Päivähoitoon nuorena menneet menestyvät elämässään paremmin!

Olen kotihoidettu itsepäinen ja omaa etuani tavoitteleva epäsosiaalinen ihminen. Päivääkään en ole ollut hoidossa ja lapsena olin kateellinen, kun muilla oli " tarhakavereita" ja kaikkea kivaa pk:ssa. Omat lapseni ovat menneet hoitoon jo vähän yli 1-vuotiaina...

Täällä oletetaan, että yksi tapaus, yleensä oma napa, kumoaa laajaan otokseen perustuvan tieteellisen tutkimuksen.

Vierailija:

Av-kaava menee näin:

Väite (Kotihoidetut menestyvät paremmin työelämässä) - Perustelu (Olen itsekin kotihoidettu ja menestynyt erittäin hienosti.)

Buahahaha, kumma kun ei vakuuta?

kotona, kuin turvattomassa, vieraassa ympäristössä. Päällepäsmäreitä ja oman edun tavoittelijoita lapsistani ei tule, toivottavasti kuitenkin pärjäävät maailmassa.

Totta kai, jos lapsi " pyöri äidin helmoissa 3-vuotiaaksi" , niin eihän se hyvä ole. Niin kuin ääripäät harvoin ovat hyvästä missään asiassa.

Hyvässä kotihoidossa luonnollisesti on riittävästi sosiaalista kanssakäymistä (kerhot, puistot, naapurit, kylälyt jne.).

Kai jokainen tajuaa, ettei pelkkä neljän seinän sisällä kökötys äidin kanssa ole hyväksi? Yhtä lailla jokainen tajuaa, että kunnon kotihoito on lapselle (alle 3 v.) parasta. Tähän ei kukaan ole vielä keksinyt vasta-argumenttia, eikä keksi.

Jos joku äiti on sitä mieltä, ettei pysty tarjoamaan lapselleen hyvää kotihoitoa, niin toki silloin kannattaa viedä hoitoon.

Ja sinulle ap, pieni oppitunti kansantaloudesta:

Valtiolle olisi ehdottomasti edullisempaa, jos lapset tyrkätään hoitoon mahdollisimman aikaisin ja äidit ryhtyisivät tekemään töitä, josta tulee verotuloa. Ns. rahassa mitattuna, " lapset hoitoon ja äidit töihin" olisi parasta.

Vierailija:

Tässä on ilouutinen niille omantunnontuskissa kärsiville äideille, jotka joutuvat menemään töihin ja viemään 10-kuisen lapsen päivähoitoon heti vanhempainloman jälkeen:

Ruotsalaistutkimuksen mukaan aikaisin päivähoitoon menneet lapset menestyvät paremmin koulussa ja elämässään, ovat sosiaalisempia ja tyytyväisempiä kuin lapset, jotka ovat olleet pitkään vain äidin kanssa kotona.

Lisäksi lastentarhanopettajat ovat sanoneet, että kaikkein parhaimmin päiväkotiin sopeutuvat pienimmät lapset. Hankalinta on niillä, jotka ovat vain pyörineet kotona äidin helmoissa 3-vuotiaiksi.

Ymmärrätte äidit varmaan senkin, miksi Suomessa tuputetaan sitä, että alle 3-vuotiaiden paikka on kotona? No tietysti siksi, että valtio / kunnat haluavat aivopestä äitejä olemaan kotona. Näin kunnat säästävät rutkasti rahaa, kun ei tule tunkua päivähoitoon. Lisäksi työttömyysluvut kaunistuvat, kun työttömät ovatkin kotiäitejä.

Laittakaa vaan piiperonne puhtaalla omallatunnolla päivähoitoon, kun vanhempainloma päättyy. Se on juuri sopiva ikä mennä hoitoon! Sitä paitsi - näin pitkä vanhempainloma on harvinaista herkkua. Ei vaan muualla maailmassa sellaista mahdollisuutta ole, vaan ranskattaretkin vievät piltin hoitoon jo aiemmin.

