Lue keskustelun säännöt.
Päivähoitoon nuorena menneet menestyvät elämässään paremmin!
03.01.2008 |
Tässä on ilouutinen niille omantunnontuskissa kärsiville äideille, jotka joutuvat menemään töihin ja viemään 10-kuisen lapsen päivähoitoon heti vanhempainloman jälkeen:
Ruotsalaistutkimuksen mukaan aikaisin päivähoitoon menneet lapset menestyvät paremmin koulussa ja elämässään, ovat sosiaalisempia ja tyytyväisempiä kuin lapset, jotka ovat olleet pitkään vain äidin kanssa kotona.
Lisäksi lastentarhanopettajat ovat sanoneet, että kaikkein parhaimmin päiväkotiin sopeutuvat pienimmät lapset. Hankalinta on niillä, jotka ovat vain pyörineet kotona äidin helmoissa 3-vuotiaiksi.
Ymmärrätte äidit varmaan senkin, miksi Suomessa tuputetaan sitä, että alle 3-vuotiaiden paikka on kotona? No tietysti siksi, että valtio / kunnat haluavat aivopestä äitejä olemaan kotona. Näin kunnat säästävät rutkasti rahaa, kun ei tule tunkua päivähoitoon. Lisäksi työttömyysluvut kaunistuvat, kun työttömät ovatkin kotiäitejä.
Laittakaa vaan piiperonne puhtaalla omallatunnolla päivähoitoon, kun vanhempainloma päättyy. Se on juuri sopiva ikä mennä hoitoon! Sitä paitsi - näin pitkä vanhempainloma on harvinaista herkkua. Ei vaan muualla maailmassa sellaista mahdollisuutta ole, vaan ranskattaretkin vievät piltin hoitoon jo aiemmin.
Kommentit (75)
Eiköhän yhteys löydy siitä, että korkeasti koulutetut, työssäkäyvät (=tietyillä mittareilla ns. menestyvät) ihmiset vievät lapsen usemmin hoitoon kuin esim. työttömät, kouluttamattomat joilla ei ole työpaikasta tietoakaan.
Ja koska asenne työntekoon ja itsensä elättämiseen imetään kotioloista, on tätä myöten selvää että päiväkotilapset voivat olla hitusen innokkaampia koulussa, tätä myöten saada paremman työpaikan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on itsestään selvää, että 3 kuukautta vanhalle kotihoito on parempi ja kuusivuotiaalle päivähoito, mutta sitä en todellakaan tiedä, missä siinä välissä on se kohta, jossa tämä muuttuu tai mikä on se optimaalinen hoitoonvienti-ikä. Voi myös olla niin, että vaikka lapselle kotihoito olisi juuri sillä hetkellä vielä päivähoitoa edullisempaa, niin optimaalinen hoitoonvienti-ikä on jo mennyt, koska paras sopeutumiskausi päivähoitoon on jo takana päin. Vähän pelkään, että meillä käy niin, koska lapsi on jo lähes kaksivuotias mennessään hoitoon. Jos hoitoon meno ei olisi sidottu kauden aloitukseen, olisin todennäköisesti halunnut lapseni päiväkotiin 1,5-vuotiaana, mutta se on puhdasta mutua, koska tutkimuksia ei tosiaan ole.
Meidän lapsen kotihoito on ihan normaalia kotona oloa. Perushoito vie aikaa, lapsen kanssa leikitään ja ulkoillaan ja tutustutaan maailmaan ja nähdään muita lapsia puistoissa ja muskarissa. Ihan tavallista lapsen kotihoitoa olettaisin.
Loppujen lopuksi tosin olen sitä mieltä, että asialla tuskin on suurta merkitystä suuntaan tai toiseen, vaan muut asiat ratkaisevat.
42
Vierailija:
Vaan kysyin, että mietitkö oikeasti sitä, kumpi on lapselle parempi, kotihoito vai päivähoito. Noh, tästä seuraavasta viestistäsi päätellen taidat miettiä, joten...
