiroilee yms. ja koittelee kaikkien hermoja.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten niistä olette selvinneet?
Kommentit (123)
kaikkien muiden lasten kanssa saa olla normaalisti, mutta yhtä ei sitten saa koskea olkapäähän (vai saako mihinkään) tai se saa raivarit.
Ei kaikkia muita voi vaatia elämään yhden yliherkän ehdoilla, koska se ei vain lapsilta onnistu.
Vierailija:
Vierailija:
yliherkkä lapsi, jos sillä ei kerran edes ole mahdollisuutta oppia olemaan normaalisti toisten kanssa?Ja edelleen, MIKSI tällainen lapsi on tavallisessa päiväkodissa, kun se selvästi on hänelle niin kamalan vaikeaa?
Vierailija:
Siksi. Useilla erityislapsilla ON ihan hyvät mahdollisuudet mormaaliin kanssakäymiseen, mutta kiusatuksi ja ärsytetyksi tuleminen ei ole normaalia.
lapset yleensä laitetaan samaan tarhaan kuin normaalit ??
Kukaan ei voi olettaa että 3-5 vuotiaat ymmäräisivät miksi yksi saa riehua ja hakata ilman rangaistusta.
Johtuuko se erityislasten vanhemmista ? Hekö haluavat oman hirviönsä pilaamaan muidenkin elämän vai mistä se johtuu
varsinkin kun tuollaisia asioita ei varmasti selitetä lapsille, vaan ne kuuluvat sen yliherkän lapsen osalta vaitiolovelvollisuuden piiriin.
ON vähän eri asia olla päiväkodissa kala-allergikkona, kuin aistiyliherkkänä. On vähän eri asia olla tarjoamatta lapselle kalaa, kuin estään 20 lapsen ryhmässä se, että yhteen ei kosketa.
Vierailija:
itsellään erityislasta, mutta ymmärrän asian täysin, siis esimerkiksi nämä aistiyliherkkyydet ym., samoin kuin sen että normaalilapset voivat ihan oikeasti tahallaan härnätä erityislasta.Miksi on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää sitä, että jollakulla vain on erilainen aistitoiminto, yliherkkyys? Ymmärrettähän te ruoka-aineiden kohdalla yliherkkyydet, mutta miksi ette tässä?
Tämä ketju on nolottavaa ja ikävää luettavaa!
70
Vierailija:
Minäkin olen kieltänyt leikkimisen siksi, että lapsi ei pärjää erikoislapsen kanssa. Jos ei opetkaan pärjää, niin miten ihmeessä 5-vuotiaallani voisi olla sellaiset taidot että pärjäisi.Onneksi koulussa erikoislapset pääsevät omaan kouluun. Tarhassa niitä pitää vielä kestää.
Ryhmän toimimiseen vaikuttaa moni asia ja tiedä ryhmän, jossa suurta stressiä aiheutti 2 söpöä pikkutyttö, joiden kemiat menivät täysin ristiin ja jotka riitelivät lähes lakkaamatta. Ei siihen todella tarvita muuta.
Mutta niin kuin tuossa yo. tapauksessa, niin asia pitää saada jotenkin hallintaan. Ei yksi lapsi esim. voi pitää koko ryhmää " varpaillaan" - kaikkihan siinä alkaa oirehtimaan.
Vierailija:
niin etteivät ne kullanmurut esimerkiksi tahallaan ärsyttäisi sitä erityislasta. Esimerkiksi kävisi koskemassa tämän olkapäähän tavalla, joka kaikkien ulkopuolisten mielestä varmaan olisi vaaraton, mutta joka saa sen reviiristään tarkan ja kosketusherkän erityislapsen kerta toisensa jälkeen raivoon. Tai hihkaisisi kuuloherkkään erityislapseen päin tahallaan noin puolen metrin päässä korvasta. Uskokaa tai älkää, mutta päiväkoti-ikäiset lapset osaavat jo tehdä tätä tahallaan.Jos te opettaisitte niille kullanmuruillennen, että antakaa sen erityislapsen olla ihan rauhassa, niin sekään ei saisi niitä raivokohtauksia, eikä teidän lastenne tarvitsisi pelätä sitä erityislasta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, erityislastenkin metsä.
