*** TOUKOJEN UUSI VUOSI ***

Päädyin unikouluun siksi, että alkoi kyrsimään ainainen yöherääminen ja sängystä edestakasin venkslaaminen..:D Ja meilläki ku on sillai et tyttö ei ota pulloa, niin en oo saanu tänä tytön elinaikana nukuttua yksiäkään kokonaisia yöunia, nii seki motivoi.

Suurimpana kannustimena oli kuitenkin neuvola, jossa terkka ihan kehotti aloittamaan tämän, koska kuulemma tämän ikäiset ei tarvi yöllä ruokaa. Alotinki sit ihan samana iltana ku oltiin neuvolasta tullu.



Imetän vielä päivällä, ja iltaisin ja aamuisin. Tykkäänkin kyllä imettämisestä, eikä mulla sillai vaihtoehtoja oliskaan kun tyttö ei maitoa mistään muualta ota kuin " aidosta asiasta" . :))

En oo ottanu yhtään ressiä siitä, että meilläkin useimmiten tyttö nukahtaa rinnalle. Se on ihan jees juttu, kun saan nostettua tytön siitä sit syönnin jälkeen omaan sänkyyn.



Ja mulla tuo tyttö on aika tulisella temperamentillä tosiaan varustettu, et ei oo ollu mikään helpoin juttu aluksi ainakaan tämä unikoulu. Monilla kai auttaa just 3-4 yössä, meillä on menny viikko. Nyt 8. yö (viime yö) meni loistavasti; tyttö meni klo 21 nukkumaan ja heräsi vasta puoli kuudelta. Sittenkään en antanu maitoa, koska tiiän että tarvii vielä unta, ja maidon antaminen siinä vaiheessa pilais tän koko " homman" . Mulla on klo seittemän se raja et sitä ennen ei tipu. :)) Sain tytön sit karvan vaille 7 nukahtamaan, ja nukkui vielä noin yheksään jolloin sai ekan maitoannoksen. Uskon että oppii kyllä vielä kokonaisille yöunille! :)



Tsemppiä sulle jos mietit aloittavas unikoulun!

Ihanaa, et on noin hyvin menny! Mä viel oottelen hetken. Must tuntuu, et meidän poika nukkuu parhaiten meidän sängyssä ja mussa kiinni. Ei pyöri eikä liiku yön aikana yhtään. Sit kun tissinnälkä yllättää niin alkaa tuhisee ja se on siin sit. Et mä en nouse yöllä siirtelee, koska en ois jaksanu sitä silloin, kun se söi parin tunnin välein läpi yön. Nyt ois tarkotus, et alkuilta nukuttais omassa sängyssä ja sit kun ite meen nukkuu niin sit pääsee viereen kun herää.



Ei meilkään varmaan oo tarvetta yöllä syömiseen, kun toi ateriarytmi on ihan jo 5xpv, mut mikälie sit, et tarvii vähän maitohuikkaa. Saattaa olla, et vaan varmistelee, et lähellä ollaan.



Meil muuten on aika kehnoo toi puuron syönti. Vellit ei mee ollenkaan ja mun tekemät puurot ei uppoo oikeestaan lainkaan ja kaupan puurot pitkin hampain. Vauvan jogurtit ei mee lainkaan ja nyt hedelmäsoseetkin tökkii. Kaupan valmis ruoat ei mee lainkaan. Täs yks päivä söi sit kolme soseateriaa. Toivon, et kun rahkoja ja piimää saa antaa, niin maistuis sit ne.



Nyt heräs lounaalle.

tämä keskustelu. Meillä jossain vaihees nukuttiin jo ilman yösyöntiä mutta jotenkin siihen on vaan taas palattu. ja ennen niin rauhalliset Yöt ovat muutenkin muuttuneet kovin levottomiksi. Tää ikä tietysti vaikuttaa ja pojalla ei vielä yhtään hammastakaan ole joten nekin saattaa varmaan heräilyttää öisin. Siinäpä se " ongelma" mulla onkin ollut. Eli jatkaako yösyöttöä (vain kerran kyllä syö) vai pitäskö jotain unikoulun tynkää järjestää. Mistä sen tietää jos kaverilla onkin ihan oikeasti nälkä. Ei huvittaisi nälkäisenä huudattaa. Meillä ennen nukuttiin noin 8h putkeen ja nyt tunnin kahden välein saa olla tuttia työntämässä suuhun. AAmuyöstä neljän viiden aikaan ei sitten rauhoitu muuten kuin tissi työnnettävä suuhun.

Eli unikoulua olet siihen malliin tehnyt et makuuasentoon ja tutti suuhun ja silittelyä.Eikö siinä saa ottaa syliin lainkaan????