Oletko muuten joskus kuullut jonkun ammattilaisen sanovan " suosittelen vuoden ikäiselle päivähoitoa kotihoidon sijaan" ?



Totta kai 99% ihmisistä ymmärtää asian ilman, että kenenkään sitä tarvitsee kertoa, mutta sinun kannattaa ehdottomasti jutella asiasta ammattilaisten kanssa, niin saat perusteellisempaa tietoa kuin täältä.

Aika säälittävä yritys lepytellä omaa omaatuntoa, kun veit lapset alle 2-vuotiaana hoitoon edistääksesi OMAA uraasi tai OMIA opintojasi. Ei lapsella niin väliä, mutta MINÄ...

Huono omatunto on siitä, että hoito on välillä ollut välttämätöntä, mutta niin surkea äiti en ole, etteikö minun hoitoni omassa kodissamme olisi kuitenkin parempi.



Sokeutta väittää, että päätös hoitoonviemisestä on tehty lapsen parhaaksi. Kyllä siinä on muut elämän realiteetit vaikuttaneet tähän päätökseen, ei lapsen oma etu.



Miksei muutkin voi myöntää, että se on joskus pakkorako laittaa lapset hoitoon vaikka hammasta purren. Noloa ryhtyä jeesustelemaan millään olemattomilla tutkimuksilla.

Entä milloin on se optimaalinen hetki mennä päivähoitoon, että sinne sopeutuminen sujuu hyvin ja helposti? Arkikokemus sanoo, että se ei ole ainakaan kolmivuotiaana, vaikka kolmivuotias jo muuten hyötyisi hoidosta, mutta sopeutuminen olisi ollut helpompaa pienempänä. Kun asiaa ei ole tutkittu, on todella hankala tietää, miten se oikeasti on. Selvää se ei varmasti ole mihinkään suuntaan. Asiantuntijoiden mielipiteetkin kun yleensä tuppaavat vaihtelemaan. Se on suorastaan asiantuntijalausuntojen pääsääntö asioissa, joita ei ole empiirisillä tutkimuksilla kiistattomasti todistettu.

Vierailija:

Kysytkö oikeasti, että minkä vuoksi mielestäni esim. vuoden ikäisen lapsen olisi parempi olla kotihoidossa kuin päivähoidossa? Kysypä sitä seuraavaksi vaikkapa neuvolantädiltä tai sedältä ja pyydä aika vaikkapa lapsipsykologille, joka asian sinulle valaisee.

Eli olisikohan edellisellä kirjoittajalla antaa jotain faktaa tähän " arkikokemukseen" , mihin viittaa?



Ja tosiaan kokemusta on sekä 3-vuotiaan että pienempien hoitoon viennistä.

Parhaiten tuntuivat sopeutuvan 1-1,5-vuotiaat tai toisaalta 5-vuotiaat. Tutkimuksia minulla ei asiasta ole, ainoastaan tuo arkikokemus. Niitä tutkimuksia juuri kaipaisin, mutta niitä on tehty vain vähän ja niissä on ollut puutteita (mutta ovat silti erittäin päivähoitomyönteisiä verrattuna nykyisin Suomessa eniten mediatilaa saaviin teorioihin, jotka eivät perustu empiirisiin tutkimuksiin.)

Vierailija:

Eli olisikohan edellisellä kirjoittajalla antaa jotain faktaa tähän " arkikokemukseen" , mihin viittaa?