Riittää varmasti se sählinki, jonka ne normaalitenavat saavat aikaan.
tuntuu aika pahalta lukea tätä ketjua...
Ymmärrän silti myös " tavislapsien" vanhempien huolen. Siskoni on siis kehitysvammainen ja aina kuin aurinko, hyväntuulinen ja nauravainen... silti, hänessä on voimaa enemmän kuin monessa aikuisessa ja valitettavasti hän ei osaa voimaansa hallita. Esimerkiksi lääkärissä tarvittiin kolme hoitajaa + äitini pelkästään pitämään siskoani paikallaan, jos hän sai raivonpuuskan.
Nuorin pikkusiskoni on taas sittenn reippaasti nuorempi... siis nuorempi sekä minua että tätä kehitysvammaista. Pikkuinen iltatähti... ihana sinisilmäinen pellavapäinen pikkuprinsessa. Kehitysvammaista siskoani moitittiin kovasti, kun pienin siskoistani valitti tämän lyöneen tai tukistaneen tms... jep, kehitysvammaista siskoani saatettiin jopa tukistaa tai antaa nippi. Kunnes... isäni kerran näki tämän pikkuenkelin hiippailevan kehitysvammaisen siskon luo tämän nukkuessa ja tukistavan tätä... kehitysvammainen siskoni heräsi ja läppäsi tätä pikkuista, joka sitten juoksi itkien äidin luo ja äitini rupesi torumaan tätä kehitysvammaistamme. Isäni puuttui silloi tilanteeseen ja kertoi näkemänsä... ja sen jälkeen toruttiinkin pikkuprinsessaa, joka ei tämän jälkeen enää temppuaan toistanut... lapset on lapsia...
Siitä huolimatta... meidän perheen " erityislasta" kasvatettiin, kuten meitä muitakin... ei saa lyödä, tai muuten satuttaa toista, ei hänellä ollut mitään erivapauksia. Toisen satuttaminen on aina väärin... ja hän oppi sen kyllä.
Myöhemmin olimme hieman vihaisia koululle, kun siskoni tuli verille raavittuna ja purtuna kotiin. Opettaja ei ollut ehtinyt puuttumaan, kun koulussa toinen " erityislapsi" oli siskoni kimppuun hyökännyt. Siskoni oli tietty aivan hämillään, kun kotona oli opetettu, ettei saa lyödä... tämä siis tapahtui harjaantumiskoulussa, ei normaalissa koulussa. Tämän siskoani raapineen tytön vanhemmat totesivat vain, että heidän lintusellaan on nyt " tällainen vaihe menossa ja se menee kyllä ohi" .
Eli yritän tässä sanoa... että sekä erityislapset että " normaalit lapset" tarvitseva tilaa kasvaa ja turvallisen kasvuympäristön. Ei ole oikein, että ap:n lapsen tarhassa erityislapsi saa terrorisoida koko ryhmää, mutta ei ole myöskään oikein eristää näitä erityislapsia yhteiskunnasta täysin. Sellaisiakin erityislapsia on, jotka kykenevät olemaan normaalissa ryhmässä ja se on tärkeä osa heidän kehitystään. Silti... erityislapset pitää myös saada kuriin. Eivät he ole mitenkään etuoikeutettuja...
Siskoni harjaantumiskoulu oli muuten tavallisen päiväkodin kanssa samassa rakennuksessa ja nämä lapset ulkoilivat samanaikaisesti... ihan hyvin siellä tultiin toimeen.
monet tavis lapset purevat, lyövät ja tönivät. varsinkin pienten ryhmässä. hitsi, että tavis lapset osaa olla ilkeitä.
että omakin lapsesi voi joskus olla vielä erityislapsi, esim. pudottuaan päälleen keinusta, jäätyään auton alle, pudonnut puusta. Ei ole niin sanottua että terveenä syntynyt on aina terve... Lapsesi voi vammautua myös muuten, miten sitten suu pannaan? Kukaan ei leikikään lapsesi kanssa kun mölisee oudosti rullatuolissa (vaikka järki leikkaisikin), kukaan ei kohta enää muista, että oli joskus oikea kullanmuru, paitsi ehkä sinä itse... (siis omasta mielestäni se rullatuolissa istuminen ei tarkoita sitä ettei olisi ihana lapsi, tämä on lähinnä siksi, että herättäisi nämä erityislasten haukkujat, jotka eivät itse taida olla ihan normaaleja).
