Päivähoitoon nuorena menneet menestyvät elämässään paremmin!
Tässä on ilouutinen niille omantunnontuskissa kärsiville äideille, jotka joutuvat menemään töihin ja viemään 10-kuisen lapsen päivähoitoon heti vanhempainloman jälkeen:
Ruotsalaistutkimuksen mukaan aikaisin päivähoitoon menneet lapset menestyvät paremmin koulussa ja elämässään, ovat sosiaalisempia ja tyytyväisempiä kuin lapset, jotka ovat olleet pitkään vain äidin kanssa kotona.
Lisäksi lastentarhanopettajat ovat sanoneet, että kaikkein parhaimmin päiväkotiin sopeutuvat pienimmät lapset. Hankalinta on niillä, jotka ovat vain pyörineet kotona äidin helmoissa 3-vuotiaiksi.
Ymmärrätte äidit varmaan senkin, miksi Suomessa tuputetaan sitä, että alle 3-vuotiaiden paikka on kotona? No tietysti siksi, että valtio / kunnat haluavat aivopestä äitejä olemaan kotona. Näin kunnat säästävät rutkasti rahaa, kun ei tule tunkua päivähoitoon. Lisäksi työttömyysluvut kaunistuvat, kun työttömät ovatkin kotiäitejä.
Laittakaa vaan piiperonne puhtaalla omallatunnolla päivähoitoon, kun vanhempainloma päättyy. Se on juuri sopiva ikä mennä hoitoon! Sitä paitsi - näin pitkä vanhempainloma on harvinaista herkkua. Ei vaan muualla maailmassa sellaista mahdollisuutta ole, vaan ranskattaretkin vievät piltin hoitoon jo aiemmin.
Kommentit (75)
ole pahasta alle 3 veelle, mutta kyllä mielestäni silti alle 1,5 v on liian pieni hoitoon kodinulkopuolelle.
Eli nimenomaan kotonahoidetut menestyivät paremmin, ovat rauhallisempia, sosiaalisia... Päiväkotilapset ehkä myös, koska kyynärpäätaktiikkaa pitää siellä harjoitella jo 10 kk iästä lähtien. Lisäksi kiintymyssuhde äitiin, isään ja sisaruksiin kärsii pahasti. Itse olen täysin kotonahoidettu ja olen menestynyt sekä työelämässä ja olen onnellinen. Omat lapset ovat saaneet olla kotona 3v. ikään asti. Esikoinen on koulussa ja on luokan priimus, vaikka hän oli kotona peräti 5v. ikään asti.
Laadukas päivähoito on lapsen kehitykselle hyväksi, huono kotihoito on kaikkein huonoin vaihtoehto, huono laitoshoitokin on parempaa kuin huono kotihoito.
Päiväkodit kunniaan!
Miksiköhän minä olen luuseri kotiäiti kun minut on sentään viety hoitoon parikuisena? Samoin mieheni jolla nyt sentään on koulutus ja töitä muttei mitään hohdokasta uraa...
Voisinko nostaa syytteen?
kukaan ei puhunut parikuukautisen hoitoonviemisestä. Opettele lukemaan, ilmeiseti olet itsekin ollut kotihoidettu. Eikä sinulla ole työpaikkaa ?
Av-kaava menee näin:
Väite (Kotihoidetut menestyvät paremmin työelämässä) - Perustelu (Olen itsekin kotihoidettu ja menestynyt erittäin hienosti.)
Buahahaha, kumma kun ei vakuuta?
Minut vietiin alle vuoden iässä päiväkotiin ja siellä olin sitten hamaan kouluikään asti. Minä olen nyt kotiäiti, vailla kunnon koulutusta, mutta nautin kyllä kotiäityidestäni paljon. Veljeni oli samoin pk:ssa pienestä pitäen ja nyt istuu kakkua linnassa :( Äitini oli opettaja ja isä duunari.
osa-aikatyötä ja isät osallistuvat ihan toisella tapaa lastenhoitoon eli ne päivähoitopäivät ei ole ollenkaan samanlaisia kuin meillä!
päiväkodissa. Mielestäni muutama tunti ok, mutta yli 8 tunnin päivät ovat liikaa alle kouluikäiselle olla erossa vanhemmistaan. Jossakin se tulee näkymään sitten ajan kanssa. Suomessa on jo nyt aivan liikaa huonosti voivia lapsia ja nuoria :(
70-luvulla syntyneet ovat lähes kaikki olleet päivähoidossa (jopa kolmikuisesta) ja eivät he kovin huonosti voi. Eli kyllä tuohon tämän hetken ongelmiin on syynä yhteiskunnan kehitys, TV, pleikkarit, tietokone yms.