Mä nyt hyppään tänne taustajoukoista kun tuli mieleen et kaikille ei tämä ikä (n.8kk-) ole hyvä unikouluttamiseen ikään kuuluvan eroahdistuksen takia. Vauva siis heräilee useasti ja ehkä useammin kuin ennen koska pitää varmistaa onko äiti lähellä. Mulla siis myös toukovauva ja kiva ollut seurata teidän jutustelua....=)









kuttis ja typy 8kk

siis kyllä tässä unikoulussa mitä minä olen pitäny niin voi ottaa syliin. Ite olen tehny niin, että ku tyttö rupeaa heräilemään, niin katselen vähän että miltä kuulostaa. Jos rupeaa kitisemään, niin menen sängyn vierelle, ja laitan toisen käden pyllyn päälle ja toisen yläselän päälle (näin varmistan hellästi ettei lähde konttaamaan). Monesti rauhoittuu jo siihen kun tuntee ne kädet siinä. Ja sitten otan kädet pois melko pian kun vauva on nukahtanut. Jos rupeaa huutamaan niin, ettei ääntä tule (meillä tapahtunut vain kerran kaksi tämän n. viikon aikana, sekin oli kun hammas oli läpi punkemassa eikä mulla ollu antaa panadolia), niin nostan syliin. En juttele kamalasti, saatan sanoa että " äiti on tässä" tai " nyt nukutaan" . Siihen on rauhoittunut ja heti kun on, niin takaisin sänkyyn hellästi.

Meillä tämä on toiminut, tietenkin sekin on vauvakohtaista. Jos ei kiinteää mene paljoa iltaisin, niin yöllähän voi olla nälkäkin. Meillä syödään illalla iso kaurapuurolautasellinen ja päälle maidot. Nälkä ei tytöllä yöllä ole selvästikään, imuhalu vain oli aluksi kova. Mutta tuttia ei ole kuunaan huolinut! :) Meillä syödään sitä Piltin kaurapuurojauheesta tehtyä puuroa, se on hyvänmakuista ja menee ku pohjattomaan kaivoon tytön masuun.

Sen verran vielä tuosta itkemisestä yöllä, tän koulun aikana, niin kyllähän yleensä jokainen äiti tunnistaa lapsensa itkun ja tietää onko se hätäitkua vaiko jotain muuta. Meillä tyttö itki alkuöinä sellaista haikeaa aijjjaiiiiaiiijjaaiioiiiijjjjoiii-itkua, ettei edes mitään hätää ollut. :)



En halua mitenkään sanoa, että on huono jos vielä syö yöllä, en siis siksi " mainosta" tätä unikoulua. Tärkeintähän on mennä niinkuin kenenkin perheelle sopii. :) Minä olin vähän itsekäskin ehkä, kun halusin yösyötöt pois, ja kunnon yöunia tilalle.. Niin ja oli neuvolasta jo ainakin kerran sanottu tuosta että ainakin vähentää yösyöttöjä. Viime kerralla kehoitti alkamaan unikoulun eikä minulla sitä vastaan oikeastaan ollut mitään.





sämpylä ja tyty 7kk 1vkoa

En tiedä muistaako meikäläistä kukaan enää pateilemasta odotus/vastasyntynyt-ajalta! Oon ollut ihan laiskimusmaximus ja vaan lueskellut teidän juttuja! Nyt aattelin pistää kuulumiset pitkästä aikaa.



Meillehän syntyi siis Emmi tyttönen 27.4 ja on nyt 8kk ja risat.

Hyvin on tässä mennyt ja tuossa nukkuukin nyt päikkäreitä niin sain ittestäni tän verran irti!



Emmistä sen verran että tässä opetellaan konttaamaan kovaa kyytiä, vielä ei mene täydellisesti, mutta jotennii kuitenkin:) Ehdin jo pelätä että oppiiko tuo lainkaan kun ei ryöminytkään missään vaiheessa. Nyt huomaan että olisi pitänyt nauttia vaan kun ei tarvi olla silmiä selässäkin!!!

Istumaan oppi itse nousemaan vajaa viikko sitten. Hampaita meillä ei oo vielä yhtäkään:) Epäilen että ollaankin ainoita:))) Ehkä ne sieltä joskus tulee.. ostettiin miehen kanssa purulelu Emmille jo 4kk iässä varmana, että nyt ne hampit tulee.. ei sitten vieläkään:)

Kova " puhemies" tämä tyttö tosin on..jatkuva höpötys ja toimitus on päällä. hienosti tulee jo " äitä" " ishi" ja " pappappaa" kyseiset henkilöt tietysti onnessaan:)



Imettämisen lopetin siinä 5-6kk:n paikkeilla Emmin omasta aloitteesta. Yösyöttö loppui samaisesta syystä noin kuukausi sitten. Tuttia pitää laittaa vielä yöllä 2-8 kertaa, huoh! Yöunille menee n.21 ja herää syömään klo 7. Yleensä nukutaan sitten vielä tunti pari..

Päiväunia nukkuu vähän. yleensä noin12-12.30 ja 17-17.30

Tunti, joskus kaksikin, riittää neidille, vaikka äitille kelpaisi pidemmätkin:)



Itse oon nyt kyllä nauttinut kotonaolosta. Tarkoitus oli mennä kouluun opiskeluja jatkamaan syksyllä, mutta siirrettiin miehen kanssa se touhu myöhemmäksi. Haluan olla vielä Emmin kanssa kotona.. se on niin pieni vielä syksyllä ja mulle 1 vuosi sinne tänne on ihan hailee.. Emmin elämässä se on iso harppaus. Koulu jatkuu näillä näkymin sitten vasta syksyllä 2009. Sisarustakin ollaan miehen kanssa Emmille suunniteltu, mutta on vasta miettimisasteella.