Vanhemmat, joilla on normaali itsetunto ja sivistystaso, hyväksyvät kyllä erityislapset lastensa päiväkoti-, koulu-, ym. ryhmiin.
Olen suvaitsevainen, siedän erilaisuutta mutten sentään hyväksy väkivaltaa.
Mielipiteeni on että vaikeimmat tapaukset on siirrettävä heille sopivaan ympäristöön siis ne lapset jotka ovat aggressiivisia toistuvasti muita kohtaan.
Miettikää aikuiset jos teidän työpaikalla olisi ihminen jolta saisitte usein turpaan menisittekö toistuvasti töihin vai antaisitteko asian esimiehelle joka irtisanoisi tuollaisen työtoverin tai ilmoittaisitteko suoraan poliisille ja tekijä saisi rangaistuksen.
Miksi pienen lapsen tulee sietää väkivaltaa ja mennä peloissaan hoitopaikkaan, lapsi ei pysty vastustamaan sinne viemistä, vanhemmat vaan vie.
Teidän joiden lapsia pahoinpidellään päiväkodissa on liittouduttava ja haettava asialle julkisuutta jos normaalit reitit ei tuota lisää henkilökuntaa päiväkotiin tai häirikköä ei sijoiteta muualle.
Vaaditte yhdessä muiden ryhmän vanhempien kanssa ensisijaisesti lisäkäsiä jos se ei tuota tulosta niin häirikön siirtoa
Päiväkodissa missä lapseni olivat oli yhdellä lapsella omahoitaja koska oli väkivaltainen muita kohtaan. Omaani ei koskenut - onneksi.
Ymmärrän että erityislasten vanhemmilla on tarve puolustaa lastaan ja hänen oikeuksiaan siinä kuin terveidenkin vanhemmilla. En hyväksy kenenkään kiusaamista.
Erityislapsen vanhemmalle on helpotus että saa käydä töissä ja " levätä" lapsestaan.
päiväkoti ryhmässä. Hän on nyt 16v ja olen todella iloinen, että lapseni on saanut tutustua erilaisiin ihmisiin. Hän on valloittava nuorukainen;) Pojallani on edelleen samoja ystäviä kuin päikky aikaan. Eikä heidän vammaansa huomaa kun siihen on tottunut? Ja kuka määrittelee mikä on normaalia?
vaan kunta, joka haluaa päästä mahdollisimman halvalla.
Edes avustajan saaminen lapselle ei ole niin helppoa, saati sitten paikkaa erityisryhmässä....
ymmärrän molempia puolia tässä kiistassa.
On selvää että erityislapset tarvitsevat ympärilleen normaaleja lapsia että voisivat oppia heiltä asioita ja tavalliset lapset oppivat erilaisuutta kun ryhmässä on erityislapsia.
Tämä yhteiselo edellyttää riittävän määrän aikuisia kaitsemaan lapsia ja jotkut erityislapset tarvitsevat välttämättä omahoitajan. Olisiko mahdollista molempien ryhmien vanhempien tehdä yhteistyötä ja vaatia lisää henkilökuntaa päiväkoteihin ja kouluihin.
Avainsana on yhteistyö.
Hoitopaikan tehtävä on taata turvallinen kasvuympäristö kaikille niin terveille kuin erityislapsillekin.
eli en jaksa enää yhteustyöpalaveerata muiden vanhempien erityislasten takia.
Haluan, että lapsellani on turvallinen hoitopaikka sillä aikaa kun tienaan perheelle elantoa. En ole mikään terapeutti, että alkaisin tekemään erityistaä yhteistyötä, että joku erityislapsi sopeutuisi ja koko ryhmä toimisi. Se ei ole minun tehtävä. Minä maksan lapseni hoidosta, siihen ei kuulu enää se, että alan hoitamaan myös ryhmän erityislapsen sopeutumista. Se kuuluu palkatulle henkilökunnalle ja lapsen vanhemmille.
Täällä taas as-lapsen äiti, joka ketjun alussa kirjoitti.