Ja tosiaan kokemusta on sekä 3-vuotiaan että pienempien hoitoon viennistä.

voisko joku (53) kertoa miten se sosiaalinen tausta oli otettu huomioon l. miten sen vaikuttavuus saatu poistettua tuloksista?



t:laiska mutta kiinnostunut

pois. Ne tulevat mukaan vain, jos niiden mahdollisuutta ei etukäteen arvata ja osata ottaa huomioon. Eli jos tähän asiaankin vaikuttaa kuun asento tutkimuksen suorittamisen ajankohtana, niin sitä ei ole suljettu varmaankaan pois, mutta kaikki sellainen, joka aiemmissa tutkimuksissa on todettu vaikuttavan tai joiden tutkija epäilee saattavat vaikuttaa on kyllä aika helppo sulkea pois, kunhan se vain saadaan määritletyä. Esimerkiksi vanhempien sosiaalinen asema on todella helppo sulkea pois. Sen sijaan lapsen ja vanhempien vuorovaikutuksen tasoa on paljon hankalampi määritellä ja siten sulkea pois, mutta toisaalta tässä se ei ehkä ole relevanttiakaan, koska se ei välttämättä eroa mitenkään hoitomuodon suhteen. Kun taas tiedetään, että sosiaalinen asema vaikuttaa hoitomuotoon.

Vierailija:

voisko joku (53) kertoa miten se sosiaalinen tausta oli otettu huomioon l. miten sen vaikuttavuus saatu poistettua tuloksista?

t:laiska mutta kiinnostunut

pari vuotta joutui tyttö vielä odottamaan, että pääsi sinne tarhaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, 3v. olisi varmaan ollut hyvä aika aloittaa tarha, mutta ei kyllä yhtään aikaisemmin. Niin ja tyttö on tosi lahjakas nuori neiti nykyisin.

Vierailija:

Parhaiten tuntuivat sopeutuvan 1-1,5-vuotiaat tai toisaalta 5-vuotiaat.

Lisäksi Suomen asiantuntijat(lasten psykiatrian) suosittelevat kotihoitoa 3 v. asti.

tehty. Tietääkseni ei ole yhtään empiiristä tutkimusta, jossa kotihoito olisi todettu paremmaksi. En siis sellaista ole löytänyt ja kyselyistä huolimatta kukaan ei ole minulle sellaista osoittanut.

Vierailija:

Lisäksi Suomen asiantuntijat(lasten psykiatrian) suosittelevat kotihoitoa 3 v. asti.

Edelleen, Suomen ASIANTUNTIJAT suosittelevat kotihoitoa alle 3vuotiaille. (lasten psykiatrian professori, lasten psykologian professori, erikoislääkäri (tehnyt väitöskirjan, jonka mukaan päiväkotilapset kärsivät enemmän oppimisvaikeuksista, kun kotona hoidetut).



Ja miten päiväkoti voi olla alle 3vuotiaallesi parempi paikka kuin sinä äitinä tai isänä kotona hänen kanssaan? Alle 3 v. tarvitsee kodin rauhallista arkea ja turvaa.





En ole silti ehdoton, mielestäni n. 2 v. voi mennä päiväkotiin, mutta minkään 1 vuotiaan paikka se ei ole.

Onko hyvä vai paha asia, jos lapsi " sopeutuu" laitokseen? Missä menee alistumisen raja? Taitaa olla häilyvä tässä suhteessa.



Jättäkää hankkimatta, jos hylkäätte saman tien!

alle kolmivuotiaan " hyvä" soputuminen hoitoon on kasvatusspykologisten tutkimusten mukaan näennäistä. Tämä johtuu siitä, että lapsen ja vanhempien välinen kiintymyssuhde on kehittymättä. Riski piileekin siinä, että jos lapsi on varhain pitkiä päiviä hoidossa (monet ovat hoidossa enemmän kuin kotona päivän aikana), voi kiintymyssuhde jäädä kokonaan kehittymättä, mikä lisää riskiä tuleville vakaville ongelmille. Kolmivuotiaan äidinikävää ei siis pitäisi nähdä ongelmana, vaan se kertoo hyvästä äiti-lapsi -suhteesta. Nykyään on myös vallalla outo käsitys siitä, että lapsi voi kehittyä sosiaalisesti taitavaksi vain päiväkodissa. Kyllähän perheillä normaalisti on sukulaisia ja tuttavaperheitä ja lisäksi on erilaisia kerhoja. Kotihoito ei tarkoita, että lapsi olisi vain äidin kanssa, vaan hän viettää aikaa useiden eri ikäisten kanssa olematta silti erossa äidistä useita tunteja päivässä.