Lisäksi nuo 80-ja 90-luvulla syntyneet " lama-ajan" lapset, jotka kyllä huomataan kouluissa :( Ja sitten on nämä tämän ajan " uraputkivanhempien" lapset, joille syydetään vaan rahaa - ei läheisyyttä. Puhumattakaan uusavuttomista nuorista vanhemmista, jotka eivät tiedä perhe-elämästä mitään. Ja lopuksi; AVIO(AVO)EROT!!!!
Näin ollen turvallinen ja tuttu (virikkeellinen) päivähoito saattaa olla enemmän terapeuttista mpnelle lapselle, kuin kotihoito.
taloudellista menestystä vai tasapainoista, hyvää elämää.
Vierailija:
70-luvulla syntyneet ovat lähes kaikki olleet päivähoidossa (jopa kolmikuisesta) ja eivät he kovin huonosti voi.
70-luvun alussa syntyneenä luokkatovereistani (pieni kyläkoulu) yksikään ei ollut päivähoidossa. Kuten ei myöskään naapurustoni lapsista. Yhdestä pojasta en ole ihan varma oliko hoidossa vai ei, mutta hänkään ei ole mikään hyvä esimerkki päivähoidon hyväätekevästä vaikutuksesta, koska hänellä on aina ollut pyykkisiä ongelmia.
että vauvana päiväkotiuran aloittaneet lapset menevät yliopistoon suuremmalla todennäköisyydellä kuin kotona hoidetut.
aikana ja huomattu että lisääntyneellä päivähoidolla on huonoja vaikutuksia lapsiin, niin eiköhän se kerro enemmän nykyhetken todellisuudesta kuin 25 vuotta sitten ruosissa harjoitettu päivähoito..?
Ja tuossa tutkimuksessa viitataan samansuuntaisiin löydöksiin myös Usassa. Että missä vaiheessa se lisääntynyt agressiivisuus ja huonompi äitisuhde muuttuu positiiviseksi? Siinäkö vaiheessa, kun menestystä mitataan pelkällä ulkoisella menestymisellä? Jos menet yliopistoon ja pääset korkealle pallille, olet menestynyt. Jos olet sinne oppimallasi agressiivisella kyynärpäätekniiikalla edennyt ja draivisi ja motivaatiosi lähtee ei-niin positiivista tunteista, oletko silloin oikeasti menestynyt ja onnellinen?
Onneksi omista lapsistani tiedän, että he voivat hyvin ja ovat kotona hoidettuja. Ei mun tulis mieleenkään viedä päiväkotiin, kun sille ei ole tarvetta. Onhan niitä virikkeitä kotonakin ja kodin ulkopuolelta löytyy virikkeitä vieläkin enemmän! Mikä pyhä laitos se päiväkoti mukamas on? Meillä on 4 lasta ja esikoinen tutustui " laitokseen" vasta eskari-iässä ja nyt on koulussa. Kavereita piisaa ja koulussa menee hyvin. Oppi jopa lukemaan 5-vuotiaana, vaikka ei saanutkaan päiväkodin hienoa opetusta asiaan :)
ELi älkää nyt mainostako sitä päiväkotia te äidit, jotka tunnette huonoa omaatuntoa siitä, että ette voi lapsia itse kotona hoitaa....
hyvin nuorina. Sillähän sitä on aina maailmassa pärjätty.
Röyhkeydellä nykyään vaan pärjää. Liian nynnyjä kiusataan eikä arvosteta.
ei siihen kyynärpäätaktiikan oppimiseen mitään päiväkotia tarvita: mä olen oikea rynnijöiden kuningatar ja omien etujeni ajaja ja olen ollut koko ikäni kotihoidossa. Joskus on tullut mieleen, että päiväkoti olisi tehnyt hyvää noille sosiaalisille taidoille ja kyvylle sopeutua ryhmään.
on paras keino pärjätä? On muitakin vaihtoehtoja kuin kyynärpäätaktiikka ja liika nössöys. Mutta vissiin te jotka olette päivähoidon kasvatteja ette sellaisia pysty näkemään ja se on kyllä todella surullista ihan ihmisyyttä ajatellen.
kotonahoidetut lapset ovat yleensä niitä ns. loosereita ja tavallisia duunareita joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistaitoa. Mitä muuta voi odottaa kun roikkuvat äidin helmoissa kouluikään saakka