Suomalainen kateus - valaistumisia porvarismin ytimestä
Antti Manninen kirjoittaa tänään Anti-Manninen kolmunissaan Hesarissa suomalaisen kateuden uudesta saavutuksesta.
Häne kertoi tuttavalleen tapahtuneesta. Tuttava oli kalatiskillä ja häntä enn vuorossa ollut rouva osti kirjolohta, hintaan sisältyi fileeraus. Myyjä kysyi, haluaako rouva fileistä jäljelle jääneet ruodot ja pään. Ei halunnut. Tällöin Mannisen tuttava sanoi, että hänelle ne kyllä soppaan kelpaisivat, jos rouva ei niitä tahdo. Tähän tämä rouva oli sitten sanonut että ei käy, koska rouva on niistä maksanut, ne eivät kuulu muille. Mannisen tuttava tarjoitui maksamaan niistä sopivan summan. Tämäkään ei kelvannut rouvalle " Sittenhän niistä maksettaisiin kahteen kertaan" . Kirjolohen jämät jäivät kauppaan.
Olen samaa mieltä Mannisen kanssa - uskomatonta. Manninen muotoilee " Kateus vie kalanruodotkin" .
Minustä lisäksi tuntuu, että tässä paljastui se piilotellun mutta ah niin merkittävän porvarillisen kateuden ydin. Rouva ei voinut antaa ruotoja, koska hän olivat hänen, hän oli niistä maksanut. Ne eivät kuuluneet muille, sillä [b]muut eivät niitä olleet maksamalla ansainneet[/b]. Ei ansiottomia etuja, edes kalanruotoja kelleen.
Kommentit (99)
Vierailija:
eikä meikkipuuteria ole vielä keksittykään joka teitä kaunistaisi. Nimitäin sisäinen rumuus näkyy naamasta vuosi vuodelta enemmän vaikka sitä kuinka paklaisi. Ja teistä monen sydämessä on silkkaa paskaa.
Eikö riitä että annat vaan toiselle jotakin (vaikka olisit itse maksanut) siitä yksinkertaisesta syystä ettet itse tarvitse. Semmoinen on joskus ollut ihmisille ihan normaalia toimintaa. Antaa toiselle omastaan. Sehän on pelkästään järkevää. Ja normaalia jos ei sitten sairasta tautia nimeltä ahneus.
Kyllä mä ne mieluummin sulle antaisin kuin roskikseen heitettäväksi.
Vierailija:
Siis jos pyytäisin juuri ruokailunsa lopettaneelta, että saisinko sun syömättä jääneet potut ja pihvinjämät niin laitan ne tähän doggybagiin ja syön ne kotona? tai vaihtoehtoisesti syön ne täällä ja tilaan itselleni vain ruokajuoman.Minusta tässä on kyse vähän samantyyppisestä asiasta.
muutamia vuosia, siellä oli runsaasti maahanmuuttajia. Avuliaisuutta oli siellä enemmän. Esim. joku kokannut runsaasti ruokaa, mentiin heti naapuriin tarjoamaan, jos kelpaisi. Sama kuin meillä maalla, mistä olen kotoisin, naapuriin vietiin lämpiäisiä ja talkoissa riitti väkeä.
Ei siksi, että aina SAISI ITSELLEEN ainoastaan. Ihan joskus puhtaasti vain toisia varten. Nykyään on mahdotonta saada edes ns. " ystäviään" auttamaan muutossa, vaikka tarjoaisi raflassa ruuat sen jälkeen.
Siis ne ruodothan oli menossa dumpsteriin, mitä ihmeen väliä voi olla jos joku toinen osaa niitä hyödyntää? Tollasen ajattelun takana ei voi olla mikään muu kuin ihan vaan järjetön kateus, aivan kuten Manninen sanoi. Niitä ruotoja ei haluta antaa, koska on mahdollisuus että se toinen vääntää niistä sen mielestä järjettömän hyvän keiton ja saa nautinnon ja sitä ei toiselle haluta, koska ite on ne maksettu, vaikkei siis tykättäiskään siitä liemestä.
Kyse on aika lailla samasta asiasta kuin siinä, että vaikka itse kuolis jos joutuis työttömäksi ja omasta mielestä työttömänä olo on pahin mahdollinen olotila niin siitä huolimatta pitää yrittää kepittää säännöin ja leikkauksin jne työttömyysturvan ehdot sellasiksi että ne nöyryyttävät mahdollisimman paljon ihan vaan sen takia ettei kukaan työtön vaan tuntis oloaan inhimilliseksi sinä aikan kun etsii työtä. Siis tämä, koska itse ei pääse siitä työttömyydestä osalliseksi.