Nytpä lähden jumppaamaan, kun kerrankin pääsen:))



Pitää yrittää olla ahkerampi tästä lähin:)

Mirage ja Emmi 8,5kk

taas vaihteeksi (kun ei oo näkyny ;D ) tutkimaan pinoa...



Kiva kuulla teistäkin Mirage ja Emmi! Ja Emmi ei oo ainoa, jolla ei hampaita vielä ole, ei Joonallakaan vielä. Kovasti kyllä kutiaa, kun pitää kaikkea järsiä ja jäystää, mutta mitään ei vielä näy eikä tunnu. Mutta eipä meillä muillakaan (kakkosta lukuunottamatta) ole hampaita näkynyt ennen 8,5kk ikää.



Mutta kohta nukahtaa Joona istualleen, pilkkii jo siihen malliin, että paras siirtää vaakatasoon. :D



Palaillaan taas, Äippä ja Joona viikon vaille 8kk

Olipas hiukan nopeet sormet heti alkuun.



En tiedä muistaako kukaan mua. Odotuspuolella palstailin aina joskus, mutta harvakseltaan. Juttuja kävin kyllä lukemassa. Nytkin oon seurannu teitin kasvua, mutta tuntuu ettei koskaan oo sopiva aika kirjottaa omia kuulumisia, jos tässä nyt sais ittestään hiukan enemmän irti. Tosin tässä opiskelun ja äitiysloman yhteensijoittamisessa on ollut omat hankaluutensa.



Elikäs meillä poika (toinen sellainen) syntyi 18.5. viikko ennen laskettua aikaa. Poika painoi 3240g ja oli 49cm pitkä. Ite oon opiskeleva kotiäiti. Isoveli (2v 4kk) tosin on 3 päivää viikossa hoidossa, jolloin äiti saa koulutehtäviä tehtyä ja käytyä muutama päivänä kuukaudessa koulussa. Maaliskuun alussa molemmat pojat on menossa hoitoon, äiti jatkaa opiskeluja koko päiväisesti. Perheeseen kuuluu myös isä, joka on töissä (lähestulkoon aina...)



Tällä hetkellä siis ikää viikko vajaa 8kk.



Joulukuu oli meillä oikein kehityksen spurttikuukausi, Aleksi oppi silloin istumaan, nousemaan seisoon, ottamaan askelia tukea vasten. Lisäks hampaita tuli kuukauden aikana NELJÄ!!!! Kaks viimestä samaan aikaan, uudenvuodenaattona. Nyt sit taas tehdään jo seuraavia hampaita, kuolaus on sen mukasta ja kitinät siihen päälle. KEhitys on äidin mielestä vähän liian hurjaa, Aleksi vois olla vielä se äidin oma pikkuvauva.



Lisäks meillä on sairastettu korvatulehduksia. Tänään loppu neljäs kuuri marraskuun puolestavälistä alkaen... Käytiin viimeks jo yksityisellä ja jos nyt ei oo menny ohitte laitetaan putket. Hirvittää vaan ajatus siitä laitosta, kun noin pientä ei nukuteta, joten putkitus tehdään paikallispuudutuksessa. No ääntä mahtuu maailmaan ja onhan se kuitenkin Aleksin parhaaks. 21. päivä ollaan menossa tarkastukseen, jolloin putketkin laitetaan, mikäli on tarvetta. Tällä hetkellä on sellanen tunne ettei korvatulehdys oo vieläkään mennyt ohitse. Kuuloon on varmaan vaikuttanut nuo korvatulehdukset, koska kovinkaan paljoa ei vielä tavuja tms. ymmärrettävää tekstiä tuu. Jotain jokeltelua joskus ja jouluna. Enpä silti oo tästäkään asiasta vielä mitenkään huolestunut.



Vesirokkoa meillekin odoteltiin, kun isoveljen hoitopaikassa sitä oli, mutta eipä sitä meille koskaan tullut. Aleksilla oli pepun päällä jossain vaihees kaks nyppyä, mut ei ne mun mielestä mitään vesirokkonyppyjä ollut.



Nikon (isoveli) kanssa mennään ens viikolla keskussairaalaan tutkimuksiin, kun sillä epäillään astmaa. Meidän perhe on tällänen sairasteleva perhe siis... :)



Meillä myös edelleen heräillään ja syödään öisin (parhaimpina öinä herätään vaan kerran, pahimpina ollaan nyt korvatulehduksen aikana herätty tunnin välein), oon jo harkinnut tuota unikoulua, mutta nuo korvatulehdukset on siirtäneet sen hamaan tulevaisuuteen. Lisäks meillä on tosi rajua eroahdistusta, kohde ei onneks aina ole äiti. Äskenkin Niko meni vessaan, niin Aleksi huusi oven takana. :)



Seuraava neuvola meillä on 23. päivä, jolloin saadaan uudet mitat. Viimeks neuvolas oli 67,5cm ja 7500g.



Nyt pitää mennä laittamaan lapsille iltapalaa.



nuusku-nuu ja pojat

Pikainen katsaus Lumppariin 8kk 9kg ja 73,5cm ja aivan hampaaton hempukka.