Nro 66 kirjoitti:" erityslasten äiditkään harvoin ovat mitään järjen jättiläisiä... taitaa olla tämä " erityis-taipumus" periytyvää"
Kun tämmöisen väitteen esität, olet toivottavasti ensin tutkinut asiaa mm kirjallisuuden avulla, kenties opiskellut... - Valitettavasti tuo kopioimani sitaatti osoittaa sivistymättömyyttä ja viisauden puutetta. On totta, että osa näistä erityisyyksistä on periytyviä, mm adhd jossakin määrin periytyy. Kuitenkin on valtavan paljon sellaisia erityislapsia, joiden vanhemmat ovat täysin normaaleja. Lisäksi se, että joku on erityislapsi, ei tarkoita, että ko. lapsi olisi jotenkin vähemmän alykäs kuin normaalit ikätoverinsa. Esimerkiksi asperger on oireyhtymä, jota esiintyy huippuälykkäilläkin, vai olisiko toisinpäin, että jos on asperger, voi olla älykkäämpi kuin muuten olisi... Pohdiskelua.
Oma asperger lapsemme on tutkitusti (yliopistosairaalassa tutkittu) keskimääräistä älykkäämpi. Meillä vanhemmilla on molemmilla yliopistotasoinen koulutus. Kaksi muuta lastamme ovat normaaleja ja hekin kekskimääräistä fiksumpia, mutta eivät älykkyydessä päihitä tätä asperger-lasta.
Voi miten paljon ihmisillä on tietämättömyyttä!
Vierailija:
että omakin lapsesi voi joskus olla vielä erityislapsi, esim. pudottuaan päälleen keinusta, jäätyään auton alle, pudonnut puusta. Ei ole niin sanottua että terveenä syntynyt on aina terve... Lapsesi voi vammautua myös muuten, miten sitten suu pannaan? Kukaan ei leikikään lapsesi kanssa kun mölisee oudosti rullatuolissa (vaikka järki leikkaisikin), kukaan ei kohta enää muista, että oli joskus oikea kullanmuru, paitsi ehkä sinä itse... (siis omasta mielestäni se rullatuolissa istuminen ei tarkoita sitä ettei olisi ihana lapsi, tämä on lähinnä siksi, että herättäisi nämä erityislasten haukkujat, jotka eivät itse taida olla ihan normaaleja).
En kyllä osaisi enää vaatiakaan kenenkään vanhan kaverin vielä jaksavan omaa lastani jos lapseni olisi vammautunut niin että vain mölisisi oudosti rullatuolissa.
Todellinen integraatio vaatisi mopnikertaisen henkilöstön ja pienet, valikoidut ryhmät. Nykyäänhän trendi on, että normaaliin suureen päiväkotiryhmään tai luokkaan, jossa jo valmiiksi ollaan alimiehityksellä, ympätään vielä yksi tai useampi erityishoitoa ja -huomiota vaativa erityislapsi. Mahdollisesti ison tappelun jälkeen saadaan joku työllistetty kouluttamaton avustaja, joka vaihtuu puolen vuoden välein, näin kunta säästää eniten. Tuloksena on kaaos, josta kärsivät tavalliset lapset, erityislapset, työntekijät ja vanhemmat.
1 lapsi on sellainen, joka puree ja tekee kiusaa toisille, mutta se vaan täytyy tietää ja muut lapset ovat äkkiä oppineet jättämään tämän lapsen rauhaan. Hän tykkääkin lähinnä tarkkailla muiden touhuja.
Moni erityislapsi sen sijaan leikkivät tavallisten joukossa ihan normaalisti, ilman mitään ongelmia. Lapset kun eivät ole syntyjään rasisteja, niin ei leikkiessä ole sen kummempia ongelmia.
Vierailija:
Asia on varmasti kaksipiippuinen; ymmärrän kyllä, että tuollaisen lapsen paras paikka varmaan on normaaliryhmä, mutta tuntuu ikävältä, kun oma lapseni välillä itkun kanssa menee hoitoon, kun siellä tämä lapsi terrorisoi muita. Hän mm. tönii, sylkee, riehuu, kiroilee yms. ja koittelee kaikkien hermoja.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten niistä olette selvinneet?
se ei ole kenenkään etu
t. lto