Asiantuntijat pelkäävät alle 1-vuotiaista tehdyn ruotsalaistutkimuksen vääristävän suomalaista päivähoitokeskustelua



Ruotsalainen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on julkaissut hiljattain tutkimuksen pienten lasten päivähoidosta. Tutkimusta on tulkittu niin, että mahdollisimman pienenä aloitettu korkeatasoinen päivähoito takaa lapselle muun muassa hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän koulumenestyksen. Andersson on seurannut eri iässä päiväkodissa aloittaneita lapsia 25 vuotta.



Vertailussa tutkija jakoi lapset neljään luokkaan: alle yksivuotiaina, 1-2-vuotiaina ja yli 2-vuotiaina päivähoidon aloittaneisiin sekä kotona olleisiin. Lapsia seurattiin 8, 13 ja 16 vuoden iässä ja vielä 25-vuotiaina kirjeitse. Tutkimuksen mukaan 70 prosenttia päiväkodissa alle 1-vuotiaina aloittaneista menestyi hyvin tai erittäin hyvin, kotona olleista 38 prosenttia. Huonosti menestyi aikaisin päiväkodin aloittaneista 15 prosenttia, kotona hoidetuista 52 prosenttia.



Anderssonin mukaan useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito mahdollisimman varhain.



- TÄSSÄ tutkimuksessa ei ole edes väitetty mitään sellaista mitä meillä julkisuudessa sanotaan. Siitä on vedetty toivomuksen mukaisia johtopäätöksiä, eli haluttaisiin, että asiat olisivat näin. Sellaista päätelmää, että varhainen päivähoito olisi lapselle hyväksi, ei tutkimuksesta voi tehdä. Keskustelusta näkee, että koko artikkelia ei ole edes luettu, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.



- Missään tutkimuksessa ei ole kumottu sitä, että alle vuoden ikäinen ei kuulu päivähoitoon. Menestymistäkin on monenlaista. Jos koulutodistus on hyvä, ei syysuhdetta päiväkodin ja todistuksen välillä voi vetää. Tiettyyn ikään saakka lapselle on oleellista pysyvä ihmissuhde, ja silloin ei puhuta koulumenestyksestä. Kaikkein oleellisinta on laajalla alueella elämästä selviytyminen. On ihan samaa kuinka paljon lapsi osaa, jos hän ei selviydy yhä stressaavammassa maailmassa.



Keltikangas-Järvisen mukaan kiistatta hyödyllistä päivähoito on vasta esikouluiässä, mutta ei silloinkaan välttämätöntä. - 4-vuotiaiden kohdalla voidaan puhua hyödystä, 3-vuotiailla se ei haittaakaan.





ANDERSSONIN tutkimuksessa on paljon tutkimuksellisesti mielenkiintoista, Keltikangas-Järvinen sanoo.



- Vallalla on käsitys, että lapsia olisi seurattu siitä asti kun he ovat menneet päiväkotiin. Tutkimus on retrospektiivinen, ja tutkija itse sanoo ettei tarkkaa lasten päivähoidon aloittamisajankohtaa tiedetä. Lapset ovat olleet neljävuotiaita tullessaan tutkimukseen. Lisäksi osa perheistä on tippunut matkalla pois.



- Lapsia, jotka ovat menneet vuoden ikäisinä päiväkotiin, on ollut 16, eli tilastollista voimaa ei ole. Tutkimuksessa on myös niputettu yhteen kotona muun kuin äidin hoitamat lapset sekä perhepäivähoidossa olleet. Avaintietoja hoitopäivän pituudesta, hoidon pysyvyydestä ja ryhmän pienuudesta ei niin ikään ole.



