Pääsin 34-vuotiaana pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. YESS!!

Kerroit että olet pers. häiriöinen ja minä jo kutsuin sinua "normaaliksi"! Anteeksi!!

Hyvin saan peilattua, aidosti rakastan lastani ja tiedän kuinka tärkeää on näyttää se. Tätä en käsitä; MIKSI te "normaalit" luulette että jokainen pers. häiriöinen on yhtä sairas kuin kirjan esimerkit? =) Kyllä masentuneella ja häiriintyneellä ihmiselläkin voi olla vahva rakkaus lastaan kohtaan, tietoa sopivasta käyttäytymisestä lapsen lähellä ja voimakas VASTUUNTUNNE, joka estää omalta osaltaan tuhoavaa käytöstä.



Muistan kun aloin oireilemaan lapsen vauva-ajan puolessa välissä ja ensimmäinen ajatukseni oli, että vien sen negatiivisen oloni pois lapsen luota; hymyilin lattialla leikkivälle lapselle, silitin vähän ja kerroin että äiti käy vähän rauhoittumassa. Sitten menin toiseen huoneeseen minuutiksi, soitin miehelle ja itkin, että tule kotiin. Palasin lapsen luo, selitin hämmästyneelle pikkuihmiselle että äidillä on vähän paha olo ja siksi itkettää, mutta älä kulta sure, isi tulee kohta kotiin ja me voisimme syödä häntä odotellessa. Menimme syömään ja puristin itsestäni kaiken irti että en vajonnut maahan sikiöasentoon.

Kerro tarkemmin , miten sä perhäiriöisena voit noiden tunnejumien kanssa antaa lapsille taspainoiset eväät niiden omien tunnteuidn kavulle? Oikeasti kiinnsotaa, kun kuitenkin puhutaan niin paljon vurovaikutuksesta ja siitä, että lapsen kavu kehittyy pikälti heidän peilatessa omia tunteita vanhemmalta saamaan tunnepalautteeseen.

Mutta kun tuolla puhuttiin siitä miten pershäiriöisten lapsista tulee suurin piirtein automaattisesti kouluampujia :). Uskon että lapseni voi ihan hyvin, koska tiedostan niin hyvin asiat. Lapsi saa näyttää tunteitaan ja kiukutella, tunteista puhutaan, hellin lasta paljon, en käytä fyysisiä kurituskeinoja, en huuda... Ja ennen kaikkea koetan pitää huolta siitä etten eläisi lapsen varassa, mikä on se pahin sudenkuoppa näissä asioissa. Että lapsi laitetaan hoitamaan aikuisen pahaa oloa. Silloin kun en ole stressaantunut, voin ihan hyvin. En ole masentunut ehkä ahdistunut kuin silloin tällöin.

ja hulluthan ei itse tunne olevansa sairaista. Et sä ketään ole huijannut, olet oikeasti sairas. Enkä kyllä kehuisi tuolla diagnoosilla.

eli kyllä se pershäiriöisten lastenkasvatuksesta kyselevä lienee "normaali". Hän vaan lainasi huonosti minun vastaustani.

80% romaneista saavuttaa eläkeiän kun lapsilisät loppuu...

häpeäsin itseäni jos 34v joutisin yhteiskunnan elätiks

Persoonallisuushäiriö ei eläkkeeseen riitä, vaan rinnalle tarvitaan muutakin. Eli ap:llä on oltava joku "sairaus", persoonallisuushäiriö on luonnevika, mutta se ei eläkettä tuo.

Jos näin on, sulta olisi jo otettu lapset huostaan. Vai mistä tietävät, ettet jo tänään katkaise akillesjännettä lapsiltasikin?

Ole kiltti ja kerro lisää! Tunnistin itseni kertomuksestasi. Olen tähän asti ajatellut olevani vain poikkeuksellisen helposti ahdistuva yksilö. Lapsuuden kotini ei ole ollut erityisen tasapainoinen, ja lisäksi olen nuoruusiässä kokenut erinäisiä, isojakin vastoinkäymisiä (mm. vanhemman alkoholisimia ja parisuhdeväkivaltaa). MIten olet saanut diagnoosin? Mistä hait apua ja millä perusteella? Minkälaista kohtelua olet saanut terveydenhuollossa?