Aina pitäisi saada 4kk ikäisten lihasoseita mielellään 2prk joka aterialla..annan vain päivällä ja illalla lihasoseita ja tässäkin yritän päästä yhteen päivä-annokseen. Marjat ja muut makiat uppoaa tosi huonosti ja puuro vaihtelevasti..syöntejä kertyy kuitenkin se 4 hyvänä päivänä ja maidot päälle. Karkeampaa olen yrittänyt antaa mutta ykä meinaa tulla kylään jos on perunan palasia ruuassa.



Tekee konttaus heijausta ja kiemurtelee ja peruuttelee minne sattuu mutta eteenpäin ei vielä mennä. Tänään laps katosi ekan kerran..sohvan taa katselemaan telkkaa piilosta...kaikenlaista. Uimassa käydään ja kovasti sukellellaan ja riehutaan vedessä. Sauna muuttuu pikkuhiljaa liian tylsäksi paikaksi kun siellä vaan istutaan.



Yöllä syödään kaks tai kolme kertaa ja voi vitsit tuota Sämpyläisen sitkeyttä. Aloittamani unikoulu päättyi siihen, että lumi muutti omasta sängystä minun viereen koko yöksi..nyt sitten taas pitäisi aloittaa homma uudelleen.



Oma sokerini ..no 5.9 oli aterian jälkeen täs yks päivä joten toivo elää..että haimani elää.



Upi koiramme taas no



..vuh vuh.. Upi täs terve..mullahan on toi muru-imuri palvelu laajentunut nyt roiskeen-poisto palveluksi ja toiminta alueeksi riittää ihan tuo syöttötuolin ympärys...voi sanoo, että teen töitä pee ruvella..siinä on nimittäin pehva-karvat lujilla kun penska tarraa tahmakouralla niihin ja kiskasee hihkuen TÄYSILLÄ...emännän mielestä se vaan tunnustelee ..no joo haloo..mutta palkka on hyvä.

Tahmanäppi sitten nuoleskelee mun karvoja lattialta varmaankin vastapalvelukseksi...hyvin saa muuten vauhtia poppooseen kun leikillään nappaan muksun leluja suuhun..ai miten niin ei saa ottaa hkjäh..hyrskis.

Kiva kuulla vanhoista kirjoittelijoista! Niin ja aina on myös kiva kuulla Upin aatoksia.. =)



Tuo unikoulu oli kiinnostavaa luettavaa.. Meidän tyttöhän on nyt vähän päälle 8kk. Heräilee vielä öisin kolmen ja kuuden aikaan syömään. Oon jo kauan aatellu että ainaki tuo öinen syönti sais jo jäädä pois.. Mitään en oo vaan asian eteen jaksanu tehä.

Viime yön oli neiti nukkunu kokonaan kaheksasta puoli kymmeneen.. =) Tottakai se sillon hyvin nukkuu, ku meikä ei oo kotona.. Olin nimittäin omissa polttareissani.. =)

Mutta enpä usko, että tuo jatkuu.. En ennenku nään itte..



Meillä neiti konttaa ja kävelee tukea vasten. Istumaan alkoi noin kuukausi sitten.



Nyt on pieni nuha päällä neitillä, me muut jo se sairastettiin. Onneks on ollu aika lievänä kuiten..



Jokos muuten kysyin aiemmin että saako teillä muilla lapset niitä affektikohtauksia? Meidän neiti viimeksi eilen kaatuessaan hermostu niin että piti tikahtuttaa ittensä. Taju lähti. Ei kun ulos ja juttelemaan. Nyt alkaa jo niihin tottua, mutta muiden ihmisten ilmeet on kyllä aikamoiset..



Noh, nyt äkkiä makoilemaan ku pieni nukkuu ulkona ja isompi pelaa enonsa kanssa.



miitu, neiti 8kk ja isoveli 3v

KOKO: Sampo oli kuukaus sitten 8kk neuvolassa 10 kg ja 74 cm. ihan kiva pullero on, on sairastanutkin niin,mutta onneks syömättömyys ei näy kun on suht pulska.



YÖNUKKUMINEN: Poika syö kerran yössä, vaihtelevasti klo 2-4 välillä ja sitten nukkuu sinne 9 asti, tai nukkui,nyt kun tää liikkuminen on niin vahvaa niin klo 7 olis päästävä jo seisomaan ja uni ei tule,ei sitten millään. Eli menee klo 21 nukkumaan niinkuin aina ennenkin ja nukkuu sen pari tuntia vähemmän kuin normaalisti.



PÄIVÄNUKKUMINEN: Se se vasta mahdotonta onkin. Nukkuu kahdet päikkärit 5-60min. Yleensä se on sen vajaan puol tuntia. Joskus vetää monta tuntia,mutta niikuin miitulla,mä en ole juuri koskaan todistamassa sitä. Musta tuntuu että tämäkin nukkumattomuus on ihan siitä että Sampo ei oikein vaan malta nukkua kun liikututtaa ja sitten vielä sisarukset tuovat aikamoista säpinää pienen pojan elämään, hänellä tuntuu olevan muutakin tärkeämpää tekemistä kuin nukkuminen.... Ja äiti toivoisi edes yhden lapsen nukkuvan,mutta kukapa äitiä kuuntelisi....