Kadehtiminen on kyllä hirveää, se ruohohan voi sittenkin olla vihreämpää siellä toisella puolella.
Ja ravitolaesimerkistä - olen samaa mieltä, ei käy, koska ei voi olla varma etteikö se toinen olisi sitä suussa käyneellä haarukallaan sohinut. Kalanruodot on yhtä hygienisiä kuin ne fileetkin.
Eihän se nimittäin ollut, oli jonottamassa tiskille [b]ostaakseen[/b] itsekin jotain ja varmaan ostikin, mutta tunsi että että ne hyvät ruodot menee haaskuuseen jos ne sinne rodariin heitetään. Näin minä sen ymmärsin.
kyllä täytyy olla sairas ihminen. tai katkera. joka tapauksessa jotain muuta kuin onnellinen.
eli ei auta että on rahaa jos pään sisällä ei ole muuta kuin skeidaa. tämä kyseinen rouva koki että ruotojen antaminen hyvään tarkoitukseen oli jotenkin häneltä pois.
vielä ihmeellisempää on se, että rouva ei olekaan yksin vaan hänellä on ÄITI-IHMISISTÄ sielunkumppaneita! uskomatonta!
Vierailija:
Tätsy olisi kyllä voinut vaatia jotain maksua ITSELLEEN, hänhän oli ruotojen omistaja. Eläköön porvarismi, sillä se on ideologia, joka on mahdollistanut talouskasvun ja sitä kautta hyvinvoinnin.
Mitä " hyvinvointia" tuollainen porvarismi mahdollistaa?
Maailma on kuitenkin muuttunut, verotus kiristynyt ja yhteiskunta hoitaa sen mikä ennen hoidettiin naapuriavulla, ja outoa olisi, jossei se asenteissa näkyisi.
Taustalla on kuitenkin kyse omistusoikeudesta. Filosofisessa mielessä samasta asiasta kuin esim tälläkin palstalla esiintynyt aiheesta, eli saako kerrostaloyhtiöiden pihojen leikkipaikoille mennä ulkopuoliset vapaasti leikkimään. No, joidenkin mielestä saa, mutta osakkaiden omistusoikeutta kunnioittavien mielestä siihen tulisi olla lupa.
Esimerkin nainenkin on ihan tavallinen kateellinen pikkusielu, joka selvästi pelkää aiheuttavansa jollekin ihmiselle tahattomasti mielihyvää.
kenen on vastuu kun jotain menee rikki ja pihan lapset eivät pääse leikkimään?
ruodot olivat menossa roskikseen ja rouva oli päättänyt että ne mieluummin menevät jätteisiin kuin että niistä joku TAITAVA saa aikaan suurenmoisen keitoksen. itse kun ei tainnut osata..
tossa meidän roskakatoksessa olleet nojatuolit. Näyttivät päällisin puolin hyviltä, mutta joku oli paksulla mustalla tussilla kirjoittanut ehjiin päällisiin " EI SAA OTTAA" . No roska-auto sitten ne vei. Järkeä??
Veikkaan ettei kauppa niitä luovuta, vaan dumppaisi ne biojätteisiin. Tämmöistä ajattelua huomasin kun katselin noista fregaaneista (tyypit, jotka dyykkaavat kauppojen biojäteroskiksista ruokaa) tehtyä dokkaria. Ruototäti noudatti ajattelussaan suurten kauppaketjujen logiikkaa.
Tätsy ajoi kaupan etua, se haluaa että kauppa jatkossakin kannattaa.
Mutta ehkä sekään ei olisi ollut kaupan intresseissä.
Heillä kävi mukava laatoittajapoika ja homma sujui ihan sovitusti. Laatoituksen valmistuttua poika halusi ottaa kuvan työkansioonsa, mutta nämäpä eivät antaneet, koska " ei meitäkään kukaan hyödytä koskaan, miksi meidän pitäisi toisia" . Samainen nainen kielsi lastaan (17v.) kertomasta, mitä aikoo tehdä lukion jälkeen, koska " ei tarvi kenellekään kertoa ja antaa hyvä vinkkejä, tieto on valtaa, eikä muutkaan mitään kerro" .
sitä kyllä ihmettelen miksei saanut ruotojaan vaikka tarjosi maksua.