Kamalinta teidän kannalta on tuo lauseesi, että " tuskin kotihoito on hirveästi haitaksikaan" . No, kiva sentään, ettet ajattele, että lapsenne kotonaolo olisi hänelle haitaksi...Saisiko kysyä, mitä teidän " kotihoitoon" oikein sisältyy, kun se aiheuttaa noin paljon miettimistä?En minäkään väitä, että kotihoito olisi mikään " ylivoimainen" juttu. Sen tietenkin väitän, että hyvä kotihoito voittaa aina päivähoidon. Jos ei voita, voi vanhempi katsoa peiliin. Totta kai lapsi pärjää hyvässä päivähoidossa, ei siitä olekaan kysymys. Kysymys ei ole pärjäämisestä vaan siitä kumpi hoitomuoto on lapselle paras.
että mitä jos se hoitoon aikaisin vieminen ei olekaan se tuloksen syy vaan se, mikä jo kaikissa aiemmissakin todettu fakta, että sosiaalinen yhteiskuntaluokka periytyy.
Koska pitkälle koulutetut äidit useimmiten laittavat lapsensa aiemmin päiväkotiin jotta pääsevät takaisin työhön (aika harva kouluttautuu erittäin pitkälle vuosikausia yliopistossa eikä tee sitä haastavaa, hyvinpalkattua työtä johon motivaatio ollut kouluttautua)niin tämän ruotsalaistutkimuksen tulos vain heijastaa suurempaa kausaalisuhdetta sen takana?
Huomaa, ettei itselläsi taida olla kovin positiivisia kokemuksia hyvästä päivähoidosta ja inhimillisen pituisista hoitopäivistä pienillä lapsilla. Vai onko sulla mitään kokemusta muusta kuin kotihoidosta? Sanoessasi, että " jos hyvä kotihoito ei voita päivähoitoa, pitää vanhemman katsoa peiliin" , väität kotihoidon olevan ylivoimainen juttu, tarkoititpa sitä niin tai et. Kyllä yli 1-vuotias pärjää aivan mainiosti äidistäänkin erossa jo hereilläoloajastaan 4-5 tuntia arkisin ilman, että se olisi automaattisesti edes ollenkaan huono juttu! Ei aina ole pelkästään kyse näennäisesti parhaasta valinnasta, monesti riittävän hyväkin voi olla koko perheelle (ja näin myös lapselle) aidosti paras vaihtoehto. Jos päviähoidosta ei ole haittaa vaan jopa hyötyä ja molemmat vanhemmat haluavat palata töihin/opiskelemaan, miksi ihmeessä pitäisi jäädä vuosikausiksi kotiin yhtä tai kahta pientä lasta hoitamaan?
En minäkään sentään alle 1-vuotiasta veisi suureen päiväkotiryhmään kymmentuntuisiksi päiviksi, ellei se ei olisi jostain mystisestä syystä täysin välttämätöntä, mutta aika harvoin valinta-arsenaalissa onkaan sentään vain ääripäitä käytössä. Osapäivätyötä tarvittaisiin Suomeen nykyistä enemmän vapaaehtoisuuteen perustuen tarjolle, sen avulla yhä useampi kotiäitien/isien JA työssä käyvien vanhempien lapsista voisi varmasti vieläkin paremmin.
48:
En minäkään väitä, että kotihoito olisi mikään " ylivoimainen" juttu. Sen tietenkin väitän, että hyvä kotihoito voittaa aina päivähoidon. Jos ei voita, voi vanhempi katsoa peiliin. Totta kai lapsi pärjää hyvässä päivähoidossa, ei siitä olekaan kysymys. Kysymys ei ole pärjäämisestä vaan siitä kumpi hoitomuoto on lapselle paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat ihan kotihoidettuja ja viihdyimme kotona loistavasti(kerhot muistan kiusallisina, vieraita pikkupoikia riehumassa). Akateemisia ja ihan sosiaalisia meistä kuitenkin tuli. Ja kulttuuriakin harrastetaan vaikka ei pk:ssa askarreltukaan
onkohan tutkimuksessa otettu tuloksissa huomioon sitä, että mitä todennäköisemmin nämä lapsensa varhain hoitoon vievät ovat ns. urasuuntautuneita. Tätä kautta he välittävät lapsilleen sellaisen elämäntyylin jossa koulutus ja työ ovat tärkeitä. Tulokset siis tuskin johtuvat siitä, että lapsi on laitettu hoitoon vauvana, vaan siitä, että urasuuntautuneet vanhemmat välittävät urasuuntautuneen elämäntyylinsä myös lapsilleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan yksi osasi vastata viisaasti: ei päivähoitomuodolla ole niinkään väliä, vaan kokonaisuudella. Yksikään tervejärkinen, lastaan aidosti rakastava ja hyväsydäminen perushyvä äiti/isä ei pysty pilaamaan lastaan viemällä hänet " liian aikaisin" päivähoitoon. Eikä yksikään tervejärkinen, lastaan aidosti rakastava ja hyväsydäminen perushyvä äiti/isä pysty pilaamaan lastaan kotihoidolla. Kokonaisuus on kasvatuksessa paljon enemmän kuin osiensa summa!