SAIRASTELU: Meillä oli sampolla just kolmas antibiootti kuuri korvatulehddukseen peräkkäin, eli ollaan kärsitty siitä noin lokakuusta asti. Eikyllä mitenkään itkeskele tai muutenkaan ole sen kärttyisempi,mutta jokaisen korvatarkastuksen yhteydessä ollaan löydetty uusi tulehdus. Isommat sisarukset kärsineet varmaan melkein 4 ikävuoteen mennessä vähemmän korvatulehduksia kuin sampo 8 kk ikään... Miksi tämän pojan pitääkin olla ihan päinvastainen joka ikisessä asiassa sisarruksiinsa nähden.???



Muuten meillä menee oikein mukavasti, tykkään olla kotona ja asiaa auttaa nyt vielä enemmän se että olen ollu muutaman viikon nyt iltakoulussa ja tuntuu että se on terapiaa päänupille. Ihana vaan jättää perhe 3 tunniksi joka ilta miehen vastuulle ja lähteä istumaan rauhassa tunnille:)



Sampolla on nyt kamala vauhti. Jouluna oppi siis konttaamaan,heti nousi istuu ja seisomaan ja nyt jo menee sohvia pitkin kävellen. Tänään jopa uskaltautui päästämän irtu ja vaihtamaan tuolilta toiselle. Hui, kamalaa vauhtia rupes pitämään. Minä olin jo tossa huolissani kun on niin hidasta tämä liikkeelle lähtö,mutta nyt alkaa jo tuntumaan että sais hidastaa vauhtia:) Ikää ei kuitenkaan ole vielä kummastikkaan,vois lähteä kävelemään vasta lähempänä vuoden ikää.



Oli mulla jotain kysyttävääkin,mutta empä muista mitä se oli,joten palailen kuhan saan sen päähäni:)



martina,sampo 4 päivän päästä 9kk, ja tyttö ja poika 3v 7kk

vai saiskohan siellä nukkua? Teillä muilla on varmaan lehmän hermot kun jaksatte niin rauhallisesti ottaa tän ajan!?

Meilläkin on joku ollut sairaana marraskuulta lähtien, toivottavasti nyt loppus.

Päivät menee Onnin kanssa tosi hyvin: syö hyvin, jopa pullomaitoa, nukkuu ulkona pitkät unet. Selkeä rytmi. Uhmamustis järjestää sitten kyllä toimintaa. Vaikka on ehkä hitunen kiltteyttä jo tullut..

Just kun ajattelin teitä tervehtiä kunnolla, niin eikö ukkeli ala haista, mies siis on töissä, että se on tää pienempi äijä :)

Mihis mää jäin, no ainakin juomaan kylmää kahvia, taas :b

Onni kun sai lääkkeet korviin, niin piristy ihan hirveesti; oppi viikossa konttaamaan, istumaan ja jututkin muuttuivat, ja päällään seisomaan, jalat pysyy kuitenkin maassa. Piipero hoitaa nää oikeet päällä seisomiset.

Mutta YÖT... meni siihen, että ukkeli nukku tissi suussa (siis tää pienempi, isompikin varmaan mielellään, mutta se vierotus on nyt sujunut ihan hyvin), tulin sitten siihen tulokseen, että sama valvoa unikoulua yrittäessä. Hommattiin pinnis ihan meidän sänkyyn kiinni ja siitä se alko.

Eka ilta otti pullomaitoa ja nukahti ilman huutoa silittelyyn. Heräs puolen tunnin päästä huutamaan, asettui vaan viereen ja nukkui tissi suussa :(

Eilen päätin, että tissiä en anna vaikka mikä olis. Onni joi pullomaitoa, laitoin omaan sänkyyn, silittelin, mutta nytpä alkoikin huuto, melkein tunti. Nukkui tunnin, alkoi kahden tunnin huuto, johon ei auttanut mikään ;( tissi tietty, mutta en antanut, julmaa. Nukahti pariksi tunniksi heräsi huutamaan, puoli tuntia, nukkui taas kaksi tuntia. Otin sitten tissille, kun oli jo aamu ja nukkui siinä pari tuntia.

Mulla ei siis kovin kirkkaita ajatuksia unikoulusta/vierotuksesta. Kaikki neuvot tarpeen, pliis. Hirveen väsynyt siis olen, että ajatus on jumissa. Yöllä kipeyty selkäkin, mitähän sekin nyt renkkaa?

Meilläkin pitäs olla joku lattioita nuolemassa; puurolaastit on lattiassa ei puutu ku kaakelit :) En yhtään ihmettele, että äidit masentuu kun tää on tämmöstä rääkkiä.

Sisko on luvannut tässä keväällä ottaa viikonlopuksi nää meidän ihanaiset, että saisin nukkua. Sitä odotellessa...

Jaahas toimi nainen!

Siitä vielä, että jokos olette palaamassa töihin tai kouluun? Minä yritän syksylle asti olla kotona jos vaan rahkeet kestää.



näihin kuviin ja tunnelmiin

Kiva, K.A. ja martina, kuulla teistäkin. Ja voi pentele, miks pitääkin olla noita korvatulehduksia ja muita tauteja noin pienille jo! :/ Varmaan raskasta! Ihme kyllä Milja ei ole sairastanut kertaakaan mitään, vaikka ympärillä on riehunut jos jonkinlaista tautia. Itekki oon ollu monesti kipeenä.



Ja joo, tuosta rauhallisesti ottamisesta.. siitä vaihtelee fiilikset päivittäin. Ton unikoulun suhteen oon yllättäny itteni miten oonki pysyny niin lujana. Jotenki sietokyky kuunnella tota kätinää on parantunu.

Meillä meni jo toinen yö nyt putkeen ku neiti nukkui heräämättä 21.00-5.00. Mut sit viideltä alkaa hulinat, ja rauhottuu siinä seittemän aikaan nukkumaan. Mietin tässä et ku se on niin tissinhimonen ku herää viiden aikaan, et oliskos jo nälkä sillon. Vois yrittää panna tytön nukkumaan kymmeneltä, jos nukkus sit kuuteen yhtäjaksosesti, ja sit noustais ylös ja tyttö sais maidon ja puuron. Oon pitäny pääni sen suhteen, että tissiä ei anneta ennenku on ylösnousun aika, ja meillä ei viideltä nousta ylös vaikka kuinka kitistäis, se on sale! :)

K.A. luulen, että jos haluat unikouluttaa Onnia, niin kannattaa olla niin lujana kuin pystyy. Ettei anna tisua mihinkään kitinään keskellä yötä (tai aamuakaan välttämättä, jos ei nousta ylös). Sillä lailla oon itekki saanu jotain rotia tähän touhuun. Vaikka mikä olis nii ei tissiä, koska sit jos kerran antaa yöllä tissiä, niin lapsi menee ihan sekaisin että ahaa nytkö sitä saakin, ja seuraavat yöt alkaa taas " alusta" . Tsempit sulle, tiiän kyllä tunteen!! :)

Ja se piti vielä sanomani, että jos ei illalla ota kunnon iltapalaa (puuroa/velliä/sosetta + maitoa) niin silloinhan voi jo yöllä tulla nälkäki. Oon kokenu että itelläni ei enää rintamaito riitä " mihinkään" , tyttö hörppii sitä vain tavan ja mielihyvän vuoksi. Ei se enää meillä nälkää pidä.



Töihin/opiskelemaan menosta kysyttiin.. Minä ajattelin jäädä kotiin niin kauaksi kuin taloudellinen tilanne sen sallii tai niin kauaksi kuin pälli hajoaa. Tarkoitus olisi nyt ainaki sen pari kolme vuotta viipyä kotona tytön kanssa, ellei mies ala patistella töihin.





sämpylä ja tyttö 7kk 2vkoa

Moi!

Itseni puolesta kiva kuulla, et joku muukin " rakastaa rintaa" lainatakseni terkkarin kirjoituksia meidän neuvolakortista. En tietenkään toivo kellekkään sellasta rinnassa roikkujaa. Meil kävi unikoulun suhteen just samalla tavalla kun teilläkin. Annoin jopa äidilleni täs yhdeks yöks, et josko poika ois niin fiksu, et hoksais paikan vaihdoksen ja tyytyis olemaan ilman... ei ollut tyytyväinen ja jaksoi sitten huutaa.



Aioin jossain vaiheessa kokeilla unikoulua uudestaan, mut en viel. Must tuntuu et tää on niiiiiin vauva. Meil ei esim.käännytä vielä ja ikää on 7,5kk. Istutaan ja peruutetaan kyl.



Tässä menikin varmaan jo kuukauden ihan kivasti noi yöt, et nukku ja söi sen pari kertaa, mut nyt taas alkanut toi koko yö tississä kiinni oleminen! Päivisin ei kans sit oikeen meinaa nukahtaa ja koko ajan hieroo silmiä ja pitäs päästä tissille huikkailee. Ja 5v mustiksissaan saa hepuleita, et päiväs on täl hetkellä luksusta kun poika nukkuu vihdoin päikkäreitä ja isompi on ulkona. Mut silti niin ihania!



Syksyllä meen töihin, kun isompi aloittaa eskarin ja sitten tää pikkarainen menee hoitoon. Meil ei kyl miehen töiden takia hoidossa olla koko viikkoo vaan noin 3pv/vko. Ainakin esikoisen kans tehtiin niin, et katsotaan mikä tilanne on sit syksyllä.



Tulipa kokeiltuu, et maistuiskos pojalle korvike, mut yök tuli. Vesi menee nokkamukista alas jotenkuten. Päivisin tuntuu, et vaipat on aika kuivia, et mietin jo, et tuleekohan sil jano yöllä, kun on taas ruvennut tissis roikkuu? Kakkaa sit tuleekin pitkin päivää 3-5krt.



Mielellään kuuntelen unikoulujen tassuttelijoita miten teil sujuu. Millasen temperamentin omaavia ovat nämä unikoululaiset? Meillä, kun huuto räjähtää, niin tyyntyminen kestää hirveen kauan.



Jaksamisia jokaiselle!