Jos ruotsalaistutkimuksesta vetää jonkun johtopäätöksen, se on sama mikä jo tiedetään, eli jos pienen lapsen hoito räätälöidään laadullisesti korkeatasoiseksi, ei siitä haittaakaan ole, sanoo professori.



- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat. Kotiäiti-uraäiti - vastakkain asettelua tutkimus kärjistää entisestään. Kun kielletään syyllistämästä uraäitejä, samalla syyllistetään kotiäitejä.



HELSINGIN yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella lastentarhanopettajia kouluttavan Marjatta Kallialan mielestä yksinkertaistettu ja suoraviivainen tutkimustuloksen tulkinta on yltiöpäistä.



- Meillä pitäisi vihdoinkin alkaa keskustella erityisesti pienimpien lasten kokemasta laadusta, eli millaisia päivähoitopäivät todella ovat. On masentavaa ajatella, että päivähoitoa arvioidaan sillä perusteella, miten ihminen menestyy 25-vuotiaana.



Suomessa päivähoidon laatua hallitsee voimakkaasti puitetekijöiden arvioiminen, eli keskustellaan liian suurista ryhmistä, rahan niukkuudesta tai jostain muusta vastaavasta. Sen sijaan huomiota pitäisi kiinnittää siihen, mitä resursseja aikuiset päiväkodissa käyttävät, mitä eivät, Kalliala sanoo.



Hän kertoo " istuneensa lattialla" Kenguru-tutkimuksessa kuudessa tutkimuspäiväkodissa ja kuudessa verrokkiryhmässä havainnoimassa alle 3-vuotiaiden ja aikuisten sitoutumista.



- Erot ovat valtavia. Mielessäni on kuva päiväkodista, jossa kukaan aikuinen tai lapsi ei sitoutunut mihinkään kahta minuuttia kauempaa koko aamupäivän aikana. Käyttäytymistä ei selitä lasten tausta, vaan se, mitä aikuiset tekevät.





KALLIALAN mukaan aivan liian harvalla ihmisellä Suomessa on todellinen näkemys siitä, mitä on korkeatasoinen varhaiskasvatus. Se ei ole vajaamittaista kouluopetusta, eikä sosiaalihuollon alaista sosiaalipalvelua, jossa lapsuus nähdään jonkinlaisena ongelmana, hän sanoo.



- Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta. Kenguru-tutkimuksen kahdestatoista päiväkodista vain muutamaan voisin lapseni varauksetta jättää. Kaikki olivat kunnallisia päiväkoteja, eikä resursseissa ollut periaatteessa eroja. Ainoa ero oli aikuisten osaamisessa.



- Herkkyys tunnistaa lapsen tunnetiloja ja kyky vastata lapsen sanallisiin ja sanattomiin aloitteisiin on lähtökohta erityisesti pienten lasten varhaiskasvatuksessa.



Kalliala sanoo, että istuttuaan 50 päivää katsomassa päiväkotitoimintaa hän ei pysty enää pistämään päätään pensaaseen ja puhumaan yleisellä tasolla kauniita sanoja suomalaisesta varhaiskasvatuksesta.





SUOMESSA on Kallialan mukaan myös paljon perheitä, joissa elämä on ennakoimatonta ja turvatonta, ja joissa lapsen perustarpeista ei huolehdita.



- Silloin päiväkoti on turvapaikka, jossa päivärutiinit ja vähintään laimean myötämielisesti suhtautuvat aikuiset edustavat lapsen hyvää.



Kalliala sanoo, että kotona ja päiväkodissa on kysymys siitä, saako lapsi tuntea itsensä rakastamisen arvoiseksi ihmiseksi, puhutaanko hänelle, katsotaanko kuvia ja " mennäänkö kyykkyyn" .



Hänen mielestään vanhempien ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemistään lastenhoitoratkaisuista, jos he ovat tehneet voitavansa lapsen eteen ja seisovat ratkaisunsa takana.