rimanylitys elämässä muutenkaan. Tietty jos on kunnianhimoton luuseri, niin sitä sitten etenee kaikilla rintamilla sillä periaatteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mikä v**un luuseri se tavallinen duunari on?
" 2: kotonahoidetut lapset ovat yleensä niitä ns. loosereita ja tavallisia duunareita joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistaitoa. Mitä muuta voi odottaa kun roikkuvat äidin helmoissa kouluikään saakka"
Itselläni on korkeakoulututkinto, kiva ja haastava työ odottelemassa paluutani äitiyslomalta. En koe olevani mikään uraohjus varsinaisesti, mutta haluan toki edetä asemastani, jos sellainen mahdollisuus tulee. Hoitaisin lapseni kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista, vaan kun ei ole... sitäpaitsi, mieheni tahtoo osansa vanhempainvapaastakin... ihanaa :)
Vaikka olen siis ns hyvinkoulutettu, arvostan suunnattomasti raksamiehiä, putkimiehiä, siivoojia, maalareita, rekkakuskeja, laitosapulaisia, kotiäitejä yms... He ovat mielestäni useinkin erittäin sosiaalisia, ystäväpiiriini kuuluu useitakin " duunareita" sekä korkeakoulutettuja ihmisiä... Kukaan heistä ei halveksi toista. Sitäpaitsi... Ilman näitä tavallisia duunareita tämäkin yhteiskunta romahtaisi paljon nopeammin kuin ilman kaltaisiani paperinpyörittäjiä (sitähän mä olen, vaikka työtäni rakastankin).
Ihan oikeasti... Jos meidän vessa menee tukkoon, niin meidän perhe kyllä uisi paskassa ilman sitä putkimiestä... Oman ammattinsa hyvin osaava ihminen ei koskaan ole luuseri, on se ammatti mikä tahansa. Luuseri on henkilö, joka ei yritäkään itse ansaita elantoaan, vaan makaa kotona, koska yhteiskunta hoitaa sen rahan sinnekin.
Tämä vuodatus nyt tähän ketjuun, mutta tällä palstalla olen huomannut tätä samaa halveksuntaa muissakin ketjuissa.
...kuten tässä keskustelussa tehdään, on selvää, että silloin kotihoito on parempi vaihtoehto. Ja ei, tämä ei tarkoita, että päivähoito olisi automaattisesti syntisen huono vaihtoehto, vaan hyvä tai " riittävän hyvä" , kuten joku tuossa kirjoitti.
On aivan selvää, ettei päivähoito pilaa yhtäkään lasta, jos muut asiat ovat lapsen elämässä kunnossa. Siltikin, jos ne muut asiat ovat yhtä lailla kunnossa, olisi lapselle kaikista paras vaihtoehto kotihoito. Ei tämä niin monimutkaista ole.
Vierailija:
Ainoastaan yksi osasi vastata viisaasti: ei päivähoitomuodolla ole niinkään väliä, vaan kokonaisuudella. Yksikään tervejärkinen, lastaan aidosti rakastava ja hyväsydäminen perushyvä äiti/isä ei pysty pilaamaan lastaan viemällä hänet " liian aikaisin" päivähoitoon. Eikä yksikään tervejärkinen, lastaan aidosti rakastava ja hyväsydäminen perushyvä äiti/isä pysty pilaamaan lastaan kotihoidolla. Kokonaisuus on kasvatuksessa paljon enemmän kuin osiensa summa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi?
Vierailija:
...kuten tässä keskustelussa tehdään, on selvää, että silloin kotihoito on parempi vaihtoehto.
Itse olen myös kohtalaisen hyvin koulutettu ja hyvässä asemassa. Kaveripiirini koostuu monenlaisen koulutuksen/ammatin omaavista ihmisistä.