Ja kaikille tuomitsijoille tiedoksi: en haaveile eläköitynmisestä, vaan pärjäämisestä. Opiskelen yliopistossa ja elämä on muutenkin hallinnassa. Paha olo on kuitenkin usein, ehkä liian usein.

lapsien oikeudet tulisi turavata, millaisen lapsuuden ne saa jos äiti on

noin pahasti sairas?

Kyllä tässä maassa on paljon vialla.

oikeastaan ltä. sdoikoko ketjun tervejärkisimmältä ihmiseltä. Asioita on selvästi ajateltu, ja vastuuntuntoa löytyy. Tsemppiä elämääsi, toivottavasti joskus helpottaa!!

jos on työssään vaaraksi ihmisille, lastensuoljelu olis jo puuttunut. en usko että pers. häiriöl pääsee eläkkeelle...

en siis usko juttuasi ap.

ja se ei tunne itseään sairaaksi vaan omasta mielestään on työkyvyttömyyseläkkeellä selkäkipujen takia.

Mulla on myös diagnosoitu psykoottisia raivokontauksia potilasta (siis mua)ärsytettäessä. Ehkä se oli se pääsyy elääkkeelle pääsyyn.

Ja yhdessä duunipaikassa iskin lihanuijalla toista nuijaa päähän, kun sain raivarin. Mutta en ole vaaraksi lapsilleni, onhan mulla sentään täysi järki tallella, haluan heille vain parasta. Kuka muu kuin hullu haluaisi puolisoaan ja lastaan vahingoittaa? En minä ainakaan ja tunnen oloni täysin terveeksi. Harmi vaan ettei eläkkeestä makseta johtajanpalkkaa, se on tässä ainoa epäkohta.

selväjärkinen ap, joka äly leikkaa kuin partaveitsi.

Jos olet kerran epäsosiaalinen persoonallisuus, niin etkö kuitenkin pystyisi tekemään työtä, jossa ei olla ihmisten kanssa tekemisissä? Eiköhän sellaisiakin löydy, esim. siivoaminen. Ellei sinulla ole mitään muuta syytä olla työkyvytön, kuin ongelmat ihmissuhteissa. Itsekin olen pers.häiriöinen mutta mieluusti kävisin töissä. En välttämättä ole vielä täysin kunnossa, että voisin tehdä todella vaativaa työtä, esim. koulutukseni mukaista, mutta olenkin ollut sitten sellaisissa, joissa ei niin paljoa vaadita. Vai halusitko väen väkisin eläkkeelle, että voit keskittyä harrastuksiin- sitähän useimmat haluaisivat, jos vain olisi rahaa.

Usein asiakkaat ja työnantaja kohtelee törkeästi. Sinulle huudetaan, haukutaan, sinulle puretaan kaikki huolet, pimitetään palkkoja, vähennetään tunteja, ei makseta kuuluvia lisiä jne...

Itse olen huomannut siivoojan hommassa, että myös kielitaitoa tarvitaan, koska usein päätyy opastamaan ihmisiä.

Joku siivousalan palkka vastaa nykyistä eläkettäni. Lisäksi minulla on varakas puoliso, joka elättää minua ainakin vaikeimpien aikojen yli, kunnes olen saanut vanhemmiltani perinnön, jotka ovat aika huonokuntoisia ja eivät elä kauaa.

ap

ajattelin, että oletkohan ollu mun hoidossa mut sit ku kerroit lisää ni päättelin, että et :)



"Niinhän ne kaikki pershäiriöiset luulee =D t:lääkäri



Mutta oikeesti ei mussa mitään vikaa ole, piti niitten saada vaan tekstiä paperiin tyhjän tilan täytteeksi. -ap"