Neiti heräsi huutamaan yhen aikaan yöllä, eikä mikään auttanu. Tunnin huusi. Syliin halusi, mutta siinä koko ajan kiemurteli. Mä olin ihan äimän käkenä. Koskaan ennen ei ole tuollaista ollut..

Annoin sitten lopuksi supon, vähän ajan päästä nukahti ja nukkui aamuun..

Toivottavasti tuo oli vaan yhen yön juttu. Mikähän liene pienellä oli?



Mä aijon olla kotona ainakin vuoden vielä. Se olisi tavoite, saas nähä miten käy.



väsynyt miitu

ollut kans parina yönä tuollainen itkukohtaus joskus neljän viiden välillä. Hirveästi kiemurteli myös ja mietin et olisko jotain mahakipua ollut.

Minä ilmoitin töihin palaavani vasta elokuussa 2009 eli poju on silloin kaks vuotta ja kaks kuukautta. Ja ajattelin jatkaa töitä osittaisella hoitovapaalla silloinkin eli tehdä nelipäivästä viikkoa. Tai sit jos rahatilanne vaan kestää niin olen sinne kolmivuotiaaks kotona. Jotenkin tuntuu et kerkeän vielä olla töissä 30v melkein tän jälkeen ja tää on kuitenkin meidän viimeinen vaavi ja haluan ottaa siitä " kaiken irti" . On sellainen haikea olo et kaiken tekee ikään kuin " viimeistä kertaa" ....

Viime yöksi keksin uuden tavan nukuttaa; otin viereen peiton alle ja silittelin siinä, kun paha mieli tuli. No se tuli kolmesti, mutta ei kestänyt kahta tuntia ja tissiä en antanut! Enkä anna enää muutenkaan, se loppu nyt. Syyllinen, mutta helpottunut olo. Meillä sain minä imetys raivareita ei vauva. Jospa tää tästä.

Aamulla herättiinkin sitten ennen seitsemää puurolle. Onni alkoi sitten unille ja minä päivän toimiin. Marssilauluna " ei väsytä! ei väsytä!"

Kyllä muuten väsyttää. Yritin sohvalla torkahtaa, kun Onni nukku ja Aino katto piirrettyjä. Just kerkesin unimaan ovea koputtaa niin uhmatuhma tuli hepulin kanssa herättämään. Nyt onkin sit ihan tööt. Ois vaan pitänyt tehdä kotitöitä, vauhti päällä.



heippa, pojalla nälkä. ETTEPÄI!

Täällä oli paljon juttua tosta nukkumisesta. Olikohan se toissa numeroinen Vauva-lehti jossa oli artikkeli tosta unikoulusta. Ei kovin syvällisesti ollut niistä metodeista, mutta ite sain vähän vinkkiä siitä. Siinä oli jotenkin niin, että siitä huudattamisesta on luovuttu nykyään. Eli jos vauva itkee, niin käsi selän päälle. Jos ei rauhoitu, niin reilua silittelyä päästä takapuoleen. Jos selvästi huutaa raivona tai peloissaan, niin sitten syliin rauhoittumaan, mutta hereillä takaisin sänkyyn. Siinä idea oli, että ei saa nukahtaa syliin, ettei pelästy herätessään, kun on yksin.



Meillä menee yöt ihan hyvin, mutta se nukahtaminen on ollut ongelma lokakuulta lähtien. Kun haluan hetken omaa aikaa, niin ettei kumpikaan lapsista ole hereillä illalla. Se ei onnistunut silloin, kun Mikko oli tottunut nukkumaan viereen. Hän nukahti hyvin tissille, mutta heräsi hetken kuluttua, kun äiti ei ollutkaan vieressä. Sitten ei taas nukuttukkaan pariin tuntiin. Aloin olla aika poikki, kun ei yhtään ehtinyt illalla hengähtää ilman lapsia. Varsinkin kun väsyneenä isin syli ei oikein kelvannut.



Eli lokakuusta lähtien on harjoiteltu nukkumista omaan sänkyyn. Kahdesti flunssa on tullut sekoittamaan harjoittelua, kun silloin pidän pojan vieressäni tyynyn päällä. Ensin Mikko oppi nukkumaan omaan sänkyyn (terveenä). Nyt harjoitellaan nukahtamaan omaan sänkyyn. Ehkä tässä vielä joku päivä poitsu nukahtaa itsekseen. Se on nimittäin tavoite. Nukkumaan opettelua on häirinnyt sairastelu, hampaiden tulo (3kpl), huoneen vaihto ja liikkumaan harjoittelu (kun siis pitää jumpata aina hereillä).



Nukahtamisessa on lähinnä se ongelma, että Mikko oikein innostuu aina omasta sängystä. " Jee täällä on hyvä jumpata (eli huojua kontillaan tai " karhunkävely" -asennossa)" tai " vitsi noi ampparit tossa pehmusteessä on tosi kivoja rapsutella" . Eli aina menee vähintään parikymmentä minuuttia, että poitsu alkaa rauhoittua sänkyyn. Vaikka olisi kuinka väsynyt muuten. Eli varsinaisesti noita alussa mainitsemiani ohjeita pystyy ruveta noudattamaan meillä vasta sitten kun poitsu rauhoittuu pysymään makuulla. Väkisin jos yrittäälaittaa makaamaan, niin kauhea huuto tulee. Yleensä jätänkin poitsun yksin hetkeksi riehumaan sänkyyn ja menen sitten silittelemään, kun alkaa ekan kerran huutamaan. Sitten täytyy ehkä vielä hetkeksi jättää leikkimään ja sitten vasta onnistuu.



Sen olen kuitenkin päättänyt, että nyt en enää lipsahda siihen tissille nukuttamiseen, vaan nyt harjoitellaan ihan kunnolla niin kauan kun nyt taas pysytään terveenä. Tosi outoa on nyt ollut, kun on jo muutaman illan saanut istua rauhassa katsomassa telkkaria :)



Meilläkin yösyöttöjä alkoi tulla tässä viime aikoina vähän liian tiuhasti. Kävin pari päivää sitten kurkkimassa teidän kuulumisia ja päätin, että meillä myös yritetään nyt karsia tuota lisääntynyttä yö-tissittelyä. Toissayönä poitsu söikin ekan kerran vasta seitsemältä aamulla ja viime yönä 5.30. Olen saanut muuten rauhoitettua ihan tutilla ja silittämällä tosi nopeasti. Eli olin siis tähän asti liian helposti työntänyt tissiä suuhun. Luulin kai pääseväni nopeammin nukkumaan. Alko vaan ärsyttää parin tunnin välein alkaa imettää, kun tähän asti on aina riittänyt kerran yössä (ihan alkuaikoija lukuunottamatta).



Eli paljon opettelua riittää. Uusia taitoja tulee muutenkin kauheaa vauhtia. Meillä on juuri opittu kunnolla ryömimään. Joulukuussa oppi tekniikan ja nyt tammikuussa alkoi mennä pitkiäkin matkoja. Nyt menee pitkin kämpää ja nyt onkin alkanut olla pakko muuttaa asuntoa vauvaystävällisemmäksi. Pian täytyy hommata portit portaisiin jne. Nyt ei enää voi lähteä vessaankaan ilman vauvaa, kun menee muuten eteisen pari porrasta alas pää edellä :)



Itse en tiedä vielä yhtään miten kauan pystyn olemaan kotona. Mulla on äippälomaa maaliskuun alkuun ja siihen perään pari kuukautta lomia pitämättä. Sitten katson mikä on miehen tilanne, kun alkaa yrittäjäksi pian ja sitten vasta selviää voinko olla vielä kotona vai en. Toivottavasti voisin vielä ainakin vuoden. Minä haaveilen nyt siitä seuraavasta vauvasta ja mieskin on jo luvannut harkita asiaa :) Joten katsotaan miten pitkälle se työhön paluu siirtyy :)



Laru, Mikko 7,5kk ja isoveli 5,5v.

Tsemppiä kaikille " tissimiehien" ja yökukkujien äideille!



Piti vielä tulla selventämään (vaikkei tätä kukaan kyseenalaistanutkaan), että tämä pitämäni unikoulu (kestänyt torstaina kaksi viikkoa) on sellainen, että olen aina pinniksen vieressä jos tyttö rupeaa itkemään. Joko pidän kättä pyllyn päällä tai yläselän päällä, tai otan syliin jos ei rauhoitu. Mutta syliin en tosiaan anna nukahtaa.



Luulin aiemmin, että tassuttelu on sellaista silittelyä, ja olin sillä koittanutkin aiemmin " korvata" yötissin kunnes luovutin (siitä on jo aikaa). Meidän tyttö hermostui siitä silittelystä, ette usko sitä huutoa kun yritti silittää! :O

Kunnes tajusin mitä tassuttelu " oikeasti" on. Se on sellaista oikein painavaa ja raskasta " painamista" , tai miten sen selittää.. Niinku että samalla nätisti pitää toista sängyssä makuullaan, muttei paina lujasti, ja vielä vähän hivelee ehkä sormilla samalla mutta kovaa. Tai niin minä tein, ja siihen oli eri reaktio. Ei tietty heti rauhoittunut, muttei tuntunut olevan läheskään niin ärtynyt tuollaisesta toiminnasta kuin siitä silittelystä.



Meidän unikoulussa menee tällä hetkellä näin: nukkumaan meni viime yönä klo 21.30 ja heräsi klo 7.00. Nukkui siis 9,5h heräilemättä, ja se kyllä tuntui äidistä hyvältä!

Meillä tänään oli rytmit ihan sekaisin aikaisesta heräämisestä. Mutta kymmeneltä onni oli uninen syötyään pullomaitoa. Niinpä vein omaan sänkyyn ja annoin vähän leikkiä, ja sitten laitoin nukkumaan päästä silitellen, meillä tykätään siitä ;) Nukahti aika pian, ei itkenyt!!!!

Nyt pitäs itsekin olla nukkumassa, mutta nautin hetken omasta rauhasta. Jotenkin pelottaa jo koko nukkuminen, kun yöt on kamalia, mutta ei tätä ikuisesti jatku.

Toiset haaveilee vauvoista ja minä kiittelen ehkäisyä: sterilisaatio ja selibaatti!