Oleellista tähän vauva-lehden keskusteluun liittyen on se, että minä olisin täydellisen onnellinen mikäli lapsistani tulisi " tavallisia duunareita" . En todellakaan pidä itseisarvona jotain koulutusta tai tiettyä ammattia. Pääasia on, että lapset olisivat onnellisia elämässä, johon työ yhtenä osana kuuluu. Minulle lapset eivät ole oman itsetuntoni jatke enkä heidän kauttaan päde. Onnistumiseni kasvattajana mitataan ihan muilla seikoilla kuin sillä, että mihin ammattiin muksut lopulta päätyvät.
On surullista lukea tuollaista tekstiä " tavallisista duunareista" . Varmaan aika vakavia itsetunto-ongelmia tuolla alkuperäisellä kirjoittajalla, jolle vastasit.
Vierailija:
Mutta mikä v**un luuseri se tavallinen duunari on?
" 2: kotonahoidetut lapset ovat yleensä niitä ns. loosereita ja tavallisia duunareita joilla ei ole minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistaitoa. Mitä muuta voi odottaa kun roikkuvat äidin helmoissa kouluikään saakka"
Itselläni on korkeakoulututkinto, kiva ja haastava työ odottelemassa paluutani äitiyslomalta. En koe olevani mikään uraohjus varsinaisesti, mutta haluan toki edetä asemastani, jos sellainen mahdollisuus tulee. Hoitaisin lapseni kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista, vaan kun ei ole... sitäpaitsi, mieheni tahtoo osansa vanhempainvapaastakin... ihanaa :)Vaikka olen siis ns hyvinkoulutettu, arvostan suunnattomasti raksamiehiä, putkimiehiä, siivoojia, maalareita, rekkakuskeja, laitosapulaisia, kotiäitejä yms... He ovat mielestäni useinkin erittäin sosiaalisia, ystäväpiiriini kuuluu useitakin " duunareita" sekä korkeakoulutettuja ihmisiä... Kukaan heistä ei halveksi toista. Sitäpaitsi... Ilman näitä tavallisia duunareita tämäkin yhteiskunta romahtaisi paljon nopeammin kuin ilman kaltaisiani paperinpyörittäjiä (sitähän mä olen, vaikka työtäni rakastankin).
Ihan oikeasti... Jos meidän vessa menee tukkoon, niin meidän perhe kyllä uisi paskassa ilman sitä putkimiestä... Oman ammattinsa hyvin osaava ihminen ei koskaan ole luuseri, on se ammatti mikä tahansa. Luuseri on henkilö, joka ei yritäkään itse ansaita elantoaan, vaan makaa kotona, koska yhteiskunta hoitaa sen rahan sinnekin.
Tämä vuodatus nyt tähän ketjuun, mutta tällä palstalla olen huomannut tätä samaa halveksuntaa muissakin ketjuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....jos sinun tarvitsee asiaa miettiä, niin kenties sitten...
Kysytkö oikeasti, että minkä vuoksi mielestäni esim. vuoden ikäisen lapsen olisi parempi olla kotihoidossa kuin päivähoidossa? Kysypä sitä seuraavaksi vaikkapa neuvolantädiltä tai sedältä ja pyydä aika vaikkapa lapsipsykologille, joka asian sinulle valaisee.
Vaan kysyin, että mietitkö oikeasti sitä, kumpi on lapselle parempi, kotihoito vai päivähoito. Noh, tästä seuraavasta viestistäsi päätellen taidat miettiä, joten...
Kamalinta teidän kannalta on tuo lauseesi, että " tuskin kotihoito on hirveästi haitaksikaan" . No, kiva sentään, ettet ajattele, että lapsenne kotonaolo olisi hänelle haitaksi...Saisiko kysyä, mitä teidän " kotihoitoon" oikein sisältyy, kun se aiheuttaa noin paljon miettimistä?
En minäkään väitä, että kotihoito olisi mikään " ylivoimainen" juttu. Sen tietenkin väitän, että hyvä kotihoito voittaa aina päivähoidon. Jos ei voita, voi vanhempi katsoa peiliin. Totta kai lapsi pärjää hyvässä päivähoidossa, ei siitä olekaan kysymys. Kysymys ei ole pärjäämisestä vaan siitä kumpi hoitomuoto on lapselle paras.
Vierailija: